Kausianalyysi 2007-2008
Näin on saatu tämä kausi päätökseen Long Islandilla. Jottei totuus unohtuisi, on heti alkuun muistutettava, että tämä kausi oli huono, todella huono. Mistä tämä mahalasku sitten johtui? Jotta tuohon kysymykseen saisi asiallisen vastauksen, on palattava taaksepäin, aina kauden 05-06 loppuun, joka on surullisesti melko samanlainen tämän kauden kanssa.
Kaudelle 06-07 tehtiin merkittäviä muutoksia seuraan. "Mad" Mike Milbury tajusi viimein astua alas valtaistuimeltaan, hänen tilalleen GM:ksi valittiin Neil Smith. Smithin tapauksen tiedämme kaikki, hänhän lähti kävelemään reilun kuukauden kuluttua. Tämän seurauksena myös Pat LaFontaine lähti kävelemään. Smithin tilalle tuli lähinnä naurua aiheuttanut ex-backup maalivahti Garth Snow, joka hiljensi epäilijät todella nopeasti. Valmentaja Ted Nolan tuli loistavaan saumaan rakentamaan uutta joukkuetta.
Pelaajat, kuten Tom Poti, Sean Hill ja Brendan Witt sekä loppukaudesta seuraan saapuneet Marc-Andre Bergeron ja Freddy Meyer tulivat parantamaan puolustuspäätä huomattavasti. Kun yhtälöön lisäsi aina varman Radek Martinekin sekä yllättävän Chris Campolin, oli puolustus timanttisessa kunnossa.
Eikä hyökkäyspäässäkään sen huonommin pärjätty. Matkamiehet Mike Sillinger ja Chris Simon yhdessä Richard Parkin Ja Viktor Kozlovin kanssa tulivat vahvistamaan hyökkäyspäätä. Loppukaudesta jo vahvaan Jason Blaken, Miroslav Satanin ja Alexei Yashinin johtamaan ryhmään liittyivät vielä Richard Zednik sekä komeettasiirto Ryan Smyth. Oli aika aloittaa hurja nousu kohti pudotuspelejä, jotka myös saavutettiin. Uskomaton nousu kulminoitui New Jerseyssä rangaistuslaukauskilpailuun, jota katsottiin kirjaimellisesti henkeä pidättäen. Dubi nollasi Brylinin ja ihme oli tapahtunut, Toronto ja Montreal oli takana.
Pleijareissa vastaan asettui Idän ykkönen, Buffalo Sabres. Tuon ottelusarjan epäselvät maalit ja epäilyttävät rangaistukset tiedämme, hieno taistelu kuitenkin. Kaudesta jäi kuitenkin hienoja muistoja, kuten Jason Blaken upeat 40 maalia ja koko jengin positiivinen ja katsojaystävällinen taisteleva pelityyli.
---
Kausi 2007-2008 piti aloittaa siitä, mihin kaudella 06-07 jäätiin, pleijaripaikalla. Heti kauden alussa otettiin kuitenkin luulot pois, kun pelaajapajatso alkoi tyhjentymään oikein kunnolla. Lähtijöiden lista verrattuna sisään tulleisiin oli aika uskomattoman tyly:
Lähteneet:
Tom Poti
Jason Blake
Richard Zednik
Viktor Kozlov
Ryan Smyth
Sean Hill
Arron Asham
Alexei Yashin
Tulleet:
Jon Sim
Ruslan Fedotenko
Bill Guerin
Josef Vasicek
Mike Comrie
Tim Jackman
Matthew Spiller
Joey MacDonald
Darryl Bootland
Aaron Johnson
Eli kun viime kauden silkkiset Blake, Poti, Smyth, Kozlov ja Asham lähtevät, tulee tilalle Fedotenko, Guerin, Vasicek, Comrie ja SIM-kortti?
Kun noita yhtälöitä tarkastelee, ei tarvitse olla selvännäkijä, miten tulee käymään. Mutta kyllä rimanalituksessakin jokin raja pitäisi olla. Paras pistemies Mike Comrie saavutti huikeat 49 pistettä. Ja parhaana maalinsylkijänä kunnostautui Bill Guerin 23 maalillaan. Islanders teki lisäksi vähiten maaleja koko liigassa. Tarkoituksena oli käydä kausi läpi pelaaja pelaajalta, mutta tuntuu melko turhalta, onnistujia oli niin vähän.
Onnistujista voisi kuitenkin pari sanaa tässä vielä sanoa, Ensinnä tulee mieleen Sean Bergenheim, joka onnistui vihdoin murtautumaan avaukseen, ja onnistui myös pysymään siellä. 10 + 12 ei ole pahempi suoritus tuolla peliajalla.
Myös Kyle Okposon nosto ylös oli yksi loppukauden harvoista valopilkuista, 2 +3 yhdeksässä matsissa ei ole ollenkaan hassumpi NHL-debyytti. Kylen on paljon helpompi jatkaa tuosta ensi kaudella, kun on muutama peli alla.
Myös Ruslan Fedotenko väläytteli Josef Vasicekin tavoin ajoittain hienoja esityksiä, mutta johonkin he aina katosivat. Tankki ei tosin täysiä pelejä pelannut.
Puolustajista Brendan Witt ja Andy Sutton pelasivat kelpo kaudet, ja antoivat monille vastustajille kunnon tyrmäyksiä, loukkaantumiset riepottelivat vain näitäkin herroja.
Loppukaudesta ylhäällä nähtiin ties mitä AHL-miehiä, joista ei kannata sanoa sen enempää,. Heikot esitykset vaikeissa paikoissa eivät ole hyvä yhdistelmä. Ensi kaudella kaikki pitäisi jälleen kerran tehdä eri tavalla kuin tällä kaudella, tätä "joka toinen on hyvä kausi"-vauhtia ensi kaudelta voidaan odottaa jonkin verran.
Katsellaan.