NHL:n tilastokummajaiset

[ms.qvist]

Saku Koivu 1

Siitä huolimatta ettei Koivu ole ns. maalintekijä niin on mielenkiintoista huomata ettei hän pitkän uransa aikana ole tehnyt kuin yhden hattutempun. Toki löytyy muitakin suomalaisittain ns. nimipelaajia joilla hattutemppuja on suht' vähän mutta Koivu nyt todella nimekkäänä pelaajana pisti erityisesti silmään.

vlad.

 

[Rattlehead]

Muistaakseni Teemu teki syksyllä loka- tai marraskuussa kolme maalia.

Jep, Detroitia vastaan lokakuun lopussa.

 

[TKH]

Laitetaan vielä pudotuspeleissä hattutempun tehneet suomalaissyntyiset pelaajat. Teoriassa Lund on saattanut runkosarjassakin hattutempun tehdä, mutta vaikea sitä olisi mistään kaivaa esille. Tosin aika epätodennäköistä se on.

Jari Kurri 5+2
Esa Tikkanen 3
Pentti Lund 1
Teemu Selänne 1

 

[Hejony]

Siitä huolimatta ettei Koivu ole ns. maalintekijä niin on mielenkiintoista huomata ettei hän pitkän uransa aikana ole tehnyt kuin yhden hattutempun. Toki löytyy muitakin suomalaisittain ns. nimipelaajia joilla hattutemppuja on suht' vähän mutta Koivu nyt todella nimekkäänä pelaajana pisti erityisesti silmään.

vlad.

Jeps, tämä tapahtui Pittsburghia vastaan joskus syövän ja työsulun välissä, tarkkaa kautta en muista. Sitten taas toisaalta kun katsoo Koivun maalimääriä niin se selittää aika paljon, ei siellä montaa edes yli 20 maalin kautta ole. Mutta taas jos miettii kuinka usein jopa Koivu tekee kaksi maalia, niin olisihan niitä tosiaan enemmänkin voinut tulla.

Hauskoja nimiä (NHL-tasolla) tuolla listalla, ei tulisi heti mieleen että Kallio, Laaksonen tai Bergenheim osuisi kolmesti samaan peliin. Tai Jussi Jokinen neljästi! Koivun Miki on varmaan seuraava joka tuohon listalle nousee, hänen kohdallaan se on vain ajan kysymys. Samoin Tuomokaan ei nähtävästi ole tuossa vielä onnistunut. Tai Miettinen, Pitkänen tai Filppula...Se vasta olisi jotakin, jos Numminen tuon vielä rykäisisi, Teppo kun nykyään laittaa sen noin kolme häkkiä per kausi!

Historiaa jos miettii niin Tikkasen vain kolme hattua yllätti. Samoin se että Lumme ja Ruuttu ovat jääneet kokonaan ilman. Kurrilla aika komea määrä, ei taida Teemu ehtiä ohi. Toisaalta aika uskomatonta että Kurri on päässyt huikeat 23 kertaa kolmeen maaliin, mutta vain kahdella kerralla ehtinyt tehdä vielä lisää.

Mielenkiintoisia tilastoja.

 

[Bosco]

Calgary puki viime yön otteluun Edmontonia vastaan ainoastaan 15 kenttäpelaajaa, kun palkkakatossa ei ole tilaa, että farmista voisi nostaa ketään paikkaamaan loukkaantumisia. Voisin kuvitella että kyseessä on pienin pelaajamäärä NHL:n historiassa, vai onko jonkun joukkueen kohdalle osunut joskus sellainen loukkaantumissuma että ovat joutuneet pelaamaan vielä pienemmällä pelaajamäärällä?

 

[HockeyNator]

Calgary puki viime yön otteluun Edmontonia vastaan ainoastaan 15 kenttäpelaajaa, kun palkkakatossa ei ole tilaa, että farmista voisi nostaa ketään paikkaamaan loukkaantumisia. Voisin kuvitella että kyseessä on pienin pelaajamäärä NHL:n historiassa, vai onko jonkun joukkueen kohdalle osunut joskus sellainen loukkaantumissuma että ovat joutuneet pelaamaan vielä pienemmällä pelaajamäärällä?

Ennätyksestä en tiedä, mutta edellisen kerran 15 kenttäpelaajalla pelattiin 23.1.1986 St.Louisin toimesta Los Angelesia vastaan.

St.Louis voitti 4-3.

 

[hannes_ko]

Voisin kuvitella että kyseessä on pienin pelaajamäärä NHL:n historiassa, vai onko jonkun joukkueen kohdalle osunut joskus sellainen loukkaantumissuma että ovat joutuneet pelaamaan vielä pienemmällä pelaajamäärällä?

NHL:ssä oli tapana peluuttaa vielä 70-luvulla kolmea ketjua ja kahta pakkiparia, eikä nelosketju mikään itsestäänselvyys ollut 80-luvullakaan, joten ei ole varmastikaan edes modernin jääkiekon ennätys tuollainen.

Miekka ja kivi -aikoina mennään varmasti sitten selvästi alle kymmenen pukeneen pelaajan.

Kyllähän todellisen ÄIJJÄ-joukkueen suurin pelinumero on 9, eikö.

 

[TKH]

NHL: on kyllä täynnä tilastokummajaisia. Eräs sellainen on se, että Mike Riccillä on urallaan yksi viiden maalin ottelu, mutta ei yhtään neljän eikä kolmen maalin ottelua. Tai näin ainakin oli muutama vuosi takaperin, en tiedä onko ko. tilasto muuttunut.

Mainitaan tähän liittyen, että Ian Turnbull on NHL:n historian ainut puolustaja joka on tehnyt 5 maalia ottelussa. Myöskään Turnbull ei ollut aikaisemmin tehnyt yhtään hattutemppua. Teki tosin myöhemmin urallaan kerran 4 maalia, johon ei modernina aikana ole yltänyt kuin kaksi muuta puolustajaa, Coffey ja Tom Bladon. Lisäksi 20-luvulla 4 puolustajaa on onnistunut tekemään 4 maalia ottelussa, näistä Harry Cameron ylti siihen kahdesti. Cameron oli myös näistä kaikkein ensimmäinen.

Puolustajista eniten hattutemppuja lienee Bobby Orr:lla, jolla niitä on peräti 9. Modernin ajan puolustajista toisena tulevat Denis Potvin ja Paul Coffey 5:llä. Poimintoina voisi mainita myös, että Al MacInnis ja Steve Duchesne tekivät 3 hattutemppua. Börje Salming, Ray Bourque ja Larry Robinson tekivät kukin yhden hattutempun. Suomalaisten pakkien luvut tuli jo aikaisemmin mainittuakin.

 

[Oglethorpe]

Minnesota Wildin Derek Boogaard oli tiukasti kiinni joukkueen sisäisen +/- tilaston voitossa tuloksella +4 vielä kun runkosarjaa oli jäljellä kaksi ottelua. Lopulta Boogie romahti tulokseen +3, samalla kun Owen Nolan ja MA Bergeron nousivat ohi +5:teen.

Ei nyt ihan ensimmäisenä tullut kauden alussa mieleen, että Boogaard olisi taistellut Wildin tehotilaston voitosta...

 

[TKH]

Selasin tuossa huvikseni "pääpokaalien" äänestystulokset kaudesta 1983-84 lähtien. Hiukan sekavan näköinen tuosta tuli, mutta pelaajat ovat tuossa siis äänestystuloksen mukaisessa järjestyksessä ja pelaajan saama äänimäärä on nimen jälkeen. En viitsinyt kyseisen vuoden maksimipistemääriä tai pelaajan saamia ykkösehdokkuksia listata, vaikka nekin löytyisi.

Eri palkintojen ja vuosien maksimipisteet ja pistelaskusysteemit ovat vaihdelleet hyvinkin usein, eivätkä ne ole vertailukelpoisia keskenään. Lisäksi kaikilta kausilta kolmossijan pisteitä ei oltu ilmoitettu.

Hart Trophy

1983–84 Wayne Gretzky 306p, Rod Langway 102p, Bryan Trottier 54p
1984–85 Wayne Gretzky 303p, Dale Hawerchuk 91p, Pelle Lindbergh 56p
1985–86 Wayne Gretzky 281p, Mario Lemieux 163p, Mark Howe 32p
1986–87 Wayne Gretzky 255p, Ray Bourque 95p, Mike Liut 39p
1987–88 Mario Lemieux 292p, Grant Fuhr 106p, Wayne Gretzky 73p
1988–89 Wayne Gretzky 267p, Mario Lemieux 187p, Steve Yzerman 109p
1989–90 Mark Messier 227p, Ray Bourque 225p, Brett Hull 80p. Kyseessä on yksi kaikkien aikojen tasaisimmista Hart pokaalin äänestyksistä. Sekä Messier että Bourque saivat 29/63 ääntä ykköseksi. Bourque itse asiassa sai enemmän kakkossijoja (Bourque sai 26 kun Messier sai vain 24), mutta se ei auttanut, koska Messier oli sijoitettuna kaikissa 63 lipukkeessa kun Bourque oli vain 57:ssä. Pisteethän noissa tuolloin laskettiin, niin että ykkössijasta sai 5, kakkossijasta 3 ja kolmossijasta yhden. Eli Messier sai 29x5+24x3+10x1=227 ja Bourque puolestaan 29x5+26x3+2x1=225. Hyvin lähellä se Bourquen Hart Trophy siis oli.

1990–91 Brett Hull 277p, Wayne Gretzky 220p, Ed Belfour 63p
1991–92 Mark Messier 341p, Patrick Roy 105p, Brett Hull 49p
1992–93 Mario Lemieux 248p, Doug Gilmour 99p, Pat LaFontaine 52p
1993–94 Sergei Fedorov 194p, Dominik Hasek 86p, John Vanbiesbrouck 74p
1994–95 Eric Lindros 67p, Jaromir Jagr 27p, Dominik Hasek 23p
1995–96 Mario Lemieux 439p, Mark Messier 275p, Eric Lindros
1996–97 Dominik Hasek 519p, Paul Kariya Mario Lemieux
1997–98 Dominik Hasek 499p, Jaromir Jagr Teemu Selänne
1998–99 Jaromir Jagr 543p, Alexei Jashin 226p, Dominik Hasek 172p
1999–2000 Chris Pronger 396p, Jaromir Jagr 395p, Pavel Bure 346p. Kyseessä on kaikkien aikojen toiseksi tasaisin kisa Hart Pokaalista. Pronger sai huomattavasti enemmän ykkössijoituksia kuin Jagr (Pronger 25, Jagr vain 18), eikä Jagr:n paremmat kakkos- ja kolmossijoitukset riittäneet nostamaan sitä Hartin voittajaksi.

2000–01 Joe Sakic 585p, Mario Lemieux 272p, Jaromir Jagr 210p
2001–02 Jose Theodore 434p, Jarome Iginla 434p, Patrick Roy 283p. Theodorella oli 26 ykkössijoitusta kun Iggyllä niitä oli vain 23, tämä ratkaisi kisan tasatilanteessa. Theodorella oli yhtä tiukka kisa myös Vezinasta, joka päättyi myös Theodoren voittoon.

2002–03 Peter Forsberg 508p, Markus Näslund 342p, Martin Brodeur 311p
2003–04 Martin St. Louis 1016p, Jarome Iginla 253p, Martin Brodeur 213p
2005–06 Joe Thornton 1058p, Jaromir Jagr 974p, Miikka Kiprusoff 561p
2006–07 Sidney Crosby 1225p, Roberto Luongo 801p, Martin Brodeur 763p
2007–08 Alexander Ovechkin 1313p, Evgeni Malkin 659p, Jarome Iginla 565p


Norris Trophy

1983–84 Rod Langway 227p, Paul Coffey 126p, Ray Bourque 120p
1984–85 Paul Coffey 223p, Ray Bourque 136p, Rod Langway 89p
1985–86 Paul Coffey 280p, Mark Howe 172p, Larry Robinson 43p
1986–87 Raymond Bourque 266, Mark Howe 137p, Larry Murphy 31p
1987–88 Raymond Bourque 245p, Scott Stevens 124p, Gary Suter 80p
1988–89 Chris Chelios 226p, Paul Coffey 115p, Al MacInnis 57p
1989–90 Raymond Bourque 315p, oli tuolloin maksimi pistemäärä, Al MacInnis 127p, Doug Wilson 40p
1990–91 Raymond Bourque 257p, Al MacInnis 228p, Chris Chelios 56p
1991–92 Brian Leetch 335p, Ray Bourque 112p, Phil Housley 82p
1992–93 Chris Chelios 201p, Ray Bourque 97p, Larry Murphy 93p
1993–94 Raymond Bourque 199p, Scott Stevens 195p Al MacInnis 60p. Kyseessä on kaikkien aikojen tasaisin kisa Norris pokaalista.

1994–95 Paul Coffey 67p, Chris Chelios 39p, Ray Bourque
1995–96 Chris Chelios 408p, Ray Bourque 403p, Brian Leetch
1996–97 Brian Leetch 494p, Vladimir Konstantinov 178p, Sandis Ozolinsh 176p
1997–98 Rob Blake 401p, Nicklas Lidström 369p, Chris Pronger 316p
1998–99 Al MacInnis 548p, Nicklas Lidström 234p, Ray Bourque 157p
1999–2000 Chris Pronger 565p, Nicklas Lidström 400p, Rob Blake 196p
2000–01 Nicklas Lidström 600p, Ray Bourque 251p, Scott Stevens 203p
2001–02 Nicklas Lidström 472p, Chris Chelios 431p, Rob Blake 321p
2002–03 Nicklas Lidström 560p, Al MacInnis 486p, Derian Hatcher 142p
2003–04 Scott Niedermayer 872p, Zdeno Chara 563p, Chris Pronger 345p
2005–06 Nicklas Lidström 1152p, Scott Niedermayer 817p, Sergei Zubov 464p
2006–07 Nicklas Lidström 1217p, Scott Niedermayer 1024p, Chris Pronger 608p
2007–08 Nicklas Lidström 1313p, Dion Phaneuf 561p, Zdeno Chara 486p


Vezina trophy

1983–84 Tom Barrasso 42p, Rejean Lemelin 39p, Pat Riggin ja Al Jensen 37p
1984–85 Pelle Lindbergh 88p, Tom Barrasso 58p, Rejean Lemelin 12p
1985–86 John Vanbiesbrouck 60p, Bob Froese 58p, Grant Fuhr 32p
1986–87 Ron Hextall 65p, Mike Liut 60p, Grant Fuhr 19p
1987–88 Grant Fuhr 78p, Tom Barrasso 22p, Kelly Hrudey 17p
1988–89 Patrick Roy 87p, Mike Vernon 54p, Kirk McLean 17p
1989–90 Patrick Roy 91p, Daren Puppa 59p, Andy Moog 59p
1990–91 Ed Belfour 101p, Patrick Roy 44p, Mike Richter 12p
1991–92 Patrick Roy 95p, Kirk McLean 62p, Bob Essensa 13p
1992–93 Ed Belfour 94p, Tom Barrasso 70p, Curtis Joseph 27p
1993–94 Dominik Hasek 99p, John Vanbiesbrouck 64p, Patrick Roy 34p
1994–95 Dominik Hasek 102p, Ed Belfour 25p, Jim Carey 25p
1995–96 Jim Carey Chris 52p, Osgood 46p, Daren Puppa
1996–97 Dominik Hasek 120p, Martin Brodeur 73p, Patrick Roy 25p
1997–98 Dominik Hasek 126p, Martin Brodeur 57p, Tom Barrasso 26p
1998–99 Dominik Hasek 73p, Curtis Joseph 64p, Byron Dafoe 58p
1999–2000 Olaf Kolzig 110p, Roman Turek 79p, Curtis Joseph 23p
2000–01 Dominik Hasek 85p, Roman Cechmanek 65p, Martin Brodeur 42p
2001–02 Jose Theodore 105p, Patrick Roy 105p, Sean Burke 27. Theodorella oli 15 ykkössijoitusta ja Roylla vain 12, jonka takia Theodore voitti Vezinan. Onnekas Theodore voitti sekä Hartin että Vezinan tasatilanteen jälkeen samalla tavalla.

2002–03 Martin Brodeur 131p, Marty Turco 59p, Ed Belfour 28p
2003–04 Martin Brodeur 89p, Miikka Kiprusoff 55p, Roberto Luongo 45p
2005–06 Miikka Kiprusoff 140p, Martin Brodeur 48p, Henrik Lundqvist 41p
2006–07 Martin Brodeur 122p, Roberto Luongo 116p, Miikka Kiprusoff
2007–08 Martin Brodeur 113p, Evgeni Nabokov 106p, Henrik Lundqvist 13p


Selke trophy

1983–84 Doug Jarvis 153p, Bryan Trottier 110p, Jari Kurri 62p
1984–85 Craig Ramsay 119p, Doug Jarvis 82p, John Tonelli 80p
1985–86 Troy Murray 179p, Ron Sutter 127p, Guy Carbonneau 52p
1986–87 Dave Poulin 102p, Guy Carbonneau 76p, Bob Gould 44p
1987–88 Guy Carbonneau 200p, Steve Kasper 74p, Jan Erixon 52p
1988–89 Guy Carbonneau 222p, Esa Tikkanen 73p. Colin Patterson 73p
1989–90 Rick Meagher 105p, Guy Carbonneau 100p, Esa Tikkanen 81p
1990–91 Dirk Graham 157p, Esa Tikkanen 153p, Steve Larmer 74p
1991–92 Guy Carbonneau 160p, Sergei Fedorov 120p, Kelly Miller 70p
1992–93 Doug Gilmour 160p, Dave Poulin 81p, Joel Otto 63p
1993–94 Sergei Fedorov 181p, Doug Gilmour 107p, Brian Skrudland 37p
1994–95 Ron Francis 50p, Esa Tikkanen 48p, Joel Otto. Tikkanen oli yhteensä neljänä kautena kolmen parhaan Selke -kanditaatin joukossa. Kolmesti Tikkanen jäi kakkoseksi, nyt Selke jäi vain kahden pisteen päähän.

1995–96 Sergei Fedorov 356p, Ron Francis 255p, Steve Yzerman 57p
1996–97 Michael Peca 284p, Peter Forsberg 141p, Jere Lehtinen 118p
1997–98 Jere Lehtinen 328p, Michael Peca 297p, Craig Conroy
1998–99 Jere Lehtinen 393p, Magnus Arvedson 311p, Michael Peca 286p
1999–2000 Steve Yzerman 431p, Michael Handzus 188p, Mike Ricci 125p
2000–01 John Madden 269p, Joe Sakic 249p, Mike Modano
2001–02 Michael Peca 394p, Craig Conroy 178p, Jere Lehtinen 175p
2002–03 Jere Lehtinen 476p, John Madden 241p, Wes Walz 130p
2003–04 Kris Draper 839p, John Madden 368p, Alyn McCauley 271p
2005–06 Rod Brind'Amour 954p, Jere Lehtinen 567p, Mike Fisher 179p
2006–07 Rod Brind'Amour 420p, Samuel Påhlsson 405p, Jay Pandolfo 311p. Påhlsson sai puolet enemmän ykkössijoituksia kuin Brind'Amour, mutta voittoon asti se ei riittänyt.
2007–08 Pavel Datsyuk 537p, John Madden 447p, Henrik Zetterberg 425p


Lisäksi varsinkin vanhemmissa äänestystuloksissa voi huomioida äänestyksen luonteen, jota kuvaa esimerkiksi se, että 2000–01 Vezina äänestyksessä 7 (kanadalaista) äänestäjää laittoivat Brodeurin ykkössijoitetuksi, mutta 20/30 äänestäjästä ei sijoittanut Brodeuria edes kolmen kärkeen eivätkä siten antaneet sille yhtään pistettä. Jotkut äänestäjät eivät vanhastaan ole äänestäneet kuin oman maan pelaajia, joka on tiukoissa äänestyksissä toisinaan vääristänyt lopputulosta. Tästä on kärsinyt myös esim. Esa Tikkanen, mikäli Tiki olisi ollut kanadalainen niin eiköhän se ainakin yhden Selkein olisi voittanut.

Kauden 1989–90 Selken voittaja Rick Meagher (8+17 ja vaatimattomat +4) on ollut kummallinen valinta. Liekö Selkeä koskaan voitettu tuota alhaisemmalla +/- luvulla. Pitääpä joskus vilkaista, nyt ei jaksa.

 

[TKH]

Mainitaan tähän liittyen, että Ian Turnbull on NHL:n historian ainut puolustaja joka on tehnyt 5 maalia ottelussa. Myöskään Turnbull ei ollut aikaisemmin tehnyt yhtään hattutemppua. Teki tosin myöhemmin urallaan kerran 4 maalia, johon ei modernina aikana ole yltänyt kuin kaksi muuta puolustajaa, Coffey ja Tom Bladon. Lisäksi 20-luvulla 4 puolustajaa on onnistunut tekemään 4 maalia ottelussa, näistä Harry Cameron ylti siihen kahdesti. Cameron oli myös näistä kaikkein ensimmäinen.

Puolustajista eniten hattutemppuja lienee Bobby Orr:lla, jolla niitä on peräti 9. Modernin ajan puolustajista toisena tulevat Denis Potvin ja Paul Coffey 5:llä. Poimintoina voisi mainita myös, että Al MacInnis ja Steve Duchesne tekivät 3 hattutemppua. Börje Salming, Ray Bourque ja Larry Robinson tekivät kukin yhden hattutempun. Suomalaisten pakkien luvut tuli jo aikaisemmin mainittuakin.

Jatketaanpa hiukan puolustajien hattutempuista.

Turnbull oli ennen viiden maalin otteluaan pelannut 30 ottelua ilman maalia.

Bobby Orrin hattutemppuihin voisi lisätä vielä sellaisen tiedon, että Orr teki kaudella 1974-75 peräti 4 hattutemppua. Aika hyvin kun kukaan muu ei ole modernina aikana koko urallaan yltänyt 5:ttä hattutemppua enempään.

Potvin pitää nimissään puolustajien nopeinta hattutemppua. Kolme maalia syntyivät vajaassa kolmessa ja puolessa minuutissa lokakuun 14. 1978 ottelussa Torontoa vastaan. Toronto tosin voitti tästä huolimatta ottelun 10-7.

 

[Jeepeli]

Jatketaanpa hiukan puolustajien hattutempuista.

Jatketaan vielä vähän aiheesta. Itselle on jäänyt mieleen eräs puolustajan hattutemppu, koska kyseiseltä mieheltä en sellaista olisi uskonut näkeväni. Lyle Odelein teki hattutempun kaudella 1993-1994.

Ennen tuota kautta Odelein oli tehnyt neljän edellisen kauden aikana yhteensä 3 maalia, jäähypenkkiä hän oli kylläkin kuluttanut. Sitten kaudella 93-94 11 maalia ja 40 pistettä sekä 276 jäähyminuuttia, kaikki miehen uran kovimmat luvut. Lisäksi Odelein antoi yhdessä pelissä 5 syöttöpistettä, millä jakoi ainakin silloin Canadiensin puolustajien yhden pelin syöttöennätyksen.

Kyseisen kauden jälkeen seuraavilla kolmella kaudella syntyi taas kolme maalia kullakin.

Katsoin tuon pelin aikanaan, jossa Odelein hattutemppunsa teki ja tosiaan jäi hyvin muistiin, harvemmin pakit hattutempppuja tekevät ja vielä harvemmin Odeleinin tyyppiset.

 

[TKH]

Ohessa on kaikkien aikojen TOP 10 hattutempun tekijät.

Wayne Gretzky 37+9+4
Mario Lemieux 27+10+3
Mike Bossy 30+9
Brett Hull 30+3
Phil Esposito 27+5
Bobby Hull 24+4
Marcel Dionne 25+3
Cy Denneny 20+5+0+1
Maurice Richard 23+2+1
Jari Kurri 21+1+1
Teemu Selänne 19+2
Glenn Anderson 18+3

Jatkuu epävirallisina poimintoina
Rick Martin 21*
Pavel Bure 17+3
Darryl Sittler 20
Mark Messier 15+4
Gordie Howe 19*
Peter Bondra 12+5+1
Steve Yzerman 17+1
Brendan Shanahan 17+1
Peter Stastny 15+2
Alex Mogilny 15+2
* merkittyjen kohdalta en jaksanut kaivaa 4 tai 5 maalin otteluita. Eli ko. pelaajilla voi niitä hyvinkin olla, mutta ne on listattuna vain hattutempuiksi. Muilta "tuoreemmilta" pelaajilta olen erotellut 4 ja 5 maalit ottelut erikseen.

Loppuun vielä pari eurooppalaista.
Jaromir Jagr 13+1
Kent Nilsson 12+2
Sergei Makarov 4 (parhaassa ottelussa 7 (2+5))

 

[TKH]

Jatketaan vielä vähän aiheesta. Itselle on jäänyt mieleen eräs puolustajan hattutemppu, koska kyseiseltä mieheltä en sellaista olisi uskonut näkeväni. Lyle Odelein teki hattutempun kaudella 1993-1994.

Muistan tämän myös, olihan se yllättävää. Kyllähän näitä kuitenkin välillä sattuu. Jo aikaisemmin mainitsemani Tom Bladon on tässä suhteessa vieläkin erikoisempi tapaus. Bladonhan pitää nimissään myös puolustajien yhden ottelun piste-ennätystä 4+4. Erikoiseksi tämän tekee se, että tämä tapahtui kaudella jolla sen kokonaispistemäärä oli vain 11+24. Puolustajista kahdeksaan pisteeseen on Bladonin lisäksi yltänyt vain Coffey.

Kuka muuten tietää mitä yhteistä on alla olevilla pelaajilla?

Tim Young, Grant Mulvey, Willy Lindström, Mark Pavelich, Bengt Gustafsson ja Pat Hughes.

He ovat onnistuneet siinä, missä lukemattomat supermaalintekijät eivät ole onistuneet, ovat tehneet viisi maalia ottelussa. Sitä voi itse kukin selata minkälaisia maalimääriä kaverit latoivat.

 

[TKH]

Jatketaanpa vielä "epävirallisella" ja täysin turhalla nippelitiedolla nopeimmista kolmesta hattutempusta.

Arvioin jossain yhteydessä joku aika sitten, että Skrikon ja John Macleanin kolme hattutemppua kahdeksassa päivässä ja viidessä ottelussa olisi NHL:n epävirallinen "kolme nopeinta hattutempua" -ennätys. Mielestäni edelleen näin on, mutta tarkentavaakin tietoa tuli äskettäin vastaan. NHL:n tilastokirja oli jättänyt hattutemput pois kautta 1987-88 koskevasta opuksesta. Nyt sitten muussa yhteydessä tuli vastaan fakta, että Tocchet teki kolme hattutemppua neljässä ottelussa kaudella 1987-88. Ottelut olivat helmikuun 21. ja 27. sekä maaliskuun 1. 1988. Kyseessä lienee sikäli ennätys, että tuskin löytyy muita, jotka ovat tehneet kolme hattutemppua vain neljässä ottelussa. NHL:n nopeimmat kolme hattutemppua kyseessä ei kuitenkaan ole, koska 1988 oli karkausvuosi ja kolme hattutemppua syntyivät vasta yhdeksässä päivässä.

Mainitaan tähän yhteyteen uudestaan jo aikaisemmin jonnekin laittamani Skrikon ja Macleanin hattutemput myös. Maclean teki hattutemput joulukuun 7. 9. ja 15. 1988. Skrikon Hattutemput syntyivät marraskuun 18. 21. ja 26. 1986. Nämä jakavat mielestäni edelleen ennätyksen jos puhutaan nopeimmin syntyneistä kolmesta hattutempusta, mutta eivät jos haetaan pienintä ottelumäärää kolmeen hattutemppuun.

Lähelle Skrikon ja Macleanin ennätystä on päässyt myös Mogilny, joka kaudella 1992-93 teki 3 hattutemppua kymmenessä päivässä ja viidessä ottelussa. Ottelut olivat joulukuun 23. ja 31. sekä tammikuun 2. Mogilny teki hattutempun myös joulukuun 9. Neljä hattutemppua tuli tuolloin kymmenessä ottelussa ja 24:ssä päivässä. Gretzky on saattanut päästä vieläkin parempaan neljän hattutempun osalta aivan 80-luvun ensimmäisinä kausina jonne tilastoni eivät yllä. Paras tietämäni Gretzkyn noteeraus hattutemppujen saralta on kaudelta 1981-82, tuolloin kolmeen hattutemppuun meni aikaa 11 päivää ja viisi ottelua. Ko. kaudelta niitä saattaa olla muitakin. 1984-85 kausi kuuluu tilastojen piiriin ja tuolloin Gretzky ylti huomattavan hyvään tulokseen kaksi erillistä kertaa. Ensimmäiseen kolmen hattutempun sarjaan meni 13 päivää ja toiseen 14 päivää. Myös Kurri ja Thomas Sandström olisivat hyvin korkealla ko. listalla. Kurrin paras saldo kolmeen hattutemppuun on 13 päivää kaudelta 1985-86 ja Sandströmin 14 päivää kaudella 1986-87. Kovalev ja Kevin Stevens pääsivät parhaimmillaan 16 päivään ja Lemieux 18 päivään. Toivottavasti Ovechkin pelaisi jossain vaiheessa viikko ja hattutemppu pätkän, jolla pääsisi tällekin listalle.

 

[TKH]

Paras tietämäni Gretzkyn noteeraus hattutemppujen saralta on kaudelta 1981-82, tuolloin kolmeen hattutemppuun meni aikaa 11 päivää ja viisi ottelua.

Ottamaani lainaukseen liittyvät seikat ovat varmaankin useimmille aivan tuttuja. Kun nyt asian satuin itse mainitsemaan, niin jatketaan siitä nyt vielä vähän lisää, nyt tosin hiukan eri kantilta. Eli ennen tuon kyseisen viiden ottelun "sarjan" ensimmäistä ottelua Gretzky oli tuolloin pelannut 34 ottelua tehnyt niissä 35 maalia. "Sarjan" ensimmäisissä kolmessa ottelussa ei vielä aivan ihmeellisyyksiä tapahtunut. Minnesotaan vastaan syntyi toki hattutemppu, mutta Calgarya vastaan vain kaksi maalia ja Vancouveria vastaan vain yksi maali. Syöttöpisteitä tuli sitten jonkin verran enemmän, mutta niitä ei nyt lasketa. Näin ollen näiden kolmen ottelun jälkeen kasassa oli siis 37 ottelua ja 41 maalia. Seuraavassa ottelussa L.A:ta vastaan alkoi sitten tapahtua, 4 maalia. Loppuhuipennus nähtiin seuraavassa ottelussa Philadelphiaa vastaan. Ottelu huipentui Glen Andersonin syöttämään ja Gretzkyn tyhjiin tekemään Gretzkyn viidenteen maaliin. Tämä maali oli kauden 50:s ja se siis syntyi vain 39:ssä ottelussa. Tässä kyseisessä viiden ottelun pätkässä syntyi siis kaikkiaan 15 maalia ja niistä 9 maalia kahdessa viimeisessä ottelussa. Kaikkiaan Gretzkyn saldo ko. otteluissa taisi olla 15+10.

 

[AapoV]

ProHockeyn jokaisessa numerossa on tälläisiä ennätyksiä 4-5 kappaletta, tässä muutamia:

Pisin aika Stanley Cup -voittojen välillä

Chris Chelios 16 vuotta

Paras maalikeskiarvo NHL-työsulun jälkeen (väh 200 ottelua)

Aleksandr Ovechkin 0,68 m/o

Vanhimpana 5 syöttöä 1 NHL-ottelussa antanut pelaaja

Mark Recchi 41v ja 1kk

Ja näitähän on vaikka millä mitalla..

 

[TKH]

kaikkien aikojen +/- -tilaston häntäpäässä on aika paljon tuttuja nimiä. Ohessa poimintoja lähtien Skrikosta. Mikkelson erottuu räikeästi "edukseen" mikäli miinukset suhteutetaan ottelumäärään. Mikkelsonin keskiarvo lienee kaksinkertainen toiseksi huonoimpaankin verrattuna

Petri Skriko -100
Geoff Sanderson -100
Pavel Kubina -102
Kevin Stevens -103
Ray Ferraro -104
Jeff O'Neill -115
Rob Niedermayer -118
Luke Richardson -119
Doug Shedden -120
Scott Thornton -122
Brian Bellows -125
Wendel Clark -129
Bernie Federko -132
Chris Gratton -143
Kirk Muller -146
Bill Mikkelson -147
Rob Ramage -171
Michel Petit -172
Alexandre Daigle -176
Kelly Buchberger -177
Mike Sillinger -191

Dave Babych -223
Gary Croteau -227
Don Lever -240
Bob Stewart -260
Neljä viimeistä ovat kaikkien aikojen +/- -listan huonoimmat. 7:llä pelaajalla on toistaiseksi koko uran osalta -200 tai huonompi.

 

[TKH]

ProHockeyn jokaisessa numerossa on tälläisiä ennätyksiä 4-5 kappaletta, tässä muutamia:

Vanhimpana 5 syöttöä 1 NHL-ottelussa antanut pelaaja

Mark Recchi 41v ja 1kk

Keskiarvot sun muut on aika simppeleitä juttuja kenelle tahansa, mutta jonkun "vanhimman vähintään 5 syöttöä antaneen pelaajan" selvittämisen luulisi olevan jo aika vaikeata ihan "ammattilaisillekin". Tässä tapauksessa asiaa on helpottanut tietysti tuore tapaus sekä se ettei NHL:ssä ole koskaan pelannut kovinkaan montaa yli 40 vuotiasta.

Asiasta toiseen.

Makarovilla on NHL:n historian paras kausikohtainen laukaisuprosentti (32,3%) yli 70 ottelua pelanneista. Mikäli kausikohtaista ottelumäärää lasketaan 60 otteluun, niin parhaaksi nousee Charlie Simmer (32,7%). Mikäli rajaksi lasketaan 50 ottelua kaudessa, niin tällöin paras on Darin Kimble (35,0%).

Koko uran osalta parhaimmaksi nousee 100 NHL-ottelua pelannut sekä myös TPS:ssä paljon maaleja mättänyt Mal Davis (25%). Muita hyvin sijoittuvia ovat esim. Ulf Nilsson (22,2%), Makarov (22,0%) sekä Mike Bossy (21,2%). Myös Summanen (20,6%) ja Matti Hagman (20,4%) olisivat korkealla tällä listalla. Kari Jaloselle jäi myös erittäin kovat lukemat (25%), mutta ottelumäärä jäi vain kovin alhaiseksi.

 

[Espoon Siniset]

Niclas Wallin on tehnyt kolme jatkoaikamaalia NHL:n pudotuspeleissä. Erikoista tuossa on se, että siinä ovat kaikki hänen pudotuspelimaalinsa.

 

[Caniac]

Niclas Wallin on tehnyt kolme jatkoaikamaalia NHL:n pudotuspeleissä. Erikoista tuossa on se, että siinä ovat kaikki hänen pudotuspelimaalinsa.

Senpä takia kyseinen ruottalainen onkin lempinimeltään 'Secret Weapon'. Ja vaikka se ei olekaan varsinaisesti tilastokummajainen, niin viime kevään playoffeissa Tim Gleason pyysi Niciä "siunaamaan" mailansa ennen toista Devils-peliä. Ja niinhän siinä kävi, että Gleason iski jatkoajalla voittomaalin. Kyseessä uran ensimmäinen playoff-maali ja ensimmäinen koko kaudella. Sattumaa?

 

[TKH]

Laitetaan vielä pudotuspeleissä hattutempun tehneet suomalaissyntyiset pelaajat.

Jari Kurri 5+2
Esa Tikkanen 3
Pentti Lund 1
Teemu Selänne 1

Jatketaanpa hiukan pudotuspelien hattutempuista.

Kaikki tietävät, että Kurrilla on nimissään sekä yhden kauden että yhden sarjan maaliennätykset. Näiden lisäksi Kurrilla on nimissään myös pari pudotuspelien hattutemppuennätystä. Ne ovat hattutemput yhdessä sarjassa (3) sekä yhdellä kaudella (4). Koko uran osalta Kurri on Gretzkyn jälkeen kakkosena yhdessä Rocket Richardin kanssa.

Darryl Sittler ja Reggie Leach tekivät kummatkin viisi maalia yhdessä Playoff -ottelussa 1976. Tämä jäi kuitenkin kummankin ainoaksi kerraksi kun he yltivät hattutemppuun tai suurempaan määrään maaleja. Viimeisimpänä 5 maalia Playoff -ottelussa on tehnyt muuten Lemieux 1989. Tuolloin Lemieux teki jo 4 maalia avauserässä. Sekin on ennätys, tosin yhdessä Tim Kerrin kanssa. Myös Lemieux pisteet tuossa ottelussa (5+3) on edelleen Playoff- ennätys. 8 pisteeseen on tosin yltänyt myös Patrik Sundstöm.

Kuten aikaisemmin totesin, niin puolustajista Orr (9), Potvin (5) ja Coffey(5) ovat tehneet runkosarjassa eniten hattutemppuja. Pudotuspeleissä eniten hattutemppuja on kuitenkin Paul Reinhartilla (2). Myös Orr ja Potvin ovat onnistuneet kerran hattutempun teossa. Kerran hattutempun tehneitä on joitakin muitakin, kuten Suter, Desjardins, Leetch ja Iafrate.

 

[Jippo Kenguru]

Kummajainenko??

Miten lie tilastokummajaisista puheenollen tapaus Sami Salo??

Kaverilla taitaa olla nyt 38 "virallista" loukkaantumista, joiden takia ollut vähintään pelin sivussa. 10 kautta, joten melkein 4 kertaa kaudessa sairastuvalla... Omituista..

-fysiikkavalmennukseen mars-

 

[Espoon Siniset]

Salon vammat ovat pääosin olleen sitten aika pieniä. Kuitenkin vain kaksi kertaa ottelumäärä on jäänyt alle puoleen (noillakin kausilla 30 peliä tuli pelattua). 70 peliä vastaavasti on kertynyt vain kaksi kertaa, parhaana kautena 79.

 

[ms.qvist]

Salon vammat ovat pääosin olleen sitten aika pieniä. Kuitenkin vain kaksi kertaa ottelumäärä on jäänyt alle puoleen (noillakin kausilla 30 peliä tuli pelattua). 70 peliä vastaavasti on kertynyt vain kaksi kertaa, parhaana kautena 79.

Mutta millaisia nämä pienet vammat kaikkiaan ovat olleet? Muistaakseni joukkoon on mahtunut nivusongelmia sun muuta. Mutta monasti pienet lihas- ja nivusvammat saattavat myös syntyä siitä, että fysiikkavalmennus ei ole tarpeeksi hyvää, toisin sanoen lihashuolto, venyttelyt sun muut saattaisivat auttaa jotta tällaiseen kierteeseen ei joudu. Vastaavasti kerran siihen jouduttuaan, kierteestä on usein vaikea päästä eroon, etenkin ammattiurheilijan, joka ei välttämättä voi levätä pienempien vammojen jälkeen riittävän kauan.

En tiedä millainen on nykyään NHL-joukkueiden fysiikkavalmennuksen taso, mutta muistelen sitä kritisoidun ainakin 90-luvun puolella. Ja voihan kritiikkiin olla aihetta edelleenin jos/kun paine pelaajien saamiseksi kentälle nousee riittävän suureksi.

vlad.