New Jersey Devils 2015–2016

[dali]

@Meikäpoika ja @Toby Dammit pistivätkin edellisiä otteluita hyvin pakettiin. Heitän jatkoksi ilmoille ajatuksia muutamista pelaajista.

Reid Boucher on tehnyt meikäläiseen vaikutuksen muutaman viime viikon aikana. Aika Albanyssa on tehnyt terää Boucherille ja viimein palaset ovat alkaneet loksahdella paikalleen. Boosh on myös yllättävän vanttera ja vahva vääntäjä. Jos hän on aiemmilla NHL-keikoillaan passiivisuuteen helposti vajoava statisti, hän on tätä nykyä kaksinkamppailuissa pärjäävä parrunpätkä. Ennen kaikkea ilonaiheena on ollut kuitenkin Boucherin kypsä pelaaminen, mikä on palkittu paitsi hyvillä tehoilla, myös vastuuna otteluiden ratkaisuhetkillä. Kevään 2016 Boucher on hyvä mittatikku Joe Blandisille ja konkreettinen esimerkki, miten paljon tällä on vielä hiottavaa omassa pelaamisessaan. Tosiaan, jos Blandisin nulikka oppii pelaamaan jären kanssa, siitä tulee oikea pääperkele.

Scott Wedgewoodin ensimmäiset pelit NHL:ssä sujuivat tosiaan ilahduttavan hyvin. Neljän ottelun perusteella on tietysti mahdotonta nähdä mitään ihmeempää muutosta kilpailuasetelmassa Cory Schneiderin taustalla. Sivuhuomiona on sanottava, että Wedgewood oli NHL-debyytissään paljon vakuuttavampi kuin Keith Kinkaid aikanaan. Wedgewood voi onnistuessaan haastaa Kinkaidin kisaan ensi kauden kakkosveskan roolista, mutta paljon pitää tapahtua, että hän kampeaa Kinkaidin sivuun. Tietysti, jos Wedgewood valtaa NHL-debyyttinsä vauhdittamana Albanyn ykkösveskan paikan ja pelaa vahvan playoff-kevään, niin asetelma tasoittuu. Pidemmällä aikavälillä arvioitaessa Wedgewood voi ohittaa Kinkaidin nokkimisjärjestyksessä, mutta itse en usko hänen potentiaalin riittävän "kuin" NHL-kakkosveskan rooliin. Erinomainen NHL-debyytti täytyy ikävä kyllä sijoittaa osaksi isompaa viitekehystä: Wedgewood pelaa kuitenkin jo kolmatta täyttä kauttaan Albanyssa, eikä hän ole onnistunut vielä vakiinnuttamaan paikkaansa ykköstorjujana. Ensi kaudella pitää alkaa tapahtua, tai muuten ura alkaa polkea paikallaan, kuten Jeff Frazeella muutama vuosi sitten. Aikaa ei ole hukattavaksi senkään takia, että viime kesänä varattu Mackenzie Blackwood siirtynee ensi kaudeksi Albanyyn.

Muista Albanyn avuista sanottakoon sen verran, että Blake Pietila on minusta ollut pirteä, mutta sittenkin aika yhdentekevä polkukone. Mutta toki hänkin on yksi kandidaatti ensi kauden joukkueeseen, lähinnä nelosketjuun energiapelaajaksi. Pietilastakin saanee paremman käsityksen harjoitusleirillä ja täysimittaisen NHL-joukkueen osana. John Hynes on joutunut kursimaan kokoonpanoa kasaan millä vain pystyy, eikä tässä tilanteessa ole välttämättä helppoa antaa vahvaa näyttöä osaamisesta. Mike Sislosta puolestaan ei taida kuitenkaan olla vakiopelaajaksi NHL:ssä, vaan näkisin hänet lähinnä rotaatiopelaajana tai Albanyn ykköspyssynä. Sislossa on periaatteessa ihan hyvä paketti alempien ketjujen pelaajaksi, mutta hänen ratkaisunsa, varsinkin kiekollisena, jättävät toistuvasti toivomisen varaa.

Muuta pientä

Albany Devils on pelannut yllättävän vahvan kauden ja on varmistanut hyvissä ajoin paikkansa AHL:n pudotuspeleissä. Pikkupaholaiset saavat vielä kovia vahvistuksia pudotuspeleihin, kun Sislo, Pietila, Reid Boucher, Joe Blandisi, Seth Helgeson ja Damon Severson täydentävät joukkuetta. Albanysta täytyy nostaa erikseen esille Brownin yliopistosta kiinnitetyt Matt Lorito ja Nick Lappin, jotka ovat mukana kisassa ensi kauden pelipaikoista. Lorito teki viime keväänä välittömän vaikutuksen ja on sittemmin takonut pelaamissaan 74 ottelussa 63 pistettä. Ensi kesänä käteen lyötänee NHL-sopimus. Lappin liittyi tryoutilla Albanyn vahvuuteen muutama viikko sitten ja hänkin on aloittanut väkevästi - kuudessä pelissä Lappin on nakutellut tehot 3+2.

Cory Schneider on palaamassa tolppien väliin. Paluu tapahtunee lauantaina. Tänä ehtoona hän on luukkuvahtina. Myös Patrik Elias on liittynyt mukaan harjoitusrinkiin ja hän saattaa pelata vielä tällä kaudella. Toivottavasti Patrik nähdään vielä tällä kaudella tositoimissa, eikä toivottavasti vain joutsenlaulun merkeissä.

Tom Gulittin lähtö kirpaisee varsinkin näin etäkannattajan näkökulmasta, mutta hänelle uusi työ on toki askel eteenpäin uralla ja kiinteä sijoituspaikka Washingtonissa monella tavoin miellyttävämpää kuin reissaaminen Devilsin mukana. Gulittin blogi ja artikkelit Bergen Recordissa ovat olleet jokapäiväistä leipää vuosien ajan ja minua puistattaa pelkkä ajatuskin joutumisesta Rich Cheren ja muiden Star Ledgerin suhareiden tuotannon varaan. Yhtä hyvää beat writeria ei tule Gulittin tilalle, mutta toivottavasti joku, joka jaksaa tehdä muutakin kuin välttämättömän perusraportoinnin.

 

[tinkezione]

Aikaa ei ole hukattavaksi senkään takia, että viime kesänä varattu Mackenzie Blackwood siirtynee ensi kaudeksi Albanyyn.

Mackenzie Blackwoodilla on kyllä aikamoinen vuori kiivettävänään huipulle, koska taannoiset U20-kisat menivät miten menivät. Jamppahan oli suorastaan surkea niissä paikoissa, kun olisi pitänyt hoitaa hommat himaan.

 

[Toby Dammit]

Mackenzie Blackwoodilla on kyllä aikamoinen vuori kiivettävänään huipulle, koska taannoiset U20-kisat menivät miten menivät. Jamppahan oli suorastaan surkea niissä paikoissa, kun olisi pitänyt hoitaa hommat himaan.

Kuinka paljon yksittäisillä kisoilla on loppupeleissä vaikutusta yksittäisen pelaajan uranäkymiin? Ei Jake Virtanenkaan vakuuttanut turnauksessa ja kyllähän hänkin on käsittääkseni vedellyt Vancouverissa ihan asiallisesti sen jälkeen. Blackwoodin kohdalla pelejä seliteltiin myös pitkähköllä pelikiellolla, vaikka huonosti hän silti pelasi, sitä ei voi kieltää. Mutta en tosiaan osaa laittaa liikaa painoarvoa yksittäiselle turnaukselle, jossa koko Kanadan joukkue veteli aika heikosti.

 

[Toby Dammit]

Devils – tai Angels – tarjosi päivän aprillipilan. Kiitettävää omistautumista asian eteen.
http://www2.tsn.ca/bardown/Story.as...New+Jersey+Angels+April+Fools+prank&id=576568

 

[larzzon]

Mackenzie Blackwoodilla on kyllä aikamoinen vuori kiivettävänään huipulle...

Humoristi. Kaikilla 19-vuotiailla kassareilla on vuori kiivettävänä, jos huipulle meinaavat. Katsotaan viiden vuoden päästä uusix.

 

[dali]

Mackenzie Blackwoodilla on kyllä aikamoinen vuori kiivettävänään huipulle, koska taannoiset U20-kisat menivät miten menivät. Jamppahan oli suorastaan surkea niissä paikoissa, kun olisi pitänyt hoitaa hommat himaan.

Pahoittelut, mutta en nyt pysty näkemään kohtalonyhteyttä Mackenzie Blackwoodin kehittymisen, penkin alle menneiden nuorten MM-kisojen ja Albanyn maalivahtitilanteen välillä. Toki siitä voidaan olla samaa mieltä, että Blackwoodilla on vielä pitkä matka NHL-ammattilaiseksi, eikä tämän esitys MM-kisoissa jättänyt kaksista kuvaa hänestä. Katsoin internetistä kuluvan kauden tilastoja ja surkeiden MM-kisojen vastapainoksi OHL:ssä pelit ovat kulkeneet ihan mallikkaasti (mm. runkosarjan paras torjuntaprosentti ja kuudenneksi paras päästettyjen maalien keskiarvo). Seuraavaksi sukelletaan olettamusten hämyisiin vesiin, mutta sepostus toivottavasti avaa ajatuskulkuani.

Mun aiemman viestini pointtini oli lähinnä se, että Scott Wedgewoodin on korkea aika ottaa Albanyn ykkösveskarin paikka ja osoittaa kykenevänsä kantamaan torjuntavastuuta, koska hän on ollut Albanyssa jo kolmen kauden ajan, eikä ole vielä pystynyt ottamaan selkeän ykköstorjujan roolia.

Blackwood on sangen korkean profiilin varaus ja Devilsin organisaatiossa häneen kohdistuu huomattavasti kovemmat odotukset kuin Wedgewoodiin ja Kinkaidiin. Wedgewoodin tiimalasissa olevan hiekan määrä riippuu tietysti paljolti Blackwoodin sopeutumisesta ammattilaiskiekkoon, mutta oletettavaa on, että ensi kaudella Wedge on lähtökohtaisesti ykkönen, mutta viimeistään kaudella 2017-2018 Devils keskittyy Blackwoodin kehittämiseen. Tuolloin Wedgewood on jo katsottu kortti ja hänen on jo pitänyt ottaa puuttuvat askeleet NHL:ään, jos hän siis aikoo tehdä uraa Devilsissä. En osaa sanoa, minkä verran pitää laskea painoarvoa sille, että Blackwood on Sheron varaus ja Wedgewood puolestaan Lamoriellon/Conten varaama pelaaja. Ehkä asialla on sitten merkitystä, kun/jos peliaikaa pitää jakaa näiden kesken.

 

[Barcelona]

Devils – tai Angels – tarjosi päivän aprillipilan. Kiitettävää omistautumista asian eteen.

Samaa tuumasin itsekkin. Mitä nyt olen Devilsien viestintää/markkinointia somenn välityksellä seurannut niin on pikkaisen sellainen fiilis että tässä viime kauden aikana tässäkin asiassa on menty hieman renompaan suuntaan ja kokeillaan erillaisia juttuja. Ennen tätä kautta tuntui että ainoa juttu mitä Devils teki oli se että se maskotti vieraili eri kouluissa ja joku ex-pelaaja piti girlliaus/golf/fantasyhockey-leirejä. Tän aprillipilan lisäksi on omiin silmiin osunut ainakain Bobby Farnham "Wild Thing" youtube klippi, klippi siitä kun Adam Henrique tapaa faneja kadulla ja Cory Schneider synttärivideo. Tiedä sitten onko tällä mitään tekemistä sen kanssa että Lou Lamoriello vaihtoi maisemaa vai onko Devils vaan palkannut jonkun uuden somevastaavan. Jokatapauksessa markkinoinin suhteen Devilsi tekee nyt ihan oikeita juttuja kun ei faneille enää riitä se että näkee ne ottelutulokset ja perusjargonia sisältävät pelaajahaastattelut. En sano että Devils teksi mitään uutta ja mullistavaa somemarkkinoini suhteen, mutta nyt ollaan sentään sen asian suhteen ajan tasalla.

 

[dali]

Samaa tuumasin itsekkin. Mitä nyt olen Devilsien viestintää/markkinointia somenn välityksellä seurannut niin on pikkaisen sellainen fiilis että tässä viime kauden aikana tässäkin asiassa on menty hieman renompaan suuntaan ja kokeillaan erillaisia juttuja. - - Tiedä sitten onko tällä mitään tekemistä sen kanssa että Lou Lamoriello vaihtoi maisemaa vai onko Devils vaan palkannut jonkun uuden somevastaavan.

Muutos lienee useamman asian summa. Markkinointiin ja viestintään on tullut lisää väkeä ja seurakulttuuri alkoi muuttua hiljalleen jo Lou Lamoriellon aikana. David Harrisin ja Josh Blitzerin ostettua seuran kesällä 2013 he toivat "omat miehensä" Scott O'Neillin ja Hugh Weberin johtamaan seuran liiketoimintaa ja virkistynyt markkinointi on tietysti saanut osaltaan alkunsa organisaation huipulta. Omnipotentti Lou Lamoriello oli ollut tätä ennen mukana myös liiketoiminnan johtamisessa ja markkinointi oli yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta hyvin konservatiivista, kuten @Barcelona totesi.

Jeff Vanderbeekin loppuajan talousvaikeudet näkyivät nimenomaan liiketoiminnan puolella irtisanomisina ja seura kävi säästöliekillä. Harris ja Blitzer palkkasivat jokseenkin ensitöikseen uusien johtajien lisäksi kymmeniä työntekijöitä ja rakensivat liiketoimintaorganisaation uusiksi. Vielä viisi vuotta sitten ei ollut puhettakaan, että Devilsin palkkalistoilla olisi esimerkiksi luova johtaja.

Sosiaalisen median aktivoituminen on tapahtunut Lamoriellon lähdön jälkeen, kun seurakulttuuri on muuttunut nykyaikaisempaan suuntaan ja konkreettisin esimerkki on pelaajien henkilökohtaiset, suorastaan aktiiviset Twitter-tilit. Talven aikana ilahduttavinta settiä ovat tarjonneet Kyle Palmieri ja Adam Larsson keskinäisellä vihanpidollaan ja nahisteluillaan.

Muuta pientä

Andy Greene on Devilsin ehdokas Masterton-palkinnon saajaksi. Greene on kulkenut epätavallista reittiä varaamattomasta yliopistopelaajasta Devilsin kapteeniksi ja johtavaksi puolustajaksi. Näillä eväillä tuskin voitetaan palkintoa, mutta on mukavaa, että Greene saa ansaitsemaansa huomiota.

 

[Toby Dammit]

Buffaloa vastaan ankeaa läpsyttelyä eikä maalipaikkoja ollut juuri nimeksikään. Tämä oli näitä pelejä, joita katsoessa turhautuu joukkueen t-o-d-e-l-l-a aneemiseen hyökkäyspelaamiseen. Elias palasi pitkän tauon jälkeen kaukaloon, ja vaikka hän ei osoittanut paria väläytystä lukuun ottamatta mitään kovin ihmeellistä, niin uskoisin hänen olevan terveenä ollessaan vahvistus joukkueen vasemmalle laidalle, ainakin jos verrokkina on viime viikkojen ketjukoostumukset. En ole silti ollenkaan varma, saako Elias ensi vuodeksi enää jatkosopimusta.

Pavel Zachan pudotuspelit päättyivät OHL:ssä Sarnian 4–3-tappioon. Vaikka joukkueen pelit menivät kokonaisuutena penkin alle, niin Zacha pelasi kommenttien ja muutaman klipin perusteella hyvin, vaikka ottikin ilmeisesti tavoilleen uskollisesti turhia jäähyjä ja pelin taso vaihteli vähän ottelusta toiseen. Seitsemässä pelissä tuli silti tehot 6+7, mikä on suhteessa selvästi runkosarjaa paremmin. Kiinnostavaa Sarnian putoamisessa on se, että Zacha liittyy Albanyn. AHL:n playoffit antavat ehkä vähän paremmin suuntaviivoja siitä, mikä hänen tasonsa on tällä hetkellä.

 

[NiksuP]

John Hynesin ensimmäinen kausi Devilsin päävalmentajana sai viime yönä päätöksen. Kuten jo muutama sivu sitten totesin, kaudesta jäi positiivinen fiilis ja tulevaa odottaa innolla. Kaikenlisäksi uskoa löytyy siihen, että Devilsin organisaatio on taaperruksen jälkeen menossa jälleen oikeaan suuntaan, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Ottelu Torontoa vastaan oli virstanpylväitä täynnä. Adam Henrique iski ensimmäistä kertaa NHL-urallaan 30 maalia ja jäi lopulta vain pisteen päähän henkilökohtaisesta piste-ennätyksestään tulokaskaudeltaan. Kyle Palmieri iski vielä tyhjiin ottelun kolmannessa erässä myöskin kauden 30. maalinsa ja voitti samalla myös Devilsin sisäisen pistepörssin. Palmieri lähes tuplasi edelliset ennätyspisteensä Anaheimin paidasta ja kausi oli kaikinpuolin Palmierin osalta varmasti parempi mitä kukaan osasi kesällä odottaa. Oikeilla raiteilla ollaan myös sillä suunnalla, että viimeksi Devilsistä löytyi 30:n maalin miehiä kaudella 2011-12.

Eräänlaisen merkkipaalun tarjosi myös kaiketi Tuomo Ruudun viimeinen ottelu Devils-paidassa. Ruutu merkkautti syöttöpisteen Henriquen toiseen maaliin ja avasi kauden pistetilinsä. Aika paljon on Ruutukin saanut lokaa niskaansa Devils-aikanaan ja osittain myös syystä. Tällä hetkellä ollaan todella kaukana jopa siitä tasosta, mitä Ruutu esitti Sochin olympialaisissa ja on vaikea nähdä, että mikään NHL-seura lähtisi ainakaan yksisuuntaista sopparia tarjoamaan. Hyvä kesä alle ja ehkä try-outin kautta koittamaan jonnekin, mutta en yllättyisi vaikka Tuomo löisi hokkarit naulaan. Iän puolesta pelivuosia olisi vielä jäljellä, mutta lukuiset loukkaantumiset ovat näytelleet niin suurta osaa Ruudun uran varrella, että varmasti on myös aika istua alas ja miettiä vieläkö on jotain annettavaa tällä tasolla. Eurooppa? Liiga?

Pavel Zacha merkkautti NHL-debyytissään kaksi syöttöpistettä ja paikkoja oli myös avata maalitili. Zachan otteista jäi todella positiivinen fiilis. Pelasi ennakkoluulottomasti, omilla vahvuuksillaan ja kemiaakin näytti heti löytyvän Eliaksen kanssa. Yhdestä ottelusta on tietenkin paha mennä vetämään johtopäätöksiä, mutta ei Zacha varmaankaan tulevan kauden suunnitelmissa itsensä osakkeita ainakaan huonontanut. Innolla jäädään seuraamaan, että mitä Zacha saa aikaan AHL:ssä ja mikäli paikka irtoaa ensi kaudella isoista ympyröistä. Myöskin debyytin tehneet Miles Wood ja Steven Santini jättivät positiivisen kuvan itsestään.

408 maalia, 617 syöttöpistettä, 1025 tehopistettä ja siihen pari Stanley Cupia päälle. Mikäli viime öinen ottelu oli Patrik Eliaksen uran päätös, lähti Patty ennen kaikkea tyylillä. Kaksi syöttöpistettä, tehotilastossa +4 ja viimeinen niitti Leafsin verkkoon 16 sekuntia ennen loppua. Sai yöllä itsekin kyyneleitä pidätellä, kun Elias iski loppunumerot taululle.

Eliaksen kausi oli rikkonainen ja loukkaantumisten sävyttämä ja loppulukemiksi jäi 8 tehopistettä 16 ottelussa. Osa meikäläisestä haluaisi Eliaksen ennemmin lähteä viettämään eläkepäiviä nyt - terveenä. Osa taas mielellään näkisi Eliaksen Zachan mentorina ensi kaudella. Mitä en toivo, mutta mikä on mahdollista, olisi nähdä Elias jossain toisessa joukkueessa. Aika näyttää.

Seuraavaksi jännitettävää on kuun lopussa, kun arvotaan varausvuoroja. Devilsillä taitaa ykköspickiin olla 3%:n prosentin mahdollisuus. John Hynes on puolestaan valittu USA:n päävalmentajaksi tuleviin MM-kisoihin ja on myös jännä nähdä, ketä Devilsistä lähtee kyseisiin karkeloihin. Palmierin voisin nähdä lähteä antamaan viimeisiä näyttöjä World Cup -joukkuetta ajatellen. Toisaalta Palmierilla on myös sopimus katkolla. Näkisin Larssonin, Henriquen ja Zajacin ihan potenttiaalisina ehdokkaina mainsa MM-ryhmiin, jos molemminpuolista kiinnostusta löytyy. Josefson on myös yksi mahdollinen nimi, mutta soppari on katkolla.

 

[Toby Dammit]

Pitää jossain vaiheessa tehdä itsekin yhteenvetoa kaudesta ja vikasta pelistä, nyt nopeana kommenttina, että Larsson on jo varmistanut MM-pelit ja Henriquen osallistumisesta Kanadan paitaan huhuttiin eilisen pelin aikana.

 

[Shard]

Aika hienoa että Zacha pääsi pelaamaan edes sen kerran Eliaksen kanssa. Onhan tuossa tiettyä symboliikkaa.

 

[dali]

Jatkanpa minäkin duurivoittoista hyrinää. Kausi 2015-2016 päättyi odotetusti runkosarjaan ja ainahan se vähän vituttaa, kun oman jengin nimeä ei löydy jatkiksen playoff-ottelusarjaketjuista. Kuitenkin kaudesta jäi hyvä mieli varsinkin, kun ottaa huomioon, että Devils lähti kauteen organisaation toiseksi merkittävimmän muutoksen, eli Lou Lamoriellon lähdön jälkeen. Se merkittävin käänne on tietenkin Lamoriellon aikakauden alku vuonna 1987. Lamoriellon lähdettyä voi sanoa perustellusti, että kaikki muuttuu. Silti Devils onnistui välttämään lamaantumisen, eikä jäänyt heittopussiksi, vaan onnistui minusta juuri kauden tärkeimmässä tavoitteessa, eli tietynlaisen uskottavuuden ja peli-ilon palauttamisessa parin todella tuskaisen kauden jälkeen.

Eipä silti, kyllähän tähänkin kauteen mahtui paljon turhauttavia hetkiä, kuten toistuvat tappiot sarjataulukossa huonommin sijoittuneille joukkueille.
Devilsin suoritukset lässähtivät kauden loppua kohti mentäessä ja joukkue vajosi viimeisen neljänneksen aikana playoff-taistelusta Metropolitan-divisioonan seitsemänneksi, eli jotakuinkin sinne, mihin sitä ennakkoon povailtiin. Joukkue onnistui kapealla materiaalilla sinnittelemään yllättävän pitkään mukana pudotuspelitaistelussa, mutta lopulta erityisesti Cory Schneiderin ja Mike Cammallerin pitkät poissaolot vaativat veronsa.

Viimeisen vuoden merkittävimmät muutokset ovat tapahtuneet toimiston puolella ja niinpä myös kauden merkittävin onnistuminen löytyy pukuosastolta. GM Ray Sherolle kuuluu sulka hattuun erityisesti John Hynesin värväämisestä. Hynes osoitti nopeasti olevansa ensiluokkainen valinta valmentajaksi. Kiitosta kuuluu jakaa myös onnistuneista pelaajahankinnoista. Kyle Palmieri oli täyttä timanttia ja myös matalamman profiilin hankinnat Lee Stempniak, David Schlemko ja Sergei Kalinin tekivät vaikutuksen.

Devils tosiaan keikkui harvoilla, mutta onneksi sitä leveämmillä harteilla. Joukkueen tärkeimmät pelaajat Schneiderin johdolla onnistuivat kiitettävästi, eikä avainpelaajien otteista jäänyt hirveästi nokan koputtamista. Kuusikko Schneider, Greene, Larsson, Zajac, Palmieri ja Henrique, sekä Cammalleri loukkaantumiseensa asti vastasivat pitkälti kaukalossa välittyneestä peli-ilosta. Vastaavasti olisin kyllä toivonut Josefsonin, Seversonin ja Merrillin liittyvän kuoroon. Varsinkin nuorten puolustajien kausi oli yhtä vuoristorataa, mikä tietty oli odotettuakin.

Ajattelin vääntää yksittäisistä pelaajista erikseen vielä arvostelut ja niissä voi sitten ruotia otteita tarkemmin.

Patrik Eliasin jatko on tietysti yksi kesän kiinnostavimpia kysymyksiä. Tunnesyyt luonnollisesti puoltavat seuraikonin jatkoa ja kannattajan näkökulmasta olisi pettymys, jos Pattyn viimeinen kausi jäisi täysin torsoksi. Tokihan Eliasin puolesta puhuu myös moni järkiperuste, eikä jatkosopimusta tarvitse perustella nostalgiasyillä. Devilsin sukupolvenvaihdos jatkuu ensi kaudella ja joukkue tarvitsee Eliasin kaltaisia johtajia ja pelin opettajia Zachalle, Boucherille ja kumppaneille. Pelaajamateriaalin kapeus käänsi viimeisten 20 ottelun aikana Devilsin suunnan kohti liigan häntäpäätä ja Elias on ikämiehenäkin arvokas palanen kakkos-kolmosketjuun ja ylivoimalle. Devils oli jälleen liigan heikoin joukkue maalinteossa tasaviisikoin ja joukkue eittämättä tarvitsee apuja alempiin ketjuihin. Voidaan perustellusti kysyä: kuka sitten, jos ei Elias?

Toisaalta ei myöskään ole realistista odottaa kesän pelaajamarkkinoilta niin suurta saalista, että rosterista loppuisi sen tähden tila. Eikä ole syytä unohtaa sitä tosiasiaa, että joukkue on muuttunut koko lailla täysin parin vuoden aikana ja konkareiden rinki on kapea. Jos Elias ei saa jatkoa, tynkäkauden 2012-2013 joukkueen rungosta ovat ensi syksynä jäljellä enää Greene ja Zajac.

Tietenkään Elias ei ole enää samanlainen tekijä kuin vielä vuosikymmenen alkupuolella ja hänestä on realistista odottaa jokseenkin rajatun roolin erikoismiestä. Jatkosopimuksen kynnyskysymyksinä ovat ennen muuta Eliasin polven kunto ja miten ison roolin valmentaja Hynes on valmis antamaan. Vuosi sitten spekuloinnin kohteena oli Pattyn mahdollinen kauppaaminen ja tuolloin hän totesi haluavansa pelata, eikä jäädä statistiksi. Ja nythän Elias on rehelliseen tyyliinsä pitkälle toistanut samaa, eli haluavansa pelata tosissaan, eikä vain tunnesyistä.

Sitä tietysti toivoo, että Shero ja Hynes näkisivät Eliasin tilanteen samankaltaisena ja hän saisi vuoden diilin ja tilaisuuden tarjota pelillisen ja älyllisen osaamisensa Devilsin iloksi. Yksivuotisen sopimuksen riskit ovat olemattomat, koska ilman Sheron hullaantumista Devils ei pääse lähellekään palkkakattoa. Kyle Palmieri on nykyisistä pelaajista ainoa, jolle on odotettavissa merkittävä palkankorotus.

Säästetään kuitenkin loput pelaaja-arvioihin ja ensi kauden kausiketjuun.

 

[expertti]

Siinäpä toveri @dali tiivisti näyttävästi menneen kauden. Päällimmäisenä posifiilis, kun odotukset oikeastaan ylitettiin ja lähes koko kauden sai jännätä pysytäänkö PlayOff vauhdissa. Yllätyspotentiaalia tällä nimettömällä nipulla olisi mielestäni ollut. Muttamutta, rebuildissä mennään. Toki on outoa että rebuildiä tehdään huippuvahdin ollessa parhaassa iässä, mutta pakko mikä pakko. Toivotaan, että ollaan contender vielä Coryn aikana. Usko on itsellä kova ja Devils on taas mielenkiintoinen jengi luisteluvoimaisella pelityylillä, jota ainakin minä tykkään seurata. Tuohon kun saisi sen kovalchuktyyppisen kliinisen viimeistelijän ja takalinjoille sen sheaweberin, niin avot.

Nuorisokaarti on ennakoitua paremmalla tolalla mielestäni. Varsinkin hyökkäyspään nuoret Blandisi, Boucher, Sislo ja kumppanit selkeitä askeleita eteenpäin ja 2-4 ketjuihin löytyy miehiä omasta organisaatiosta. Tähän vähän täsmähankintoja, niin kaikki on mahdollista.

Bobby Farnham nousi yhdeksi omista suosikeistani ja toivon että miehelle sorvataan jatkoa vaikka Tootoon kustannuksella. Tuollainen aina sattuu ja tapahtuu pelityyli miellyttää silmä ja sillä saadaan monesti vastustajan fokus käännettyä vääriin asioihin.

Vuoden kauppa oli kyllä tuo Matteau - DSP diili. Jatkoa tarjoaisin Smith-Pelleyllekin. Ei varmaan markkinoinnillisestikaan jerseyssä ole huono juttu, että jengissä pelaa tummahipiäinen kaveri.

Hyökkäyspäässä kokonaisuutena toivon näkeväni ensikauden jengissä:

Henrique - Cammy - Zajac - Zacha -Elias - Palmieri - Kalinin - DSP - Farnham - Blandisi - Boucher + UFA täsmähankinnat. (Ehkä Gionta).

Minusta Josefson sai nyt sen viimeisen sauman ja Ruutua ei viitsi edes mainita ja hänen matka jatkuneekin eurooppaan. Toivottavasti Suomeen.

Veskariosastolla kertoisin Kinkaidille, että ylhäälle ei ole asiaa. Wedgewood on seuraava backup minun kirjoissani. MacKenzie Blackwoodin otteet on itselle vähän kysymysmerkki ja nuorten kisat vielä hämärtävät sitä entisestään. Täytyy ottaa paremmin seurantaan tulevalla kaudella.

Puolustusosastolla odotin myös Seversonilta enemmän. Merrillin osalta olin jo menettänyt toivoni. Toki uskoin Gelinasiinkin, joten enhän minä mistään mitään tiedä. Schlemkolle jatkoa. Greene - Larsson - Schlemko - Severson olisi se runko, mihin itse lähtisin rakentamaan. Moore varauksin mahtuisi suunnitelmiin.

Seuraava jännityksen paikka onkin sitten Draftlottery. Olisihan se mukavaa jos lotossa tulisikin täysin yllättäen iso voitto, mikä toki on erittäin epätodennäköistä. TOP 5:ssä olisi mahtavaa päästä tänä vuonna varaamaan. Pahin skenario on, että nämä huipputalentin haudataan jonnekin Arizonaan, Winnipegiin ja Columbukseen.

No ei siinä, onneksi kiekko kiinnostaa niin paljon, että nyt hypätään muiden bandwagoneihin.

 

[dali]

Palataanpa vielä lyhyesti kauteen 2015-2016 pelaajakohtaisten loppuarviointien merkeissä. Aiempien kausien tapaan arvostelut on pyritty suhteuttamaan pelaajan merkitykseen joukkueelle ja onnistumiseen omassa roolissa.

Maalivahdit

Cory Schneider 58 ott. 27-25-6, GAA 2,15, SV 92,4%, 4 SO

Cory Schneiderin teknisesti puhdasta, kellontarkkaa työskentelyä on ilo seurata. Schneider vakiinnutti nyt viimeistään asemansa liigan eliittiveskareiden joukossa. Schneiderin suoritusten erinomaisuutta ei tarvinne erikseen todistella numeroilla, mutta jos tuolta jotain haluaa nostaa esille, niin vähintään 30 ottelua pelanneiden veskareiden tilastoissa Schneiderilla on neljänneksi paras päästettyjen maalien keskiarvo ja neljänneksi paras torjuntaprosentti (yhdessä Michael Neuvirthin ja Cory Crawfordin kanssa) - ja luonnollisesti kirkkaasti parhaat tilastot pudotuspelien ulkopuolelle jääneiden joukkueiden veskareista.

Pitkälti juuri Coryn takuuvarman työskentelyn ansiosta Devils pystyi roikkumaan pudotuspelitaistelussa kevään korvalle saakka. Suorituksen arvoa nostaa se, että Devils oli liigan pahnanpohjimmainen maalinteossa ja joukkue nojasi (liian) paljon Schneiderin torjuntoihin. Jos nyt jotain nokankoputtamista Schneiderin otteista haluaa etsiä, niin hänellä tuppasi tälläkin kaudella olla taipumusta päästää helppoja kuteja taakseen, mitkä jättivät miettimään, että miten se ei voinut tuota saada kiinni? Niin, ja kiekon pelaamisen Schneider voisi jättää suosiolla puolustajille. 9½

Keith Kinkaid 23 ott. 9-9-1, GAA 2,81, SV 90,4%, 2 SO

Kinkaid sai maaliskuussa yllättäen tilaisuuden kantaa ykköstorjujan vastuuta, kun Cory Schneider joutui sivuun polvivamman takia. Kinkaidin otteita leimasi epätasaisuus, jos kohta hän joutui maalille tilanteessa, missä joukkue herpaantui pudotuspeliviivan karattua ulottumattomiin. Ero hyvän ja huonon päivän välillä oli taas kuitenkin aivan liian suuri, että Kinkaidin voisi ajatella olevan enempää kuin kelpo kakkosveskari. 7

Puolustajat

John Moore 73 ott. 4+15=19, -12, 28 PIM

Moore oli alkukaudesta iloinen yllätys ja toi kaivatun piristysruiskeen hyökkäyspeliin. Kauden jälkimmäinen puolisko oli kuitenkin melkoinen pettymys ja Mooren suoritustaso laski mitä pidemmälle kausi eteni. Loukkaantumiset vaikuttivat omalta osaltaan loppukauden peli-ilmeeseen, mutta niillä ei voi selittää alavireistä loppupuoliskoa.

Kokonaisuutena Moore oli kuitenkin ihan ok peluri ja selkeä kohennus nyt vaikkapa Peter Harroldiin ja kumppaneihin. Kauden aikana kävi hyvin ilmi, miksi Moore on varattu aikanaan ykköskierroksella ja miksi hänen uransa esimerkiksi Rangersin ja Coyotesin takalinjoilla ei auennut. Luisteluvoimainen Moore sopii sinänsä hyvin Hynesin sapluunaan, mutta omassa päässä hän oli välillä kävelevä katastrofi. 6½

Adam Larsson 82 ott. 3+15=18, +15, 77 PIM

Viimeinkin. Loukkaantumisten, pukukoppi- ja koirankoppidraaman jälkeen Larsson sai keskittyä pelkästään pelaamiseen ja tuloksena olikin kaikin puolin tasavahva kausi. Larsson kantoi Andy Greenen kanssa leijonanosan puolustusvastuusta ja pelasi koko liigan mittapuulla vaikeimpia minuutteja.

Larssonin onnistuneesta kaudesta on hankalaa nostaa mitään yksittäistä tekijää ylitse muiden. Kaudella ei kertynyt hirveästi huippuhetkiä, mutta nokankoputtamista ei hirveästi ole, kun otteet olivat illasta toiseen joukkueen parhaimmistoa. Onnistuminen on monen pienen osasen summa: sijoittuminen oli aiempaa varmempaa, Greenen rinnalla yhteispeli sujui, Larsson pelasi aiempaa fyysisemmin ja jopa ilkeästi, eikä sovi vähätellä Larssonin vakiintunutta asemaa joukkueen kakkospakkina ja sen tuomaa henkistä selkänojaa. Tarkemmin ajatellen juuri sijoittuminen on kenties avain - Larssonilla on ratkaisevat pari kymmenystä enemmän aikaa tehdä oikea ratkaisu.

Mitä tulee hyökkäyspään pelaamiseen, Larsson saisi kyllä käyttää laukaustaan enemmän ja muutenkin vapauttaa käsijarrua, kun siellä arsenaalissa kuitenkin on työkalut huippusuorituksiin niin pelintekijänä kuin tilanteiden päättäjänä. Oli tämä jarruttelu sitten tietoista tai tiedostamatonta, se erottaa Larssonin rintakarvan mitalla kiitettävästä arvosanasta. Pistesaldo on kuitenkin kohtuullinen siihen nähden, ettei häntä käytetä käytännössä lainkaan ylivoimalla. Ja onhan tuo tehotilastonkin lukema ihan muikea suhteutettuna rooliin ja Devilsin tehottomuuteen tasaviisikoin. 8½

Andy Greene 82 ott. 4+9=13, +7, 26 PIM

Kapteeniin pätevät pitkälti samat sanat kuin Larssoniin. Greene kantoi nurisematta kovan työtaakan ja epäkiitollisen roolin vaikeimpien minuuttien syöjänä. Greenen pelaamisesta on vaikeaa keksiä mitään uutta sanottavaa. Ukko saapuu joka ilta duuniin ja kantaa kaikessa hiljaisuudessa sen suurimman korren kekoon. On tietysti pitkälti roolituksen seurausta, ettei Greenen nimi lue useammin maalitilastoissa, mutta häneltäkin olisin toivonut hieman aktiivisempaa peliä hyökkäyssuuntaan. 9-

Jon Merrill 47 ott. 1+4=5, -15, 28 PIM

Ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan tämä kausi. Ei sitten alkuunkaan. Merrillin itseluottamus oli aivan nollassa ja päälle tulivat vielä loukkaantumiset. Oli surullista katsoa, miten pahasti hukassa nuorukainen oli kaukalossa.

Merrillin suoritukset olivat minulle kauden pahin pettymys, kun puhutaan yksittäisistä pelaajista. Ainahan nuorilla puolustajilla esiintyy aaltoliikettä otteissa ja ajoittaisia nukahduksia, mutta Merrill oli päättyneellä kaudella täysin pihalla. Syitä tason suoranaiseen romahdukseen voi vain arvailla. Toivottavasti kaikki on kunnossa niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella. 5½

David Schlemko 67 ott. 6+13=19, -22, 16 PIM

Schlemko oli varsinainen "moneyball-hankinta". Hänet poimittiin kauden aattona vapaana agenttina ja 625 000 dollarin liksasta saatu vastine oli huiman hyvä. Schlemko toi kiekollista osaamista ja luisteluvoimaa. Tykkäsin erityisesti Schlemkon maltista ja kyvystä tehdä pieniä, peliä edistäviä ratkaisuja kiekollisena. Vastaavasti puolustuspäässä Schlemko oli keskinkertainen, mutta täytti toki kolmosparin pakin saappaat enemmän kuin hyvin. 8+

Damon Severson 72 ott. 1+20=21, -8 32 PIM

Seversonin kautta sävytti klassinen toisen vuoden kirous. Otteet ailahtelivat pelien sisällä rajusti ja suoritukset vaihtelivat upeista käsittämättömiin - varsinkin vetojen osumatarkkuus oli onnettoman huono. Osasyynä oli Seversonin taipumus hakea näyttävää täysosumaa ja 15 sekuntiaan maalikimarassa. Toisaalta kaiken tämän keskellä Seversonin talentti paistoi läpi ja hän paransi tasaisesti kauden loppua kohti.

Seversonilla on kaikki lahjat nousta jopa ykkösparin puolustajaksi, mutta kasvua pitää tapahtua erityisesti motivaatiopuolella. Ensi kautta silmällä pitäen keskeinen kehitysalue onkin työmoraalin ylläpito. Severson sortui usein neppailemaan pikkunätisti mukavuusalueellaan, ja tästä omaehtoisesta vapauksien ottamisesta John Hynes palkitsikin pariin otteeseen katsomokomennuksilla. Ehkä siirto Andy Greenen isälliseen kaitsentaan on vastaus tähän kysymykseen. Iso vastuu reilusti tarjolle ja samalla Severson pakotetaan hoitamaan tunnollisesti myös tylsä peruspelaaminen. 7+

Seth Helgeson 19 ott. 0+1=1, -5, 17 PIM

Helgeson sai kevättalvella loukkaantumisten takia tilaisuuden näyttää osaamistaan. Komennuksen anti jäi valitettavan laihaksi. NHL:n vauhti oli vielä pikkuisen liian kovaa, sillä Helgesonilla pukkasi toistuvasti kiirettä ja ratkaisut tahtoivat olla huolimattomia.

Ensi syksynä sitten uusi yritys. Helgesonin kaltaiselle luunmurskaajalle on tilausta pienen roolin erikoismiehenä. 6-

David Warsofsky 10 ott. 0+1=1. -3, 2 PIM

Siirtorajan aikainen poiminta waiversista. Ihan näppärä kiekon kanssa ja sulava luistelija, mutta jää isompien ja vahvempien alle. En näe käyttöä ensi kaudella. Pienen ottelumäärän takia ei arvosanaa.

Hyökkääjien arviot sitten hieman tuonnempana.

 

[Toby Dammit]

Hyvää settiä @dali lta Devilsin puolustajista ja maalivahdeista. Voisin antaa pelaajlle ihan samat arvosanat itsekin. Pakeista toivoisin ensi kaudella jatkoa Schlemkolle (saa nähdä, testaako arvoaan markkinoilla) ja Seversonille parempaa ja tasaisempaa kautta. Toivotaan että hän pystyisi lunastamaan potentiaalinsa ensi kaudella Albany Devilsin playoffien ja pitkähkön harkkakesän jälkeen.

Albany Devils meni 3–1 jatkoon Utica Cometsia vastaan (ilmeisesti ensimmäistä kertaa joukkueen historiassa). Viimeisen pelin joukkue voitti 6–3 loukkaantumisten jälkeen kentille palanneen Blake Pietilan (2+2) johdolla. Muista pelaajista Reid Boucher pidensi AHL-pisteputkeaan yhdeksään peliin. Neljässä playoff-pelissä NJ Devils -joukkuuessa viime kaudella pääasiassa pelanneista pelaajista Reid Boucherilla 3+3, Joseph Blandisilla 2+1 ja Damon Seversonilla 0+5 -tehot. Pavel Zacha 1+2. Seuraavalla kierroksella vastaan tulee idän ykkösjoukkue Toronto Marlies.

 

[Barcelona]

Ei käynyt arpaonni ja Devils sitten varaa 11. Omissa toiveissa olisi että Olli Juolevi tipahtaisi tonne asti, mutta jos tuskinpa näin käy. Buttonin mockissa tuli Clayton Keller joka nyt teki nyt Suomi - USA pelissä vaikutuksen meikäläiseen. Pienikokoinen mutta taitava ja aina huomas kun oli kentällä.

 

[dali]

Palataanpa vielä nopsaan asiaan hyökkääjien arvostelujen merkeissä.

Jiri Tlusty 30 ott. 2+2=4, -1, 6 PIM

Ei tullut hyvää Tlustya, tuli paha Tlusty. Kausi päättyi ennenaikaisesti leikkauspöydälle. Konkari väläytteli aika ajoin peliälyään ja hyviä käsitään, mutta eipä lapsenlapsille juuri jäänyt kerrottavaa. 6+

Stephen Gionta 82 ott. 1+10=11, -13, 43 PIM

Ei uutta auringon alla. Gionta tsemppaa ja pörrää vaihdosta toiseen ja siinäpä se. Sentterin rooli ei ole edelleenkään oikea tontti pelaajalle, joka voittaa aloitukset noin 40 prosentin tehoilla ja jää jatkuvasti alakynteen isompia vastaan. Varsinkin Giontan peluutus oman pään aloittajana ihmetyttää vuodesta toiseen. Jokohan kevään 2012 tuhkimotarina viimein olisi katsottu kortti? 5½

Reid Boucher 39 ot. 8+11=19, -13, 6 PIM

Boucher on yksi kauden valopilkuista. Aika Albanyssa on tehnyt Boucherille hyvää ja hän on malliesimerkki AHL:ssä koulitusta pelaajasta. Palaset alkoivat loksahdella mukavasti kohdalleen ja Boucherin kohdalla siihen meni kolme kautta ja useita keikkoja Newarkin ja Albanyn välillä.

Boucherin - Kuten niin monen muunkin junioreissa maaleja latoneiden pienikokoisten hyökkääjien kohdalla - kysymysmerkkeinä ovat olleet kiekoton pelaaminen ja fyysiset ominaisuudet. Boucher on kehittynyt varsin vantteraksi parrunpätkäksi, joka pärjää pidempien kanssa laidoissa. Kauden mittaan Boucher väläytteli useaan otteeseen peliälyään niin kiekollisena kuin kiekottomana. On varsin helppo sanoa, että Boucher pelasi itsensä lähtökohtaisesti myös ensi kauden joukkueeseen.

Tästä eteenpäin homma vain muuttuu helpommaksi. Enää tarvitsee pelata samalla tavalla seuraavat kymmenen vuotta. 8+

Mike Cammalleri 42 ott. 14+24=38, +15, 18 PIM

Cammyn kauden pilannut rannevamma oli iso syy Devilsin hyytymiselle loppukaudesta. Cammy oli ennen loukkaantumistaan joukkueen paras pelaaja yhdessä Schneiderin kanssa ja hyökkäyspelin sielu. 9½

Adam Henrique 80 ott. 30+20=50, +10, 23 PIM

Henriquen viides kausi NHL:ssä oli koko lailla tasapainoinen paketti, eikä isoja kritiikin aiheita oikeastaan ole. Henrique pystyi (viimeinkin) pelaamaan täysipainoisen kauden ja tilastollisesti kausi onkin hänen uransa paras. 30 maalia, joista kahdeksan oli voitto-osumia, kruunaa tietysti kaiken. Tärkeintä oli kuitenkin, ettei Henrique hävinnyt kuvasta pitkiksi ajoiksi, vaan rutiinitaso säilyi avainpelaajalta vaadittavalla tasolla myös niinä iltoina, kun maaleja ei syntynyt.

Henrique pystyi myös jatkamaan kelpo pistetahtia huolimatta siitä, että Cammallerin ja Stempniakin kanssa muodostettu tehokas ykkösketju hajosi pala palalta. Tämäkin oli yksi osoitus siitä, että Henrique on ns. real deal, eikä riippuvainen ketjukavereistaan, mitä hänen uransa alkuvaiheilla spekuloitiin.

Mitä sitten jäi puuttumaan? Vaikka tehot olivatkin hyvät, Henrique pystyy vielä parempaan. Hänellä on erinomainen laukaus, mutta juonikkaana pelaajana soisin hänen koettavan myös useammin muita konsteja kuin suoraa laukausta, että ratkaisuihin tulisi vielä uusi ulottuvuus vaikeuttamaan veskareiden urakkaa. 8½

Tuomo Ruutu 33 ott. 0+1=1, -7 8 PIM

Ei jäänyt Ruudunkaan kaudesta lapsenlapsille kerrottavaa. Rooli jäi perin vaatimattomaksi näyttöjen antamista ajatellen, mutta eipä Ruutu pystynyt esittämään mitään sellaista, että minuutteja olisi ollut perusteltua lisätä. Kauden epäonnistumista alleviivaavat myös, että kauden ainoa piste tuli päätöspelissä Leafsia vastaan ja tapa, mistä tilastomerkintä tuli: Syöttö karkasi Ruudulta ja Henrique lapioi pomppivan kiekon verkkoon. 5-

Jacob Josefson 58 ott. 4+10=14, -21, 20 PIM

Tämän piti nyt olla se kausi, milloin Josefson saa näyttää kyntensä. Ja vastuuta tulikin reilusti. Rooliin nähden Josefsonin neljä maalia ja vaatimattomat 14 pistettä ovat karvas pettymys. Josefson olikin osa joukkueen keskeistä ongelmaa, eli tehotonta pelaamista tasaviisikoin ja alempien ketjujen vaatimatonta panosta maalinteossa.

Toisaalta Josefsonin pelaamisessa oli myös paljon iloittavaa, eikä kautta voi täysin pitää epäonnistumisena. Luisteluvoimaisena pelaajana hän sopii hyvin Hynesin kuvioihin ja ylivoimalla hän oli usein ns. kolmantena syöttäjänä avaamassa tilanteen, kuten moneen kertaan kauden aikana tuotiin esille. NHL-uraa ajatellen ehdottomia valtteja ovat Josefsonin työmoraali ja halu mennä myös laitakahinoihin. 6+

Travis Zajac 74 ott. 14+28=42, +3, 25 PIM

Zajac palasi omalle tasolleen heikon kauden 2014-2015 jälkeen. Zajac oli jälleen kerran vahva ja luotettava itsensä kaikissa pelitilanteissa ja teki ihan kelpo tehotkin. Kokeneen sentterin arvo oli ja on myös seuraavilla kausilla erittäin suuri, kun joukkuetta uudistetaan. Devilsissä ovat valmentajat tulleet ja menneet, ja Zajac on joukkueen kantava voima jo viidennen päävalmentajan ja pelisysteemin aikana.

Kritiikin aiheet voi kopioida aiempien kausien arvosteluista: Zajac ei lauo tarpeeksi, on liian passiivinen tekopaikoissa ja menee pitkälti näiden seurauksena kiikareilla pitkiä aikoja. 8

 

[dali]

Osa 2.

Kyle Palmieri 82 ott. 30+27=57, +3, 39 PIM

Ray Shero sai ensimmäisen ison sulan hattuunsa hankittuaan Palmierin Anaheimista Jaromir Jagrista saaduilla varausvuoroilla. New Jerseyn oma poika käytti tilaisuutensa sataprosenttisesti hyväkseen ja murtautui kertaheitolla top 6 -hyökkääjäksi. Palmieri latoi kovat tehot käyttelemällä erinomaista laukaustaan.

Maalinteon lisäksi Palmieri pelasi todella kovalla intensiteetillä ja hän pelasi kliseisesti kokoistaan isommmin, möyri laidoissa ja taklasi ahkerasti. Palmierin pelityylin kääntöpuolena on sen kuluttavuus ja loukkaantumisriskit.

Palmieri oli kaivattu piristysruiske muuten tasapaksuun ja aneemiseenkin hyökkäykseen. Vahva kausi latasi tietysti odotuksia myös seuraaville kausille. Nähtäväksi jää, miten Palmieri pystyy toistamaan päättyneen kauden tehot, kun hän on jatkossa merkitty mies. 9+

Jordin Tootoo 66 ott. 4+5=9, -26, 102 PIM

Tuomo Ruudun tavoin Jordin Tootoo saattoi pelata viimeisen kautensa NHL:ssä. Tootoon kaltaiset persoonat ovat katoavaa luonnonvaraa, mutta anti joukkueelle oli valitettavasti pettymys. Hän ei pystynyt pelaamaan lähelläkään vuoden takaista tasoaan, eikä esittänyt mitään sellaista, mikä pitäisi hänet myös ensi kaudella NHL:ssä. Tootoo oli hukassa puolustuspäässä ja hänestä ei ollut kaksisesti apua hyökkäyspäässäkään. 5+

Bobby Farnham 53 ott. 8+2=10, -2, 97 PIM

Farnhamista jäi varsin ristiriitaiset fiilikset. Joo, tekihän hän varsinkin rooliinsa suhteutettuna mukavasti maaleja ja hämmensi myös vastustajaa aika ajoin tehokkaasti. Pelillinen anti jäi kuitenkin varsin ohueksi ja Farnham jäi mieleen lähinnä erinäisistä sirkustempuistaan ja turhista jäähyistään. Farnhamkin vajosi virkeän keskitalven jälkeen statistiksi, eikä osunut tammikuun puolivälin jälkeen kuin kerran. 6-

Devante Smith-Pelly 18 ott. 8+5=13, -1, 8 PIM

Siirtorajalla hankittu DSP on jälleen yksi esimerkki maisemanvaihdoksen hyvästä vaikutuksesta. Habsissa sivuraiteille joutunut Smith-Pelly teki kovaa jälkeä Devilsissä. Erityisen ilahduttavaa oli DSP:n vahva toiminta maalin edustalla, missä paholaisilta on uupunut edustus sitten David Clarksonin lähdön. 8+

Patrik Elias 16 ott, 2+6=8, +5, 10 PIM

Polvivamma pilasi konkarin kauden ja jätti paljon avoimia kysymyksiä seuraikonin tulevaisuudesta. Elias pelasi vain viidesosan kaudesta ja senkin toipilaana, joten hänelle ei ole kohtuullista antaa arvostelua.

Tyler Kennedy 50 ott. 3+13=16, -14, 14 PIM

Kennedy paransi otteitaan kuin sika juoksuaan ja loukkaantumisten takia hän sai aikaa myös kahdessa ensimmäisessä ketjussa ja ylivoimalla. Loppukaudesta Kennedy oli jo varsin näkyvässä roolissa alemmissa ketjuissa ja hänen kauttaan Devils sai mukavasti luotua hyökkäyksiä. Luisteluvoimaisen ja näppärän Kennedyn toivoisi jatkavan myös ensi kaudella alemmissa ketjuissa. 7+

Sergei Kalinin 78 ott. 8+7=15, -9, 33 PIM

Kalininin NHL-debyytti oli kokonaisuutena varsin iloinen yllätys. Vanhaa robottikiekon ystävää lämmitti venäläisen tinkimätön vääntäminen laidoissa ja suoraviivainen pelaaminen. Jos vain Kalinin olisi ollut yhtään tehokkaampi, häntä olisi voinut pitää suoranaisena ryöstönä. Hyvä hankinta hän oli, yhtä kaikki, myös nyt.

Kalinin pystyi hetkittäin ottamaan roolia jopa kahdessa ensimmäisessä kentässä, mutta tehojen puutteen takia hän menestyy parhaiten alemmissa ketjuissa. Kalinin herätti kuitenkin toiveita kyvystä kasvaa isompaan rooliin - kukaties uudeksi Dainius Zubrukseksi. 7½

Joseph Blandisi 41 ott. 5+12=17, -14, 32 PIM

Vielä vuosi sitten OHL:ssä riehuneen Blandisin ensimmäinen kausi ammattilaisena oli kokonaisuutena menestys. Blandisin kehitysharppaus on ollut huima, kun ottaa huomioon Blandisin vakavan sairastelun kaudella 2013-2014. Tehokas debyytti Albanyssa vei hänet haistelemaan myös NHL:n vauhtia. Ensimmäinen NHL-komennus joulukuussa oli vielä aika mitäänsanomaton, mutta tammikuussa Blandisi teki välittömän vaikutuksen ja toi taidokkailla ja yllätyksellisillä käänteillään sähköä hyökkäykseen.

Kauden edetessä kevättä kohti ja arjen lyödessä vasten kasvoja Blandisi hiipui ja hän ajautui lopulta pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle. Tässä ei ole sinänsä mitään yllättävää, vaan pikemmin tämä oli odotettavissa.

Blandisiin pätevät pitkälti samat kritiikin aiheet kuin Damon Seversoniin. Nälkäisen ja näyttämisen halua pursunneen alun jälkeen Blandisi tahtoi ajautua turhan syvälle mukavuusalueelleen ja sortui pikkunäppärään neppailuun ja itsekkääseen kiekon kuskailuun. Blandisi huokuu taitoa ja maalivainua, mutta hän ei ole lähellekään valmis täyspäiväiseksi NHL-pelaajaksi. 7½

Muuta pientä

- Albany vääntää verissä päin AHL:n pudotuspelien toisella kierroksella ennakkosuosikki Toronto Marliesin kanssa. Sarja on neljän ottelun jälkeen kutkuttavasti 2-2, eikä olisi ihme, vaikka sarja pelattaisiin katkeraan seiskapeliin asti.

- John Quennevillen playoff-kevät kulkee vahvasti ja Brandonin mestaruus on enää voiton päässä. Quenneville on esiintynyt jälleen edukseen kauden tärkeimmillä hetkillä ja hän johtaa pudotuspelien maalipörssiä 15 osumallaan ja on pistepörssin kakkosena tehoilla 15+11.

- Patrik Elias ja Cory Schneider kävivät leikkauspöydällä hoidattamassa vammojaan. Eliasin oikeaa polvea korjailtiin ja Schneider puolestaan kävi hoidattamassa lihasvammaa. Eliaksen toipumisaikataulu on avoin, kun taas Schneiderin odotetaan palaavan täysipäiväiseen harjoitteluun kuuden viikon kuluttua.

Siinäpä ne tärkeimmät tältä kaudelta. Kiitokset erityisesti @Toby Dammit ja @FiFi93 ketjun hengissä pitämisestä, kun vanha ei enää ehdi ja jaksa. Ehkä mä jotain sanon myös ensi kauden ketjussa, mutta setä vaikenee nyt toviksi.

 

[Lemieaux]

Hei! Olen täällä, koska Ruutua on huhuttu takaisin Eurooppaan, mahdollisesti liigaan ja IFK:hon. En tiedä ollenkaan onko näissä puheissa pohjaa, vai meinaako Tuomo ehkä jopa lopettaa uransa. Alla kaksi löytämääni arviota Ruudun kaudesta, jotka kyllä ovat aika karua luettavaa.

Olen seurannut jonkin verran (aika paljon) Tuomon pelaamista IFK:ssa, jokereissa, Chicagossa, Carolinassa ja maajoukkueessa, mutta mitä mullistavaa on tapahtunut viimeisten parin vuoden aikana? Onko loukkaantumiset vain viimein rikkoneet hänen kroppansa lopullisesti? Onko jokin pääosuma vienyt hänen kykyjään? Uskotteko, että Ruutu ylipäänsä pystyy enää pelaamaan jääkiekkoa? Pystyykö hän pelaamaan ykkös/kakkoskentän laiturina liigassa? Mitä heikkouksia ja riskejä näette hänessä, polven tai nilkan rikkoutumisen lisäksi?

Eräänlaisen merkkipaalun tarjosi myös kaiketi Tuomo Ruudun viimeinen ottelu Devils-paidassa. Ruutu merkkautti syöttöpisteen Henriquen toiseen maaliin ja avasi kauden pistetilinsä. Aika paljon on Ruutukin saanut lokaa niskaansa Devils-aikanaan ja osittain myös syystä. Tällä hetkellä ollaan todella kaukana jopa siitä tasosta, mitä Ruutu esitti Sochin olympialaisissa ja on vaikea nähdä, että mikään NHL-seura lähtisi ainakaan yksisuuntaista sopparia tarjoamaan. Hyvä kesä alle ja ehkä try-outin kautta koittamaan jonnekin, mutta en yllättyisi vaikka Tuomo löisi hokkarit naulaan. Iän puolesta pelivuosia olisi vielä jäljellä, mutta lukuiset loukkaantumiset ovat näytelleet niin suurta osaa Ruudun uran varrella, että varmasti on myös aika istua alas ja miettiä vieläkö on jotain annettavaa tällä tasolla. Eurooppa? Liiga?

Tuomo Ruutu 33 ott. 0+1=1, -7 8 PIM

Ei jäänyt Ruudunkaan kaudesta lapsenlapsille kerrottavaa. Rooli jäi perin vaatimattomaksi näyttöjen antamista ajatellen, mutta eipä Ruutu pystynyt esittämään mitään sellaista, että minuutteja olisi ollut perusteltua lisätä. Kauden epäonnistumista alleviivaavat myös, että kauden ainoa piste tuli päätöspelissä Leafsia vastaan ja tapa, mistä tilastomerkintä tuli: Syöttö karkasi Ruudulta ja Henrique lapioi pomppivan kiekon verkkoon. 5-

 

[Toby Dammit]

Taas hyviä arvioita @dali lta. Toivottavasti et ole kokonaan lopettamassa kommentointia, asiantuntemuksellesi on ketjussa ehdottomasti kysyntää!

Mutta itse asiaan. Arvosanat vastaavat taas aika lailla omiani. Ehkä antaisin Zajacille plussan perään (8+), mikä on sinänsä koomista, että välikausiarviossa puolestaan olisin pudottanut hänen arvosanaansa. Vaikka Smith-Pelly teki ihan hyvin tehoja, niin en ole vieläkään kovin vakuuttunut hänen pelistään. Hän pärjää kyllä ihan hyvin maalineduskahakoissa ja maskimiehenä, mutta peliä hän ei juuri edistä, mille Devilsissä olisi kysyntää. Ehkä olisin häntä kohtaan vähän armollisempi, jos joukkueessa olisi enemmän kiekonhallintaan kykeneviä pelaajia (toisaalta kyllähän noille maskimiehillekin on ollut kysyntää).

Albany hävisi viime yön pelin ja on nyt tappiolla 3–2. Huolestuttavampaa on kuitenkin se, että kahdessa viime pelissä joukkue on ollut tulosten perusteella selvästi alakynnessä (7–2 ja 5–1). Otteluraporttien perusteella osasyynä on ollut jatkuva jäähyily. Toinen huolenaihe liittyy Zachaan, joka on joidenkin arvioiden mukaan aivotärähdyksen vuoksi peleistä sivussa. Virallista tietoa asiasta ei käsittääkseni ole ollut, mutta mikäli se pitää paikkaansa, niin kyse olisi jo toisesta aivotärähdyksestä viimeisen puolen vuoden sisään.

Ruudusta @Lemieaux lle oma pieni panokseni. Sanoisin että parhaimmillaan Ruutu on ollut Devilsissä aktiivinen neloskentän taklaaja ja laukoja, mikä ei ole kuitenkaan realisoitunut pisteiksi. Ongelma on ollut kuitenkin siinä, että näitä pelejä on ollut koko kauden aikana vain muutama. Suurimman osan peleistä Ruutu on surffaillut pelin ulkopuolella tai ollut muuten täysin näkymätön.

 

[dali]

@Toby Dammit, ette te minusta kokonaan eroon pääse. Tahtoo vain olla niin, ettei aikaa tahdo riittää varsinkaan punnittujen kirjoitusten laatimiseen. Enköhän minä jotain huutele myös ensi kauden joukkueesta tässä kesän mittaan ja kauden aikanaan käynnistyessä.

Smith-Pellystä sen verran, että hän oli iloinen yllätys ja arvosanaa nostivat tietty hänen latomansa maalit. Mielestäni Smith-Pelly toi kaivattua vääntövoimaa maalin edustalle. Devilsin hyökkäykset ovat tahtoneet pyöriä vaarattomilla alueilla, eikä maalin edustalla ole ollut räkämaalien viimeistelijää. Smith-Pelly ei ehkä ole pelaaja, kenen kautta hyökkäykset kulkisivat, mutta moni maalitilanne käynnistyi hänen ansiostaan laidassa voitetun kaksinkamppailun, tai kovan taklauksen jälkeen. Hyvästä ensivaikutelmasta huolimatta hänen roolinsa on ainakin näin ulkopuolelta tarkastellessa auki ja linkittyy paljolti esimerkiksi Eliasin, Zachan ja muiden alempien ketjujen pelimiesten valinnoista.

Tuomo Ruudusta vielä pari sanaa @Lemieaux : Kauden loppuarvostelu oli tosiaan aika karu, eikä välttämättä anna koko kuvaa, missä mennään. Päättynyt kausi oli paha pettymys ja tulosta monen asian summasta - loukkaantumisista, alakanttiin menneiden pelien takia pienentyneestä roolista ja laskeneesta motivaatiosta. Ruutuhan oli Canes-vuosinaan Devils-leirissä varsin inhottu vastustaja, joka pelasi saopaulolaisen katukoiran intensiteetillä ja teki useita osumia Devilsin verkkoon. Kevään 2014 siirtorajalla hankitusta Ruudusta kaavailtiin täydennystä kakkos-kolmosketjuihin avuksi maalintekovaikeuksiin, ja kauden 2013-2014 loppu olikin ihan kohtuullinen suoritus. Maisemanvaihdos ei johtanut pidempiaikaiseen piristymiseen, vaan kaksi edellistä kautta Ruudun ura on kulkenut melkoista alamäkeä. Varsinkin päättyneellä kaudella palo oli silmistä sammunut, potku lyhentynyt ja esitykset olivat kaikkiaan mitäänsanomattomia.

Uskoisin, että Ruutu haluaa pelata vielä, eikä päättää uraansa näin onnettomissa merkeissä. NHL-ura lienee taputeltu, mutta eiköhän pöydällä ole vaihtoehtoja Euroopan puolelta. Jos hän ei palaa suoriltaan Eurooppaan, tietty yksi vaihtoehto on hakea kutsua/mennä Ville Leinon tavoin kokeilemaan jonkin joukkueen harjoitusleirille ja palata syksyllä Eurooppaan, jos sopimusta ja roolia ei ole tarjolla. Yhdessä kesässä ei tapahdu ihmeitä, joten en jaksa uskoa, että Ruutu pelaisi enää ensi kaudella Pohjois-Amerikassa.

 

[Toby Dammit]

@Toby Dammit, ette te minusta kokonaan eroon pääse. Tahtoo vain olla niin, ettei aikaa tahdo riittää varsinkaan punnittujen kirjoitusten laatimiseen. Enköhän minä jotain huutele myös ensi kauden joukkueesta tässä kesän mittaan ja kauden aikanaan.

Hyvä hyvä. Ja pakko kai se on olla samaa mieltä Smith-Pellystä.

Tuossa vielä Scott Cullenin kattava "off-season game plan":
http://www.tsn.ca/off-season-game-plan-new-jersey-devils-1.491998

 

[dali]

Hyvä hyvä. Ja pakko kai se on olla samaa mieltä Smith-Pellystä.

Tuossa vielä Scott Cullenin kattava "off-season game plan":
http://www.tsn.ca/off-season-game-plan-new-jersey-devils-1.491998

Pidä, veikkonen, ihmeellä oma kantasi. Kuten sanoit, Smith-Pelly ei ole mikään dynamo, joka luo maalitilanteita ja vie kiekollisena peliä eteenpäin. DSP:n panos on arvokas tilanteiden päättäjänä ja sotatermein ilmaistuna murtokohdissa laidoissa ja maalin edustalla. Ensi kautta ajatellen yksi peruskysymys onkin, miten paljon tämän kauden joukkueesta säilytetään. Devilsin viime vuosien maalinteko-ongelmat ovat kietoutuneet juuri peliä tekevien/edistävien hyökkääjien puutteeseen. Tosiasia on myös, ettei hyökkäystä voi täysin vaihtaa, vaan joukkue tarvitsee esimerkiksi Kennedyn kaltaisia placeholdereita, ennen kuin Blandisi, Pietila, Zacha ja kumppanit ovat valmiita kantamaan vastuuta täyspäiväisesti.

Myös nuo Scott Cullenin (yli)korostamat huonot kiekonhallintatilastot kumpuavat pitkälti juuri siitä, että Devils joutui yksipuolisen pelaajamateriaalin ja loukkaantumisten takia usein pelaamaan tehottomien päätykiekkojen kautta. Erityisesti kaksi alempaa ketjua tarvitsee muutoksia, koska kahdella pelaavalla ketjulla pötkitään pitkälle vain korkean ykkösvarauksen tavoittelussa. Ja juuri siksi haluaisin, että Patrik Elias jatkaisi vielä ensi kaudella, koska yksijalkaisenakin hänestä on apua maalipaikkojen luomisessa.

Muuta pientä

Albanyn kausi päättyi kitkerään 4-3-tappioon seiskapelissä Marliesia vastaan. Hieno taistelu, yhtä kaikki, ja kausi oli kokonaisuutena parempi kuin ennakkoon saattoi toivoa. AHL:n vuoden valmentajaksi valittu Rick Kowalsky on tehnyt hyvää työtä joukkueen peräsimessä ja tulevaisuus näyttää pelkästään valoisammalta, kun AHL:stä aletaan kolkutella myös NHL-joukkueen ovia. Reid Boucher oli Albanyn paras pistemies tehoilla 4+6. Tryoutilla joukkueeseen tullut Nick Lappin ansaitsee myös erityismaininnan.

- Barrie Coltsin Mackenzie Blackwood sai tunnustusta mainioista otteistaan, kun hänet valittiin OHL:n vuoden maalivahdiksi. Blackwoodin torjuntaprosentti 92,1 oli liigan jaetulla kärkisijalla ja hän voitti runkosarjan 43 startista 28.

- John Quennevillen edustama Brandon Wheat Kings jyräsi WHL:n mestariksi ja Quennevillen kausi huipentuu Red Deerin isännöimään Memorial cupiin. Quenneville voitti 16 osumallaan pudotuspelien maalipörssin.

 

[Toby Dammit]

Pidä, veikkonen, ihmeellä oma kantasi. Kuten sanoit, Smith-Pelly ei ole mikään dynamo, joka luo maalitilanteita ja vie kiekollisena peliä eteenpäin. DSP:n panos on arvokas tilanteiden päättäjänä ja sotatermein ilmaistuna murtokohdissa laidoissa ja maalin edustalla. Ensi kautta ajatellen yksi peruskysymys onkin, miten paljon tämän kauden joukkueesta säilytetään. Devilsin viime vuosien maalinteko-ongelmat ovat kietoutuneet juuri peliä tekevien/edistävien hyökkääjien puutteeseen. Tosiasia on myös, ettei hyökkäystä voi täysin vaihtaa, vaan joukkue tarvitsee esimerkiksi Kennedyn kaltaisia placeholdereita, ennen kuin Blandisi, Pietila, Zacha ja kumppanit ovat valmiita kantamaan vastuuta täyspäiväisesti.

Muotoilin vastaukseni näköjään huonosti. Tarkoitin että olen edelleen sitä mieltä, ettei Smith-Pelly edistä peliä kovin paljoa. Samalla täytyy silti myöntää, että Devilsiltä ovat puuttuneet myös maalin edessä rouhivat pelaajat. Tuskin olisin yhtä kriittinen Smith-Pellyä kohtaan, jos joukkueessa olisi vielä muutama kiekonhallintaan kykenevä pelaaja. Toisaalta kuten Josefson on osoittanut, niin ei se pelkkä kiekonhallintakaan yleensä ihmeitä tee, ja enemmän niistä Smith-Pellyn maaleista on hyötyä kuin Josefsonin usein näennäinen kiekonhallinta, ehkä ylivoimapeliä lukuun ottamatta. Parasta olisikin, jos joukkueeseen löytyisi pari pelaajaa, jotka kykenevät sekä kiekonhallintaan että maalintekoon. Ja olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että joukkue tarvitsee muutoksia kahteen alempaan ketjuun.