NHL Fantasy Draft 2016 – pudotuspelit

[Sandersson]

Päätin tehdä pudotuspeleille vain yhden ketjun, sillä YV-äänestys ei hirveästi tuota viestejä ketjuun (tänne saa ehdottomasti keskustella jos kommentoitavaa pudotuspeleihin liittyen on), niin mitäpä sitä turhaan useampia tekemään. Säännöt pysyvät kuitenkin samoina. Tägäilen kyllä aina käyttäjiä sitten viesteihin muistutuksenomaisesti.

Säännöt:
- Pudonneet joukkueet saavat äänestää kaikkia pareja, jatkossa olevat vain vastakkaista konferenssia.
- Boldaa/alleviivaa/tee mitä ikinä tahdot, kunhan selvästi ilmoitat kumpaa joukkuetta äänestät.
- Perustelu ei ole pakollista, mutta suositeltavaa. Jokaista kiinnostaa muiden mielipiteet omasta joukkueesta. Perustellut äänet julkaisen kokonaisuudessaan, perustelemattomista ilmoitan vain nimimerkkien äänet.
- Kenelläkään ei ole tätä uhkaa tällä hetkellä, mutta kaksi (2) kertaa äänestämättä jättäminen peräkkäin johtaa hylkäykseen.
- Tasatilanteessa kotietu ratkaisee voiton.
- Pudotuspelien 2. kierroksen äänestyksen deadline on sunnuntaina 24.1. kello 18.00.
- Äänet yksityisviestein!

LÄNSI:
1. Dallas Stars - 2. St. Louis Blues
1. Anaheim Ducks - 3. Arizona Coyotes

ITÄ:
1. Toronto Maple Leafs - 2. Ottawa Senators
1. Carolina Hurricanes - 2. Pittsburgh Penguins

---

Osaako joku paremmin tietävä vastata seuraavaan: jos esim. St. Louis (sijoitus 2, 68p) ja Anaheim Ducks (sijoitus 1, 67p) kohtaisivat konferenssifinaaleissa, kumpi saisi kotiedun? Ja tämä on vain havainnollistava esimerkki. Omasta mielestäni St. Louis, mutta ei perustu vedenpitävään faktaan.

Toivotaan edelleen kovia äänestysprosentteja, vaikka ymmärrettävästi kiinnostus lopahtaa oman putoamisen jälkeen.

Kysykää jos on epäselvyyksiä.

@Hawk #22 @Plair @Śmierć @fourtyone @Jyyd @lake79 @TylerDG @jjoni @Abdel @punasydän @Polvivaiva @fewe0 @Fernando @Calgaryman @Jaws @kretski683 @Navy @Molkke @Roomalainen @Ralph @Johnnie @Jonte @masa-66 @Köyliön Ässä @LostHorizon @Noppa10 @Wilderness

 

[Ralph]

Osaako joku paremmin tietävä vastata seuraavaan: jos esim. St. Louis (sijoitus 2, 68p) ja Anaheim Ducks (sijoitus 1, 67p) kohtaisivat konferenssifinaaleissa, kumpi saisi kotiedun?

Blues, koska sai runkosarjassa enemmän pisteitä.

 

[Ralph]

Laitoin ääneni äsken ja kysynkin samalla, että kuinka moni muu on jo äänestänyt?

 

[lake79]

Äänestetty. Toivottavasti mahdollisimman moni äänestää ajoissa, eikä perisuomalaiseen tapaan 30sek ennen loppusummeria. (tähän saa jokainen itse valita haluamansa hymiön)

 

[LostHorizon]

Koska tunsin kalikan kalahduksen runkosarjan Sir Alexmaisella lisäajan lisäajalla äänestämisen takia, voin sanoa että äänestin jo eilen.

 

[Jaws]

Fak, aikaraja oli kasilta eikä ysiltä. Laitan äänet silti, jos vaikka menisi läpi. Sori.

 

[Polvivaiva]

Sama moka helvetti, noh ei voi syyttää kuin itseään. Äänet laitoin juuri, toivottavasti kerkeävät läpi

 

[Sandersson]

Fak. Pahoittelut venymisestä! Nuo helvetin merkkirajoitukset aiheuttavat ongelmia niin editoin ääniä tähän pikkuhiljaa.

Kirjoitin perustelut joka sarjaan eri päivinä, joten tekstin määrä vähän vaihtelee pareissa. Ensi kierroksella pyritään hieman tasaisempiin määriin.

Länsi:

1. Dallas Stars - 4. Chicago Blackhawks 4-2

Hyökkäys:
Aloitetaan hyökkäyksien vertailu vaikka toteamalla, että molemmilla on melko mukava hyökkäyskalusto. Kyseenalaistin kuitenkin Duchenen sentteriyttä jo runkosarjavaiheessa, hän rupeaa aina vain enemmän ja enemmän profiloitumaan laitahyökkääjäksi. Laidassa hän pääsee keskittymään enemmän hyökkäämiseen ja hyödyntämään nopeuttaan. Oikeastaan Steenin kaltainen pelaaja on lähes edellytys hänen rinnalleen, todella aliarvostettu pelaaja. Puhtaassa matchupissa Getzlaf ja Parise ottavat kuitenkin niskalenkin herroista, ja tämä kaksikko on kuin tehty pudotuspeleihin. Parenteau ja Perron yrittävät lähinnä pysyä kaksikoiden mukana. Olisin suosinut täydentäväksi palaseksi itse enemmän duunarityyppisempiä pelaajia. Kakkosketjusta taas löisin edgen Chicagolle, vaikka Pastrnakilta puuttuvat täysin pidemmän tähtäimen näytöt - ei ole pystynyt loukkaantumisesta johtuen osoittamaan, että sophomore slumpia ei hänellä ole. Saad-Henrique -parivaljakko on loistava. Dallasilla on heittää taas melko työteliäs ja tasapainoinen kolmikko. Filppula on alavireessä, mutta kokeneena pelaajana hän ei huolestuta. Oshie nyt ei ole välttämättä mikään kevään pelaaja ole ollut urallaan tähän asti, mutta koko St. Louis Blues nyt on tuntunut aina floppaavan ja paha siitä on yhden miehen niskaan määräänsä enempää kaataa. Sanotaan nyt kärkiketjujen menevän kuitenkin Dallasille 55-45.

Bottom-6 sitten kääntää kelkkaa vähän enemmän Dallasin suuntaan. Mielestäni Chicagolla on selkeästi kaksi hyökkäävää ja kaksi puolustavaa ketjua, joka vähän sotii omaa filosofiaani vastaan. Dallasin kolmosketjussa taas kaikki vetävät seurajoukkueissaan top-6 -minuutteja, ja profiileiltaan sopivat kuitenkin kolmoseen, johon Bailey tuo vielä mukavasti taitoa. Laughtonilta puuttuu kokonainen kausi alta, ja tärkeällä sentterin tontilla se voi johtaa vielä oppirahojen makseluun. Backlund onkin sitten ihan huikea kolmossentteriksi. Eli syvyydestä ja mielestäni paremmasta shutdown-potentiaalista selkeä etu Texasin lämpöön. Chicago ottaa sitten taas hienoisen edun nelosellaan, mutta ns. vahinko on tehty jo yläpuolella. Parempaa roolitusta olisin toivonut Chicagon managerilta. 60-40.

Siinä missä hyökkäys kääntyy Dallasille, puolustuksessa on kyllä Blackhawksissa mielestäni paremmat palikat käytössä. Aika paljonhan tuo pakisto profiloituu Doughtyn erinomaisuuteen. Omissa papereissani hän on koko maailman ykkösvalinta pakiksi kevättä ajatellen, ja onhan hänen merkityksensä kaukalossa järkyttävän kova. Kykenee kääntämään pelejä yksin. Larsson ja Bogosian myös erinomaisia palasia. Gostisbehere on hänen sukunimensä pituuden kokoinen kysymysmerkki. Kolmospari ei kykene kiekolla tekemään mitään muuta kuin lyömään sitä rumpuun. Dallas pyrkii taas nojaamaan enemmän tasaiseen kokonaisuuteen, josta löytyy osaamista jokaiseen pelin osa-alueeseen. Top-4 kalusto näyttää ihan mukavalta, mutta Doughtyyn verrattavaa gamebreaker abilitya ei sieltä löydä. Ykkösparin ulkopuolelta parempi pakisto, mutta Chicagon ykkönen kykenee vetämään hurjia minuuttimääriä ja se tasoittaa tilannetta. Kuitenkin Windy Cityyn etu 45-55.

Maalivahtiosastosta kaiken kertonee se, että kakkosveskari Talbotilla on huomattavasti ykkösveskari Milleriä vakuuttavammat näytöt tältä kaudelta. Rask on eliittiä ja Ortiolla ei riitä. Dallas 80-20.

Chicago ryöstää pari peliä Doughtyn johdolla, mutta kokemus ja syvyys johdattaa Starsin voittoon.

2. St. Louis Blues - 3. Colorado Avalanche 4-1

Hyökkäys: Kärkiosaaminen kääntyy kyllä St. Louisille, käänteli tätä nyt miten päin tahansa. Coloradolta ei ihan omasta mielestäni menestyvän joukkueen kriteerit täyttävää ykkösketjua löydy. McDavidin tulevaisuutta ei tietenkään käy kiistäminen, mutta vastassa on "nykyisyys" nimeltä Crosby ja tässä onkin aika mielenkiintoinen kaksikko vastakkain. Little ottaa ehkä pienen yliotteen Monahanista, mutta isoista marginaaleista ei puhuta. Laiturit kääntyvät STL:n eduksi aika selvästi, sillä roolitukset ovat melko ideaalit ja nimet ovat kovempia. Hansen sopii hyvin ykkösen laidalle, kiekollinen puoli on jo ketjukavereilla kunnossa. Jotenkin Coloradon jengi aiheuttaa kyllä pudotuspeleihin auttamatta liian kokemattomalta ja ailahtelevalta. Hyökkäys kaipaisi enemmän johtajuutta. En myöskään nää Crosby-Hallia saavaan minkään ketjun kuriin, aivan uskomaton kaksikko. Ja Avalanchen keskittyessä heihin liikaa on taustalla paljon tulivoimaa. Toki vice versa, Bluesin dieselveturien täyttämä nelonen kannattaa kyllä pitää kaukana Coloradon liukkaista hyökkääjistä. Alaketjut ehkä Avalanchelta enemmän mieleen, mutta top-6 > bottom-6. Hyökkäys kuitenkin 55-45.

Puolustus: Siinä missä STL:n puolustuksen painotus on ehkä hitusen verran sinne omaan päähän, on COL:n pakiston vahvuudet taas siellä hyökkäyspäässä. Hyökkäyksellä voitetaan pelejä ja puolustuksella mestaruuksia, vai miten se meni? Kotijoukkueella roolitukset ja syvyys paremmassa kunnossa, vaikka ykköshevosten kilvassa Carlson ohittaakin omasta mielestäni Pietrangelon. Coloradon pakeista liian moni tarvitsee suojattuja minuutteja ja erityiskäsittelyä (ei mitään pois silti esim. Barrielta), ja kotiedusta nauttiva Blues kiittää, varsinkin kun hyökkäyksen puolustusosaaminen ei herätä suurta kunnioitusta. 65-35.

Vezinaa kohti torjuva Holtby vie Halakia 100-0, mutta viisikkopuolustuksen ollessa edessä korkeintaan keskinkertaista ei nyt ihan kuuhun asti voida mennä. Ryöstää kuitenkin yhden pelin. 30-60.

Coloradolle hyvä oppimatka, mutta heidän aikansa ei ole vielä.

1. Anaheim Ducks - 4. Los Angeles Kings 3-4

Hyökkäys: Tämän kalifornialaistaiston kalustot saivat kyllä minut miettimään aika vakavasti, että mitä osa-aluetta painottaisin tärkeimpänä ja kuinka paljon. Kings vie pelin senttereissä mielestäni kevyesti, mutta Ducks aloittaa aika vahvan kirin laitureissa maailman parhaan pelaajan johdolla. MacKinnon vähän mietityttää pudotuspelejä ajatellen (varsinkin kun depth chartissa kakkosena on tosiaan David Desharnais), mutta on ainakin parhaat mahdolliset pelaajat tukemassa. Kingsillä on myös laadukas ykkösnyrkki, mutta häviää vertailun. Kakkosketjuista voisi sanoa identtiset sanat: selkeästi haettu tutkapareja, mutta oikean maailman ketjun johtava palanen (Pacioretty & Kane) puuttuu. Bottom-6 on Ducksilla kykeneväisempi tuomaan tehoja tulostaululle. Menee kyllä järkyttävän tasaiseksi. 50-50.

Puolustus aiheuttaa myös päänvaivaa. Ducksilla laadukkaampi kokonaisuus,vaikka kehuinkin Kingsien kuusikkoa runkosarjassa. Yksi rightin kätisyys pistää kuitenkin miettimään (näin tasaisessa sarjassa pitää eroja kaivaa vähän väkisin). Molemmilla parista nimestä mennyt parasta ennen -päiväys myös. Mutta LAK kaivaa kyllä Keithin Duncanin avulla eron kiinni, sillä sen johtavan puolen tunnin pakin merkitystä ei voi väheksyä. Molemmilla hyvää osaamista osa-alueella. Pakko viheltää kyllä tästäkin 50-50.

Bishopiin luotan itse enemmän kuin Bobrovskyyn, mutta nämäkään eivät ratkaise sarjaa. Sarja menee legendaariseen Game Seveniin, jossa Kings kaivaa kolmannella jatkoajalla hyökkäyspään aloitusvoiton Artem Anisimovin johdolla. Oduya saa kiekon viivalla ja antaa pakki-pakin Duncan Keithille, joka ei kätisyydestä johtuen saa täydellistä onetimeria lähtemään, ja Jamie Benn blokkaa vedon. Kiekko kimpoaa MacKinnonin lapaan, joka painaa laidasta läpi ja harhauttaa yliaggressiivisen Bobrovskyn, mutta laukoo tyhjistä tolppaan. Puolustamaan lähtenyt Duclair kuitenkin menettää tasapainonsa, ja tolpasta kimpoava kiekko lentää Duclairin perseen kautta maaliin. Tilanne kuitenkin kuivuu kasaan, sillä Desharnais hyppää omia aikojaan kentälle ja Ducks ottaa väärän vaihdon. Kings saa ylivoiman, ja Ryan Ellis tällää kiekon yläriman kautta sisään.

2. Calgary Flames - 3. Arizona Coyotes 4-3

Tässäkin parissa hyökkäys on aika kinkkinen. Calgaryn osalla tämä ykkössentterin puute on ehkä vähän huonosti ajateltu kauneusvirhe. Jos vaikka heitettäisiin Lehterä <-> Hertl ja perään Hertl <-> Pavelski (mielestäni roolitus taisi olla jossain vaiheessa näin?), hyökkäys olisi ihan legit. Onhan tuo hyökkäys liekkipaidoilla ihan älyttömän kova. Arizonan kohdalla kirjoitin runkosarjassa, että playoffeissa jengi on kovaa valuuttaa, mutta ensin sinne pitäisi päästä. Ei pitäisi ainakaan johtavilla pelaajilla kädet täristä. Huikeat keskushyökkääjät. Ehkä tässä parissa pitää heittään Calgaryn kotiedusta johtuvan peluutusedun turvin 53-47.

Pakeissa Letang ja Klingberg tarjoavat kyllä sellaisen assetin kiekolliseen peliin, että saavat kyllä Flamesin laiturit nauttia sydämensä kyllyydestä. Arizona kärsii kädettömyydestä verrattuna kilpailijaansa, vaikka rakastan tuota ykkösparia. Vihelletään tästäkin lievä 51-49.

Molemmilla mielenkiintoiset molarit. Allen on kuitenkin tähän mennessä vähän kovemmissa liemissä keitetty kassari. 51-49.

 

[Sandersson]

1. Toronto Maple Leafs - 4. Montreal Canadiens
Heti tuli tiukka ja vaikea paikka. Toronto on todella hyvän oloinen joukkue, mutta Montreal viehättää. Montrealissa on semmoista potentiaalia venyä enemmän kuin Torontossa. Nämä joukkueet voisivat hyvin kohdata vasta myöhemmässäkin vaiheessa. Sarjasta tulisi todella tiukka, mutta Voracek on se pelaaja, joka kääntää voiton Montrealille. 3-4

2. Ottawa Senators - 3. Detroit Red Wings
Ottawa jatkoon tästä parista. Syynä leveämpi kärki ja parempi puolustus. Maalivahtipeli menee ehkä tilkkasen verran Red Wingseille, mutta secondary scoring ja puolustus kääntää pelin kanukkijoukkueelle. 4-2

1. Carolina Hurricanes - 4. Philadelphia Flyers
Tässä parissa sama kuin ensimmäisessä. Ajattelin mielessäni etukäteen tämän olevan selvä, muttei se olekaan. Carolina menee jatkoon, mutta hyvin niukasti. Sarjasta tullee olemaan hyvin maalirikkaita pelejä ja sen vuoksi Hurricanes voittoon. Joukkueet menevän pudotuspelitilanteessa minusta hyvin tasapäisesti. Ehkä kuitenkin henkilökohtaisen taidon määrä vie voiton tässä fyysisyydestä. Mutta niukasti. 4-3

2. Pittsburgh Penguins - 3. Washington Capitals
Taas tasainen ja oikeen kiva pari. Pittsburgilla näen liikaa kysymysmerkkejä playoffeihin lähtiessä. Pärjääkö kakkoskenttä, uskaltaako nelosta heittää kentälle. Capseilla taasen juurikin tuo alaosasto on hyvin erinomaisesti kunnossa. 2-4

Toronto Maple Leafs – Montreal Canadiens

- Kopitarin ja Sharpin kovissa paikoissa rutinoitunut hyökkäys sweeppaa yhden kentän ihmeen. Yksikään Toronton kenttä ei ole niin heikko, että Montrealin ykköskenttä pääsisi tekemään tuhojaan. Toronto taas jyrää monella ketjulla Montrealin heikon bottom-kutosen. Schneider vie maalivahtien taiston.


Ottawa Senators – Detroit Red Wings

- Tasainen pari, jonka runkosarjassa iskin toisin päin. Datsyuk loukkaantuu ja sitten Detroitin hyökkäyspelaaminen onkin aika puuroa. Maalivahdit melko tasan. Myös pakistot melko tasan, mutta laajuus Streitin muodossa tulee näkymään.


Carolina Hurricanes – Philadelphia Flyers

- Laituriosasto nostaa Carolinan Flyersin ohi. Phillyllä lievä etu senttereissä, mutta laidoilta ei löydy yhtään varmaa nimeä. Maalivahteina ei ole kaikkein varmimpia nimiä kummallakaan. Hedman on nollannut Kanen, nollaa myös Seguinin.


Pittsburgh Penguins – Washington Capitals

- Washingtonin pakisto ei riitä Pensin kovaa hyökkäysarsenaalia vastaan. Nelosketju ei Pensillä saa käydä kertaakaan jäällä. Pricekään ei heikon pakiston takana riitä.

1. Toronto Maple Leafs - 4. Montreal Canadiens (4-1)

- Tämä pari ratkeaa Canadiensin puolustukseen. Se ei riitä pysäyttämään Maple Leafsin kovaa hyökkäyskalustoa, eikä Canadiensin maalivahtipelikään vakuuta. Canadiens onnistuu yhdessä kotipelissä jyräämään Maple Leafsin nurin taklauspelillään, mutta siihen se jääkin.

2. Ottawa Senators - 3. Detroit Red Wings (4-3)

- Vähämaalinen ja tasainen ottelupari, jossa Senators ottaa lopulta yliotteen Red Wingsin puolustuksen pettäessä ratkaisevalla hetkellä.

1. Carolina Hurricanes - 4. Philadelphia Flyers (2-4)

- Tämä onkin maalirikkaampi, kun molempien maalivahdit pettävät vuorotellen. Flyersin hyökkäys on lopulta parempi, kun Hurricanesin mokke heikompi.

2. Pittsburgh Penguins - 3. Washington Capitals (4-3)

- Capitalsin kokemus ei nyt riitä, mutta Price pelaa yksinään pari voittoa. Penguinsin keskikaista on vain rutkasti parempi ja hyökkäys paljon liikkuvampi. Se on hallaa Capitalsin ei niin vikkelien pakkien pelissä.

Toronto Maple Leafs - Montreal Canadiens

Hyökkäys menee Torontolle pienellä erolla, vaikka Montrealilla parempi Top-6 onkin, mutta bottom-6 on melkeimpä 2 nelosketjua, joten Toronto vie tämän kamppailun reilusti paremman bottom-6 turvin.

Puolustuksen osalta Torontolla on tässäkin etu, erittäin laadukas viisikko, Engellandista nyt voi olla mitä mieltä tahansa, mutta kai se siellä mukana menee. Montrealilla on ihan menettelevä puolustus, mutta hieman arvoitus on kädettömyys, joten vaaka menee suhteellisen selvästi Toronton puoleen.

Maalivahdeissa on tasaista mutta, kyllä laskisin Toronton kaksikon piirun verran paremmaksi, Schneider on ihan huippuveskareita liigassa, joten etu Torontolle tästäkin.

Toronto jatkoon 4-1 otteluvoitoin.


Ottawa Senators - Detroit Red Wings

Ottawa vie hyökkäyksien taistelun melko selvästikin, saattaa jopa olla draftin paras hyökkäys, laajuutta ja ratkaisuvoimaa löytyy laajalta rintamalla, unohtamatta kuitenkaan puolustuspään velvoitteita. Wheeler ja Datsyuk jää vähän yksin Wingsien hyökkäyksessä.

Puolustuksien osalta, pienellä erolla menee Ottawalle, vaikka Kronwallilla ikää alkaa löytymään, on silti ihan ykkösyksikön miehiä. Detroitilla ei ainakaan vielä Ristolainen samassa kastissa ole, parin vuoden päästä ehkä. Kiekollista osaamista löytyy ihan mukavasti molemmilta, että menee sen osalta aika tasoihin. Detroitin kolmospari ei kyllä luottamusta herätä ja se vähän ehkä laskee pisteitä.

Molemmilla löytyy ihan huippuveskat, ei paljon eroa synny täällä. Molemmat pystyvät kantamaan jengiään vaikeilla hetkillä.

Ottawa jatkoon 4-1 otteluvoitoin.


Carolina Hurricanes - Philadelphia Flyers

Sentteriosasto on molemmilla erittäin kova, laitureissa ehkä pieni etu Carolinalle, Pacioretty on piirun verran parempi kuin Gaborik. Vaikka siellä on kivirekiä kakkosessa Stepanilla vedettävänään, kai ne jostain silti osuu? Bottom-6 laitureissa menee aika tasan, ehkä pienen pieni etu Philadelphialle.

Hyvin tasainen taistelu puolustuksien osalta, Carolinalla pieni etu paremman kolmosparin myötä. Top-4 hyvin tasaista eikä eroja juurikaan synny.

Maalivahdeissa myös hyvin tasaista, Carolinalla kaksi ykkösveskana pelaavaan pystyvää kääntää tämän matchupin Carolinalle.

Carolina jatkoon 4-3 otteluvoitoin.


Pittsburgh Penguins - Washington Capitals

Penguinssin sentteristö on ihan hyvää luokkaa, sanoisin että parempi kuin Washingtonin vastaava. Top-6 laiturit menee pienellä erolla Washingtonille, bottom-6 menee kyllä Pittsburghille, vaikka sielläkin löytyy turhaa Scottia, Washingtonilla lähinnä kaksi nelosketjua.

Puolustuksen osalta menee myös Penguinssille, Boyle ei enää vanhojen päivien vedossa, joten paikka ykkösparissa on kyseenalainen. Muuten aika tasaväkistä mittelöä.

Maalivahdeissa Price hieman parempi, mutta Crawford on osoittanut pystyvänsä olemaan voittava maalivahti.

Pittsburgh jatkoon 4-2 otteluvoitoin.

Dallas Stars - Chicago Blackhawks
-Chicagon hyökkäys miellyttää paljon enemmän, pakisto melko tasan mutta Doughty kääntää homman Chicagon eduksi etenkin kun kyse on pudotuspeleistä joissa Doughty on timanttia. Maalivahtiosasto meneekin sitten selkeästi Dallasille, mutta uskon että Miller pystyy olemaan riittävän hyvä että häneen ei hawks kaadu.

St. Louis Blues - Colorado Avalanche
-Vaikka Crosby-Hall onkin kova kaksikko, niin näkisin että Colorado vyöryy paljon laajemmalta rintamalta. Coloradolta löytyy jokaisesta ketjusta laadukas kiekollinen sentteri ja laitureina on myös varsin mukavia nimiä, mutta erityisesti tuo keskikaistan vahvuus pistää silmään. St. Lousin bottom6 hyökkäyksessä haiskahtaa vähän hasbeen meininki, eritoten nelosketjussa. Kokonaisuudessaan tykkään selvästi enemmän Coloradon hyökkäyksestä. Pakisto on oikeasti melko tasaväkinen joskin Coloradolla kiekollisempi joka miellytää itseäni enemmän. Halak on hyvä maalivahti mutta kyllähän Holtby on ihan omassa kastissaan ja antaa selkeän edun Coloradolle.

Anaheim Ducks - Los Angeles Kings
-Tuo Ducksin nippu on vaan niin tasapainoinen, ei yhtään heikkoa lenkkiä. Erityisesti ankkojen pakisto on niin lujaa tekoa, että hankala nähdä Kingsillä mitään mahdollisuuksia tässä parissa. Maalivahti on ainut osa-alue joka ei mene selkeästi Anaheimiin.

Calgary Flames - Arizona Coyotes
-Calgaryssa ei oikeastaan muita heikkouksia ole kuin selkeän ykkössentterin puute. Tykkään tosi paljon Calgaryn kärkiketjujen laitureista sekä top4 pakistosta. Todella tasainen pari, mutta Arizona menee omissa papereissani jatkoon koska sillä on se ykkössentteri ja muutenkin keskikaista on todella kova pudotuspelihin. Plussaa kojooteille Krejcistä ja Williamsista jotka ovat todistetusti kovaa kamaa pleijjareissa. Calgaryn pakistosta tykkään himpun verran enemmän ja maalivahdit menevät tasan. Jotenkin kojoottien nippu näyttää paremmalta playoff kiekkoon.

1. Dallas Stars-Chicago Blackhawks'

Dallas jatkoon. Yksinkertaisesti joukkue on parempi mitä Hawks ja muutenkin varmemman näköinen myös playoffeissa.

2. St. Louis Blues-Colorado Avalanche

STL jatkoon ja perustelut aikas samat kuin yllä. Selvästi parempi ykkösketju ja muutenkin Bluesin joukkue miellyttää silmää enemmän luin AVS:n.

3. Anaheim Ducks-Los Angeles Kings

Jälleen ensimmäinen joukkueista miellyttää enemmän silmää. Laadukkaampi ykköskenttä, parempi/varmempi ykkösvahti vievät Anaheimin tästä parista jatkoon, vaikka pari onkin tasaisempi omassa mielessä, mitä kaksi ylläolevaa ovat.

4. Calgary Flames-Arizona Coyotes

Tästä parista tulee häviäjä Anaheimille jo valmiiksi. Kaksi kohtuullista joukkuetta vastakkain, jossa kaksi ei niin vielä varmaa ykkösvahtia kannutaisteluun ja muutenkin joukkueet häviävät draftin kärjelle. Periaatteessa näistä olisi kumman vaan voinut laittaa jatkoon ja sarja katkeaakin 7. pelin jatkoerässä Arizonalle, sen enempää tarkemmin eroja analysoidessa. Sentterietu on Arizonalla.

 

[Sandersson]

Äänet poffeihin, Boldattuna joukkue, joka menee jatkoon.

LÄNSI:
1. Dallas Stars - 4. Chicago Blackhawks
- Tähdillä on lyödä sellainen nippu näihin poffeihin, että helposti kaatuu Chicago. Starsista löytyy playoffpelaajia kuten DSP ja Oshie, joita tarvitaan tälläisissä kovissa väännöissä. Vastustajalla mielestäni ne uupuvat lähes tyystin. Raski on Milleriä kovempi kala näillä vesillä.
2. St. Louis Blues - 3. Colorado Avalanche
- Blues on valmiimpi joukkuekokonaisuus ja menee jatkoon tästä parista.
1. Anaheim Ducks - 4. Los Angeles Kings
- Pienet, hyvin pienet edget Ankoille. Puolustus Kingssillä kovempi ja senttereissä ihan snadisti nimekkäämpää kaveria, mutta Anaheim voittaa selvästi laituri- ja etenkin maalivahtien vertailut.
2. Calgary Flames - 3. Arizona Coyotes
- Lehterä,Letang,Allen on kolmikko, joka ei päihitä vertailussa vastustajansa vastaavaa kolmikkoa. Kärkilaiturit Flamesilla paremmat, muttei riitä kokonaisvaltaisessa vertailussa. Kojootit jatkoon.

ITÄ:
1. Toronto Maple Leafs - 4. Montreal Canadiens
- Siinä missä Torontolla on kasattuna selkeästi tiivistä ja yhtenäistä joukkuetta on Montrealilla heittää räjähtävyyttä ja oman alansa spesialistia tärkeille paikoille. Maalivahdeissa kotijoukkue pääsee edgeille, mutta näkisin Montrealin vievän tämän väännön, koska laadukkaita maalintekijöitä ja poffivääntäjiä löytyy enemmän. Isomaalisia pelejä luvassa.
2. Ottawa Senators - 3. Detroit Red Wings
- Detroitilla maalivahtiedge ykkösmaalivahdissa, mutta monessa muussa niin paljon jäljessä, ettei ole vaihtoehtoa kuin päästää Senators jatkoon. Varsinkin laitureidensa osalta Sens on paljon edellä vastustajaansa, roolitukset on hienoja, tutkaparit löytyy, joten kyllä tämä on mielestäni aika selvä.
1. Carolina Hurricanes - 4. Philadelphia Flyers
- Hurrikaanien pienikokoinen hyökkäys kerännee ylivoimaminuutteja, mutta onko Niemen ohittamiseen riittävästi tulivoimaa? Perus - "Hedman jää vähän yksin", mutta niinhän se on. Näkisin, että lähes jokaisella osa-alueella Phillyllä on pieni etu, joten he lähtevät jatkoon. Kolmosketjusta vielä plussat Phillylle, nättiä.
2. Pittsburgh Penguins - 3. Washington Capitals
- Price><Crawford, puolustus kokonaisuutena >Penguinssilla parempi, hyökkäyksessä >< molemmilla riskialttiita kaveruksia. Riittääkö Capsien sentterit? Meneekö Simmondsin ja Marleyn kaltaiset kultaranteet ihan hukkaan tuossa koostumuksessa? Malkinit jatkoon tälläkertaa, mutta hyvin pienellä erolla.

Moromoro, tässäpä nämä ;

Dallas Stars - Chicago Blackhawks 4-1

Yksittäiset pelit varmasti ihan tasasia, mutta Dallas on ehkä napsun verran parempi oikeestaan jokasella osa-alueella. Parenteau Dallasin ykkösessä ei tosin vakuuta, ei sitten pätkääkään.

St. Louis Blues - Colorado Avalanche 4-0

Coloradolla on kasassa kyllä oikein mainio tulevaisuuden joukkue, mutta tämä ei ole vielä heidän vuotensa. Etenkin Bluesin hyökkäyspään ratkaisuosasto Crosbyn johdolla on meriiteiltään kuitenkin vielä selvästi nuorta Avs-hyökkäystä edellä. Myös Avsien puolustus kaipaisi ehkä hiukan kokenutta santapaperi-osastoa. Lumierä tällä kertaa, mutta tulevaisuudessa kuitenkin Avalanche on ehkä varteenotettava contender.

Anaheim Ducks - Los Angeles Kings 3-4

Kings järjestää ensimmäisen kierroksen jymypommin upottamalla Ankat huikeassa seitsemän ottelun sarjassa. Alkuun meinasin jo myöntää ennakkosuosikin jatkoon Jamie Bennin tuoman wow-efektin turvin, mutta kun jaksoin loppuun asti arpoa niin tuo Kingsien pakisto iskee meikäläisen makuhermoon todella hyvin. Kumpi tahansa lopulta voittajaksi nousee, niin molemmilla porukoilla on hyökkäyspäässä parin avainpelaajan takana hiukan kysymysmerkkejä ratkottavaksi seuraavalle kierrokselle.

Calgary Flames - Arizona Coyotes 2-4

Tästä parista Arizonan nippu kolahtaa itselle tällä kertaa paremmin, vaikka tiukille tämäkin menee. Kuitenkin noin playoffs-henkeä haukkoen tuo Kojoottien kokemus ja tyyli sopii ehkä näihin karkeloihin pikkusen paremmin. Flamesin sentteriosasto jättää allekirjoittaneen hiukan kylmäksi, vaikka Hanzal nyt omissa papereissa huippu-ukko onkin. Puolustus kuitenkin Flamesillakin kilpailukykyinen ja etenkin ykköspari kovaa valuuttaa. Pienellä kirillä MV-puolella ois voinut kääntyä toisinpäin, mutta Allen ei nyt tällä erää riittänyt tuota eroa kuromaan.

Toronto Maple Leafs - Montreal Canadiens 4-1

Toronto vie kyllä Montrealia oikeastaan kaikilla osa-alueilla. Montrealin ykköstykit pystyvät yhden ottelun voittamaan Habseille, mutta muuten Toronto kyllä jyrää tasaisella jengillä läpi sarjan.

Ottawa Senators - Detroit Red Wings 4-3

Tasainen pari. Kummallakin pakistossa vähän vajetta käsistä, joten sekään ei ratkaise mitään. Hiuksenhieno ero tuleekin alemmissa kentissä, jolloin vaaka kallistuu himpun verran Kanadan pääkaupunkia kohden.

Carolina Hurricanes - Philadelphia Flyers 4-2

Flyersilla todella kova hyökkäys, mutta Hedman, Määttä ja kummpanit pystynevät pitämään äijät ainakin kohtuullisesti kurissa. Carolinan hyökkäys ei ihan yhtä kova ole, mutta onnistuu huomattavasti paremmin, kun vastassa on pakisto, jolla ei olisi pitänyt edes päästä runkosarjaa pidemmälle.

Pittsburgh Penguins - Washington Capitals 2-4

Vaikka kokonaisuutena teräskaupungin pojilla pieni edge onkin, uskon Carey Pricen jo yksinään tekevän tuon kahden voiton eron. Kummallakaan joukkueella ei varsinaisesti heikkouksia ole, joskin Capsin bottom-6:n scoringin varaan ei voi kyllä laskea. Ottelut voitetaankin montrealcanadiensmaisesti 2-1, kiitos Pricen.

ITÄ:

1. Toronto Maple Leafs - 4. Montreal Canadiens
Yksinkertaisesti luotettavamman oloinen kokonaisuus Torontolla. (4-2)

2. Ottawa Senators - 3. Detroit Red Wings
Hyökkäys Ottawalle, puolustus+maalivahti kokonaisuus hieman ehkä Detroitille. (4-3)

1. Carolina Hurricanes - 4. Philadelphia Flyers
Sentterit Flyersille, laiturit Canesille, puolustus lievästi Canesille ja veskarit suht tasan. (4-3)

2. Pittsburgh Penguins - 3. Washington Capitals
Mennään tällä kertaa pudotuspeleissä hieman kokeneemman puolustuksen ja laiturien kanssa, vaikka veskareissa ja senttereissä se kaatuukin Penguinsille. Muutenkin erittäin tasainen tämäkin pari. (3-4)

 

[Sandersson]

Länsi

Dallas - Chicago 4-1
Rask vie helpohkosti maalivahtien taiston ja muiltakin osin näen kokeneemman Starsin paremmaksi.

St.Louis - Colorado 4-2
Suurin ero löytyy hyökkäyksestä, jossa Coloradon pehmeys ja kokemattomuus kallistavat vaakakupin selvästi St.Louisin puolelle.

Anaheim - Los Angeles 4-3
Kumpikaan ei ihan suosikkeihin kuulu hyökkäystensä osalta. Puolustus+maalivahti kombo menee hienoisesti Losille. Kingsien Panarin-Anisimov kaksikon taso ilman Kanea on kuitenkin minun papereissani niin merkittävä huolenaihe, että se tasoittaa puntit hyökkäyksen leveyden osalta, ja lopulta Benn-MacKinnon putsaa pöydän Duckseille.

Calgary - Arizona 2-4
Arizona soveltuu kovana ja hieman ehkä puukätisenäkin joukkueena paremmin playoff-kiekkoon ja vie sarjan. Lehterä ei muuten tuossa Calgaryn ykkössentterinä ole kovin seksikäs, mutta koitin olla olematta sen suhteen kovin ankara, koska onhan tuo ketju kokonaisuutena ihan hyvä ykkönen.

Itä

Toronto - Montreal 4-1
Vielä runkosarjassa Toronto ja Montreal olivat papereissani samanveroisia, itseasiassa Montreal oli jopa edellä, mutta nyt playoffeissa näen Toronto paremman puolustuksen ja maalivahtipelin vievän voiton Montrealista. Kanadan klassikkokohtaamisen ratkaisee lopullisesti se, ettei Torontolla tuota vaikeuksia pimentää Montrealin tuhoketjua.

Ottawa - Detroit 4-0
Arvosteluni runkosarjassa pitää. En tykkää lainkaan Detroitin puolustuksesta ja hyökkäyskin on liikaa Datsyuk-Wheeler kaksikon varassa. Ottawankin puolustus on heidän heikkoutensa, mutta vie se kuitenkin Detroitin vastaavaa ja hyökkäyshän Senaattoreilla on timanttia.

Carolina - Philadelphia 3-4
Sentteriosasto on se johon kumpikin joukkue nojaa ja se on Phillyllä vahvempi. Kummallakin on hyökkäyksessä alisuorittaneita laitureita liian suuressa roolissa ja kokonaisuutena laiturit menee aikalailla tasan. Puolustus ja molaripuolikin on tasaväkistä. Näin ollen voittoon Philly senttereiden mitalla.

Pittsburgh - Washington 4-2

Pittsburgh vie kehäraakki Washingtonia niin selvästi ettei Price pysty estämään Pensin marssia jatkoon.

1. Toronto Maple Leafs - 4. Montreal Canadiens

- Toronton hyökkäys on laajempi hyvin roolitettu. Montrealin ykkösketju on kova, mutta sen jälkeen taso tipahtaa liian paljon.

- Puolustukset molemmilla ihan hyvää tasoa. Torontolle pieni etu myös tällä osastolla.

- Cory Schneider on tämän otteluparin paras maalivahti.



2. Ottawa Senators - 3. Detroit Red Wings

- Loistavasti roolitetut hyökkäykset molemmilla. Ottawan hyökkäys nousee hieman vahvemmaksi lopulta.

- Pakisto on Ottawalla vahvempi. Detroitin Marc Staal on liian suuressa roolissa.

- Maalivahdit todella hyvät molemmilla. Rinteelle pieni etu.



1. Carolina Hurricanes - 4. Philadelphia Flyers

- Philadelphian hyökkäys on hyvin rakennettu, kolme mainiosti molempiin suuntiin pelaavaa kenttää. Varsinkin playoffeissa tekevät kovaa jälkeä.
- Carolinan pakisto on parempi Hedmanin johdolla.

- Maalivahdit ovat aika tasaiset, ei eroa suuntaan tai toiseen.

- Flyers vie 7. pelissä jatkoajalla.




2. Pittsburgh Penguins - 3. Washington Capitals

- Washingtonin hyökkäys on vahva ja laaja. Pittsburghin hyökkäyksessä on paljon maalintekoon pystyviä pelaajia.

- Pittsburgin puolustus vie voiton playoffeissa. Zidlicky ja Boyle eivät vakuuta ja tämä tulee ratkaisemaan sarjan. Crawford myös osoittanut pystyvänsä voittamaan.

- Price on kuitenkin maailman paras maalilla, joten sarjasta tulee tiukka.

 

[Sandersson]

Dallas Stars - Chicago Blackhawks 4-1
- Starseilta löytyy ehkä hitusen laadukkaamat kärkihyökkääjät ja myös sentteriosasto on kokonaisuutena hieman parempi.
- Molemmilta löytyy ihan laadukkaat puolustukset, Blackhawkseilla hieman terävämpi kärki, mutta toisaalta Starsien kokonaisuus on ehkä hieman tasapainoisempi.
- Maalivahtiosastolla Rask&Talbot on luotettavampi kaksikko pudotuspeleihin lähdettäessä kuin Miller&Ortio.
- Dallas Stars etenee jatkoon tästä parista voitoin 4-1 hieman laadukkaamman hyökkäyksen ja maalivahtipelin turvin.

St.Louis Blues - Colorado Avalanche 4-1
- Bluesilta löytyy laadukkaampi sentteriosasto ja fyysisyyttäkin löytyy enemmän. Lisäksi Coloradon hyökkäys on pudotuspeleihin varsin kokematon erityisesti kärkipelaajien osalta.
- Bluesilta löytyy kookkaampi ja monipuolisempi pakisto. Kiekollista osaamista ja hyökkäysvoimaa Avalanchen puolustuksessa on enemmän, mutta edelleen huolettaa tämän puolustuksen fyysisyys, oman maalinedustan puolustaminen ja alivoimapeli.
- Holtby on ehdottomasti parempi ykkösmaalivahti pudotuspeleihin lähdettäessä eikä kakkosmaalivahdeissa merkittävää eroa ole suuntaan tai toiseen. Etu maalivahtiosastolle Avalanchen suuntaan.
- St.Louis Blues etenee jatkoon fyysisyyden ja kokeneempien/hieman laadukkaampien kärkimiesten turvin voitoin 4-1 Holtbyn onnistuessa ryöstämään yhden voiton toiseenkin suuntaan.

Anaheim Ducks - Los Angeles Kings 4-3
- Pidän Kingsien sentteriosastoa parempana kokonaisuutena pudotuspeleihin lähdettäessä, toisaalta taas Ducksien laituriosastolta löytyy Jamie Bennin tasoinen kaveri. Ehkä Kingsien hyökkäys kokonaisuuten kuitenkin miellyttää hitusen enemmän silmää tässä vaiheessa.
- Kingseiltä löytyy ehkä parempi ykköspuolustaja, mutta pidän kyllä Ducksien kokonaispaketista hiukan enemmän.
- Vaikeaa on saada suurta eroa maalivahtipelinkään osalta aikaiseksi, molemmilta löytyy hyvät ykkösmaalivahdit ja kumpikin kakkosmaalivahti hoitaa varmaan kohtuullisesti tarvittaessa tuon tontin.
- Tiukka sarja, jonka Anaheim Ducks vie 7. pelissä Jamie Bennin tuomalla hiuksen hienolla erolla.

Calgary Flames - Arizona Coyotes 3-4
- Aika tasaiset hyökkäykset, pidän Coyotesin sentteriosastoa laadukkaampana, mutta sitten taas Flamesien laituriosastolta löytyy terävämpi kärki. Toisaalta taas ehkä Coyotesin hyökkäyksessä on ripaus enemmän pudotuspelikokemusta ja kaikkihan tietävät, kuinka kova kaveri Justin Williams on kun näitä pelejä aletaan ratkomaan. Alempia ketjuja tarkastellessa pidän ehkä enemmän Coyotesista pudotuspeleissä korostuvan fyysisyyden vuoksi, jota mielestäni erityisesti Coyotesin kolmosketjusta löytyy ripaus enemmän.
- Molemmilta löytyy hyvät puolustukset, ehkä Coyotesin ykköspari on kokonaisuutena hieman laadukkaampi ja kykenee hoitamaan suuret minuutit paremmin. Sitten taas Flamesin kakkospari on erittäin hyvä ja loistavasti roolitettu, mutta kolmosparin osalta taas Coyotesin kokemus ja varmuus omanpään pelissä nousee esiin.
- Tasainen pari kyllä vastakkain tässä sarjassa. Molemmilta ykkösvahdeilta löytyy NHL:stä pudotuspelikokemusta yhden ottelusarjan verran, AHL:n puolelta Mrazekilta löytyy parinkin kevään osalta ja torjui siellä myös joukkueen kerran päätyyn asti. Pienoisen edun laittaisin Mrazekille (ehkä myös pienet Red Wings -värilasit päässä) ja Coyoteseille omien nähtyjen peliotteiden, sekä tilastojen perusteella kakkosvahtien ollessa aikalailla samalla lähtöviivalla nykytilanteessa.
- Tiukan taiston jälkeen pienen pienellä erolla Arizona Coyotes menee jatkoon voitoin 3-4 Justin Williamsin tehdessä tärkeitä ratkaisumaaleja ja Petr Mrazekin loistaessa tolppien välissä.

Dallas Stars - Chicago Blackhawks 4-2

Hyökkäys menee materiaalilta muuten tasan, mutta Dallas saa pienen edun senttereistä, koska Getzlaf-Filppula-Backlund-McClement sopivat mielestäni paremmin pudotuspeleihin kuin Duchene-Henrique-Laughton-Horcoff.

Puolustus menee myös aika tasan, sillä Dallasin syvyys on hitusen parempi, kun taas Chicagon kärki on huomattavasti parempi. Tästä kuitenkin pieni etu Chicagolle.

Maalivahtipeli menee kuitenkin selkeästi Dallasille ja lopulta ratkaisee tämän pudotuspelisarjan. Rask on kokenut pudotuspelikonkari, kun taas Miller on ennemminkin kunnostautunut kevään sulamisilla. Maalivahtipeli siis ratkaisee sarjan Dallasille, eikä heikompi puolustus saa käännettyä kelkkaa kokonaan.

St.Louis Blues - Colorado Avalance 4-3

Hyökkäyksen osalta St.Louisilla on selvä etu. Syvyys, kärki ja kokemus ovat kaikki enemmän tai vähemmän selvästi nuottipaitojen puolella, eikä Colorado pysty taistelemaan kuin ehkä nelosketjun osalta materiaalin kanssa.

Puolustuksen osalta sama juttu. Coloradolla on ehkä vähän liikkuvammat ja hyökkäysvoittoisemmat puolustajat kuin St.Louisilla, mutta omassa päässä tulee nuha. Tässäkin kohtaa St.Louis voittaa sekä kärjen että syvyyden osalta, kohtuu selkeästi.

Miksi sarja kuitenkin pysyy todella tiukkana loppuun asti? Syy löytyy maalinsuulta. Holtby on selkeästi Halakia kovempi veskari ja saa näin ryöstettyä pari ottelua Coloradolle. Halak ei kuitenkaan ole mikään untuvikko pudotuspeleissä, vaan aika kovakin tekijä, joten St.Louis pystyy kääntämään sarjan voitoksi.

Anaheim Ducks - Los Angeles Kings 3-4

Hyökkäys menee todella tasan tässä parissa. LA:n sentterit sopivat paremmin pudotuspeleihin ja ovat hieman laadukkaampia, mutta laitureiden osalta Anaheimilla on etu. Annetaan tästä pieni etu LA:lle, mutta ei mikään merkittävä kuitenkaan.

Puolustus on myöskin tasainen, mutta pieni etu tulee tästäkin LA:lle. Keith on kovempi liideri kuin Edler, mutta muuten puolustus menee aika tasan. Anaheimilla hieman enemmän syvyyttä, mutta tuo ykköspakin puute valitettavasti pudottaa hieman osakkeita.

Maalivahtipeli taas menee hiuksen hienosti Anaheimille. Bishop on todistanut tasonsa pudotuspeleissä, kun Bobrovskylta esitykset eivät ole olleet mitään loisteliaita. Senttereiden ja puolustuksen ansiosta uskon kuitenkin, että LA pystyy hoitamaan sarjan siten, ettei Bobrovskyn horjuvatkaan otteet aivan riitä kääntämään sarjaa.

Calgary Flames - Arizona Coyotes 4-3

Hyökkäyksestä sentteriosasto menee Arizonalle kovempien kärkisenttereiden ansiosta. Krejci-O'Reilly on parempi kuin Lehterä-Hanzal -kaksikko, vaikka muuten senttereissä ei kauheasti eroa olekkaan. Laituriosasto menee selvästi Calgarylle. Calgaryn kärki ja syvyys voittaa tällä osa-alueella selvästi vastustajansa, joten hyökkäyksen osalta etu menee niukasti Calgarylle.

Puolustuksen osalta tilanne on mielenkiintoinen. Arizonalla on selkeästi enemmän kokemusta, mikä on iso etu pudotuspeleissä. Materiaaliltaan eroa ei ihan kauheasti ole, joten annan pienen edun Arizonalle pelkästään kokemuksen ansiosta.

Maalivahtipeli on molemmilla samanlaisessa tilanteessa. Kohtuu kokematon ykkösmaalivahti, jolta ei juurikaan löydy kokemusta pudotuspeleistä NHL:ssä. Allenia pidän kuitenkin vielä pykälää kovempana maalivahtina kuin Mrazekia, vaikka molemmat hyviä ovatkin. Lisäksi Calgaryn parempi hyökkäys antaa enemmän painetta juuri Mrazekille, mikä varmasti lisää päästettyjen maalien määrää. Näin ollen tässä(kin) tiukassa taistelussa Calgary selviytyy voittajana jatkoon.

 

[Sandersson]

Länsi:

Dallas Stars - Chicago Blackhawks:

Runkosarjassa arvoin jo näiden joukkueiden välillä, että kummin päin livautan pisteet. Silloin pinnat meni Starsille, eikä Blackhawksilla ole oikeastaan juuri aseita kääntää kuppia. Runkosarjassa arvioin joukkueet hieman eri tavalla ja pudotuspeleissä otan huomioon kokemuksen (pudotuspeleissä ja onnistumiset niissä), voittajatyypit ja korostan maalivahtien asemaa. Ei löydy Haukkojen jengistä palasia kääntämään kuppia, vaan Raskin johdolla Stars jatkoon tiukasta sarjasta voitoin 4-3.

St. Louis Blues - Colorado Avalanche:

Oma suosikki jo runkosarjassa oli St. Louis. Colorado on aivan liian kokematon joukkue tähän taistoon. Pudotuspelikokemusta ei ole paljoakaan, saatika kokemusta suuresta roolista tai ottelusarjojen voittamisesta. Bluesilla on heittää lauteille useita SC-finaaleissa pelanneita pelaajia, joista osa jopa voittajia. Edes Holby Avalanchen maalilla ei pysty kääntämään kuin yhden ottelun joukkueelleen, kun Blues jyrää jatkoon voitoin 4-2.

Anaheim Ducks - Los Angeles Kings:

Kummallakin joukkueella on selkeät vahvuudet ja heikkoudet. Maalivahtien osalta pidän tilannetta suht tasaisena, mutta pieni edge menee Bishopille nykyotteista + playoff -kokemuksesta. Puolustuksen kokonaisuus kääntyy omissa papereissa kokemuksen perusteella Kingsille. Mitchell, Keith, Beauchemin ja Oduya ovat voittajia. Beauchemin ja Mitchell ovat toki jo uransa ehtoopuolella, joskin laatu-ukkoja kaikesta huolimatta. Ducksilta puuttuu Keithin kaltainen dynamo.

Hyökkäyksessä sellainen on, sillä koko ottelusarjan valovoimaisin pelaaja on Benn. Toisaalta ykkösketjun takaa ei löydy pelaajia, jotka nousisivat pudotuspeleissä kantamaan vastuuta. Pl. ehkä Gallagher, mutta Desharnaisilla on historiaa kuvasta katoamisesta, Holland taas ei pysty kompensoimaan DD:n mahdollista hyytymistä. Kingsillä vastaavasti on tasaisempi koostumus. Uskon kuitenkin, että Benn-MacKinnon ja puolustuksessa kokemuksellaan Chara siivittävät Ducksit niukasti jatkoon voitoin 4-3 (seiskapelin jatkoajalla ratkaisu). Yhdellä laatuhyökkääjällä Kings olisi vienyt sarjan.

Calgary Flames - Arizona Coyotes

Henkilökohtaisesti minulle koko lännen helpoin. Arizonalla on toki pudotuspelien isojen maalien tekijäksi osoittautuneet Krejci ja Williams sekä loistava pelaaja O'Reilly, mutta muuten hyökkäyksestä ei ainakaan räisky pudotuspelien ratkaisuvalmius. Toki Calgaryllä Lehterä on köykäinen ykkössentteri, mutta toisaalta Hanzal on laadukas kakkossentteri ja laidoilta löytyy huomattavasti Arizonaa enemmän leveyttä. Varsinkin kun takalinjoilta hyökkäyksiä on tukemassa Letang ja Klingberg vs. Josi. Kun maalin suulta ei löydy selvää edgeä Kojooteille, jatkoon matkaa Flames otteluvoitoin 4-1.

Itä:

Toronto Maple Leafs - Montreal Canadiens

Mikäpä olisi parempi pudotuspelitaisto? Canadiensille pinnat hyvästä yrityksestä, mutta Toronto on tässä parissa aivan liian kova. Itse olisin hakenut Habsiin leveyttä hyökkäykseen yhdistämällä KHL-aikojen huippuvireessä olleen tutkaparin Ovie-Leksa, jolloin Voracek olisi tuonut taitoa kakkosketjuun. Torontolla taas on todella kova keskusta, laidalla kiekollista taitoa ja leveyttä kolmeen ketjuun ja nelosen tarkoitus tuskin on epäselvä monelle. Kummallakin on tasapainoinen puolustus ja maalilla laatumiehet, joten hyökkäyksen laajuus ratkaisi ottelusarjan Torontolle voitoin 4-2.

Ottawa Senators - Detroit Red Wings

Minulle Senators oli oman divisioonansa ykkösjengi, eikä mielipide muutu tässäkään parissa. Ei edes Pekka Rinne käännä peliä altavastaajille. Schenn - Nielsen - Versteeg ei vain yksinkertaisesti ole menestyvän joukkueen kakkosketju. Puolustuksessa ja maalilla on taitoa ja kovuutta, muttei riittävästi kääntämään sarjaa. Ottawalla taas kärkiketjujen Hartnell - Giroux ja Forsberg - Ribeiro osoittavat systemaattisuutta varaamisessa. Alempien ketjujen keskellä Berglund ja Gordon helposti kiitettävää tasoa. Puolustuksessa kokonaisvaltaisen pelin dynamokaksikkona J-Bow ja Kronwall ja sitten pienemmillä minuuteilla, mutta kovalla yv-vastuulla vielä Streit. Hienoa Ottawa ja jatkoon voitoin 4-1.

Carolina Hurricanes - Philadelphia Flyers

Haraanpas näköjään yleistä linjaa vastaan. Carolina lähtee sarjaan selvänä ennakkosuosikkina ja joukkueen keskusta on leveä, jopa yksi draftin parhaita. Puolustus on todella kova, mutta laidalla on jotain, mikä minulle tökkii. Kulemin, Kunitz ja Pominville (=75% top6-laitureista) ovat kaukana uransa parhaasta tasostaan. Eikä Coglianokaan ole enää 40 pinnan vauhtikone. Canesin harmiksi Flyersillä on vielä asteen kovempi keskusta ja pidän laituriosastosta enemmän, vaikka Elias nyt ei enää nuoruutensa voimissa vedä. Niukasti otteluvoitoin 4-3 altavastaaja Flyersille.

Pittsburgh Penguins - Washington Capitals

Jos maalin suulla on Carey Price, lähden tähän pariin miettimään, onko Capitalsin puolustus tarpeeksi heikko tai hyökkäys tarpeeksi tehoton, jottei jatkopaikka aukeaisi. Kun katsoo Capsin bottom6 -osastoa, voi vetää johtopäätöksen että se puolustuksen kautta pelaaminen on pääasia. Puolustuksessa on vastaavasti sen verran hyökkäysvoimaa, että parikin puolustavampaa ketjua voi tehdä hyvää. Doan on vertynyt hyvään maalivireeseen ja on pudotuspeleissä tärkeä pala joukkuetta, samaa voi sanoa Hossasta. Täydellinen kaksikko Kuznetsovin laidoille. Marleau - Kadri - Simmonds todella potentiaalinen kakkosketju. Valitettavasti Pensillä ei ole aseita kompensoida maalin suun tasoitustaan (vaikka myös Crawford on laadukas maalivahti varsinkin isoissa peleissä) ja Caps jatkoon voitoin 4-3.

Tulokset:

LÄNSI:

1. Dallas Stars - 4. Chicago Blackhawks 12-2

Spoileri

DAL: Sandersson, Jyyd, lake79, fourtyone, fewe0, TylerDG, punasydän, jjoni, Hawk #22, kretski683, masa-66, Calgaryman
CHI: Johnnie, Abdel

2. St. Louis Blues - 3. Colorado Avalanche 12-2

Spoileri

STL: Sandersson, Jyyd, lake79, fourtyone, fewe0, TylerDG, punasydän, jjoni, Hawk #22, kretski683, masa-66, Calgaryman
COL: Johnnie, Abdel

1. Anaheim Ducks - 4. Los Angeles Kings 10-4

Spoileri

ANA: Abdel, Jyyd, lake79, fourtyone, fewe0, punasydän, jjoni, masa-66, Calgaryman, kretski683
LAK: Johnnie, TylerDG, Hawk #22, Sandersson

2. Calgary Flames - 3. Arizona Coyotes 3-11

Spoileri

CGY: punasydän, Hawk #22, Sandersson
ARI: Johnnie, Abdel, Jyyd, lake79, fourtyone, fewe0, TylerDG, jjoni, kretski683, masa-66, Calgaryman

ITÄ:
1. Toronto Maple Leafs - 4. Montreal Canadiens 11-4

Spoileri

TOR: Johnnie, LostHorizon, Ralph, Jonte, fourtyone, punasydän, Noppa10, Köyliön Ässä, Calgaryman, Navy, Roomalainen
MTL: Molkke, fewe0, kretski683, masa-66

2. Ottawa Senators - 3. Detroit Red Wings 13-2

Spoileri

OTT: LostHorizon, Molkke, Ralph, Jonte, fourtyone, fewe0, punasydän, Noppa10, kretski683, masa-66, Köyliön Ässä, Calgaryman, Navy
DET: Johnnie, Roomalainen

1. Carolina Hurricanes - 4. Philadelphia Flyers 10-5

Spoileri

CAR: Johnnie, LostHorizon, Molkke, Jonte, fourtyone, Noppa10, kretski683, masa-66, Köyliön Ässä, Carolina Hurricanes
PHI: Ralph, fewe0, punasydän, Calgaryman, Navy

2. Pittsburgh Penguins - 3. Washington Capitals 9-6

Spoileri

PIT: Johnnie, LostHorizon, Ralph, Jonte, fewe0, kretski683, Calgaryman, Navy, Roomalainen
WSH: Molkke, fourtyone, punasydän, Noppa10, masa-66, Köyliön Ässä

 

[Sandersson]

LÄNSI:
1. Dallas Stars - 2. St. Louis Blues
1. Anaheim Ducks - 3. Arizona Coyotes

ITÄ:
1. Toronto Maple Leafs - 2. Ottawa Senators
1. Carolina Hurricanes - 2. Pittsburgh Penguins

Melkoisia powerhousekohtaamisia TOR-OTT (85-83) ja DAL-STL (70-68) näin runkosarjapisteiden perusteella. Muutkin sarjat ovat mielenkiintoisia Arizonan hakiessa yllätystä Anaheimista ja CAR-PIT -kaksikossa meni pisteet runkosarjassa tasan 72-72.

Säännöt löytyy ekasta viestistä. DEADLINE ON sunnuntaina 24.1 KLO 20 (huom aika!).

E: Deadlinea muutettu.

 

[punasydän]

Mulla oli jo eilen vähän kattavampien perusteluiden kera kolme ensimmäistä paria valmiina ja neljäs alkamassa, kun koko paska katosi bittiavaruuteen. Nyt kun kiukku on laantunut, laitan uudelleen huomattavasti lyhyemmillä perusteluilla. Ehkä jopa ennen deadlinea.

 

[Sandersson]

Mulla oli jo eilen vähän kattavampien perusteluiden kera kolme ensimmäistä paria valmiina ja neljäs alkamassa, kun koko paska katosi bittiavaruuteen. Nyt kun kiukku on laantunut, laitan uudelleen huomattavasti lyhyemmillä perusteluilla. Ehkä jopa ennen deadlinea.

Minulla katosi myös ANA-ARI -kaksikon perustelut, vittumaista mutta ei voi mitään.

Kasvatetaan äänestysten hypeä sen verran, että mikään pari ei ole vielä lähelläkään ratkeamista, hienon tasaista.

 

[Sandersson]

LÄNSI:
1. Dallas Stars - 2. St. Louis Blues 7-10
DAL: fewe0, Sandersson, Johnnie, Hawk #22, LostHorizon, TylerDG, Jyyd
STL: lake79, Jaws, Noppa10, Calgaryman, Abdel, fourtyone, jjoni, punasydän, Molkke, Navy

1. Anaheim Ducks - 3. Arizona Coyotes 11-6
ANA: fewe0, lake79, Jaws, Noppa10, Sandersson, Abdel, Hawk #22, punasydän, TylerDG, Jyyd, Navy
ARI: Calgaryman, fourtyone, Johnnie, jjoni, LostHorizon, Molkke

ITÄ:
1. Toronto Maple Leafs - 2. Ottawa Senators 10-7
TOR: Jaws, Noppa10, Calgaryman, Abdel, LostHorizon, Ralph, Molkke, Roomalainen, Köyliön Ässä, Navy
OTT: fewe0, fourtyone, Johnnie, punasydän, Jonte, TylerDG, Jyyd

1. Carolina Hurricanes - 2. Pittsburgh Penguins 11-6
CAR: fewe0, Jaws, Noppa10, Abdel, fourtyone, Johnnie, punasydän, Molkke, Köyliön Ässä, Jyyd, Navy
PIT: Calgaryman, LostHorizon, Ralph, Jonte, TylerDG, Roomalainen


Perusteluissa menee vielä hetki, laitan omat tähän ensin ja muut myöhemmin.

LÄNSI:
1. Dallas Stars - 2. St. Louis Blues
Kokonaisuudessaan aivan järkyttävän kova ja tasainen kaksikko. Taisin vaihtaa kolme kertaa äänestämääni joukkuetta ennen kuin iskin lopullisen päätöksen. Aloitetaan purkamaan tilannetta ketju ketjulta, sillä mielestäni joukkueiden rakenne on kuitenkin aika sama, ja molemmat on tasapainotettu samalla tyylillä tuomaan tehoja laajalta säteeltä.

Ykkösketju kääntyy kokonaisuudessaan St. Louisille. Kummaltakin löytyy loistava tutkapari, ja ne menevät papereissani tasan (STL meni edelle, mutta Hallin pudotuspelikokemus tasasi tilanteen). Suurimman eron tekee mielestäni juuri Hansen > Parenteau, sillä Hansen sopii ominaisuuksiltaan paremmin täydentäväksi palaseksi. Parenteau on osoittanut myös aina hyytymisen merkkejä keväällä, joten siinä on melkoinen riippakivi Pariselle ja Getzlafille kannettavaksi. Kakkosketjuissa on selkeät vivahde-erot, mutta en saa kyllä suurempia eroja käänneltyä suuntaan tai toiseen. Bluesin kakkosketjussa jotenkin haisee Floridan ykkönen rakenteeltaan, mutta miten mahtaa tästä huolimatta Iginlan jalka liikkua nuorten kaverien rinnalla? Dallasin kolmikko on parempi omiin, mutta häviää hyökkäyspäässä. Toisesta porukasta löytyy alisuorittamista ja toisesta kokemattomuutta. 43-57.

Dallas häviää kärjen osalta, mutta ero kurotaan kyllä lähes nolliin bottom-kutosessa. Kevin Hayesista voisi sanoa sen, että on kyllä aiheuttanut vähän väliä melkoista turhautumista, mutta taisi olla tosiaan viime kaudella yksi tuottavimmista (tehopisteet minuutteihin nähden) pelaajista ja omaa kyllä loistavan kokonaispaketin. Aloituksissa Hayes on kyllä ihan paska, joten aika paljon aikaa on luvassa kiekottomana hänen vitjalleen. Ehkä tästä syystä toivoisin vähän parempia karvaajia ketjuun. Rakkauteni Dallasin kolmosta kohtaan ei ole sammunut, loistava kokonaisuus ja pesee laitureissa kilpailijaansa huolella, vaikka häviääkin fyysisyydessä. Nelosketjussa löytyy vähän raikkaampaa jalkaa Starsin suunnalta, mutta kokemus taas puhuu toiseen suuntaan. Kokonaisuutena kokemuksesta ei kuitenkaan puutetta ole, joten lyödään tästä 54-46.

Pakistosta puhuttaessa annetaan Köyliön Ässälle peukkua siitä, että toteutti tuon Fowler <-> Muzzin -siirron. Muzzin on vähän jännä tapaus, sillä pelaa todella paljon Doughtyn kanssa, mutta mielestäni on kuitenkin osoittanut olevansa kovan tason pakki ilman Doughtyakin. Molemmilla on hyvä isokokoinen ykköspari, jotka ovat melko hybrideitä ja hoitavat homman kumpaankin suuntaan laadukkaasti. Pietrangelo nyt toki kovin kaveri on porukasta, mutta vähintään saman verran jää DeKeyser sitten jälkeen muista. Dallasin kavereilla myös kovempi pistepotentiaali. Kakkosparissa onkin vähän selkeämpi eroavaisuus, sillä Fowler on selkeästi isommassa kiekollisessa roolissa. Jotenkin STL:n kolmikko iskee enemmän, mutta kolmosparissa etu kääntyy sitten taas Dallasille. Molareissa aika vakuuttava niskalenkki Dallasille, mutta Bluesin viisikkopuolustus on kuitenkin hyvällä tolalla, joten gappi ei kasva liian suureksi. Ehkä vierasjoukkueelle kaipaisin yhtä puhtaasti offensiivisempaa pakkia. 54-46.

151-149 näyttäisi tulevan kokonaisuutena "pisteet". STL ei kykene myöskään vakuuttamaan kokonaiskuvassa jotenkin merkittävästi Dallasia enemmän, joten tiukka Game Seveniin menevä sarja on luvassa. Kummankaan voitto siellä ei ole vääryys. Pelin käänsi kotijoukkueelle parempi puolustus+maalivahti -kombo ja syvyysosasto hyökkäyksessä. Ratkaisevan maalin iskee tietysti Kevin Klein.

Dallas 4-3.

1. Anahem Ducks - 3. Arizona Coyotes

Hyökkäys: Näitä joukkueita on ehkä toisin kuin ylläolevaa mielestäni hyvä verrata enemmän kokonaisuuksina kuin ketju ketjulta, sillä DAL ja STL olivat kuitenkin melko identtisesti rakennettuja joukkueita. Jamie Benn on erinomainen pelaaja, ja mielestäni MacKinnon teoreettisesti ajateltuna täyttää kyllä Seguinin saappaat (jos vertaa tilastoista Seguinin kausia ennen Dallasia ja sitten 1. kautta siellä), siinä on kova tutka. Anaheimin kakkossentteri ei kyllä herätä minussa mitään fiiliksiä, ja se laskee aika paljon osakkeita. Arizonalla on kuitenkin "ihan hyviä" senttereitä nollaamaan Anaheimin ykköstä, joten kaipaisin vähän vahvempaa kalustoa tarjoamaan taustatukea. Voisin tätä pyöritellä lähes miten vain, mutta aina katseeni palaa tuohon Desharnaisiin. Muuten koko hyökkäyksestä antaisin ehkä lievän edgen kotijoukkueelle, mutta arvostan henk.koht. sentterit niin korkealle että kokonaisuus kärsii liikaa. Erityisesti kun MacKinnon ei tosiaan ole varma nakki. Taitokiekko kohtaa ryminäkiekon, Arizonalla on kuitenkin riittävästi käsiä. 45-55.

Josi on pakistojen kirkas ykkönen, mutta kokonaisuutena Kojoottien alapää ei vakuuta läheskään yhtä paljon kuin Anaheimin vastaava. Jotenkin kaipaisin vähän kiekollisempia pakkeja kompensoimaan hyökkäystä. Ducksilla riittää laadukasta avauspelaamista jokaiseen pariin, eikä puolustaminenkaan unohdu kokeneiden Cup-voittajien esimerkkiä noudattaen. Bishop on myös todistanut riittävänsä kahden voiton päähän Stanley Cupista, kun taas Mrazek tekee vasta läpimurtoaan. 55-45.

Paha kyllä sanoa, Ducksin äänestin runkosarjassa ykköseksi ja Arizonaa tuskin edes pudotuspeleihin, mutta jälkimmäinen saa nyt nauttia ns. playoff-arvostelun hedelmää. (Tässä vaiheessa vain tuijotin WordPadiani kolme minuuttia käännellen jengien kokoonpanoja).

Ducks 4-3.

 

[Sandersson]

Jatkoonmenijät boldattuna, pienine pohdintoineen alla;

LÄNSI:
1. Dallas Stars - 2. St. Louis Blues
- Tässä vaiheessa poffeja Blues alkaa olla jo liikaa Crosbyn kannettavana, Sidille pari huonompaa aamuherätystä ja vastustaja menee kotiedun turvin menojaan. Laadukkaamman puolustuksen ja paremman maalivahtiosaston turvin Tähdet jatkoon 4-1.
1. Anaheim Ducks - 3. Arizona Coyotes
- Luulenpa, etä Kojoottien lento katkeaa tässävaiheessa paremman edessä. Joukkue ylisuoritti Flamesia vastaan, mutta nyt on jälleen astetta kovempi fisu päihitettävänä. Ainoastaan puolustus on mielestäni selvästi kojooteilla parempi, laituriosaamisen ja Bishopin turvin tämä kuitenkin kääntyy loppujenlopuksi Ankkojen eduksi. Ducks jatkoon 4-2.
ITÄ:
1. Toronto Maple Leafs - 2. Ottawa Senators
- Diggailen edelleen Senssien rosteria sen verran, että jatkoonmenijäksi he ovat tulevia. Vertailussa Leafsseille menee 3. ketjujen keskiset väännöt ja puolustuksen kiekollisuus. Maalivahdeissa, hyökkäysparivaljakoissa ja potentiaalisissa MVP:ssa edut kuitenkin Sensseille. Ontarion paikallisväännöstä Sens jatkoon pienin edgein game 7 jatkoaikamaalilla.
1. Carolina Hurricanes - 2. Pittsburgh Penguins
- Ensimmäisenä pohdinta keskittyy kaksikkoon Jones-Howard, ei riitä mielestäni vertailussa vastustajaan, eikä muutenkaan vakuuta meikäläistä. Puolustus antaa apuja, mutta Penssillä on heittää kovempia ukkoja sillekkin osa-alueelle, Ratkaisevaksi osa-alueeksi hyökkäys ja sen monimuotoisuus, Penssin nuoriso-osastoa edustavat Lindberg ja Larkin ovat osoittaneet kyllä runkosarjaosaamista, mutta kestääkö pojilla pääkoppa kovien vääntöjen alkaessa? Onko Kanella muutakin mielessä kuin isot tissit ja punaiset ferrarit? Canesin hyökkäys taasen ei sisällä kysymysmerkkejä, vaan 3/4 ketjukoostumuksista saa papereissani huutomerkin jälkeensä, hienosti toteutetut ketjukoostumukset ja tulivoima, jonka myötä tämäkin pari ratkaistaan vasta game sevenissä. Canes jatkoon 4-3.

Dallas Stars-St. Louis Blues

STL jatkoon. Joukkueen kirkkain kärki miellyttää silmää enemmän, vaikka Dallas viekin voiton kassareissa. Muutenkin STL miellyttää hieman enemmän silmää kokonaisuutena pakiston ja hyökkäyksen osalta.

Anaheim-Arizona

Kuten jo aiemmin sanoin, Flames-Coyotes-parista tulee vain häviäjä Anaheimille. Anaheim jatkoon, ei kauheasti tarvitse edes perustella. Anaheim on selvästi parempi joukkueena.

Dallas Stars - St. Louis Blues 2-4

Kova taisto kahden hyvän joukkueen välillä. Maalivahtiosasto on paremmissa kantimissa Dallasilla, mutta kenttäpelaajisto kääntää vaakakupin Bluesin eduksi. Crosby-Hall kaksikko tekee varmasti tuhoisaa jälkeä, ja tyylikäs playoff-alakerta pitää huolen, ettei Starsin hyökkäys pääse mellastamaan omassa päässä.

Anaheim Ducks - Arizona Coyotes 4-1

Ei riitä Arizonalle huippukaksikko Krejci-O'Reilly, kun Ankoilla on marssittaa neljä tasaista kenttää kehiin. Pakistossa molemmilla kysymysmerkkejä, joten uskon että ottelupari ratkeaa maalinteolla. Tässä ei Arizonaa auta veskarikaksikko, kun vastassa on Bishopin kaltainen tekijämies.

Toronto Maple Leafs - Ottawa Senators 4-2

Maalivahtiosasto aikalailla tasan, puolustuksessa pieni edge Torontolle. Hyökkäys on kyllä todella vahva kummallakkin, ehkä etu kuitenkin pienellä marginaalilla Torontolle, jonka hyökkäysosaston näen paremmin playofeishin istuvaksi. Tasaisia pelejä, jotka ratkennevat kaikki yhden maalin erolla.

Carolina Hurricanes - Pittsburgh Penguins 4-3

Hyvin samankaltaisesti kasatut joukkueet. Todella vaikea arpoa, kumpi näistä jatkoon menisi, mutta Carolinan huikea sentterinelikko kääntää kelkan sinnepäin. Penguinsilla ykkösketju tekee taatusti tuhojaan, mutta bottom-6 on vastaavasti Canesilla omaan silmään kovempi. Tällä kertaa päädyin lähettämään Carolinan jatkoon, viikon päästä saattaisi olla ihan eri tulos.

Dallas - St.Louis 2-4
Tietyllä tavalla aika samanlaiset hyökkäykset joten vertaaminen on helppoa: Getzlaf<Crosby Parise<Hall Paranteau=Hansen | Oshie = Huberdeau Filppula<Monahan Wilson<Iginla - top6 siis selvästi St.Louisilla parempi. Myös kolmlsketjujen vertailussa St.Louis on mielestäni niskanpäällä, neloset menee jotakuinkin tasan. Puolustus on kummallakin rakennettu ansiokkaasti ja vahva Top 4 ja löytyy kumpaiseltakin, edge kuitenkin Bluesille paremman ykköspakin takia. Maalivahtien taiston vie Dallas ja Rask. Näitä vertailuja kun ynnää yhteen, niin St.Louis on kaikilta muilta osin paitsi maalivahdeista parempi, joten se ansaitsee mennä jatkoon tästä parista.

Anaheim - Arizona 2-4
Kuten ensimmäisellä kierroksella totesin, Arizona on mielestäni erinomaisesti playoffeihin soveltuva joukkue. Mm. Krecji, Stone ja Williams ovat osoittaneet olevansa parhaimmillaan juuri näissä peleissä. Muutkin hyökkääjät ovat profiililtaan juurikin sellaisia raatajia jotka ovat omimmillaan fyysisessä väännössä. Anaheim häviää fysiikassa varsinkin kakkosketjun osalta joka on melkoinen mikkihiiriketju (keskipituus 174cm) ja on mielestäni aivan liikaa Benn-MacKinnon kaksikon varassa hyökkäyksen osalta. Hyökkäys ratkaiseekin minun papereissani tämän parin Arizonan hyväksi sillä vaikka annan Anaheimille pienen edgen peräpään osalta ero ei ole siltä osin merkittävä.

Toronto - Ottawa 4-3
Huh, nyt on kinkkinen pari kyseessä, sillä vaikka tykkään Ottawan hyökkäyksestä todella paljon ja rankkasin joukkueen tämän ansiosta Toronton edelle runkosarjassa, en voi olla huomioimatta sitä faktaa että Torontolla on merkittävästi parempi peräpää Schneiderin ja Shattenkirk-Greene-Leddy kolmikon johdolla. Ottawalla huolestuttaa eniten tuo kakkospari Tjutin-Franson eikä Kronwall ja Streitkaan taida olla enää ihan elämänsä iskussa. Toronto ei sen sijaan pysty vastaamaan Ottawan laitureiden tasokkuuteen, mutta omaa silti muutamia hyviä palasia ja sentterit kestää helposti vertailun Ottawan kanssa. Torontohan tästä jatkoon porhaltaa.

Carolina - Pittsburgh 1-4
Mielestäni tämä pari on helppo nakki, Pittsburgh on selvästi parempi. Malkinin ketju vie Johansenin ketjua, samoin Larkinin Stepanin - se riittää Pensille hyökkäyksen osalta vaikka Canesilla onkin vahvempi bottom 6. Puolustuksia kun lähdetään vertailemaan niin itseäni häiritsee Gudbranson ja Michalek Carolinan Top 4:ssa, toinen siellä voisi vielä olla, mutta molempien ollessa Top 4 on liian heikko. Pensin puolustus on puolestaan kauttaaltaan vakuuttava ja varsinkin kärkiäijät on paremmat. Lopullisen niitin Carolinan playoff-arkkuun lyö Pittsburghin Crawford joka kyllä pesee lattiaa SC sormustensa kanssa Jonesilla.

Jälleen lihavoitu joukkue jatkoon.

Dallas Stars - St. Louis Blues
-Bluesin top6 hyökkäyksestä tykkään paljon enemmän, bottom6 niukasti Starsille. Erityisesti nimet Parenteau, Wilson ja Filppula hiertävät pahasti. Parise-Getzlaf kaksikosta tykkään, mutta Bluesin Crosby-Hall on vielä kovempi. Bluesin pakisto miellyttää silmää enemmän. Maalivahtien taisto menee Starsille mutta ei kuitenkaan ratkaisevasti.

Anaheim Ducks - Arizona Coyotes
-Tasaista, kojoottien senttereistä tykkään enemmän. Anaheimin Benn-MacKinnon on kuitenkin sen verran kovaa valuuttaa että kärkiosaaminen menee ankoille. Lisäksi ankkojen bottom6 osasto on kojoottien vastaavaa parempi. Pakistossa kojooteilla kerrassaan hieno ykköspari, mutta sen jälkeen taso tipahtaa melkoisesti, vaikka Martin toki hyvä myös. Kuitenkin Ankkojen pakisto on paljon tasapainoisempi ja miellyttää itseäni paljon enemmän. Eikä ankkojen ykköspari itse asiassa kalpene juurikaan kojoottien vastaavalle. Bishop vs. Mrazek menee melko tasan omissa papereissa.

Toronto Maple Leafs - Ottawa Senators
-Toronto on jokaisella osa-alueella askeleen kaksi Ottawaa edellä ja menee tästä parista kyllä selkeästi jatkoon. Ei lisättävää. Erityisesti toronton pakisto vie ottawan vastaavaa ihan kuusnolla.

Carolina Hurricanes - Pittsburgh Penguins
-Tästäkin parista voittaja löytyy mielestäni selkeästi. Carolina on kaikkinensa itseäni miellytävämpi joukkue. Kakkosketjun canesin laitureilla on ollut vähän nihkeää tällä kaudella, mutta niin on pensin vrbatallakin ja macartturia on melko vaikea tämän kauden osalta arvioida. Pakistossa pensin kaksi alinta paria vaikuttavat melko hasardeilta. Crawfordista tykkään tosi paljon ja vie kyllä Jonesia selvästi, mutta Crawfordista ei ole kuitenkaan tällä kertaa pelastajaksi.

 

[Sandersson]

Länsi

Dallas Stars - St. Louis Blues

Hyökkäys aika tasan, Starsilla löytyy leveyttä kun taas Bluesilla parempi kärki. Puolustus taas Bluesilla omaan silmään parempi, mutta Starsin timanttinen maalivahtiduo kallistaa kyllä vaakakupin Dallasille.

Anaheim Ducks - Arizona Coyotes

Kovaksi on Ducks arvostettu, itse en oikein ymmärrä miksi. MacKinnon ei riitä ykkössentteriksi, ainakaan jos kakkosena on Desharnaisin tasoinen kaveri. Hyökkäys jää muutenkin vähän vaisuhkoksi Bennin jälkeen. Coyotesillakaan hyökkäys ei mikään huikea ole, mutta parempi. Puolustuskalusto taas 'Yotesilla ihan eri levelillä, Ducksilta puuttuu selkeä ykköspakki kokonaan. Molariosasto peruskauraa.

Itä

Toronto Maple Leafs - Ottawa Senators

Torontolla hyvä hyökkäyskalusto etenkin keskikaistan osalta, mutta ei pärjää Sensille. Aivan huikeat kaksi ensimmäistä kenttää. Sensin puolustus on kylläkin ohittanut parasta ennen -päiväyksensä, tämä erä Maple Leafsille. Molariosasto aika tasan. Todella tasainen pari mutta menee ihan henkilökohtaisten mieltymysten takia Ottawalle.

Carolina Hurricanes - Pittsburgh Penguins

Canesilla leveä hyökkäys, mutta kärkiosaaminen jää vähän vajaaksi. Pensillä taas kärkiosaamista löytyy, mutta alemmat ketjut Canesia heikommat. Puolustus taas selkeästi Canesin heiniä, Petry ei edelleenkään vakuuta Pittsburgin ykkösparissa. Myös Canesin maalivahtiosasto vakuuttaa Pensin vastaavaa enemmän.

Dallas Stars - St.Louis Blues 3-4
- Molemmilta löytyy hyvät ykkösketjut, mutta varsinkin näin pleijareissa pidän Hansenia käyttökelpoisempana pelaajana ykkösketjun kolmantena lenkkinä. Tykkään kyllä molemmista kakkosketjuistakin, mutta ehkä piirun verran kallistun tässäkin Bluesin kakkosketjuun. Kolmosketjuja onkin sitten lähestytty ehkä hieman eri näkökulmista, Starseilta löytyy enemmän kiekollista osaamista, mutta Bluesin fyysinen ja isokokoinen kolmosketju voi olla varsinainen täsmäase pudotuspeleissä rouhimaan niitä likaisia maaleja. Nelosketjuista molemmilta löytyy puolustuspeliosaamista ja fyysisyyttä. Ehkä kokonaisuutena pienoinen etu kokonaisuudesta Bluesille.
- Tasapainoiset ja hyvät puolustukset molemmilla, ehkä ainoa ero minkä saa näiden välille kaivettua on Bluesin laadukkaampi ykköspuolustaja.
- Maalivahtiosastolla etu menee Raskin turvin Starseille, joskin Halakkikin on ihan kelvollinen kaveri eikä homma siihen tule kaatumaan.
- Parissa kohtaavat kaksi omaa suosikkiani Lännestä ja erittäin tiukka taistelupari tästä saadaankin. Runkosarjassa tuli rankattua Blues edelle, ja jotenkin omaan silmään tuo Bluesin paketti sopii vielä paremmin pudotuspeleihin, joten laitetaan nyt hiuksen hienosti tämäkin ottelusarja seitsemännessä pelissä Bluesin eduksi.

Anaheim Ducks - Arizona Coyotes 2-4
- Coyotesin sentteriosasto on omissa papereissani kyllä huomattavasti parempi erityisesti näin pudotuspeleissä. Duckseilta löytyy sitten laituriosastolta Bennin tasoinen kaveri, mutta kokonaisuudessaan ero ei niin suuri ole laituriosastolla suuntaan tai toiseen. Runkosarjassa tuon kakkosketjun mikkihiret pystyi vielä katselemaan läpi sormien, mutta pudotuspeleissä tämä ketju ei tule riittämään millään. Coyoteseille näkisin siis edun hyökkäyksiä vertaillessa, tuo Ducksien sentteriosasto ei vain yksinkertaisesti tässä vaiheessa riitä.
- Coyoteseilta löytyy parempi ykköspari, toisaalta taas tykkään ehkä hiukan enemmän Ducksien muusta pakistosta. Kokonaisuutena ei kuitenkaan suurta eroa saa puolustuksien välille.
- Bishop on tolppien välissä hiukan kokeneempi ja parempi kaveri pudotuspeleihin lähdettäessä ykkösvahdin tontille, mutta Mrazek on kuitenkin ihan riittävän hyvä kaveri torjumaan Coyotesin jatkoon tästä parista.
- Coyotes vie sarjan laadukkaaman ja paremmin pudotuspeleihin soveltuvan hyökkäysmateriaalin turvin voitoin 2-4.

Dallas Stars - St.Louis Blues 4-2

Hyökkäys menee selkeästi Dallasille, sillä sentteriosasto on selvästi laajempi ja laiturit hiukan paremmat. Kärki on kohtuu tasainen, mutta erot tehdään pudotuspeleissä syvyydellä. Puolustus menee taas St.Louisille, sillä Pietrangelon johtama puolustus on huomattavasti luotettavampi kuin Erik Johnssonin. Kolmospari kuitenkin ehkä vähän parempi Dallasilla, mikä hieman tasoittaa eroa. Maalivahtipeli selvästi Dallasille, vaikka Rask on vähän heikompia kausia pelannutkin. Voittaa silti Halakin.

Anaheim Ducks - Arizona Coyotes 4-3

Arizonan olisin pudottanut jo pudotuspelien ulkopuolelle, mutta hyvin porsukkaa vieläkin. Sentteriosasto tässä parissa selvästi Arizonalle, koska soveltuvat mielestäni paremmin pudotuspeleihin. Laiturit Bennin erolla Anaheimille, mutta muuten ei ihan järkyttäviä eroja ole. Hyökkäys kokonaisuutena lievästi Arizonalle. Puolustuksessa ei mitään suurempia eroja ole. Molemmilta joukkueilta löytyy paljon kokemusta, ja se pieni etu minkä Anaheim saa syvyydessä, katoaa ykköspuolustajien tasoeroon (Josi vs. Edler). Puolustus siis tasan. Maalivahtipeli menee selvästi Anaheimille Bishopin ansiosta. Heikompi sentteripeli pitää sarjan tiukkana, mutta maalivahteihin homma lopulta ratkeaa.

Dallas Stars – St. Louis Blues

- Puolustuksella voitetaan mestaruuksia? Sitten Dallas on mestari. Yksi parhaista puolustuksista, mitä olen ikinä nähnyt. Siihen päälle vielä Rask maaliin. Bluesin hyökkäys on parempi, mutta Dallasin puolustus kääntää sarjan. Hyökkäys on riittävä.


Anaheim Ducks – Arizona Coyotes

- Mielenkiintoista päästä arvioimaan, kun en ole yhtään seurannut näitä joukkueita. Anaheimilta puuttuu kahden suunnan sentteri. Sellainen oma ROR. Oho, Arizonalla sellainen onkin! Arizonalla on täydellinen sentteriosasto. Pakiston laajuus on vähän heikkoa, mutta kärkiosaaminen toisaalta parempaa kuin Anaheimilla. Mrazek pystyy ryöstämään pelejä yksinkin.


Toronto Maple Leafs – Ottawa Senators

- Täydellinen hyökkäys jatkaa menoaan kohti cuppia. Sweeppaa jokaisen vastustajan.


Carolina Hurricanes – Pittsburgh Penguins

- Conn Smythe ja SC-maalivahti jatkavat kulkuaan surkeasta nelosketjusta ja heikohkosta pakistosta huolimatta.

 

[Sandersson]

Dallas Stars - St. Louis Blues

Maalin suulla Starsilla on selvästi terävämpi kaksikko, mutta pudotuspeleissä kun useimmin peluutetaan pelkkää ykkösvahtia, niin tandemin arvo laskee. Silti maalin suulla niukka etu Starsille. Puolustuksessa top4 menee omissa papereissa suht tasan, mutta Bluesin kokenut kolmospari Gunnarson - Gilbert kääntää puolustuksen pelin Bluesin hyväksi, joten ratkaisevaan asemaan nousee hyökkäys.

Parise - Getzlaf vs. Crosby - Hall menee aikalailla tasan, joten sarja ratkeaa taisteluun suurimpien starojen takana. Ja sillä osastolla ratkaiseva ero kääntää koko sarjan Bluesin hyväksi, varsinkin kakkosketjuissa. Monahan tekaisi viime kaudella +60 pinnaa, Huberdeau on nyt matkalla samaan suuntaan ja Iginla jos joku osaa räpätä maalin, kun sitä tarvitaan. Filppula taas viimeiset neljä kautta pudotuspeleissä on ollut kaikkea muuta kuin tasoaan nostanut ratkaisija, lisäksi jäänyt miinuksille jokaisessa. Edes kolmosketjuun asti jatkuva tulivoima ei pelasta Starsia, vaan Blues jatkoon otteluvoitoin 4-2.

Anaheim Ducks - Arizona Coyotes

Olisin pudottanut Arizonan jo edellisellä kierroksella, joten en enää viitsi Arizonan heikkouksia kerrata. Tyydyn toteamaan vain, että Bishop > Mrazek. Ducksin puolustus on leveämpi, vaikka sarjan paras yksittäinen puolustaja onkin Yotesin Josi. Arizonan puolustus ei ole mikään liikkuvin mahdollinen versio, joten MacKinnon - Benn tekevät tuhojaan muuten vain ja kakkosketjussa varsinkin Gallagher luistelee jalat alta. Sarja Duckseille helpohkosti 4-1

Toronto Maple Leafs - Ottawa Sentators

Maalilla on huippuluokan talentit, joista kumpikin pystyy parhaimmillaan johdattamaan joukkueensa Stanley Cupiin. Schneider on kaksikosta asteen tasaisempi suorittaja. Puolustuksessa kummallakaan ei ole niistä säihkyvimpiä supertähtiä, mutta laadukkaita pelaajia. En osaa tehdä eroa, kun yleensä tiukassa tilanteessa katson syvyyttä, mutta jos kolmosparissa pelaa ylivoimakone Streitiä ja kokonaisvaltaisessa pelissä timanttisen tasoista Leddyä. Toki Leddyn paikka oikeasti olisi ykkösessä isoilla minuuteilla ja Coburn kolmosessa, mutta joka tapauksessa vaikea tehdä eroa.

Sarja ratkeaa hyökkäykseen. Ihailen niin paljon, kuinka @jjoni on kasannut hyökkäyksen. Tutkaparit Hartnell - Giroux (laidalla vielä timanttinen voittajatyyppi Zetterberg) ja Forsberg - Ribeiro. Leveyttä kolmosketjuun oikeastaan kakkossentteritasoisen Berglundin muodossa ja nelosen keskellä yksi kovimmista taistelijoista ja aloittajista, Boyd Gordon. Sitä toki ihmettelen, miksi Brett Connolly pelaa kolmosessa, eikä kahteen suuntaan nöyrästi pelaava, mutta kiekollisena vaarallisempi Boyes. Joka tapauksessa sarja Senaattoreille pienimmällä mahdollisella erolla.voitoin 4-3.

Carolina Hurricanes - Pittsburgh Penguins

Jälleen kerran tasainen sarja. Maalilla kummallakin on Stanley Cupin torjunut vahti ja laadukas toinen veskari. Hedman on koko sarjan kärkipuolustajia ja piirun Giordanoa edellä, toisaalta kiekolliseen peliin Pensillä on heittää vielä Yandle, eikä Canes pysty vastaamaan siihen osa-alueeseen. Leveydessä Canes vie kuitenkin voiton. Gudbranson on noussut Panthersin ykkös shut-down -miehistä, Määttä ja TVR ovat potentiaalisia, joista Määtällä on jo kovia näyttöjä ja Hamhuis sekä Michalek, varsinkin ensinnämainittu on edelleen huippupuolustaja, vaikka ikää alkaa olla.

Hyökkäyksessä ero on niin ikään Canesin hyväksi. Paciorettyllä ei ole urallaan ollut Johansenin tasoista ruokkijaa ja Johansenilla taas ei ole ollut PacMaxin tasoista viimeistelijää. Kakkosketjussakin on vielä viime kauden SC-finalistin kärkisentteri laidoillaan kokeneet ja vahvasti molempiin suuntiin suorittavat laiturit. Kolmosessa nöyrä sentteri rinnallaan pienet ja vikkelät laiturit, jotka saattavat iskeä maalinkin aina silloin tällöin. Pensillä taas ykkösessä pelaa E. Kane, jolla käy lähinnä suu ja jalat, käsistä on vain muisto viiden vuoden takaa. Kakkosessa Larkin on kokematon, mutta en usko tason putoavan dramaattisesti. Mutta laidalla MacArthur on pienoinen kysymysmerkki ja Vrbatan kausi on mennyt niin totaalisesti penkin alle, ettei voi jättää huomiotta. Kolmosessa Giontan ura kulkee tasaisen varmaa alamäkeä, mutta Eakin ja Lindberg ovat laadukkaita pelaajia. John Scott on pudotuspeleissä lähinnä klovni ilman huviarvoa. Sarja Hurricanesille leveämmän puolustuksen ansiosta voitoin 4-3.

Carolina Hurricanes - Pittsburgh Penguins

Ykkösketjun osalta Pittsburgh vie tämän taiston Malkinin ollessa hieman virkaveljeään parempi. Toki jos pelipäälle pääsee niin on lähellä maailman parasta pelaajaa, osoituksena löytyy jo Conn Smythe kaapin perältä. Laitureissa menee suhteellisen tasan, Pacioretty on paras näistä mutta Kulemin antaa tasoitusta liikaa Pittsburghin vastaaville. Kakkosketjussa menee hieman Penguinsseille kanssa, vaikka Stepan onkin parempi kuin Larkin (ainakin vielä), mutta Pittsburghin laiturit sytyttävät hieman enemmän, varsinkin Vrbata on hyvin aliarvostettu pelaaja. Kolmosketju aika tasan ja nelosketju Carolinalle. Etu hyökkäyksessä Penguinsseille.

Kaksi ekaa paria tasasen vahvoja, ehkä pienen pieni etu Pittsburghille, mutta hyvin tasaista, kolmosparin vaaka kallistuu Carolinan puoleen, pieni etu puolustuksessa Carolinalle.

Maalivahdeissa on pakko mennä Crawfordilla, Carolinan maalivahtikaksikolla on vielä todelliset kannukset hankkimatta tosipeleistä ja että pystyy kantamaan joukkueensa Cuppiin asti. Etu Pittsburghille.

Pittsburgh jatkoon otteluvoitoin 2-4.


Toronto Maple Leafs - Ottawa Senators

Molemmilla löytyy ihan maailmanluokan sentterit, joten siinä eroja ei hirveästi tehdä suuntaan tai toiseenkaan. Laitureissa Ottawa pätkii Toronton vastaavat, Hartnell on edelleen vielä huippuluokan voimahyökkääjä ja vanhat kemiat Giroux'n kanssa ja toisella laidalla löytyy Conn Smythen jo urallaan voittanu Henrik Zetterberg, joten maailmanluokan ketju kyseessä molempiin suuntiin. Kakkosketjussa Ribeiron ja Bozakin taisto menee aika tasoihin. Ottawalla löytyy vielä Ribeirolle tutkaparia Forsbergin muodossa. Sharp nostaa Toronton osakkeita huomattavasti, mutta onko Bennett vielä hieman liian vihreä näihin kekkereihin? Coyle kääntää tässä tapauksessa voiton Ottawan puolelle. Kolmosessa Plekanec on aika kova tekijä ja viekin senttereiden taiston, mutta laitureissa Ottawan vastaavat kyllä lämmittää enemmän. Nelosessa hyvin samalla tavalla rakennetut ketjut, joten ei suurempia eroja siellä synny. Hyökkäys kyllä Ottawan puolelle.

Pakistossa ykkösparit molemmat laadukkaita, Torontolla löytyy ihan huippu kiekollinen pakki Shattenkirkin muodossa, joka Ottawalta puuttuu, vaikka Kronwall on urallaan kovia tehoja takonutkin, mutta Bouwmeester mielestäni kuroo eron umpeen kiekollisessa pelissä Coburniin verrattuna. Ottawan pari herättää enemmän luottamusta heittää pari viimeisille minuuteille kehiin. Kakkosparissa löytyy molemmilta todellinen shutdownpakki ja taistelija (Greene ja Tyutin) ja sitten kiekollisempi vastine. Aika tasoihin päädytään, Franson on parempi kuin Ceci (ainakin vielä) ja Greene on yksi suosikkipelaajistani jonka nostelisin Tyutinia paremmaksi ja luotettavammaksi vaihtoehdoksi. Kolmosparista molemmilta löytyy vielä huippuluokan kiekollinen pakki (Leddy ja Streit), hieman Streit kyllä vielä hyökkäävämpi kuin Leddy ja kovia tehoja takonut. Molemmille seuraksi saadaan vanhan ajan puukäsipakit, jotka keskittyvät lähinnä vaan puolustamaan. Engelland hieman kokeneempi, mutta se ei välttämättä tarkoita että parempi.

Maalivahdeissa kummallakaan ei mainittelevampia urotekoja löydy pudotuspeleistä, mutta kumpikaan joukkue ei pudotuspeleissä maalivahteihinsa tule kaatumaan, eli aika tasoissa ollaan maalivahtien osalta. Ehkä kakkosmaalivahtien taistossa enemmän luottamusta herättäisi heittää Elliott luukulle kuin Hutchinson.

Ottawa jatkoon otteluvoitoin 2-4.

Dallas - St. Louis

Hyökkäyksissä molemmilla hyvät vahvuudet. St. Louisilla hyökkäys on vahvempi lähestulkoon joka ketjun osalta. Puolustuksessa myöskin kärkipelaajat ovat parempia St.Louisilla. Ehkä vähän puukätinen on Dallasin pakisto. Maalivahdeissa taas Dallas toki vie, mutta St.Louis paremmalla pelaajistollaan kyllä voiton vie.

Anaheim - Arizona

Maalivahtiosastot menevät minun papereissani tasan. Riittävät ykköset ja kakkosilla nyt ei niin väliä ole, tosin Bishopilla on loukkaantumistaipumusta, jolloin Hammond on kovassa paikassa. Puolustuksissa Arizonalla pieni etu parempien kärkimiesten vuoksi. Ehkä enemmän leveyttä ja osaamista laajemmalla tasolla. Hyökkäykset ovat kyllä sitä luokkaa, etten usko tässä sarjassa paljoa maaleja tulevan. Laajemman osaamisen vuoksi Arizona vie tämänkin osa-alueen.

Toronto - Ottawa

Maalivahdit menevät tässäkin sarjassa aikalailla tasan. Kummaltakin puuttuu se playoffkokemus, joten tilanne tasan. Pakistoissa käännän edun Torontolle. Ottawalla hieman nimekkäämpi, mutta alisuorittavampi puolustus. Torontolla hyvä roolitus. Hyökkäyksessä molemmilla todella hyvät kokoonpanot. Vaikea sanoa kumpi on parempi. Todella tasainen sarja kaiken kaikkiaan. Toronto kokemuksellaan kääntää seiskapelin jatkoajalla Patrick Sharpin toimesta. Seiskapelissä siis Torontolle. Ärsyttävän hyvät sakit ja tiukka sarja.

Carolina - Pittsburg

Minulle helpoin sarja. Rakastan Carolinan sakkia. Voisin itse ottaa tuommoisen mielelläni. Purkilla Larkin ei minulle riitä kakkossentterinä. Ainut ero maalivahdeissa Pittsburgin eduksi, muttei riittävästi. Carolinalle voitto.

 

[Sandersson]

Länsi

Dallas Stars - St. Louis Blues 4-3

Molemmilta puolilta löytyy kova tutkapari ykkösketjuun ja hiukan kyseenalainen complementary player. Ykkösketju niukasti kuitenkin Bluesille. Kakkosketjujen asettelu vastakkain hyvin tasaista, hiukan erityyliset kakkoset. Alemmat ketjut sitten molemmilla ihan kivat ja ei käännä sarjaa suuntaan tahi toiseen. Pakistossa molemmille puolille toivoisin vielä yhtä tai jopa kahta kovaa veteraania, mutta varsin pätevät puolustukset löytyy molemmilta ja pistän tästäkin tasurin. Tolppien välissä sitten Rask vie Halakkia, vaikka Jarolla onkin historiaa löytää juuri pleijareihin melkonen monsteri-moodi. Tiukka pari ja voittaja on ihan pienistä asioista kiinni. Annetaan kotiedun turvin Dallasille 4-3.

Anaheim Ducks - Arizona Coyotes 4-3

Hyökkäykset on hiukan eritavoin rakennettu, siinä missä Ducks luottaa ehkä hivenen enemmän puhtaaseen taitokiekkoon ja yksilötaitoon, niin Kojootit heittää neljä kahdensuunnan ketjua kehiin. MacKinnon on kova jätkä, mutta kuitenkin vielä making-of-vaiheessa ja jotenkin Kojoottien hyökkäys noin pleijareita silmällä pitäen ja kokonaisuutena miellyttää allekirjoittanutta enemmän. Puolustukset on molemmilla varsin tasapainoiset ja pleijareihin sopivat. Uskon Charan nostavan tasoaan lähemmäs parin vuoden takaisia pelejä, kun tosipelit alkaa ja siitä sitten lopulta pikkunen edge Duckseille. Maalivahdit melko tasan nykyvireen osilta, mutta annetaan tästä myös pieni etu Anaheimille koska Bishop keräsi kuitenkin viime vuonna jo kokemusta finaaleista asti. Lopullisen voittajan osalta meni tämäkin pari sitten ihan maku-asioiksi. Viime kierroksella Ducks joutui ihan yhtä kovilla ja ennustin Kingseille yllätysvoittoa Anaheimista, joten annetaan nyt tämä pari sitten vastineeksi Duckseille kun joutuivat ekalla rundilla omasta mielestä hiukan Arizonaa tiukemmille ja sitä kautta saivat henkeä päälle. Pidemmän päälle kuitenkin näin tiukat sarjat tulee ottamaan kovaa veroa Anaheimille.

Itä

Toronto Maple Leafs - Ottawa Senators 2-4

Ekan kerran kerkeän edes nopeasti vilkaseen muita idän joukkueita ja heti kyllä tiukka paikka, kun kaksi erittäin kovaa nippua ottaa yhteen. Torontolla hyökkäyksen tulivoima on jaettu hiukan laajemmalle säteelle, mutta ihan ei tuo rakennelma loppupeleissä sitten osu meikäläisen makuhermoon. Ykkösen laidat on toki hyviä, mutta ei ihan sitä cuppiin asti vievää tasoa. Kakkosessa taas on Sharp, mutta muilta osin taso näin pitkälle kevättä mennessä hiukan kysymysmerkki. Kolmonen ja nelonen puolestaan on kovaa tasoa ja vahvaa kamaa etenkin pleijareihin. Ottawan hyökkäys puolestaan näyttää erittäin ratkaisukykyiseltä. Ykkösestä löytyy hienosti rakennettu tulosyksikkö ja kakkosessa taitoa vaikka muille jakaa. Joskin tuo kakkonen on vähintään yhtä iso kysymysmerkki mitä Torontolla, mutta pääsee nyt sitten tutkan alta kun vastustajalla on myös nuo kyssärit olemassa. Alemmat ketjut myös hienosti rakennettu ja tästä tuleekin melkoinen taistelusarja. Puolustukset myös hyvää tasoa, ehkä kokonaisuuden kannalta kääntyy pikkusen Torontolle, kuten siten maalivahtikin. Kuitenkin nuo Ottawan ekat kaksi ketjua on niin hyvät ja etenkin laitureiden osalta voittaa Toronton vastaavat, että kääntää mun mielestä tän sarjan lopulta niukasti Ottawan suuntaan. Pienestä kiinni, jopa niin pienestä että jos Plekanec vetäis kakkosketjussa Bozakin tilalla niin ois voinut jo kääntyä toiseenkin suuntaan.

Carolina Hurricanes - Pittsburgh Penguins 2-4

Hmm. Carolinan top6 nopealla vilkasulla näyttää erittäin hyvältä, mutta sitten kun alkaa tarkemmin tutkailemaan niin pistää vähän mietityttämään. Kulemin ykkösen laidassa, Johansenin vähän tuskaisempi alkukausi. Eipä Penguinsillakaan E.Kanen alkukausi erityisen laadukas ole ollut ja kakkosen laidat hiukan kysymysmerkkejä, sekä Larkin on vielä poikanen näihin peleihin. Kuitenkin Malkinin johdolla top6 niukasti Pensin puolelle! Alemmat ketjut on molemmilla hyvät, tykkään enemmän Pensin kolmosesta (hyvin niukasti), mutta vastaavasti Canesin nelonen on saman verran parempi. Puolustuksen vie sitten Canes, mutta Jones maalissa jättää kuitenkin pikkusen toivomisen varaa, todistettavaa on vielä hänellä ennen eliittiin nostamista. Crawford on nostellut kannua ja vie siis tämän kaksintaistelun. Taas tasainen pari, annan Malkinin ja maalivahtipelin erolla Pensille.

Idän välierät:

1.Toronto Maple Leafs - Ottawa Senators

Tasainen pari, Torontolla mielestäni hieman parempi keskusta, jonka itse arvotan hyvin korkealle. Ottawalla paremmat laiturit, mutta hyökkäysketjujen roolitus on onnistunut Maple Leafsilla paremmin.
Puolustukset aika tasaiset, mutta siinäkin Torontolle pieni edge, koska Tyutin ei ole nykytasollaan top 4- puolustuja.
Torontolla kätisyydetkin menevät nappiin.
Schneider on nykytasoltaan parempi kuin Varlamov joten sieltäkin Sanderssonille pisteet
TOR 4 - OTT 2

1. Carolina Hurricanes - Pittsburgh Penguins

Tässäpä mielenkiintoinen pari. En löydä joukkueista huomattavia eroja, joten tällä kertaa maalivahti ratkaisee. Crawfordilla on 2 Stanley cup sormusta, Jonesilla 1.
CAR 3 - PIT 4

 

[Sandersson]

Deadline on tiistaina 26.1 klo 20:00! Tällä kertaa vähän lyhyempi aika siis, mutta olisi hyvä saada tämä joskus pakettiinkin. Eikä nyt ainakaan liikaa äänestettävää ole.

KONFERENSSIFINAALIT:

LÄNSI:
St. Louis Blues - Anaheim Ducks

ITÄ:
Toronto Maple Leafs - Carolina Hurricanes

@fewe0 @lake79 @Jaws @Noppa10 @Calgaryman @Abdel @fourtyone @Johnnie @jjoni @Hawk #22 @LostHorizon @Ralph @punasydän @Jonte @TylerDG @Molkke @Roomalainen @Jyyd @Navy @Köyliön Ässä @kretski683 @masa-66

En jaksa enää linkitellä kavereita, jotka eivät ole äänestäneet 2-3 kierrokseen. Vähän pettynyt olen kyllä siihen että näin moni jättänyt homman kesken, mutta koitetaan pitää se min. 20 äänestäjää per kierros loppuun asti.

 

[Sandersson]

Äänestänyt: 21/28
punasydän, fewe0, Abdel, Sandersson, LostHorizon, Hawk #22, Jaws, Molkke, jjoni, Noppa10, Köyliön Ässä, Jonte, TylerDG, kretski683, fourtyone, lake79, Ralph, Polvivaiva, Navy, masa-66, Jyyd

@Calgaryman @Johnnie @Roomalainen

 

[Sandersson]

Nyt ei irtoa paljon tekstiä, joten sanotaan lyhyesti. Laiturit, maalivahdit ja pakit menevät kokonaisuutena mielestäni lähes tasan, mutta keskikaista näyttelee liian isoa roolia. Blues - Ducks 4-2.

Anaheim Ducks - St. Louis Blues

Pareista helpompi. Varmaan valtaosa pitää Bishopia selvästi parempana maalivahtina, mutta itse näen tilanteen todella tiukkana. Tämän kauden osalta voi sanoa, että laukaukset pysähtyvät melkolailla yhtäläisellä tehokkuudella, käytännössä identtiset torjuntaprosentit. Ja siinä missä Bishop vei Tampan viime kaudella finaaleihin, muistan itse Halakin viime kevään loistavat otteet pikku nukahdusta lukuunottamatta sekä Habsin hinaamisen keväällä 2010.

Puolustuksessa jatkan saman toitottamista: Bluesin leveys vie voiton sillä saralla ja mielestäni myös sarjan paras puolustaja löytyy Bluesin riveistä Pietrangelon muodossa. Hyökkäyksessä MacKinnon - Benn on asteen Crosby - Hall kaksikkoa edellä, mutta kysymysmerkkinä on, kuinka paljon ero tasoittuu pudotuspeleissä, kun panokset kovenee? Lopullisen eron tekee kuitenkin Bluesin hyväksi sama asia, kuin edellisessä sarjassa. Kakkosketju pyyhkii vastustajan vastaavalla jäätä aivan mielin määrin. Siinä on Ducksien ~175cm ketjulla äitiä ikävä, kun kaveri jyrää yli. Eikä kolmosketjun Holland - Namestnikov -kaksikkokaan herätä pohjatonta luottamusta, varsinkaan kun vastassa on kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja sekä viime kevään konferenssifinalisti. Sarja Bluesille helpohkosti 4-1.

Toronto Maple Leafs - Carolina Hurricanes

Nyt on niin tasainen pari, että pitää hakea ratkaisua halkaistuista hiuksista. Martin ja Howard ovat tandemina ok, mutta kyllä Schneider on sarjan paras maalivahti. Puolustuksen otan käsittelyyn pari parilta. Coburnin ja Gudbransonin välille vedän yhtäläisyysviivan, mutta ykkösparin etu menee Carolinaan Hedmanin turvin. Kakkosparit menee tasan, Greenen ollessa Michalekia parempi, mutta Määttä taas vie Ceciä. Kolmospari Torontossa on Leddyn mitalla parempi, vaikka Hamhuis ei paljoa häviä. Kokonaisuutena paremmuuden siis ratkaisee paras yksilö, eli Hurricanesilla on piirun parempi puolustus.

Hyökkäyksessä kummallakin on ykkösketjussa "ylimääräinen ratas", mutta Kulemin ja Killorn kumoavat toisensa, joten etua ei tule. PacMax - Johansen on tutkaparina tehokkaamman oloinen, kuin Zuccarello - Kopitar, mutta Kopitar on tähän vaiheeseen koko NHL:n top3-sentteri, jos ollaan vaatimattomia. Kakkos- ja kolmosketjuissa eroa ei löydy sieltäkään ainakaan keskustan osalta. Hienosti rakennetut kokonaisuudet molemmilla joukkueilla, sillä Stepan - Fisher ja Bozak - Plekanec mahtuisivat lähes mihin tahansa joukkueeseen kakkos- ja kolmossenttereiksi. Kun kakkosketjun vasemmalla laidalla on vielä Sharp vs. Kunitz, eli kahden kokeneen voittajan taisto. Loppu hyökkääjistökin on todella tasainen, joskin Bennettin kyvyt hieman epäilyttävät. Kun eroa ei löydy mistään muualta, on pakko äänestää parempaa maalivahtia. Eli seitsemännen ottelun jatkoajalla koko draftin tiukin sarja Torontolle voitoin 4-3.

Konffifinuäänet, jatkoonmenijä boldattuna pienine pohdintoineen;

LÄNSI:
St. Louis Blues - Anaheim Ducks
- Ensinnä täytyy todeta, että molemmat on kasanneet hienot joukkueet eikä suuria eroja tahdo löytyä. Bluesilla on kärkiosaamista, muttei taustalle heittää tarpeeksi kovaa kolmoskenttää, Iginla ei riitä näissä peleissä ja maalivahtikaksikko on horjutettavissa. Ankoilla kaikissa kolmessa ensimmäisessä ketjussa on riittävä tulivoima tehdäkseen maaleja, sekä puolustuspäähän heittää raamikkaita puolustajia nappaamaan Bishopilta mahdollisesti tippuvat reboundit. Kokonaisvaltaisesti Ducks on mielestäni paremmin rakenneltu ja viisikoitu porukka, joten pienten marginaalien peleissä tälläiset seikat vievät joukkueen jatkoon. Ankat siis jatkoon 2-4.
ITÄ:
Toronto Maple Leafs - Carolina Hurricanes
Vaikein pari tähän mennessä arvioitavaksi, kun aiemmin olen katsellut useampaan kertaan Hurricanesin joukkueen läpikotaisin ja pitänyt siitä, poislukien maalivahdeista löytyvät heikkoudet. Nyt kuitenkin vastassa Leafs, jolla hyvin samantyyppinen joukkue ja rakennuskaava. Maalivahdeissa molemmat joutunevat peluuttamaan kakkosveskaa jossainvaiheessa sarjaa, jolloin kortti kääntyy hieman Canesin eduksi. Puolustus molemmilla todella maukas. Työtä tekevät ja periksiantamattomat sentteriosastot ja laitureissa taitoa. Annan pienen edgen Leafsseille kuitenkin leveytensä vuoksi.

Sanderssonin Leafs on lisäksi pystynyt nousemaan tasollaan kokoajan silmissäni ylöspäin, kun mm. Sam Bennett on heittänyt draftin alkamisen jälkeisissä peleissä jo kahdeksan maalia. Tämä todistaa ainakin minulle sen, että hän todella voi olla 2. kentän laituri SC-jahdissa.

Toronto Maple Leafs jatkoon 4-3.

St. Louis Blues - Anaheim Ducks
-Ei löydy ankoille pysäyttäjää. Bluesin bottom6 hyökkäyksestä en juuri pidä. Crosby vie nova scotian poikien taiston, mutta Jamie Benn tasoittaa puntit tutkaparien osalta. Tuo ducksin pakisto iskee vaan meikäläiseen niin kovaa että sen voittanutta ei löydy tästäkään parista vaikka pidän myös bluesin pakistosta. Maalivahtien taisto menee Bishopille. Ankat finaaliin.

Toronto Maple Leafs - Carolina Hurricanes
-Torontolla on todella kova sentterikalusto, kaikki pelaavat laadukkaasti kahteensuuntaan. Vaikka Johansen ja Stepan ovatkin näyttäviä pelaajia, niin tuossa kokonaisvaltaisuudessa he kyllä häviävät selvästi Kopitarille ja kumppaneille. Toronton pakistosta pidän kovasti ja se vie kyllä Carolinan pakistoa selvästi. Zbynek Michalek on kyllä riippakivi kakkosparissa. Maalivahtien taisto menee myös selkeästi Torontoon. Leafs siis finaaliin.

St.Louis Blues - Anaheim Ducks 3-4

Konferenssifinaalit käsillä, joten mennään ihan ketju kerrallaan läpi molemmat joukkueet;

Hyökkäys:

1.ketju
Hyvin samalla kaavalla koottu ykkösketju molemmilla, joten arviointi menee ihan pelaaja vs pelaaja -tyylillä. Benn-MacKinnon vs. Crosby-Hall menee aikalailla tasan, sillä sen verran kuin Crosby on MacKinnonia parempi pelaaja, Benn ottaa kiinni omassa vertailussaan. Kaikki on siis kiinni ketjun kolmannesta lenkistä. Stempniak-Hansen -kaksikko on myöskin todella tasainen, eikä kauhean suuria eroja pysty etsimään. Mielestäni kuitenkin Hansen sopii hieman paremmin omaan ketjuunsa, sillä MacKinnon vaatisi vierelleen hieman paremman puolustavan hyökkääjän. Pieni etu siis Bluesille.

2.ketju
Ketjujen rakenne on hieman erilainen, joten täytyy ajatella kokonaisuutta. Desharnais on ainakin toistaiseksi Monahania varmempi sentteri, samoin kun Gallagher on mielestäni hieman parempi pelaaja kuin Huberdeau. Iginla tuo tarvittavaa kokemusta, mutta pysyykö nuorten ketjukavereidensa perässä? Perraultilla tällaista ongelmaa ei ole, sillä jalkoja kyllä riittää. Joka tapauksessa, paremman sentteripelin ja (paperilla) toimivamman kokonaisuuden ansiosta etu Ducksille.

3.ketju
Ketjut rakennettu melko samalla tavalla, sillä molemmista löytyy kohtuu hyvin kiekkollista taitoa, mutta myös puolustuspään osaamista. Mielestäni kuitenkin Michalek-Hayes-King sopii hieman paremmin pudotuspeleihin kuin Namestnikov-Holland-Stafford, melkein puhtaasti Kingin ansiosta. Tästä siis pieni etu Bluesille.

4.ketju
Tämäkin ketju on rakennettu hyvin samalla tyylillä molemmilla. Thorburn-Neil menevät aikalailla yksi yhteen, vaikka Neil ehkä pykälää monipuolisempi pelaaja onkin. Stollilla alkaa jalka vähän painamaan iän karttuessa, eikä Greg Campbell yksin oikein riitä. Siksi pidän Mitchellien kaksikkoa hieman laadukkaampana, joten etu Ducksille.

1.pari
Pietrangelo ehdottomasti ykköspakki, eikä DeKeyser vierellä ole mikään huono valinta. Ducksien kaksikko Edler-Niskanen on ehkä tasaisempi, mutta kärjen osalta paljon ohkaisempi. Siksi tästä etu Bluesille

2.pari
Hyvin samalainen pari molemmilla. Trouba ja Spurgeon ovat hieman kiekkollisemmat pelaajat, joiden välille erojen tekeminen on vaikeaa. Trouba ehkä pykälää parempi tällä hetkellä. Chara vs. Garrison taas menee mielestäni Ducksille, sillä hidastunut Chara on kokemuksensa ansiosta kovempi luu kuin vastustajansa. Etu Ducksille.

3.pari
Kummankaan kolmospari ei kauheasti tuuletuksia herätä, mutta ovat kuitenkin NHL-tason pelaajia kaikki. Pelkästään Nick Holdenin ansiosta etu Ducksille, sillä on nelikon paras pelaaja.

Maalivahdit:
Bishop vs. Halak. Vaikuttaa jopa hieman epäreilulta vertailulta, sillä Bishop on tällä hetkellä niin kovalla tasolla, ettei Halak pysty oikein mitenkään vastaamaan tähän. Hyvin tasainen sarja tulee lopulta ratkeamaan tähän taisteluun, mikä menee kohtuu selvästi Ducksille.

 

[Sandersson]

St.louis - Anaheim
Kumpikaan nyt ei aiheuta suuria riemunkiljahduksia, mutta kyllä tässä St.Louis kääntää voiton. Oikeastaan maalivahtiosastoa lukuunottamatta kaikki on laadukkaampaa. Hyökkäyksen kärki sekä syvyys on paremmin hallussa, sama koskee puolustusta. Halak ei jää Bishopista niin paljoa jälkeen, olettaen että Big Ben pysyy ehjänä edes. St.Louis vie 4-1

Toronto - Carolina
Harvinaista kyllä änäristä puhuttaessa, idässä pelataan moraalinen finaali. Tämä pari on nyt sitten huomattavasti kinkkisempi Tykkään molempien ykkösketjuista. Toronton ykkönen on rakennettu hyvin, mutta Carolinan vastaa kyllä mainiosti. Puntit aika tasan, tosin Crosby tuo aina lisäpisteen. Kakkosissa Carolina kääntää etua itselleen paremman ratkaisuvoiman vuoksi. Kolmosissa ei ainakaan Torontolle etua, näen tilanteen aika tasapäisenä. Hyvät myös ylöspäin ja etenkin sinne. Nelosissa pieni etu Carolinalle. Hyökkäyspisteet menevät minusta hiukan Carolinalle.

Puolustukset taas menevät aika tasapäin. Toiselle yksi kovanluokan mies sinne mukaan niin peli olisi selvä. Maalivahdeissa taas pientä etua Torontolla. Tasaista on. Vaistolla annan ääneni seiskapelin jatkoajalla. Viime kierroksella äänestin, että Patrick Sharp tekee seiskapelin jatkoilla ja sanon nyt samaa. Carolina. Mutta kenties Draftin niukimmalla erolla.

St. Louis Blues - Anaheim Ducks 4-2

Maalivahdit ja neloskenttä menee Ducksille. Kaikki muu meneekin sitten Bluesille. Ei Ducks huonosti ole kasattu, ei näin pitkälle muuten oltaisi tultu. Puolustuskessakaan ei mikään hirveän iso ero, mutta joukkueiden rakennus suosii playoffeissa huomattavasti enemmän St. Louisia.

Toronto Maple Leafs - Carolina Hurricanes 3-4

Huikea sarja luvassa. Todella tasaiset joukkueet kyseessä, ja sarja voisi kääntyä kumminpäin vain. Ratkaiseva ero tulee hyökkäyksen pienestä yksityiskohdasta; fyysisyydestä. Jotenkin omaan silmään Canes on himpun verran pleijareihin soveltuvampi joukkue, ja sen turvin joukkue eteneekin finaaleihin.

Toronto Maple Leafs - Carolina Hurricanes

Hyvin minimaaliset erot senttereissä, Kopitar on parempi kuin Johansen, mutta Stepan on myöskin parempi kuin Bozak, ehkä hyvin minimaalinen ero Torontolle sentterimittelössä. Laitureissa Pacioretty selvästi paras näistä vaihtoehdoista, joten pieni etu Carolinan suuntaan. Aika lailla tasan hyökkäyksen osalta, heikkouksia ja vahvuuksia löytyy molemmista ja tasaa lopulta mielipiteen.

Puolustuksessa ehkä hieman varmempi omaan päätyyn on Carolinan vastaava, joten (lopputuloksen kannalta ratkaiseva) etu tästä Carolinalle.

Maalivahdit hienoisesti Torontolle.


Carolina Hurricanes finaaleihin 4-3 otteluvoitoin.

Länsi

St. Louis Blues - Anaheim Ducks 2-4

Blues vie hyökkäyspäässä ja etenkin kakkosketjun turvin, mutta Benn pitää homman tasaisena ja Ducksien puolustuspää on rutinoituneempi ja "valmiimpi" näihin karkeloihin. Hyökkäyksellä voitetaan pelejä, mutta puolustuksella mestaruuksia ja sillä erolla tämä alkaakin tässä vaiheessa kääntymään Ankoille. Maalissa kummallakin on ihan pätevä kaveri, mutta ei ehdotonta eliittiveskaa ja aika tasanhan nuo menee. Kommentoidaan nyt vielä sen verran lisää, että molemmilla tiimeillä paljon mistä tykkään ja vastaavasti jonkun verran mistä en sitten yhtään. Esim molemmilla ykkösketjussa supertähdet, mutta sitten "toisen laiturin" rooleissa melkoset tusinakaverit ynnättynä, varmaan että näyttäis sitten alemmat ketjutkin hyviltä. Ja näyttäähän ne. Käännekohta sarjan ratkeamiselle vieraille ehkä kuitenkin se, että Bluesilla on ehkä hiukan enemmän "opittavaa" vielä mitä Duckseilla. Vuoden parin päästä kyllä näiden joukkueiden asetelma kääntyy jo selvästi toisinpäin, kun Monahan, Trouba ja kumppanit on saaneet vielä vähän lisää karvoitusta ja vastaavasti Charan viimesetkin on harmaantuneet.

Itä

Toronto Maple Leafs - Carolina Hurricanes 4-3

Tiukka pari, jossa molemmilla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Sentterinelikko on taattua laatukamaa molemmilla ja pieni edge Torontolle vielä Kopitarin kautta, mutta laituriosastolla Canes ottaa tuon eron kiinni. Kummallekaan porukalle ei kyllä olisi ollut pahitteeksi saada laidoille hiukan lisätukea, mutta selvästi oltiin tosiaan hyökkäykset rakennettu sentterit edellä. Puolustus on tasapäistä vääntöä jälleen, kuusikosta kuitenkin etu menee tällä kertaa Carolinan plakkariin. Etenkin ykkösparin jälkeen Carolina vaikuttaa varmemmalta valinnalta. Tässä vaiheessa Canes olikin jo karkaamassa kohti finaalipaikkaa, mutta maalivahdit sitten tasottaa jälleen pelin. Jones on osoittanut pystyvänsä ottamaan hyviä koppeja voittavan joukkueen takana, mutta vielä on todistettavaakin jäljellä. Schneider vastaavasti ei ole vielä juuri voittavan joukkueen takana päässyt pelailemaan, mutta isossa kuvassa on askeleen (ehkä kaksikin) vielä Jonesia paperilla edellä. Tässä kohtaa päädyttiin sitten mun papereissa tasapeliin ja ratkaiseva pallo menee nyt sitten pienimmällä mahdollisella erolla ja kotiedun turvin Torontolle. Mahtoiko päätökseen vaikuttaa myös sympatia-tasolla Toronton piiiiitkä kannuton putki, en tiedä.

LÄNSI:
St. Louis Blues - Anaheim Ducks 2-4

ITÄ:
Toronto Maple Leafs - Carolina Hurricanes 4-3

Anaheim perustelut:

Anaheim on liian kova pala Missourin ylpeydelle ja näin ollen menevät Stanley Cupin finaaleihin. Jamie Benn murskaa kaikkea mikä liikkuu ja tekee samalla maaleja, Ducksin bottom-9:n ollessa vahvempi. Hiukan kokeneemman oloinen puolustus hoitaa homman kotiin.

Toronto: Leafs tekee jotain aivan käsittämätöntä ja etenee finaaleihin. Takuumiehinä häärivät eliittivahti Schneider sekä hiukan vahvempi puolustus. Sarja ei ole mitenkään selkeä, mutta Leafsin kolme ensimmäistä ketjua ovat kaikki isossa roolissa pisteiden teossa ja nelonenkin osuu siellä täällä ja hoitaa muuten hommansa hyvin. Schneider ottaa ne mitä Jones ei saa kiinni, näin ollen Leafs etenee finaaleihin.