NHL ja CTE

  • 3 896
  • 33

ipaz

Jäsen
Ja siitähän on ollut puhetta, että varusteet nimenomaan aiheuttavat lisää loukkaantumisia. Suojaavat kyllä hyvin, mutta ovat niin kovaa materiaalia, että taklaajaa ei satu kun ajaa vastapalloon, ja taas jos varuste kolahtaa vastustajaa päähän, tulee ikävää jälkeä. Tästähän joku entinen pelaaja ehdotti, että varusteihin pitäisi tehdä muutos, että myös taklaajaa sattuisi kun taklaa, niin mietittäisiin vähän enemmän ajetaanko kahtasataa avojäällä päin.
On silti toiveajattelua, että nykypelaajat suostuisivat vetämään Shanahanin tai McSorleyn tyylin hartiasuojat päällensä. Jokainen voi vaikka googlata kuvat millaisilla vermeillä herrat aikoinaan pelasivat.

Juuri eilen ilmoitettiin, että Jakub Voracekille on annettu lääkäreiden toimeista ohjeet olla pelaamatta pitkään aikaan ja Kekäläinen kertoi Columbuksen antavat pelaajalle kaiken ajan toipua tästä viimeisestä aivovammastaan.

Voracek on pelannut viimeksi Tampereella Global Seriesin ensimmäisessä ottelussa. Pelasi koko pelin ja oli jäällä ihan loppuminuuteilla, mutta seuraavasta pelistä sitten pois "upper body" syyllä. Nyt sitten ilmoitettiin että päävamma ja aiempien vastaavien vuoksi ura saattaa olla ohitse 33-vuotiaan. Voracek ei juurikaan taklaa itse, eikä häntä isona pelaajana ole ajeltu pystyyn pitkin kaukaloa. Loukkaantumiset ovat siis tulleet normaalissa pelin tuoksinnassa. Valitettavaa, mutta kertoo vaan siitä kuinka kovaa peli varsinkin NHL-kaukaloissa on. Riski on iso ja siksi siitä maksetaan niin paljon.
 

masa90

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Nhl
Juuri olin laittamassa kysymystä että missä kohtaa Jakubia sattui. Meni itseltä ohi vaikka molemmat pelit katsoin.

Sääli jos ura ohi, mutta terveys edellä toki pitää mennä.
 

ipaz

Jäsen
Juuri olin laittamassa kysymystä että missä kohtaa Jakubia sattui. Meni itseltä ohi vaikka molemmat pelit katsoin.

Sääli jos ura ohi, mutta terveys edellä toki pitää mennä.
Kuuntelin juuri podcastia jossa Voracekia tänään haastateltiin. Kertoi että sai jossain vaiheessa peliä melko kovan iskun korkeasta mailasta päähän. Ilmeisesti se kolmannen erän alun tilanne josta Dryden Hunt sai 2+2.

Voracek sanoi haastattelussa että pystyy elämään melko normaalia elämää, mutta jotain oireita edelleen on. Ei halunnut niitä haastattelijalle yksilöidä. Sanoi että menee uran suhteen päivä kerrallaan ja lääkärien ohjeilla. Ei sulkenut pois paluuta takaisin kaukaloon.
 
Voracek ei juurikaan taklaa itse, eikä häntä isona pelaajana ole ajeltu pystyyn pitkin kaukaloa. Loukkaantumiset ovat siis tulleet normaalissa pelin tuoksinnassa. Valitettavaa, mutta kertoo vaan siitä kuinka kovaa peli varsinkin NHL-kaukaloissa on. Riski on iso ja siksi siitä maksetaan niin paljon.
Ei pelaajan koolla loppujen lopuksi ole niin suurta merkitystä. Pienet kaverit ehkä ovat myös oppineet suojelemaan itseään paremmin, jos ovat olleet junnuista asti porukan pienimpiä eivätkä siksi jää jyrän alle. Iso koko ei ainakaan muuan Eric Lindrosia auttanut NHL:ssä, koska oli tottunut pelaamaan junnuissa ilman huolen häivää ison kokonsa ansiosta. Noh, kaikki varmaan tietää miten kävi NHL:n puolella, kun hän tapasi esimerkiksi muuan Devilsin numero nelosen.

Ja on Voracekiakin sattunut pahasti. Nämä ovat sellaisia törmäyksiä, jotka valitettavasti jättää niitä jälkiä aivoihin loppuelämäksi:


 

ipaz

Jäsen
Ja on Voracekiakin sattunut pahasti. Nämä ovat sellaisia törmäyksiä, jotka valitettavasti jättää niitä jälkiä aivoihin loppuelämäksi:



Tässä videossa näkee sen syyn ja seurauksen, johon NHL on myöhemmin reagoinut. Tästäkään Kronwallin puun takaa niitistä ei tullut jäähyä, koska silloisten sääntöjen mukaan suora olkapääosuma päähän ei ollut kielletty. Nykyään tuolla tavalla ei saa enää taklata - onneksi.
 
Varusteet ovat kehittyneet suojaavimmiksi, mutta samalla kevyemmiksi. Eli samalla kertaa varusteet suovaavat paremmin (minimoi vammoja), mutta edistävät pelin nopeutumista, joka taas kasvattaa riskejä.

Tässähän tämä on hyvin kiteytetty. Peli on nopeutunut koko ajan ja ero vaikka 15 vuoden takaiseen on ihan valtava. Samalla liiga on siistiytynyt ja pelin evoluutio on ajanut tappelijoiden sekä nelosketjun graindaajien ohitse. Liigan siistiytyminen ei kuitenkaan poista vakavien loukkaantumisten mahdollisuutta. Päinvastoin vauhtien kasvaessa myös riski loukkaantua siis kasvaa. Jokseenkin paradoksaalista siis, että peli siistiytyy, mutta riski loukkaantua samalla jopa kasvaa.

Mitä tälle sitten voisi tehdä? Jotta loukkaantumisriskiä haluttaisiin pienentää, niin peliä pitäisi alkaa hidastaa. Seuraava kysymys kuuluu, että miten? Sääntömuutoksilla, varustemuutoksilla? Ja vielä isompi kysymys kuuluu: halutaanko peliä lähteä hidastamaan?

Aika usein saa lukea siitä, miten NHL ei ota riittävän tosissaan päävammoja. Tässä yhteydessä ehdotetaan rajumpia rangaistuksia ja pidempiä pelikieltoja. Minun nähdäkseni tuo ei ratkaise ongelmaa. Näillä vauhdeilla pää- ja muitakin vammoja tulee ilman niitä tylyjä avojään taklauksiakin. Vaikka taklaukset kiellettäisiin kokonaan, niin loukkaantumisia ei saataisi poistettua lajista. Ja onhan se niinkin, että riski loukkaantua vakavastikin pitää vain hyväksyä. Se on se riski, jonka kanssa joudut elämään vastapainona sille, että saat helvetisti rahaa jääkiekon pelaamisesta.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: ipaz

juba

Jäsen
Suosikkijoukkue
ässät
Tässähän tämä on hyvin kiteytetty. Peli on nopeutunut koko ajan ja ero vaikka 15 vuoden takaiseen on ihan valtava. Samalla liiga on siistiytynyt ja pelin evoluutio on ajanut tappelijoiden sekä nelosketjun graindaajien ohitse. Liigan siistiytyminen ei kuitenkaan poista vakavien loukkaantumisten mahdollisuutta. Päinvastoin vauhtien kasvaessa myös riski loukkaantua siis kasvaa. Jokseenkin paradoksaalista siis, että peli siistiytyy, mutta riski loukkaantua samalla jopa kasvaa.

Mitä tälle sitten voisi tehdä? Jotta loukkaantumisriskiä haluttaisiin pienentää, niin peliä pitäisi alkaa hidastaa. Seuraava kysymys kuuluu, että miten? Sääntömuutoksilla, varustemuutoksilla? Ja vielä isompi kysymys kuuluu: halutaanko peliä lähteä hidastamaan?

Aika usein saa lukea siitä, miten NHL ei ota riittävän tosissaan päävammoja. Tässä yhteydessä ehdotetaan rajumpia rangaistuksia ja pidempiä pelikieltoja. Minun nähdäkseni tuo ei ratkaise ongelmaa. Näillä vauhdeilla pää- ja muitakin vammoja tulee ilman niitä tylyjä avojään taklauksiakin. Vaikka taklaukset kiellettäisiin kokonaan, niin loukkaantumisia ei saataisi poistettua lajista. Ja onhan se niinkin, että riski loukkaantua vakavastikin pitää vain hyväksyä. Se on se riski, jonka kanssa joudut elämään vastapainona sille, että saat helvetisti rahaa jääkiekon pelaamisesta.
Toki sitten pitäisi miettiä tulisiko ammattilaissarjojen kustantaa junioreina aivovamman saaneiden loppuelämä. Vai lopettaa juniorikiekko ja antaa vain yli 18 vuotiaiden pelata.
 

Rocco

Jäsen
Ihmisen pää on anatomisesti sellaisessa paikassa, ja niin huonosti suojeltu, että vaikka miten kitkettäisiin kaikki kontakti päähän, niitä tulee aina. Jos taklaat pelaajaa, kuka ei ole valmistautunut iskun vastaanottoon, pää heilahtaa aina johonkin suuntaan ja pelkkä nopea retkahdus saattaa aiheittaa aivotärähdyksen. Nimi tuolle vammalle on muutenkin harhaanjohtava, sillä suoranaista tärähdystä ei missään edes tarvitse syntyä, että aivotärähdys syntyy. Aivot ovat kallon sisällä, ja edestakainen heilahdus tekee riittävän kovana sen, että aivot osuvat ensin liikesuuntaan nähden kallon seinämään ja monesti vielä vastaliikkeen seurauksena toiselle puolelle. Se pään raju heilahdus on aika lailla samanlainen lopputulokseltaan, kuin päähän kohdistunut isku. Esimerkiksi autokolareissa turvavöissä istuva voi saada aivotärähdyksen, vaikka ei päätään lyö mihinkään, pelkän heilahduksen seurauksena.

Ja kun ihmisen pää on tosiaan heilurina vartalon yläpäässä, pää heilahtelee joskus rajustikin. Taklaus suoraan kehoon pysäyttää vartalon, mutta pää heilahtaa eteen ja tämäkin liike on hyvin raju. Lisäksi jos tässä pää vielä osuu tähän puhtaasti taklauksen tehneeseen pelaajaan, niin vielä pahempi.

Kun on verrattu amerikkalaiseen jalkapalloon, niin siellä on otettu isoja askeleita turvallisuuden takaamiseksi. Jefussa on aina onneksi kypärät olleet sellaisia, että pää ei pääse kovin paljoa heilumaan, sillä kypärä ottaa jossakin vaiheessa kiinni hartiasuojuksiin, ja sitä kautta vaimentaa heiluriliikkeen vaikutusta. Vastapainona kypärät ovat paljon isompia ja suojaavat myös kasvoja, minkä kautta on lähes joka kontaktissa pääosuma olemassa. Viimeisinä vuosina on kypärät lähdetty suunnittelemaan toisin kuin ennen. Aiemmin kypärät oli kovia, ja sisällä oli pehmusteet, mutta nykyään kypärät ovat joustavia, ja absorvoivat ison osan iskun voimasta antamalla periksi, ja suojaamalla sitä kautta pään liikkeitä. Tuossa linkissä ihan lopussa näkyy se ero kahden kypärän kohdalla, ja se toinenkaan ei ole mikään isoisän aikainen potta.

Jääkiekossa tietysti ongelma on se, että kypärät eivät suojaa kasvoja, eikä ole muutenkaan suunniteltu vastaanottamaan kovia iskuja kovinkaan hyvin. Jääkiekkokypärät ovat edelleen aika kovia kuoreltaan, ja sisällä on pehmuste. Tarkoitus on edelleen pääosin estää päähän tulevien ulkoisten vammojen estäminen, ei niinkään aivotärähdysten estäminen. En usko että kasvojen suojaaminen olisi jääkiekossa mitenkään järkevää, sillä se vain lisäisi osuma-alaa kaikissa tilanteissa ja lisäisi päähän tulleiden osumien määrää entisestään. Ongelma jääkiekossa on se, että pää edelleen pääsee liikkumaan samalla tavalla ilman kypärää kuin kypärän kanssa. Sitä on vaikea muuttaa, sillä pelaajien pitää nähdä todella hyvin mitä kaukalossa tapahtuu, ja pään kääntymistä on vaikea ja epäloogista lähteä rajoittamaan. Kypärän kokoa ei voi myöskään hirveästi muuttaa suuremmaksi, sillä se taas lisää sitä osumien määrää.

Vaikeaa se jääkiekossa on tehdä mitään, mikä varusteiden osalta muuttaisi asiaa, paitsi täälläkin mainittu hartiasuojusten pienentäminen. Kun taklaajan ei tarvitse miettiä omaa turvallisuutta yhtään, voi taklata toisia miten sattuu. Jos porukka pelaisi Shanananit päällä, pitää aina harkita sitäkin, että miten kovaa voi taklata ettei itseä satu.
 
Kun taklaajan ei tarvitse miettiä omaa turvallisuutta yhtään, voi taklata toisia miten sattuu.
Oikein hyvä viesti Roccolta siinä ylhäällä. Tähän kommentoin vielä lisää, kun tuossa kypärien tekniikasta puhuit myös. Aiemmin ei tarvinnut tuollaisia miettiä kypärien osalta, koska pelaajilla ei ollut kypäriä, eikä niitä hartijasuojia. Nahkaisilla putkiluikkareilla potkittiin sopivasti vauhtia, että eteenpäin päästiin, ja annettiin kovaa kontaktia vastustajaan tarvittaessa. Mutta sitä kontaktia annettaessa piti myös miettiä sitä omaa kroppaa, kun tosiaan mitään suojia ei käytännössä ollut, joten varmuudella tuli mustelmia mitä kovempaa yritit ajella kaveria. Nykyisistä lätkäkamoista olisivat keskiajan ritaritkin kateellisia. Niillä voi surutta lopettaa vastustajan uran ja muuttaa hänen loppuelämänsä ja luistella samalla itse odottamaan seuraavaa vaihtoa samalla vähän Gatoradea naukkaillen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös