Aika hyvin sattunut, olet ilmeisesti kirjautunut ko. hotellista ulos n. vuorokautta aikaisemmin kuin minä ja avovaimoni kirjauduimme sisään, tämän teimme lauantaina 10.tammikuuta.
Todellakin Hotel 31 on erinomaisella paikalla ja muutenkin hyvä, perussiisti ja ennen kaikkea edullinen hotelli, josta ei valittamista löydy jos ei ylimääräistä luxusta tai loistoakaan.
Kyllähän tuohon suurkaupunkiin ihastui ja kiintyi nopeasti, oli jokseenkin sellainen mesta missä minä todella viihdyn. Ihmiset olivat rentoja ja mukavia, ja vanhan sanonnan mukaan se kaupunki ei tosiaan ikinä nuku. Tammikuinen, kylmä arkinen maanantai-ilta Times Squaren tuntumassa oli ihan hieman erilainen kokemus kuin arki-ilta esim. Helsingin ytimessä.
Mekin jätimme nähtävyyksistä Empire State Buildingin käymättä, vaikka hotelli tosiaan aivan kupeessa olikin, ja tykitimme sen n. 70 kerrosta hissillä ylös mainitsemasi Rockefeller Centerin näköalamestoille.
Shoppailtua tuli viikon reissun aikana omaan normitahtiini nähden aivan vitusti, ja siinä suhteessa taisin molempien yllätykseksi päihittää jopa shoppailusta varsin paljon pitävän avovaimoni. Alet olivat kohdillaan ja muutenkin taso on toki halvempaa esim. monien merkkivaatteiden osalta. Todella kylmän tuulista Manhattania käveltiin päivittäin päästä päähän niin että jalat vetivät jäykiksi ja kengät kävivät hiertämään, ja ihan pari putiikkia taisi silti jäädä vielä korkkaamatta. Ei siitä kylästä heti kaupat ja ravintolat kesken lopu, jos ottaisi tavoitteekseen kaikki koluta.
Tiistaina 13.1 tuli sitten vihdoin koettua paikan päältä myös NHL-matsi, kun seikkailimme junalla ja taksilla Long Islandille kotijenginä toimineen Islandersin ja Rangersin väliseen paikallismatsiin. Rangersin 2-1- voittoon päättynyt matsi ei sinänsä ihmeempiä kiekkoelämyksiä tarjonnut eikä edes tappelua nähty muualla kuin katsomossa, mutta olihan se Coliseumin yleisfiilis ja yleisön tapa ylläpitää tunnelmaa hieman eri tasolla kuin täällä. Suosikkijoukkueen pelipaita tai muuta rekvisiittaa on melkein kaikilla päällä ts. väriä tunnustetaan näkyvästi, ja muutenkin jaksetaan jatkuvasti ja erittäin äänekkäästi kannustaa omaa suosikkiaan olis itten johdossa tai tappiolla. On muuten Henrik Lundqvist kohtuullisen kova nimi Rangers-faneille, todellinen suursuosikki ja katsomossa ja käytävillä Lunqvistia #30 olikin sankoin joukoin jalkeilla niin nuorena ja vanhana, naisena sekä miehenä.
Ja mikä hienointa, eipä tarvinnut liigahallityyliin hätäillä erätauolla bissejonoon ja imuroida tuoppia minuutissa, tästä ylellisyydestä johtuen olikin aivan pakko nauttia yksi Budweiser-pullo toisen erän aikana, osto kätevästi katsomossa kierrelleeltä kekeltä ja siinä sitä kelpasi kaikessa rauhassa nautiskella kultaista juomaa ottelun ohessa.
Mieleen jäi myös se, kun erätauolla todella pitkässä kusijonossa lässytin pitkään jonkun paikallisen nelikymppisen Islanders-fanin kanssa. Kaveri luuli minua paikalliseksi ja alkoi kysellä mistä päin osavaltiota olen kotoisin. Ei ottanut heti uskoakseen, kun siinä Rangers-huivi kaulallani totesin lentäneeni paikalle pari päivää aikaisemmin muutaman tuhannen kilometrin päästä Suomen pimeydestä. Totesi siinä aika fiiliksissä keskustelun lopuksi, että vääränvärisestä kaulahuivistani huolimatta helvetin hienoa että olen kotihalliinsa eksynyt niinkin kaukaa, ja huipennuksena sanoi että: "You´re probably a great hockey player." Kyselin miksi niin, ja äijähän totesi vaan että "You talk and look like one."
Vittu, noilla complimentseilla itsetuntoa kauhallisen verran taas ylöspäin ja kyllä kelpasi bousailla takaisin katsomoon omalle istumapaikalle suuren kiekkoikonin näköisenä.
Mutta sellaista, kertomista ja muisteltavaa riittää ja todennäköisesti lähdemmekin ensi tammikuussa takaisin, sen verran loistofiilikset jäi reissusta.
On muuten kesälläkin varmaan kuumuudesta huolimatta näkemisen arvoinen paikka, mutta itse diggasin juuri tästä talvisesta New Yorkista. Omissa mielikuvissani kyseessä on aika vahvasti juuri talvikaupunki höyryävine hengityksineen ja viemäreineen, ja olikin aika legendaarisen näköistä kun ne miljoonat keltaiset taksit laittoivat Manhattanilla menemään kevyt lumikerros pinnassaan.
Lisäyksenä koskien Century 21-ostoskeskusta:
Oli kyllä todella ahdistava paikka, sillä vaikka meinitsinkin että shoppailtua tuli omiin standardeihini nähden normaalia kiihkeämmin, en nyt saatana sentään miksikään hulluksi muuttunut sielläkään päin maailmaa.
Aivan tolkuttoman ruuhkainen ja sekainen paikka, josta poistuimme aika nopeasti. Uuden lompakon sentään äkkäsin ja ostin sen äkkiä halvalla pois kuljeksimasta, mutta muuten ei enää huvittanut seuraavina päivinä sinne ihmisvilinään lähteä takaisin kimpoilemaan.
Matlkavinkeistä myös tälainen, että Trump Towerissa on mainiot kusimahdollisuudet, ja aina Cenral Parkin suuntaan mennessämme käytiinkin siellä alakerran tiloissa helpottamassa oloamme. Harvinaisen komeat puitteet kusemishommiin, ja sieltä löytyy myös kuusikerroksinen Nike Town, jos kyseisen merkin tuotteet kiinnostavat.
Vastapäätä Trumpia on sinänsä mielenkiintoinen kohde, nimittäin street-henkistä kudetta valmistavan Abercrombie & Fitchin myymälä. Kohtuullisen villi ja nuorekas mesta, meno oli tiistaina aamukymmeneltä kovempi kuin monessa täkäläisessä yökerhossa perjantai-iltana. Musiikki pauhasi, strobot ja muut valonheittimet vilkkuivat hämärässä vaatekaupassa ja myyjiä oli joka perkeleen nurkassa ja portaidenpielissä tanssimassa. Ei oikein silloin aamuvarhaisella houkutellut pidemmäksi aikaa jäädä sinnekään bilettämään farkkujen, huppareiden ja mallinukkejen sekaan, mutta kokemus sekin kun on täällä tottunut hieman hiljaisempiin liiketiloihin.
Muutenkin aika monessa myymälässä meno oli aika hyvä musiikin ja todella coolin henkilökunnan johdosta, ja yleensä jopa ovimikon virkaa toimittaneet mustat ja kookkaat hahmotkin laittelivat biisejä tunteella ilmoille, vaikka laulajanlahjat eivät olleetkaan kovin kummoiset.
Helppo viihtyä tuollaisessa mestassa.
Viimeksi muokattu: