Elway hävisi liian monta Super Bowlia...
Montanalta puuttui manningmainen tasaisuus runkosarjassa, eivätkä hänen tilastonsa ole kovin kummoiset verrattuna muihin huippuihin.
Statistiikan vertaaminen taas tähän päivään on täyttä höpöä koska säännöt ovat ihan eri planeetalta.
Marinolla 61 361 heitettyä jaardia ja Montanalla 40 551 heitettyä jaardia. Marinolla 420 touchdownia, Montanalla 273 touchdownia. Onhan noissa numeroissa nyt aika paljon eroa. Myös Elway pesee Montanan mennen tullen henkilökohtaisissa tilastoissa.Mitä tarkoitat etteivät olisi kovin kummoiset? Kyllä ne kuitenkin ovat ihan yhtä hyvät, ehkä parhaat, verrattuna oman aikansa huippuihin. Marinolla on pari kautta jolloin kiskoi karsean määrän td heittoja mutta ei hän muuten statistiikan puolesta ollut ylivertainan Montanaan nähden.
Seattlen puolustus on äärimmäisen mielenkiintoinen siksi, että sen toimivuus on rakennettu niin vahvasti yksilöominaisuuksien varaan dynaamisen playcallingin sijaan.
Mun mielestä puhutte koko lailla samasta asiasta. Seahawksilla systeemi on varmasti rakennettu yllätyksellisyyden sijaan enemmän sen varaan, että yksilöt voittavat kaksinkamppailuja. Se toimii niin hyvin, koska joukkue varaa ja hankkii järjestelmällisesti pelaajatyyppejä, jotka sopivat hyvin heille kaavailtuihin rooleihin.Hiukan eri mieltä. Seattlella on hyvin järjestelmällinen tapa puolustaa, ja enemminkin siihen on valittu sopivat yksilöt kuin sopeutettu pelitapa käytössä oleviin yksilöihin.
Jos pääsisin vapaasti valitsemaan pelaajia NFL-joukkueista, ottaisin Earl Thomasin ja Kam Chancellorin heti Aaron Rodgersin jälkeen.
Linebackereiden ja puolustuksen linjamiesten vertailu on vähän hankalaa, koska osa joukkueista pelaa 3-4:ää ja osa 4-3:a. Niissä pelaajien ominaisuudet ovat niin erilaiset, että ihan samaan muottiin ei kaikkia voi laittaa. J.J. Watt on kuitenkin erinomainen juuri monipuolisuutensa takia. Hän on hieman alimittainen pelaamaan linjan keskellä, mutta pystyy sielläkin nopeudella ja voimalla tekemään isoja pelejä. Parhaimmillaan hän kuitenkin on Endinä. Hän on yksinkertaisesti niin monipuolinen, vahva ja tekninen kaveri, että hänen saaminen kuriin on todella vaikeaa. Yksi harvoista linjamiehistä, kuka pystyisi oikeasti pelaamaan jokaista linjan paikkaa mainiosti, paitsi ehkä 3-4:n nosea. Siihen ei massa ja voima riitä.Linebackereista taitaa Clay Matthews olla parhaimmistoa, ja mikäs on miehiään J.J. Watt? Noh, kuten sanoin, amatööriseuraajana tässä vielä mennään.
Pass Rusherina erinomainen. Itse olen pitänyt Mathisia, ja pidän edelleen, puolustuksen endinä. Mathis on vasta oikeastaan yhden kauden linebackerina pelannut. Endinä kuitenkin liigassa jo 10 vuotta.Mä nostaisin kyllä Robert Mathisin ja varauksin Clay Matthewsin mukaan kärkinelikkoon. Matthewsin kausi meni pilalle peukalon murtumisen takia, mutta onhan hän parhaimmillaan ihan mieletön pelote pass rusherina - varsinkin, kun otetaan huomioon, että hän on Packersissä joutunut käytännössä yksin vastaamaan siitä osa-alueesta. Mathis puolestaan on mielestäni koko NFL:n paras OLB.
Tätä juuri koitin sanoa. Seahawksin puolustus ei perustu vastustajan OC:ta vastaan shakkipeliä käyvän mastermindin määräämiin erilaisiin paketteihin ja koko ajan vaihtuviin muotoihin, vaan se on taktisesti hyvin selväpiirteistä ja jopa ennalta arvattavaa. Jokaisella paikalla on pelaaja, joka fyysisyydellään ja/tai nopeudellaan voittaa valtaosan oman reviirinsä kaksinkamppailuista. Lisäksi etenkin safety-kaksikko lukee peliä mestarillisesti, tekee häkellyttävän voittopuolisesti oikeita ratkaisuja ja vieläpä ajoittaa ne nappiin.
En mä fysiikkaa varsinaisesti tarkoittanut kommentoida, tai ainakaan sen ylivertaisuutta. Mutta kaikilla pelaajilla on vahvuutensa ja Seahawks ottaa järjestelmällisesti jätkiä, joiden heikkoudet saadaan piilotettua ja vahvuudet sopivat juuri siihen mitä he tekevät. Esimerkiksi Sherman tai Maxwell (ja häntä ennen Browner) eivät varmasti ole kaikkein liikkuvimpia jätkiä, mutta kooltaan ja muutenkin erinomaisia pressiin ja myös juoksupuolustuksen tueksi.Mutta jos jätetään sivuun tuo erimieltä oleminen kaverien yksilökyvyistä fysiikkatasolla niin olen samaa mieltä kuin HN ja Cube.
On muuten hyvinkin paljon samankaltainen mitä itselläni olisi. Bengalsin Geno Atkinsin tosin ottaisin ehdottomasti mukaan ja ehkä myös Billsin Mario Williamsin sekä pienellä varauksella Mlb Brian Cushing? NaVorro Bowman on myös sellainen nimi jota ei voi sivuuttaa ihan helposti. Samoin linjamiehistä vielä Lionsin Suh, Dolphins Wake ja Saintsin Cameron Jordan ovat paikkojensa parhaimmistoa. Eikä pidä unohtaa DeMarcus Warea, joka terveenä ollessaan on edelleen parhaimpia passrushereita. Jos kuitenkin hyppään sille omasta mielestäni mielenkiintoisimmille pelipaikoille, eli takakentälle. Minun tämän hetken dream team voisi olla seuraavan näköinen:Jos noita puolustuksen unelmafrontteja pitäisi miettiä, niin ensi kaudeksi voisi valita esimerkiksi näin (hiukan erilaisia pelaajatyyppejä hyödyntäen)...
Seurasin Mathieun toilailuita LSU:ssa yliopistovuosina. Nuorena hän oli varmasti yliopistosarjan paras DB. Pelasi sekä safetyä että corneria, ja palautti potkujakin. Mathieu oli ehdolla jopa Heisman Trophyyn, mikä on puolustuspelaajalle todella harvinaista. Mutta, kaveri otti ja meni siviilissä töpeksimään huumeiden kanssa, ja hänet erotettiin koulun joukkueesta senior-vuoden ajaksi. Hän kuitenkin ilmoittautui draftiin, ja Arizona lopulta hänet kaappasi, todella myöhään ottaen huomioon miehen esitykset Junior-vuotena. Vaakakupissa painoi myös paljon jampan todella vaikea luonne, mutta onneksi tuo vuosi sivussa teki miehelle ihmeitä. Mathieu olisi voinut anoa siirtoa toiseen kouluun, ja pelata vielä yhden kauden yliopistossa tuon erotuksen jälkeiseksi vuodeksi, ja sen olisi melkein kuka muu tahansa tehnytkin. Mutta Mathieun draftiarvo oli kuitenkin niin korkea, vaikka vuoteen ei ollutkaan pelannut, ja riski kannatti. Onneksi kerrankin tällaisia tapauksia, ettei aina toisinpäin.Jos vielä yhden tulevaisuuden super-staran tähän heittää viimeiseksi, niin se on Cardinalsin S/Nickel Tyrann Mathieu. Ilmeisesti nyt jo yksi liigan kokonaisvaltaisimpia takakenttäpelaajia. Ekan kerran Mathieun nimeen törmäsin Dez Bryantin twiitissä, kun hän niin kovin hehkutti, että Mathieu on draftin paras pelaaja. Cowboysilla olisi ollut mahdollisuus draftata hänet kun vasta kolmannella kierroksella meni. Ei kelvannut ei, mutta laittakaapas nimi mieleen ens kautta ajatellen.