Kolme tuntia deadlineen!
Unohdin siivota sinut tosta, homma ok.Siis hetkinen, eikö mun ääni ole tullut perille? Eilen luulin ainakin lähettäneeni?
Toronto Maple Leafs-St. Louis Blues
STL voittajaksi, yksinkertaisest vaan miellyttää silmää enemmän mitä Toronto ja äänestin konffifinaaleissa jo Carolinaa Torontoa vastaan voittajaksi ja STL:ää voittajaksi Ducksia vastaan, joten tuokin puoltaa STL:n voittoa.
Kannu Bluesille
Toronto Maple Leafs - St. Louis Blues 4-3
Todella vaikea tehdä minkäänlaista eroa näiden jengien välillä, mutta yritetään. Maalivahdeissa kyllä etu menee Torontolle. Vähän ihmetyttää, miten ihmeessä Halak-Enroth kaksikolla ollaan ylipäätään päästy finaalivaiheeseen asti. Tähän vastaus saattaa piillä pakistossa. Omaan silmään Blues-alakerta on huomattavasti paremmin kasattu kuin Leafsin vastaava. Hyökkäysosastolla Blues vie ykkösketjujen matchup jos ei 100-0, niin melko lähelle. Toronton puolelle vaa'an kuitenkin kallistaa huomattavasti tasaisempi Top-9. Bluesilla aika paljon ns. katsomattomia kortteja (Huberdeau, Monahan, Hayes), kun taas Leafsin porukka koostuu pääosin kokeneista, playoffsejakin käyneistä ratsuista.
Tiukka sarja ratkeaa juurikin tuon kokemuksen ja sen tuoman rutiinin myötä game sevenissä, jonka ratkaisija löytyy akselilta Sharp - Kopitar - Tanguay.
Toronto Maple Leafs - St. Louis Blues 4-3
Heti alkuun huomio kiinnittyi Toronton peliliikkeeseen, eli jo itekin vaatimani Plekanecin nosto kakkoseen on tapahtunut finaaleihin! "Hyvä näin", koska muuten top kutoset olis mennyt selvästi Bluesille. Nytkin ne menee, mutta ei yhtä selvästi mitä Bozakin heiluessa tuossa roolissa. Alemmat ketjut on jo tullutkin kehuttua molemmilta aiemminkin, joten ei niistä sen enempää. Hyökkäyksestä pieni edge Bluesille kuitenkin.
Puolustus tasaväkistä. Bluesilla ehkä hiukan "just nyt kuumempi", mutta kun finaaleja pelataan niin Leafs tasottelee hiukan omaa silmää enemmän miellyttävällä kuusikolla nimenomaan tämän draftin pleijareita ajatellen. Tasapeli.
Maalivahdit menee niukasti Schneiderin avulla Leafsin puolelle, mutta Halak on tänne asti torjunut joten oletan miehen löytäneen jälleen jonkun huikean playoffs-vireen. Eli niukasti Leafs.
Puhtaasti verraten siis tasuria pukkaa ja sarja lähtee game seveniin. Kokonaisuus ja pienet tekijät siis ratkasee. Leafsin koko joukkueen kahden suunnan peli on pikkasen edellä koko pelin ajan vaikka kiekko ei tahdo millään löytää maaliin asti, niin kannu on jo matkaamassa pitkästä pitkästä aikaa Torontoon 2-1 numeroilla - kunnes Crosby tasottaa viimesellä minuutilla.
Game 7
27.00 Nick Leddy (Anze Kopitar-Alex Killorn) 1-0
33.12 Jarome Iginla (Sean Monahan) 1-1
38.49 Jay Beagle (Kevin Shattenkirk-Kopitar) 2-1
59.10 Sidney Crosby (Alex Pietrangelo-Taylor Hall) 2-2 im
Ratkaisua joudutaan siis hakemaan jatkoajalta. Pitkän vaihdon jälkeen ekan jatkoerän loppuvaiheilla kakkosketjujen ollessa vastakkain jäällä ajassa 79.14 Monahan-Huberdeau kaksikko "hyökkää liian aikaisin", eikä tarjoa riittävästä apuja puolustukselle Leafsin karvauksen alla. Sharp ryöstää kiekon kulmassa ja nousee etukulmalle, josta liruttaa limpun Halakin längeistä sisään.
79.14 Patrick Sharp 3-2
Onnea Torontolle mestaruudesta, pitkä odotus on vihdoin palkittu. Ja kiitokset Sandersonille draftin ylläpitäjän roolista, sekä onnittelut siihen päälle mahdollisen mestarijoukkueen rakentamisesta.
Toronto Maple Leafs - St. Louis Blues
-Top6 hyökkäykset menee paperilla melko tasan, mutta Torontolla on meritoituneempia playoff-pelaajia kuten Sharp ja Kopitar. Lisäksi Killornilla ja Zuccarellolla on myös kokemusta finaaleista vaikka kannua eivät olekaan pystyneet voittamaan.
Bottom6 hyökkäystä tarkastellessa esiin nousevat toronton paremmat sentterit Bozak ja Beagle. Koko draftin olen toitottanut että tuosta bluesin bottom6 hyökkäyksestä en pidä oikeastaan yhtään, eikä se mielipide ole muuttunut mihinkään. Olen jopa vähän yllättynyt että blues pääsi finaaliin asti. Kauttaaltaan pidän enemmän toronton bottomkutosesta.
Pakistossa ykköspari tasainen, kakkos- ja kolmospari torontolle.
Halak on näyttänyt, että pää kestää poffeissa mutta kyllä Schneider on silti vaan yksinkertaisesti parempi.
Kannu siis torontoon!
Stanley Cup matkaa tänä vuonna Torontoon.
STANLEY CUP -FINAALI:
Toronto Maple Leafs - St. Louis Blues
- Schneider < Halak, kakkosmaalivahdit mukaanlukien tasaistuu mielestäni. Näissä kovissa peleissä kuitenkin lienee syytä vertailla lähinnä ykköspyssyjä.
- Leafin puolustus on astetta kovempi, vaikuttaa hieman taitavemmalta ja nuoremmalta kuin Bluesin.
- Hyökkäys menee ykköskentän osalta Bluesille, mutta kakkos ja kolmoskentästä löytyvän laajuutensa vuoksi edge kääntyy kuitenkin Maple Leafsin suuntaan.
Sarja on lähellä mennä game seveniin asti, mutta kyllä tämä kuudessa saadaan ratkaistua. Crosbyt pelaavat illasta toiseen kovalla tasolla, mutta Monahan-Huberdeau hyytyy pitkässä sarjassa. Patrick Sharp ja aikaisemmassa poffivaiheessa huomioimani Sam Bennett sen sijaan nostavat tasoaan vielä pykälän ja vievät keskinäisiä kaksinkamppailuita tilanteesta toiseen. Halak seisoo ajoittain päällään, muttei se riitä, kun sarjan MVP Kopitar on irti. Loistava joukkue, hyvä sarja ja hieno drafti. Pidän kyllä molempien joukkueiden tyylistä hakea tiettyjä tutkapareja, mutta tälläkertaa luottoni osuu näinpäin. Leafs on mestari voitoin 4-2!
Hyvät joukkueet finaalissa! Maalivahtipeli menee aika tasan, puolustus myös erittäin tasainen, mutta ehkä pieni etu Bluesille. Leafsilla loistavat sentterit, mutta eivätpä ne huonot Bluesillakaan ole. Pidän hieman enemmän St. Louis Bluesin hyökkääjistä.
Hiuksenhienolla erolla finaaliääneni saa...
St. Louis Blues
Suuret kiitokset taas draftin järjestämisestä!
Toronto Maple Leafs - St. Louis Blues
Sanon 17. Kerran, että Halak on aliarvostettu vahti, joka on pystynyt nostamaan tasoaan pudotuspeleissä ennenkin. Myös Schneider on todellinen laatuvahti, joka hänkin on pystynyt petraamaan keväällä. Kumpikaan ei kuitenkaan ole sitä NHL:n maalivahtikermaa.
Puolustuksessa Sandersson veti juuri oikeista naruista nostamalla Greeneä sekä Leddyä ja pudottamalla Coburnin kolmoseen. Näyttää omaan silmään heti kilpailukykyisemmältä. Mies miestä vastaan eroa on vaikea tehdä. Top3 pakit on Torontossa parempia, mutta bottom3 St.Louisissa. Torontosta ei löydy ehkä kuitenkaan niin isoja staroja kärjestä, että pystyisi sen avulla viemään voiton puolustusten taistelussa, vaan leveyden turvin puolustuksen pisteet St. Louisille
Hyökkäykset sitten ovatkin mielenkiintoisia. Kopitar on sarjan kokonaisvaltaisin ja sitä kautta mielestäni paras pelaaja, varsinkin kun Crosby ei ole parhaalla tasollaan. Sentterit muutenkin niukasti Toronton hyväksi, vaikka Monahan ja Hayes ovat laatupelaajia. Nelosessa Stoll on kokenut voittaja, mutta kokonaisuutena laitan nelosketjujen taiston Weisen mitalla Torontolle. Jälleen kerran hyökkäyksen osalta kupin St. Louisin suuntaan kääntää laiturit. Hansen ja Killorn kumoavat toisensa, mutta Hall, Huberdeau ja Iginla vievät Zuccarelloa, Sharpia ja Bennettiä. Mies miestä vastaan ajatellen omat fiilikset: Hall>>Zuccarello, Iginla=Sharp, Huberdeau>>>Bennett. Kolmosessa Torontolla on kaukana parhaista päivistään olevat Tanguay ja Jones, mutta eipä St. Louisinkaan Michalek ole sen kummempi kaveri enää. King on hyvä raataja, ei enempää. Laitureiden voimalla hyökkäys ja koko sarja Bluesille voitoin 4-3.
Finaaliäänet.
Toronto - St.Louis
Toronto ei vaan ole koko draftissa minua miellyttänyt. Olen tainnut vasta kerran äänestää heidän voittoaan. Taas olen vastaan. Viimeisen ja ainoan eron tekee puolustuksen minun silmissäni hieman heikompi taso.
Toronto Maple Leafs - St. Louis Blues
Hyökkäyksessä Maple Leafs vie leveydellään, Bluesilla taso tippuu turhan rajusti kahden kärkikentän jälkeen. Bluesin puolustuksesta taas tykkään Leafsin vastaavaa enemmän. Kenttäpelaajien osalta aika lailla fifty-fifty, mutta veskariosasto vääntää Leafsille niukan voiton.
Toronto - St.Louis 3-4
St.Louisin laituriosasto tekee riittävän pesäeron.
Voittaja: Toronto Maple Leafs
-Vaikea arvostella, kun on niin ylivoimaista. Ainoastaan Dallasin puolustus pystyy haastamaan Toronton, mutta Dallas on pudonnut jo. 4-0 menee poikki tämä.
Toronto Maple Leafs - St.Louis Blues 4-2
Sentterit:
Torontolla selkeästi vahvempi nelikko kasassa. Crosby-Kopitar menevät käytännössä yksi yhteen, mutta muuten Blues jää todella pahasti jalkoihin. Kokemus ehkä suurin ongelma, mutta jotenkin en näe Hayesia ja Monahania Stanley Cup mestarin senttereinä, toinen vielä menisi. Jopa nelosketjussa Beagle vie nykykuntoista Stollia litran mittaa, eli selvä etu Leafsille.
Laiturit:
Hyvin tasainen tilanne tällä osastolla. Roolitukseltaa hyvin samalla tavalla kootut laituriparit, joten erot löytyvät mies miestä vastaan. Syvyydessä eroja on todella vaikea tehdä, mutta ykkösketju kääntää laiturit niukasti Bluesille. Hall on sarjan kovin laitahyökkääjä, vaikka Sharp todella lähelle pääseekin. Siltkin, Hallin erolla Blues ottaa niskalenkin.
Puolustajat:
Bluesilla hieman nimekkäämpi pakisto, mutta ei silti välttämättä laadukkaampi. Pietrangelo kovin liideri koko puolustuksesta, mutta syvyydessä Leafs vie. Kyse on kuitenkin Stanley Cup finaaleista, joten syvyyden merkitys kasvaa todella suureksi. Pietrangelo kuitenkin sen verran kova pelaaja, että puolustajat menevät sarjassa tasan.
Maalivahdit:
Kummankaan maalivahti ei ole ihan NHL:n kärkeä, mutta silti hyvää keskikastia. Kakkosveskareilla ei enää voi pelata, joten koko homma on kiinni parivaljakosta Schneider - Halak. Näistä ensimmäinen on mielestäni parempi maalivahti tällä hetkellä, joten tästä etu Leafsille.
Senttereiden ja maalivahdin erolla Leafs voittaa sarjan lukemin 4-2.
Annan ääneni Torontolle.
Jos täytyy miettiä, miten sarja päättyisi, niin sanoisin 4-2 olevan hyvin lähellä kummankin pitäessä kotivoittonsa, kunnes Toronto yllättäisi kuudennessa pelissä.
Kun näitä kahta vertailee, niin pari eroavaisuutta löytyy, jotka käänsivät itselläni tuloksen tähän. Schneider on hieman aliarvostettu, sillä aika NJ:ssä ei ole mediaseksikästä. Näin Isles-fanina ikävä sanoa, mutta Halak jää maalivahtien taistossa kakkoseksi. Puolustuksessa ei suurempia eroavaisuuksia ollut, sillä kiekollisen osaamisen lisäksi löytyi myös sitä kovissa peleissä tarvittavaa fyysisyyttä. Hyökkäyksessä sitten maalivahdin lisäksi ne pienet erot Torontolle. Tulosyksiköt ovat hieman erilaiset, mutta en usko kummankaan näistä ratkaisevan suuntaan tai toiseen. Torontolla näyttää nimittäin olevan hieman laajemmin tulivoimaa alemmissa kentissä, mikä kääntää peliä enemmän sinne. Tämän lisäksi nelonen vaikuttaa paremmalta kuin vastustajalla. Sellainen ns. playoffs-tyylin nelonen!
Tasainen pari kuitenkin ja pienet eroavaisuudet käänsi pelin Torontolle omissa papereissa.
Ensinnäkin suuret pahoittelut, että jäänyt äänestäminen. Aina tajunnut/muistanut deadlinen jälkeen, mutta nyt päätin olla ajoissa.
Toronto Maple Leafs - St Louis Blues
Maalivahtipeli
Tämä menee kyllä aika selkeästi Torontolle. Schneider on suurin syy taas New Jerseyn hyvälle tilanteelle ja joka pelissä antaa joukkueelle mahdollisuudet voittaa. Halak vaikka ei huono olekaan, niin ei millään yllä Schneiderin tasolle. 2. maalivahdeissa ero on pienempi, mutta minut Hutchinson on vakuuttanut huomattavasti paremmin kuin Enroth. Eli Toronto maalivahtipeli
Puolustus
Tässä on kyllä erittäin tasaiset pakistot. Pietrangelo on loistava all-around puolustaja, mutta toisaalta Shattenkirk ja Greene täydentävät toisiaan erinomaisesti. Myös alemmat parit ovat molemmilla erinomaisia ja nimenomaan hyvät ja toisiaan tukevat parit. Puolustus menee aikalailla tasan omissa papereissa.
Hyökkäys
Crosby-Hall olisi kyllä varmasti kaunista katseltavaa samalla kun Hansen rouhii. Toisaalta Kopitar on taas kapteeni isolla C:llä. Kopitaria luultavasti peluutettaisiin aina Crosbyn kenttää vastaan ja tässä kotiedusta on suuri hyöty Torontolle. Kopitar pelaisi erittäin menestyksekkäästi nolla-nollaa Crosbya vastaan. Myös alemmat kentät ovat hyvin roolitettuja. Monahan ja Plekanec ovat molemmat erinomaisia 2. senttereitä. Bozak on todistanut pärjäävänsä myös ilman Kesseliä ja sopii hyvin kolmosen keskelle. Neloset hoitavat varmasti erinomaisesti omat roolinsa molemmilla. Myös fyysisyyttä löytyy. Erittäin tasaiset hyökkäykset kuitenkin. Ehkä Toronton hyökkäys vain miellyttää hiukan enemmän omaan silmään, niin hyökkäys menee lopulta niukasti Torontolle.
Lopputulos
Toronto voittaa Stanley Cupin. Merkittävimmät asiat ovat Toronton kotietu ja huomattavasti parempi maalivahtipeli.
Stanley Cupin finaalit polkaistaan käyntiin Torontossa. Pelipaidat ja kausikortit on saatu keräiltyä jäältä ja jäätä koristaa finaalien kunniaksi "Stanley Cup Finals"-tekstitys.
Vastakkain siis Toronto Maple Leafs ja St. Louis Blues. Naulaan hiukan ketju vs. ketju mielipiteitä ja "pisteytän" siitä.
Hyökkäys
Alex Killorn - Anze Kopitar (A) - Mats Zuccarello vs. Jannik Hansen - Sidney Crosby (C) - Taylor Hall
Molemmilla on roolit kohdallaan. Vasen laita enemmän duunariosastoa, keskellä taitava sentteri ja oikealla maalintekijä. Itse näen Kopitarin Crosbya vahvempana nimenomaan kahdensuunnan pelin vuoksi. Anze painaa silti hyökkäyspäässä melkein pisteperpeli -tahtia joten loistava sentteri on kyseessä. Killorn ja Hansen menevät melko tasan, mutta Killornilla on melko vahvat näytöt pudotuspeleistä ja täten etu hänelle. Oikea laita molemmilla taitava, Zuccarello on juonikas ja jotenkin jäänyt tällainen clutch-maine päähäni hänestä, Hall puolestaan nopea ja dynaaminen viimeistelijä. Oikea laita tasan. Ykkösketju menee lievästi Leafsille.
Patrick Sharp (A) - Tomas Plekanec - Sam Bennett vs. Jonathan Huberdeau - Sean Monahan - Jarome Iginla (A)
Toisessa ketjussa Torontolla mukavasti kokemusta lisättynä taitavalla Sam Bennettillä. Bluesilla puolestaan kaksi nuorempaa taitavaa pelaajaa, ja siihen vanhempi sotaratsu Iginla. Plekanec-Sharp kuulostaa niin pirun vahvalta että pakko vetää etu tästä Toronton puoleen.
Alex Tanguay - Tyler Bozak - David Jones vs. Milan Michalek - Kevin Hayes - Dwight King
Bottom-6 osastolta löytyy aliarvostettu Tyler Bozak, joka on tässä kohtaa erinomainen kolmossentteri, kuten on myöskin Kevin Hayes. Alex Tanguay tuo kokemusta ja kiekollista taitoa lisää ja toiseen laitaan monipuolinen David Jones, joka voisi yhtä hyvin pelata monessa jengissä TOP6-roolia. Blues vastaa näihin Milan Michalekille, joka tuo kokemusta mutta on hieman ailahteleva. Kevin Hayes on erinomaisen kookas valinta kolmosen sentteriksi, kiekollista taitoa sekä kokoa ja ulottuvuutta samassa paketissa. Dwight King on fyysinen ja isokokoinen rouhija, joka käyttää kokoaan erinomaisesti hyväkseen kulmatilanteissa. Tästä kuusikosta on paha päättää selkeästi parempaa ketjua, joten laitetaan tasan.
Steve Ott - Jay Beagle - Dale Weise vs. Greg Campbell - Jarret Stoll - Chris Thorburn
Sitten nelosketjut. Heti alkukatsomalta huomaa, että Torontolla on ehkä ripaus enemmän leveyttä tuotu neloseen asti. Steve Ott vittuilee ja härnää vastustajia minkä kerkeää, Beagle nollaa vastustajan tähtiä ja Dale Weise tekee samaa jota Ott sillä lisäyksellä, että hän osuu tolppienkin väliin huomattavasti useammin. St. Louis mätsää tähän vastaavilla laitureilla, mutta joilla ei kuitenkaan ole hyökkäyspotentiaalia yhtä paljon. Stoll puolestaan on ihan hyvä nelossentteri, mutta Beagle-Weise omissa papereissani nostaa Leafsin nelosketjun Bluesin vastaavaa hiukan paremmaksi.
Puolustus
Andy Greene (C) - Kevin Shattenkirk vs. Danny DeKeyser - Alex Pietrangelo (A)
Ykköspakkipareista löytyy klassinen puolustava-hyökkäävä -roolitus. L-R on myös tässä vahva. Todella vaikea tehdä tästä päätöstä. Greene on myös aliarvostettu ja tuntematon puurtaja monelle, mutta loistava sellainen. DeKeyser puolestaan nuori, hyvä allaround-puolustaja. Pietrangelon sekä Shattenkirkin välille on itseni mahdoton tehdä ratkaisua suuntaan tai toiseen, joten tämä pari laitetaan tasoihin.
Nick Leddy - Cody Ceci vs. Jason Garrison - Jacob Trouba
Eipä ole toinen pari yhtään helpompi. Leddy on offensiivispainotteinen, Norris-ääniäkin kerännyt puolustaja ja Ceci kookkaana hyvin kiekkoa liikuttavana pakkina on hyvä kakkospari. Vastaan Blues asettaa ison mutta hyvin liikkuvan Garrisonin, joka omaa painavan kudin. Tähän vierelle nuori kahdensuunnan pakki Trouba. Vaikea tehdä tästäkään päätöstä suuntaan tai toiseen.
Braydon Coburn - Deryk Engelland vs. Carl Gunnarsson - Tom Gilbert
Leafs tarjoaa kolmospariin kaksi melko puolustavaa pakkia, joskin Coburnilla on myös upsidea hyökkäyssuuntaan. Tähän vierelle luunmurskaaja Engelland, eikä maalinedustalla ole kovin hauskaa olla. Bluesilla Gunnarsson joka pistää kiekkoa hyvin liikkeelle, osaa pelata alivoimalla sekä ylipäätään shutdown-roolissa. Vierelle Gilbert, joka pelaa lyhyttä syöttöä ja yleensäkin turvallista peliä, ei ota riskejä. Tätä paria on vaikea ratkaista, toisaalta tykkään Coburnin koosta ja ulottuvuudesta, mutta Gunnarsson on hyvä shutdown-pakki. Engelland itseäni miellyttää hiukan enemmän kuin Gilbert, joten ihan desimaalinen etu tästä Leafsille.
Maalivahdit
Cory Schneider / Michael Hutchinson vs. Jaroslav Halak / Jhonas Enroth
Jälleen aliarvostettu suuruus Toronton kokoonpanossa, ainakin itselle vuosia Schneider oli vähän tuntemattomampi nimi, mutta ihan eliittitason veskari. Halakin ailahtelevuus ei ole hänen vahvuutensa, ja Scheider vie tämän kotiin. Kakkosveskareista ei synny eroa suuntaan jos toiseenkaan, molemmat osaavat yhtä hyvin täyttää juomapulloa.
Overall, tiukka pari, puolustus meni tasan, hyökkäyksessä syntyi vähän eroa Leafsille, ja maalivahtipelissäni myöskin. Stanley Cup palaa Torontoon otteluvoitoin 4-2!