Joopa.
Viime sesongista on hyvässä muistissa, ettei alkukauden mestareita paljoa enää uuden vuoden puolella muistella vaan olennaista on miten peli kehittyy sinne tammikuulle, mutta eihän tuo viime yö nyt turhan luottavaista oloa Eaglesin osalta synnyttänyt.
En aikanaan pitänyt Fangion palkkaamisesta puolustuksen koordinaattoriksi, eikä ole mielipidettä tarvinnut parin pelin perusteella muuttaa. Eivät joo anna syvällä varmistellen kauheasti isoja pelejä, mutta sitten taas vastustajan hyökkäys ottaa sen mitä tarjolla on ja etenevät tasaisen varmasti red zonelle, jossa puolustaminen on toistaiseksi ollut sentään kohtuu hyvää, mutta vaikea nähdä, että pystyvät tuota läpi kauden ylläpitämään jahka hyökkäykset saavat koneitaan paremmin käyntiin kautta linjan. Kunnon punaisena lippuna sitten sillä viimeisellä ratkaisevalla drivella antoivat ensin niitä isompia heittopelejä ja kruununa vielä red zone puolustuskin petti kun joukkueen ykkös-CB poltettiin luvattoman helposti.
Puolustuksenlinja ei selkeästi saa pelinrakentajaan painetta, eikä myöskään juoksua kuriin, joten jotain tarvitsisi nyt systeemin tasolla tehdä, kun selkeästi pelaajien laatu ei riitä siihen mitä Fangio haluaisi näiltä nähdä. Joko aggressiivisempaa ja yllätyksellisempää paineistusta tai lisää lihaa juoksua vastaan boksiin ja samalla myös linjamiesten välisiä cappejä pienemmiksi. Nythän siellä on tarjolla melkoisia aukkoja tuon tuosta, joita keskinkertaiset tukimiehet eivät onnistu tukkimaan.
Toki jos red zone puolustaminen saadaan toimimaan ok tasolla jatkossakin ja vastustajat pakotettua potkumaaleihin, niin ei samapa tuo vaikka jaardeja paljon antavatkin, mutta ihan vielä en tuota maalialueenkaan puolustamista siis tuulettelisi. Ja tietysti tämä edellyttää, että oma hyökkäys saa tulosta ja TD:tä aikaiseksi, millä tuo viime yönkin tekeminen olisi komeasti kuitattu, mutta kun...
Hyökkäyksen puolella jäi eniten pohdituttamaan ne kriittiset ratkaisut ja pelivalinnat. Juoksu kun selkeästi kulki, eikä Atlantan puolustuksen linja tuntunut pärjäävän Eaglesin isolle ja fyysiselle O-Linelle, niin miksi ihmeessä kutsutaan 3rd & 3 ja vastaavissa tilanteissa tuon tuosta heittopelejä, kun ne 4th&lyhyt tilanteet ovat yhä edelleen käytännössä automaattiset uudet yritykset?
Kauheinta pelinjohtamista oli se ensimmäisen neljänneksen tilanne, missä olivat syvällä red zonella 3rd&4 tilanteessa ja Barkley tuli juuri levänneenä sivurajalta takaisin kentälle. Kutsuivat epäonnistuneen heittopelin, jonka jälkeen pelasivat pelin ollessa lukemissa 0-0 varman FG:n potkaisemisen sijaan 4th&4 heittopelin. Jos kerran olivat päättäneet, että neljäskin yritys käytetään, niin olisihan tuo kolmas pitänyt ehdottomasti juosta luottaen hyökkäyksen suurimpaan vahvuuteen ja sitten neljännellä lanata vielä ne mahdolliset puuttuvat sentit. Heitto olisi ollut ymmärrettävä kolmannen yrityksen peli jos neljännellä ei olisi haluttu enää mennä vaan ottaa ne varmat kolme pistettä taululle.
Jotta logiikkaa ei olisi sitäkään vähää, niin myöhemmin olivat maalialueen läheisyydessä 4th&3 tilanteessa, jota ei puolestaan haluttu yrittää vaan potkaisivat lyhyen potkun sisään. Jos haluat olla aggressiivinen, niin ole helvetti sitä sitten jatkuvasti, jolloin yksittäinen epäonnistuminen ei ole niin merkittävää kunhan vain riittävällä prosentilla onnistutaan, jolloin se suuri kuva ja tulostaulu tykkäävät hyvää. Nyt jäi vain fiilis, että haluttiin alkuun esittää rohkeampaa kuin lopulta oltiinkaan. Koordinaattorinkin on helpompi kutsua pelejään jos ei tarvitse arvuutella, mitä päävalmentaja kulloinkin haluaa tehdä. Nyt tuo selkeä ja johdonmukainen linja puuttui, minkä kuitenkin pitäisi olla niitä juttuja, joita Sirianni tuonne tuo, kun ei kerran hyökkäystä surkean viime kauden jäljiltä enää millään tasolla vedä.
Ja olihan se toiseksi viimeisen hyökkäys-drivenkin pelaaminen tätä samaa shittiä. Siinä olivat kanssa 3rd&3 tilanteessa, jossa linja ja Barkley olivat nakuttaneet tasaisesti palloa eteenpäin Atlantan ladatusta boksista huolimatta. Tämän jatkamisen sijaan eli käytännössä kaksi yritystä tuon puuttuvan kolmen jaardin etenemiseen ja pelin voiton varmistamiseen hakivat kolmannella yrityksellä heittopelin Barkleylle. Pelihän toteutettiin hyvin ja Barkleyn olisi pitänyt se napata kiinni ja edetä uusiin, mutta lopputulemana kuitenkin epäonnistunut heitto, joka pysäytti kellon ja Atlantan viimeinen aikalisäkin säästyi heidän hyökkäysvuorolleen, kun luonnollisestikaan rohkeus ei enää riittänyt 4th&3 pelaamiseen. Olihan tuokin kokonaisuutena sellainen klassinen omaan jalkaan ampuminen, jota toki onnistuessaan olisi ylistetty maasta taivaisiin, mutta kyllähän siinä kaikki todennäköisyydet huusivat juoksemisen jatkamisen puolesta.
Pelaajien osalta. AJ Brownin puuttuminen luonnollisesti näkyi ja DeVonta Smith jäi lopulta aika yksin. Dallas Goedertista ei ole nyt kahdessa matsissa saatu oikein mitään irti ja ensimmäisellä drivella hyvin löytynyt Grant Calcaterrakaan ei sitten jostain syystä palloa tämän jälkeen saanutkaan, joten TE:ta pitää saada jatkossa paremmin heittopeliin mukaan. WR osastosta Britain Covey väläytteli hieman maltillisesta snäppimäärästään huolimatta, vaikka jaardeja ei nyt lyhyistä heitoista kauheasti kertynyt, niin jonkinlaista yhteyttä Hurtsin kanssa saattaisi olla rakentumassa. Dotson sen sijaan jatkoi yössä. Toki eipä kai tällaisen puhtaamman routerunnerin voi odottaakaan ihan hetkessä adaptoituvan uudessa joukkueessa tuloksen tekijäksi, mutta toistaiseksi on ollut yllättävänkin kivikkoista. Nyt taisi olla jotain 80 % hyökkäyksen peleistä kentällä ja tuloksena yksi kiinniotto, jolla hurjat 6 jaardia.