Stan Mikita --> Kenny Wharram 161
Stan Mikita --> Cliff Koroll 134
Parannellaan vielä Rucchinin tilastoja, ja jätetään viimeinen Anaheim-kausi pois, kun Selänne ja Kariya olivat jo seurasta lähteneet. Siis kausien 1994-95 -> 2002-03 -välisenä aikana Rucchin teki 133 maalia, joista Selänne tai Kariya syötti 68, eli 51,1%. Vastaavasti Rucchinin antamista 256 maalisyötöstä Selänne ja Kariya tekivät 147 maalia, eli 57,4%.Steve Rucchin keräsi urallaan 318 syöttöpistettä, joista 279 Anaheimin paidassa. Moniko Selänteen ja/tai Kariyan maali keräsi Stevelle syöttöpisteen? Ja päinvastoin, montako Rucchinin Anaheim-uran 153 maalista oli Selänteen ja/tai Kariyan syöttämiä?
Ron Francis --> Jaromir Jagr 110 Ei ihan mahtunut listalle, jostakin piti katkaista.Francis --> Jagr voi myös olla tuossa satasen tuntumassa.
Ei valitettavasti löydy, en ole tuota asiaa tutkinut. Noista luvuista näkee, että skenaario 'pelaaja X tekee maalin, ja sekä pelaaja Y että pelaaja Z syöttävät sen' on aika harvinainen. Tarkastelen tuon Coffeyn tilanteen.Löytyykö tutkaparien lisäksi muuten tehotriojen tilastotietoja?
Penguinsin osalta tiedän että eniten maaleja Crosbyn ja Malkinin kerätessä syötöt on tehnyt Chris Kunitz (11 kpl), ja Marion ja Jagrin kerätessä syötöt eniten maaleja teki Kevin Stevens (13). Tuokaan ei tosiaan varsinaisesti triojen kokonaistehoista anna kuvaa, vaan ainoastaan yhdestä skenaariosta jossa mainitut kaksi ovat keränneet ne syöttöpisteet ja kolmas pelaaja sitten tehnyt maalin.
Gretzky-->Kurriin varmaan löytyisi lukuisa määrä maaleja joissa Paul Coffey on kerännyt sen toisen syöttöpisteen.
Johtuu pitkälti siitä, että niin yllättävää kuin se onkin, Stan Mikita ja Bobby Hull pelasivat lähes koko ajan eri ketjuissa. Mikitan kanssa pelasivat pääasiassa Kenny Wharram ja Ab MacDonald, myöhemmin sitten Doug Mohns ja Cliff Koroll. Bobby Hullin ketjukavereina taas olivat Bill Hay ja Murray Balfour, myöhemmin Chico Maki. Myös Phil Esposito pelasi hetken Hullin kanssa Chicagon vuosina. Eniten Hullia ruokkiNämä yllättivät kun listaa tarkemmin tarkasteli. Tuntemattomia nimiä nuo maalintekijät. Mikita syötti molempien noiden osalta yli 60% heidän uran maaleistaan. Vielä isompi yllätys oli sitten se että listalta ei löytynyt ollenkaan Mikita-->Bobby Hull kaksikkoa. Pelasivat kuitenkin 13 kautta yhdessä, joista jokaisella Hull oli maalipörssin kärkikuusikossa ja Mikita yhdeksän kertaa syöttöpörssin top-7:ssä.
Johtuu pitkälti siitä, että niin yllättävää kuin se onkin, Stan Mikita ja Bobby Hull pelasivat lähes koko ajan eri ketjuissa. Mikitan kanssa pelasivat pääasiassa Kenny Wharram ja Ab MacDonald, myöhemmin sitten Doug Mohns ja Cliff Koroll. Bobby Hullin ketjukavereina taas olivat Bill Hay ja Murray Balfour, myöhemmin Chico Maki. Myös Phil Esposito pelasi hetken Hullin kanssa Chicagon vuosina. Eniten Hullia ruokki
Ron Francis --> Jaromir Jagr 110 Ei ihan mahtunut listalle, jostakin piti katkaista.
Jaettiinkos niitä kakkossyöttöjä tuohon aikaan kuten nykyään?Nämä yllättivät kun listaa tarkemmin tarkasteli. Tuntemattomia nimiä nuo maalintekijät. Mikita syötti molempien noiden osalta yli 60% heidän uran maaleistaan. Vielä isompi yllätys oli sitten se että listalta ei löytynyt ollenkaan Mikita-->Bobby Hull kaksikkoa. Pelasivat kuitenkin 13 kautta yhdessä, joista jokaisella Hull oli maalipörssin kärkikuusikossa ja Mikita yhdeksän kertaa syöttöpörssin top-7:ssä.
Jaettiinkos niitä kakkossyöttöjä tuohon aikaan kuten nykyään?
While goal-scoring may have varied substantially over different eras, the referee’s view of the game has not.One of the most remarkable constants in the NHL has been the awarding of assists.The average number of assists per goal reached 1.6 in 1956, and has not varied more than 6% for nearly 50 years.As the AHL and IHL stabilized and became the top minor leagues in North America, they too approached approximately the same assist rate as the NHL, and have held constant over a very small interval for decades.
Rod Gilbert --> Jean Ratelle 172
Jean Ratelle --> Rod Gilbert 158
Jean Ratelle --> Vic Hadfield 123
Rod Gilbert --> Vic Hadfield 121
Laskin tuota Mikita-->B.Hullia aikoinaan mutta lopetin kesken kun ei se tahti riittänyt mihinkään. Varmuudella voi sanoa että lukema on vähemmän kuin 100.Olisi silti voinut kuvitella että tuo kaksikko olisi aika hyvin sijoittunut listalle, kun pelasivat niin pitkään samassa joukkueessa ja johan Crosby-->Malkin alkaa myös hätyytellä kohtapuoliin paikkaa listalla eivätkä hekään samassa kentässä pelaa, muuta kuin ylivoimalla. Hull teki kuitenkin noina vuosina sen 100+ ylivoimamaalia (ja ylipäänsä yhteensä 550+ maalia) , ja voisi kuvitella että Mikita aika monta syötti niistä? Sitten kaipa he nyt jonkin verran tasakentällisinkin pelasivat aika ajoin yhdessä 13 vuoden ajanjakson aikana? Tosin eihän tuohon aikaan ketjut tainneet yhtä paljoa elää kuin nykypäivänä, vaan oli enemmän niitä pysyviä pitkäaikaisia kenttäkoostumuksia kuin nykyisin nähdään. Mutta tosiaan ei näköjään riittänyt listalle saakka tuon kaksikon tehoilu, se tuli yllätyksenä.
Se vois olla, yks vaihtoehto olis myös Bossy (Trottier, Potvin), mutta tuli jo pikkuinen yllätys vastaan.Tuossa aiemmin kyselin noita tehotrioja, niin tämä voisi olla aika hyvin sijoittunut listalle.
Hadfield teki Rangers-vuosiensa aikana yhteensä 262 maalia , joten aika hyvä prosentti niistä maaleista on ollut joko Ratellen ja/tai Gilbertin syöttämiä.
Kurrin maaleissa oli samaan aikaan Gretzky ja Coffey syöttäjinä 55 kertaa. Tämä ei yllätä.
Mutta: Alex Burrowsin maaleissa on ollut Henrik ja Daniel Sedin syöttäjänä 47 kertaa. Tämän täytyy olla kärkipään lukemia.
Eipä tämä kolmikko ollut edes Islandersin dynastian kärjessä.yks vaihtoehto olis myös Bossy (Trottier, Potvin)
Tuo unohtukin sanoa, että Oates --> Hull 94 on helvetin paljon, kun ottaa huomioon että kaverit pelasivat yhdessä alle 3 kautta. Housley ja Selänne pelas yhdessä vain yhden kauden, joten siitä ei kovin paljoa tule. Tietty jos alkais katsomaan yhden kauden juttuja erikseen niin...mutta se on toinen tarina.Mites Housley -> Selänne ja Oates -> Hull kaksikot pärjäsivät?
Tuohon 1353 ottelua -lukemaan olen törmännyt ennenkin, mitä ilmeisimmin se on ennätyslukema.Tuossa kun nuo Sedinit mainittiin, niin heihin liittyen voisi mainita parikin tilastokummajaista lisää. Nimittäin uransa aikana Sedinit ovat olleet samaan aikaan Vancouver Canucksin kokoonpanossa yhteensä 1122 ottelussa. Mitä tulee kahden pelaajan yhdessä pelaamiin otteluihin NHL:ssä, niin tuolla määrällä sijoitutaan vähintään kolmanneksi, luultavasti toiseksi NHL:n historiassa.
Ainoat pelaajat jotka ovat voineet pelata yhdessä tuota enemmän otteluita ovat nähdäkseni Gordie Howe/Alex Delvecchio ja Nicklas Lidström/Kris Draper-kaksikot. Howe/Delvecchion teoreettinen maksimi yhdessä pelatuista otteluista on 1353 ottelua, ja Lidström/Draperilla se on 1131 ottelua. Eli vaikka jälkimmäinen kaksikko olisikin vielä Sedinien edellä, niin ei ole enää kauaa. Ei tullut vastaan yhtään toista kaksikkoa näiden lisäksi joilla olisi edes mahdollisuus olla pelannut Sedinien nykyistä määrää enemmän otteluita yhdessä.
Tämä on jo harvinaista. Yllämainittu parivaljakko Howe-Delvecchio ei myöskään ollut yhtä aikaa sivussa yhtään ottelua kausien 1951-52 --> 1970-71 välillä. Delvecchio missasi urallaan loukkaantumisten takia vain 46 peliä 24 kauden aikana. Howe puolestaan 57 peliä 26 kauden aikana. Ja Lidström 44 peliä 20 kauden aikana. Taitaa olla Detroitin juttuja.Viimeisenä kummajaisena sellainen toteamus että Vancouver Canucks ei ole pelannut yhtään ottelua ilman että vähintään toinen Sedineistä olisi ollut kokoonpanossa sen jälkeen kun kaksoset saapuivat NHL:ään. Ovat saaneet pelata pääosin hyvin terveen uran molemmat, eikä yhtäaikaisia poissaoloja ole tullut ensimmäistäkään.
Niinhän siinä kävi, että löytyi uusi johtokolmikko. Näitten kolmen herran keskinäiset:Tuossa aiemmin kyselin noita tehotrioja, niin tämä voisi olla aika hyvin sijoittunut listalle.
Rod Gilbert --> Jean Ratelle 172
Jean Ratelle --> Rod Gilbert 158
Jean Ratelle --> Vic Hadfield 123
Rod Gilbert --> Vic Hadfield 121
Niinhän siinä kävi, että löytyi uusi johtokolmikko. Näitten kolmen herran keskinäiset:
Hadfield tekee, Ratelle ja Gilbert syöttää = 63
Ratelle tekee, Hadfield ja Gilbert syöttää = 46
Gilbert tekee, Ratelle ja Hadfield syöttää = 39
Tuo 63 on siis toistaiseksi suurin lukema, mistähän voisi vielä löytyä? Pitäis olla 3 tehokasta pelaajaa, jotka pelanneet samassa joukkueessa ja mieluiten samassa kentässä 7+ vuotta. Esposito (Orr, Hodge) oli vain 21, joten ei lähellekään.
Gretzkyn tehdessä maalin sekä Kurri että Coffey olivat syöttäjinä vain 26 kertaa. Coffey (Gretzky, Kurri) -yhtälöä en edes laske, niitä on vielä vähemmän.Tuosta tulee myös hyvä kokonaislukema, 148, yhden kolmikon yhdessä juonimille maaleille. Vaikea varmasti parempaa tulosta löytää.
Mutta olisikohan Väinöstä haastamaan kuitenkin tuo Hadfieldin maalimäärä kahden tietyn joukkuekaverinsa tarjoilusta. Gretzky teki 196 maalia Kurrin tarjoilusta ja 115 Coffeyn tarjoilusta. Olisiko niistä vähintään 63 päällekkäisiä, eli Kurri ja Coffey ottaneet syötöt samanaikaisesti Gretzkyn tehdessä maalin?
Vuosina 1953-54 -> 1957-58-puoliväli ketjun kolmas lenkki oli Bert Olmstead, puolivälistä kautta 1957-58 -> 1960-61 se oli Dickie Moore ja 1961-62 -> 1963-64 Gilles Tremblay. Sitten Geoffrion lähtikin NY Rangersiin, joten kukaan ei ollut tarpeeksi pitkään kolmantena pyöränä. Harvey taas antoi Beliveaun ja Geoffrionin pelatessa yhdessä 378 syöttöä. Coffey antoi yli 500 Gretzkyn ja Kurrin kanssa pelatessaan, sekä Orr yli 600 Espositon ja Hodgen kanssa kikkaillessaan. Tietysti peluutus oli hieman erilaista, mutta kun Orrin ja Coffeyn syötöt jäivät lukemiin 21/13 ja 55/26, vaikka he pelasivat listalla korkeammalla olevien kaksikoiden kanssa, niin väitän ettei Harveylla ole saumaa (Myönnän, en ehdi/viitsi tänään enempää tarkastaa). Joten rohkenisko sanoa, että Hadfield (Ratelle, Gilbert) on NHL:n yleisin maali/syöttökolmikko sekä yksittäin että kaikki kolme variaatiota yhdessä.Beliveau-Geoffrion tutkapari löytyi aiemmalta listalta myös molemmin päin, joten olisiko siihen kolmatta kaveria rinnalle? M.Richard, Harvey, Moore tai H.Richard? Kuka noista nyt pelasikaan pisimmän aikaa ja samassa kentässä (tai Harveyn ollessa kyseessä puolustuksessa) heidän kanssaan.
Onkohan jossain listattuna ajallisesti pisimpiä voitto- ja tappioputkia tiettyjen joukkueiden välillä koti- ja vierasotteluissa? Tuli tämä mieleen, kun tuli vastaan tilasto, että Detroit on viimeksi voittanut Philadelphiassa ottelun 25. tammikuuta 1997 ja sen jälkeen hävinnyt 11 kertaa putkeen.
Juuri näin, runkosarjaotteluita tässä haen. Muokkasinkin tuohon edelliseen viestiin vielä lähteen, josta tuon tilaston poimin.Tuo ilmeisesti siis viimeinen voitto runkosarjassa, eivätkös kyseiset tiimit kohdanneet samana keväänä SC-finaaleissa jotka Detroit harjasi puhtaasti 4-0?
Tuollaisen löysin:Tuli mieleen tuota suomiketjua ja ennakoituja pistemääriä katsellessa , että mikä on suurin syöttömäärä kaudessa ilman yhtään tehtyä maalia? Yritin googlailla, mutta en ilmeisesti vain osaa.
Eli olisiko Jimmy Thomson ja 29 syöttöä ennätys. Muutenkin Jimmy aikamoinen maalinvälttelijä. 2000-luvulla Anders Eriksson ja 23.
Miten muistelisin, että joku suomalainen puolenkymmentä vuotta tai vähän reilu sitten veteli kans aika pitkään pelkillä syöttöpisteillä. Vai olikohan edes suomalainen.
Juuri olin kirjoittamassa, että tämä aihe oli pinnalla joskus viime vuosikymmenen aikana jonkun suomalaisen osalta. Olisiko ollut Toni Lydman, ja tilastoista tarkastettuna varmaan kausi 2005-2006 (lopulta 1+16) tai 2006-2007 (lopulta 2+17)?Miten muistelisin, että joku suomalainen puolenkymmentä vuotta tai vähän reilu sitten veteli kans aika pitkään pelkillä syöttöpisteillä. Vai olikohan edes suomalainen.