Pelailen tässä uraani, tai tällä hetkellä seurailen. Tylsää kun on niin kirjoittelen vähän pitemmin. Tylsistymisen syy selviää piakkoin.
Aloitin hyökkäävän pakkini uran näytösottelussa ja tuloksena oli seitsemäs varaus Torontoon, Tahmeatahan tämä on, kun joukkue on niin paska. Ekassa matsissa NHL:ssä kuitenkin toisella laukauksella maali puolustuksen avustuksella toki. Päihin tuli kuitenkin.
Nyt pääsemme siihen miksi kirjoitan, kun matsi pyörii tässä taustalla. Capsia vastaan tuli tilanne jossa pääsin murtautumaan puoustuksen läpi ja juuri kun olin tekemässä temppuja tuli Mike Green takaa ja taklasi rumasti, ei jäähyä. No minä tietenkin kostamaan. Luistelin perään ja huitaisin viikatteella. Lopputulos Green sairastuvalle ja meikä suihkuun huitomisesta.
Tallustelin sitten suivaantuneena käytövää pitkin koppiin ja ajattelin, toivon, että matsi simuloitaisiin nyt loppuun. Eipä sellaista onnea, joudun katsomaan koko loppu matsin jäähyaitiosta ja katsomaan kun taas Torontoa teurastetaan. Vittu mitä järkeä? Miksi tälläisellä tilanteessa vain voisi tulla simuloitua lopputulosta ja kohti uusia haasteita.
BaP moodista kun on puhe, niin onko joku muukin huomannut, että hyökkääjänä pelaaminen on tautisen vaikeata verrattuna pakkiin? Vai olenko vain paska hyökkääjä?
Edit. Muahah Greeniltä näköjään murtui hanska ja sivussa joulukuulle.Saas nähdä tuleeko joku ja hakkaa mut palasiksi seuraavassa matsissa Washingtonia vastaan.