Devilsin kausi on päättynyt karusti kahtena peräkkäisenä vuotena runkosarjaan. Jotain tarttis tehdä, ettei sama toistu enää kolmatta kertaa. Avaan sanaisen arkkuni ja kerron oman näkemykseni, mitä Devilsissä pitäisi tapahtua, jotta kurssi kääntyy.
Ajatuksissani kauden 2014-2015 joukkueen rakentaminen kietoutuu yhden ison teeman ympärille. Devilsin on keksittävä lääkkeet kroonisen tehottomuuden ratkaisemiseksi. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, koska tehottomuuden juuret ulottuvat syvälle aina DeBoerin pelitapaan, käytettävissä olevaan pelaajamateriaaliin ja lopulta myös vähämaalisten otteluiden kulkuun. Toisaalta, jos Lamoriellon toimistolla ja DeBoerin strategiapalavereissa löydetään lääkkeitä tilanteen korjaamiseksi, Devils palaa hyvällä todennäköisyydellä pudotuspelijoukkueeksi, koska joukkueen pelitapa sinänsä toimii ja kaikilla muilla mittareilla mitattuna, paitsi sillä tärkeimmällä, Devils oli myös kaudella 2013-2014 riittävän hyvä selvittääkseen tiensä pudotuspeleihin.
Devilsin on pystyttävä löytämään keinot tehdä huomattavasti enemmän maaleja nimenomaan tasaviisikoin. Tehokkainkaan erikoistilannepelaaminen ei pelasta joukkuetta, jos viidellä viittä vastaan ei tule tehoja. Kahden edellisen kauden aikana Devils on tehnyt 132 ottelussa tasaviisikoin kaikkiaan 193 maalia (128+65). Näillä lukemilla ei kannata uneksia pudotuspeleistä, saati liigan kovimpien joukkueiden haastamisesta. Vertailun vuoksi Anaheim Ducks teki päättyneen runkosarjan aikana 192 maalia viidellä viittä vastaan.
Yhtä automaattivastausta tilanteen korjaamiseksi ei ole ja mahdollisista vahvistuksista huolimatta joukkue ei muutu yhdessä kesässä cup-kandidaatiksi. Devilsillä ei kuitenkaan ole tarjota avoimiin rooleihin pelaajia omasta takaa, joten tänä kesänä (jälleen) vahvistukset on haettava pelaajamarkkinoilta. Nimenomaan hyökkäys on siinä pisteessä, ettei sen puutteita voida paikata huokeilla väliaikaisratkaisuilla ja sinänsä ihan hyvillä kakkoskorin pelaajilla. Liian moni pelaaja on joutunut pelaamaan liian suurissa saappaissa, kun vastuunkantajista on ollut pulaa. Tämän vuoksi odotan Devilsiltä aggressiivisuutta pelaajamarkkinoilla ja Lamoriellolta rohkeita ratkaisuja, koska mikään ei muutu ensi vuonna, jollei hyökkäykseen saada lisää laatua. En luettele nimiä, sillä ne tahtovat lukita keskustelun yksittäiseen pelaajaan sen sijaan, että keskusteltaisiin oleellisesta, eli pelaajahankinnan motiiveista.
Pelaajakartasta voidaan ympyröidä kaksi ensimmäistä ketjua, joilta Devils ei ole parin viime kauden aikana saanut lähimainkaan riittävästi maaleja. Yksittäisistä ongelmakohdista merkittävin on huutava pula mitat täyttävistä senttereistä ja nimenomaan pelintekijöistä. Monipuolisuudessaan arvokkaat Patrik Elias ja Adam Henrique pystyvät hoitelemaan myös keskushyökkääjän tonttia, mutta heidät näkisin mielelläni ketjukavereina.
Devilsin ongelmat ovat kummunneet pitkälti siitä, että joukkue menetti kaksi tärkeintä kenttäpelaajansa, Parisen ja Kovaltshukin vuoden sisällä eikä tällaisten kulmakivien korvaajia luonnollisesti taiota silinterihatusta. Missään vaiheessa viime kautta Devilsillä ei ollut edes kahta hyökkäysketjua, joiden peli olisi kulkenut samanaikaisesti. Ja eipä ihme, koska viime kauden rosterista puuttui rakenteellinen ryhti ja hyökkäyspään huippuosaaminen.
Päävastuu joukkueen tulosten on tietysti GM Lou Lamoriellolla. Hänellä on käytettävissään noin 17 miljoonaa jatkosopimuksiin ja uusiin vahvistuksiin ennen mahdollisia sopimusten ulosostoja ja pelaajakauppoja. Joukkueen omistajilta myöskään ole tullut mitään sen suuntaista viestiä, että Lamoriellolla olisi tiukkaa sisäistä budjettia.
Kuten sanottua, ykkösasia hankintalistalla on vähintään mitat täyttävän top 6 -sentterin hankinta Travis Zajacin rinnalle, jollei todellista ykkössentteriä saada haaviin markkinoilta. Toissijaisia tarpeita on maalintekijälle ja sentteriosastoa tukevalle aloitusspesialistille ja mahdollisesti myös fyysiselle laitahyökkääjälle, jos Ryane Clowen pää on pehmennyt lopullisesti. Lamoriello on tunnetusti ollut valmis tekemään koviakin ratkaisuja pelaajarintamalla. Ennakkoluulottomuudelle on jälleen tilausta, koska nykyisen joukkueen hyökkäys huutaa lisää laatua. En pitäisi suurena yllätyksenä, vaikka Lamoriello kauppaisi yhden puolustuksen kovista lupauksista vastineeksi laadukkaasta veteraanipelaajasta.
Toinen avaintekijä tulosten kohentamisessa on Pete DeBoer ja hänen apulaisensa, jotka saivat luottamuksen jatkaa joukkueen peräsimessä. DeBoerin jatko tuntuu sitä paremmalta ratkaisulta, mitä enemmän etäisyyttä kauteen 2013-2014 on tullut. DeBoerin pelitapa on osoittautunut toimivaksi, mutta tuloksentekoon tarvitaan muutoksia pelaajamateriaalissa ja luonnollisesti myös DeBoerin pelisysteemin sisällä. Lisäksi on tunnustettava joukkueen rakentamisen realiteetit, koska muutoksen keskellä täytyy olla myös pysyviä palasia. Jos meneillään olevaan vanhan vallan poistumiseen liitettäisiin myös uuden valmentajan ja pelillisen identiteetin sisäänajo, tulos olisi todennäköisesti täydellinen sekasotku. DeBoerista ja hänen tekemisistään tuli turistua enemmän edellisessä kausiketjussa.
Tässä katsaus sopimustilanteeseen. Päivitän listaa sitä mukaa, kun uusia sopimuksia tehdään ja vanhoja poistuu joukkueen vahvuudesta.
Päättyneiden sopimusten osalta merkittävimmät ratkaisut tehdään maalivahtiosastolla. Jatkaako Martin Brodeur punamustissa, vai tuleeko legendan aikakausi päätökseensä? Maalivahtitilanteen ja joukkueen rakentamisen kannalta oleellista on, tekeekö Cory Schneider Devilsin kanssa (jo tänä kesänä) jatkosopimuksen.
Maalivahtitilanne on järkiperusteilla täysin selvä: Cory Schneider on ykkönen ja joku toinen avaa ensi kaudella luukkua ja tarjoaa lepovuoroja. Minusta olisi parempi, jos Martin Brodeurin viimeinen näytös Devils-paidassa olisi ollut voitto-ottelu runkosarjan päätöspelissä Bruinsia vastaan.
Nyt ollaan sen edessä, että 42-vuotiaan Martin jatkon puolesta puhuvat vahvimmin tunnesyyt. Suhtaudun epäilevästi siihen, että Brodeur sopeutuu pelkkään kakkosviulistin rooliin edes vanhoilla päivillään. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, koska Brodeur on edelleen käyttökelpoinen maalivahti, eikä tilanne ole erityisen helppo saati miellyttävä käsiteltäväksi. Hänen kannaltaan tilanne on vaikea, koska hän ei enää olisi pelaajamarkkinoillakaan ykkösmaalivahtina, vaan myös muista joukkueista tarjolla olisi kakkosveskarin rooli.
Devilsissä Brodeur saisi luonnollisesti peliminuutteja, koska Martin asema seuralegendana pakottaisi DeBoerin antamaan ylimääräisiä pelivuoroja hänelle. Toki vuosien varrella nähty tosiasia on, että Brodeur tarvitsee peliaikaa ja säännöllisesti pelatessaan hän pystyy edelleen pelaamaan jonkin aikaa ykkösmaalivahdin tasolla. Schneiderista ja Brodeurista ei vain taida tulla toimivaa veskaritandemia, koska molemmat tarvitsevat ja ansaitsevat peliaikaa. Schneiderin kiinnittäminen pitkällä sopimuksella on lähitulevaisuuden tärkein tavoite pelaajarintamalla. Hänet hankittiin tulevien vuosien ykkösveskariksi ja samalla Martylle välitettiin viesti uuden ajan alusta Devilsin maalilla. Martylle ei ole enää Devilsissä tarjolla sellaista roolia, joka sopisi hänelle - Jos siis ratkaisut maalivahtiosastolla tehdään rationaalisin perustein, eikä Brodeurille tehdä jatkoa ja luvata peliaikaa vanhoilla meriiteillä.
Kaiken tämän takana on myös toive siitä, ettei Martyn uran viimeiseksi luvuksi kirjoiteta surullista tarinaa realiteetteja vastaan räpiköivästä kehäraakista, josta tulee virtahepo pukuhuoneeseen. Viimeiset pari kolme vuotta ja erityisesti Schneiderin esiinmarssi Devilsissä ovat toivottavasti osoittaneet Martylle, miten vaikeaa hänen on enää pysyä ykkösmaalivahdin tasolla ja voittaa haastajansa kilpailussa peliminuuteista.
Muista katkolla olevista sopimuksista keskeisimpiä ovat Marek Zidlickyn, Mark Faynen, Adam Larssonin ja Eric Gelinas'n pahvit. On mielenkiintoista nähdä, miten Lamoriello toimii Larssonin ja Gelinas'n kohdalla ja keiden ympärille puolustus rakennetaan ensi kaudeksi. Adam Henriquen sopimus oli ensimmäinen "nykyaikainen" jatkosopimus, jonka Lamoriello on tehnyt nuorelle pelaajalle tulokassopimuksen päätyttyä. Larssonin ja Gelinas'n tilanne poikkeaa Henriquesta sen verran, ettei heillä kummallakaan ole samanlaisia näyttöjä NHL:stä kuin Henriquella. Tämän vuoksi lyhyempi sopimus on pelaajien edun mukainen. Pidänkin todennäköisimpänä vaihtoehtona, että Devils tekee 2-3 vuoden pituisen sopimuksen sekä Larssonin että Gelinas’n kanssa. Sopimuksen kokonaisarvon mittatikkuna, capin nousu huomioiden, voi hyvin pitää Mark Faynen päättynyttä sopimusta, jonka cap hit oli 1,3 miljoonaa.
Ajattelin puida joukkueen eri osa-alueita erillisissä viesteissä sen sijaan, että yrittäisin tässä sanoa kaikesta kaiken. Tässä nyt kuitenkin aluksi muutamia ajatuksia kaudesta 2014-2015.
Ajatuksissani kauden 2014-2015 joukkueen rakentaminen kietoutuu yhden ison teeman ympärille. Devilsin on keksittävä lääkkeet kroonisen tehottomuuden ratkaisemiseksi. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, koska tehottomuuden juuret ulottuvat syvälle aina DeBoerin pelitapaan, käytettävissä olevaan pelaajamateriaaliin ja lopulta myös vähämaalisten otteluiden kulkuun. Toisaalta, jos Lamoriellon toimistolla ja DeBoerin strategiapalavereissa löydetään lääkkeitä tilanteen korjaamiseksi, Devils palaa hyvällä todennäköisyydellä pudotuspelijoukkueeksi, koska joukkueen pelitapa sinänsä toimii ja kaikilla muilla mittareilla mitattuna, paitsi sillä tärkeimmällä, Devils oli myös kaudella 2013-2014 riittävän hyvä selvittääkseen tiensä pudotuspeleihin.
Devilsin on pystyttävä löytämään keinot tehdä huomattavasti enemmän maaleja nimenomaan tasaviisikoin. Tehokkainkaan erikoistilannepelaaminen ei pelasta joukkuetta, jos viidellä viittä vastaan ei tule tehoja. Kahden edellisen kauden aikana Devils on tehnyt 132 ottelussa tasaviisikoin kaikkiaan 193 maalia (128+65). Näillä lukemilla ei kannata uneksia pudotuspeleistä, saati liigan kovimpien joukkueiden haastamisesta. Vertailun vuoksi Anaheim Ducks teki päättyneen runkosarjan aikana 192 maalia viidellä viittä vastaan.
Yhtä automaattivastausta tilanteen korjaamiseksi ei ole ja mahdollisista vahvistuksista huolimatta joukkue ei muutu yhdessä kesässä cup-kandidaatiksi. Devilsillä ei kuitenkaan ole tarjota avoimiin rooleihin pelaajia omasta takaa, joten tänä kesänä (jälleen) vahvistukset on haettava pelaajamarkkinoilta. Nimenomaan hyökkäys on siinä pisteessä, ettei sen puutteita voida paikata huokeilla väliaikaisratkaisuilla ja sinänsä ihan hyvillä kakkoskorin pelaajilla. Liian moni pelaaja on joutunut pelaamaan liian suurissa saappaissa, kun vastuunkantajista on ollut pulaa. Tämän vuoksi odotan Devilsiltä aggressiivisuutta pelaajamarkkinoilla ja Lamoriellolta rohkeita ratkaisuja, koska mikään ei muutu ensi vuonna, jollei hyökkäykseen saada lisää laatua. En luettele nimiä, sillä ne tahtovat lukita keskustelun yksittäiseen pelaajaan sen sijaan, että keskusteltaisiin oleellisesta, eli pelaajahankinnan motiiveista.
Pelaajakartasta voidaan ympyröidä kaksi ensimmäistä ketjua, joilta Devils ei ole parin viime kauden aikana saanut lähimainkaan riittävästi maaleja. Yksittäisistä ongelmakohdista merkittävin on huutava pula mitat täyttävistä senttereistä ja nimenomaan pelintekijöistä. Monipuolisuudessaan arvokkaat Patrik Elias ja Adam Henrique pystyvät hoitelemaan myös keskushyökkääjän tonttia, mutta heidät näkisin mielelläni ketjukavereina.
Devilsin ongelmat ovat kummunneet pitkälti siitä, että joukkue menetti kaksi tärkeintä kenttäpelaajansa, Parisen ja Kovaltshukin vuoden sisällä eikä tällaisten kulmakivien korvaajia luonnollisesti taiota silinterihatusta. Missään vaiheessa viime kautta Devilsillä ei ollut edes kahta hyökkäysketjua, joiden peli olisi kulkenut samanaikaisesti. Ja eipä ihme, koska viime kauden rosterista puuttui rakenteellinen ryhti ja hyökkäyspään huippuosaaminen.
Päävastuu joukkueen tulosten on tietysti GM Lou Lamoriellolla. Hänellä on käytettävissään noin 17 miljoonaa jatkosopimuksiin ja uusiin vahvistuksiin ennen mahdollisia sopimusten ulosostoja ja pelaajakauppoja. Joukkueen omistajilta myöskään ole tullut mitään sen suuntaista viestiä, että Lamoriellolla olisi tiukkaa sisäistä budjettia.
Kuten sanottua, ykkösasia hankintalistalla on vähintään mitat täyttävän top 6 -sentterin hankinta Travis Zajacin rinnalle, jollei todellista ykkössentteriä saada haaviin markkinoilta. Toissijaisia tarpeita on maalintekijälle ja sentteriosastoa tukevalle aloitusspesialistille ja mahdollisesti myös fyysiselle laitahyökkääjälle, jos Ryane Clowen pää on pehmennyt lopullisesti. Lamoriello on tunnetusti ollut valmis tekemään koviakin ratkaisuja pelaajarintamalla. Ennakkoluulottomuudelle on jälleen tilausta, koska nykyisen joukkueen hyökkäys huutaa lisää laatua. En pitäisi suurena yllätyksenä, vaikka Lamoriello kauppaisi yhden puolustuksen kovista lupauksista vastineeksi laadukkaasta veteraanipelaajasta.
Toinen avaintekijä tulosten kohentamisessa on Pete DeBoer ja hänen apulaisensa, jotka saivat luottamuksen jatkaa joukkueen peräsimessä. DeBoerin jatko tuntuu sitä paremmalta ratkaisulta, mitä enemmän etäisyyttä kauteen 2013-2014 on tullut. DeBoerin pelitapa on osoittautunut toimivaksi, mutta tuloksentekoon tarvitaan muutoksia pelaajamateriaalissa ja luonnollisesti myös DeBoerin pelisysteemin sisällä. Lisäksi on tunnustettava joukkueen rakentamisen realiteetit, koska muutoksen keskellä täytyy olla myös pysyviä palasia. Jos meneillään olevaan vanhan vallan poistumiseen liitettäisiin myös uuden valmentajan ja pelillisen identiteetin sisäänajo, tulos olisi todennäköisesti täydellinen sekasotku. DeBoerista ja hänen tekemisistään tuli turistua enemmän edellisessä kausiketjussa.
Tässä katsaus sopimustilanteeseen. Päivitän listaa sitä mukaa, kun uusia sopimuksia tehdään ja vanhoja poistuu joukkueen vahvuudesta.
Koodi:
[B]Sopimustilanne 17.7.[/B]
[B]Maalivahdit[/B]
Cory Schneider, 4,0M, 2015
Keith Kinkaid, 0,6M, 2015
Scott Clemmensen, 0,6M, 2015
[B]Puolustajat[/B]
Bryce Salvador, 3,167M, 2015, 35+
Andy Greene, 3,0M, 2015
Marek Zidlicky, 3,0M, 2015, 35+, NTC (+1,0M bonuksia)
Adam Larsson, 0,9M, 2015
Jon Merrill, 0,84M, 2016, EL
Peter Harrold, 0,8M, 2015
[B]Hyökkääjät[/B]
C Travis Zajac, 5,75M, 2021, NTC
LW/C Patrik Elias, 5,0M, 2016, NMC
LW Mike Cammalleri, 5,0M, 2019, NTC
LW Ryane Clowe, 4,85M, 2018, NMC
LW/C Adam Henrique, 4,0M, 2019
LW/RW Tuomo Ruutu, 3,8M, 2016, NTC
RW Michel Ryder, 3,5M, 2015
RW Jaromir Jagr, 3,5M, 2015, 35+
W/C Dainius Zubrus, 3,1M, 2016, NTC, 35+
RW/LW Damien Brunner, 2,5M, 2015
RW Martin Havlat, 1,5M, 2015
C/LW Stephen Gionta, 0,8M, 2016
C Jacob Josefson, 0,8M, 2016
RW/LW Steve Bernier, 0,6M, 2015
RW Jordin Tootoo, 0,55M, 2015
Lähde: [URL="http://capgeek.com/devils/"]Capgeek[/URL]Päättyneiden sopimusten osalta merkittävimmät ratkaisut tehdään maalivahtiosastolla. Jatkaako Martin Brodeur punamustissa, vai tuleeko legendan aikakausi päätökseensä? Maalivahtitilanteen ja joukkueen rakentamisen kannalta oleellista on, tekeekö Cory Schneider Devilsin kanssa (jo tänä kesänä) jatkosopimuksen.
Maalivahtitilanne on järkiperusteilla täysin selvä: Cory Schneider on ykkönen ja joku toinen avaa ensi kaudella luukkua ja tarjoaa lepovuoroja. Minusta olisi parempi, jos Martin Brodeurin viimeinen näytös Devils-paidassa olisi ollut voitto-ottelu runkosarjan päätöspelissä Bruinsia vastaan.
Nyt ollaan sen edessä, että 42-vuotiaan Martin jatkon puolesta puhuvat vahvimmin tunnesyyt. Suhtaudun epäilevästi siihen, että Brodeur sopeutuu pelkkään kakkosviulistin rooliin edes vanhoilla päivillään. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, koska Brodeur on edelleen käyttökelpoinen maalivahti, eikä tilanne ole erityisen helppo saati miellyttävä käsiteltäväksi. Hänen kannaltaan tilanne on vaikea, koska hän ei enää olisi pelaajamarkkinoillakaan ykkösmaalivahtina, vaan myös muista joukkueista tarjolla olisi kakkosveskarin rooli.
Devilsissä Brodeur saisi luonnollisesti peliminuutteja, koska Martin asema seuralegendana pakottaisi DeBoerin antamaan ylimääräisiä pelivuoroja hänelle. Toki vuosien varrella nähty tosiasia on, että Brodeur tarvitsee peliaikaa ja säännöllisesti pelatessaan hän pystyy edelleen pelaamaan jonkin aikaa ykkösmaalivahdin tasolla. Schneiderista ja Brodeurista ei vain taida tulla toimivaa veskaritandemia, koska molemmat tarvitsevat ja ansaitsevat peliaikaa. Schneiderin kiinnittäminen pitkällä sopimuksella on lähitulevaisuuden tärkein tavoite pelaajarintamalla. Hänet hankittiin tulevien vuosien ykkösveskariksi ja samalla Martylle välitettiin viesti uuden ajan alusta Devilsin maalilla. Martylle ei ole enää Devilsissä tarjolla sellaista roolia, joka sopisi hänelle - Jos siis ratkaisut maalivahtiosastolla tehdään rationaalisin perustein, eikä Brodeurille tehdä jatkoa ja luvata peliaikaa vanhoilla meriiteillä.
Kaiken tämän takana on myös toive siitä, ettei Martyn uran viimeiseksi luvuksi kirjoiteta surullista tarinaa realiteetteja vastaan räpiköivästä kehäraakista, josta tulee virtahepo pukuhuoneeseen. Viimeiset pari kolme vuotta ja erityisesti Schneiderin esiinmarssi Devilsissä ovat toivottavasti osoittaneet Martylle, miten vaikeaa hänen on enää pysyä ykkösmaalivahdin tasolla ja voittaa haastajansa kilpailussa peliminuuteista.
Muista katkolla olevista sopimuksista keskeisimpiä ovat Marek Zidlickyn, Mark Faynen, Adam Larssonin ja Eric Gelinas'n pahvit. On mielenkiintoista nähdä, miten Lamoriello toimii Larssonin ja Gelinas'n kohdalla ja keiden ympärille puolustus rakennetaan ensi kaudeksi. Adam Henriquen sopimus oli ensimmäinen "nykyaikainen" jatkosopimus, jonka Lamoriello on tehnyt nuorelle pelaajalle tulokassopimuksen päätyttyä. Larssonin ja Gelinas'n tilanne poikkeaa Henriquesta sen verran, ettei heillä kummallakaan ole samanlaisia näyttöjä NHL:stä kuin Henriquella. Tämän vuoksi lyhyempi sopimus on pelaajien edun mukainen. Pidänkin todennäköisimpänä vaihtoehtona, että Devils tekee 2-3 vuoden pituisen sopimuksen sekä Larssonin että Gelinas’n kanssa. Sopimuksen kokonaisarvon mittatikkuna, capin nousu huomioiden, voi hyvin pitää Mark Faynen päättynyttä sopimusta, jonka cap hit oli 1,3 miljoonaa.
Ajattelin puida joukkueen eri osa-alueita erillisissä viesteissä sen sijaan, että yrittäisin tässä sanoa kaikesta kaiken. Tässä nyt kuitenkin aluksi muutamia ajatuksia kaudesta 2014-2015.
Viimeksi muokattu: