NHL:n nykyiset ja entiset taisteluparit, rivalryt ja muut hampaankolomeiningit

  • 48 678
  • 142

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tarkoitin, että Boston kosti Ottin ja Averyn hölmöilyt kyseisessä pelissä ainoastaan heille itselleen, eikä lähtenyt taitopelaajien päälle. Barch joutui haastamaan Thorntonin, kun Ottilta ei löytynyt munaa vastata kenenkään kutsuun.

Tässä kohdin meillä on pienoinen ero kiekkofilosofiassa, sen ohella, että kyseisille pelaajille "kostetaan" on samalla annettava todella kovasti takaisin myös vastustajan taitopelaajille, jotta huomaavat, että joukkueensa pelaajat ovat syyllistyneet kentällä "vääriin" otteisiin. Koko vastustajan joukkueelle on tehtävä selväksi se, että raja on ylitetty.

Kyseisessä pelissä siis Averyn ja Ott'in ohella kohteeksi olisi pitänyt ottaa vaikkapa Modano ja koettaa horjuttaa hänen peliään kaikin mahdollisin keinoin. Näin minä ainakin olisin tehnyt ja "käskyttänyt" pelaajani tekemään.

vlad.
 
Suosikkijoukkue
Buffalo Sabres, HIFK, Joe Finley
Kyseisessä pelissä siis Averyn ja Ott'in ohella kohteeksi olisi pitänyt ottaa vaikkapa Modano ja koettaa horjuttaa hänen peliään kaikin mahdollisin keinoin. Näin minä ainakin olisin tehnyt ja "käskyttänyt" pelaajani tekemään.

vlad.

Näin juuri, silloin viesti tulee parhaiten selväksi. Mielestäni tuo koko Ottawan ja Buffalon sirkus oli mitä mainioin. Neil ajeli Druryn, Ruff teki selväksi, että nyt rokotetaan samalla mitalla takaisin. Mielestäni Peters oli jopa liian kiltti tilanteessa.

Seuraava kohtaaminen olikin sitten todella odotettu, kun kaikki huomio liittyi enimmäkseen siihen mitä tekee McGrattan.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Owen Nolan yritti jossain vaiheessa irrottaa Grant Marshallin pään kyynärpäällään.
Mielestäni Nolanille olisi tuosta tilanteesta voinut ennemminkin antaa mitalin, kuin 11 ottelun pelikiellon. Grant Marshall oli aina säälittävä paska, eikä paskan pään irroittamisesta tietääkseni ole ikinä jaettu rangaistuksia, vaikka se jäisi vain yritykseksi.

Ja totta, vuonna 98 nuo tapahtuivat. Mutta, öhh, kausi alkoi 97! Hieno tekoselityksellinen virheen myöntämisen väistö!
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Näin juuri, silloin viesti tulee parhaiten selväksi.
Mielestäni parasta on yrittää satuttaa Ottia naamaan, sillä siitä ei saa pelikieltoja. Liigan kurinpitäjätkin ovat huomanneet, että se on vain hyväksi. Jos taas lähtee Madonnan perään, tulee pelikieltoja. Lisäksi Ottin naama on sellainen, että se kerjää nyrkiniskuja.

Kuvassa Ottin naama ja vihainen Joe Thornton: http://ultrafighter.net/moi/ottVthornton.jpg
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Pierre LeBrun listasi muuten vasta NHL:n viisi "love to hate"-pelaajaa ja listan kärkeen kipusi...yllätys, yllätys, Dale Hunter.

Lista meni muuten näin:

1. Dale Hunter
2. Ken Linseman
3. Claude Lemieux
4. Esa Tikkanen
5. Theoren Fleury

Lainataanpa itseäni. Ketkäköhän olisivat nyky-NHL:stä vastaavanlaiset pelaajat? Jos pitäisi laittaa vihatuimmat, se mahtaisi olla jotain Tootoo-Avery-lähtöistä listaa, mutta kuka uskaltaa heittää ehdotuksia noiden ohi, Averyä nyt vihaa moni oman nyt jo ex-joukkueensa fanikin?

Pronger vituttaa monia. Ott vituttaa monia. Kuinka rakastettu esim. Ott on sitten omien fanien keskuudessa?

Jarkko Ruutu olisi ainakin selkeä hämmentäjäosaston Top 5 meikäläisen listoilla. Dustin Brown taklaa vaikka kokonaisen joukkueen kumoon. Alex Ovechkinkin taklaa niin paljon että kerää maalinteon ohella myös vihamiehiä vaikkei auokaan turpaa ihan Fleuryn malliin. Jeremy Roenick? Mike Keenan? Cam Janssen? Täytyy palata asiaan.
 

TML

Jäsen
Kait se Ruutu on aika korkealle noussut parin viime kauden aikana. Kovia pommittajiakin varmasti löytyy listalta esimerkiksi Buffalon Kaleta.

Ottin nostaisin aikalailla kärkeen.
 

M10

Jäsen
Kuinka rakastettu esim. Ott on sitten omien fanien keskuudessa?

Rakastamisesta en tiedä, mutta fanien keskuudessa Ott on ainakin erittäin pidetty. Uran alkuvaiheessa mieheltä odotettiin tehojen puolesta enemmän, kun kyseessä kuitenkin on ykköskierroksen varaus ja entinen pistelinko. Junnuaikojen tehot johtuivat kuitenkin enimmäkseen siitä, että Ott pääsi pelaamaan parhaan kaverinsa Jason Spezzan rinnalla. Ott on viime vuosina löytänyt roolinsa ja se on tuo kolmosketjun härnääjä ja alivoimaspesialisti. Tärkeä energiapelaaja joukkueelleen. Ja sitä faktaa, että Ott on ollut jo monta vuotta Starsin pukukopin sielu, ei sovi aliarvioida. Niemisen Jounikin kehui blogissaan viime keväänä Ottia huippujätkäksi ja erittäin pidetyksi seuratoveriksi. Todennäköisesti myös kova jätkä panemaan.

Top-sejase-listaukset ovat perseestä, mutta seuraavassa muutamia NHL:n vihatuimpia pelaajia ilman sen kummempaa järjestystä (näitä on jo toki täällä mainittukin).

Sean Avery
Ryan Hollweg
Alex Burrows
Steve Ott
Denis Gauthier
Jarkko Ruutu
Jordin Tootoo
Matt Cooke
(rauhoittunut Canucks-ajoista)
ja tuo Kaleta oli hyvä huomio TML:ltä.
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Corey Perry löytyy varmaan aika monen top10 ärsytys-listalta, ihan sen takia että osaa olla aika vittumainen. Ronkkii, ajaa veskan päälle, antaa tarvittaessa stagaa, osaa myös sukeltaa ja suu käy usein.

Ei tietenkään mikään puhdas akitaattori.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Viime kaudella tsn kysyi omilta asiantuntijoiltaan mielipidettä parhaasta "pestista", eli pelaajasta, jonka jokainen haluaisi omaan joukkueeseen, mutta kukaan ei haluaisi pelata vastaan (ainakaan Avery ei tuon kaltaisista pelaajista enää taida täyttää tätä kriteeriä). Mielipiteet jakaantuivat laajalle, sillä jokainen kuudesta asiantuntijasta sanoi eri nimen. Tuolloin ääniä saivat Avery, Boll, Burrows, Carcillo, Downie ja Hollweg.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Tällä hetkellä nuo agitaattorit tuntuvat aika turhilta. Esim. Sharks vain tuntuu saavan lisää virtaa siitä, kun hakataan joku steve "turtle" ott. Aika vähän niillä on Tikkasen jälkeen mitään cupejakaan voitettu. Ja Tiki saattoi hyötyä joistain joukkuetovereista - joukkue olisi voittanut vaikkei hän olisi härnännytkään.
 

Disaster

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs
Tällä hetkellä nuo agitaattorit tuntuvat aika turhilta. Esim. Sharks vain tuntuu saavan lisää virtaa siitä, kun hakataan joku steve "turtle" ott. Aika vähän niillä on Tikkasen jälkeen mitään cupejakaan voitettu. Ja Tiki saattoi hyötyä joistain joukkuetovereista - joukkue olisi voittanut vaikkei hän olisi härnännytkään.

Niin, eikös se ole tarkoituskin, että saadaan vastustajalta avainpelaajien ja vastuunkantajien pasmat sekaisin tai boxiin 5 (tai useamman) minuutin ajaksi? Voihan siitä saada lisää boostia kun vastustajan suurisuisin kaveri saa osumaa, mutta kyllähän siinä samalla joku omista toimittaa itsensä jäähyaitioon joksikin toviksi. Tosin Sharksin pelejä tulee harvemmin katseltua, jos viime kevättä ei lasketa. Mielipiteitähän on monia ja toki pitääkin olla, mutta omasta mielestäni myös agitaattorit ovat tärkeitä loppupeleissä.

Tikkasesta sen verran, että kyllähän mies oli Oilers-aikojen lisäksi tärkeä osa Rangersin ja Capitalsin joukkueita, vaikkei viimeisimpänä mainitun joukkueen kanssa kannua tullutkaan. Pisteiden valoissa ei mitään ihmeellistä, mutta niin kuin tiedät, ei pisteet kerro koko totuutta.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Viime kaudella tsn kysyi omilta asiantuntijoiltaan mielipidettä parhaasta "pestista", eli pelaajasta, jonka jokainen haluaisi omaan joukkueeseen, mutta kukaan ei haluaisi pelata vastaan (ainakaan Avery ei tuon kaltaisista pelaajista enää taida täyttää tätä kriteeriä). Mielipiteet jakaantuivat laajalle, sillä jokainen kuudesta asiantuntijasta sanoi eri nimen. Tuolloin ääniä saivat Avery, Boll, Burrows, Carcillo, Downie ja Hollweg.

Ihmeellisiä mielipiteitä. Kyllä minä ainakin olisin vastannut Crosby, Ovechkin, Datsjuk, Malkin, Zetterberg tai Lecavalier ja sitä rataa. Ne nyt vaan ovat sellaisia pelaajia, jotka helvetin mielelläni haluaisin omaan joukkueeseeni, enkä todellakaan pelaamaan omaa joukkuettani vastaan.

Niin, eikös se ole tarkoituskin, että saadaan vastustajalta avainpelaajien ja vastuunkantajien pasmat sekaisin tai boxiin 5 (tai useamman) minuutin ajaksi? Voihan siitä saada lisää boostia kun vastustajan suurisuisin kaveri saa osumaa, mutta kyllähän siinä samalla joku omista toimittaa itsensä jäähyaitioon joksikin toviksi. Tosin Sharksin pelejä tulee harvemmin katseltua, jos viime kevättä ei lasketa. Mielipiteitähän on monia ja toki pitääkin olla, mutta omasta mielestäni myös agitaattorit ovat tärkeitä loppupeleissä.

Viime kauden Red Wings osoitti, että agitaattoreilla ei ole minkäänlaista merkitystä, kunhan vain joukkue jaksaa keskittyä illasta toiseen 100% omaan tekemiseensä. Toista poskea käännettiin ja painettiin lisää maaleja verkkoon. Ärsytyshommat on nykykiekossa lähinnä altavastaajan juttuja ja vain signaali omasta heikkoudesta. Tasaisessa keskikastin kamppailussa toki voi ratkaista jotain ja viihdyttää ehkä yleisöä.

Toki pelaaja, joka osaa myös tuoda ärsyttämisen lisäksi myös pelillistä hyötyä joukkueeseen, on arvokas. Ei se ärsytystaito ole häneltä mitään pois, vaikka siitä ei loppujenlopuksi mitään hyötyäkään saisi. Joihinkin joukkueiseiin se voi tehota, mutta uskoisin, että siihen ei, joka kauden lopuksi Kannua nostelee. Itsekuri ja pelitavan noudattaminen on loppujenlopuksi se kaiken a ja o.
 
Viimeksi muokattu:

Disaster

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs
Viime kauden Red Wings osoitti, että agitaattoreilla ei ole minkäänlaista merkitystä, kunhan vain joukkue jaksaa keskittyä illasta toiseen 100% omaan tekemiseensä. Toista poskea käännettiin ja painettiin lisää maaleja verkkoon. Ärsytyshommat on nykykiekossa lähinnä altavastaajan juttuja ja vain signaali omasta heikkoudesta. Tasaisessa keskikastin kamppailussa toki voi ratkaista jotain ja viihdyttää ehkä yleisöä.

En menisi sanomaan, ettei minkäänlaista vaikutusta, varsinkaan joukkueesta josta löytyvät Drake, Holmström ja jatkuvasti suutaan louskuttava Draper.

EDIT: Dallas Drake
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Ihmeellisiä mielipiteitä. Kyllä minä ainakin olisin vastannut Crosby, Ovechkin, Datsjuk, Malkin, Zetterberg tai Lecavalier ja sitä rataa. Ne nyt vaan ovat sellaisia pelaajia, jotka helvetin mielelläni haluaisin omaan joukkueeseeni, enkä todellakaan pelaamaan omaa joukkuettani vastaan.
Kieltämättä erikoisia mielipiteitä noin ajateltuna. Ehkä tilanne kuitenkin tasoittuu, jos otetaan mukaan realiteetit sen suhteen, että kaikkia tähtiä ei yhteen joukkueeseen saa, ja silloin pitää olla näitä likaisen työn tekijöitä mukana. Ovatko ne likaisen työn tekijät sitten Maltbyn, Draperin tai Draken kaltaisia kokeneita johtajuutta tuovia veteraaneja, vai Carcillon tai Burrowsin kaltaisia nuorempia pelaajia, se on makukysymys.

Olen Henkan ja vilpertin kanssa samaa mieltä siitä, että jos joukkue on riittävän hyvä, niin joukkueessa ei tarvita ärsyttäjä-omaisuuksia. Kaikesta huolimatta pelit ratkaistaan edelleen maalilla, puolustuksessa, maalinteossa, erikoistilanteissa ja fyysisessä pelissä. Samalla olen kuitenkin nimimerkin DiSaster kanssa samaa mieltä siitä, että ärsyttäjillekin on oma sijansa joukkueessa.

Ei heidän avullaan tietenkään mestaruuksia voiteta samalla tavalla kuin vaikka kovalla puolustuksella tai hyvällä maalivahdilla, mutta kyllä heistä joukkueelle hyötyä on. Pitää muistaa se, että vaikka joku pelaaja lokeroidaan "agitaattoriksi" (koska juuri tuo ärsyttäjä-puoli tulee helposti esiin), se ominaisuus ei yksinään tee vielä NHL-pelaajaa. Se on kuin bonus muiden taitojen päälle.

Esimerkiksi Vancouverin Alex Burrows tunnetaan yleisesti vain agitaattorina, ja siitä hän on saanut "arvonsa". Käytännössä hän on kuitenkin ennen kaikkea 20 maalin ja 40 pisteen hyvin puolustava kolmosketjun hyökkääjä. Se, että Burrows menee usein rajan toiselle puolelle ja kalastelee ärsyttämällä jäähyjä tuon laittamani tsn:n linkin esimerkin mukaisesti, se on joukkueelle vain bonusta.

Ei tuosta hommasta kuitenkaan mitään hyötyä ole, jos (ja kun) joukkue ei pysty hyödyntämään noita tilaisuuksiaan. Mahdollisuuksia hän voi antaa, mutta pelit ratkaistaan edelleen toisaalla. Ennemmin tosin otan tuollaisen mahdollisuuksien antajan ja vastustajan pakan sekoittajan, kuin olen ottamatta.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Niin, eikös se ole tarkoituskin, että saadaan vastustajalta avainpelaajien ja vastuunkantajien pasmat sekaisin tai boxiin 5 (tai useamman) minuutin ajaksi? Voihan siitä saada lisää boostia kun vastustajan suurisuisin kaveri saa osumaa, mutta kyllähän siinä samalla joku omista toimittaa itsensä jäähyaitioon joksikin toviksi. Tosin Sharksin pelejä tulee harvemmin katseltua, jos viime kevättä ei lasketa. Mielipiteitähän on monia ja toki pitääkin olla, mutta omasta mielestäni myös agitaattorit ovat tärkeitä loppupeleissä.
Mitäs hyötyä agitaattorista on siinä vaiheessa kun hänen maine tunnetaan. Jonkun Ottin voi hakata paskaksi runkosarjan viimeisessä ottelussa, kun millään ei ole enää väliä, mutta kun joukkue ja tuomarit tuntevat miehen maineen, mitä oikeaa hyötyä hänestä enää on? Ottaa vaan helpommin jäähyjä, eikä vastustajat viitsi lähteä mukaan. Tämä nähtiin tällä kaudella useasti esim. Averyn kanssa, ja mies olikin lähinnä marginaalipelaaja. Kun mikään ei enää näyttänyt toimivan, piti vetää yli.

Mieluummin joku Doug Murray kentällä kuin joku säälittävä ruipelo joka vain yrittää kerjätä huomiota.

-- edit --

Niin, ja minun mielestäni siis Jarkko Ruutu on yksi ehdottomasti parhaista suomalaisista kiekkoilijoista tällä hetkellä. Mutta jos mestaruuksia ajatellaan, niin eihän ennakkosuosikilla ole mitään tarvetta hankkia tällaisia pelaajia joukkueeseen.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tällä hetkellä nuo agitaattorit tuntuvat aika turhilta. Esim. Sharks vain tuntuu saavan lisää virtaa siitä, kun hakataan joku steve "turtle" ott. Aika vähän niillä on Tikkasen jälkeen mitään cupejakaan voitettu. Ja Tiki saattoi hyötyä joistain joukkuetovereista - joukkue olisi voittanut vaikkei hän olisi härnännytkään.

Eihän heidän avulla kovinkaan montaa cup'ia Tikkasen jälkeen välttämättä olekaan voitettu mutta ainahan kannattaa muistaa "iki-ihana" Claude Lemieux. Agitaattori, "syöpä" ja mitä vielä mutta tärkeissä paikoissa usein ratkaiseva pelaaja - pisteetkin sen kertovat: 233 play off -ottelussa kaikkiaan 158 pistettä (80 maalia) ja Conn Smythe Trophy 1995. Todellinen viha-rakkaus-suhde häneen, ja Draperkin sen muistaa ikuisesti.

vlad.
 

Andrew

Jäsen
Colorado-Detroit

Mielestäni Detroit-Colorado peleissä tuntuu lapselliselta, että vieläkin niitä hehkutetaan kuumina otteluina. Siitä lähtien, kun Claude Lemieux lähti Coloradosta myös näiden joukkueiden väliset pelit "normalisoituivat".

Coloradon silloinen manageri Pierre Lacroix itse sanoi, että "Lemieux on hyvä pelaaja ja todellinen ase mutta ongelma alkaa olla siinä, että miehellä on vihollisia joka joukkueessa joka johtaa siihen, että koko Coloradon joukkue kärsi raskaista otteluista... "

Tämä oli suurin syy miksi Claude Lemieux myytiin pois.

Koko Detroit-Colorado rivalry henkilöityi yhteen mieheen, Claude Lemieuxiin.

Kun katsoi viime playoff sarjan päätteeksi, kun Darren McCarty ja Kris Draper kättelivät ja jopa halasivat Adam Footen ja Joe Sakicin kanssa niin siitä oli viha kaukana.

Toisin sanoen näillä pelaajilla on suuri arvostus toisiaan kohtaan ja kaikki kunnioittavat toisiaan. Menneet on menneitä ja koko juttu henkilöityi Claude Lemieuxiin.

Koko nelikko alkaa olla uransa ehtoopuolella ja yhdessä jopa naureskelivat mitä kaikkea sitä ollaan koettu... eli aika parantaa haavat, jos mitään törkeyksiä ei ole tehty.

Semmoinen rivalry jonka odotan heräävän kunnolla eloon on Toronton ja Montrealin välinen taistelu. Nyt kun Brian Burke on Toronton manageri ja miehellä on ilmeinen tarkoitus tehdä Torontosta samanlainen kuin Anaheimista, yksi liigan v-mäisimmistä joukkueista pelata vastaan... Tällöin myös vanha taistelupari saisi bensaa liekkeihin!

Idässä olisi mukava myös nähdä vanha taistelupari Pittsburgh-Washington playoffeissa vastakkain. Tuosta ei puuttuisi tunnelmaa... 90-luvun taistelupari, Ovetchkin vastaan Crosby jne.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
PS. Jaa...Rangersissa Esa ei sitten voittanutkaan vai tulkitsenko sanan "earned" väärin.
Minä tulkitsen sen "ansaita". Mielestäni Rangers ei ansaitse tippaakaan menestystä, joten ei sitä ole ansainnut MSG-aikoinaan Tikkanenkaan. Simple as that.

Lainataanpa itseäni. Ketkäköhän olisivat nyky-NHL:stä vastaavanlaiset pelaajat? Jos pitäisi laittaa vihatuimmat, se mahtaisi olla jotain Tootoo-Avery-lähtöistä listaa, mutta kuka uskaltaa heittää ehdotuksia noiden ohi, Averyä nyt vihaa moni oman nyt jo ex-joukkueensa fanikin?
Pakko laittaa tähän sellainen nimi kuin John Madden. Ei välttämättä vihattu, mutta pimentäjien kuningas ja äärimmäisen ei-toivottu vastustaja. Usea änärin superstarba Jagrista lähtien on turhautunut täysin kun Johnny-boy on ripustautunut ulsteriksi iholle. Ei koiruuksia, ei mitään suurta ärsyttämistäkään vaan pelkästään äärimmäisen tarkka vartiointi vastustajan tähdille. Uskoisin että monessa kartanossa vieläkin kirotaan Cupin tavoittelun karahtamista Maddeniin.

HIFK-fanikin kun olen, on suhtautumisessani Maddeniin pikkuisen ristiriitaisuutta... Hieno mies kumminkin.

Ketjun pääasiaan kolme sanaa: New York Rangers. Se on jotenkin pysynyt. Islandersista ei nykyisin tarvitse välittää, Penguinsilla menee vaihteeksi hetken hyvin kunnes taas lössähtää ja Flyers sössii asiansa pitkässä juoksussa. Onhan noidenkin kanssa hegemoniaa, mutta Devilsin päävastus on aina löytynyt Neliskulmaisesta Puutarhasta.
 

Alfredsson#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ottawa, Jokerit
Minulla on jäänyt vielä hyvin mieleen eräs Philadelphian ja Ottawan välinen kamppailu 5 Marraskuuta 2004. Ottelussa tehtiin Ottawan historian jäähy ennätys ottelua kohti, 419 minuuttia, joista ottawa otti 206 jäähyminuuttia. Kaikki alkoi Rob Rayn ja Brashearin tappelusta, sitten homma karkasi tuomareiden käsistä. Tämän ottelun jälkeen näiden joukkueiden välillä ei ole enää ollut mitään suurempaa kärhämää. Ottawa-Philadelphia

Yksi nyrkkisankari, jota ei vielä ole mainittu on Jim McKenzie, kaveri ei urallaan hävinnyt montaakaan tappelua. McKenzietä alettiin kunnioittaa kentillä ja usein pelkkä jäälle astuminen rauhoitti vastustajan pelaajat.
Miehelle on annettu myös lempinimi "Big bad coyote".
 
Viimeksi muokattu:

NIN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fucking Horseshit
Kaikki alkoi Rob Rayn ja Brashearin tappelusta, sitten homma karkasi tuomareiden käsistä.

Homma ei karannut varsinaisesti tuomareiden käsistä, vaan Rayn ja Brashearin rehdin tappelun jälkeen ainakin tuon videon mukaan Ottawan Brian Pothier ja Todd Simpson kävivät Brashearin kimppuun. Tilanne taisi olla jotain 5-1 tms Phillylle, joten Rayn haasteen ymmärrän joukkueen herättelynä, mutta Simpsonilla ja Pothierilla ei olisi pitänyt olla enää mitään asiaa tilanteeseen.
 

TML

Jäsen
Kyllähän Sens-Flyers paristakin olisi jotain voinut tulla, mutta muistaakseni eivät kohdanneet kuin kerran pleijareissa tuossa 4-5 vuotta sitten toisella kierroksella. Ja pelasivat muuten toisenkin kerran pari vuotta aiemmin kun Lalime seisoi päällään ja päästi 3(?) maalia viidessä pelissä.

Kuumia kohtaamisia joukkueiden runkosarjamatsit kuitenkin olivat kuten tuosta pätkästä nähdään. Chris Neilkin näytti osaamisensa ja tappeli pelätyn Radovan Somikin kanssa.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
TSN.ca alustaa ensi yön hampaankolomeininkejä Malkinin ja Ovien välillä:

Ovechkin and Malkin friendship grows cold

Jotain Malkinin agenttiin liittyvää yökerhoselkkausta siitä edelleen arvellaan taustaksi sille, että entiset kisakämppikset ovat nyt nokikkain ja Ovechkin keskittyy ajelemaan Malkinia kovemmin kuin muita.

Tätä peliä ei voi missata, 02.30.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös