Draft lähestyy ja ajattelin kirjoittaa tähän pienen historiikin tuon suuren ja mahtavan suosikki joukkueeni Tampa Bayn Draft-historiasta. Parhaimmat varaukset muistetaan pitkään, joten ajattelin että nyt voisin keskittyä sitten niihin vähän heikommin onnistuneisiin varauksiin. Enkä nyt siis keskity vain pelaajiin, jotka eivät vaan lunastaneet niitä odotuksia mitä heihin asetettiin, vaan listaan niitä varauksia joissa moni asia meni pahasti pieleen.
1. RB Bo Jackson. 1986 1.Kierro 1.Varaus (1)
Bo Jackson oli kahden lajin (Amerikkalainen jalkapallo ja Baseball) atleetti, jota pidettiin niin MLB piireissä kuin NFL piireissä hyvänä lupauksena. NFL-joukkueet näkivät hänet juoksupeli voittoisessa liigassa yhtenä tulevan varaustilaisuuden kärkinimistä ja eikä suotta. Bo jackson oli koko College uransa loistanut Auburnin paidassa ja sijoittui siellä pelatessaan SEC-konferenssin kaikkien aikojen neljänneksi eniten juoksu yardeja keränneeksi pelaajaksi.
Tampa Bay oli edellisenä vuonna onnistunut saavuttamaan 2-14 rekordin ja se oikeutti ensimmäiseen varaukseen tulevassa draftissa. Ja tuolla varauksella oli tarkoitus valita tuore Heismann voittaja Bo Jackson. Tässä kohtaa esiin astui joukkueen silloinen omistaja Hugh Culverhouse. Culverhouse oli tunnettu jääräpäänä ja pihinä omistajana ja Bo Jacksonin toiveet kahden lajin pelaamisesta ammattitasolla herättivät hänessä paljon huolta. Culverhouse päätti jatkaa valitsemallaan linjalla ja esitti uhkavaatimuksen missä Jacksonin oli valittava kahden lajin väliltä toinen. Jackson ei tästä tietenkään ollut mielissään, mutta ei antanut tämän vielä vaikuttaa kevään suunnitelmiin.
Kunnes koitti se kohtalonpäivä. Tampa Bay oli sopinut Bo Jacksonin kanssa, että hän tulisi Tampa Bayhin organisaation vieraaksi. Valmentajat ja organisaation henkilöt pääsisivät tutustumaan häneen ja Bo heihin. Jackson ei ollut Tampa Bay organisaatiosta mitenkään erityisen kiinnostunut, mutta suostui tulemaan vierailulle. Olihan tuo nuoren miehen kohdalla kuitenkin ainutlaatuista, kun useat ammattitason joukkueet olivat hänestä kiinnostuneita. Ainoa huoli Jacksonin puolella oli NCAA:n säännöt, jotka noin yleisesti ottaen kielsivät tällaiset vierailut. Bo keskittyi tuona keväänä pelaamaan Baseballia, kun Football Season oli jo ohi ja Jackson haaveili myös Baseball-ammattilaisen urasta. Ja hyvin hänellä lajin parissa menikin.
Jackson varmisti vielä ennen vierailua Tampan organisaatiolta, että olihan tämä vierailu varmasti OK. Tampan toimistolta vastattiin, että asia oli sovittu NCAA:n kanssa ja tapaaminen voitiin toteuttaa. Näytettiin vihreää valoa ja pian Hugh Culverhouse lensi yksityisellä lentokoneellaan poimimaan tuon superlupauksen matkaansa ja vei hänet Floridan aurinkoon organisaation vieraaksi.
Palatessaan takaisin Aubruniin oli Bo taas valmis jatkamaan baseballin parissa. Oli ottelupäivä ja Bo valmistautui peliinsä tavalliseen tapaan, kunnes joukkueen valmentaja Hal Braid pyysi Jacksonia luokseen. Hal kysyi Bo:lta oliko hän lentänyt Culverhousen koneella Buccaneersin vieraaksi. Bo tieteysti vastasi rehellisesti olettaen, että kun kerta kaikki oli NCAA:n kanssa sovittu, ei asian suhteen pitäisi olla mitään ongelmia. Näin ei kuitenkaan ollut. Kukaan Tampan organisaatiosta ei ollut kysynyt NCAA:lta lupaa tällaiseen tapaamiseen. Ja se johti NCAA:n määräämään rangaistukseen. Bo Jackson ei saanut enää harrastaa College-tasolla mitään kilpaurheilua.
Jackson vannoi, ettei hän tulisi koskaan pelaamaan Buccaneersissa ja ilmoitti tästä myös Hugh Culverhouselle.
You draft me if you want, you’re going to waste a draft pick. I promise you that.
Ei pelkästään se, että tämä lopetti Bo:n College Baseball uran ennen aikaisesti se myös vahingoitti hänen statustaan mahdollisena ensimmäisen kierroksen varauksena MLB-draftissa.
Tästä sitten alkoi pitkä tuijotuskilpailu, eikä Hugh ollut millään uskoa Jacksonin uhkausta. Sitten koitti NFL:n varaustilaisuus. Ja kuten arvata saattaa (tai sitten ei) oli se Jacksonin nimi joka huudettiin ensimmäisenä. Hugh uskoi Bo:n bluffaavan ja oli valmis katsomaan hänen korttinsa. Kuten historia meille on nyt opettanut niin Bo oli kuitenkin sanansa mittainen mies ja valitsi baseballin. Hänen NFL-uransa olisi alkanut joukkueessa missä hän ei missään nimessä halunnut pelata, oli baseball hänelle siis ainoa vaihtoehto.
Jackson pääsi lopulta myös NFL-kentille kun Buccaneers luopui varausoikeuksistaan ja Los Angeles Raiders varasi hänet seuraavan vuonna 7.kierroksen varauksellaan. Al Davis myös suhtautui myötämielisesti Jacksonin toiveeseen harrastaa kahta lajia samanaikaisesti ja näin NFL-fanit näkivät Bo:n myös jalkapallokentillä.
2. QB Vinny Testaverde. 1987 1.Kierro 1.Varaus (1)
Bo Jacksonin varaus ei jäänyt ainoaksi epäonnistuneeksi Buccaneersin Draft-tarinaksi, vaan lisää oli luvassa. Tampan onnistui saavuttamaan tuona vuonna 4-12 rekordin ja se riitti jatkamaan Tampan ensimmäisten varausten sarjaa. Nyt luvassa oli Miamin Yliopiston lupaava pelinrakentaja Vinny Testaverde. Vinnya pidettiin lupaavana klassisena Pocket-QB:na ja melko varman ensimmäisenä varauksena. Bucs-organisaatio näki Vinnyn Franchise QB:na ja Bucs varasikin hänet draftin ensimmäisenä pelaajana.
Vinny pelasi kyllä pitkän, mutta ei niinkään hyvän uran ja ei koskaan pystynyt täyttämään niitä odotuksia mitä häneen oli asetettu. No näitä sattuu aina silloin tällöin myös paremmille organisaatioille, mutta mikä tekee tästä varauksesta niin epäonnistuneen on se, että Tampan penkillä istui tuolloin nuori, atleettinen, mutta ei kuitenkaan tuota Pocket QB:n määritelmää täyttänyt Steve Young.
Organisaatio halusi välttää kaiken mahdollisen aloittavan pelinrakentajan kohdistuvat ristiriidat ja kauppasi Youngin San Franciscoon muutamaa varausvuoroa vastaan antaen näin Testaverdelle täydellisen työrauhan. Bill Walsh hioi Youngista timantin ja yhden kautta aikojen parhaista pelinrakentajista Testaverden pelatessa pitkän, mutta keskinkertaisen uran useamman joukkueen paidassa.
3. DE Booker Reese. 1982 2.Kierro 5.Varaus (32)
Oli taas keväisen draftin aika ja tällä kertaa Tampalla oli ensimmäisellä kierroksella 17.varaus. Scoutit olivat luovuttaneet raporttinsa ja Front Office hioi sotasuunnitelmaa Draft-päivän varalle. Targetteina ensimmäisellä kierrokselle olivat mm. DE Booker Reese, G Sean Farrel ja G Mike Munchak. Näistä erityisesti Booker Reese oli Tampan Front Officen mieleen. Ehkä pelaajana hiukan raaka, mutta kyseessä oli kuitenkin erittäin atleettinen DE. Tampa oli yrittänyt löytää jo muutaman vuoden ajan pätevää DE:tä Lee Roy Selmonin parksi.
Joukkueen varustevastaava Pat Marcuccillo oli lähetetty New Yorkiin edustamaan joukkuetta ja luovuttavaan varaukset tuolloiselle NFL:n komisaarille Pete Rozellelle. Varauksia tuli ja meni kunnes oli Buccaneersin vuoro. Tuolloin varattavina olivat vielä Farrel ja Reese, Munchakin mentyä muutamaa varausta korkeammalla. War Roomissa keskusteliin ja tuo 15 minuutin aika, joka joukkueella oli aikaa tehdä päätös lähestyi loppuaan. Noin minuuttia ennen ajan kulumista umpeen oli Bucs valmis tekemään päätöksensä ja Pat:in pöydällä puhelin soi. Pat vastasi ja sai ohjeet.
Listen, Pat, you’ve got two names there. We’re not going with Sean Farrell, we’re going with Booker Reese. Turn it in.
Ongelmana oli vain se että puhelinlinjat toimivat huonosta ja Pat ei kuullut kuin ensimmäisen lauseen ja nimen. Niimpä hän kirjoitti Sean Farrelin nimen korttiin. Rozelle nousi lavalle ja ilmoitti Bucs:in varauksesta. Samaan aikaa Buccaneersin War Room hiljeni. Mitä helvettiä oli oikein tapahtunut.
Jos tämä olisi jäänyt tähän, niin varauksesta ei niinkään puhuttaisi huonona varauksena, sillä Farrel pelasi Buccaneersissa kelpo uran. Mutta kun varaustilaisuus eteni ja Booker Reesen nimeä ei kuultu, päätti Buccaneers toimia. Soitto Chicagoon ja toisen kierroksen alussa nähtiin trade, missä Bucs kauppasi seuraavan vuoden ensimmäisen kierroksen varauksensa Chicagon toisen kierroksen varaukseen. Ja näin Reese päätyi lopulta Tampaan. Reese pelasi Tampassa kaksi kautta, jonka jälkeen organisaatio luovutti hänen suhteensa täysin. Eikä suotta, Reese oli ns. bust. Vuosi Rams-paidassa ei tuonut Reesen kohdalla muutosta ja näin miehen ura oli kolmen kauden jälkeen oikeastaan kokonaan ohitse.
Mikä sitten tekee tästä varauksesta niin huonon. Seuraavan kauden aikana Hugh Culverhouse riitaantui Tampan aloittavan QB:n Doug Williamsin kanssa sopimusneuvotteluissa ja Williams vaihtoi maisemaa. Bucs oli nyt ilman aloittavaa QB:ta ja 1.kierroksen varausta Draftissa, jota on luonnehdittu NFL:n modernin ajanjakson parhaimmaksi QB-draftiksi. Ja kun oli lopulta ”Buccaneersin” vuoro valita, oli QB-luokasta varattavissa mm. eräs Dan Marino, Jim Kellyn mentyä muutamaa varausta korkeammalla.
Että sellaista. Huomista odotellessa.