Doanerin törinät Arizonasta vol 2.
Noniin eka pelipäivä takana. Altaalla norkoilun jälkeen kävin respan tädeiltä pyytämässä tussia ja kartonkia ja homma hoitui nopsaan. Ajattelin, että kerran kun on vauhtiin päästy niin vedetään sellainen kyltti lämmittelyihin että Doan ei voi sitä missata. Pari tuntia ennen matsia lähdin Westgaten ravintolakeskittymään imaisemaan muutamat Millerit wingsien ja burgerien ohella. Oilers faneja oli aivan tolkuton määrä Coyotes faneihin verrattuna. Jututin muutamaa eläkeläispariskuntaa ja siinä jauhettiin hauenkalastuksesta Jari Kurriin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Paljon on Arizonassa kyllä eläkeläisiä mm. Kanadasta, mutta osa faneista oli tullut tänne lomalle samalla tavalla kuin minäkin.
Hallilla puolen litran stobe olikin tuplasti kalliimpaa, 11 dollaria laaki. Piti siemailla se äkkiä alas että ehtisin lämmittelyihin ja menin eturiviin kylttini kanssa. Laitoin ennen matsia Tyson Nashille twitterissä viestiä että poimii mut lähetykseen ja vastaus tuli nopeasti että tuottajaa informoitu ja enjoy the game buddy. Paikallisten kanssa jauhettiin siinä vähän mun stooria läpi ja viiksekäs vanha herra osasi sanoa, että tähän meidän kulmaan pelaajat tulevat kohta. Doan oli tirehtöörinä läpi lämmittelyn siirtämässä kiekkoja maalista kulmiin jne. Pian sieltä tulikin katsekontaktia meikäläisen suuntaan ja pelaajien poistuessa jäältä Doaner on tunnetusti viimeinen Kojootti jäällä. Kiekkohan sieltä napsahti tuliaisiksi niin kuin MSG:ltä kaksi vuotta aiemmin.
Itse pelistä ei ole oikeen sanottavaa muuta kuin että on tuo Oliver Ekman-Larsson aivan jäätävä pelaaja. Pienessä tilassa ja kiireessä äärettömän rauhallista peliä ja varmoja jämäköitä ratkaisuja. Myös Domi ja McDavid erottautuivat massasta melkein jokaisessa vaihdossaan. Enivei hieno voitto Kojooteille.
Pelin jälkeen menin paikallisten fanien vinkkaamana väijyyn areenan taakse pelaajien parkkitunnelin luokse. Ekat autot lähtivät parikymmentä minuuttia pelin jälkeen ja pelaajat tyytyivät vain tööttäämään ja moikkaamaan parikymmenpäiselle fanijoukolle. Kevin Connauton oli ensimmäinen joka pysähtyi ekan puolen tunnin aikana. Noin kolmen vartin päästä Connor Murphy pysähtyi jakamaan nimmareita ja kävin nappaamassa fotot hänen kanssaan. Autoja meni ohi edelleen ja osa faneista kyllästyi odottamaan mm. Domia. Sääliksi kävi yhtä Torontolaista perhettä jotka odottivat Domia turhaan. Reilun tunnin kuluttua Vermette jäi jakamaan nimmareita ja menin kysymään onko Doan vielä hallissa. Kuulemma tekee jälkitreenejä pelin jälkeen mutta ei hätää, hän pysähtyy aina.
Lopulta kaksi tuntia pelin päättymisen jälkeen, puolilta öin, Doan kurvaa paikalle pickupillaan. Parikymmenpäinen fanilauma oli kuihtunut enää muutamaan tyyppiin. Annoin paikallisten mennä eka hakemaan nimmarit auton ikkunasta. Kun tuli meikäläisen vuoro niin Doaner hyppäsikin autosta ulos ja tuli kättelemään allekirjoittanutta. "Khitoos, Khitoos. I remember you from Tampere and MSG, what got you here?". 1457 NHL pelin veteraani muistaa hullun suomalaisen fanin vuosien takaa. Mitä siinä pitäisi sitten sanoa. Kiittelin kovasti kaikista vuosista, muistoista ja kokemuksista mitä hän on antanut. Pelipaitaan saatiin nimmari ja läjä kuvia tuli otettua muun jutustelun ohessa ennen hyvästejä. On se vaan kova pelaaja ja liideri mutta vielä parempi ihminen. Suomeksi HIENO MIES. Onneksi väsymys ja aikaero vei meikäläisestä jännitykset mennessään ja läppää tuli heitettyä kuin vanhalle kaverille konsanaan.
Toivottavasti viestissä ei ole mitään hirveitä typoja, en jaksa tai kykene niitä nyt tarkistamaan. Kroppa ihan sekaisin aikaerosta ja aivan älytön euforia päällä tämän päivän seteistä. On aika vetäytyä partsille nauttimaan Arizonan tähtitaivaasta ja kohta on kai vetäydyttävä unten maille jos uni enää tänää tulee.
Over and out!
Noniin eka pelipäivä takana. Altaalla norkoilun jälkeen kävin respan tädeiltä pyytämässä tussia ja kartonkia ja homma hoitui nopsaan. Ajattelin, että kerran kun on vauhtiin päästy niin vedetään sellainen kyltti lämmittelyihin että Doan ei voi sitä missata. Pari tuntia ennen matsia lähdin Westgaten ravintolakeskittymään imaisemaan muutamat Millerit wingsien ja burgerien ohella. Oilers faneja oli aivan tolkuton määrä Coyotes faneihin verrattuna. Jututin muutamaa eläkeläispariskuntaa ja siinä jauhettiin hauenkalastuksesta Jari Kurriin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Paljon on Arizonassa kyllä eläkeläisiä mm. Kanadasta, mutta osa faneista oli tullut tänne lomalle samalla tavalla kuin minäkin.
Hallilla puolen litran stobe olikin tuplasti kalliimpaa, 11 dollaria laaki. Piti siemailla se äkkiä alas että ehtisin lämmittelyihin ja menin eturiviin kylttini kanssa. Laitoin ennen matsia Tyson Nashille twitterissä viestiä että poimii mut lähetykseen ja vastaus tuli nopeasti että tuottajaa informoitu ja enjoy the game buddy. Paikallisten kanssa jauhettiin siinä vähän mun stooria läpi ja viiksekäs vanha herra osasi sanoa, että tähän meidän kulmaan pelaajat tulevat kohta. Doan oli tirehtöörinä läpi lämmittelyn siirtämässä kiekkoja maalista kulmiin jne. Pian sieltä tulikin katsekontaktia meikäläisen suuntaan ja pelaajien poistuessa jäältä Doaner on tunnetusti viimeinen Kojootti jäällä. Kiekkohan sieltä napsahti tuliaisiksi niin kuin MSG:ltä kaksi vuotta aiemmin.
Itse pelistä ei ole oikeen sanottavaa muuta kuin että on tuo Oliver Ekman-Larsson aivan jäätävä pelaaja. Pienessä tilassa ja kiireessä äärettömän rauhallista peliä ja varmoja jämäköitä ratkaisuja. Myös Domi ja McDavid erottautuivat massasta melkein jokaisessa vaihdossaan. Enivei hieno voitto Kojooteille.
Pelin jälkeen menin paikallisten fanien vinkkaamana väijyyn areenan taakse pelaajien parkkitunnelin luokse. Ekat autot lähtivät parikymmentä minuuttia pelin jälkeen ja pelaajat tyytyivät vain tööttäämään ja moikkaamaan parikymmenpäiselle fanijoukolle. Kevin Connauton oli ensimmäinen joka pysähtyi ekan puolen tunnin aikana. Noin kolmen vartin päästä Connor Murphy pysähtyi jakamaan nimmareita ja kävin nappaamassa fotot hänen kanssaan. Autoja meni ohi edelleen ja osa faneista kyllästyi odottamaan mm. Domia. Sääliksi kävi yhtä Torontolaista perhettä jotka odottivat Domia turhaan. Reilun tunnin kuluttua Vermette jäi jakamaan nimmareita ja menin kysymään onko Doan vielä hallissa. Kuulemma tekee jälkitreenejä pelin jälkeen mutta ei hätää, hän pysähtyy aina.
Lopulta kaksi tuntia pelin päättymisen jälkeen, puolilta öin, Doan kurvaa paikalle pickupillaan. Parikymmenpäinen fanilauma oli kuihtunut enää muutamaan tyyppiin. Annoin paikallisten mennä eka hakemaan nimmarit auton ikkunasta. Kun tuli meikäläisen vuoro niin Doaner hyppäsikin autosta ulos ja tuli kättelemään allekirjoittanutta. "Khitoos, Khitoos. I remember you from Tampere and MSG, what got you here?". 1457 NHL pelin veteraani muistaa hullun suomalaisen fanin vuosien takaa. Mitä siinä pitäisi sitten sanoa. Kiittelin kovasti kaikista vuosista, muistoista ja kokemuksista mitä hän on antanut. Pelipaitaan saatiin nimmari ja läjä kuvia tuli otettua muun jutustelun ohessa ennen hyvästejä. On se vaan kova pelaaja ja liideri mutta vielä parempi ihminen. Suomeksi HIENO MIES. Onneksi väsymys ja aikaero vei meikäläisestä jännitykset mennessään ja läppää tuli heitettyä kuin vanhalle kaverille konsanaan.
Toivottavasti viestissä ei ole mitään hirveitä typoja, en jaksa tai kykene niitä nyt tarkistamaan. Kroppa ihan sekaisin aikaerosta ja aivan älytön euforia päällä tämän päivän seteistä. On aika vetäytyä partsille nauttimaan Arizonan tähtitaivaasta ja kohta on kai vetäydyttävä unten maille jos uni enää tänää tulee.
Over and out!
