We'll be doing some other things, sanoi GM Lamoriello kuukausi takaperin Marek Zidlickyn sopimusuutisen yhteydessä.
Paljon onkin tapahtunut sitten kesäkuun alun. Ketjussa onkin ollut paljon hyvää pohdintaa uusien hankintojen ja muiden siirtojen ympärillä. Tässä vielä joitain omia ajatuksia.
On koko lailla ilmeistä, ettei Lamoriello ole vielä tehnyt kaikkia peliliikkeitä joukkueen rakentamiseksi. Ainoastaan maalivahtiosasto on koko lailla selkeä Keith Kinkaidin ja Scott Clemmensenin kiinnittämisen myötä. Puolustus ja hyökkäys muotoutunevat vielä paljonkin ennen kuin kiekko tipahtaa jäähän lokakuussa. Puolustuksessa ja ennen muuta hyökkäyksessä nähdään muutoksia ennen kuin lehti puusta putoaa.
Mike Cammallerista on odotettavissa ainakin lähivuosiksi merkittävä apu parin edellisen kauden merkittävimpään ongelmaan, eli tehottomuuteen viidellä viittä vastaan. Hänelle on tarjolla iso rooli Zajacin ja Jagrin rinnalla vasemmasta laidasta, josta on puuttunut maalin läheisyydessä viihtyvä maalintekijä. Viime kaudella Cammalleri teki 26 maalistaan 20 tasaviisikoin. Tilastonikkareiden iloksi lukeman erinomaisuuden voi todeta myös "edistyksellisistä tilastoista". Cammallerin maalisuhdeluku 1,24/60 minuuttia oli liigan kahdeksanneksi paras. Kaudella 2011-2012 Cammalleri teki tasaviisikoin 17 kertaa kaikkiaan 20 maalista ja suhdeluku oli 1,10/60 minuuttia ja tällä irtosi tilaston 23. sija.
Cammallerin kohdalla on oleellista myös se, että hänet hankittiin paitsi tulivoimansa puolesta, myös johtajaominaisuuksiensa vuoksi johtavaksi pelaajaksi pukukoppiin. Ainakin paperilla Cammysta voisi tulla yksi harvoista Lamoriellon huippuonnistumisista vapaiden agenttien markkinoilla. Kaikkihan kehuvat uutta seuraansa, mutta Cammalleri tuntuu
kommenttiensa perusteella joltain aivan muulta kuin palkkasoturilta.
It’s something I’ve kind of been keen on for a while, Cammalleri said of joining the Devils. I had the opportunity to meet with Mr. Lamoriello and spend some time with him this weekend and just feel like it’s a great opportunity for me to be a part of the New Jersey Devils for a lot of reasons. I have a lot of respect for the way things are done and the success that has been the track record there and believe in that and believe in the method and the way. It’s something I’ve been keen on and have watched for a while and something I wanted to be a part of.
Tietenkin Cammallerin palveluksista maksetaan UFA-markkinoiden mukaisesti hieman liian paljon ja hieman liian pitkään. Mutta pelaajamarkkinoiden realiteetit ovat tietysti sellaiset, ettei täydellisiä pelimiehiä ole saatavilla, vaan jokaisella on oma painolastinsa. Cammallerin kohdalla mukana tulee kohtuullisen huomattava loukkaantumishistoria ja pieni huoli suoritustason säilymisestä sopimuksen viimeisille kausille.
Martin Havlat on tämän kesän riskitön kokeilu samaan tapaan kuin Petr Sykora kaudella 2011-2012. Yksivuotinen diili on itsessään kokeilemisen arvoinen, mutta Havlatin merkittävin arvo voi kuitenkin olla Patrik Eliaksen sytyttäminen. Tätä ulottuvuutta ei pidä väheksyä, koska Elias on aiemminkin osoittanut syttävänsä parhaimpaansa, kun fiilis on korkealla. Samalla Havlatin hankkiminen on viesti siitä, että Ryder ja/tai Brunner saavat pakata laukkunsa.
Ryane Clowe on vielä tässä vaiheessa suuri mysteeri. Uudet vahvistukset eivät juuri kerro hänen pelikunnostaan, koska Cammalleri ja Havlat nyt tuskin kilpailevat samasta roolista. Jos Clowen terveystilanne estää pelaamisen, hänen tontilleen ovat tyrkyllä Zubrus, Ruutu, Bernier ja varauksin Matteau.
Tärkeistä jatkosopimuksista tekemättä on vielä jatkosopimus Ryan Carterin kanssa. Tietenkään Carterista ei kannata maksaa kohtuuttomia, mutta hänenlaisiaan roolipelaajaa ei aivan joka päivä osu kohdalle.
Puolustuksessa on käsillä mielenkiintoinen tilanne. Lou Lamoriellon mukaan Larsson, Merrill ja Gelinas ovat kaikki kuuden pelaavan puolustajan joukossa. Olisi suorastaan poikkeuksellista Devilsin historiassa, jos joukkue lähtisi kolmen kokemattoman pakin voimin kauteen.
Jon Merrillin odotettua nopeampi kehitys on muuttanut Devilsin suunnitelmia puolustuksessa, jopa enemmän kuin Adam Larssonin varaus vuoden 2011 draftissa. Merrill jätti Michiganin yliopiston keväällä 2013 vuotta ennen suunniteltua ja hän ei juuri viettänyt aikaa Albanyssa, vaan valtasi pelipaikan heti ensimmäisellä NHL-kaudellaan. Merrillin waiver-vapaus mahdollistaa toki hänen siirtelynsä NHL-joukkueen ja Albanyn välillä, mutta hän on ainakin viime kauden esitysten perusteella aivan liian hyvä pelaamaan AHL:ssä.
Mark Faynen lähdön jäljiltä Devilsin takalinjoilta puuttuu yksi kokenut puolustaja. Tämä on tietyssä mielessä vähän hassu kommentti, koska pari viime kautta on tullut huudeltua puolustajien ylitarjonnan haittaavan nuorten sisäänajamista. No, nyt nuorille on tarjolla roolia, mutta A-trainin ja Faynen poistuttua muonavahvuudesta tarvetta olisi yhdelle rutinoituneelle pakille. On selvää, ettei tänäkään vuonna selvitä ilman loukkaantumisia ja varsinkaan Greenen tai Zidlickyn loukkaantumiset ovat suuri, olkoot Larsson, Merrill ja Gelinas miten lahjakkaita tahansa. Koodinimi Boychuk kelpaisi ilman muuta, mutta jotenkin minulla on tunne hänen etunimikaimansa Oduyan paluusta Devilsiin. Tähän tietysti tarvitaan Hawksin valinnan kohdistuminen Oduyaan, tämän suostumus siirtoon ja ettei mikään GM epätoivoisesti tarvitse puolustajaa. Oduyalla on (Boychukin tavoin) Devilsin kannalta ihanteellisesti alkamassa viimeinen sopimusvuosi ja hänet voi sijoitaa tarpeen tullen mihin tahansa pakkipariin. Lamoriellon luulisi olevan kiinnostunut tutusta pelaajasta varsinkin, kun salary dumpissa Devilsin ei tarvitsisi luopua mistään järin arvokkaasta.
Maalivahdeista sen verran, että Keith Kinkaid on vielä alkavalla kaudella waivers-poikkeuksen piirissä. Kinkaid on tehnyt ensimmäisen sopimuksen 22-vuotiaana, joten hänen kohdallaan waivers-vapaus kestää neljän kauden tai 60 pelatun NHL-ottelun verran. Kinkaidilla on alkamassa neljäs kausi ammattilaisena ja hänellä on allaan vasta yksi NHL-ottelu, joten hänen ei tarvitse vielä mennä waivers-listan kautta NHL- ja AHL-joukkueiden välillä. Devilsillä onkin alkavalla kaudella mukavasti liikkumavaraa kakkosveskareiden osalta, koska Scott Clemmensenin sopimusta ei varmasti poimita mihinkään organisaatioon viemään tilaa 50 NHL-sopimuksen kiintiöstä.