NHL:n nykyiset ja entiset taisteluparit, rivalryt ja muut hampaankolomeiningit

[Osmo Rapeli]

Eilen NHL:n yleisten asioiden ketjussa tuli mietittyä tuota tällä kaudella(kin) hieman virinnyttä henkien taistoa Capsien Ovechkinin ja Seminin sekä Pinequeensien Malkinin ja Crosbyn välillä. Eikä pelkästään henkien, Ovien keskityttyä kauden ensimmäisessä kohtaamisessa näiden joukkueiden välillä lähinnä Malkinin taklaamiseen/jahtaamiseen alkoi kuulua huhua jostain aiemmasta kärhämästä palkintogaalan aikana. Ovie sanoi loppuun asti pelaamisen olevan hänen normaalia pelityyliään, ja Malkin tyytyi ihmettelemään miksi Ovie jahtasi häntä. Odotukset tuleville kohtaamisille, joita allekirjoittanut on odottanut myös historiasyistä, nousivat entisestään.

Lisää vettä pyllyyn löikin sitten Semin, joka venäjänkielisessä haastattelussaa arvosteli liigaa siitä kuinka tylsistä, yksiulotteisistakin pelaajista tehdään tekemällä tähtiä. Samassa yhteydessä mies arvosteli myös Crosbyä tylsäksi pelaajaksi. Asiaa on täällä sivuttu kausiketjuissa, minun yhteenvetoni on että ei tällaisestä pelillisiin asioihin keskittyvästä mitään haittaa ole, päin vastoin, näitä kuulee mielellään jatkossakin. Hiljainen, maltillinen, aikuismainen vastaus Crosbylta peliin keskittymisestä voidaan selkeästi tulkita orastavan tappion ja kunnioittavan pelon merkkinä nousevaa Capitalsia kohtaan.

Niin se pelillinen historia? Penguins käänsi 90-luvulla neljä kertaa ottelusarjan tappioasemasta voitoksi. Eikä miten tahansa, vaan kaksi kertaa 1-3-tappioasemasta ja kerran 0-2-tappioasemasta. Noista ensimmäinen tapahtui kaudella 1990-91, silloin Caps voitti vain avausottelun, mutta seuraavana vuonna tuo 1-3-tappioasemasta nousu olikin sitten pohjustusta Penguinsien tulevalle ensimmäisellä Stanley Cup-voitolle. Tässä pätkää kuudennesta pelistä. Tekee pahaa katsoa tuo, Pizzanpaistaja-Beaupren pieni tuuppaisu saa Marion kuin puukotetuksi (ÄMMÄ!), Mario tosin kostaa sitten tekemällä vielä yhden kaapin lisää.

1994-95 mestari ei ollut Penguins, mutta tiukoissa tunnelmissa mentiin silloinkin. Kirvelevintä oli tosin ehkä oikeasti todella paskan (lähes tommy söderström/glenn healy-paskan) Ken Wreggetin menestys Penguins-maalilla. Capitals on voittanut Penguinsit pudotuspeleissä ainoastaan kerran, kaudella 1993-94, ja kaksi tappiollista sarjaa tuli lisää vuosina 2000 ja 2001, ja molemmilla kerroilla kovan runkosarjan ja lohkovoiton päälle!

Tässä muuten mehukas pätkä vuodelta 1996, jolloin Tinordi ensin kouluttaa Stojanovia, ja sitten sananvaihtoa käyvät koutseista Schoenfeld ja Trottier. Stojanov oli muuten aikanaan Canucksien ensimmäisen kierroksen varaus.

Lisää hyviä pätkiä löytyy, liika katselu vain rupeaa vituttamaan liikaa. Eli loppupeleissä nykyisten taiturien sanasota on vain sanahelinää - tärkeintä on, että mieluiten jo ensi keväänä nämä joukkueet kohtaavat pudotuspeleissä ja tällä kertaa Brooks Laich olisi se, joka ohjaa John Erskinen kudin toisella jatkoajalla ratkaistessaan sarjan voiton Capitalseille. Haavat voisivat edes hieman parantua.

Vilpertti otti keskusteluun osaa jo kertomalla Starsin ja Sharksien keskinäisistä kamppailuista, sitten meillä ovat vielä kaikki Battle Of Albertat, Red Wings vs. Avalanchet joissa Claude Lemieux leikkii Ninja Turtlea, ja vaikka mitä muuta. Olisi erittäin henkevää muistella niitä tässä ketjussa. Yhtä tärkeää ovat siis niin joukkueiden kuin pelaajien keskinäiset vihanpidot.

Ketkä vihasivat, mitkä joukkueet, mitkä pelaajat? Onko taisteluille oikein lempinimi? Onko NHL:ssä muodostumassa taas uusia taistelupareja?

Eikä varmaan haittaa jos kertoo vain suosikkipareistaan tai sarjoistaan esim. pudotuspeleissä, vaikkei mitään laajan yleisön tai seuraajakunnan virallista leimaa kyseisillä kohtaamisilla olisi, tai olisi ollutkaan.

 

[dana77]

Niiltä vanhoilta hyviltä ajoilta kun naiset olivat vielä nuoria ja kaljan juonti oli jännää (eli 90-luvun alusta) ovat mieleen jääneet Los Angeles Kingsin ja Chicago Blackhawksin kohtaamiset ja kai Kingsin ja Maple Leafsin välillä jotain pientä poikamaista kujeilua oli.

New Yorkin ympäristön ovat myöskin eläneet melko hyvin (Philly-Rangers, Rangers-Isles, Rangers-Devils). Boston-Montreal on sitten rivalrynä kaikkein vanhin ja yksipuolisin. Montreal panee pää aidanraossa olevaa Bostonia joka kevät ja kun tuota on jatkunut jo 40 vuotta, niin ei Bostonilaiset siitä enää välitä tai itseensä ota (taitavat jopa salaa vähän tykätä).

Muuten olen sitä mieltä, että nyky-NHL:ssä tapahtuva jatkuva joukkueiden huoraaminen eli jatkuva pelaajien vaihtelu syö pohjan kaikelta lämpimien tunteiden syntymiseltä. Meidän firman työntekijät vastaan naapuri firman työntekijät ei intohimoja synnyjä. Varsinkin kun heillä on töissä ne mukavat Kaitsu, Timo-Antero ja Steve jotka vielä viime kaudella olivat meillä töissä.

 

[Osmo Rapeli]

Muuten olen sitä mieltä, että nyky-NHL:ssä tapahtuva jatkuva joukkueiden huoraaminen eli jatkuva pelaajien vaihtelu syö pohjan kaikelta lämpimien tunteiden syntymiseltä. Meidän firman työntekijät vastaan naapuri firman työntekijät ei intohimoja synnyjä. Varsinkin kun heillä on töissä ne mukavat Kaitsu, Timo-Antero ja Steve jotka vielä viime kaudella olivat meillä töissä.

Tässä onkin ainoa selkeä etu mitä näillä megasopimuksilla voi kenties syntyä, eli jos mietitään vaikka että Richards-Carter-Timonen-Coburn jatkaa Phillyssä, Ovechkin-Semin-Green-Erskine Capseissa, Crosby-Malkin-Staal-Fleury Penseissä jne., niin silloin on todennäköistä että kyseiset joukkueet ja kyseiset pelaajat kohtaavat useamman kerran tulevina vuosina myös pudotuspeleissä.

Toews-Kane-Sharp vs. Kopitar-Doughty-Brown vs. Turris-Boedker-Carcillo...

 

[The Hawks]

Mulle rakkain on 90-luvulta tuttu Avs-Wings taistelupari, jossa oli aikamoista sähköä ilmassa aina joukkueiden kohdatessa. Vaikka kumpikaan seuroista ei ole lähelläkään suosikkia, oli kohtaamisia mukava katsoa ja jännitellä etukäteen. Claude Lemieux on yksittäisistä pelaajista jäänyt kirkkaimpana mieleen.

Viime kaudella kun Avs ja Wings kohtasivat 1 roundilla pudotuspeleissä, puhuttiin jonkin verran menneisyydestäkin. Kuten arvata saattoi oli tuloksena kuitenkin erittäin laiha ja Wingsin ylivoiman sävyttämä sarja.

 

[TML]

Hyvä aihe ja hienoa jos saataisiin keskustelua ja näkemystä ihan noista vanhoista asioistakin. Jos Leafs silmin ajattelee rivalry hommaa, niin jollain tapaa voisi ottaa esimerkkinä sm-liigasta Jokerit. Jokerit kun tulee paikkakunnalle Suomessa, täytyy halli normaalia enemmän ja fanit (siis kotijoukkueen) ovat pelissä kovemmalla intesiteetillä mukana (ainakin joskus narrit sytytti tällä tavalla). IFK ja Jokerit herättävät suuria tunteita ja vihaa "maalaisseuroissa" (=kaikki muut sm-seurat(on ole stadilainen)).

Leafs herättää/herätti änärissä vastaavia tunteita ja vielä tällä kaudellakin olen huomannut kuinka vierasotteluista löytyy ensinnä paljon Leafs-faneja ja toisekseen jengiä on katsomossa aivan helvetin paljon. Normaalisti Idän 11. majaileva staraton ryhmä ei juuri yleisöä vedä halliin.
Perinteet ja Kanadan suurin fanipohja ovat luoneet sellaisen imagon Leafsille että tunteita löytyy kentän ulkopuolella.

Rivalryjä löytyy täten aika paljon Leafsilta. Isompia ja pienempiä. Kun 2000-lukua ajatellaan on kilpakumppaneissa ykkönen ollut aina Ottawa Senators. Lähes jokavuotiset playoff kohtaamiset ovat aiheuttaneet syvän taistelun ja vihan joukkueiden välille ja tässäkin täytyy ottaa isoveli-pikkuveli asetelma esille. Leafs dominoi vuodesta toiseen playoff-pelejä, vaikka usein Sensillä piti olla vahvempi miehistö ja vuoden piti olla heidän. Sens jopa muokkasi joukkueen tyylinsä osaksi Leafsin fyysisyyden takia.
Tätä nykyä savu on hälventynyt hieman, eikä nykyään otteluissa ole niin suuren juhlan tuntua. Työsulun jälkeen Sens on ollut ylivoimainen, eikä Leafs ole edes pleijareihin selviytynyt. Osaksi tietenkin syynä on pelaajavaihdokset mitä Leafs on tehnyt paljon. Fyysiset, tunteita herättäneet pelaajat ovat vaihtaneet maisemaa.

Original-six on tietenkin oma lukunsa ja niissä peleissä ainakin faneilla on tunnetta mukana. Vaikkakaan Hawkseja ja Wingsejä ei kohdata kuin aniharvoin. Habs ja Bruins ovat kyllä mielivastustajat Leafsille.
Samaan sarjaan voidaan laskea Sabres. Atlantin divisioonan joukkueet ovat myös aiheuttaneet kivoja pelejä vuosien varrella. Flyers tiputti kahdesti putkeen Leafsin pleijareissa, samoin teki Devils 2000-luvun alussa. Rangersia vastaan oli pari vuotta sitten usean tappelun pelejä ja Pens sytyttää toki aina. Tietenkään ei voi unohtaa Islandersia, jonka kanssa Leafs kävi vuosituhannen playoff-sarjan vuonna 2002.


Kaipuu on kova noihin vanhanajan rivalryihin, mutta totuus on että etenkään nykykokoonpanolla on hankala saada aikaan sellaisia. Lisäksi se huutaisi pleijareihin menoa jossa todella tutustutaan vastustajaan.
Parempia aikoja odotellessa.

edit. Niin, sen verran vielä noista muista sarjoista, että Habs-Bruins on kiinnostanut itseäni ihan hyvin, vaikkei Habs joukkueena ole ollut kovin viihdyttävä (pelaajamateriaali) ja kiinnostava noissa muutaman vuoden takaisissa playoff-sarjoissa. BigBadBruins tuli kovaa ja pelotteli, mutta silti vain Habs painoi joka kerta jumbo-Joet maanrakoon.
Avs-Wings toimi myös aikoinaan, Avalanchen puolella silloin oltiin. Nykyään ei jaksa Avs, saatikka tuo rivalry kiinnostaa.

Niin sanotut paikallispelit, esim.
Ducks-Kings
Blackhawks-Blues
Flames-Oilers

...ovat tätä nykyä vielä hyvin toiminnassa runkosarjan osalta. Näistä viimeiseksi mainittu on pysynyt mukavan tunteikkaana jo kolme vuosikymmentä.
Tänä päivänä yksi hienoimmista pareista on uuden sukupolven rivalry Pens-Caps. Toki heillä on ollut tunteikkaita pelejä jo aiemmin, mutta nyt on herätetty nuorten kaverien johdosta uudelleen henkiin tuo vanhan ajan meno. Flyersin voisi laskea myös tuohon soppaa keittämään.

 

[Fakap]

Olin itsekin juuri aikeissa avata samasta aiheesta ketjun.

Itselleni suurin rivalry on ehdottomasti Bruins - Canadiens kaudesta 94-95 lähtien. Itseasiassa pitkälti tämän rivalryn ja Cam Neelyn takia aloin pelaamaan kiekkoa pienenä poikana. Muut jumaloivat Gretzkyä ynnä muita, minä jumaloin Neelyä ja halusin nähdä kun hän kouluttaa v-mäisiä Canadienseja oikein olan takaa. Habsillä oli siihen(kin) aikaan jonkin verran tunteita herättäviä pelaajia, kuten Lyle Odelein, Stephane Quintal, Vincent Damphousse ja kolme suhteellisen kovaa ja ärsyttävää nuorta pelaajaa, Turner Stevenson, Donald Brashear ja Chris Murray. Ja myöhemmin tulivat Darcy Tucker, Shayne Corson, Scott Thornton, Dave Manson, Igor Ulanov ja Jim Cummins. Osa kovia ja rehtejä pelaajia, osa ei niin kovia ja ei niin rehtejä. Valitettavasti noista ajoista ei ole YouTubessa paljoakaaan hyvää materiaalia. Tässä on sekä uudempaa, että vanhempaa kuvaa: http://www.youtube.com/watch?v=fXA4TkZ6iZk

Kyllä tämänkin vuosituhannen puolella on ollut verisiä yhteenottoja. Bruins ja Habs ovat kohdanneet kolme kertaa kuuden vuoden sisällä playoffseissa. Canadiens on poistunu voittajana joka kerta. Viime kaudella runkosarjassa ja playoffseissa syttyi pienoinen taistelupari, kun Milan Lucic ja Mike Komisarek taklailivat, tönivät ja kuumensivat toisiaan kilpaa. Lucic on yrittänyt haastaa Komia monta kertaa pienen uransa aikana, mutta Komi ei ole suostunut kuin vasta kuukausi sitten: http://www.youtube.com/watch?v=gjZbNtzsQFY

Lucicin tunteenpurkaus kertoo kuinka paljon hän halusi Komin päänahan. Seuraavassa ottelussa Habsin valmentaja Guy Carbonneau sitten pisti Laraquen jäälle seuraamaan Lucicia ja kyselemään lähtöhalukkuutta. Bruinsin valmentaja Claude Julien ei kuitenkaan antanut Lucicille lupaa lähteä. Lucicia haastateltiin pelin jälkeen ja kommenteista sekä kehonkielestä huomasi kuinka paljon nuorukaista otti päähän, ettei saanut lupaa lähteä Laraqueta vastaan. Bruins - Habs, Lucic - Komisarek ja toivottavasti myös Lucic - Laraque rivalry jatkuu seuraavan kerran 13.1.2009 ja sen jälkeen joukkueilla on vielä kaksi runkosarjaottelua jäljellä toisiaan vastaan. Toivottavasti jatketaan taas myös playoffseissa.

 

[Turder]

Tie Domi vs. Bob Probert. Useita mättöjä vuosien varrella, joitain kertoja parikin matsia yhdessä pelissä. 90-luvun alkupuolella moni piti Probertia kovimpana tappelijana tai ainakin yksi kovimmista ja Domi oli nuori pygmi NHL:ssä. Sitten Domi tuli ja pisti hanttiin aika vakuuttavasti.

 

[Puukallo]

Rivalryistä kun puhutaan niin Albertan derby tulee mieleen ensimmäisenä. Oilerssin ja Flamesin kohtaamisissa on aina tunnetta pelissä ja joukkotappeluiltakaan ei ole vältytty vuosien saatossa. Tällä kaudella valitettavasti jotenkin näyttää hieman meininki laantuneen menneistä vuosista, mutta toiveessa on että loppukaudesta kun taistellaan pleijaripaikoista (toivottavasti vain Oilers joutuu taistelemaan) alkaa tämäkin sarja kuumenemaan jälleen. Pudotuspeleissä valitettavasti ei olla hetkeen kohdattu, joskin toiveessa olisi joka kauden alussa...

 

[Black Adder]

Onhan näitä rivalryja NHL:ssä, joilla on jo pitkä historia. Boston Bruinsin ja Montreal Canadiensin välillä on ollut kähinää niin kauan kuin joukkueet ovat NHL:ssä pelanneet (Original Six joukkueita molemmat). Boston ja Montreal ovat kohdanneet NHL:ssä useimmiten keskenään NHL:n historiassa sekä runkosarjassa että play offseissa.

Boston on kantanut jo Eddie Shoren ajoista kovaluisen joukkueen mainetta ja Montrealilla on taas ollut joukkueissaan nopeita ja taitavia ratkaisijoita, kuten Rocket Richards 50-luvulla ja Guy Lafleur 70-luvulla.

Richard itsekin oli melkoinen kuumakalle ja mailalla huitoja ja tätähän toki Bruins käytti hyväkseen ja pyrki kuumentamaan vastustajan parhaan maalintekijän pois pelistä. Tämä onnistuikin vuonna -55, kun Hal Laycoe iski Richardia mailalla tunnetuin seurauksin. Richard tappeli Laycoen kanssa, pyrki hakkaamaan useita kertoja pelin aikana Laycoeta mailalla puhtaasti vahingoittamistarkoituksessa ja kirsikkana kakun päälle hyökkäsi vielä väliin tuleen linjamiehen kimppuun. Richard sai loppukaudeksi pelikieltoa, jäi tämän ansiosta pistepörssin kakkoseksi ja Montreal menetti niukasti mestaruuden Detroitille, ehkäpä juuri Richardin puuttumisen vuoksi. Lisäksi Richardin pelikielto aiheutti 'pientä' kähinää Montrealissa kaupungillakin...

http://www.youtube.com/watch?v=SO4XPedB9mA

70-luvulla joukkueiden välinen rivalry kuumeni entisestään, kun Bostonilla ja Monteralilla oli menestyviä joukkueita. Bostonin valmentajana ja kovan pelin ystävänä tunnettu Don Cherry ei säästänyt Canadiensin taitopelaajia likaisiltakaan otteilta. Erityisesti nopea ja taitava Guy Lafleur sai tuntea Bruinsin sikailun nahoissaan vai pitäisikö sanoa päässään vuoden -78 finqaaleissa. Lafleur pelasi osan sarjasta pää sidottuna saatuaan keppiä kypärättömään nuppiinsa.

http://www.youtube.com/watch?v=az-7chVB400

70-luvun Boston-Montreal otteluiden erityislaatuisuuden pystyy hyvin käsittämään lukemalla Ken Drydenin The Game kirjan, jossa hän kuvailee mm. Bostonin yleisöä raivopäiseksi, kaukaloa Bostonissa erityislaatuiseksi (pieni) ja peliä kovaksi ja rumaksi. Silti pelaajat odottivat juuri Bostonin kohtaamista. Montrealillakin oli kuitenkin omat kovat pelaajansa, joita kunnioitettiin liigassa ja jotka toivat edes jonkinlaista työskentylyrauhaa maalivahdille. Legendaarisin heistä oli Larry Robinson.

http://www.youtube.com/watch?v=b8GHXrgqDcU&feature=related

 

[vilpertti]

Vilpertti otti keskusteluun osaa jo kertomalla [URL="http://keskustelu.jatkoaika.com/showpost.php?p=2526037&postcount=2852]Starsin ja Sharksien keskinäisistä kamppailuista[/url]

Jostain syystä tuo linkki ei toiminut, joten

Mitä joukkueiden väliseen totiseen kahvaamiseen tulee, ainakin Sharks ja Dallas ovat sitä harjoittaneet jo noin kymmenen vuotta. Taisi lähteä liikkeelle -97 pudotuspeleistä, jolloin Ed Belfour joka edellisenä kesänä oli loikannut vapaana agenttina joukkueesta, sai runtua San Josen kannattajilta. Tästä varmasti jossain määrin suivaantuneena iski ainakin Marcus Ragnarssonia kilpikädellä pelitilanteessa, jälkeenpäin todeten lehden haastattelussa: "I didn't snap". Belfourin sanat eivät juuri faneja vakuuttaneet, vaan seuraavassa ottelussa viitattiin tapahtumiin fanien toimesta mm. murolausahduksia lainaten "Snap, Crackle and Pop!".

Tämä oli ensimmäinen kausi kolmen vuoden hiljaiselon jälkeen, kun Sharks pääsi pudotuspeleihin. Dean Lombardi huitoi pelaajamarkkinoilla kuin heinämies konsanaan ja hankki joukkueeseen legendoja kuten Bryan Marchment ja lopulta joukkue varmisti pudotuspelipaikkansa jo kaksi ottelua ennen runkosarjan päättymistä! Marchment varmasti antoi oman panoksensa joukkueiden välisen kemian kehitykseen taklaamalla mm. Joe Nieuvendykin laitaan niin, että tähtihyökkääjän polvi meni rytinässä rikki. Taklaus on edelleen puhdas, vaikka monet sitä pitävätkin maailman likaisimpana. Myös Modano sai osansa, ja yhdessä kahinassa eräs Juha Lind suojeli tätä ameriikan kaikkien aikojen nais pop-tähteä. Siis tarkoitan kaikkien aikojen amerikkalaista kiekkoilijaa, oma virheeni.

Tämän jälkeen joukkueiden väliset kohtaamiset ovat olleet niitä tapahtumia joihin molemmilta on totuttu näkemään erityisen pudotuspelimäinen ilme - paitsi tällä kaudella, kun Dallas on ollut erityisen heikko.

Tässä mainitsemaani Belfourin riehuntaa: http://www.youtube.com/watch?v=VuOpB2rpYJg
Idiootti mikä idiootti, ihan hyvä lopulta, että Mike Vernon päätyi Sharksiin tuon ihmisjätteen sijasta.

Danalta hyvä huomio:

Muuten olen sitä mieltä, että nyky-NHL:ssä tapahtuva jatkuva joukkueiden huoraaminen eli jatkuva pelaajien vaihtelu syö pohjan kaikelta lämpimien tunteiden syntymiseltä. Meidän firman työntekijät vastaan naapuri firman työntekijät ei intohimoja synnyjä. Varsinkin kun heillä on töissä ne mukavat Kaitsu, Timo-Antero ja Steve jotka vielä viime kaudella olivat meillä töissä.

Sharksin ja Dallasin välillä molemmissa joukkueissa on pitkäaikaisia joukkueen ikoneita kuten Madonna Dallasissa, Marleau ja Nabokov Sharksilla ja vaihtuvuus on ollut ainakin NHL:n standardeilla verkkaista - uudet pelaajat saavat kokea kulttuurin joukkueen vanhojen pelaajien kautta.

 

[Finnish Isles]

Maantieteellisesti läheiset rivalryt pitävät kohtalaisesti edelleen pintansa monin paikoin tai ainakin leimahtavat uudelleen kun joukkueet taistelevat suurinpiirtein samoista asemista. Entisistä taistelupareista voisi myös mainita Bostonin ja Hartfordin väliset "battle of New England"-matsit.

Mielenkiintoisia ovat myös nämä sattumalta syntyvät vastakkainasettelut joukkueiden välillä kuten jo mainittu Detroit-Colorado. Muistelisin että yksi aiemmin epätodennäköinen parivaljakko muodostui Oilersin ja Starsin välille 90-luvulla kun joukkueet osuivat playoffeissa useasti vastakkain. Nämä eivät toki kestä ajan hammasta samoin kuin divisioonien sisäiset.

Osaakos joku palauttaa kartalle miten nuo playoffit ennen menivät, jos esimerkiksi Islanders kohtasi 1979-80 finaalissa toisen itärannikon joukkueen Flyersin? En yksinkertaisesti muista miten järjestelmä on muuttunut ja koska.

Edit: löytyi tieto tuon kauden osalta eli tuolla on kauden selostus ja playoff-puu: http://en.wikipedia.org/wiki/1979–80_NHL_season

 

[olkikuukkeli]

Ottawan ja Rangersin pelit ovat tällä kaudella olleet ihan hauskaa katsottavaa. Varsinainen rivalry taitaa kyllä olla oikeammin sanottuna Ruudun ja Rangersin välillä :) Onpa tähän tainnut jonkinlaista sanasotaakin liittyä, kaukalossa ja sen ulkopuolella.

 

[vilpertti]

Lisäksi jos joukkueet kohtaavat usein pudotuspeleissä, runkosarjassa haetaan varmasti ennakkoasetelmia tosipelejä ajatellen, ja tosipeleissä vedetään tunnemittarit tappiin ja yli. Näinhän kävi Detroitin ja Coloradon välillä kuten myös Sharksin ja Dallasin välillä. Veikkaisin että Nashvillen fanit eivät kauheasti välittäisi enää kohdata Sharksia pudotuspeleissä, mutta ainakin Jordin Tootoo on erittäin vihattu pelaaja Sharks-fanien keskuudessa.

Kuten Tootoon tapauksesta näkee, löytyy myös näitä erikoisuuksia joissa fanien viha kohdistuu juuri yhteen pelaajaan kuten San Josen kotiottelut Anaheimia vastaan, jossa aina Prongerin käsitellessä kiekkoa yleisö alkaa buuaamaan. Tämä lähti liikkeelle ikiaikaisista Sharks-Blues pudotuspeliotteluista, joissa Prongerille annettiin vähemmän mairittelevia lisänimiä tämän "itkemisen" myötä. Tänä päivänä kannattajille myydään Puck Fronger paitoja, joilla voi osoittaa tyylitajunsa.

 

[Black Adder]

Ottawan ja Rangersin pelit ovat tällä kaudella olleet ihan hauskaa katsottavaa. Varsinainen rivalry taitaa kyllä olla oikeammin sanottuna Ruudun ja Rangersin välillä :) Onpa tähän tainnut jonkinlaista sanasotaakin liittyä, kaukalossa ja sen ulkopuolella.

Rangers vastaan Flyerson ollut jo kuinka kaukaa lie todellinen todellinen rivalry. Muistan kuinka Rexa Ruotsalainen kertoi kirjassaan, tai jossain haastattelussa kuinka Phillyn pelaajat kutsuivat Rangereita Smurfeiksi. Rangers kun pelasi 80-luvulla varsin eurooppalaista kiekkoa ja rosterissa oli suhteellisen paljon pienikokoisia eurooppalaisia pelaajia. Myöhemmin tämä taistelupari sai lisää bensaa liekkeihin, kun kauden verran kotonaan kiukutellut Eric Lindros teki sopimuksen perivihollisen, Rangersin leiriin.

Näistä koko liigan kannalta suurista pelaajakaupoista ja niiden vaikutuksista voisikin avata oman ketjunsa. Viime vuosilta merkittävimpiä ovat tainneet olla Joe "Jumbo" Thorntonin kauppa, josta taisivat viime kädessä hyötyä molemmat seurat sekä pelaaja itse. Lindrosin siirtyminen Rangersiin oli myös merkittävä kauppa kuten Heatleyn siirtyminen Ottawaan ja Prongerin Anaheimiin.

---------------------

Detroit vastaan Colorado asetelma oli aivan jäätävä vuosituhannen vaihteessa. Molemmat joukkueet oli isolla rahalla kasattuja tähtisikermiä - toki myös omia varauksia. Yksi video kertoo enemmän kuin tuhat tarinaa. Tähän pätkään koko homma tiivistyy käsin kosketeltavasti (tulee ihan vanhat hyvät ajat mieleen tuota pätkää katsoessa, jolloin lätkä oli vielä kovien miesten kova laji eikä mitään säbäilyä): http://www.youtube.com/watch?v=pab978XyR3E

Alla lista Detroitin ja Coloradon välisistä play offs sarjoista.

Year ↓ Where they met in playoffs ↓ Result of series ↓ Result of playoffs ↓
1996 Western Conference finals Col 4, Det 2 Col wins Cup
1997 Western Conference finals Det 4, Col 2 Det wins Cup
1998 Did not meet N/A Det wins Cup
1999 Western Conference semifinals Col 4, Det 2 Col loses to eventual Cup winner Dallas
2000 Western Conference semifinals Col 4, Det 1 Col loses to eventual Cup finalist Dallas
2001 Did not meet N/A Col wins Cup
2002 Western Conference finals Det 4, Col 3 Det wins Cup
2003 Did not meet N/A Both lose in first round
2004 Did not meet N/A Both lose in Western Conference semifinals
2005 No season N/A N/A
2006 Did not meet N/A Det loses in first round, Col loses in Conference semifinals
2007 Did not meet N/A Det loses in Western Conference finals, Col did not qualify for playoffs
2008 Western Conference semifinals Det 4, Col 0 Det wins Cup

 

[Pica]

Boston-Montreal on sitten rivalrynä kaikkein vanhin ja yksipuolisin. Montreal panee pää aidanraossa olevaa Bostonia joka kevät ja kun tuota on jatkunut jo 40 vuotta, niin ei Bostonilaiset siitä enää välitä tai itseensä ota (taitavat jopa salaa vähän tykätä).

Viimeisen 20 vuoden ajalta playoffsarjavoitot ovat 4-4. Kokonaisvoitot kuitenkin selvästi Habseille 24-7 (toki nämä molemmat oli sinulla tiedossa).

Montreal on NHL:n menestyksekkäin seura joten historiaan mahtuu monta voitettua ottelusarjaa ja kun samassa divisioonassa/konferenssissa Bostonin kanssa ovat pelanneet niin useasti on nokkaan Bruinseille tullut.

Toivottavasti joukkueet kohtaa ensi keväänä ja saadaan tuo surullinen kolmen perättäisen tappion sarja katkaistua.

 

[Grainger]

Oijoijoi. Erityismaininta pyhälle Patrickille, joka on pistänyt kolmea Wings-molaria nenään.

Ihana tuo Avalanchen rosteri muutenkin tuohon aikaan. Sakic, Foppa ja Kamensky edustivat taitoa, kun sitten vastapainona oli näitä fyysisemmän pelin ystäviä. Ei Wings tosin mikään heikko vastus ollut, mutta etenkin tuo Avsin rosteri herättää ihanaa vibraa.

Hmm. Mitäs muuta? Shanahan pitäisi pyöritellä tervassa ja höyhenissä, tulla nyt eteen, kun Roy on menossa murjomaan Darrenia.

 

[Beneway]

Ai että tuo Red Wings - Avalanche rivalry on upeaa katsottavaa, kuten myös nuo aiemmat Capitals - Penquins väännöt. Tuollaista sen playoff-lätkän pitäisi olla. 90-luvulla en kuitenkaan vielä kovin tarkasti NHL-kiekkoa seurannut, joten meikäläisen on aika paha lähteä esittämään muita taistelupareja noilta, tai jopa vielä aikaisemmilta ajoilta.

Ja kyllä, vaikka liika videoiden katseleminen todella pistää vituttamaan, laitan silti omasta kirjanmerkkikansiosta Youtube-pätkiä noista ah-niin-mahtavista Red Wings - Avalanche ajoista. Monet ovat ne jo varmasti nähneet, mutta saa niitä uudestaankin katsoa. Black Adder tuossa jo erään pätkän postasikin.

- Rivalry Summary niille, jotka haluavat haluavat nauttia katselmuksensa tiivistetyssä paketissa. Tässä videossa mukana toki myös maaleja.

- 26.3.97, joukkomättö sekä Shanahan - Foote matsi.

- 1.4.98. Koko pelin parhaat palat.
- Pelin kahakka eri selostajilla. Just for the fuckin' fun of it. "What's Patrick doing...?"

- Kocur ja Lemieux hämmentää. Hieman heikko kuvanlaatu.

Etsimällä noita löytyy vielä tonneittain lisää, mutta niitä voi sitten kukin itse etsiä oman halunsa mukaan.

Nykyajan NHL:n playoffeista ei kyllä tunnetta puutu; kaikilla tottakai sata lasissa, laidat ryskyvät ja fanit elävät täysillä mukana. Kuitenkaan ei ole oikeastaan enää minkään joukkueiden välillä sellaista todellista raivoa ja vihanpitoa, mitä juuri 90-luvulla ja sitä aiemmin oli näkyvillä. Toki esim. sääntömuutokset ym. "tiukentunut kuri" estää aikalailla kokonaan, vaikkapa tuollaisten joukkotappeluiden synnyn, sillä niistä Bettman varmasti lätkäisisi noin neljän kuukauden pelikiellon ja passittaisi miehet vielä kaiken lisäksi vihanhallintakursseille.

Hyvänä esimerkkinä esim. tapaus Avery vs. Brodeur viime playoffeista. Aikaisemmin - esim. 80- 90-luvulla olisi varmasti ollut kunnon rähinä päällä tuollaisesta temppuilusta.

Rangers - Devils matsit voidaan varmasti eräänlaiseksi taistelupariksi laskea, niin playoffeissa kuin runkosarjassakin, mutta aika harvoin niissä kuitenkaan tapahtuu mitään normaalia poikkeavaa.

Nykyään ovat siis taisteluparit aika niukassa. Pens - Caps -kamppailuista alkaa jotain muodostua, ja hyvä niin. Saadaan lisää sähköä kentälle. Vielä kun avainpelaajat on lukotettu joukkueisiin pitkillä sopimuksilla tulee hampaankolomeininki kestämään pidempään, eikä se jää vain muutaman ottelun mittaiseksi.

Monesti runkosarjan aikana syntyy jonkinmoista vihanpitoa, mutta se ei kestä kuin korkeintaan muutaman pelin ajan. Tästä esimerkkinä vaikkapa noin vuoden takaiset tapahtumat Flyers - Penquins pelissä, jossa ajeltiin rumasti, tapeltiin näyttävästi ja kampiteltiin maalivahtia; muutamaankin otteeseen. Tämän ottelun jälkeen oli joukkueiden muutamassa seuraavassa kohtaamisessa hieman ylimmääräistä sähköä ilmassa, mutta mitään mullistavaa ei tainnut kuitenkaan tapahtua.

Tälläkin kaudella käytiin kovaa vääntöä Bruinsin sekä Starsin välillä, kun Avery ja Ott pistivät kunnon rottailut pystyyn. Tuossa pelissä oli havaittavissa kunnollista vihanpitoa, mutta harmittavasti kyseinen ottelu oli heidän ainut kohtaaminen tällä kaudella, joten tuskin tästäkään mitään elämää suurempaa kehittyy. Related-videoista löytyy muuten ottelun huippuhetket kahtena n. 10 minuutin pätkänä (Boston Bruins Vs Dallas Stars Antics 11-1-08).

Yhteenvetona voi kai sanoa, että nykyajan rivalryodotukset lepäävät aika vankasti Penssien ja Capsien harteilla.

Lopuksi vielä Wikipedian listaus NHL-rivalryista.

Hampaankolomeininki on jees!

 

[Daespoo]

Erinomainen ketjun avaus Wavelta, kiitos siitä.

Nykyään nuo rivalryt ovat kaikki hieman kulahtaneita, ehkäpä kaikkein eniten tuo Albertan jäsentenvälinen jossa kiihkeät matsit ovat nykyään enemmän poikkeus kuin sääntö, toisin kuin vielä 90-luvulla. Länsi-Kanadan kiihkein sarja taitaa nykyään olla Canucks-Flames.

Oma suosikki Ducks ei omaa kunnon rivalryjä kuin Kingsien kanssa ja senkin suurin ongelma on se että joukkueet eivät ole olleet koskaan menestyviä samaan aikaan, tämän rivalryn todellinen läpilyönti vaatisi verisen play-off sarjan. Särkiä ja Starseja vastaan on yleensä suhteellisen hyviä matseja mutta varsinkin Ducks-Sharks vaatisi yhden kuuman pleijarisarjan. Starseja vastaan oli helvetin kuumaa menoa muutamia vuosia takaperin mutta silloin ongelma oli se että Stars oli niin ylivoimainen pelillisesti. Se ei tietysti hidastanut tappelurintamalla, legendaariset pelit kuten se jossa nähtiin Ludvigin kyynärpää Temeä päähän aiheuttaen massiiviset flaidikset ja se jossa Salei heitti Modanon pää edellä laitoihin pysyvät aina muistoissa.

Idässä on aika hiljaista, Bostonin ja Habsien välillä on herännyt vanha viha mutta vastaavasti Leafsien kaikki hyvät kiistat ovat aika unholassa kiitos todella tylsän (ja huonon) jengin. Tähän tosin Burke varmaan puuttuu aika nopeasti.

 

[Hyttynen]

Ennen lakkoa ja "uutta NHL:ää" Flyers ja Leafs tapasivat pelata toisiaan vastaan playoffseissa suurella antaumuksella. Mieleen on erityisesti jäänyt 02-03 ja 03-04 kausien playoffs-sarjat (no, koska oikea joukkue voitti), jotka olivat puhdasta sotaa. Playoffs-kiekkoa parhaimmillaan.

Molemmat pelasivat kovaa ja kivuista piittaamatta. Grinderit ajelivat tähtiä surutta ja tähdet taklailivat takaisin. Maalivahdit seisoivat päällään. Löytyi sankareita, löytyi suuria pettureita. Ja niin edespäin. Ja kaikesta taistelemisesta huolimatta kun sarja oli ohi, niin kädenpuristus hetkillä kukaan ei tehnyt katoamistemppuja vaan suuresti vastustajaa kunnioittaen käytiin puristamassa kättä, häviäjät toivottivat onnea jatkossa ja veteraanit kummaltakin puolelta itkivät yhdessä. Sotakuvaus pätee tähänkin, taistelut ovat ohi, aseet vaienneet, molemmat puolet iloitsevat, vaikka toinen hävisikin ja se kalvaisikin sisimmässä.

Runkosarja-peleissä vanhat vihamielisyydet taas nousivat pintaan ja sotiminen jatkui. Peli oli kovaa, eikä aina kovinkaan rehellistä. Playoffseissa meno taas sitten vain koveni.

Oli ne aikoja, tämä saa melkein toivomaan Toronton nousevan taas kunnolla jaloilleen...

Eric Lindros teki sopimuksen perivihollisen, Rangersin leiriin

Korjataan sen verran, että kasikasi treidattiin Ragseihin.

Jokainen tosi Flyers-fani tietenkin inhoaa Rangerseja sydämensä pohjasta, mutta jotenkin tämä rivalry pääsi laimenemaan näiden vuosien aikana kun nämä joukkueet eivät ole pääseet kohtaamaan toisiaan playoffseissa. Viimeisen kohtaaminen oli 96-97 Konferenssifinaaleissa, yli kymmenen vuotta sitten. Ja lisäksi Rangersistä on tullut jotenkin mauton viime vuosina. Ei enää sellainen rahaa syytävä supertähtijoukkue, jota oli hauska vihata, Jagrkin häippäsi. Inhoa ei oikein voi kohdistaa keneenkään yksittäiseen henkilöön. Devils (Brodeur, trappi-maine) ja Pens (Cindy, Therrien) ainakin omalla kohdalla ovat menneet inhokkilistalle edelle. Mutta eipä silti, kyllä Rangers on ja aina tulee olemaan Flyersin suurimpia rivalryjä.

Tulevaisuuden suurin rivalry tulee jatkossa olemaan mitä varmimmin Penguins. Hyvinä kakkosina Devils ja Rangers. Uusia lupaavia alkuja ovat Buffalo ja Capitals, molemmat tosin vaativat ainakin yhtä playoffs-kohtaamista. 03-04:n jälkeen odotin Tampan kanssa syttyvän jonkinlaista kähinää, mutta ei siitä oikein tullutkaan sitten mitään. Myös Ottawan kanssa sattui ja tapahtui, mutta tämänkin tilanne on päässyt jäähtymään. Osa syynä näihin rivalryjen hiipumiseen on ollut myös vauhdikas pelaajien vaihtuminen Flyersissä. Runko ei ole säilynyt. Mutta nykymerkit vaikuttaisivat siltä, jatkuvuus tulee olemaan pidempiaikaista tulevaisuudessa.

 

[dana77]

Leafs herättää/herätti änärissä vastaavia tunteita ja vielä tällä kaudellakin olen huomannut kuinka vierasotteluista löytyy ensinnä paljon Leafs-faneja ja toisekseen jengiä on katsomossa aivan helvetin paljon.

Vaikka näissä varmasti on aina kiva kotiin päin vetää, niin kyllä ne NHL:n vihatuimmat joukkueet ovat viimeisimmät vuosikymmenet olleet enemmän osastoa Flyers (fyysinen tai jopa sikamainen pelityyli, armoton yleisö) ja Rangers (fanien ylimielisyys yhdistettynä joukkueen jatkuvaan floppaamiseen tuo lähinnä mieleen HIFK:n) kuin Leafs. Leafs on sellainen sympaattinen ja perinteikäs kanadalaisseura joka sössii kyllä asiansa kun vain heille hetki aikaa annetaan (vaikka onhan siellä tuo isopäinen albaani ollutkin). Vähän kuin Montreal Canadiens. Oikea SM-liigan Ilves siis.

 

[dana77]

Montreal on NHL:n menestyksekkäin seura joten historiaan mahtuu monta voitettua ottelusarjaa ja kun samassa divisioonassa/konferenssissa Bostonin kanssa ovat pelanneet niin useasti on nokkaan Bruinseille tullut.

Jos täällä nyt niin tarkkoja faktoista ollaan, niin tuo 40 vuotta ihan tarkalleen ottaen sijoittui vuosiin 1945-1987, jonka välillä parivaljakko kohtasi toisensa 18 kertaa ja Montreal voitti joka kerta. Tykkääminen vain jatkuu edelleen :)

Olin keväällä katsomassa kyseisten joukkueiden välisen ottelusarjan kolmatta ottelua paikanpäällä. Paikallinen tuttava sitä jo toisen pelin aikana sanoi, että jos Montreal voittaa, niin fanit ovat niin maansa myyneitä, että halli ei tule olemaan loppuunmyyty vaan saamme liput ihan ticket boxistakin ennen peliä. Näin tapahtui ja saimme liput ostettua n. tunti ennen peliä. Talking about hockey town.

 

[dana77]

Oijoijoi. Erityismaininta pyhälle Patrickille, joka on pistänyt kolmea Wings-molaria nenään.

Ihana tuo Avalanchen rosteri muutenkin tuohon aikaan. Sakic, Foppa ja Kamensky edustivat taitoa, kun sitten vastapainona oli näitä fyysisemmän pelin ystäviä. Ei Wings tosin mikään heikko vastus ollut, mutta etenkin tuo Avsin rosteri herättää ihanaa vibraa.

Hmm. Mitäs muuta? Shanahan pitäisi pyöritellä tervassa ja höyhenissä, tulla nyt eteen, kun Roy on menossa murjomaan Darrenia.

Harvoin näkee faneja. jotka näin kaihoisasti suhtautuvat oman joukkuun karvaisiin tappioihin ja täydellisiin nöyryytyksiin. Ah niitä aikoja kuin McCarthy hakkasi paskat pihalla syöpä-Lemieuxista tai kuinka Larionov pyyhki jäätä Forsbergilla tai kuinka Patrick Roy otetaan vaihtoon jossain 7-0 tilanteessa ratkaisuottelussa.

 

[Grainger]

Niin, itse muistelen kaiholla lähinnä sitä kuinka Roy nöyryytti peräkkäisinä kausina Vernonia ja Osgoodia.

Koskahan viimeksi on maalivahdit ylipäätään ottaneet yhteen NHL:ssa? Kiprusoff ja Vokoun ainakin muutama kausi sitten, mutta siitäkin alkaa jo olla aikaa.

 

[eagle]

Itseäni naurattaa lähinnä keinotekoiset väännöt keskustelupalstoilla joidenkin seurojen välillä. Kannatan omia suosikkejani, mutten koe tarvetta vihata tai edes tuntea kovin negatiivisia tunteita muita joukkueita kohtaan. Ennemmin nautin hyvästä pelistä ja hyvistä suorituksista.

 

[dana77]

Itseäni naurattaa lähinnä keinotekoiset väännöt keskustelupalstoilla joidenkin seurojen välillä.

Tämä johtuu vain siitä, että Sinä olet niin paljon meitä muita parempi ihminen. Onnittelut siitä!

Minun mielestäni ilman vahvoja tunteita siitä, että ketä kannattaa ei koko urheilun seuraamisessa ole mitään pointtia. Jääkiekkohan on itsellään sinänsä typerä peli on jos sitä oikein ajattelee.