Rangers oli neljännessä pelissä altavastaajana, joskaan ei niin pahasti kuin kolmannessa pelissä. Tällä kertaa Devils sai kaipaamansa, ja ansaitsemansa, johtoaseman jo avauserässä Salvadorin ja Zajacin osumilla. Zach Parise oli kentän kuningas ja hänen johdollaan Devils vyöryi Rangersin yli voittoon. Henrik Lundqvistkin palasi kuolevaisten keskuuteen kolmannen ottelun sfääreistä. Martin Brodeur teki tosiaan taas uuden NHL-ennätyksen keräämällä neljännen syöttöpisteen näissä pudotuspeleissä.
Mike Ruppin ja Stu Bickelin kerhotoiminta oli Tortorellan viimeinen epätoivoinen yritys päästä peliin mukaan ja saada Devilsin paketti rakoilemaan. Ruppin tekoset onkin jo puitu moneen kertaan ja niistä ei sen enempää. Bickel koetti saada vanhaa kiistakumppaniaan Ryan Carteria mukaan tanssiin. Ensin hän löi Carteria poikittaisella mailalla kaulaan ja Ruppin tekosten jälkinahinassa Carterin osaksi jäi toimia vieraana sikana.
Carter kommentoi tilannetta näin:
I was being escorted to the penalty box for being a punching bag - - I thought about asking what I could do to not get 10, but it’s not worth it at that time.
Bryce Salvador jutteli viisaita neljännen ottelun jälkeen. Devilsin ei parane lähteä Rangersin temppuihin mukaan eikä sotkea omaa peliä jäähyilemällä, vaan antaa vastustajan jäähyillä, jos kerran niin haluavat.
We hope we frustrated them, defenseman Bryce Salvador said. Time will tell, but it was the same strategy with Philly. Not to get involved in those plays and try to play whistle to whistle and, hopefully, we can frustrate them and have them take penalties.
Viidennen ottelun merkitystä ei kai tarvitse erikseen alleviivata. Tämän ottelun voittaja on hyvin lähellä finaalipaikkaa.
On mielenkiintoista nähdä, pystyvätkö Richards ja Gaborik etunenässä korkkaamaan ketsuppipullot, joiden korkit ovat kierretty tiukasti kiinni. Devils on onnistunut pimentämään tämän kaksikon lähes tyystin - Rangersin ykkösketju ei ole tehnyt vielä maaliakaan tasakentällisin. Marian Gaborik on pelannut mielestäni todella alakanttiin. Toki hän on väläytellyt aina aika ajoin vaarallisuuttaan, mutta muutoin hän on vajonnut syvälle harmaaseen massaan.
Gaborikin ja kumppaneiden heräämistä kaivataan Sininuttujen leirissä kipeästi, sillä Rangers on pystynyt tekemään vain kolme maalia tasakentällisin, jos tyhjiin pistettyjä maaleja ei lasketa. Onkin selvää, taas kerran, että Devilsin kannattaa välttää viimeiseen asti jäähyjä ja pelata tasaviisikoin. Onnistuminen tässä vaatii nousemista paikallispeliasetelman yläpuolelle. Sarja on nyt tilanteessa, jossa hölmöilyyn ei ole varaa. Sen vuoksi Ruppin ja kumppaneiden touhuihin ei pidä liiaksi lähteä mukaan, vaan jatkaa samaa hellittämätöntä painetta, jolla Rangers on saatu painettua omalle alueelle. Samalla paine Rangersin avainpuolustajia kohtaan kasvaa ja neljännessä pelissä nähty rivien rakoilu todennäköisesti jatkuu.
Devilsin ketjumuutokset tuottivat hyvää tulosta. Vielä parempaa jälkeä tulisi, jos Elias ja Kovaltshuk saisivat maalihanansa auki. Kaipailen Eliakselta edelleen suoraviivaisempaa pelaamista ja itsekkyyttä maalipaikoissa. Hän voisi laukoa ahkerammin erityisesti ylivoimalla, koska nyt av-nelikko ennakoi Zidlickyn ja Kovaltshukin vetoja viivasta. Jacob Josefson taas toi hyvän piristysruiskeen ja hänen johtamansa kolmosketju olikin mainiolla pelipäällä. Petr Sykoraa käy tavallaan sääliksi, mutta Josefsonin myötä Devils sai lisävauhtia hyökkäykseensä. Nyt DeBoerilla on käytettävissään neljä entistä tasapainoisempaa ketjua ja myös lisää työkaluja ketjujen muokkaamiseen, jos niikseen.
Yöllä on toivottavasti luvassa tiukka kamppailu verivihollisten kesken. Olen kenties vähemmistössä mielipiteeni kanssa, mutta toivon Devilsin pystyvän pelaamaan viileän kliinisesti, koska se on tuottanut tulosta läpi pudotuspelien. Tunteen, torikokousten ja teutaroinnin sijasta toivon Devilsin hiljentävän viileällä pelaamisellaan MSG:n yleisön, kuten se teki Flyersin kotiyleisölle. Tortorella ja hänen poppoonsa nauravat matkallaan finaaliin, jos he saavat tempuillaan kiinnitettyä Devilsin huomion pois olennaisesta.
