Niin saapui päätökseen myös Steelersin kausi. Oli jälleen kerran melkoista tunteiden vuoristorataa. Pre-Seasonilla toiveiden nostatusta, alkukaudella takaisin maanpinnalle, turhake-OC:n kenkimisellä pieni boosti joka lässähti hyvin pian tappioputkella liiganpohjasakkaa vastaan. Viimeisissä runkosarjapeleissä vielä yllättävä last stand Mason Rudolphin johdolla, ja lopulta sitten ensimmäisellä pudotuspelikierroksella ulos ilman suurempaa vastarintaa Billsille. Pudotuspelitappio tuntuu vähemmän pahalta kuin sen pitäisi, ehkäpä siksi ettei joukkue missään vaiheessa aiheuttanut suurempaa uskoa pitkälle playoff-taipaleelle. One and done - uusi standardi.
Off-seasonilla ollaan jälleen suurien kysymysten äärellä. Ensimmäisenä Khanilla ratkaistavana kysymys valmennuksesta. Pittsburghin kannattajisto on viime vuosina alkanut pikkuhiljaa kääntymään Tomlinia vastaan - hän ei ole pystynyt tuottamaan pudotuspelivoittoa eikä todellista contender-porukkaa seitsemään vuoteen. Sopimusta on vuosi jäljellä, ja näin Steelers-näkökulmasta yön kiinnostavin tapahtuma oli pelin jälkeinen lehdistötilaisuus. Siellä Tomlinilta alettiin kysymään tulevaisuudesta, ja vastaus oli poistuminen paikalta ennenkuin kysymystä ehdittiin saattamaan loppuun. Tämä ei ainakaan hiljennä huhumyllyä. Pittsburghin ulkopuolella Tomlinia pidetään huomattavasti suuremmassa arvossa kuin itse kaupungissa - olisiko miehestä saatavissa jopa varausvuoroja mikäli hänet "treidattaisiin" muualle? Noh, todennäköistä kuitenkin lienee että mies valmentaa Steelersiä ainakin nyt nykyisen sopimuksensa loppuun.
Seuraava mietittävä on hyökkäyksen kooordinointi. Canadan lähdön jälkeen oltiin hetki alhossa Trubiskyn johdolla, mutta Rudolphin kanssa hyökkäys alkoi toimimaan kelvollisesti. En itse osaa tässä vaiheessa sanoa, olisiko interim-OC kaksikosta muovaamaan ensi kaudelle hyökkäyksestä oikeasti pelotetta, vai saataisiinko parempi ratkaisu organisaation ulkopuolelta? OC-valintaan (kuin myös HC-valintaan) kytköksissä on sitten vielä kysymys pelinrakentajasta. Vieläkö annetaan Pickettille mahdollisuus uuden hyökkäyssapluunan kapellimestarina, vai lähdetäänkö haistelemaan uusia tuulia? Oma luottamus Pickettiin on suhteellisen alhaalla. Draftista olisi saatavilla kourallinen hyvinkin potentiaalisia nuoria pelinrakentajia rookie-sopimuksella kehitettäviksi. Myös free agent markkinoille lienee vapautumassa mm. sellaisia suurehkoja nimiä kuin R. Wilson (varmaan myös Z, mutta häntä ei voi aloittavaksi hankkia), Fields (mikäli Bears resetoi QB-kellonsa draftissa) ja Cousins. Näiden ympärille saattaisi olla helpompaa rakentaa toimivaa sapluunaa kuin Pickettin, mutta parannus ei nyt kuitenkaan merkittävä olisi.
Myös muilla pelipaikoilla on ammottavia aukkoja, mutta niistä ehkäpä enemmän sitten kun kaudesta on joka puolella pölyt laskeutuneet. Jännä nähdä, miten Khan lähtee solmua avaamaan.
EDIT: mainitaan nyt vielä loppukaudesta, että kun oma joukkue tippui, niin Lionsin bandwagoniin on helppo hypätä. Todella sympaattinen porukka valmentajansa johdolla. Voi olla, ettei puhti vielä tällä kaudella ihan mestaruuteen asti riitä, mutta konferenssifinaalit olisi jo hieno saavutus joukkueelle. Ihmettelen, mikäli NFC:n puolen superbowl-edustajaksi päätyy joku muu kuin 49ers. AFC:n puoli onkin sitten enemmän auki - Texans olisi yllätys mutta kolme muuta ehdokasta ovat aika lähelle samalla viivalla.