Bills-kannattamiseni alkoi kaudesta 2010. Sinä aikana joukkue ei ole kertaakaan ennen tätä kautta aloittanut kauttaan 6-2 tai edes 6-4. Silti olo on tätä kautta seuratessa ollut jatkuvan tuskainen. Vaikka voittoja on tullut, ovat pelit olleet erityisesti (tai lähinnä) hyökkäyksen osalta jatkuvaa tervan juontia ja surkeimmatkin vastustajat on kyetty hautaamaan vasta otteluiden loppuminuuttien aikana. Valtamedia on pitkälti leimannut Billsin vahvan alun helposta otteluohjelmasta johtuvaksi, eikä se siinä arviossaan taida kovin väärässä olla.
Siltikin, tämä on kilpaurheilua jossa tulosta on pakko kunnioittaa. Kuusi voittoa on kuusi voittoa, ja pelaamalla ne voitot on otettava kehnoistakin vastustajista. Kuitenkin, mikäli minulta olisi kysytty ennen kauden alkua, kumman seuraavista vaihtoehdoista valitsisin: a) Billsin saldo on kauden puolivälissä 6-2, mutta Josh Allenin potentiaalista olla franchise-QB ei voida sanoa suuntaan tai toiseen mitään, vai b) saldo olisi vaikkapa 3-5, mutta Allen olisi näyttänyt potentiaalinsa olla tuleva mestari, olisin epäröimättä valinnut b:n. Niin olisi varmasti valinnut moni muukin, mutta nyt ollaan kuitenkin a-tilanteessa.
On helppoa löytää monia tilastoja, jotka eivät mairittele Allenia. Hän ei ole tällä kaudella heittänyt yhtään perille mennyttä yli 30 jaardin syöttöä (yrityksiä 16). Pocket passerina hän ei edelleenkään häikäise, vaikka on tätäkin puolta pelissään parantanut selvästi ensimmäiseen kauteen verrattuna. Tässä on tosin ollut iso apu myös oleellisesti parantuneesta hyökkäyksen linjasta. Hän ei suojaa palloa kovin hyvin. INT-herkkyys on kylläkin parantunut viime aikoina huomattavasti, mutta vastaavasti fumblauksia tuntuu tulevan vähän joka ottelussa.
On Allenissa paljon hyvääkin. Hänen heittokätensä on vahva kuin mikä. Kuten totesin, se ei ole vielä manifestoitunut pitkinä heittoina, mutta siitä on muutakin etua. Allen on osoittanut kykyä heittää lyhyitä ja keskipitkiä syöttöjä tiukkoihin väleihin ilman että puolustajat saavat tilaisuutta saada käsiään väliin. Ikävä kyllä joukkueessa ei ole kuin yksi vastaanottaja (Brown) jonka voi luottaa ottavan isolla prosentilla noita kovia palloja kiinni. Juoksupelissä Allen on tunnetun hyvä, sekä pelikirjan mukaisissa että improvisoiduissa. Juoksu-TD:itä hänellä on tältä kaudelta ulkomuistista kuusi kappaletta. Eräs tilasto, joka Allenin kohdalla loikkaa hyvällä tavalla silmille, on neljä voittodraivia tältä kaudelta. Sillä ollaan liigan jaetulla kärkipaikalla. Muutenkin tilastot osoittavat, että jos huomioidaan vain otteluiden viimeiset neljännekset, Allen onkin yhtäkkiä liigan aatelia. Se kertoo toki myös epätasaisuudesta, Allen on monta kertaa nostanut joukkueen kuopasta, jonka on itse ensin kaivanut. Siltikin minusta on mukavaa nähdä, että nuori pelinrakentaja tapaa olla parhaimmillaan juuri niinä hetkinä kun otteluita ratkotaan.
Yleiskuva Allenista on se, että hän menee kehityksessään koko ajan oikeaan suuntaan, mutta taivaskaan tuskin vielä tietää, mihin asti se tulee riittämään. Hän ei ole ottanut sellaista huikaisevaa kehitysloikkaa 1. ja 2. kauden välillä kuin jotkin viime vuosien nuoret pelinrakentajat. Kyllä se loikka voi ihan hyvin olla tulossa seuraavalle kaudelle, tai vaikka vielä tämän kauden aikana, mutta tällä hetkellä Bills-kannattaja ei voi muuta kuin toivoa.
Hyökkäyksestä kannattaa myös erikseen mainita juoksuduo Frank Gore & Devin Singletary. Gore jaksoi varsinkin alkukaudesta takoa varmaa tulosta, ja 36-vuotiaalla papparaisella rikkoutuu virstanpylväitä vähän joka ottelussa. Rookie-RB Singletary on kuitekin tällä hetkellä ehkä Billsin hyökkäyksen kiinnostavin pelaaja. Hän oli välillä muutaman ottelun sivussa takareisivamman vuoksi, mutta on ehtinyt osoittaa, että kyvyt riittävät ihan huipulle asti. Hänen toistaiseksi paras esiintymisensä tuli toissa kierroksella Redskinsiä vastaan, jossa hänelle kertyi kokonaisjaardeja 140. Sen piti olla selvä osoitus siitä, että tulosta syntyy, kun hänelle annetaan palloa ja luottoa riittävästi. Niinpä olikin typerryttävää nähdä, miten alikäytetty hän jälleen oli eilen Brownsia vastaan. Ja erityisesti vielä viimeisellä neljänneksellä, kun lopussa olisi tarvittu TD voittoon tai potkumaali tasoitukseen. Hyökkäyksen koordinaattori Brian Daboll on ehtinyt osoittaa olevansa varsin pätevä mies tehtäväänsä, mutta toisinaan hänellä on taipumus sotkeutua pelikutsuissa omaan näppäryyteensä.
Puolustus on Sean McDermottin lempilapsi ja vahvempi osaamisalue. Se on tälläkin kaudella ollut joukkueen tuki ja turva. Se ei ole päästänyt vastustajia herkuttelemaan pisteillä, vaan on pitänyt joukkueen otteluissa mukana loppuhetkille saakka. Ja mukavan monta kertaa hyökkäys on Allenin johdolla myös onnistunut tarttumaan tilaisuuteen. TreDavious White on koko liigan mittakaavassa eliitti-corneri. Matt Milano, Jordan Poyer, Micah Hyde, Tremaine Edmunds, onnistujia riittää. Mutta viime aikoina on jostain varjoista hiipinyt vaaniva peikko. Billsin juoksupuolustus, erityisesti keskelle kohdistuvia juoksuja vastaan, on pelottavan haavoittuva. Sain tähän liittyen hyvän uuden opetuksen siitä, millainen liiga NFL on. Kun viikolla 7 Dolphins yllättäen puhkoi linjan keskelle aukkoja toisensa perään, luottotoimittajani Joe Buscaglia ja Matthew Fairburn spekuloivat The Buffalo Beat -podcastissaan, että tässä on nyt se vaara että Miami kaivoi esiin sen avaimen, jota tulevat vastustajat voivat hyödyntää Billsiä vastaan. "It's now on film" sai aivan uuden merkityksen. Ja näin totisesti kävi. Dolphins itse oli vielä liian heikko hyödyntämään oivallustaan voittoon saakka, mutta toisin oli viikkoa myöhemmin Eaglesin kanssa. Juoksupelissä rumat luvut ja Billsille kauden selvänumeroisin tappio. Viikkoa myöhemmin sama juttu Redskinsin ja Adrian Petersonin kanssa. Washingtonillakaan eivät rahkeet riittäneet voittoon asti, mutta eilen Brownsilla ja Nick Chubbilla riitti. Kaavaan tuntuu kuuluvan se, että ne rumimmat juoksujaardit juostaan ensimmäisellä puoliajalla, toiselle jaksolle Bills on toistaiseksi onnistunut löytämään korjaavat toimet.
Tässä siis ollaan, tilanteessa 6-3. Tuloksellisesti siis historiallisen hyvässä jamassa minun fanitushistoriani puitteissa. Ja silti on taas pelko puserossa. Tuleva otteluohjelma sisältää hyviä, pahoja ja rumia. Patriots, Ravens, Cowboys nyt ainakin ovat kovia koitoksia. Myös Steelers näyttää taas osaavan pelata. Sieltä löytyy lisäksi uusintakoitokset oman divarin tämän kauden tiskirättejä (Dolphins, Jets) vastaan, jotka kuitenkin nekin ovat taas esittäneet joitain elonmerkkejä. Jos nyt kuitenkin lähtisi hakemaan voittoja niistä ja lisäksi Denveristä (Billsin kotipeli), niin siinä olisi kasassa yhdeksän voittoa. Se voi riittää villiin korttiin, mutta olisi se kymmenes hyvä ottaa jostain noista edellämainituista.
Loppukaneettina todettakoon kuitenkin, että yleisen kaanonin mukaan Bills on tällä hetkellä jokin verran pitkän aikavälin aikatauluaan edellä. Ensimmäinen win now -kausi oli kaavailtu vasta ensi kaudelle, kun Bean-McDermott duolla alkaa jälleenrakennuksen neljäs kausi. Tai Beanilla oikeastaan vasta kolmas, koska 2017 draftiin hän ei vielä päässyt vaikuttamaan.