En ole noiden hyökkäyspelaamisen tasoa romahduttavien lumisotien suurimpia ystäviä, mutta tällä kertaa keli kyllä palveli vahvemman juoksupelin Eaglesia, joten ei kai sitä valittaakaan voi.
Hurts on saanut joo taas kritiikkiä osakseen. Osin aiheesta, osin ei. Eipä Buffalossakaan Allen mitenkään kummoisia lukemia saanut aikaiseksi pykälää kesymmässä lumipyryssä, niin ei tällaista Hurtsiltakaan voinut mielestäni olettaa vaan olosuhteiden lähestymistä enemmän niiden pahojen virheiden ja pallonmenetysten välttämisen kautta. Otteluun tulo oli itseasiassa hyökkäykseltä hyvä. Hurts pääsi lyhyillä kuvilla nopeasti ja hyvässä rytmissä pallosta eroon ja kun oli paikka juosta, sen myös käyttivät. Jalen itsekin uskalsi juosta pallon kanssa jo huomattavasti normaalimmin. Muutama iso heittopelikin meinasi ohessa onnistua, mutta harmillisesti kääntyivät incompleteiksi, mikä ei asiaa edistänyt ja sateen voimistuessa ei pidempiä yrityksiä enää nähtykään, mikä oli ottelun panokset ja johtoasema huomioiden varmasti sinänsä viisasta, mutta teki vain Ramsin puolustamisen aika selkeäksi.
Heittodowneilla nähtiin Hurtsin vanhaa tuttua ongelmaa. Mikäli ensimmäiset luvut eivät aukea ja puolustus saa ne pelattua pois, niin lopputulemana on jähmettyminen taskuun ja säkitetyksi tuleminen. Yhden safetyn ja ainakin pari field goal rangelta ulostuloa saivat palkinnoksi näistä. Minimivaatimus pitäisi olla se pallosta eroon pääseminen.
Puolustuksen puolelta en pitänyt siitä lopun passivoitumisesta, mikä on toki ollut Fangiolle tyypillistä selvässä johtoasemassa läpi uran. Eli puhdasta ja helposti luettavaa pelkän linjan painetta, jonka myötä Stafford pystyi rauhassa operoimaan pocketista palloa saumoihin. Tämän vuoksi meinasi käydä kylmät, mutta onneksi saivat ne muutamat isot pelit Carterilta, Slaylta jne. jotka pelastivat päivän.
Mitchellin pitäisi onneksi pelata Commandersia vastaan, mikä onkin tärkeää, sen verran monta isoa peliä back-up Rodgers ehti antamaan. Pelottaisi nähdä kaveri Scary Terrya vastaan, kun pitäisi vielä puolustaa juuri sitä puolta, jolla McLaurin enimmäkseen operoi. Tasokkaan RG Sam Cosmin puuttuminen on vuorostaan asia, mihin Eagles toivon mukaan pääsee Jalen Carterin johdolla kiinni.
Commandersia vastaan olivat viimeksi suurissa ongelmissa Danielsin omien juoksujen kanssa, johon toivon mukaan on jotain keksitty. Ja jos Lions puolustus jossain onnistui, niin se oli juuri tämä. Toki kun heitto upposi ei Danielsin jalkoja suuremmin edes tarvittu, mutta kun yritti rikkonaisia pelejä pelastaa, pääsivät hyvin mieheen kiinni.
Lionsista puheen ollen. NFC North osoittautui sitten tämän kauden eräänlaiseksi fraud-divariksi, kolme joukkuetta pudotuspeleihin murskaavalla 40-11 recordilla, jonka jälkeen koko kolmikko 0-3 saldolla lomille ilman, että yhdenkään voisi sanoa kaatuneen ns. saappaat jalassa lähelle maksimiaan yltäen. No aina on seuraava kausi…
Commandersin lento on tuolla puolustukselle riittänyt jo NFC:n loppuotteluun. Mitä sitten, kun joukkuetta saadaan vielä vahvistettua?
Kuulostaa ihan vuoden takaiselta Houston Texansilta ja miten tarina jatkuikaan? Saivat täksi kaudeksi puolustustaan selvästi paremmaksi, mutta vuorostaan hyökkäys ei enää ollutkaan siinä samassa flow-tilassa ja jo suurin piirtein seuraavaksi GOAT:ksi nostettu nuori pelinrakentajakin pelasi paljon tulokasvuottaan heikommin. Mistä näitä siis koskaan tietää? Pitää vain kyetä takomaan, kun rauta on kuumaa. Commandersilla on varmasti tulevina kausina paperilla tämän vuoden lähtötilannetta jopa selvästi parempi joukkue, mistä huolimatta se jokin voi jäädä puuttumaan ja tämän kauden menestys toistamatta.
Seuraava ei ole niinkään sinulle, vaan yleisemmin, mutten osta tätä ihme narratiivia, etteikö Washingtonilla olisi mitään mahdollisuuksia vaan häviävät sitten viimeistään Super Bowlissa. Ei Eaglesinkään olisi koskaan pitänyt voittaa mestaruutta Big Dick Nick pelinrakentajanaan varsinkaan, kun vastaan asettui loppuvastuksena The GOAT itse, mutta niin vain kävi. Oddsit olisivat varmasti Chiefsin tai Billsin puolella, mutta ei niillä vielä peliä voiteta.
Lamar kävi myöntämässä omat mokansa ja osoitti johtajuutta, vaikka pelasi aivan riittävän hyvin, että voitto olisi pitänyt pelistä ottaa helposti.
Tämä oli mielestäni se Ravensin hopeareunus ja upgrade vuoden takaiseen, vaikkei varmasti kannattajista vielä siltä tunnukaan. Alkuun näytti taas vanhalta tutulta kaavalta, että Lamar sössii homman aivan itse (suorastaan luokaton inter ja fumble), mutta pystyi tekemään käännöksen ja olemaan loppujen lopuksi voiton edellyttämällä tasolla suhteessa vastapuolen Alleniin. Jos on vielä pelin jälkeen hoitanut homman miehekkäästi ja kypsästi himaan, mitä sitäkään ei mielestäni ole aina nähty, voi jotain parempaa joskus odottaakin.