Fangio ja puolustus tekivät kovan kasvojenpesun surkean Falcons-pelin jäljiltä. Derek Carria ei paljoa kunnioitettu tai pelätty vaan hyökkäsivät juoksua vastaan aggressiivisesti, mikä tuotti tulosta, kun linjakin sai nyt sitä painetta pelinrakentajaan. Varsinkin Jalen Carter oli vihdoin toivotussa beast modessa. Toki tehtävää helpotti, että Saintsin sentteri McCoy putosi heti alussa pelistä pois.
Tästä on pakko antaa tunnustusta puolustukselle ja Fangiolle. Nyt saatiin painetta jopa kuuppa Carria vastaan joka söi samalla myös Saintsin juoksua pois. Eihän tuolla puolustuksen linjassa ole Garretin tapaista mörköä tulemaan läpi tacklejen, mutta nyt sentään saatiin luotua painetta kuupalle joka on puuttunut kahdessa edellisessä ottelussa. Carr oli kusessa joka oli odotettavissakin jos paine hyppää silmille äkkiä. Carter oli Falcons ottelun ottelun jälkeen todella vittuuntunut omaan peliinsä ja hienosti vastasi kyllä huutoon sen jälkeen ja nähtiin mihin Carter pystyy. Jordan Daviskin näytti paremmalta Saintsia vastaan vaikka se nyt ei ole mikään saavutus sinäsä.
Kellen Moore on saanut hyökkäyksen rullaamaan mukavasti, mutta kliinisyyttä tuo huutaisi. Nytkin hyvät drivet valuivat interiin, Hurtsin kiintiö fumbleen ja Sirianniin, tämän päätettyä Atlanta-pelin kritiikin jäljiltä potkumaalien olevan selkeästi nössöjä varten. Olivat nyt sentään systemaattisesti aggressiivisia, mikä jäi viikko takaperin puuttumaan. Koen hyväksi, että neljäs ja lyhyt tilanteita lähdetään FG:n automaattisen potkaisemisen sijaan pelaamaan, mutta toistaiseksi toteutukset ovat olleet varsin kamalia, mihin täytyisi saada nopeaa muutosta. Lisäksi kyllähän vain tietyissä tilanteissa pitää hyväksyä, että hyvä drive, muttei riittävän ja ottaa ne tarjolla olevat kolme pinnaa. Hyvä esimerkki tällaisesta se taukoa edeltänyt tilanne. Ennen snappiä mikään ei mielestäni osoittanut, että Saints puolustus olisi ollut höynäytettävissä Brotherly Shoven feikkaamisella, jolloin olisi pitänyt kutsua aikalisä ja potkutiimi kentälle. Tällä kertaa eivät onneksi hävinneet peliä alle kolmella pisteellä, joten suurempaa jossiteltavaa ei tästä sentään jäänyt.
Kellen Mooren hyökkäystä on kiva katsoa, kun siellä juostaan motioneja kunnolla. Viime kaudella ei niitä nähty ollenkaan.
Siinä tilanteessa oli kummallista sekin, että Sirianni selkeästi kävi keskustelun Hurtsin kanssa pelivalinnasta tehden lopullisen päätöksen, jonka myös pelin jälkeen medialle myönsi eli käveli koordinaattorinsa yli vaikka kauden alla vannoi medialle kuinka hyökkäyksen pelinkutsuminen on täysin Mooren hallussa. Ei tämäkään ottelu mitenkään päin nostanut luottoa Siriannia kohtaan, mutta viime kautta paremmat koordinaattorit pelastavat sentään osan, joten katsotaan nyt millaista soppaa syntyy.
Positiiviselle puolelle menee luonnollisesti Dallas Goedertin henkiin herääminen ja hyökkäyksen linjan toimivuus oikean puolen startterien pois tippumisesta huolimatta. Fred Johnson ja Tyler Steen tulivat hyvin sisään.
Siriannihan leikkii vain tulella olemalla oma vitun ylimielinen itsensä. Itselläni on hirttänyt kiinni hänen valintoihinsa niin pahasti jo viime kaudella, että sen korjaamiseen ei tämä kausi edes riitä vaikka vahingossa edes Super Bowliin asti pääsisivät taas. (Eagles ei pääse edes playoffseihin tai saati playoffien ekalta kierrokselta edes jatkoon jos noita helvetin isoja virheitä ei saada karsittua pois).
Hurtsin piikkiinhän osa ongelmista on pakko myös laittaa. Hurtsin päätöksenteko kyky on ollut todella vajavaista ja hänen omaan piikkiinsä osa noista typeristä inttereistä ja fumbleista on mentävä. Hurts pakottaa peliä välillä ihan liikaa. Tarvitseeko sitä palloa heittää helvetin pieneen ikkunaan maalialuelle jos sen ottelun voisi hoitaa fiksumminkin ottamalla ne tarvittavat jaardit heittämällä lyhyempää heittoa tai juoksemalla palloa.
Vaikka sitä rohkeana pidetään, että pelataan 4 down varmalla potkumaali etäisyydellä, niin entäs jos se kääntyykin tiukassa pelissä itseään vastaan. Puolustus ja Barkley sekä Goedert pelasti Siriannin nyt. Omasta mielestäni tuo ylimielinen kaveri on edelleen se suurin ongelma Eaglesin hyökkäyksessä vaikka hän ei kuulemma pelejä enään kutsukkaan.
Goederttia oli pakko ottaa mukaan kunnolla ihan jo loukkaantumisten takia ja eipä yllätä sitten ollenkaan miten helvetin hyvin Goedert vastasi huutoon lyömällä 170 yardia tauluun. En ole varma kuka sisempi laitahyökkääjä on tehnyt nuo lukemat edellisen kerran? Kittle tai Lionsien Laporta oma veikkaus tuohon.
Mollien saralla, niitä loukkaantumisia jälleen vaan tuli, kun Lane Johnsonin ja Mekhi Bectonin lisäksi DeVonta Smith passitettiin aivotärähdysprotokollaan sen brutaalin taklauksen seurauksena ja Darius Slay joutui vuorostaan vatipää Trevor Penningin riepottelemaksi. Britain Coveykin tippui jossain välissä. Mitään season ending juttuja ei nähty, mutta katsellaan nyt millaisen miehistön saavat tulevalle peliviikolle jalkeille.
Coveyn olkapäästä hajosi asioita hieman isommin ja on jo vahvistettu, että tulee olemaan poissa pidemmän aikaa.
