Mainos

NHL:n nimettömimmät pelaajat eli "Arjen sankarit: NHL-edition"

  • 47 075
  • 126

M10

Jäsen
Ryan Johnson on kiitänyt 547 NHL-pelissä.

Tämä tuli minulle kyllä täysin yllätyksenä. Vähän entä salaiset asiakirjat Jäätteenmäelle. Onko Ryanilla jo reilut 500 peliä?!

Joku tuolla mainitsi Bob Bassenin. Hieno pelaaja, #28. Vajaat 800 NHL-ottelua ilman valokeilaa. Teki 98 keväällä maalin Detroitia vastaan konferenssin finaaleissa.

Niin ja kun tämän ketjun aihetta muistellaan, niin Dan Keczmerin nimi on jo varmasti kaikkien huulilla. Tämä numero kuusi teki kaukalossa juuri niin, kuin Ken Hitchcock sanoi. Ei enempää eikä vähempää. Ja parempi niin, sillä Keczmer ei osannut oikeastaan mitään jääkiekossa. Tämä piti tässä yksi päivä todistaa oikein vanhalta VHS-kasetilta (Stars-Blues 1997). Silti Keczmerillekin kertyi reilut pari sataa NHL-ottelua vyölle.

Tähän loppuun nokitan vielä yhdellä Lalorin Mikella ja lähden nukkumaan.
 

Rattlehead

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gundit
Pakko myöntää, että Sharksin ruotsalainen(!) Doug Murray on päässyt pahasti tutkan ohi ennen tämän vuoden MM-kisoja. Sieltäkään en muuta muista kuin Morozovin kolaamisen. Ottelujakin on reilusti päälle toista sataa viime vuosilta Show'ssa ja uraakin on parhaimmassa tapauksessa jäljellä vielä vaikka 10 vuotta. Olisi varmaan jäänyt vieläkin noteeraamatta ellei kansalaisuus olisi ruotsalainen. Nimi kuitenkin viittaa lätäkön toiselle puolelle...
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers

Hyviä poimintoja ja aikalailla juuri tämän tapaisi kavereita hain.

Steve Kelly pelasi viime kaudella NHL:ssä.

Tämä tuli puskista! Miksi #6-varaus Kellylle ei muuten koskaan ura auennut? Oliko vain liian ricofata/janirita?

Itsekin tässä selailin muutamia nimiä ja kukahan kertoisi syväanalyysit mm. seuraavista kavereista:

Craig Johnson: 1995-2004 >550 ottelua ja ura jatkuu, yllätysyllätys, Saksassa.

Pavel Trnka: Konsonanttihirviö keräsi tililleen 411 matsia 97-04 ja "oli kai puolustava peruspakki". Ura jatkuu kotimaassa.

Travis Green: Kaikille oli varmasti selvää, että tonnista jäi uupumaan 30 peliä? Harmittava päätös 14-vuotiselle uralle. Jatkaa Sveitsissä.

Dave Karpa: Ei ollutkaan etupäässä AHL-jyrä vaan 557 ottelua ja 1374 jäähyminuuttia 91-03 ovat ihan kunnioitettava suoritus.

Jeff Shantz: 642 ottelua vaikka muistelin hautautuneen Chicagon farmiin. Money is still good in das Vaterland.

Igor Korolev: Pelasiko Korolevin Iippokin viittä vaille 800 matsia ja teki yli toista sataa maalia?

Todd Warriner: Muistan lukeneeni Jokeri-ketjuista aikoinaan hehkutuksia, mutta onhan jannulla vyöllään >450 ottelua ja oli #4 varaus 1992 draftissa.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
No se yksi kaveri... odottakaas... perkele. Ei voi mitään, ei muistu nimi mieleen.
No nyt muistin, Nolan Pratt. Vissiin oikein kolmosparin peruspakki; viidessä seurassa 592 runkosarjapeliä.
 

Pontus Toikka

Jäsen
Suosikkijoukkue
C of RED
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue
Erinomainen ketju!

Näin aamutuimaan tulee mieleen esimerkiksi tämmöinen kaveri kuin Jassen Cullimore. NHL:ssä aina, oman muistini mukaan, kohtuu pienessä roolissa ja välillä haettu vauhtia farmin puolelta, mutta kasassa yli 700 NHL-peliä. Ura jatkui vielä ainakin tällä kaudella Floridan auringossa, mikä lieneekin 35 vuotiaan kehäketun luille ja lihaksille sopivan lämpöinen ympäristö.

Arvostan näitä "arjen sankareita" todella korkealle. Moni lätkää jonkin verran seuraava, mutta lajista hyvin vähän ymmärtävä usein naureskelee näille 1+5 kaudessa tekeville pelaajille, jotka tahkoavat 0-10 minuuttia ottelusta toiseen hoitaen oman roolinsa kitisemättä. Nämä pelaajat ovat myös erittäin arvostettuja joukkueen sisällä. Hieman offtopic, mutta suomalaisista pelaajista tällainen on esim. A-J Niemi, jolle suuri yleisö nauraa, mutta valmentajat ja joukkuekaverit luottavat.

Tähän ketjuun tulee varmasti palattua.
 

TaoTao

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Travis Green: Kaikille oli varmasti selvää, että tonnista jäi uupumaan 30 peliä? Harmittava päätös 14-vuotiselle uralle. Jatkaa Sveitsissä.

Herra Greenistä tulee aina mieleen tämä trivia-kysymys. Kuka varattiin "uuden hienon" WHA-liigan fantasia draftin kakkosena ennen Dany Heatleyä, Joe Thorntonia ja kumppaneita? Niinpä.

Tosin Greenin valintaan vaikutti muistaakseni se, että hänet varannut seura luotti siihen, että Änäriä pelataan, joten varaukset olivat kaikki kiikun kaakun osastoa, jottei varaus mennyt tavallaan hukkaan.

Itselleni parhaat yllättäjät löytyvät yleensä Nashvillestä, Los Angelesista tai Tampan ja Panthersin puolustuksesta, joita ei kyllä tule kovinkaan paljon seurattua. Joku täällä jo haki Lundinin, tiesin miehen, mutta tuli ihan puskista että mies oli liki kaikki pelit viime kaudella pelannut.

Brad Lukowich on yksi näistä työmyyristä. '94 Islesin neloskiekan varaus, itselleni lähinnä tuttu Dallasista, mutta mies on painanut eri seuroissa jo 582 ottelua.

Vernon Fiddler on hieman tuntemattomampi nimi. Hänen nimeen törmäsin ensimmäisen kerran joskus 2002-04 välisillä kausilla. Pidin ihan väliinputooja kaverina, mutta sieltä vain tullut neljän vuoden väännön jälkeen shown valoihin pysyvästi(?). Nyt alla muutama ehjä kausi, viime kaudella hyvät 11+21 tehot ja uralla nyt 227 peliä.
 

Derby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, NJ Devils
Jason Smith Komea ura peruspakkina mutta tylsästä nimestä johtuen mennyt tutkani ohi. Tiedän kyllä että oli Edmontonin kapteeni. Taisi siirtyä Phillyyn vaihdossa Pitkäseen?
Jamie Allison Joskus olen kuullut nimen mutta että pelasi vielä 05-06 NHL:ssä?
Lyle Odelein Olisi varmasti ollut täysi nevöhöörd ilman Devils-taustaansa ja ei niin yleistä nimeään.
Mark Smith tuli minulle tutuksi Shark Byte pätkistään ja YouTubesta näkemästäni videosta jossa Mark kertoo musiikkiharrastuksestaan. Ja Travis Green tuosta WHA-varauksestaan. Muistelen kyllä että olisi jopa ykkösenä mennyt? Lähes tuhat NHL-peliä tuli kyllä yllätyksenä.
 

Laakamato

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers (Jokerit)
Muistelisin Lyle Odeleinin olleen yksi kovista pojista silloin joskus. Mielikuvana on että jopa yksi kovimmista. Oisko Montrealin miehiä ollu pitkäänkin?

Parhaat ketjuun kuuluvat löytynee varmaan jääkiekkokorteista esim. Floridan ekan kauden ajalta.

Brian Skrudland. Ei ollu vissiin edes huono...Vissiin pelannu Phillyssäkin?

Tom Fitzgerald. Floridasta myös. Alivoima.expertti.

Mike Keane. Vähän nimekkäämpi, helveltin arvostettu joukkueiden sisällä.

Scott Mellanby. Suhteellisen mitään sanomaton fyysisen laituri, pelasi kuitenkin Floridassa huippujääajalla pari kautta hyvin.'

Näitähän riittäisin jos vaan hakisi vanhat lätkäkortit esiin...
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Vancouverin 90-luvun miehistä itselle on jäänyt nimettömistä pelaajista mieleen Garry Valk (yli 700 peliä NHL:ssä), John McIntyre (yli 300 peliä) ja Jim Sandlak (yli 500 peliä).

Sandlak oli Vancouverin loistavia varauksia (#4/1985), joista piti tulla hyviä, mutta eipä vaan tullutkaan. Sandlak teki parhaimmillaan 20 maalia kaudessa. Tiedä sitten olisiko kannattanut satsata tuossa draftissa ruotsalaisiin ja ottaa vaikka Ulf Dahlen tai Calle Johansson. Tai sitten Joe Nieuwendyk olisi ollut hivenen parempi valinta kuin Jim Sandlak.
 

AllEternity

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins, Lahden Pelicans.
Darby Hendrickson on kerännyt vyölleen 518 ottelua. Pisteitä kertynyt 65+64.

Jerred Smithson 241 peliä ja pisteitä 17+28.

Tässä pari mitkä mieleen tuli..
 

Marwin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Buffalo Sabres
Ei taida olla vielä mainittu tässä ketjussa, mutta Clarke Wilm on pelannut aikanaan 455 ottelua Calgaryn, Toronton ja Nashvillen paidasa Kuitenkin oli täysin tuntematon pelaaja ainakin itselleni, kun tuli Jokereihin.
 
Suosikkijoukkue
Canadiens
Löysin itse tästä ketjusta kaksi pelaajaa joista en osannut sanoa mitään, korttien kerääminen 90-luvulla ja Eastside Hockey Manageria pelatessa on oppinut tietämään uskomattoman määrän pelaajia ja pelaajien taustoja..

Nykypelaajista joiden pelimäärä yllättää on Nolan Pratt 592 ottelua, tässä on vielä sekin että tiesin hänen voittaneen Cupin Tampassa mutta ei ole minkäänlaisia muistikuvia että hän pelasi myös Avalanchessa silloin kun seura voitti jälkimmäisen kannun...

MUTTA

Mitä vittua jätkät!?

"Jason Smith, Lyle Odelein, Scott Mellanby, Briank Skrudland, Jay Pandolfo" !?
 

Taskulamppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Mike Ruppista sen verran, että samaisessa Stanley Cupin finaali pelissä, paukauttanut 2+1, vastassa muistaakseni Anaheim silloin joskus.
Curtis Leschyshyn, muistan kyllä miehen jostain nhl95:sta kun pienenä sitä pelailin, mutta äijälle on kertynyt yli 1000 peliä on aikamoinen yllätys itselleni.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
MUTTA

Mitä vittua jätkät!?

"Jason Smith, Lyle Odelein, Scott Mellanby, Briank Skrudland, Jay Pandolfo" !?

Erittäin hyvin ärähdetty!

Lyle Odeleinin muistan vuosien takaa kovamaineisena (ja -otteisena?) pelimiehenä, joten mies ei todellakaan ole nimetön. Ja Scott Mellanby sitten? Jos joku ei ole kuullut "rat trickistä", niin heti nurkkaan häpeämään, niin kuin olisi jo!

Täytyy tosin tunnustaa, että nuo kolme muuta herrasmiestä eivät soita kelloja yhtä kovaa kuin Scott ja Lyle, joten taitaa olla osa laiskanläksyistä lukematta meikäläiselläkin.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Itse aiheesta nyky-NHL:stä tulee mm. Jassen Cullimore, Martin Gelinas ja Stephane Yelle mieleen. Ei mitään suuria tekijämiehiä, mutta silti vain pelipaikka NHL:stä löytyy edelleen.
Martin Gelinas - 90-luvun Ted Drury. Silloin Rangers ei vain tajunnut maksaa kohtuu hyvälle laitahyökkääjälle jolla oli kyky onnistua myös pudotuspeleissä 10 miljoonaa.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Esimerkiksi Mark Mowers on pelannut NHL:ää 278 peliä. Mark. Mowers. En osaa sanoa yhtään mitään.
Mowersia ei voi parhaalla tahdollakaan värittömättömäksi pelaajaksi sanoa.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Täytyy tosin tunnustaa, että nuo kolme muuta herrasmiestä eivät soita kelloja yhtä kovaa kuin Scott ja Lyle, joten taitaa olla osa laiskanläksyistä lukematta meikäläiselläkin.

Ei se Skrudlandkaan mikään ihan mitätön jätkä ollut, puolustava hyökkääjä ja myös kahden mestaruuden mies, Montreal ja Dallas. Dallasissa vieläpä muistaakseni tärkeässä roolissa. Malliesimerkki pelaajasta joka ei voita yksinään mestaruuksia, mutta jollaisia jokaisessa mestaruuksia voittavassa joukkueessa tulee olla. Floridassa (eka?) kapteenikin.

Muistikuva tosin on että Montrealissa nousi isompaan rooliin vasta silloin -80-90-lukujen vaihteessa. Ja tämä siis sellaisella Yearbook-muistelolla, ei niitä pelejä silloin erityisen paljon nähnyt.

EDIT: Ja infotarkastelu paljasti vielä sellaisen yksityiskohdan että oli lähellä päästä Kanadan joukkueeseen Kanada Cupissa '91.
 

M10

Jäsen
Ei se Skrudlandkaan mikään ihan mitätön jätkä ollut, puolustava hyökkääjä ja myös kahden mestaruuden mies, Montreal ja Dallas. Dallasissa vieläpä muistaakseni tärkeässä roolissa. Malliesimerkki pelaajasta joka ei voita yksinään mestaruuksia, mutta jollaisia jokaisessa mestaruuksia voittavassa joukkueessa tulee olla. Floridassa (eka?) kapteenikin.

Brian Skrudland. Hieno mies. Brenden Morrow halusi aikanaan Skrudlandin käyttämän #10:n kunioittaakseen yhtä esikuvistaan.

Muistan aina, kuinka Skrudland taklasi SC-finaaleissa häikälemättömästi Hasekia tämän seikkaillessa kulmassa. Arvatkaa tuliko hässäkkä?
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Skrudland menisi epäilemättä eniten tähän aiemmin huumoriketjussa läpikäytyyn "huono nimi"-osastoon. Brian Skrudland kuulostaa viskiä särpivältä kalastajalta, ja myös näyttää siltä. Vain parta puuttuu. Aineksia jopa duunarien, työväenluokan sankariksi ja kunnallisvaalien voittajaksi, muttei missään nimessä pikkupoikien komeaksi idoliksi, taitopelaajaksi a'la Luc Robitaille tai kovaa luistelevaksi supersankariksi a'la Eric Staal!
 

Laakamato

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers (Jokerit)
Kuten sanoin Skrudland oli hyvä mutta "nimetön". Piruuttani en katsonut statseja joten voin rauhassa veikata päin vittua: n. 600 pojon nhl-ura.

Voi olla että käsitin homman väärin, nimeämme hyviä pelaajia mutta aikansa tähtien varjoon jääneitä. Siinä mielessä otsikko on vähän harhaan johtava. Arjen sankari kun mielestäni viittaa niihin ketä tähtien takana teki hyvää työtä ilman suurempaa huomioita useita vuosia. Eli samaan kastiin kuuluu periaatteessa Pat Verbeek, Jason Allison, Joe Juneu, Andrew Cassels, Joe Murphy, Dirk Graham...Siis kaikki omalla tavallaan hyviä pelaajia mutta ei huipputähtiä oikein missään vaiheessa.
Joku tossa mainitsikin Curtis "vitun vaikea nimi" Leschyshyn. Peruspakki, paljon pelannut. Varmaan ketään ei muista kunnolla eli hommansa hoitanut kunnolla, kuten peruspakin pitäänkin. Varmaan yhden tekevin "hyvä" pelaaja.

Rat Trick on tuttu juttu, sehän on selvä. 1 temppu ja muutama hyvä kausi ei tee miehestä mielestäni nimekästä. Helvetin fyysinenhän mies oli, ei siinä mitn. Eli pelityyli ei ollut näkymätön.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Menee ohi topicin, mutta tuosta Mr. Smithin kirjoituksesta pitää poimia Jim Sandlakia koskeva teksti;

Sandlak oli Vancouverin loistavia varauksia (#4/1985), joista piti tulla hyviä, mutta eipä vaan tullutkaan. Sandlak teki parhaimmillaan 20 maalia kaudessa. Tiedä sitten olisiko kannattanut satsata tuossa draftissa ruotsalaisiin ja ottaa vaikka Ulf Dahlen tai Calle Johansson. Tai sitten Joe Nieuwendyk olisi ollut hivenen parempi valinta kuin Jim Sandlak.
Totta, mutta silloin kun Sandlak varattiin, valinta oli aika luonnollinen ja monen mielestä myös hyvä. Myös Sandlakin pari ensimmäistä kautta antoivat odottaa jotain paljon parempaa. Minä väitänkin, että ilman lukuisia loukkaantumisia Sandlak olisi jäänyt paljon nykyistä tunnetummaksi kiekkoilijaksi.

Sandlak oli tuon oman vuosikerran ykkösnimi Central Scouting Bureaun listoilla vielä keskitalven draft-listoilla. Lopulta hän päätyi listoilla neljänneksi ja neloseksi hänet rankkasi myös The Hockey News. Tässä mielessä Canucksin varaus (#4 tuossa draftissa) oli aika odotettu.

Sandlak edusti Kanadaa aikanaan Helsingissä pelatuissa nuorten MM-kisoissa, kun Kanada voitti kultaa. Varauksen jälkeen Sandlak toimi Kanadan nuorten maajoukkueen kapteenina 20-vuotisten MM-kisoissa. Samoissa kisoissa hänet valittiin myös turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi.

Näitä komeita meriittejä seurasi sitten NHL:n tulokastähdistöön valinta kauden 1986-87 jälkeen. Odotukset olivat Canucks-leirissä syystäkin korkealla ja Sandlak oli menossa monen papereissa tähteyteen, mutta sitten tuli kuvaan lukuisat loukkaantumiset, jotka selvästi hidastivat Sandlakin nousua kiekkokartalla ja varmasti estivät hänen "oman pelinsä" pelaamista.

Sandlak oli omana aikanaan erittäin iso (6'4 ja 220lbs) ja kunnossa ollessaan valtavia pommeja iskenyt hyökkääjä. Hänen lempinimensä "The House" tulikin siitä, että Sandlak oli omana aikanaan iso kuin talo. Kun Sandlak taklasi, ylimmänkin rivin katsomo heräsi. Samoin kävi silloin, kun Sandlak sai laukaisupaikan. Miehellä oli hurja ranne- ja lyöntilaukaus, joka teki tuhoa usein, kun meni vaan kohti maalia.

Valitettavasti Sandlakin hurjia taklauksia estivät ison miehen liike ja maalimääriä laukauksen lähtemisen hitaus. Kokoisekseen Sandlak oli toki kelvollinen luistelija, mutta hän jäi silti pienempien pelaajien varjoon luistelussa, eikä päässyt näin käyttämään kovia taklauksiaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Laukojana Sandlak olisi ollut joka vuotinen tähdistöottelun pelaaja, mikäli hän olisi saanut kiekon lähtemään nopeammin.

Sandlakin uran suurin ongelma tuli esiin mainituissa loukkaantumisissa. Toinen miehen tahtia hidastanut ongelma oli epätasaisuus, jonka moni tosin veikkasi syntyneen juuri loukkaantumisten kautta. Myös sopivan pelipaikan löytyminen oli yksi ikuinen ongelma. Koska Sandlak oli kova vääntäjä, hurja taklaaja ja hyvä kulmapelaaja, Canucksin silloinen valmentaja Bob McCammon peluutti miestä usein alemmissa ketjuissa.

Yhteen kahden joukkueen merkittävään asiaan Sandlakilla saattoi olla muuten joidenkin puheiden mukanaan aikanaan osasyynsä. Canucksin lyhytaikainen manageri Jack Gordon draftasi Sandlakin kesällä 1985 ja kun Sandlak vaikutti aikanaan kaikin puolin tulevalta ykkösketjun voimahyökkääjältä, Gordon meni kauppaamaan joukkueessa kolme kautta lupaavia otteita esittäneen nuoren voimahyökkääjän alun Cam Neelyn Bostoniin vaihdossa valmiimpaan hyökkääjään Barry Pedersoniin (olipa muuten kauppa, kun tuota katsoo näin myöhemmin!).

En tiedä, millainen 'ansio' tuosta kaupasta menee lopulta todellisuudessa Sandlakin piikkiin. Voisi kuitenkin kuvitella, että Gordon laski oikeasti nuorten MM-kisojen parhaan hyökkääjän Sandlakin ottavan paikan joukkueen tulevana ykkösketjun voimahyökkääjänä ja näin hän oli valmis kauppaamaan Neelyn välittömämpään apuun - Canucks sai Pedersonista kipeästi kaipaaman sentterin syvyyskartassa Steve Tambellinin edelle.

Sandlak'han siirtyi sittemmin kesällä 1993 Brian Burken perässä Hartfordiin, kun Canucks hankki joukkueeseen Murray Cravenin. Hartfordissa Sandlak jatkoi loukkaantumiskierrettään ja pelasi kahden kauden aikana vain 40 ottelua. Hän palasi vielä kerran Vancouveriin kaudella 1995-96, mutta loukkaantui (!) pahasti joukkueen harjoituksissa lennettyään päin maalia. Tuon kauden jälkeen hän lopetti uransa Saksassa.

Menneellä kaudella Sandlak valmensi muuten tämän kesän todennäköistä tulevaa ykkösvarausta Steven Stamkosta OHL-seura Sarnian kakkosvalmentajana. Tuossa hommassa pelaajaurallaan hyvänä johtajana pidetty Sandlak voisi vaikka menestyä, kun loukkaantumisen mahdollisuus on aika mitätön.
 

Saikka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyhmät ihmiset ja epähauskat läpät.
- Tiesin kyllä, että Andrew Brunette on pelannut Caps-uransa (n. 60 ottelua) jälkeen liigassa, mutta että 788 ottelua (pisteitäkin 549) .... ei helvetti. Seurojakin on kertynyt Capsien jälkeen Nashville, Atlanta, Minnesota ja Colorado. Kyseinen kaveri ei mahtunut Capsien 90-luvun lopun kokoonpanoon heikohkon luisteluvauhtinsa takia. Hyvin on vauhti kuitenkin liigassa riittänyt ja pisteitä tullut niin paljon että moni olisi kateellinen jos puoletkin saisi...

Tässä huomaa hyvin miten joku pelaaja voi olla toiselle täysin nobody, ja toiselle taas melkein yksi ikimuistoisimmista sankareista. Itse kun aloitin Wildin seuraamisen kaudella 02-03, oli Bruno ainakin POffeissa aivan loistava. Brunette mm. ratkaisi Avs-sarjan 7. ottelun jatkoajalla. Kyseinen maali päätti myös mr. Patrick Royn loistokkaan uran. Talk about mr. Nobody..
 
Kuten arvata saattoi, ketju luhistui aikamoiseksi namedroppailuksi, josta voi olla montaa mieltä. Avauksessa oli vielä aika mielenkiintoisia nimiä, mutta sittemmin ketjussa on mainittu aika paljon nähdäkseni aika "tunnettuakin" väkeä. Pandolfo, Richardson, Gelinas, Letowski, Yelle muutama mainitakseni.

(..)

Itse heitän "no name" -suosikkini Claude "ei Lemieux eikä Martin" Lapointen:

http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php3?pid=2959

No näinhäin siinä pääsi vähän kaikilla käymään paitsi avauksen postaajalla. Claude Lapointekin on vähän siinä rajoilla kun katsotaan että kyseessä on hieman vajaa tuhannen NHL-pelin mies.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös