Sandersson
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers, Porin Ässät
New York Rangers
Dustin Brown - Pavel Datsyuk - Blake Wheeler
Ondrej Palat - Jordan Staal - Brad Boyes
Erik Cole - Mikael Backlund - David Jones
Dominic Moore - Brian Boyle - Erik Condra
Marc Vlasic - Dougie Hamilton
Robyn Regehr - Slava Voynov
Jake Muzzin - Michael Stone
Ben Bishop
Thomas Greiss
1. Pavel Datsyuk A - $7,500,000
2. Ben Bishop - $2,300,000
3. Marc-Edouard Vlasic A - $4,250,000
5. Blake Wheeler - $5,600,000
5. Jordan Staal - $6,000,000
6. Andrej Sekera - $2,750,000 <-> Slava Voynov - $4,166,667
6. Dustin Brown C - $5,875,000
7. Dougie Hamilton - $894,167
8. Ondrej Palat - $3,333,333
11. Jake Muzzin - $1,000,000
11. Mikael Backlund - $1,500,000
12. Brad Boyes - $2,625,000
14. Robyn Regehr - $3,000,000
14. Brian Boyle - $2,000,000
14. Erik Cole - $4,500,000
16. Michael Stone - $1,150,000
18. Dominic Moore - $1,500,000
19. Thomas Greiss - $1,000,000
20. David Jones - $4,000,000
20. Erik Condra - $1,500,000
NYR: 4th + 9th + 10th <-> EDM: 5th + 6th + 11th
NYR: 13th + 15th + 17th <-> VAN: 14th + 14th + 18th
NYR: Andrej Sekera + 18th <-> NYI: Slava Voynov + 20th
Cap payroll: $63,694,167/$69,000,000
11 Stanley Cup -voittoa
2 Calder Cup -voittoa
1 Memorial Cupin voitto
Olympialaisista tuliaisina 1 kulta, 1 hopea ja 1 pronssi
1 World Cup -kulta
1 MM-kulta
+ iso kasa himmeämpiä mitaleja MM-kisoista (myös U20), joita en jaksanut edes laskea
Keski-ikä: 28.05v
Keskipituus: 187.70cm
Keskipaino: 93.25kg
Joukkue olisi tämän hetken kookkain NHL:ssä, sillä keskipituudessa ja -painossa ollaan molemmilla sijoilla 2.
---
New York Rangers managerin silmin
varoitus: sisältää helvetisti paskapuhetta enkä osaa kirjoittaa lyhyesti
Dustin Brown - Pavel Datsyuk - Blake Wheeler
Ondrej Palat - Jordan Staal - Brad Boyes
Erik Cole - Mikael Backlund - David Jones
Dominic Moore - Brian Boyle - Erik Condra
Marc Vlasic - Dougie Hamilton
Robyn Regehr - Slava Voynov
Jake Muzzin - Michael Stone
Ben Bishop
Thomas Greiss
1. Pavel Datsyuk A - $7,500,000
2. Ben Bishop - $2,300,000
3. Marc-Edouard Vlasic A - $4,250,000
5. Blake Wheeler - $5,600,000
5. Jordan Staal - $6,000,000
6. Andrej Sekera - $2,750,000 <-> Slava Voynov - $4,166,667
6. Dustin Brown C - $5,875,000
7. Dougie Hamilton - $894,167
8. Ondrej Palat - $3,333,333
11. Jake Muzzin - $1,000,000
11. Mikael Backlund - $1,500,000
12. Brad Boyes - $2,625,000
14. Robyn Regehr - $3,000,000
14. Brian Boyle - $2,000,000
14. Erik Cole - $4,500,000
16. Michael Stone - $1,150,000
18. Dominic Moore - $1,500,000
19. Thomas Greiss - $1,000,000
20. David Jones - $4,000,000
20. Erik Condra - $1,500,000
NYR: 4th + 9th + 10th <-> EDM: 5th + 6th + 11th
NYR: 13th + 15th + 17th <-> VAN: 14th + 14th + 18th
NYR: Andrej Sekera + 18th <-> NYI: Slava Voynov + 20th
Cap payroll: $63,694,167/$69,000,000
11 Stanley Cup -voittoa
2 Calder Cup -voittoa
1 Memorial Cupin voitto
Olympialaisista tuliaisina 1 kulta, 1 hopea ja 1 pronssi
1 World Cup -kulta
1 MM-kulta
+ iso kasa himmeämpiä mitaleja MM-kisoista (myös U20), joita en jaksanut edes laskea
Keski-ikä: 28.05v
Keskipituus: 187.70cm
Keskipaino: 93.25kg
Joukkue olisi tämän hetken kookkain NHL:ssä, sillä keskipituudessa ja -painossa ollaan molemmilla sijoilla 2.
---
New York Rangers managerin silmin
varoitus: sisältää helvetisti paskapuhetta enkä osaa kirjoittaa lyhyesti
Kokonaiskuva, "the big picture"
Tätä kohtaa jouduin supistamaan, sillä 11 162 merkkiä oli Jatkoajalle liikaa. Käytetään siis ranskalaisia.
- Edellisistä drafteista oppineena varasin nimien sijasta tasoa. (esim. Heatley paljon suurempi nimi kuin Palat, mutta kumman ottaisit joukkueeseesi?)
- Sentteristö draftin paras puolustussuuntaan. Selken voittanut Datsyuk, Selkeen ehdolla ollut J. Staal, tulevaisuuden potentiaalinen Selke-ehdokas Backlund sekä NHL:n top-5 nelossentteri Brian Boyle. Ja en edes ala luettelemaan laitureiden panosta.
- Joukkueen vahvuuksia materiaalin laajuus: kolmosketju voisi käydä potentiaalin täyttyessä kakkosketjusta ja kolmospari kakkosparista. Kenenkään asema ei ole selviö. Paitsi Datsyukin. :)
- Suurin heikkous: joidenkin pelaajien nimettömyys/aliarvostus. Miten raati näkee tilanteen?
Hyökkäys:
Hyökkäyksen pelillistä johtajaa ei tarvitse kenenkään arvuutella: Pavel Datsyuk. Muutama vuosi sitten puhuttiin maailman parhaasta pelaajasta. Nykyisellään Pavel on jo 36-vuotias, mutta kykenee ehdottomasti pelaamaan huipputasolla vielä 2-3 vuotta. NHL:n pehmeimmät kädet, loistava peliäly, ja 3-kertainen Selke-tason työskentely omaan päähän. Hänen lahjojaan pyrkivät laidoilla hyödyntämään yhdysvaltalaiset Dustin Brown sekä Blake Wheeler. Brown on malliesimerkki fyysisestä laiturista, joka jättää aina kaikkensa kentälle kyeten samalla tuomaan nimensä tulostaululle. LA Kingsin kapteenina johdattanut heidät kahteen Stanley Cupiin kolmen vuoden sisään. Blake Wheeler taas on pelaaja, jota pidän erittäin aliarvostettuna. Osittain tämä johtuu hänen joukkueestaan, sillä Winnipeg Jets on umpisurkea. Wheeler on kuitenkin nyt iskenyt kolme kautta putkeen tehoja n. 70 pisteen keskiarvolla täyttä kautta kohden. 194-senttinen kolossi, joka osaa todella käyttää ruhoaan hyödyksi kulmissa ja ajaessaan maalille. Omaa loistavan rannelaukauksen. Kookkaaksi pelaajaksi myös erittäin nopea. Syrjäytti Bobby Ryanin USA:n Olympiajoukkueesta. :) Odotettavissa tuhoa ja iso kasa maaleja, kun Bryan Little vaihtuu päittäin Datsyukiin.
Kakkosketjun sentterinä toimii isokokoinen Jordan Staal, joka tunnetaan loistavana kahden suunnan pelaajana. Selke-tasoinen puolustustyöskentely, mutta paljon annettavaa myös hyökkäyspäässä. Pimentää vastustajan kuin vastustajan. Kakkosketjun vasempaan laitaan työnnetään 23-vuotias Tsekki Ondrej Palat, joka taidettiin varausvuonnaan huutaa viiden viimeisen pelaajan joukossa. Mutta mitä vielä? Kaveri takoi tulokaskaudellaan tehot 23+36 ja ällistytti kaikki loistavilla pelinrakennustaidoillaan ja kypsällä puolustustyöskentelyllä (plusmiinus näytti +32 kauden päätteeksi). Taisteli loppuun asti Calderista, mutta kansalaisuus ja ikä veivät voiton MacKinnonille, pelillisesti ero oli hiuksenhieno. Brad Boyes täydentää kolmikon. Floridan paras maalintekijä tällä kaudella. Hiipunut urahuipustaan, mutta kykenee hyvien ketjukaverien vierellä myös pisteidentekoon, todisteena kaksi edellistä kautta. Pääsääntöisesti maalintekijä, mutta omaa myös taitoja pelinrakennukseen.
Kolmosen sentterinä toimii Mikael Backlund, joka on tällä hetkellä Calgary Flamesin ykkössentteri. Hyvä pelinrakentaja, mutta myös muiden senttereiden tapaan loistava puolustussuuntaan. Pidettiin aika kauan menetettynä tapauksena, mutta vakiinnuttanut itsensä 0,5p/peli -mieheksi. Ja potentiaalia parempaan on. Laituripari Cole-Jonesissa riittää kokoa. Cole on tyyliltään klassinen power forward. Ei välttämättä ideaalein pelaaja enää top-6 rooliin, mutta omimmillaan kolmosketjussa. Jones on ollut floppi Calgaryssa, mutta tämä kritisointi liittynee enemmän hänen palkkapussinsa kokoon, mutta täällä hän pääsee keskittymään taas saamaan itseluottamuksensa kuntoon pienemmällä vastuulla. Houkutteleva paketti: isokokoinen, hyvät kädet, ylittänyt kaksi kertaa 20 maalin rajan (ja yhdellä kaudella 23 otteluun 10 kilausta). Loukkaantumiset hidastaneet kehitystä.
Nelosketjun sydän on Rangersin viime kauden kaksikko Moore-Boyle, jotka pelasivat aivan uskomattoman kevään. Blokkasivat laukauksia, tappoivat alivoimia, nollasivat vastustajia ja tekivät myös pisteitä 8 mieheen, vaikka sitä ei heiltä edes odotettu. Condra on Ottawan parhaimpia hyökkääjiä puolustuspäähän ja tyyliltään myös melko aggressiivinen pelaaja. Kaikilla on pelillisesti annettavaa joukkueelle, ja mitään puhdasta agitaattoria en nähnyt tarpeelliseksi tänne roudata. Kokoonpanoa katsellessa kyllä jokainen kuitenkin tietää, että hanskaukseen löytyy kykyä. Periksi ei anneta.
Puolustus:
Puolusta johtaa Marc Vlasic. Hän ei tule ensimmäisenä mieleen kun puhutaan parhaista puolustajista. Hän ei ole erityisen näyttävä pelaaja ja ei pääse otsikoihin. Valinta Kanadan olympiajoukkueeseen kertoo kuitenkin paljon. Puolustussuuntaan NHL:n parhaita, ja kykenee myös hyvään kiekolliseen peliin, vaikkei nyt Karlssonin tasoa ihan ole. Hänen tasoisensa puolustavan pakin rinnalla on helppo pelata, ja joukkueen nuorin pelaaja Dougie Hamilton kaavailtiin tähän rooliin. Hän on loistava pelaaja, ja tulevaisuudessa taistelee ehdottomasti parhaan puolustajan tittelistä. Mutta entä nykytaso? Jääkaapin kokoinen kaveri, joka on hyvä molempiin suuntiin. Hyvä viivamies ylivoimalle. Pelannut nyt kaksi kautta Bostonin takalinjoilla hyvin tehoin, mutta erityisesti vakuutuin hänestä playoffeissa. Oli selkeästi Bostonin paras pakki, jopa ohi Charan. 7 pistettä 12 otteluun. Ensi kaudeksi kaavailtu ykköspariin, ja hän on todellakin pelannut paikan itselleen.
Sitten päästäänkin kakkospariin, jonne hommattiin Robyn Regehr ja kaupattiin paikallisviholliselta Slava Voynov kaveriksi. Kyseessähän on siis käytännössä LA Kingsin kakkospari. Ja näytti riittävän pyttyyn asti. Mitchell toki pelasi Regehrin loukkaantumisen johdosta hänen paikallaan osan pudotuspeleistä, mutta Regehr on selkeä upgrade. Roolitkin aika selkeästi puolustava-hyökkäävä.
Kolmosparissa Jake Muzzin, joka on myöskin Kingsin mies. Muzzin aiheuttanee monelle mitä vittua? -efektin, mutta on todistanut tasonsa. Alkukaudesta melko hasardi, mutta nousi esiin raketin lailla. Oli Kingsin toiseksi tärkein puolustaja, ja pelasi ykkösparissa Doughtyn kanssa yli 20 minuuttia ottelua kohden playoffeissa. Latoi todella paljon ylivoimamaaleja keväällä ja jakeli kovia taklauksia. "Pärjäsi vain Doughtyn siivellä". Osittain totta, ja tietysti NHL:n top-3 pakin rinnalla on helppo pelata. Mutta kaikista muista puolustajista juuri hän lunasti sen tontin tasokkaalla kahden suunnan pelillä. Hänen pakkiparinaan on maailmanlaajuisesti tunnettu supertähti Michael Stone, josta moni kuulee nyt ensimmäisen kerran. Isokokoinen oikea käsi alhaalla pelaava pakki, joka ihastutti työsulkukaudella Pho.. Arizona Coyotesissa ja on tätä nykyä automaatio pelaavaan kokoonpanoon. 21 pistettä viime kaudella 70 peliin. Pelaa melko virheetöntä peliä ja hyvä molempiin suuntiin. Tässä parissa ei ole mitään yksiulotteista roolijakoa.
Maalivahdit:
Ykkösmaalivahti on siis Ben Bishop. Tuli jo varauksen hetkellä mietittyä että riittääkö hänen statuksensa, mutta 2.3 miljoonan sopimus ja loistavat meriitit viime kaudella erottivat hänet muista. Tänään Yzerman sorvasikin sitten herralle kuuden miljoonan vuosipalkan, ja täysin ansaitusti. Sijoittui tällä kaudella Vezina-äänestyksessä kolmanneksi, ja mikäli oikein muistan niin myös Hart Trophy-äänestyksessä oli kymmenen parhaan pelaajan joukossa. Kantoi lähes yksin Lightningin playoffeihin Stamkosin potiessa jalkaansa, mutta loukkaantui juuri pudotuspelien alla. Yli kaksimetrinen ukko kyseessä, ja kuten moni saattoi jo oivaltaa, niin peittää todella suuren osan maalista. Paha sinne on laukoa.
Kakkosmaalivahdiksi poimittiin Saksan lahja maailmalle, Thomas Greiss. Moni spekuloi hänen haastavan tulevalla kaudella tosissaan Fleuryn ykköstorjujan tontista, ja onnistuessaan voi lopettaa Marc-Andren tarinan Pingviineissä. Vakuutti Ph.. Arizonassa otteillaan, ja olen ehdottomasti tyytyväinen hänen varaamiseensa.
Tätä kohtaa jouduin supistamaan, sillä 11 162 merkkiä oli Jatkoajalle liikaa. Käytetään siis ranskalaisia.
- Edellisistä drafteista oppineena varasin nimien sijasta tasoa. (esim. Heatley paljon suurempi nimi kuin Palat, mutta kumman ottaisit joukkueeseesi?)
- Sentteristö draftin paras puolustussuuntaan. Selken voittanut Datsyuk, Selkeen ehdolla ollut J. Staal, tulevaisuuden potentiaalinen Selke-ehdokas Backlund sekä NHL:n top-5 nelossentteri Brian Boyle. Ja en edes ala luettelemaan laitureiden panosta.
- Joukkueen vahvuuksia materiaalin laajuus: kolmosketju voisi käydä potentiaalin täyttyessä kakkosketjusta ja kolmospari kakkosparista. Kenenkään asema ei ole selviö. Paitsi Datsyukin. :)
- Suurin heikkous: joidenkin pelaajien nimettömyys/aliarvostus. Miten raati näkee tilanteen?
Hyökkäys:
Hyökkäyksen pelillistä johtajaa ei tarvitse kenenkään arvuutella: Pavel Datsyuk. Muutama vuosi sitten puhuttiin maailman parhaasta pelaajasta. Nykyisellään Pavel on jo 36-vuotias, mutta kykenee ehdottomasti pelaamaan huipputasolla vielä 2-3 vuotta. NHL:n pehmeimmät kädet, loistava peliäly, ja 3-kertainen Selke-tason työskentely omaan päähän. Hänen lahjojaan pyrkivät laidoilla hyödyntämään yhdysvaltalaiset Dustin Brown sekä Blake Wheeler. Brown on malliesimerkki fyysisestä laiturista, joka jättää aina kaikkensa kentälle kyeten samalla tuomaan nimensä tulostaululle. LA Kingsin kapteenina johdattanut heidät kahteen Stanley Cupiin kolmen vuoden sisään. Blake Wheeler taas on pelaaja, jota pidän erittäin aliarvostettuna. Osittain tämä johtuu hänen joukkueestaan, sillä Winnipeg Jets on umpisurkea. Wheeler on kuitenkin nyt iskenyt kolme kautta putkeen tehoja n. 70 pisteen keskiarvolla täyttä kautta kohden. 194-senttinen kolossi, joka osaa todella käyttää ruhoaan hyödyksi kulmissa ja ajaessaan maalille. Omaa loistavan rannelaukauksen. Kookkaaksi pelaajaksi myös erittäin nopea. Syrjäytti Bobby Ryanin USA:n Olympiajoukkueesta. :) Odotettavissa tuhoa ja iso kasa maaleja, kun Bryan Little vaihtuu päittäin Datsyukiin.
Kakkosketjun sentterinä toimii isokokoinen Jordan Staal, joka tunnetaan loistavana kahden suunnan pelaajana. Selke-tasoinen puolustustyöskentely, mutta paljon annettavaa myös hyökkäyspäässä. Pimentää vastustajan kuin vastustajan. Kakkosketjun vasempaan laitaan työnnetään 23-vuotias Tsekki Ondrej Palat, joka taidettiin varausvuonnaan huutaa viiden viimeisen pelaajan joukossa. Mutta mitä vielä? Kaveri takoi tulokaskaudellaan tehot 23+36 ja ällistytti kaikki loistavilla pelinrakennustaidoillaan ja kypsällä puolustustyöskentelyllä (plusmiinus näytti +32 kauden päätteeksi). Taisteli loppuun asti Calderista, mutta kansalaisuus ja ikä veivät voiton MacKinnonille, pelillisesti ero oli hiuksenhieno. Brad Boyes täydentää kolmikon. Floridan paras maalintekijä tällä kaudella. Hiipunut urahuipustaan, mutta kykenee hyvien ketjukaverien vierellä myös pisteidentekoon, todisteena kaksi edellistä kautta. Pääsääntöisesti maalintekijä, mutta omaa myös taitoja pelinrakennukseen.
Kolmosen sentterinä toimii Mikael Backlund, joka on tällä hetkellä Calgary Flamesin ykkössentteri. Hyvä pelinrakentaja, mutta myös muiden senttereiden tapaan loistava puolustussuuntaan. Pidettiin aika kauan menetettynä tapauksena, mutta vakiinnuttanut itsensä 0,5p/peli -mieheksi. Ja potentiaalia parempaan on. Laituripari Cole-Jonesissa riittää kokoa. Cole on tyyliltään klassinen power forward. Ei välttämättä ideaalein pelaaja enää top-6 rooliin, mutta omimmillaan kolmosketjussa. Jones on ollut floppi Calgaryssa, mutta tämä kritisointi liittynee enemmän hänen palkkapussinsa kokoon, mutta täällä hän pääsee keskittymään taas saamaan itseluottamuksensa kuntoon pienemmällä vastuulla. Houkutteleva paketti: isokokoinen, hyvät kädet, ylittänyt kaksi kertaa 20 maalin rajan (ja yhdellä kaudella 23 otteluun 10 kilausta). Loukkaantumiset hidastaneet kehitystä.
Nelosketjun sydän on Rangersin viime kauden kaksikko Moore-Boyle, jotka pelasivat aivan uskomattoman kevään. Blokkasivat laukauksia, tappoivat alivoimia, nollasivat vastustajia ja tekivät myös pisteitä 8 mieheen, vaikka sitä ei heiltä edes odotettu. Condra on Ottawan parhaimpia hyökkääjiä puolustuspäähän ja tyyliltään myös melko aggressiivinen pelaaja. Kaikilla on pelillisesti annettavaa joukkueelle, ja mitään puhdasta agitaattoria en nähnyt tarpeelliseksi tänne roudata. Kokoonpanoa katsellessa kyllä jokainen kuitenkin tietää, että hanskaukseen löytyy kykyä. Periksi ei anneta.
Puolustus:
Puolusta johtaa Marc Vlasic. Hän ei tule ensimmäisenä mieleen kun puhutaan parhaista puolustajista. Hän ei ole erityisen näyttävä pelaaja ja ei pääse otsikoihin. Valinta Kanadan olympiajoukkueeseen kertoo kuitenkin paljon. Puolustussuuntaan NHL:n parhaita, ja kykenee myös hyvään kiekolliseen peliin, vaikkei nyt Karlssonin tasoa ihan ole. Hänen tasoisensa puolustavan pakin rinnalla on helppo pelata, ja joukkueen nuorin pelaaja Dougie Hamilton kaavailtiin tähän rooliin. Hän on loistava pelaaja, ja tulevaisuudessa taistelee ehdottomasti parhaan puolustajan tittelistä. Mutta entä nykytaso? Jääkaapin kokoinen kaveri, joka on hyvä molempiin suuntiin. Hyvä viivamies ylivoimalle. Pelannut nyt kaksi kautta Bostonin takalinjoilla hyvin tehoin, mutta erityisesti vakuutuin hänestä playoffeissa. Oli selkeästi Bostonin paras pakki, jopa ohi Charan. 7 pistettä 12 otteluun. Ensi kaudeksi kaavailtu ykköspariin, ja hän on todellakin pelannut paikan itselleen.
Sitten päästäänkin kakkospariin, jonne hommattiin Robyn Regehr ja kaupattiin paikallisviholliselta Slava Voynov kaveriksi. Kyseessähän on siis käytännössä LA Kingsin kakkospari. Ja näytti riittävän pyttyyn asti. Mitchell toki pelasi Regehrin loukkaantumisen johdosta hänen paikallaan osan pudotuspeleistä, mutta Regehr on selkeä upgrade. Roolitkin aika selkeästi puolustava-hyökkäävä.
Kolmosparissa Jake Muzzin, joka on myöskin Kingsin mies. Muzzin aiheuttanee monelle mitä vittua? -efektin, mutta on todistanut tasonsa. Alkukaudesta melko hasardi, mutta nousi esiin raketin lailla. Oli Kingsin toiseksi tärkein puolustaja, ja pelasi ykkösparissa Doughtyn kanssa yli 20 minuuttia ottelua kohden playoffeissa. Latoi todella paljon ylivoimamaaleja keväällä ja jakeli kovia taklauksia. "Pärjäsi vain Doughtyn siivellä". Osittain totta, ja tietysti NHL:n top-3 pakin rinnalla on helppo pelata. Mutta kaikista muista puolustajista juuri hän lunasti sen tontin tasokkaalla kahden suunnan pelillä. Hänen pakkiparinaan on maailmanlaajuisesti tunnettu supertähti Michael Stone, josta moni kuulee nyt ensimmäisen kerran. Isokokoinen oikea käsi alhaalla pelaava pakki, joka ihastutti työsulkukaudella Pho.. Arizona Coyotesissa ja on tätä nykyä automaatio pelaavaan kokoonpanoon. 21 pistettä viime kaudella 70 peliin. Pelaa melko virheetöntä peliä ja hyvä molempiin suuntiin. Tässä parissa ei ole mitään yksiulotteista roolijakoa.
Maalivahdit:
Ykkösmaalivahti on siis Ben Bishop. Tuli jo varauksen hetkellä mietittyä että riittääkö hänen statuksensa, mutta 2.3 miljoonan sopimus ja loistavat meriitit viime kaudella erottivat hänet muista. Tänään Yzerman sorvasikin sitten herralle kuuden miljoonan vuosipalkan, ja täysin ansaitusti. Sijoittui tällä kaudella Vezina-äänestyksessä kolmanneksi, ja mikäli oikein muistan niin myös Hart Trophy-äänestyksessä oli kymmenen parhaan pelaajan joukossa. Kantoi lähes yksin Lightningin playoffeihin Stamkosin potiessa jalkaansa, mutta loukkaantui juuri pudotuspelien alla. Yli kaksimetrinen ukko kyseessä, ja kuten moni saattoi jo oivaltaa, niin peittää todella suuren osan maalista. Paha sinne on laukoa.
Kakkosmaalivahdiksi poimittiin Saksan lahja maailmalle, Thomas Greiss. Moni spekuloi hänen haastavan tulevalla kaudella tosissaan Fleuryn ykköstorjujan tontista, ja onnistuessaan voi lopettaa Marc-Andren tarinan Pingviineissä. Vakuutti Ph.. Arizonassa otteillaan, ja olen ehdottomasti tyytyväinen hänen varaamiseensa.
Viimeksi muokattu: