Odie Cleghorn (6+1) kaudella 1918-19 ja Barry Pederson (3+4) kaudella 1981-82. Cleghornin tapaus on hieman epävarma, koska joissain lähteissä hänen tehonsa kahdessa ensimmäisessä playoffs-pelissä ovat 5+1. Näitä kahta tapausta on kuitenkin tarkoitettu.Pistän vielä yhden kysymyksen viestin kylkiäisiksi kun törmäsin tälläseen Twitterissä. Nathan MacKinnon sivusi ennätystä 2014, jolloin tehtaili kahden uran ensimmäisen post-season pelin aikana tehot 1+6=7. Kuka tai ketkä ovat tähän samaan seitsemään pisteeseen uran kahdella ensimmäisellä playoff-pelillään kyennyt?
The Calgary Daily Herald ainakin listaa maalintekijät Cleghornin tapauksessa seuraavasti:Odie Cleghorn (6+1) kaudella 1918-19 ja Barry Pederson (3+4) kaudella 1981-82. Cleghornin tapaus on hieman epävarma, koska joissain lähteissä hänen tehonsa kahdessa ensimmäisessä playoffs-pelissä ovat 5+1. Näitä kahta tapausta on kuitenkin tarkoitettu.
Näin on, ja koko tuon kauden tuon playoffsit kun laskee yhteen, niin 5 maalia noissa kahdessa ensimmäisessä ottelussa olisi oikeampi vastaus. Cleghorn syötti ekassa ottelussa Lalonden toisen maalin, ja virallisten tilastojen mukaan se oli hänen ainoa syöttöpisteensä tuona pleijarikeväänä. Kuitenkin häntä on tarkoitettu kun media julkaisi tuon MacKinnonin ennätyksen.The Calgary Daily Herald ainakin listaa maalintekijät Cleghornin tapauksessa seuraavasti:
1. ottelu: Pitre, Cleghorn, Cleghorn, Lalonde, Lalonde, Malone, Malone, Lalonde
2. ottelu: Malone, Malone, Cleghorn, Cleghorn, Cleghorn
Eli tuon mukaan Cleghorn olisi jäänyt viiteen maalin. Valitettavasti syöttäjiä tuo painettu lehti ei ilmoita.
Kaivelinpa loputkin tilastot painetusta mediasta ja lopputuloksena maalien suhteen tuo kevät meni playoffseissa Montrealilla näin:Näin on, ja koko tuon kauden tuon playoffsit kun laskee yhteen, niin 5 maalia noissa kahdessa ensimmäisessä ottelussa olisi oikeampi vastaus.
Kyllä ne ovat samat, kun otetaan koko kevät huomioon. Mukana siis PCHA:n mestaria Seattlea vastaan käyty finaalisarja. Mulla on pääsy mm. The Boston Globen ja NY Timesin arkistoihin, ja maalintekijät ovat otteluittainkin samat. Syöttäjätkin löytyvät, eikä sieltä löydy kuin kerran O.Cleghornin nimi. Ekassa ottelussa hän syötti Montrealin viidennen maalin, jonka teki Newsy Lalonde (Lalonden toinen maali ottelussa). Mistähän se 7. piste kahteen ensimmäiseen peliin on sitten löydetty? Sen täytyisi olla maali, koska mistään ei löydy kuin tuo yksi syöttöpinna Cleghornin playoffs-tilastoista.Kaivelinpa loputkin tilastot painetusta mediasta ja lopputuloksena maalien suhteen tuo kevät meni playoffseissa Montrealilla näin:
Lalonde 17
Cleghorn 9
Malone 5
Pitre 2
Berlanquette 1
Corbeau 1
McDonald 1
Vastaako sinun tilastojasi? Päivittelin nuo linkit painettuun mediaan tuohon edelliseen viestiini.
Tämän kauden pudotuspeleissä Flyers voitti Capitalsin laukoen ainoastaan 11 kertaa maalia kohti.Stars ampui kokonaiset 14 laukausta Bluesin maalia kohti viime yönä, ja silti onnistui ottelun voittamaan. Onkohan pudotuspeleissä aiemmin riittänyt 14 vetoa voittoon?
Tämän kauden pudotuspeleissä Flyers voitti Capitalsin laukoen ainoastaan 11 kertaa maalia kohti.
Alhaisin laukaisumäärä maalia kohti, jolla on voitettu pudotuspeleissä, on 10 (Chicago 1974 ja New Jersey 1990). Edellisellä sivulla näitä samoja asioita jo käsiteltiinkin.
Uwe Krupp, 1996 ja Brett Hull, 1999 ovat ainoat pelaajat, joiden maalit ovat olleet Stanley Cupin ratkaisuosumia
Tuossa listauksessa oli käsittääkseni kyse otteluista, joissa pelattiin vähintään viisi erää. Eli toisin sanoen ottelun kolmas jatkoerä ehti vähintään alkamaan. Sen sijaan Kane ratkaisi mestaruuden heti ensimmäisessä jatkoerässä.Eikös Patrick Kane ratkaissut 2010 Hawkseille jatkoilla Flyersiä vastaan?
Aaa, niinpä oliki. Opettelen lukemaan paremmin :DTuossa listauksessa oli käsittääkseni kyse otteluista, joissa pelattiin vähintään viisi erää. Eli toisin sanoen ottelun kolmas jatkoerä ehti vähintään alkamaan. Sen sijaan Kane ratkaisi mestaruuden heti ensimmäisessä jatkoerässä.
12. March 27, 1951 - Montréal Canadiens 3, Detroit 2, semifinal, 61:09, Maurice Richard.
15. March 21, 1939 - Boston 2, N.Y. Rangers 1, semifinal, 59:25, Mel Hill.
32. April 2, 1939 - Boston 2, N.Y. Rangers 1, semifinal, 48:00, Mel Hill.
46. March 29, 1951 - Montréal Canadiens 1, Detroit 0, semifinal, 42:20, Maurice Richard.
*** = viimeisin maaleista sarjan katkaisumaaliLöytyykö muita pelaajia jotka olisivat yhdessä playoff-sarjassa ratkaisseet vähintään kaksi jatkoaikapeliä?
Noista yli 100 minuuttia kestäneistä 51 ottelusta kotijoukkue on voittanut 18, vierasjoukkue 33. Muistelen lukeneeni että NHL:n pudotuspelien kotiedulla on yleensäkin vahän merkitystä, tai ainakin se on huomattavasti pienempi mitä voisi äkkiseltään ajatella.Mike Fisherin 3. jatkoerässä tekemä maali toukokuun 5. päivä piti olla minun kirjanpidon mukaan NHL:n historian 50. playoffsien jatkoaikamaali, joka on tullut vasta 3. jatkoerässä tai sen jälkeen. Jostain syystä tuo alkuperäinen 45:n ottelun lista, jonka nappasin NHL.comin sivuilta 2012 ei sisältänytkään Joe Sakicin maalia vuoden 1996 playoffseissa, joten listaan on nyt lisätty tuo kyseinen maali ja tässä neljän vuoden aikana tulleet viisi matsia lisää. Näin ollen listassa on nyt sitten 51 nimeä.
24.3.1981 pelattiin ottelu Minnesota North Stars-Los Angeles Kings. Laukaukset menivät Minnesotalle 68-19, mutta Los Angeles voitti pelin 4-3. En pistä päätäni pantiksi että tuo olisi ennätys, mutta lähellä se ainakin on.Mikä mahtaa vastaavasti olla peli, jossa joukkue on laukonut suhteessa vähiten vastustajan laukauksiin nähden, mutta on silti onnistunut voittamaan ottelun? 18.12.2001 Atlanta voitti Bostonin jatkoajalla 3-2 vaikka laukaukset meni Bostonille 55-14. Löytyykö vielä suurempaa erotusta jostain pelistä?
Löytyykö mistään tietoa kuinka maalivahdit on playoffeissa pitänyt maalinsa puhtaana, että onko tuo Jonesin kaksi nollapeliä+vähän kolmannesta pelistä juurikaan mitään?
Listaus tehty 2011. Mutta matkaa on joka tapauksessa vielä.
Tuosta puuttuu Ilya Bryzgalovin 2006 torjuma putki, joka kesti 249 minuuttia ja 15 sekuntia. Tämä putki sisälsi kolme peräkkäistä täyttä nollapeliä ja oli ainakin syntyhetkellään liigan pudotuspelihistorian toiseksi pisin nollaputki.
