Finnish Isles
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Islanders
Kaksoismetro puhuu asiaa.
Loukkaantumiset söivät parhaimman terän loppuvaiheessa ja terveenä ollessaan runkomiehistä Witt ja Martinek joutuivat kantamaan vastuuta myös kiekollisesta pelistä, mikä ei kuitenkaan ole kummankaan vahvuus. Paras terä herroilta saataisiin hyökkäävien pakkien rinnalla varmistavassa roolissa.
Tällä hetkellä kiinnitetty pakisto ensi kaudeksi tekisi Berardista ja Davisonista kutakuinkin turhia, jos kiekollista osaamista saataisiin tuotua sisään. Campoli ja Meyer ovat kelpo yleispakkeja ja Sutton, Martinek sekä ikitaistelija Witt rautaa omassa päässä.
Smyth-ruletin häviämistä kiistatta makseltiin vielä ainakin tämä kausi. Blake ilmeisesti oltaisiin saatu kiinnitettyä jos ajoissa tarjousta olisi tehty, mutta Smythia kaavailtiin uudeksi ykköstykiksi ja myös johtohahmoksi. Jashinin ympärille Nolan ei varmasti halunnut enää joukkuetta rakentaa. Typerän kallis sopimus vain johti siihen ettei hänestä voitu treidillä päästä eroon.
Uutisointi toimistolta kielii, että ensi kaudella veteraanien varaan ei enää ainakaan alempien ketjujen paikkoja jätetä vaan omien sisäänajoa jatketaan. Miten Nolan tähän suhtautuu on sitten eri asia. Ykkös/kakkosketjuihin varmasti kelpaa kypsempikin tekijä, kunhan taso vielä pisteiden tekoon riittää.
Bergenheim sekä Okposo kuuluvat niihin, joita olisi uskallettava peluuttaa rohkeasti. Sen sijaan esim. Andy Hilbertille en enää näyttöjä antaisi muuta kuin äärimmäisessä hädässä. Kauden peliaikavertailussa Hilbert (13:28 ka) sai kuitenkin yli kaksi minuuttia enemmän jääaikaa kuin esim Bergenheim (11:15) ja vaikka Sean pelasi 8 matsia enemmän jäi hän Hilbertin kokonaispeliajasta yli tunnin! Tehojen mennessä:
Hilbert gp70 8+8=16 TOI 943 TOI/G 13:28
Bergie gp78 10+12=22 TOI 877 TOI/G 11:15
Tambellinin hyvästä vedosta kyllä kuulee ja AHL:ssä kai sitä näkeekin mutta 1+3 tehojen 31:ssä pelissä ei pitäisi kahteen ylimpään ketjuun ensi kaudellakaan paikkaa taata.
Kauden parhaasta suorituksesta vastasi kyllä Freddy Meyer. Tuntui sopeutuvan rooliin kuin roolin ilman ongelmia.
Muita hyviä:
Bergenheim; nousi fanien suosikiksi kovalla yrityksellään ja loppukaudesta vastuun kasvaessa näytti merkkejä käsienkin pienestä pehmeämisestä.
Trent Hunter; tärkeä mies fyysisyydellään ja kelpo maskimies. Tehotkin 12+29 aivan hyvät. Materiaalin antaessa myöten voisi Hunteria peluuttaa kolmosessa leveyttä tuomassa, sillä tämän kauden suuri peliaika näkyi eittämättä myös +/- saldossa (-17). Vauhti ei paremmassa joukkueessa riittäisi aivan kuuden kärkihyökkääjän joukkoon.
Chris Campoli; loukkaantuminen pilasi kauden ja vaikkei miehestä aivan ykkös- yv:n pyörittäjäksi olisikaan olisi häntä silti kipeästi tarvittu loppukaudesta. Kiekollista vastuuta luultavasti ensi kaudella luvassa.
Radek Martinek; tunnollinen ja melko näkymätönkin puurtaja. Toki rivien harvennettua näkyi häntäkin tavallista enemmän, monesti hyvässä.
Brendan Witt; miehen tärkeydestä kertoo kuinka hänet pyrittiin parsimaan kokoon niin kauan kuin mahdollisuuksia playoffeihin riitti. Blokkaa kiekkoja älyttömät määrät joka kausi, eikä paljoa väistele muutenkaan.
Blake Comeau; todellinen yllättäjä. Pääsi näyttämään ja lunasti paikkansa. "Jää" on murrettu ja ensi kaudella tarjolla vastuuta Bridgeportissa ja sijaisuuksia ylhäällä.
Kyle Okposo; vain 9 peliä, mutta lupaavia otteita.
Rob Davison; yllätyshankinta, mutta täytti paikkansa. Sai kenties nostettua markkina-arvoaan ja todennäköisesti pääsee sitä kesällä kokeilemaankin.
Wade Dubielewicz; jo toista kautta peräkkäin tulikaste loppukaudella ja kylmäpäistä peliä. DiPietron ollessa ensi kauden alussa 100% kunnossa ei kenties tarvi kakkosveskaria muualta lähteä katselemaan.
Andy Sutton sekä Richard Park ansaitsevat myös puhtaat paperit
Kaiken kaikkiaan, jos tätäkin (subjektiivista) onnistujien listaa katsoo, niin näkee ettei näillä kuuhun mennä ja kuinka hyökkäyspäässä suurinta vastuuta nauttineet loistavat pääosin poissaolollaan.
Hyvä puoli on se, että pakon edessä materiaali laitettiin todella koetukselle koko leveydeltä ja ylikin, joten draftia sekä UFA-markkinoita ajatellen ongelmakohdat ovat varmasti nyt tiedossa. Kyllähän rahallakin tunnetusti houkutusarvoa on eikä Nolan välttämättä tarvitse supertähtiä saadakseen joukkueestaan tehoja irti, joten ihan positiivisella mielenkiinnolla voi kesää kaikesta huolimatta odotella.
Loukkaantumiset söivät parhaimman terän loppuvaiheessa ja terveenä ollessaan runkomiehistä Witt ja Martinek joutuivat kantamaan vastuuta myös kiekollisesta pelistä, mikä ei kuitenkaan ole kummankaan vahvuus. Paras terä herroilta saataisiin hyökkäävien pakkien rinnalla varmistavassa roolissa.
Tällä hetkellä kiinnitetty pakisto ensi kaudeksi tekisi Berardista ja Davisonista kutakuinkin turhia, jos kiekollista osaamista saataisiin tuotua sisään. Campoli ja Meyer ovat kelpo yleispakkeja ja Sutton, Martinek sekä ikitaistelija Witt rautaa omassa päässä.
Smyth-ruletin häviämistä kiistatta makseltiin vielä ainakin tämä kausi. Blake ilmeisesti oltaisiin saatu kiinnitettyä jos ajoissa tarjousta olisi tehty, mutta Smythia kaavailtiin uudeksi ykköstykiksi ja myös johtohahmoksi. Jashinin ympärille Nolan ei varmasti halunnut enää joukkuetta rakentaa. Typerän kallis sopimus vain johti siihen ettei hänestä voitu treidillä päästä eroon.
Uutisointi toimistolta kielii, että ensi kaudella veteraanien varaan ei enää ainakaan alempien ketjujen paikkoja jätetä vaan omien sisäänajoa jatketaan. Miten Nolan tähän suhtautuu on sitten eri asia. Ykkös/kakkosketjuihin varmasti kelpaa kypsempikin tekijä, kunhan taso vielä pisteiden tekoon riittää.
Bergenheim sekä Okposo kuuluvat niihin, joita olisi uskallettava peluuttaa rohkeasti. Sen sijaan esim. Andy Hilbertille en enää näyttöjä antaisi muuta kuin äärimmäisessä hädässä. Kauden peliaikavertailussa Hilbert (13:28 ka) sai kuitenkin yli kaksi minuuttia enemmän jääaikaa kuin esim Bergenheim (11:15) ja vaikka Sean pelasi 8 matsia enemmän jäi hän Hilbertin kokonaispeliajasta yli tunnin! Tehojen mennessä:
Hilbert gp70 8+8=16 TOI 943 TOI/G 13:28
Bergie gp78 10+12=22 TOI 877 TOI/G 11:15
Tambellinin hyvästä vedosta kyllä kuulee ja AHL:ssä kai sitä näkeekin mutta 1+3 tehojen 31:ssä pelissä ei pitäisi kahteen ylimpään ketjuun ensi kaudellakaan paikkaa taata.
Kauden parhaasta suorituksesta vastasi kyllä Freddy Meyer. Tuntui sopeutuvan rooliin kuin roolin ilman ongelmia.
Muita hyviä:
Bergenheim; nousi fanien suosikiksi kovalla yrityksellään ja loppukaudesta vastuun kasvaessa näytti merkkejä käsienkin pienestä pehmeämisestä.
Trent Hunter; tärkeä mies fyysisyydellään ja kelpo maskimies. Tehotkin 12+29 aivan hyvät. Materiaalin antaessa myöten voisi Hunteria peluuttaa kolmosessa leveyttä tuomassa, sillä tämän kauden suuri peliaika näkyi eittämättä myös +/- saldossa (-17). Vauhti ei paremmassa joukkueessa riittäisi aivan kuuden kärkihyökkääjän joukkoon.
Chris Campoli; loukkaantuminen pilasi kauden ja vaikkei miehestä aivan ykkös- yv:n pyörittäjäksi olisikaan olisi häntä silti kipeästi tarvittu loppukaudesta. Kiekollista vastuuta luultavasti ensi kaudella luvassa.
Radek Martinek; tunnollinen ja melko näkymätönkin puurtaja. Toki rivien harvennettua näkyi häntäkin tavallista enemmän, monesti hyvässä.
Brendan Witt; miehen tärkeydestä kertoo kuinka hänet pyrittiin parsimaan kokoon niin kauan kuin mahdollisuuksia playoffeihin riitti. Blokkaa kiekkoja älyttömät määrät joka kausi, eikä paljoa väistele muutenkaan.
Blake Comeau; todellinen yllättäjä. Pääsi näyttämään ja lunasti paikkansa. "Jää" on murrettu ja ensi kaudella tarjolla vastuuta Bridgeportissa ja sijaisuuksia ylhäällä.
Kyle Okposo; vain 9 peliä, mutta lupaavia otteita.
Rob Davison; yllätyshankinta, mutta täytti paikkansa. Sai kenties nostettua markkina-arvoaan ja todennäköisesti pääsee sitä kesällä kokeilemaankin.
Wade Dubielewicz; jo toista kautta peräkkäin tulikaste loppukaudella ja kylmäpäistä peliä. DiPietron ollessa ensi kauden alussa 100% kunnossa ei kenties tarvi kakkosveskaria muualta lähteä katselemaan.
Andy Sutton sekä Richard Park ansaitsevat myös puhtaat paperit
Kaiken kaikkiaan, jos tätäkin (subjektiivista) onnistujien listaa katsoo, niin näkee ettei näillä kuuhun mennä ja kuinka hyökkäyspäässä suurinta vastuuta nauttineet loistavat pääosin poissaolollaan.
Hyvä puoli on se, että pakon edessä materiaali laitettiin todella koetukselle koko leveydeltä ja ylikin, joten draftia sekä UFA-markkinoita ajatellen ongelmakohdat ovat varmasti nyt tiedossa. Kyllähän rahallakin tunnetusti houkutusarvoa on eikä Nolan välttämättä tarvitse supertähtiä saadakseen joukkueestaan tehoja irti, joten ihan positiivisella mielenkiinnolla voi kesää kaikesta huolimatta odotella.