Sanotaan nyt vielä muutama sana Idän finaaleista.
Tämä kevät on ollut Panthers-sarjan takeltelun jälkeen yhtä ilotulitusta. Rangers-sarjan iloisissa jälkimainingeissa on hyvä katsoa taaksepäin ja todeta, että on tapahtunut jotain ainutkertaista: Puolitoista vuotta sitten Devils kynsi liigan viimeisenä ja nyt se on tosissaan kilvoittelemassa kannusta. Pohjia tehtiin jo viime kaudella, jolloin Jacques Lemaire paikkasi vuotavan perälaudan ja vei Devilsin pelitapaa siihen suuntaan, johon Pete DeBoer on sitä luotsannut. Eikä unohtaa sovi sitä työtä, jota Lemaire teki Kovaltshukin kanssa - Tämänkin duunin hedelmiä poimitaan nyt.
Punamustat kaatoivat jo toisen verivihollisensa näissä pudotuspeleissä. John Tortorellalle tämä oli kolmas tappio Devilsille, kaksi aiempaa tulivat Lightningin peräsimessä vuosina 2003 ja 2007. Nytkin Torts yritti piiskata kaiken mahdollisen materiaalistaan irti, mutta kova yritys hyytyi sarjan edetessä. Torts yritti tänäkin vuonna sekoittaa Devilsin pakkaa likaisilla tempuilla, jotka eivät taaskaan toimineet. Devils piti kiinni DeBoerin ohjenuorasta: sarjan tarkoituksena ollut kilvoitella Rangersin kanssa. Devilsin tavoitteena on voittaa, jotta joukkue pääsee tavoitteeseensa, taistelemaan Stanley Cupista. Rangers vain sattui olemaan tämän tavoitteen tiellä.
Konferenssifinaalin merkittävin käännekohta oli sarjan neljäs ottelu, jossa Henrik Lundqvist palasi kuolevaisten joukkoon. Rangers menetti merkittävimmän tukipilarinsa, joka oli pelastanut joukkueensa pulasta läpi pudotuspelien. Sarjan ratkaisuhetkillä se varmempi maalivahti seisoikin vastustajan maalilla. Marty Brodeur teki sen taas - Huonon ottelun jälkeen hän tuli ja pelasi huippumatsin kuudennessa pelissä ja korvasi joukkueelleen viidennen ottelun sydämentykytykset.
Idän finaali kallistui Devilsille myös sen takia, että punamustilla oli laajempi pelaajamateriaali kuin Rangersilla. Devils sai tehoja kaikilta hyökkäysketjuiltaan ja erityisesti nelosketju nousi suureen arvoon. Tortorella kuormitti armotta avainpelaajiaan varsinkin puolustuksessa ja muutamilla pelaajilla väsymys ja kova paine alkoivat tuottaa virheitä (esim. Del Zotto ja Hagelin). Richards ja Gaborik pettivät pahasti hyökkäyspelissä eikä kaksikko tehnyt kuin yhden maalin ja senkin Gaborik sai Brodeurin lahjana. Gaborik-Richards-Hagelin oli kolmas ykkösvitja, jonka Devils on pimentänyt tasaviisikoin yhtä monessa pudotuspelisarjassa.
Sarjan tähdet:
Devils
*** Zach Parise. Kapteeni johdatti esimerkillään Devilsin jatkoon. Siihen ei tarvittu suuria puheita ja lupauksia voitoista, vaan tinkimätöntä työntekoa vihellyksestä vihellykseen.
** Ryan Carter. Carts teki sarjassa kaksi maalia ja molemmat olivat vastustajalle silkkaa myrkkyä. Sarjan toisessa pelissä Carter tasoittaa pelin 2-2:een ja antoi Devilsille tilaisuuden voittaa pelin kolmannessa erässä. Viidennen pelin voittomaalin arvoa nyt ei tarvitse erikseen korostaa. Maaliensa ohessa Carter teki hillittömän määrän työtä ja voitti kaksinkamppailuja liukuhihnalta.
* Martin Brodeur. Martyn perusvire oli mainio läpi sarjan, vaikka häneltä lipsahtikin pari helppoa selän taa. Viides peli oli häneltä huono, mutta ratkaisuhetkillä kuudennessa ottelussa Marty pelasi kuin parhaina päivinään ja piti joukkuettaan pystyssä.
Rangers
*** Ryan Callahan. Kapteeni oli Rangersin sielu läpi sarjan. Callahan raastoi omalla panoksellaan pari maalia omille ja taisteli kroppaansa säästelemättä taklaten kaikkea liikkuvaa. Suorituksen arvoa nostaa se, että hän pelasi mitä ilmeisimmin loukkaantuneena läpi pudotuspelien.
** Henrik Lundqvist. Sarjan alussa näytti, ettei Lundqvistille ole pysäyttäjää, ja että ruotsalainen vie yksin sarjan Rangersille. Kaksi viimeistä ottelua olivat häneltä heikompia, mutta ilman Lundqvistin huippuotteita sarja olisi voinut mennä suoraan neljässä pelissä Devilsille.
* Dan Girardi. Mietin pitkään, kumpi Rangersin huippupakeista Girardi ja McDonagh olisi ollut parempi tässä sarjassa. Kokonaisuutta tarkastellessa Girardi oli mielestäni aavistuksen parempi, vaikka McDonagh olikin ajoittain huikean dominoiva. Girardille jäi tarha kilpeen Henriquen tekemästä ratkaisumaalista, jossa hän katselee maalin takaa tilanteen kehkeytymistä katastrofiksi.
Rangersin kannattajille voisi oikeastaan sanoa samat sanat kuin Flyersin kannattajille pari viikkoa sitten. Sininuttujen kausi on ollut hieno menestystarina, vaikka se päättyi karvaaseen pettymykseen menestyksen kynnyksellä. Rangersillakin on runsaasti ilonaiheita ja Manhattanillakin nähtiin todella äkäinen Rangers-lauma, joka lupaa taas ensi kaudeksi huikeaa taistoa Atlantin divisioonan matseissa. Toivon todella, että Rangers pitää kiinni tuosta hurjasta puolustustaistelustaan. Antaa puolivillaisten toimittajien räksyttää ymmärtämättömyyttään. Huhut jääkiekon kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Rangers-fanit, pitäkää kevään 1994 muistelovideot koteloissaan ja keskittykää tähän päivään. On meinaan hieno meininki meneillään myös Manhattanilla.