Tämä johtuu vain siitä, että Sinä olet niin paljon meitä muita parempi ihminen. Onnittelut siitä!
Minun mielestäni ilman vahvoja tunteita siitä, että kenen puolella on ei koko urheilun seuraamisessa ole mitään pointtia. Jääkiekkohan on itsellään sinänsä typerä peli on jos sitä oikein ajattelee.
Ei minulle ainakaan jääkiekon seuraaminen ole ollenkaan samanlaista nautintoa kuin Beethovenin kolmannen sinfonian kuuntelu, nahkaisessa nojatuolissa silmät kiinni sikari ja whiskey-lasi kädessä istuen, vaan kamppalua voitosta ja tappiosta. Ja suurimmat tunteet nyt vain yleensä syntyvät silloin kontrastit ovat suurimmat (vastakkain ovat "hyvä" ja "paha").
Eihän se mitään ihan oikeaa vihaa ole jos toista leikkimielisessä pelissä vähän turpaan lyödään.
Särkiä ja Starseja vastaan on yleensä suhteellisen hyviä matseja mutta varsinkin Ducks-Sharks vaatisi yhden kuuman pleijarisarjan. Starseja vastaan oli helvetin kuumaa menoa muutamia vuosia takaperin mutta silloin ongelma oli se että Stars oli niin ylivoimainen pelillisesti. Se ei tietysti hidastanut tappelurintamalla, legendaariset pelit kuten se jossa nähtiin Ludvigin kyynärpää Temeä päähän aiheuttaen massiiviset flaidikset ja se jossa Salei heitti Modanon pää edellä laitoihin pysyvät aina muistoissa.
Ruff heitti lihaosaston kentälle, mutta Ottawalta luisteli kehiin aikamoinen tähtisikermä (Heatley, Spezza jne) käsilaukut kainalossa, joten eipä tuosta kunnon brawlia saatu. Emery joutui sitten tappelemaan heidänkin puolestaan. Homma huipentui vielä Ruffin ja Murrayn ''coach fightiin''. Ruffhan sai tuosta koko jupakasta myöhemmin vielä jotain sanktioita liigalta.
Itse en toivo mitään hyvää Steve Ottille, joka ikävä kyllä on vielä elossa, Sharks-pelaajien parhaista yrityksistä huolimatta:Ihan symppis joukkue se Sharks on ja toivon kaikkea hyvää Milan Michalekille, jos on vielä elossa.
mutta Peters oli koko episodin ehdottomasti suurin pelle.
Yhdessä Neilin kanssa. Kilometrin päähän näki, että Drury on kiekoton mies, tuossa ei ollut muuta tarkoitusta kuin satuttaa vastustajan ykköstykkiä.
Kyllähän Neilin taklaus vähän myöhään lähti. Oli noin 3m päässä (joka on kuitenkin tuossa vauhdissa naurettavan pieni aika) kun Drury syötti kiekon pois. Muuten täysin puhdas taklaus. Monikaan pelaaja ei olisi jättänyt tuota taklausta antamatta. Ja kyllähän taklauksien yksi hyvin oleellinen syy on satuttaa vastustajaa ja imeä tältä mehuja pois. Avojään taklauksia ei olisi, jos pelaajat eivät haluaisi satuttaa toisiaan. Nyt ei kuitenkaan puhuta mistään tahallisista loukkaantumisten hakemisista.
Sean Averyt, Patrick Kaletat ja Jarkko Ruutut näyttävät melkoisilta neideiltä tämän Hunterin kaverin rinnalla. Sen verran törkeä mies oli kyseessä. Alla olevassa linkissä yksi PUHDAS taklaus lisää miehen ansioluetteloon.Tätä Dale Hunterin tekoa ei kyllä monin paikoin Long Islandilla tulla koskaan unohtamaan.
Eli Neil saa taklata Buffalon tähtipelaajaa ilman seuraamuksia mutta Peters ei saa haastaa Ottawan kovinta kaveria tappeluun? Vähän ristiriitaista :-) Koska Emery kuitenkin oli sillä hetkellä Ottawan kovin pelaaja kun Neil istui boksissa. Ei tuo omissa silmissäni tee ainakaan Petersistä pelleä. Kuitti tulee halusit sitä tai et jos taklaat vastustajan parhaan pelaajan lasarettiin. Sama tapahtuisi Bostonissa jos joku taklaisia Bostonin tähtipelaajia sairaalaan.
Älä nyt viitsi.
Ainoat todelliset idiootit tuossa tilanteessa tuli Sensin puolelta. Ensin Neilin taklaus, joka oli ihan oikeasti vahingoittamisyritys ja sen jälkeen valmennusjohdon pelinluku, kun laitettiin ykkösketju kentälle. Ruff vei Sensiä tuossa tilanteessa kuin pässiä narusta ja jokainen hallissa tiesi mitä on tulossa, kunhan kiekko putoaa jäähän.
Jokainen saa olla mitä mieltä tahansa mutta onhan tuo ihan järkyttävää sontaa mitä sun näppis tällä hetkellä suoltaa. Peters teki mitä täytyikin tehdä. Jos Sens pelaajat saavat hakea päänahkoja millä keinoilla tahansa niin miksei Buffalo saisi vastata tuohon? Voit olla varma että jos Neil taklaisi Bergeronin samaan kuntoon niin Julien ei laittaisi seuraavassa vaihdossa jäälle Kesseliä, Krejci ja Sturmia. Vaan sinne tulis Hnidy, Lucic, Thornton jne jne. Ja luulen että näillä kaikilla olisi vapaat kädet tehdä mitä vaan kunhan kuitti saadaan annettua ja kostettua tuo taklaus.Siis tarkoitatko että Shawn Thornton kouraisi ensin vastustajan tähtipelaajaa takaapäin naamaan, sen jälkeen etsisi vimmatusti tanssipartneria ja kun sellaista ei löydy, alentuisi tappelemaan maalivahdin kanssa? Anteeksi nyt vain, mutta tuo on aivan täyttä paskapuhetta. Bostonissa tilanne olisi korjattu sillä, että lähin mies olisi mennyt paukuttamaan Neiliä (aivan kuten Buffalossa) ja Thornton olisi hakenut Neilin sen jälkeen uudestaan matsiin (jos ensimmäisessä tappelussa ei annettu Neilille tarpeeksi nyrkkiä). Tottakai jos tähtipelaajien kurmuuttaminen on vastustajan puolelta jatkuvaa ja rotat ei vastaa teoistaan, sitten joku Bostonissa voikin käydä näiden vastustajan tähtipelaajien kimppuun. Ei muuten.
Tätä Dale Hunterin tekoa ei kyllä monin paikoin Long Islandilla tulla koskaan unohtamaan.
Once he moved on to Washington, he made new enemies in the old Patrick Division. He certainly hasn't gotten any Christmas cards from Pierre Turgeon since he crosschecked the New York Islanders center into the boards while Turgeon was celebrating a playoff-series-clinching goal in 1993. Turgeon suffered a shoulder separation, and Hunter was hammered by commissioner Gary Bettman with a 21-game suspension. But it must be said, Hunter was a heck of player -- 1,020 points and 3,565 penalty minutes in 1,407 regular-season games.
Esa Tikkanen: This guy drove the other team absolutely nuts. He was the true sense of the word "pest." Maybe it's because no one could figure out what language he was speaking. Because it certainly wasn't English … or Finnish. "Tikk" was an aggravating player to face, but he was also a terrific hockey player who earned his Cup rings with the Edmonton Oilers. He provided some of the sandpaper on a team full of skill. And, of course, the odd high stick and butt end.
Jokainen saa olla mitä mieltä tahansa mutta onhan tuo ihan järkyttävää sontaa mitä sun näppis tällä hetkellä suoltaa. Peters teki mitä täytyikin tehdä. Jos Sens pelaajat saavat hakea päänahkoja millä keinoilla tahansa niin miksei Buffalo saisi vastata tuohon? Voit olla varma että jos Neil taklaisi Bergeronin samaan kuntoon niin Julien ei laittaisi seuraavassa vaihdossa jäälle Kesseliä, Krejci ja Sturmia. Vaan sinne tulis Hnidy, Lucic, Thornton jne jne. Ja luulen että näillä kaikilla olisi vapaat kädet tehdä mitä vaan kunhan kuitti saadaan annettua ja kostettua tuo taklaus.
Sean Averyt, Patrick Kaletat ja Jarkko Ruutut näyttävät melkoisilta neideiltä tämän Hunterin kaverin rinnalla. Sen verran törkeä mies oli kyseessä. Alla olevassa linkissä yksi PUHDAS taklaus lisää miehen ansioluetteloon.
Dale Hunter Cheapshots Gord Murphy
Boston - Dallas -pelissäkin Bruins keskittyi ainoastaan Ottiin, Averyyn ja Barchiin, eikä tähtipelaajiin. Aivan kuten mielestäni pitääkin.
Miksi pitäisi keskittyä vain marginaalipelaajiin? Minusta kaukalossa on keskityttävä jokaiseen vaustustajan pelaajaan, yhdellekään ei saa antaa tilaa (tai armoa).
Mitä joukkueiden väliseen totiseen kahvaamiseen tulee, ainakin Sharks ja Dallas ovat sitä harjoittaneet jo noin kymmenen vuotta. Taisi lähteä liikkeelle -97 pudotuspeleistä, jolloin Ed Belfour joka edellisenä kesänä oli loikannut vapaana agenttina joukkueesta, sai runtua San Josen kannattajilta. Tästä varmasti jossain määrin suivaantuneena iski ainakin Marcus Ragnarssonia kilpikädellä pelitilanteessa, jälkeenpäin todeten lehden haastattelussa: "I didn't snap".
.
.
.
Marchment varmasti antoi oman panoksensa joukkueiden välisen kemian kehitykseen taklaamalla mm. Joe Nieuvendykin laitaan niin, että tähtihyökkääjän polvi meni rytinässä rikki.
Stars vs Roenick oli myös upeaa katseltavaa, ei väliä missä J.R. pelasi. Ylilyöntejä puolin ja toisin Roenickin riepotellessa Modanoa ainakin pariin otteeseen tajuttomaksi ja Hatcherin törkeä mutta upea kosto 99 keväältä lämmittää jokaisen Dallas-fanin pöksyjä.