NHL:n tilastokummajaiset

  • 1 842 284
  • 6 061
Viime yönä Ryan Millerin torjuntaprosentti oli täysi 100%, mutta Canucks voitti pelin vasta rankkareilla 2-1. Flamesin ainoa maali tuli siirretyn rangaistuksen aikana, kun Miller oli jo kerennyt penkille. Canucks pelasi kuudella kenttäppelaajalla ja Loui Eriksson teki oman maalin. Maali merkattiin Troy Brouwerille, joka oli alunperin rikkonut jäähyn arvoisesti. Samassa ajassa Brouwer sai siis 2min jäähyn ja teki maalin.
 

FutureHockey

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS - Connorit Bedard & McDavid
Tähän voisi heittää samankaltaisen jatkokysymyksen, tällä kertaa maalien suhteen.

Eli mikä on suurin erotus yhden pelaajan maalimäärässä uran kahden parhaan kauden osalta?

Scott Bjugstad on varmasti kärjen tuntumassa tässäkin, tosin noinkin rikkonainen ura (käytännössä 1-2 ehjää kautta) vääristää tilastoja.

Em. Jacques Richard on vahvasti mukana puhuttaessa "normaaleista" NHL-urista 25 maalin erolla (52 & 27). Itselle tuli lisäksi mieleen Teemu Selänne ja 24 maalin ero (76 & 52). Bernie Nichollsilla samoin 24 maalin ero (70 & 46).
Wayne Babych iski kaudella 1980/81 St. Louisin paidassa tehopisteet 54+42=96. Toiseksi maalirikkain kausi uralla oli herran tulokaskausi (1978/79), jolloin hän iski 27 täysosumaa. Erotus siis mukavat 27.
 

Bosco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh
Viime yönä Ryan Millerin torjuntaprosentti oli täysi 100%, mutta Canucks voitti pelin vasta rankkareilla 2-1. Flamesin ainoa maali tuli siirretyn rangaistuksen aikana, kun Miller oli jo kerennyt penkille. Canucks pelasi kuudella kenttäppelaajalla ja Loui Eriksson teki oman maalin. Maali merkattiin Troy Brouwerille, joka oli alunperin rikkonut jäähyn arvoisesti. Samassa ajassa Brouwer sai siis 2min jäähyn ja teki maalin.

Torjuntaprosentti 100% ja 0 päästettyä maalia, mutta nollapelitilastoon ei silti saanut merkintää.
 

Bosco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh
Nuorimpana (jos ennätys on vanhoilta ajoilta, suluissa modernin ajan ennätys=1967-68->nykypäivä).

1 maali ottelussa: Bep Guidolin, 16v 350pv, 1942-43
(1 maali ottelussa: Aleksander Barkov Jr. 18v 31pv, 2013-14
2 maalia ottelussa: Bep Guidolin, 17v 34pv, 1942-43
(2 maalia ottelussa: Jordan Staal, 18v 41pv, 2006-07
3 maalia ottelussa: Jordan Staal, 18v 153pv, 2006-07
4 maalia ottelussa: Jack Hamilton, 18v 185pv, 1943-44
(4 maalia ottelussa: Bobby Carpenter, 18v 227pv, 1981-82
5 maalia ottelussa: Don Murdoch, 19v 353pv, 1976-77
6 maalia ottelussa: Darryl Sittler, 25v 142pv, 1975-76
7 maalia ottelussa: Joe Malone, 29v 337 pv, 1919-20

Patrik Laine teki viime yönä 3 maalia 18 vuoden ja 183 päivän ikäisenä, joten sillä oli Jordan Staalin jälkeen historian toiseksi nuorin hattutempun tekijä NHL:ssä. Näin voinee todeta sillä eiköhän Jack Hamilton pitänyt ennätystä hallussaan ennen Staalia, tuolla neljän maalin ottelullaan, ja Laine teki oman hattutemppunsa kaksi päivää Hamiltonin neljän maalin iltaa nuorempana.

RNH oli 18v ja 186 päivää hattutempun tehdessään uransa kolmannessa NHL-ottelussa, joten Laine päihitti RNH:n kolmella päivällä.
 

Van Taimeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Brandon Carlo oli ensimmäisessä NHL-ottelussaan +5. Ei ihan jokavuotinen suoritus?
Ei tosiaan ole, ei ainakaan 29 vuoteen ole tapahtunut. Vähän vaikea sanoa varmuudella onko vastaavaa tapahtunut sitä aikaisemmin, koska ottelukohtaisia plus-miinustilastoja ei ole ensimmäisten 20 vuoden ajalta plus-miinuksen esittelyn jälkeen.

Patrik Laine teki viime yönä 3 maalia 18 vuoden ja 183 päivän ikäisenä, joten sillä oli Jordan Staalin jälkeen historian toiseksi nuorin hattutempun tekijä NHL:ssä. Näin voinee todeta sillä eiköhän Jack Hamilton pitänyt ennätystä hallussaan ennen Staalia, tuolla neljän maalin ottelullaan, ja Laine teki oman hattutemppunsa kaksi päivää Hamiltonin neljän maalin iltaa nuorempana.

RNH oli 18v ja 186 päivää hattutempun tehdessään uransa kolmannessa NHL-ottelussa, joten Laine päihitti RNH:n kolmella päivällä.
Näinhän siinä kävi. Tuli samalla innostuttua tarkistelemaan, ketkä ovat saavuttaneet NHL-maaleissa ensimmäiset rajapyykit sekä nuorimpana että nopeimmin ottelumäärissä mitattuna. 5 ja 15 maalin kohdalla on ottelumäärissä hiukan epävarmuutta, mutta jos jotain uutta tulee ilmi, niin korjataan sitten. Entiseen tapaan: Jos ennätys on vanhoilta ajoilta, nykyaikaisempi ennätys suluissa.

NUORIMPANA rajapyykin rikkoneet:

5 maalia = Bep Guidolin, 17v 34pv, 1942-43
(5 maalia = Brian Bellows. 18v 76pv, 1982-83
10 maalia = Don Gallinger, 17v 297pv, 1942-43
(10 maalia = Brian Bellows, 18v 101pv, 1982-83
15 maalia = Bep Guidolin, 18v 12pv, 1943-44
(15 maalia = Brian Bellows, 18v 133pv, 1982-83
20 maalia = Bep Guidolin, 18v 72pv, 1943-44
(20 maalia = Sidney Crosby, 18v 149pv, 2005-06
25 maalia= Ted Kennedy, 18v 97pv, 1943-44
(25 maalia = Sidney Crosby, 18v 174pv, 2005-06
30 maalia = Brian Bellows, 18v 196pv, 1982-83
35 maalia = Brian Bellows, 18v 213pv, 1982-83
40 maalia = Dale Hawerchuk, 18v 347pv, 1981-82
45 maalia = Dale Hawerchuk, 18v 360pv, 1981-82
50 maalia = Wayne Gretzky, 19v 67pv, 1979-80

Eritellään sittenkin vanhat ja uudet ennätykset:

NOPEIMMIN (ottelumäärissä uran alusta laskettuna, nykyaika)

5 maalia = Real Cloutier, 3 ottelua, 1979-80
10 maalia = Dmitri Kvartalnov, 9 ottelua, 1992-93
15 maalia = Don Murdoch, 15 ottelua, 1976-77
20 maalia = Mike Bossy, 22 ottelua, 1977-78
25 maalia = Don Murdoch, 32 ottelua, 1975-76
Teemu Selänne, 32 ottelua, 1975-76​
30 maalia = Teemu Selänne, 38 ottelua, 1992-93
35 maalia = Teemu Selänne, 43 ottelua, 1992-93
40 maalia = Teemu Selänne, 52 ottelua, 1992-93
45 maalia = Teemu Selänne, 57 ottelua, 1992-93
50 maalia = Teemu Selänne, 63 ottelua, 1992-93

Ja vielä huvin vuoksi vanhat parrat, näihin lukemiin saa jo vähän pinnistellä:

NOPEIMMIN (ottelumäärissä uran alusta laskettuna, vanhat ajat)

5 maalia = Joe Malone, 1 ottelu, 1917-18
Harry Hyland, 1 ottelu, 1917-18​
10 maalia = Joe Malone, 4 ottelua, 1917-18
Cy Denneny, 4 ottelua, 1917-18​
15 maalia = Joe Malone, 6 ottelua, 1917-18
Cy Denneny, 6 ottelua, 1917-18​
20 maalia = Joe Malone, 7 ottelua, 1917-18
25 maalia = Joe Malone, 11 ottelua, 1917-18
30 maalia = Joe Malone, 13 ottelua, 1917-18
35 maalia = Joe Malone, 14 ottelua, 1917-18
40 maalia = Joe Malone, 17 ottelua, 1917-18
45 maalia = Joe Malone, 19 ottelua, 1918-19
50 maalia = Joe Malone, 28 ottelua, 1918-19
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Tuosta isoin ero parhaan ja toiseksi parhaan kauden välillä -tilastosta Rob Brown ansaitsee myös kunniamaininnan.
paras: 68 49+66=115
toka: 80 33+47=80
kolmas: 51 24+20=44
 

Caniac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hartford Whalers / Carolina Hurricanes
Tuosta isoin ero parhaan ja toiseksi parhaan kauden välillä -tilastosta Rob Brown ansaitsee myös kunniamaininnan.
paras: 68 49+66=115
toka: 80 33+47=80
kolmas: 51 24+20=44

Brownilta löytyy myös 58 ja 47 pisteen kaudet 90-luvun alusta. Ei tosin tuo muutosta parhaan ja toiseksi parhaan kauden väliseen eroon.
 

RexHex

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Ei tosiaan ole, ei ainakaan 29 vuoteen ole tapahtunut. Vähän vaikea sanoa varmuudella onko vastaavaa tapahtunut sitä aikaisemmin, koska ottelukohtaisia plus-miinustilastoja ei ole ensimmäisten 20 vuoden ajalta plus-miinuksen esittelyn jälkeen.
Van Taimerille iso käsi näistä tilastoista. Pahoittelen, etten osaa ns, tägätä, mutta lainaan siis. ps. tägäys on ihan homojen hommaa.
 

Van Taimeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Ketjussa onkin jo mainittu parhaan ja toiseksi parhaan kauden suurimmat piste-erot, tässä lista kaikista, joilla ko. erotus on 30 pistettä tai yli. Miminimiottelumäärä NHL:ssä 200, alle 5 kautta pelanneita aktiivipelaajia ei mukana: (suluissa pelatut kaudet/ottelut, niin voi itse valita mitkä rajat asettaa)

SUURIMMAT PISTE-EROT KAHDEN PARHAAN KAUDEN VÄLILLÄ:

Jacques Richard, 103-43=60 (10/556)
Scott Bjugstad, 76-22=54 (9/317)
Alexander Semak, 79-34=45 (6/289)
Pat LaFontaine, 148-105=43 (15/865)
Dennis Maruk, 136-97=39 (14/888)
Bernie Nicholls, 150-112=38 (18/1127)
Bob MacMillan, 108-71=37 (11/753)
Blair MacDonald, 94-57=37 (4/219)
Herb Cain, 82-45=37 (13/570)
Rob Brown, 115-80=35 (11/543)
Cooney Weiland, 73-38=35 (11/509)
Brent Sutter, 102-68=34 (18/1111)
Vladimir Ruzicka, 75-41=34 (5/233)
Hec Kilrea, 58-24=34 (15/633)
Mario Faubert, 52-18=34 (7/231)
Vic Hadfield, 106-73=33 (16/1002)
Wayne Babych, 96-63=33 (9/519)
Bryan Campbell, 54-21=33 (5/260)
Mario Lemieux, 199-168=31 (17/915)
Chuck Lefley, 85-54=31 (9/407)
Carl Liscombe, 73-42=31 (9/373)
Chris Kontos, 51-20=31 (8/230)
Rob McClanahan, 48-17=31 (5/224)
Al MacAdam, 93-63=30 (12/864)
Jordy Douglas, 57-27=30 (6/268)
Bob Corkum, 51-21=30 (12/720)
Dutch Gainor, 49-19=30 (7/246)

Ja huvin vuoksi: Jos ottelumääräraja tiputetaan 100 otteluun, TOP-5 lukemat ovat: (yhden kauden pelanneita ei mukana)

Tom Webster, 67-5=62 (5/105)
Dmitri Kvartalnov, 72-19=53 (2/112)
Chris Valentine, 67-17=50 (3/105)
Murray Hall, 59-12=47 (7/164)
Kjell Dahlin, 71-25=46 (3/166)

Puolustajien kahden parhaan kauden suurimmat piste-erot, TOP-5:

Mario Faubert, 52-18=34 (7/231)
Mike McMahon, 47-19=28 (8/224)
Brad Maxwell, 73-47=26 (10/612)
Jean Potvin, 72-46=26 (11/613)
Doug Lidster, 63-38=25 (16/897)

Ja samalla tavalla, jos pakkien otteluraja=100, edelliseen listaan mahtuisi:

Nolan Baumgartner, 34-3=31 (10/143)
Larry Sacharuk, 42-13=29 (5/151)
Moe Morris, 33-6=27 (4/117)

SUURIMMAT EROTUKSET MAALIMÄÄRISSÄ KAHDEN PARHAAN KAUDEN VÄLILLÄ: (Kaikki joilla erotus 20 maalia tai yli, vähintään 200 ottelua)

Scott Bjugstad, 43-11=32 (9/317)
Wayne Babych, 54-27=27 (9/519)
Jacques Richard, 52-27=25 (10/556)
Teemu Selänne, 76-52=24 (21/1451)
Bernie Nicholls, 70-46=24 (18/1127)
Rick Kehoe, 55-33=22 (14/906)
Blair MacDonald, 46-24=22 (4/219)
Alexander Mogilny, 76-55=21 (16/990)
Craig Simpson, 56-35=21 (10/634)
Bob Carpenter, 53-32=21 (18/1178)
Bob Crawford, 36-15=21 (7/246)
Vladimir Ruzicka, 39-19=20 (5/233)
Norm Ferguson, 34-14=20 (4/279)
Jordy Douglas, 33-13=20 (6/268)

Ottelurajaksi 100, TOP-5 maalierotukset:

Tom Webster, 30-3=27 (5/102)
Rosaire Paiement, 34-10=24 (5/190)
Ken Hodge Jr. 30-6=24 (4/142)
Chris Valentine, 30-7=23 (3/105)
Evgeny Davydov, 28-7=21 (4/155)

Puolustajien kärkinimi kahden parhaan kauden maalierossa:

Doug Wilson, 39-23=16 (16/1024)

Ja ottelurajana 100, pakkien kärkinimi maalierossa:

Larry Sacharuk, 20-6=14 (5/151)
 

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
^
Iso kiitos erittäin kattavasta listauksesta.
 

Van Taimeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Hieman tulee jälkijunassa, mutta Matthewsin avauspelin jälkeen tuli jo mieleen, että kuinkahan monta pelaajaa on tehnyt tulokaskaudellaan (tai ensimmäisellä NHL-kaudellaan) 4 maalia ottelussa. Alla listaus kaikista tähän temppuun pystyneistä, vanhat ajat mukana:

4 (tai enemmän) maalia ottelussa tulokaskaudella/ensimmäisellä NHL-kaudella

Auston Matthews, 2016-17
Sam Bennett, 2015-16
Tomas Hertl, 2013-14
Jiri Dopita, 2001-02 (ei tulokas, yli-ikäinen)
Mark Parrish, 1998-99
Jaroslav Svejkovsky, 1996-97
Teemu Selänne, 1992-93
Johan Garpenlöv, 1990-91
Jiri Hrdina, 1988-89
Tony Granato, 1988-89
Joe Nieuwendyk, 1987-88 (4 maalia ottelussa kahdesti, ainoa tulokas joka tähän pystynyt)
Brian MacLellan, 1983-84
Chris Valentine, 1981-82
Bob Carpenter, 1981-82
Dino Ciccarelli, 1980-81
Peter Stastny, 1980-81
Jordy Douglas, 1979-80 (ei tulokas, WHA-kausi alla)
Don Murdoch, 1976-77 (5 maalia ottelussa)
Michel Bergeron, 1975-76
Dennis Maruk, 1975-76
Rick Middleton, 1974-75
Chris Oddleifson, 1973-74
Camille Henry, 1953-54
Howie Meeker, 1946-47 (5 maalia ottelussa)
Red Heron, 1939-40
Roy Conacher, 1938-39
---------Tästä alaspäin olevia pelaajia ei pidetä tulokkaina---------
Hib Milks, 1925-26
Nels Stewart, 1925-26
Mickey Roach, 1919-20 (5 maalia ottelussa)
Cully Wilson, 1919-20 (4 maalia ottelussa kahdesti)
Odie Cleghorn, 1918-19
Harry Hyland, 1917-18 (5 maalia ottelussa)
Reg Noble, 1917-18 (4 maalia ottelussa kahdesti)
Newsy Lalonde, 1917-18
Didier Pitre, 1917-18
Joe Malone, 1917-18 (5 maalia ottelussa kolmesti, 4 maalia ottelussa kahdesti)
Harry Cameron, 1917-18 (puolustaja)
Cy Denneny, 1917-18
Frank Nighbor, 1917-18

Näistä Washington Capitalsissa pelanneet Bob Carpenter ja Chris Valentine tekivät 4 maalia tulokkaana peräkkäisissä otteluissa kaudella 1981-82.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Don Murdoch, 1976-77 (5 maalia ottelussa)
Ah, vanha kunnon Don Murdoch. Jos pidettäisiin NHL:n "Mr. Tilastokummajainen" -skaba, olisi tässä kyllä harvinaisen hyvät näytöt tiskissä. Viisi maalia yhdessä ottelussa tulokaskaudella ja yhden kauden voittomaaliennätys alle 400 ottelun päihteiden ja loukkaantumisten pilaamalla uralla.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Jaroslav Svejkovsky, 1996-97
Tilastokummajaisista puhuttuna ei tämä jätkäkään ihan tyypillistä uraa vetänyt. Pitää silti sanoa, että ei soittanut mitään kelloja vaan jouduin googlaamaan.
Tulokaskaudella 7 maalia, joista siis 4 samassa pelissä (19 peliä kaudella). Koko ura jäi 113 peliin ja 23 maaliin,
 

Van Taimeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Ah, vanha kunnon Don Murdoch. Jos pidettäisiin NHL:n "Mr. Tilastokummajainen" -skaba, olisi tässä kyllä harvinaisen hyvät näytöt tiskissä. Viisi maalia yhdessä ottelussa tulokaskaudella ja yhden kauden voittomaaliennätys alle 400 ottelun päihteiden ja loukkaantumisten pilaamalla uralla.
Jep, kyllä herra Murdoch on melkoinen tilastokummajainen, nimi pomppaa esille vähän väliä tulokasennätyksissä, tehnyt jotain nopeimmin- tai nuorimpana yms. Chris Valentine on kans mielenkiintoinen tarina, tulokaskaudella yli pinna-per-peli tahtia, ja koko lyhyeksi jäänyt urakin melkein samaa tahtia. Häipyi 23 vuotiaana Eurooppaan, jossa pelasi lopun uransa. Muistan lukeneeni jotain NHL-ajan asenneongelmista ja liiasta mukavuudenhalusta josta seurasi riitoja valmennusjohdon kanssa.

Tilastokummajaisista puhuttuna ei tämä jätkäkään ihan tyypillistä uraa vetänyt. Pitää silti sanoa, että ei soittanut mitään kelloja vaan jouduin googlaamaan. Tulokaskaudella 7 maalia, joista siis 4 samassa pelissä (19 peliä kaudella). Koko ura jäi 113 peliin ja 23 maaliin,
Tyypillinen tapaus, joka muistetaan NHL:ssä parhaiten yhdestä ottelusta. Tässä lähipäivinä valmistuu Mike Greenin innoittamana listaus kaikista puolustajista, jotka ovat tehneet NHL-hattutempun , ja sieltä pomppaa jo nyt yksi nimi silmille: Dominic Lavoie. TÄSSÄ linnki miehen hattutemppuun. Kaveri pelasi vain 38 ottelua NHL:ssä, ja teki siis 60% koko uransa maaleista yhdessä ottelussa.
 

Van Taimeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Kun Mike Green teki tuossa kymmenkunta päivää sitten hattutempun, niin se innosti tarkastelemaan lähemmin puolustajien hattutemppuhistoriaa. Alla on lista erilaisia ennätyksiä ja erikoisuuksia. Mukana ei ole hattutemppuja, joissa puolustaja on pelannut varmuudella hyökkääjänä, esim. Dustin Byfuglien 2010 pleijareissa, Red Kellyn Toronton-vuodet yms. Ilmeisesti kaikki ei mahdu yhteen viestiin, kun erroria pukkaa, joten laitetaan vasta seuraavaan viestiin lista kaikista hattutempun tehneistä puolustajista. Kaikessa alla olevassa on kysymys vain puolustajista, en sitä viitsi erikseen joka riville kirjoittaa.

PUOLUSTAJIEN HENKILÖKOHTAISIA HATTUTEMPPUENNÄTYKSIÄ

Eniten hattutemppuja: 9, Bobby Orr
Eniten hattutemppuja pudotuspeleissä: 2, Paul Reinhart
Eniten hattutemppuja kaudessa: 4, Bobby Orr, 1974-75
Eniten hattutemppuja pudotuspelikaudessa: 1, 11 pelaajaa
Eniten peräkkäisiä hattutemppukausia: 4, Bobby Orr, 1971-72-->1974-75
Eniten peräkkäisiä hattutemppukausia pudotuspeleissä: 2, Paul Reinhart, 1982-83-->1983-84

Nuorin hattutempun tekijä: Phil Housley, 18v 320pv, 1982-83
Nuorin hattutempun tekijä pudotuspeleissä: Bobby Orr, 23v 22pv, 1970-71
Vanhin hattutempun tekijä: Nicklas Lidström, 40v 231pv, 2010-11
Vanhin hattutempun tekijä pudotuspeleissä: Gary Suter 29v 304pv, 1993-94
Nopein hattutemppu: 3min 21sek, Denis Potvin, 1978-79
Nopein hattutemppu pudotuspeleissä: 7min 11sek, Dick Redmond, 1972-73

Nopein hattutemppu uran alusta laskien (otteluissa): 3. ottelu, Bert Corbeau ja Harry Cameron, 1917-18
Nopein hattutemppu uran alusta laskien (otteluissa, nykyaika): 9. ottelu, Uli Hiemer, 1984-85
Nopein hattutemppu pudotuspeleissä uran alusta laskien (p-peliotteluissa): 1. ottelu, Dick Redmond, 1972-73
Lyhyin aika kahden hattutempun välillä: 11 päivää/4 ottelua, Harry Cameron, 1919-20
Lyhyin aika kahden hattutempun välillä, nykyaika: 15 päivää/8 ottelua, Bobby Orr, 1974-75
Pisin aika kahden hattutempun välillä: 2129 päivää/~5v10kk, Ken Randall, 1918-19-->1924-25
Pisin aika kahden hattutempun välillä, nykyaika: 1948 päivää/~5v4kk, Lubomir Visnovsky, 2005-06-->2010-11

Vähiten maaleja uralla hattutempun tehneistä: 5, Dominic Lavoie
Vähiten maaleja hattutemppukautena: 3, Dominic Lavoie, 1993-94
Vähiten otteluita uralla hattutempun tehneistä: 37, Joe Hall
Vähiten otteluita hattutemppukautena: 8, Dominic Lavoie, 1993-94
Eniten otteluita uralla, ei hattutemppua: 1651, Chris Chelios
Eniten maaleja uralla, ei hattutemppua: 287, Larry Murphy
Eniten maaleja kaudessa, ei hattutemppua: 40, Paul Coffey, 1983-84

PUOLUSTAJIEN SEURAKOHTAISIA HATTUTEMPPUENNÄTYKSIÄ

Eniten hattutemppuja: 16, Boston Bruins
Eniten hattutemppuja pudotuspeleissä: 2, Chicago Blackhawks, Calgary Flames
Eniten hattutempun tekijöitä: 10, Montreal Canadiens
Eniten hattutempun tekijöitä pudotuspeleissä: 2, Chicago Blackhawks
Eniten hattutemppukausia: 11, Boston Bruins
Eniten peräkkäisiä hattutemppukausia: 4, Boston Bruins, 1971-72-->1974-75
Eniten peräkkäisiä hattutemppukausia pudotuspeleissä: 2, Calgary Flames, 1982-83-->1983-84

Eniten hattutemppuja kaudessa: 4, Montreal Canadiens 1919-20, Boston Bruins 1974-75
Eniten hattutempun tekijöitä kaudessa: 2, Montreal Canadiens 1917-18, Toronto Arenas 1918-19, Montreal Canadiens 1919-20, Ottawa Senators 1919-20, Buffalo Sabres 1982-83
Lyhyin aika kahden hattutempun välillä, eri pelaajat: 26 päivää/8 ottelua, Montreal Canadiens 1917-18
Lyhyin aika kahden hattutempun välillä, eri pelaajat, nykyaika: 55 päivää/26 ottelua, Buffalo Sabres 1982-83
Pisin aika kahden hattutempun välillä: 19 296 päivää/~52v10kk, Montreal Canadiens 1921-22-->1974-75

PUOLUSTAJIEN LIIGAKOHTAISIA HATTUTEMPPUENNÄTYKSIÄ

Eniten hattutemppuja kaudessa: 9, 1974-75
Eniten hattutempun tekijöitä kaudessa: 6, 1974-75
Eniten peräkkäisiä hattutemppukausia: 31, 1970-71-->2000-01
Lyhyin aika kahden hattutempun välillä: 21min 51sek + tauot (samassa pelissä), 1929-30
Lyhyin aika kahden hattutempun välillä, nykyaika: 1 päivä, 1983-84 pudotuspeleissä ja 1985-86 runkosarjassa.
Pisin aika kahden hattutempun välillä: 5168 päivää/14 vuotta+, 1954-55-->1968-69

MUITA TILASTOJA JA ERIKOISUUKSIA

96 puolustajaa on tehnyt yhteensä 142 hattutemppua NHL:n runkosarjassa. Pudotuspeleissä 11 puolustajaa on tehnyt 12 hattutemppua.

12 puolustajaa on tehnyt hattutempun kahdelle eri organisaatiolle: Harry Cameron, Bert Corbeau, Sprague Cleghorn, Ken Randall, Flash Hollett, Carol Vadnais, Ian Turnbull, Paul Coffey, Kevin Hatcher, Al MacInnis, Sandis Ozolinsh ja Lubomir Visnovsky.

Steve Duchesne on ainoa puolustaja, joka on tehnyt hattutempun kolmelle eri organisaatiolle (Los Angeles, Philadelphia, St.Louis).

Ainoat nykyorganisaatiot ilman puolustajan hattutemppua ovat Florida Panthers ja Winnipeg Jets/Atlanta Thrashers.

7 puolustajaa on tehnyt hattutempun peräkkäisinä kausina: Harry Cameron (3 kautta), Bobby Orr (4 kautta), Flash Hollett, Denis Potvin, Paul Coffey, Sandis Ozolinsh ja Mathieu Schneider. Lisäksi Paul Reinhart teki hattutempun peräkkäisinä pudotuspelikausina.

Harry Cameron, Flash Hollett ja Sandis Ozolinsh ovat ainoat puolustajat, jotka ovat tehneet hattutempun peräkkäisinä kausina kahdelle eri organisaatiolle, Cameron Torontolle 1918-19 ja Montrealille 1919-20, Hollett 1943-44 Bostonille ja 1944-45 Detroitille sekä Ozolinsh Coloradolle 1999-00 ja Carolinalle 2000-01.

6 puolustajaa on tehnyt useamman kuin yhden hattutempun kaudessa: Harry Cameron 1917-18 ja 1919-20, Bert Corbeau 1919-20, Brad Park 1971-72, Bobby Orr 1973-74 ja 1974-75, Denis Potvin 1978-79 sekä Paul Coffey 1984-85.

5 puolustajaa on tehnyt hattutempun sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä: Georges Boucher, Bobby Orr, Dick Redmond, Denis Potvin ja Paul Reinhart. Kukaan ei ole pystynyt tähän saman kauden aikana.

9 puolustajaa on tehnyt tulokaskaudellaan hattutempun runkosarjassa: Pat Egan, Claire Alexander, Barry Beck, Reijo Ruotsalainen, Phil Housley, Hannu Virta, Uli Hiemer, Sami Salo ja PK Subban.

Lisäksi 5 puolustajaa on tehnyt hattutempun ensimmäisellä NHL-kaudellaan: Bert Corbeau, Harry Cameron, Eddie Gerard, Joe Hall ja Rodger Smith.

Andy Delmore on ainoa puolustaja, joka on tehnyt tulokaskaudellaan hattutempun pudotuspeleissä.

10 puolustajaa on tehnyt runkosarjassa puhtaan hattutempun, eli 3 peräkkäistä maalia: Bert Corbeau, Brad Park, Denis Potvin, John Van Boxmeer, Reijo Ruotsalainen, Paul Reinhart, Bryan Fogarty, Al MacInnis kaksi kertaa, Dustin Byfuglien ja Justin Faulk.

Dick Redmond on ainoa puolustaja, joka on tehnyt puhtaan hattutempun pudotuspeleissä.

8 puolustajaa on tehnyt hattutemppua tehdessään maalin sekä ylivoimalla, alivoimalla että tasakentällisin: Red Kelly, Bobby Orr, Risto Siltanen, Reed Larson, Hannu Virta, Paul Coffey, Doug Wilson ja Sandis Ozolinsh. Kukaan ei ole tätä tehnyt pudotuspeleissä.

Kaksi kertaa ovat puolustajat tehneet hattutempun samassa pelissä: 26.12.1917 Bert Corbeau ja Harry Cameron sekä 29.11.1929 John McKinnon ja Hap Day. Molemmissa tapauksissa puolustajat pelasivat eri joukkueissa.

John McKinnon ja Hap Day tekivät molemmat tuossa ottelussa 4 maalia, joka on ainutkertaista NHL:n historiassa.

John McKinnon, Tom Bladon ja Ian Turnbull ovat kaikki tehneet hattutempun, mutta eivät kertaakaan 3 maalia ottelussa. McKinnon ja Bladon tekivät 4 maalia ottelussa ja Turnbull sekä 4 että 5 maalia ottelussa, eli Turnbullilla on 2 hattutemppua, mutta ei yhtään 3 maalin ottelua.

Turnbull on ainoa 5 maalin tekijä, muita 4 maalin tekijöitä yllämainittujen McKinnonin, Bladonin ja Turnbullin lisäksi ovat Harry Cameron kahdesti, Sprague Cleghorn, Hap Day ja Paul Coffey.

Kevään 1984 pudotuspeleissä Doug Halward ja Paul Reinhart tekivät hattutempun saman playoffs-sarjan peräkkäisissä peleissä.

Eric Desjardins on ainoa puolustaja, joka on tehnyt hattutempun Stanley Cup-finaaleissa, keväällä 1993.

Yksikään puolustaja ei ole tehnyt hattutemppua Konferenssifinaaleissa/Semifinaaleissa.

Helmikuusta 1932 joulukuuhun 1968 puolustajat tekivät vain 5 hattutemppua, tässä onnistuivat maaliskuussa 1940 Pat Egan, marraskuussa 1943 ja joulukuussa 1944 Flash Hollett, helmikuussa 1945 Dit Clapper ja lokakuussa 1954 Red Kelly. Yli 36 vuoden ajan puolustajien hattutemput olivat siis hyvin harvinaisia.
 
Viimeksi muokattu:

Van Taimeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
PUOLUSTAJIEN HATTUTEMPUT RUNKOSARJASSA

Bobby Orr, 9 (1968-69, 1971-72, 1972-73, 1973-74x2, 1974-75x4)
Harry Cameron, 6 (1917-18x2, 1918-19, 1919-20x2, 1921-22)
Denis Potvin, 5 (1974-75, 1977-78, 1978-79x2, 1981-82)
Paul Coffey, 5 (1982-83, 1984-85x2, 1985-86, 1987-88)
Bert Corbeau, 4 (1917-18, 1919-20x2, 1922-23)
Eddie Gerard, 3 (1917-18, 1919-20, 1921-22)
Brad Park, 3 (1971-72x2, 1974-75)
Reed Larson, 3 (1980-81, 1982-83, 1984-85)
Steve Duchesne, 3 (1988-89, 1991-92, 1993-94)
Al MacInnis, 3 (1991-92, 1996-97, 1998-99)
Sprague Cleghorn, 2 (1919-20, 1921-22)
Ken Randall, 2 (1918-19, 1924-25)
Georges Boucher, 2 (1922-23, 1925-26)
Hap Day, 2 (1927-28, 1929-30)
Flash Hollett, 2 (1943-44, 1944-45)
Carol Vadnais, 2 (1971-72, 1975-76)
Ian Turnbull, 2 (1976-77, 1981-82)
Phil Housley, 2 (1982-83, 1987-88)
Kevin Hatcher, 2 (1992-93, 1995-96)
Sandis Ozolinsh, 2 (1999-00, 2000-01)
Mathieu Schneider, 2 (2005-06, 2006-07)
Lubomir Visnovsky, 2 (2005-06, 2010-11)

Seuraavilla puolustajilla on 1 hattutemppu runkosarjassa urallaan:

Joe Hall, (1917-18)
King Clancy, (1923-24)
Rodger Smith, (1925-26)
Leo Bourgeault, (1929-30)
John McKinnon, (1929-30)
Eddie Shore, (1930-31)
George Owen, (1931-32)
Pat Egan, (1939-40)
Dit Clapper, (1944-45)
Red Kelly, (1954-55)
Duane Rupp, (1970-71)
Marshall Johnston, (1972-73)
Claire Alexander, (1974-75)
Larry Sacharuk, (1974-75)
Guy Lapointe, (1974-75)
Barry Gibbs, (1975-76)
Jean Potvin, (1975-76)
Dick Redmond, (1976-77)
Barry Beck, (1977-78)
Ron Greschner, (1977-78)
Tom Bladon, (1977-78)
Jerry Korab, (1978-79)
Ron Stackhouse, (1978-79)
Dave Maloney, (1979-80)
Mark Howe, (1980-81)
Jim Schoenfeld, (1980-81)
Risto Siltanen, (1980-81)
Börje Salming, (1981-82)
John Van Boxmeer, (1981-82)
Reijo Ruotsalainen, (1981-82)
Ray Bourque, (1982-83)
Hannu Virta, (1982-83)
Jim Korn, (1983-84)
Uli Hiemer, (1984-85)
Larry Robinson, (1985-86)
Paul Reinhart, (1986-87)
Craig Hartsburg, (1986-87)
Dana Murzyn, (1989-90)
Doug Wilson, (1990-91)
Bryan Fogarty, (1990-91)
Dave Babych, (1991-92)
Doug Crossman, (1992-93)
Dominic Lavoie, (1993-94)
Glen Wesley, (1993-94)
Lyle Odelein, (1993-94)
Uwe Krupp, (1994-95)
Darryl Sydor, (1997-98)
Vladimir Malakhov, (1997-98)
Sami Salo, (1998-99)
Sergei Gonchar, (1999-00)
Rob Blake, (2000-01)
Deron Quint, (2000-01)
Sheldon Souray, (2002-03)
Bryan Berard, (2005-06)
Marc-Andre Bergeron, (2005-06)
Philippe Boucher, (2006-07)
Dan Boyle, (2006-07)
Tomas Kaberle, (2006-07)
Dustin Byfuglien, (2007-08)
Joe Corvo, (2007-08)
Ed Jovanovski, (2010-11)
Nicklas Lidström, (2010-11)
Zdeno Chara, (2010-11)
PK Subban, (2010-11)
Brent Burns, (2013-14)
Ryan Suter, (2013-14)
Shea Weber, (2015-16)
Rasmus Ristolainen, (2015-16)
Mike Green, (2016-17)
Jaccob Slavin, (2016-17)
Hampus Lindholm, (2017-18)
Justin Faulk, (2017-18)
Dougie Hamilton, (2017-18)
Cam Fowler, (2018-19)

PUOLUSTAJIEN HATTUTEMPUT PUDOTUSPELEISSÄ


Paul Reinhart, 2 (1982-83, 1983-84)
Georges Boucher, (1920-21)
Bobby Orr, (1970-71)
Dick Redmond, (1972-73)
Denis Potvin, (1980-81)
Doug Halward, (1983-84)
Al Iafrate, (1992-93)
Eric Desjardins, (1992-93)
Gary Suter, (1993-94)
Brian Leetch, (1994-95)
Andy Delmore, (1999-00)
 
Viimeksi muokattu:

Nick Neim

Jäsen
Vähän turha viestihän tämä tähän väliin on, mutta pakko kuitenkin jakaa ihan julkiset kiitokset. Älyttömän hienoa duunia teet @Van Taimeri näiden tilastojen kanssa, pitänyt jo monesti kehaista. Näitä on todella ilo lukea. Itse jonkin sortin tilastofriikkinä olen aina pöksyt märkänä tässä ketjussa, ehdottomasti yksi suosikkiketjuistani palstalla, eikä yhtään vähiten teikäläisen ansiosta.

Samaan malliin vaan, jos intoa riittää. En usko olevani ainoa kiinnostunut.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Josko @Van Taimeri voisi listata vaikka neljän tai useamman maalin illat kausittain joltain järkevältä aikajaksolta. Sanotaan max. 20 vuotta. Jos siis kiinnostusta löytyy asiaan. Vai voiko joku muu auttaa? Edellinen joka tulee mieleen on Sam Gagnerin pöhkö iltapuhde ja sitä ennen Franzen.
 

pikkuvaimo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Dallas, Puustinen ja NATO
Josko @Van Taimeri voisi listata vaikka neljän tai useamman maalin illat kausittain joltain järkevältä aikajaksolta. Sanotaan max. 20 vuotta. Jos siis kiinnostusta löytyy asiaan. Vai voiko joku muu auttaa? Edellinen joka tulee mieleen on Sam Gagnerin pöhkö iltapuhde ja sitä ennen Franzen.

Matthews teki neljä maalia kuluvalla kaudella Toronton ekassa ottelussa. Ja Hertl omalla rookiekaudellaan runkkarin alussa muutama vuosi sitte. Muitakin varmaan on, noi tuli yhtäkkiä mieleen.
 

Anu Saukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Josko @Van Taimeri voisi listata vaikka neljän tai useamman maalin illat kausittain joltain järkevältä aikajaksolta. Sanotaan max. 20 vuotta. Jos siis kiinnostusta löytyy asiaan. Vai voiko joku muu auttaa? Edellinen joka tulee mieleen on Sam Gagnerin pöhkö iltapuhde ja sitä ennen Franzen.
Auston Matthews muistuu mieleen näin nopeasti :)
 

Lico

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Helsingin Jokerit
Mulla on hämärä muistikuva, että Oliver Ekman-Larsson olisi tehnyt kolme maalia yhteen otteluun viime kaudella, mutta en löytänyt siihen mitään uutista. Varmaan väärässä olen sitten.

Hyvää duunia kyllä.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Matthews teki neljä maalia kuluvalla kaudella Toronton ekassa ottelussa. Ja Hertl omalla rookiekaudellaan runkkarin alussa muutama vuosi sitte. Muitakin varmaan on, noi tuli yhtäkkiä mieleen.

Auston Matthews muistuu mieleen näin nopeasti :)
Joo tuli tietty tämä Matthewsin peli mieleen. Siitä tämä idea lähtikin mutta jäi jostain syystä mielestä koko homma. Hertlin neljä maali unohtui aivan kokonaan, jostain syystä. Siitähän on tämä hyvä Joe Thorntonilta tullut lainauskin, miten pääsikään unohtumaan.
 

Van Taimeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Josko @Van Taimeri voisi listata vaikka neljän tai useamman maalin illat kausittain joltain järkevältä aikajaksolta. Sanotaan max. 20 vuotta.

2016-17
Auston Matthews, Toronto

2015-16
Sam Bennett, Calgary

2014-15
Kyle Okposo, NY Islanders
Mathieu Perreault, Winnipeg
David Backes, St.Louis

2013-14
Eric Nystrom, Nashville
Martin St.Louis, Tampa Bay
Alexander Ovechkin, Washington
Tyler Seguin, Dallas
Tomas Hertl, San Jose

2012-13
Chris Kunitz, Pittsburgh

2011-12
Sam Gagner, Edmonton
Lars Eller, Montreal
Matt Moulson, NY Islanders

2010-11
Ryan Callahan, NY Rangers
Johan Franzen, Detroit (5 maalia)
Marian Gaborik, NY Rangers

2009-10
Thomas Vanek, Buffalo
Alexei Kovalev, Ottawa
Johan Franzen, Detroit (pudotuspeleissä)

2008-09
David Backes, St.Louis
Eric Staal, Carolina
Dainius Zubrus, New Jersey

2007-08
Alexander Ovechkin, Washington
Alexander Ovechkin, Washington (toinen kerta)
Marian Gaborik, Minnesota (5 maalia)
Jussi Jokinen, Dallas

2006-07
Viktor Kozlov, NY Islanders

2005-06
Mats Sundin, Toronto
Jan Bulis, Montreal
Ilya Kovalchuk, Atlanta
Martin Havlat, Ottawa
Daniel Alfredsson, Ottawa (samassa pelissä kuin Havlat)
Dany Heatley, Ottawa
Joffrey Lupul, Anaheim (pudotuspeleissä)

2003-04
Daniel Sedin, Vancouver
Miroslav Satan, Buffalo
Markus Näslund, Vancouver

2002-03
Patrik Elias, New Jersey
Geoff Sanderson, Columbus
Alexei Yashin, NY Islanders
Scott Mellanby, St.Louis
Jarome Iginla, Calgary
Marian Hossa, Ottawa
Markus Näslund, Vancouver
John LeClair, Philadelphia

2001-02
Pascal Rheaume, Atlanta
Jiri Dopita, Philadelphia

2000-01

Radek Dvorak, NY Rangers
Brett Hull, Dallas
Brendan Shanahan, Detroit
Pavel Bure, Florida
Peter Bondra, Washington
Randy McKay, New Jersey
John Madden, New Jersey (samassa pelissä kuin McKay)
Jaromir Jagr, Pittsburgh

1999-00
Marc Savard, Calgary
Pavel Bure, Florida
Michael Nylander, Chicago
Alexander Selivanov, Edmonton
Dave Andreychuk, Boston

1998-99
Steve Sullivan, Toronto
Yanic Perreault, Toronto
Peter Bondra, Washington
John LeClair, Philadelphia
Mark Parrish, Florida

1997-98
Eric Daze, Chicago
Joe Nieuwendyk, Dallas
Brian Savage, Montreal

1996-97

Jaroslav Svejkovsky, Washington
Keith Tkachuk, Phoenix
Eric Lindros, Philadelphia
Peter Bondra, Washington
Martin Gelinas, Vancouver
John LeClair, Philadelphia
Mario Lemieux, Pittsburgh
Sergei Fedorov, Detroit
Wendel Clark, Toronto

Kiitoksia vaan kehuista, ihan omaksi iloksi minä näitä värkkäilen, samahan se on tännekin kirjoittaa jos joku niistä saa iloa irti. Ja aion kyllä jatkossakin tehdä tilastoja sun muita listauksia. Mihinkä sitä koira karvoistaan pääsee.
 
Viimeksi muokattu:

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Kiitos @Van Taimeri ! Tuolla oli melko paljon outoja nimiä, etenkin aikaisemmilla vuosilla. Toki Lars Eller, Eric Nyström, Dainius Zubrus ja Jussi Jokinen pistävät silmään melko vahvasti näistä lähiajan pelaajista. Todistanee sen että monilla pelaajilla voi olla niitä pöhköjä päiviä (Laraquella ja Simonilla taitaa molemmilla olla urallaan hattutemput, vaikka tulivat enemmän tappelutaidoistaan tunnetuiksi).

Samoin pisti silmään vuodet 2006-2007 ja 2015-2016 joissa molempina vain yhdet neljän maalin illat. Lieviä tilastollisia poiķkeamia ellen sanoisi. Ympärillä on kuitenkin vuosia jolloin tehtiin neljä maalia useamman pelaajan toimesta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös