Philadelphia Flyers
Benoit Pouliot - Claude Giroux - Daniel Briére
Viktor Stalberg - Mikael Granlund - Jason Pominville
Alex Galchenyuk - Carl Söderberg - Radim Vrbata
Cody McLeod - Scott Laughton - Shawn Thornton
Keith Yandle - Alec Martinez
Sergei Gonchar - Sami Vatanen
Mark Streit - Deryk Engelland
Ryan Miller
Carter Hutton
1. Claude Giroux (8,250,000$)
2. Ryan Miller (6,000,000$)
3. Keith Yandle (5,250,000$)
4. Jason Pominville (5,600,000$)
5. Mikael Granlund (900k$)
6. Mark Streit (5,250,000$)
7.Radim Vrbata (5,000,000$)
8. Carl Söderberg (1,008,333$)
9. Sami Vatanen (1,262,500$)
10. Alec Martinez (1,100,000$)
11. Alex Galchenyuk(925k$)
12. Daniel Briére (4,000,000$)
13. Viktor Stalberg (3,000,000$)
14. Sergei Gonchar (5,000,000$)
15. Benoit Pouliot (4,000,000$)
16. Deryk Engelland (2,916,667$)
17. Shawn Thornton (1,200,000$)
18. Cody McLeod (1,150,000$)
19. Carter Hutton (725k$)
20. Scott Laughton (863,333$)
Lyhyehkö mainospuhe jengistäni :
Yleisesti hyökkääjistä: Hyökkäyksen olen roolittanut kolmeen ns. tuloskenttään, ja yhteen ryminää ja vilskettä tuovaan nollanolla -ketjuun. Kaikki hyökkäysvitjat koostuvat siten, että vasemmassa laidassa left-laituri, ja oikealla rightin puolelta ampuva laituri.
1.ketju: Ensimmäiseen ketjuun halusin muodostaa runkosarjan kolmanneksi parhaan pistemiehen rinnalle tasaisen laiturikaksikon. Pouliot tuo mukavasti työnteon meininkiä ketjuun hyvällä laitakahina- ja vääntämispelillään, vaikkakin joskus sortuu pelaamaan turhan pehmeästi. Isolla ja ulottuvalla Pouliot'lla on myös kiistatta lahjakkuutta hyökkäyspäähän, joka varmasti pääsee todella hyvin esiin Giroux'n rinnalla. Oikeassa laidassa viilettää Giroux'n vanha tutkapari Flyers-vuosilta, Danny Brére. Parhaalla kaudellaan NHL:ssä 95 pistettä painanut Briére on edelleenkin huipputasolla, vaikkakin ikä ja pelivuodet takana alkavat painaa. Siirto Montrealiin ja kolmosketjuun ei näy myöskään kunnolla viime kauden tehopisteissä. Siirto tutun Giroux'n rinnalle piristää tätä kokenutta, playoff-pelien ratkaisijaa. Ketju on rakennettu taitavien äijien ympärille, ei niinkään fyysisyyttä korostaen. Kuten usein, tässäkin ketjussa huippusentteri nostaa muiden pelaajien tasoa ja saa heistäkin ne ylimääräiset tehot irti, jota tuskin muutoin saataisiin.
2.ketju: Toiseen ketjuun halusin myöskin tuoda yhden tutkaparin, Granlund-Pominville sekä vasempaan laitaan erittäin nopean, fyysisen Stalbergin. Kaikki tietävätkin jo pienehkön Granlundin taidot häntä seuranneena joten ei siitä sen enempää. Taitavan oululaissentterin oikeaan laitaan on heitetty viime kaudella pitkälti hänen syötöistään osunut, 30 kaappia viimeistellyt Jason Pominville. Hyvät johtamistaidot omaavaa Pominvillea ei voi hyvästä maalintekopotentiaalistaan huolimatta laskea puhtaaksi snaipperiksi, hänellä on myös erittäin hyvä pelisilmä joka auttaa hakeutumaan hyviin paikkoihin ja iskemään niistä laatan häkkiin. Vasempaan laitaan tulee todella nopea luistelija, joka ei todellakaan kierrä fyysisiä vääntöjä. Stanley Cup -sormuksen omistava Viktor Stalberg tasapainottaa ketjua nopeana, fyysisenä ja isokokoisena pelotteena. Hänen kiekolliset taitonsa ovat myöskin hieman aliarvostettuja. Tästä kertoo vaikkapa edelliskauden lockoutin tehopisteet KHLstä, melkein piste per peli. Kokonaisuutena ketju omaa potentiaalin olla todellinen "clutch"ketju vaikka sitten vasta pleijareissa. Kun hyvän tason fyysisyys, pelisilmä ja maalintekotaito yhdistyy näiden kolmen herran kesken, on combo melko hienoa katseltavaa.
3.ketju: Ketjusta löytyy poikkeuksellisen paljon taitoa ollakseen kolmosketju. Työteliäänä kahdensuunnan hyökkääjänä tunnettu, toisella tulokaskaudellaan 48 pistettä heittänyt ruotsalainen Carl Söderberg saa rinnalleen erittäin potentiaaliset laiturit. Vasemmalla on vuoden 2012 varaus nro. 3, Alex Galchenyuk. Venäläiset sukujuuret omaava Galchenyuk on erittäin taitava mailankäsittelijä, joka näkee kentän hyvin. Hänen ollessa hyökkäysalueella kiekossa, on aina vaara olemassa. Toiseen laitaan nuorempia kavereita paimentamaan tulee kokenut, 33v kehäkettu Vrbata. Ollaaksen ns. epätsékki, Radim Vrbata työskentelee jopa kohtalaisesti myös puolustussuuntaan ja pelaa parhaiten hyvin organisoidun valmennuksen ja joukkueen alaisuudessa. Hänellä on todella hyvä laukaus, ja suht pehmeät kädetkin löytyy. Kokonaisuutena tässä kolmosketjussa ensimmäisenä huomioon astuu varmasti kiekollinen osaaminen, jota erityisesti laidoilta löytyy. Kuitenkin, Söderbergin ollessa kahdensuunnan hyökkääjä hän pystyy rytmittämään peliä molempiin suuntiin, ja niin ollen ketjussa löytyy myös puolustusasennetta ja duunarimeininkiä, vaikkakin laiturit ovat etunenässä taitavia.
4.ketju: Nelosketju on enempää asiaa kaunistelematta tehty tyypillisistä fyysisistä duunareista. Silti erityismaininnan saa Flyersin oma poika, ketjun sentteri, vain 20-vuotias Scott Laughton. Hän on OHLssä tullut tutuksi kiekollisena, kahdensuunnan sentterinä, joka tykkää erityisesti kun tullaan "playing the body". Laughton omaa keskiverto luistelutaidon, sekä tykkää tappaa jäähyjä, ja on myös ihan hyväkin siinä. Laidoilta löytyy parivaljakko Shawn Thornton - Cody McLeod. Bostonin sheriffi, 100-kiloinen Thornton, osaa ärsyttämisen jalon taidon, varmasti yksi NHLn parhaista agitaattoreista. Thorntonilla on tarttuva, pysähtymätön pelityyli ja taisteluasenne. Hän ajattelee aina joukkueen etu edellä ja taklaa erittäin hanakasti. Tästä syystä Bruins, ensi kaudella Panthers sekä monet joukkueet arvostavat hänen kaltaistaan pelaajaa joukkueessaa erittäin paljon. McLeod ei puolestaan ole ihan yhtä fantastinen ja räiskyvä kuten Thornton, mutta on silti eittämättä hyvä duunaripelaaja, jonka joukkue voi huoletta heittää kentälle pelin lopussa, hyökkäyspään aloitus ja johto on pidettävä sekuntien käydessä vähiin. Energinen kovanaama myöskin siis Cody McLeod.
Yleisesti puolustajista: Puolustukseen lähdin hakemaan ripauksen kokemusta, kiekollista taitoa ja vähän myös fyysisyyttä. Ennenkaikkea yritin saada tasaisen kuusikon, taso ei saisi paljon heitellä pakilta toiselle. Alla puolustajat pareittain:
1.pari: Yandle - Martinez. 27-vuotias Keith Yandle on hyvin kokonaisvaltainen ja valmis puolustaja. Hän on isokokoinen, hyvä luistelija, omaa loistavan pelisilmän ja tulisen kudin. Eikai sitä paljoa enempää pakilta voi vaatia? Yandlen kiekonkäsittelytaidot ovat myös vähän keskivertoa paremmat. Hän on tosiaan kiekollinen pakki, mutta osaa kuitenkin puolustaa hyvin. Keith Yandle on se neljäs hyökkääjä. Hänen viereltään löytyy tuore Stanley Cup -mestari Alec Martinez, joka myöskin pelaa vasen käsi alhaalla. Martinez on hyvä all around -puolustaja, joka antaa sen varman syötön pois omalta alueelta. Pelaa tosiaan varmasti, tekee usein sen varman ratkaisun ja tästä syystä on valmentajalle luotettava pelaaja. Omaa myös käyttökelpoisen laukauksen.
2.pari: Gonchar - Vatanen. Kokenut, kookas Sergei Gonchar on konkaripuolustaja itänaapurista, joka pystyy vieläkin pelaamaan hyvällä tasolla, vaikka ikää onkin jo mittarissa. Lähes 190-senttinen Gonchar pystyy pelaamaan hyvin kokonaisvaltaista peliä ja ylivoimaa, jossa hänen aseenan on hyvä laukaus ja syöttötaito. Ylivoiman ulkopuolelta huomioitavaa on Goncharin pelinluku- ja syöttötaito. Gonchar antaa teräviä syöttöjä, jotka tulevat omien lapaan. Ikää on mittarissa tietysti se 37vuotta, ja tämän vuoksi ei pysty pelaamaan enää niitä isoimpia minuutteja kuten vuosia sitten. Kokenut sotaratsu saa vierelleen pienen suomalaisen nuorukaisen, joskin erittäin taitavan Sami Vatasen. Vatasen potentiaali kohdistuu hyökkäyspään suorituksiin. Hänen laukauksensa on huippuluokkaa, ja hän myös uskaltaa ottaa mukavasti riskiä kiekollisena puolustajana. Siniviivalla saadessaan kiekon, jos näkee että vastustaja on peittänyt laukaisu- ja syöttölinjan, uskaltaa hän rohkeasti haastaa vastustajan kärkikarvaajan. Vatanen on myös vauhtiin päästessään erittäin hyvin liikkuva puolustaja, ja pelisilmä on myös hyvä. Miinuksena on tietysti koko, ja puolustuspelin heppoisuus.
3.pari: Streit - Engelland. Tässä parissa yhdistyy puolustajien ääripäät. Mark Streit on kiekollinen puolustaja, jonka aseena on usein hyvä ykkössöttö alueelta ja hyökkäysten tukeminen. Ylivoimalla Streitista saadaan paras irti hänen omatessaan todella hyvän lämärin. Syöttötaito on myöskin vähän keskivertoa parempi. Pienehkönä miinuksena voidaan todeta puolustusalueen puolustuspeli, joka saisi olla hiukan jämäkämpää. Raporttien perusteella Streit on kylläkin mennyt siinä hiukan eteenpäin vuosien aikana. Sitten tulee Deryk Engelland, puolustuksen isäntä. Pelaa erittäin jämäkästi ja fyysisesti, omalla alueella toimittaa kiekon mahdollisimman varmasti pois, riskejä välttäen. Tämä on se kaveri kun puhutaan maalinedustajan luutijasta.
Maalivahdit: Miller - Hutton. Vezinankin voittanut Ryan Miller on hyvä ja varma valinta ykkösveskariksi. Carter Hutton puolestaan stunttasi hyvin Rinnettä Nashvillessä viime kaudella, torjuntaprosentin ollessa 91. Tasaisen vahva kaksikko, josta Miller kuitenkin se ykkösveskari, ja Hutton manttelinperijänä kun Miller suuntaa kohti eläkettä.
Joukkueen saavuttamia suorituksia (himmeämmät ja pienemmät jätetty huomiotta): 5 SC -voittoa, 3 MM-kultaa, 2 Olympiahopeaa ja 2 Olympiapronssia.
1.ketju: Ensimmäiseen ketjuun halusin muodostaa runkosarjan kolmanneksi parhaan pistemiehen rinnalle tasaisen laiturikaksikon. Pouliot tuo mukavasti työnteon meininkiä ketjuun hyvällä laitakahina- ja vääntämispelillään, vaikkakin joskus sortuu pelaamaan turhan pehmeästi. Isolla ja ulottuvalla Pouliot'lla on myös kiistatta lahjakkuutta hyökkäyspäähän, joka varmasti pääsee todella hyvin esiin Giroux'n rinnalla. Oikeassa laidassa viilettää Giroux'n vanha tutkapari Flyers-vuosilta, Danny Brére. Parhaalla kaudellaan NHL:ssä 95 pistettä painanut Briére on edelleenkin huipputasolla, vaikkakin ikä ja pelivuodet takana alkavat painaa. Siirto Montrealiin ja kolmosketjuun ei näy myöskään kunnolla viime kauden tehopisteissä. Siirto tutun Giroux'n rinnalle piristää tätä kokenutta, playoff-pelien ratkaisijaa. Ketju on rakennettu taitavien äijien ympärille, ei niinkään fyysisyyttä korostaen. Kuten usein, tässäkin ketjussa huippusentteri nostaa muiden pelaajien tasoa ja saa heistäkin ne ylimääräiset tehot irti, jota tuskin muutoin saataisiin.
2.ketju: Toiseen ketjuun halusin myöskin tuoda yhden tutkaparin, Granlund-Pominville sekä vasempaan laitaan erittäin nopean, fyysisen Stalbergin. Kaikki tietävätkin jo pienehkön Granlundin taidot häntä seuranneena joten ei siitä sen enempää. Taitavan oululaissentterin oikeaan laitaan on heitetty viime kaudella pitkälti hänen syötöistään osunut, 30 kaappia viimeistellyt Jason Pominville. Hyvät johtamistaidot omaavaa Pominvillea ei voi hyvästä maalintekopotentiaalistaan huolimatta laskea puhtaaksi snaipperiksi, hänellä on myös erittäin hyvä pelisilmä joka auttaa hakeutumaan hyviin paikkoihin ja iskemään niistä laatan häkkiin. Vasempaan laitaan tulee todella nopea luistelija, joka ei todellakaan kierrä fyysisiä vääntöjä. Stanley Cup -sormuksen omistava Viktor Stalberg tasapainottaa ketjua nopeana, fyysisenä ja isokokoisena pelotteena. Hänen kiekolliset taitonsa ovat myöskin hieman aliarvostettuja. Tästä kertoo vaikkapa edelliskauden lockoutin tehopisteet KHLstä, melkein piste per peli. Kokonaisuutena ketju omaa potentiaalin olla todellinen "clutch"ketju vaikka sitten vasta pleijareissa. Kun hyvän tason fyysisyys, pelisilmä ja maalintekotaito yhdistyy näiden kolmen herran kesken, on combo melko hienoa katseltavaa.
3.ketju: Ketjusta löytyy poikkeuksellisen paljon taitoa ollakseen kolmosketju. Työteliäänä kahdensuunnan hyökkääjänä tunnettu, toisella tulokaskaudellaan 48 pistettä heittänyt ruotsalainen Carl Söderberg saa rinnalleen erittäin potentiaaliset laiturit. Vasemmalla on vuoden 2012 varaus nro. 3, Alex Galchenyuk. Venäläiset sukujuuret omaava Galchenyuk on erittäin taitava mailankäsittelijä, joka näkee kentän hyvin. Hänen ollessa hyökkäysalueella kiekossa, on aina vaara olemassa. Toiseen laitaan nuorempia kavereita paimentamaan tulee kokenut, 33v kehäkettu Vrbata. Ollaaksen ns. epätsékki, Radim Vrbata työskentelee jopa kohtalaisesti myös puolustussuuntaan ja pelaa parhaiten hyvin organisoidun valmennuksen ja joukkueen alaisuudessa. Hänellä on todella hyvä laukaus, ja suht pehmeät kädetkin löytyy. Kokonaisuutena tässä kolmosketjussa ensimmäisenä huomioon astuu varmasti kiekollinen osaaminen, jota erityisesti laidoilta löytyy. Kuitenkin, Söderbergin ollessa kahdensuunnan hyökkääjä hän pystyy rytmittämään peliä molempiin suuntiin, ja niin ollen ketjussa löytyy myös puolustusasennetta ja duunarimeininkiä, vaikkakin laiturit ovat etunenässä taitavia.
4.ketju: Nelosketju on enempää asiaa kaunistelematta tehty tyypillisistä fyysisistä duunareista. Silti erityismaininnan saa Flyersin oma poika, ketjun sentteri, vain 20-vuotias Scott Laughton. Hän on OHLssä tullut tutuksi kiekollisena, kahdensuunnan sentterinä, joka tykkää erityisesti kun tullaan "playing the body". Laughton omaa keskiverto luistelutaidon, sekä tykkää tappaa jäähyjä, ja on myös ihan hyväkin siinä. Laidoilta löytyy parivaljakko Shawn Thornton - Cody McLeod. Bostonin sheriffi, 100-kiloinen Thornton, osaa ärsyttämisen jalon taidon, varmasti yksi NHLn parhaista agitaattoreista. Thorntonilla on tarttuva, pysähtymätön pelityyli ja taisteluasenne. Hän ajattelee aina joukkueen etu edellä ja taklaa erittäin hanakasti. Tästä syystä Bruins, ensi kaudella Panthers sekä monet joukkueet arvostavat hänen kaltaistaan pelaajaa joukkueessaa erittäin paljon. McLeod ei puolestaan ole ihan yhtä fantastinen ja räiskyvä kuten Thornton, mutta on silti eittämättä hyvä duunaripelaaja, jonka joukkue voi huoletta heittää kentälle pelin lopussa, hyökkäyspään aloitus ja johto on pidettävä sekuntien käydessä vähiin. Energinen kovanaama myöskin siis Cody McLeod.
Yleisesti puolustajista: Puolustukseen lähdin hakemaan ripauksen kokemusta, kiekollista taitoa ja vähän myös fyysisyyttä. Ennenkaikkea yritin saada tasaisen kuusikon, taso ei saisi paljon heitellä pakilta toiselle. Alla puolustajat pareittain:
1.pari: Yandle - Martinez. 27-vuotias Keith Yandle on hyvin kokonaisvaltainen ja valmis puolustaja. Hän on isokokoinen, hyvä luistelija, omaa loistavan pelisilmän ja tulisen kudin. Eikai sitä paljoa enempää pakilta voi vaatia? Yandlen kiekonkäsittelytaidot ovat myös vähän keskivertoa paremmat. Hän on tosiaan kiekollinen pakki, mutta osaa kuitenkin puolustaa hyvin. Keith Yandle on se neljäs hyökkääjä. Hänen viereltään löytyy tuore Stanley Cup -mestari Alec Martinez, joka myöskin pelaa vasen käsi alhaalla. Martinez on hyvä all around -puolustaja, joka antaa sen varman syötön pois omalta alueelta. Pelaa tosiaan varmasti, tekee usein sen varman ratkaisun ja tästä syystä on valmentajalle luotettava pelaaja. Omaa myös käyttökelpoisen laukauksen.
2.pari: Gonchar - Vatanen. Kokenut, kookas Sergei Gonchar on konkaripuolustaja itänaapurista, joka pystyy vieläkin pelaamaan hyvällä tasolla, vaikka ikää onkin jo mittarissa. Lähes 190-senttinen Gonchar pystyy pelaamaan hyvin kokonaisvaltaista peliä ja ylivoimaa, jossa hänen aseenan on hyvä laukaus ja syöttötaito. Ylivoiman ulkopuolelta huomioitavaa on Goncharin pelinluku- ja syöttötaito. Gonchar antaa teräviä syöttöjä, jotka tulevat omien lapaan. Ikää on mittarissa tietysti se 37vuotta, ja tämän vuoksi ei pysty pelaamaan enää niitä isoimpia minuutteja kuten vuosia sitten. Kokenut sotaratsu saa vierelleen pienen suomalaisen nuorukaisen, joskin erittäin taitavan Sami Vatasen. Vatasen potentiaali kohdistuu hyökkäyspään suorituksiin. Hänen laukauksensa on huippuluokkaa, ja hän myös uskaltaa ottaa mukavasti riskiä kiekollisena puolustajana. Siniviivalla saadessaan kiekon, jos näkee että vastustaja on peittänyt laukaisu- ja syöttölinjan, uskaltaa hän rohkeasti haastaa vastustajan kärkikarvaajan. Vatanen on myös vauhtiin päästessään erittäin hyvin liikkuva puolustaja, ja pelisilmä on myös hyvä. Miinuksena on tietysti koko, ja puolustuspelin heppoisuus.
3.pari: Streit - Engelland. Tässä parissa yhdistyy puolustajien ääripäät. Mark Streit on kiekollinen puolustaja, jonka aseena on usein hyvä ykkössöttö alueelta ja hyökkäysten tukeminen. Ylivoimalla Streitista saadaan paras irti hänen omatessaan todella hyvän lämärin. Syöttötaito on myöskin vähän keskivertoa parempi. Pienehkönä miinuksena voidaan todeta puolustusalueen puolustuspeli, joka saisi olla hiukan jämäkämpää. Raporttien perusteella Streit on kylläkin mennyt siinä hiukan eteenpäin vuosien aikana. Sitten tulee Deryk Engelland, puolustuksen isäntä. Pelaa erittäin jämäkästi ja fyysisesti, omalla alueella toimittaa kiekon mahdollisimman varmasti pois, riskejä välttäen. Tämä on se kaveri kun puhutaan maalinedustajan luutijasta.
Maalivahdit: Miller - Hutton. Vezinankin voittanut Ryan Miller on hyvä ja varma valinta ykkösveskariksi. Carter Hutton puolestaan stunttasi hyvin Rinnettä Nashvillessä viime kaudella, torjuntaprosentin ollessa 91. Tasaisen vahva kaksikko, josta Miller kuitenkin se ykkösveskari, ja Hutton manttelinperijänä kun Miller suuntaa kohti eläkettä.
Joukkueen saavuttamia suorituksia (himmeämmät ja pienemmät jätetty huomiotta): 5 SC -voittoa, 3 MM-kultaa, 2 Olympiahopeaa ja 2 Olympiapronssia.
Joukkueen keskiarvot:
Kespituus: 185,15cm
Keskipaino: 88,38kg
Keski-ikä: 29,25v
Cap payroll: $62,575,833 / $69,000,000
Viimeksi muokattu: