New Jersey Devils 2009 - 2010

[dali]

Devils ja Wild järjestivät tosiaan sangen viihdyttävän ja siistin kiekko-ottelun, jossa molemmilla joukkueilla oli omat etsikkoaikansa. Wildin parhaat hetket olivat avauserässä, jossa Devils oli käytännössä koko ajan puolustuskannalla ja tarvitsi apua Martin Brodeurilta pysyäkseen karkeloissa mukana. Marty joutui venymään huipputorjuntoihin muun muassa Mikko Koivun ja James Sheppardin huippupaikoissa.

Devils pääsi toisessa erässä pienellä onnenkantamoisella johtoon. Rob Niedermayerin maila katkesi ja tämä luisteli vaihtoon. Samaan aikaan Wild teki myös oman vaihtonsa ja sössi sen sangen pahasti, kun Elias heitti kiekon vaihdosta kentälle tulleelle McAmmondille, joka pääsi läpiajoon ja nosti kiekon nätisi etukulmasta sisään ohi voimattoman Bäckströmin.

Ottelun jälkeen Jacques Lemaire oli voitosta huolimatta tyytymätön joukkueensa suoritukseen. Häntä sapetti, ettei Devils pystynyt ottamaan ohjia käsiinsä missään vaiheessa, vaikka tilaisuuksia piisasi. Lemaire on tässä kohtaa oikeassa. Wildin kaksi ensimmäistä maalia syntyivät vastahyökkäyksistä, joita edelsi Devilsin maalipaikka ja epäonnistunut viimeistely.

Jay Pandolfon 2-4-osuma näytti jo tuovan kaivatun hajuraon, mutta Andrew Brunetten onnekas, kypärän kautta sisään mennyt, osuma antoi Wildille vielä toivonkipinän. Tasoitusmaali jäi kuitenkin haaveeksi, kun alimpana pelaajana ollut Antti Miettinen syötti kiekon suoraan Langenbrunnerin lapaan ja tämä kiitti kuskaamalla kiekon maaliin.

Viime peleissä on nähty taas kerran se, että Jamie Langenbrunnerin maalivainu toimii kuin ajastettu kello. Myös viime kaudella kapteeni syttyi vuodenvaihteen aikaan esittämään parastaan ja hän paukuttikin leijonanosan tehoistaan kauden jälkimmäisellä puoliskolla. Toivottavasti tämä kevätkausi tietää samaa.

Ottelun tähdet:

*** Jamie Langenbrunner. Jo yksin hattutemppu riittäisi ottelun ykköstähdeksi nimittämiseen. Langs kruunasi iltansa pelaamalla erittäin vahvasti myös puolustuspäässä. Makeaan paikkaan tuli tämä huippuottelu, sukulaisten ja ystävien ollessa katsomossa.

** Mikko Koivu. Oli vaihdosta toiseen vaarallinen ja ainoastaan Brodeurin huipputorjunnat estivät enemmät tehot.

* Martin Brodeur. Kolmesta päästetystä maalista huolimatta Marty oli yksi voiton arkkitehdeista. Päästetyille osumille hän ei voinut mitään ja jokaisen päästetyn maalin korvikkeeksi hän teki pari paraatitorjuntaa.

Sitten pari sanaa muista asioista.

USA:n kisajoukkueeseen päätyivät lopulta varsin odotetut nimet, vaikka Paul Martinin kuntoutuminen kisoihin mennessä on vielä hieman epävarmaa. Jos hän vain on kunnossa, Yhdysvallat saa käyttöönsä todella hyvän pelaajan.

Martin joutui joulun alla käymään uudessa operaatiossa, jossa hänen käteensä asennettiin titaanilevy. Toipumisaikataulu oli tuolloin 4-6 viikkoa, joten tiukoille menee, ehtiikö Martin pelikuntoon ennen kisojen alkua. Hänelle jää noin kaksi viikkoa treenata ja saada pelituntumaa alleen ja voi olla, että aikaa jää liian vähän, koska alla on kolmen kuukauden pelaamattomuus.

Bryce Salvador ja uudelleen loukkaantunut David Clarkson olivat sivussa vuodenvaihteen otteluista. Salvador loukkasi oikean nilkkansa jo lokakuun lopussa ottelussa Tampaa vastaan ja sama vamma on vaivannut häntä sittemmin ja nyt siis äitynyt niin pahaksi, että hän on joutunut lepuuttamaan jalkaansa. Gulittin blogissa mies kuitenkin on toiveikas sen suhteen, että pääsee pelaamaan jo tällä viikolla. Clarksonin jalkavammasta on tiedossa vain ylilääkäri Lamoriellon lausunto, että jalka ei ole murtunut uudelleen, vaan on ainoastaan kipeytynyt niin pahasti, ettei Clarkson ollut pelikuntoinen, vaan lepää ainakin tiistaiseen Dallas-otteluun saakka.

edit piaf. Clarkson ja Salvador eivät pelaa Dallasia vastaan.

 

[Lauri]

- Tom Gulittin blogi toimii jälleen ympäri maailmaa

- NHL-viikon ykköstähdeksi nimettiin Langenbrunner. Jamie keräsi neljässä pelissä tehot 5+1

Ensi yönä on kova ottelu kun Stars saapuu kylään. Edellisessä tämän kauden pelissä Dallas oli terävällä päällä ja voitti ottelun 5-3. Robidas teki tuossa pelissä neljä pistettä. Brodeur varmaan taas aloittaa maalilla, tuntuu Lemairella olevan vähän luottoa Danisiin tai sitten Marty vain haluaa pelata jokaisen matsin. Loistavasti hän on kyllä koko kauden pelannut, joten mitäpä sitä taktiikkaa vaihtamaan. Ja Danis'han aloitti edellisen Dallas-matsin jossa päästi 1.erässä kolme maalia ja vaihdettiin toiseen erään luukulle.

Toivottavasti Zajac onnistuisi vihdoin maalinteossa.

 

[dali]

Rakas suosikkini Devils jatkaa hieman kiusallisesti ajoitettuja mestarijoukkueidensa muistamisia. Tänä iltana joukkue juhlistaa vuoden 2000 mestarijoukkuetta kuinkas muuten kuin Starsia vastaan. Vuoden 1995 mestareita muistettiin Red Wingsiä vastaan. Itse en ainakaan pidä tällaisesta tyylikkään Devilsin linjasta poikkeavasta, jopa kukkoilevasta tavasta juhlia omaa taannoista menestystä ja ikään kuin hieroa suolaa finaalin hävinneen organisaation haavoihin. Kapteeni Jamie Langenbrunnerillakin on varmasti helppo samaistua illan juhlatunnelmaan.

Kauden toinen kohtaaminen on Devilsille pelillinen revanssin paikka. Vierailu Dallasissa päättyi ansaittuun 5-3-tappioon. Stephane Robidas kuritti paholaisia huipputehoin 2+2 ja Marty Turco hoiti loput.

Devilsillä on allaan hyvin ailahteleva jakso. Joulun pyhien aikaan Devils on kerännyt mukavasti tehoja, mutta oikeastaan vain ottelut Penguinsia vastaan ovat menneet Devilsin komennossa. Capitals ja Blackhawks näyttivät kaapin paikan ja Trashers ja Wild kaatuivat puolestaan hurlumhei-puhteiden päätteeksi. Pisteitä on edelleen kertynyt hyvään tahtiin, mutta vaihteeksi olisi mukavaa nähdä Devilsiltä tasapainoinen kolmen erän suoritus.

Jacques Lemaire ei Tom Gulittin mukaan ole vielä varma, peluuttaako hän Bryce Salvadoria tänä yönä. Salvador itse vakuuttaa olevansa pelikunnossa. Jos Salvo ei palaa kehiin, Matt Corrente jatkaa Mark Fraserin parina. Gulittin blogissa spekuloidaan myös sillä, että Pierre-Luc jne palaisi tänään kokoonpanoon, mutta eipä tuokaan selviä vasta kuin ottelun alkaessa, joskin hänet on poistettu IR-listalta, jonne David Clarkson on puolestaan siirretty uudelleen.

Lauri tuossa ylempänä kirjoittikin jo oman toiveeni eli maaleja Zajacille ja vähän äkkiä. Alkaa tuska paistaa turhan pahasti läpi, kun vedot eivät uppoa mistään ja muutoinkin säästeliäästi laukova Trav hakee toistuvasti pelkkiä syöttöjä. Toinen runkopelaaja, kenen soisin nostavan tasoaan on Johnny Oduya, joka on ollut kaukana viime kauden tasostaan. Sekä Zajacin että Oduyan on yksinkertaisesti alettava onnistua paremmin, sillä Devilsin myötätuuli ei jatku loputtomiin Greenen, McAmmondin ja Niedermayerin kaltaisten ylisuorittajien varassa. Oduyan tilanteesta voi lukea lisää täältä.

Otteluennakoita saatavilla Newark Star-Ledgeristä ja pitkästä aikaa Gulittin blogista.

Muuta pientä:

- Team USA:n mahdollinen kapteeni Jamie Langenbrunner on nhl.comin haastattelussa. Jutussa ei sinänsä avata mitään suurta Pandoran lipasta. Langs kertaa uraansa ja sitä, miten hän on oppinut erittäin paljon johtajuudesta ympärillään olleilta suurilta pelaajilta, mutta ennen muita Joe Nieuwendykiltä.

 

[expertti]

Kato nollapeli

Noniin. Texasilla ei ollut paljoa sanottavaa, kolmannen erän pientä painostusta lukuunottamatta (15 laukausta maalia kohti Starsilta 3. erässä). Vuoden 2000 mestaruutta muisteltiin siis arvoisellaan tavalla.

Mahtui mukaan kourallinen huipputorjuntojakin. mm. Ribs ja Modano toisessa erässä ja Eriksson kolmannessa. Muutenkin varmaa peliä vanhukselta. Tästä on hyvä jatkaa.

Harmittaa, kun tuli itse oltua paikalla koko alkukauden huonoimmassa kotipelissä. Damn.

 

[dali]

Dallas kaatui selvin lukemin 4-0 ja lukemat selittyvät pitkälti toisen erän hallinnalla. Avauserässä Devils oli jopa hieman alakynnessä ja pääsi hieman varkain erän lopussa johtoon, kun maalilla päivystänyt Elias ohjasi Rolstonin kudin Auldin längistä sisään.

Toinen erä oli miltei tyystin Devilsin painostusta ja kiekko pysyi pitkiä aikoja Devilsin hallussa Auldin maalin tuntumassa. Stars pääsi pariin kolmeen vaaralliseen vastaiskuun, mutta Brodeur kesti Erikssonin ja Ribeiron lähentelyt.

Kolmannessa erässä ei enää nähty mitään suurta jääkiekkoilun juhlaa, koska peli oli viittä vaille taputeltu jo 40 minuutin jälkeen. Dallas pääsi kaunistelemaan laukaisutilastoja, mutta kovin montaa vaarallista paikkaa se ei pystynyt luomaan.

Yksittäisiä havaintoja pelistä:

- Leblond oli todella pirteä ja taklasi kaikkea liikkuvaa. Saa puolestani jatkaa Petersin ja Pikkaraisenkin tilalla.
- Zajac päätti viimeinkin maalittoman putkensa. Mikä parasta, osuma tuli klassisella lämärillä, joka meni veskarin puikoista sisään.
- Nilkkavammasta toipunut Bryce Salvador pelasi kuin ei olisi ollutkaan poissa.

Ottelun tähdet:

*** Martin Brodeur. Porskutti vääjäämättömästi nollapeliin. Virheetön suoritus, jossa ei ole paljon parantamisen varaa.

** Patrik Elias. Teki kaksi tärkeää maalia ja oli todella näkyvässä roolissa muutenkin. Kolmannessa erässä olisi varmaan pudottanut hanskat Ottia vastaan, jolleivät linjatuomarit olisi tulleet väliin.

* Travis Zajac. Sai viimein karistettua maalinteon tuskan harteiltaan. Kaivattu, joka puolella kenttää hääräävä, Zajac teki paluun kaukaloon

 

[dali]

Kausi on tullut puoliväliinsä, joten on aika raapustaa toinen väliarvio joukkueen suorituksista. Kehumiseksihan tämä on kovasti menossa, mutta kirjoitetaan sitten kehuja, kun kerran joukkueen esitykset sellaisia ansaitsevat. Paha on mennä moittimaan joukkuetta, joka on jo puolivälissä kautta kerännyt 30 voittoa.

Tässä ketjussa on puhuttu paljon siitä, miten Devils on pystynyt voittamaan tiukat pelit ja myös pitämään kiinni johtoasemastaan. Tällä 21 ottelun jaksolla Devils voitti 16 ottelua ja hävisi viisi. Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että Devils joutui näissä otteluissa jatkoajalle ainoastaan kahdesti, vaikka se voitti jaksolla yhdeksän peliä enintään yhden maalin erolla tai kahden maalin erolla tehtyään osuman tyhjiin.

Maalivahtipeli

Marty on pelaamassa taas kerran erinomaista kautta. Tälle jaksolle mahtuu tukku henkilökohtaisten ennätysten rikkomisia ja kruunuksi 15 voittoa ja neljä nollapeliä.

Yann Danis´n asema ei ole kadehdittava. Hän on päässyt kentälle vain yhdessä ottelussa ja tuolloinkin pelasi vain kaksi erää, kun Marty tuli penkille Devilsin umpisurkean avauserän jälkeen Atlantassa.

Ikuisuuskysymys Brodeurin liiallisesta peluuttamisesta on jälleen nousemassa esiin. Marty on pelannut jo 38 ottelua ja luukkuvahti Danis vasta kolme peliä. Devilsin asema mahdollistaa tosin sen, että Martya voidaan olympiatauon jälkeen lepuuttaakin. En usko, että Marty saa huilia ennen tätä, koska tulevat parikymmentä ottelua ovat tärkeitä hyvän playoff-paikan varmistamiseksi.

Puolustus

Onnistunut maalivahtipeli yhdistettynä toimivaan puolustukseen on johtanut siihen, että Devils on liigan toiseksi vähiten maaleja per ottelu (2,15) päästänyt joukkue.

Yksilöistä parhaiten ovat onnistuneet Andy Greene ja Bryce Salvador, jotka ovat urakoineet paljon ja varsinkin Greene on ollut kullanarvoinen pelaaja paikkaamaan Martinin ja Oduyan poissaoloja. Bryce Salvador on pelannut jalkavaivoistaan huolimatta erittäin hyvin ja ollut omassa päässä todella vakuuttava. Greene on pakkien pistetilastossa sijalla 13 ja on matkalla liki 50 pisteen kauteen. Kokonaisuutena pakiston osalta totuuden kertoo se, että 23 pistettä keränneen Greenen jälkeen paras pistemies on Colin White kahdella maalilla ja yhteensä yhdeksällä tehopisteellä.

Colin White on ollut oma itsensä ja erityisesti alivoimalla hänen roolinsa on ollut jälleen kerran todella merkittävä. White on pelannut tutun parinsa Mottaun kanssa ja perusasiat ovat olleet kunnossa. He pelaavat kuitenkin selkeästi passiivisemmin kuin kaksi muuta pakkiparia Greene-Salvador ja Oduya-Fraser eikä syyttä: kaksikko on muutamaan kertaan yllätetty pahemman kerran, kun he ovat olleet liian innokkaita hyökkäämään tai olleet muuten vain seisovin jaloin.

Myös Mark Fraser on esiintynyt edukseen ja pelannut itselleen pysyvämmän pelipaikan. Vuodenvaihteen aikaan Lou Lamoriello kehotti Fraseria etsimään itselleen asunnon, koska tämä ei enää ole palaamassa Lowelliin. Fraser onkin täyttänyt kolmosparin roolinsa hyvin, joskin peliaika on pyörinyt vain 10-12 minuutin tuntumassa ja peliminuuteista valtaosa on tullut tasakentällisin.

Johnny Oduya tarpoo vaikeiden aikojen keskellä. Loukkaantuminen sotki kautta pahasti, mutta paluunkaan jälkeen hän ei ole päässyt lähellekään omaa tasoaan. Johnny-O väläyttelee aika ajoin kykyjään, mutta ei pelaa useinkaan edes kahta vaihtoa perättäin huipputasolla.

Pakistossa peliaikaa ovat saaneet myös Matt Corrente ja Tyler Eckford, jotka molemmat piipahtivat myös nelosketjun laidassa. Näiden nuorukaisten aika tulee sitten ensi vuonna, jollei maisema vaihdu sitä ennen. Molemmilla on valmiuksia isoihin ympyröihin, mutta monissa pikkuasioissa on ymmärrettävästi vielä hiottavaa.

Hyökkäys

Loukkaantumissuma koetteli erityisesti hyökkäystä, kun neljä vakiokokoonpanon hyökkääjä Niedermayer, Pandolfo, Clarkson ja Zubrus joutuivat loukkaantumisten vuoksi sivuun. Niedermayer ja Pandolfo ovat jo tehneet paluun hyvän aikaa sitten ja Clarksonkin kävi koettamassa onneaan, mutta joutui uudelleen sivuun.

Devils on kuitenkin selvinnyt todella hyvin, koska joukkueesta on löytynyt uusia ja vanhoja ratkaisupelaajia. Patrik Elias on paluunsa jälkeen nakutellut piste per peli -tahtia ja Jamie Langenbrunner on osoittanut myös heräämisen merkkejä.

Parise ja Zajac kärsivät joulukuussa todella pitkästä maalittomasta kaudesta, mutta heidän takaansa on löytynyt ratkaisijoiksi Nicklas Bergforsia ja Dean McAmmondia.

Brian Rolstonkin teki marras-joulukuun taitteessa hyvin tehoja, mutta on selvästi riippuvainen Eliaksesta sentterinään. Lemaire on mieltynyt peluuttamaan Eliasta oikeassa laidassa ja keskellä ovat vierailleet milloin McAmmond ja milloin Niedermayer. Tilanne ei tietty ole Rolstonin kannalta paras mahdollinen, mutta jos joukkue menestyy, ongelma on hyvin triviaalia sorttia.

Suurin yllättäjä on ehdottomasti ollut Dean McAmmond, josta Devils on saanut puoli-ilmaisen runkopelaajan. Konkari pelaa kaikissa tilanteissa eikä näytä olleen päivääkään poissa tositoimista. Vauhti on edelleen tallella ja pelisilmä kohdillaan.

Tasakentällisin Devils ei vieläkään ole liigan eliittiä tekemään maaleja. Se on tehnyt 74 osumaa tasakentällisin ja se oikeuttaa liigassa 18 sijaan. Toisaalta joukkue on päästänyt tasaviisikoin vain 64 maalia, joka on neljänneksi vähiten koko liigassa.

Erikoistilanteet

Devilsin erikoistilannepelaaminen on sujunut hyvin ailahtelevasti. Ylivoima toimii aika ajoin erittäin tehokkaasti ollakseen taas pari ottelua täysin hukassa. Tilastollisesti ylivoima on kuitenkin toiminut erinomaisesti - Devils on noussut koko liigan neljänneksi 21,8 prosentin tehoilla.

Devilsin tehokkain yv-pyssy on ollut Nicklas Bergfors kahdeksalla osumallaan. Muutoin osumat ovat jakautuneet laajan porukan kesken. Viivassa Devils käyttää edelleen Langenbrunneria ja Rolstonia, jotka ovat kuitenkin jossain määrin riskialttiita, koska eivät ole missään nimessä pakkien veroisia, jos joutuvat puolustuskannalle. Onkin hyvin säännöllistä, että vastustaja pääsee alivoimalla paikkoihin saadessaan kiekon.

Devils on säästynyt hyvin alivoimilta ja se on tehnyt elämästä keskimäärin helpompaa. Devilsin alivoimapelin tehokkuus on 83,3 prosenttia eli hyvää tasoa sekin.

Valmennus

On tietysti aivan liian aikaista puhua Jack Adams -palkinnosta tai mistään muustakaan glooriasta, mutta kuluva kausi tähän saakka on aivan mieletön työnäyte Jacques Lemairelta sekä tietenkin Mario Tremblaylta, Jacques Caronilta ja Tommy Albelinilta.

Lemairen ansioksi on laskettava myös se, että Devils on ottanut koko liigassa vähiten jäähyjä. Devils on oikealla tavalla kurinalainen joukkue, kuten Lemairen porukat keskimäärin.

Valmennuksella on ollut myös iso rooli siinä, ettei joukkue ole ajautunut missään vaiheessa tappioputkeen, vaan huonojen otteluiden jälkeen joukkue on palannut välittömästi voittokantaan. Ainoastaan marraskuun lopulla joukkue kärsi kolme perättäistä tappiota pitkän voittoputkensa päätteeksi.

 

[dali]

Ja tässä puolestaan olisivat pelaajakohtaiset arvioni aikaväliltä 25. marraskuuta - 6. tammikuuta. Arviot ovat jälleen suhteutetut pelaajiin kohdistuviin odotusarvoihin. Arvosteluista ovat poissa pitkäaikaispotilaat ja Lowelliin palanneet tuuraajat.

Maalivahdit

Martin Brodeur 39 ott, 27-10-1, SV 92,2%, 2.14, 5 SO

Voittava maalivahti illasta toiseen. Voittanut jo kauden puolivälissä 27 ottelua. Mestarilla on menossa todella huikea kausi. Muutamat helpot maalit tuovat kauneusvirheen arvosanaan. 10-

Yann Danis 4 ott, 3-0-0, SV 92,9%, 2,00

Kuluttanut penkkiä. Päässyt kentälle vain yhdessä pelissä, jossa pelasi hyvin. Ei arvosanaa.

Puolustajat

Mark Fraser 33 ott. 2+2=4, +9, 15 pim.

Fraser on pelipaikan vakiinnuttamisen jälkeen esiintynyt illasta toiseen vailla suuria tasonheilahduksia mihinkään suuntaan. Peruspelaaminen on yksinkertaista, mutta toimivaa. Siivoaa maalinedustan ja vääntää menestyksellä laidoissa. Ei ole kuitenkaan saanut minkäänlaista luottoa erikoistilanteissa. 8

Colin White 41 ott. 2+7=9, +6, 8 pim.

Konkari White on esiintynyt edukseen alivoimalla ja oman maalin edustalla. Sen sijaan hänelle on sattunut muutamia todella pahoja virheitä, joista on rankaistu. Yleisarvosana on kuitenkin hyvä - White on edelleen yksi tärkeimmistä puolustajista tässä joukkueessa. 8

Andy Greene 38 ott. 5+18=23, +11, 8 pim.

Greeneä ei voi kuin ihailla. Hän on kulkenut yhdessä hujauksessa Sutterin koirankopista pakiston selkeäksi ykkösnimeksi. Pieneksi mieheksi hän on yllättävän hyvä laitaväännöissä. Hyökkäyssuuntaan Greene on ollut erinomainen ja kiekko viihtyy hänen seurassaan. 9½

Bryce Salvador 38 ott. 2+6=8, +8, 34 pim.

Salvador on tällä kaudella viimeistään lunastanut ne odotukset, jotka ovat syntyneet hänen kohtuullisen korkean ansiotasonsa vuoksi. Ei esitä sinänsä mitään Urheiluruudun kimaraan päätyvää tavaraa, mutta hoitaa roolinsa viimeisen päälle ja on todella inhottava ja kivulias vastustaja. 8½

Mike Mottau 39 ott. 1+3=4, 0, 21 pim.

Mottau on esiintynyt todella ailahtelevasti. Hyvän ja huonon ottelun välinen ero on todella hurja. Tilanne helpotti toki välittömästi, kun Oduya palasi ja Mottaulta ei pyydetty niin paljoa venymistä. Asenteessa ei ole mitään vikaa, mutta Mottaun taso ei riitä top-4:ään. 7-

Johnny Oduya 26 ott. 1+0=1, +1, 16 pim.

Oduya on kauden avauspuoliskon pahin alisuorittaja. En tiedä, onko kulissien takana jotain hämminkiä, mutta Oduya on ollut ajoittain vaikeuksissa ja yksittäisiä väläyksiä lukuun ottamatta pelannut hyvin tasapaksua peruskiekkoa. Parempaan päin on toki menty aavistuksen verran, kun pelituntuma loukkaantumisen jälkeen on palannut. 6+

Matt Corrente 10 ott. 0+0, 0, 17 pim.

Pääsi haistelemaan NHL:n tunnelmaa. Pienessä roolissaan ei päässyt esittämään mitään ihmeellistä. Peruspaketti on kasassa, mutta tarvitsee vielä lisää malttia. 7

Hyökkäys

Zach Parise 41 ott, 18+25=43, +20, 8 pim.

Alkusyksyn hurjan tehoputken jatkoksi tuli 12 ottelua kestänyt maaliton putki. Työmoraali ja laatu kaukalossa olivat kohdallaan, mutta onnistumiset eivät vain osuneet kohdalle. Oli vähäisemmistä tehoista huolimatta yksi parhaista pelaajista tälläkin neljänneksellä. 9

Rod Pelley 38 ott. 2+4=6, -5, 16 pim.

Kotiutui nelosketjun laitaan, jossa peli alkoi kulkea heti paremmin kuin keskellä, jossa Pelley alkukaudesta takelteli. Rooli on ymmärrettävän pieni ja sisältää lähinnä taklauksien hakemista ja hanakkaa karvaamista. 7-

Dean McAmmond 22 ott. 4+6=10, +3, 14 pim.

Todellinen löytö! Esitykset ovat illasta toiseen todella ilahduttavia. Deano on tuonut kaivattua tulitukea ja toisaalta näytellyt todella suurta roolia sentterinä Zubruksen ollessa sivussa. 8½

Brian Rolston 40 ott. 13+10=23, +5, 8 pim.

Rolstonin esitykset ovat kuin kotiinkuljetus, joka on jätetty ovenpieleen. Ihan loppuun asti homma ei toimi, mutta sen verran kuitenkin, ettei asiasta viitsi valittaa. Yhtä kaikki, Rolston on petrannut alkukaudesta ja oli marras-joulukuun taitteessa suorastaan hyvässä iskussa. Rolstonin tehot ovat ehkä liiankin riippuvaisia Eliaksesta hänen sentterinään. 7½

Jamie Langenbrunner 41 ott. 13+24=37, +11, 22 pim.

Kapteeni on kaikessa hiljaisuudessa pelannut miltei piste per peli -tahdissa. Häntä vaivannut loukkaantuminen on ilmeisesti hellittämään päin, koska tahti kaukalossa on aivan erilaista kuin alkusyksystä. 9-

Ilkka Pikkarainen 26 ott. 1+3=4, -3, 8 pim.

Saanut myös paremmin juonen päästä kiinni ja ajoittain esiintynyt edukseen, kunnes on taas pudonnut kokoonpanon ulkopuolelle. Pärjää hyvin laitaväännöissä ja taklaa hanakasti. Suurimmat puutteet ovat edelleen ketjun kiekollisessa pelissä. 7+

Niclas Bergfors 41 ott. 13+14=27, -3, 10 pim.

Väkkärämäinen hurri on voittanut sydämet puolelleen. On onnistunut erityisen hyvin Parisen ja Zajacin rinnalla, joskin Lemaire on peluuttanut häntä myös Pandolfon ja Niedermayerin rinnalla jarruketjussa... Bergforsista on kehittymässä todella vaarallinen yv-ase Devilsille. Hetkittäin Bergy on aavistuksen kuriton ja sortuu ehkä turhaankin näpertelyyn ja kieputteluun. Viimeistelykin saisi olla vieläkin aavistuksen verran terävämpää. 8½

Travis Zajac 41 ott. 10+21=31, +13, 14 pim.

Zajac ajautui Parisen lailla pitkään maalittomaan putkeen, joka söi hänen itseluottamustaan. Ratkaisut alkoivat muuttua pakotetuiksi ja Trav selvästi vältteli laukomista, haki aina syöttöä ja teki puolustajille tilanteen helpoksi. Sai maalittoman putken poikki viimein Starsia vastaan. Toivottavasti tämä onnistuminen avasi enimmät umpisolmut. 7½

Jay Pandolfo 24 ott. 3+4=7, -5, 4 pim.

Kärsi olkapäävammasta ja palasi joulukuun alussa kaukaloon. Pelaa puolustavassa roolissaan mukiinmenevästi. Ei ole enää takavuosien veroinen luistelija, mutta pysyy useimmiten kelkassa. Rob Niedermayer on hyvä aisapari Pandolfolle ja kaksikko pelaakin usein alivoimaa yhdessä. Pandolfo ei vain ole kummoinen viimeistelijä, joten Niedsin tekemät kiekonriistot ja aloittamat vastaiskut eivät päädy verkkoon saakka. Tärkeintä on kuitenkin, että Pandolfosta on hyötyä omalle joukkueelleen eikä ura päättynyt viime kauden mahalaskuun. 7½

Rob Niedermayer 30 ott. 5+9=14, +5, 14 pim.

"Niedmybrother" on osoittautunut McAmmondin tavoin arvokkaaksi roolipelaajaksi. Hän on sulkenut kriitikoiden ja epäilijöiden suut pelaamalla tasaisen vahvaa kautta. Erityinen plussa tulee Niedermayerin aloitustyöskentelystä, joka on paljon parempaa kuin parilla aiemmalla kaudella. Aloitusprosentti on tällä hetkellä 51,3. 8

Andrew Peters 20 ott. 0+0=0, -4, 40 pim.

On jostain syystä mukana kokoonpanossa. Ei saa juuri peliaikaa eikä toisaalta tee kaukalossa myöskään mitään sellaista, johon Leblond ei pystyisi. 5-

Patrik Elias 27 ott. 10+16=26, +14, 16 pim.

Elias on syttynyt pelaamaan todella kirkkaalla liekillä. Hän pelaa fyysisemmin kuin aikoihin, ei kaihda laitakahinoita tai kovia paineja. Ja mikä parasta: Patty tekee kovalla tahdilla tehoja. On myös mukisematta hyväksynyt siirtelyn eri pelipaikoilla ja täysin erilaisissa rooleissa, joihin Lemaire on häntä milloinkin asettanut. 9

Vladimir Zharkov 17 ott. 0+7=7, +5, 6 pim.

Zharkov teki todella vakuuttavan sisäänmarssin NHL:ään ja vakiinnutti välittömästi paikkansa pelaavassa miehistössä. Zharkov on osoittanut olevansa todella käyttökelpoinen kahdensuunnan pelaaja. Hän on Parisen ja Patrik Eliaksen ohella joukkueen paras luistelija. Hänellä on vielä paljon petrattavaa siinä, että suunnaton energia kohdistuu oikeisiin asioihin eikä mene kouhottamiseksi. Samoin hänen täytyy oppia paremmin englantia, että yhteispeli ketjukavereiden kanssa sujuisi helpommin. 8-

 

[TonyClifton]

Johnny Oduya 26 ott. 1+0=1, +1, 16 pim.

Oduya on kauden avauspuoliskon pahin alisuorittaja. En tiedä, onko kulissien takana jotain hämminkiä, mutta Oduya on ollut ajoittain vaikeuksissa ja yksittäisiä väläyksiä lukuun ottamatta pelannut hyvin tasapaksua peruskiekkoa. Parempaan päin on toki menty aavistuksen verran, kun pelituntuma loukkaantumisen jälkeen on palannut. 6+

Johnnyn tehottomuutta olen myös ihmetellyt suuresti? Pari viime kautta mies on ollut todella varma. Tehnyt ihan mukiinmenevät pisteet ja ollut +/- tilastossa koko liigan huippuja. Nyt ei ole oikein sujunut. Kuitenkin viime matsissa mies kellotti Devils pakeista eniten ylivoima-aikaa (Johnny 3.14, Andy 2.48)? Luottoa tuntuu valmennusjohdolta joka tapauksessa löytyvän?

Johnny kelpasi kuitenkin Ruotsin olympiajoukkueeseen. Aikamoinen yllätys että noilla näytöillä kisapaikka aukesi kun taas esim. Mikael Samuelsson jäi pois.

Kaikella kunnioituksella mutta, tuntuu että Devils pelaa todella nimettömällä ja ohuella puolustusmateriaalilla? Ainakin hyökkäyssuuntaan. Tulokset joka tapauksessa osoittavat että, Lemaire on (edelleen) jonkin sortin nero.

 

[expertti]

Kaikella kunnioituksella mutta, tuntuu että Devils pelaa todella nimettömällä ja ohuella puolustusmateriaalilla?

Eiku eikös se ole niin, että Brodeur pelaa aina huippu puolustuksen takana ja hänen ei siksi oikeastaan tarvitse torjua ollenkaan. Hehe.


Tottahan tuo on ollut jo muutaman kauden. Tietysti kolmas pakki tolppien välissä auttaa jonkin verran myös hyökkäys-suuntaan, vaikkakin merkitys on pienentynyt noiden maalivahdin mailankäyttö rajoituksien takia.

 

[Evil]

Johnny kelpasi kuitenkin Ruotsin olympiajoukkueeseen. Aikamoinen yllätys että noilla näytöillä kisapaikka aukesi kun taas esim. Mikael Samuelsson jäi pois.

Johnny on pakki ja Samuelsson hyökkääjä, eli samasta paikasta eivät kilpailleet.

Dalin analyyseille jälleen iso peukku. Kun ehtisi kirjoittelemaan voisi tehdä samankaltaisia, mutta mitäpä suotta kun samat asiat on jo sanottu ihan tarpeeksi hyvin. Aika lailla samoilla linjoilla taas. Samaa joukkuetta ollaan seurattu.

Yksi mikä edelleen ihmetyttää on Devilsin tämän kauden lento. Siis tottakai oman joukkueen kuuluukin menestyä, ja joka kaudella Devilsiltä olen odottanut vähintään pudotuspelipaikkaa (harvoin on tarvinnut pettyä, hehe...) mutta kyllä tuo piikkipaikka jaksaa kummastuttaa. Loukkaantumisia, paperilla ohuehko pakisto, Elias poissa alkukauden, uusi (uusvanha) valmentaja... Pakka ollut aika levällään, ja todellakin syksyllä ajattelin että jos puolivälissä kautta ollaan viivan päällä niin se jo riittää. Yläkanttiin on siis mennyt ainakin minun odotuksiini nähden.

Onko tämänhetkinen Devils oikeasti näin kova, vai tökkiikö muilla vain enemmän?

Monestihan Devils on parantanut runkosarjan loppua kohti ja tosipeleissä, mutta mihin tästä enää parannat? Nyt on iso haaste pitää taso joka on jostain löytynyt. Tunnelmat ovat hyvät, ja ensi yönä mennään taas.

 

[TonyClifton]

Johnny on pakki ja Samuelsson hyökkääjä, eli samasta paikasta eivät kilpailleet.

Kyllä, mutta Samuelsson on onnistunut odotuksiin nähden sentään jotenkuten verrattuna Johnnyn tämän kauden otteisiin. No tuskinpa Johnnya otetaan tuonne maaleja tekemään?

 

[dali]

Johnnyn tehottomuutta olen myös ihmetellyt suuresti? Pari viime kautta mies on ollut todella varma. Tehnyt ihan mukiinmenevät pisteet ja ollut +/- tilastossa koko liigan huippuja. Nyt ei ole oikein sujunut. Kuitenkin viime matsissa mies kellotti Devils pakeista eniten ylivoima-aikaa (Johnny 3.14, Andy 2.48)? Luottoa tuntuu valmennusjohdolta joka tapauksessa löytyvän?

Johnny kelpasi kuitenkin Ruotsin olympiajoukkueeseen. Aikamoinen yllätys että noilla näytöillä kisapaikka aukesi kun taas esim. Mikael Samuelsson jäi pois.

Kaikella kunnioituksella mutta, tuntuu että Devils pelaa todella nimettömällä ja ohuella puolustusmateriaalilla? Ainakin hyökkäyssuuntaan. Tulokset joka tapauksessa osoittavat että, Lemaire on (edelleen) jonkin sortin nero.

Oduya oli 15:n ottelun verran sivussa olkapäävamman takia. Se ei tietenkään selitä sitä, miksi 29 pistettä viime kaudella tehnyt ruotsalainen on saanut tililleen vasta yhden tehopisteen pelaamissaan 26 ottelussa.

Lemaire ei ole pienentänyt Oduyan roolia tai pistänyt tätä koirankoppiin, vaan Martinin poissaollessa tarjolla olisi pikemminkin kaikki se peliaika ja johtajuus, jotka vain kelpaavat.

Oduya oli alkukaudesta yksi niistä pelaajista, joilla oli eniten vaikeuksia oppia pois Sutterin aikakaudesta ja omaksua Lemairen pelitapa. Sutterin pelitapa oli siinä mielessä helpompi, koska hän ei juuri muuttanut pelin aikana hyväksi katsomiaan asioita, kun taas Lemaire sekoittaa pakkaa jopa vaihdosta toiseen.

Oduya on selvästi varovaisempi kuin viime kaudella eikä heittäydy kovin hanakasti hyökkäyksiin mukaan. Hän on kuin Andy Greene viime kaudella eli pelaa peruspeliä virheitä vältellen ja pitää samalla omaa kynttiläänsä vakan alla.

Toiveissa on tietenkin, että kauden toisella puoliskolla Oduya saa juonen päästä kiinni. Jo muutama onnistuminen avaisi varmasti pahimpia lukkoja pelistä.

Ruotsin olympiavalinnoissa painanee se, että Oduya pystyy pelaamaan myös puolustavassa, kakkosviulistin roolissa. Lidström, Kronwall ja Enström kuitenkin tarjoavat riittävästi kiekollista taitoa. Ja eiväthän Oduya ja Öhlundkaan nyt mitään puukäsiä ole, vaikka heidän roolinsa ei ensisijaisesti olisikaan hyökkäävä. Oduyan puolella on toki myös erittäin vahva viime kausi, jonka aikana hän osoitti pystyvänsä pelaamaan top 3 -puolustajan roolissa.

Kokonaisuutena Devilsin pakiston on mainettaan parempi ainoana heikkoutenaan kyky tukea hyökkäyksiä. Andy Greene on todella yksinäinen soturi Oduyan vaeltaessa korpimailla ja Paul Martinin ollessa pidennetyllä saikulla. Itäisen konferenssin kärkeen ei mennä yksin Brodeurin voimin eikä Lemairen You shall not pass -huudoilla. Siihen tarvitaan tueksi hyvin toimivaa puolustusta, jollainen Devilsillä näyttäisi olevan ainakin runkosarjan tarpeiksi. Pudotuspelit ovat sitten asia erikseen. Mutta onneksi on siirtoraja ja hulinat basaarissa.

 

[Evil]

Mutta onneksi on siirtoraja ja hulinat basaarissa.

Joko ruvetaan arpomaan? Kenestä joutaa luopua, kenet halutaan, kenet lopulta saadaan?

Aina kun olen odotellut isoa kauppaa, ei ole tapahtunut juuri mitään. Sitten kun en ole osannut odottaa, on Lou vetänyt taas maton alta... Nyt näyttää hyvältä tällä porukalla, joten iso diili lienee tulossa. Vai?

 

[Insec]

Olipa.....

..."peli.

Sen mitä katsoi, että oli lepsua asennetta ja Zharkovin "aikainen" vaihtoonmeno oli lähtölaukaus 3-0 maalille, pisti pojan mietteliääksi, olisiko sittenkin pitänyt pelata hieman pitempi vaihto. No tynkäpeli ei kulminoitunut siihen vaan paikkoja oli lukuisia mutta Mike Smith torjui kaiken mitä torjuttavissa oli.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten Devils olisi lamppuepisodin myötä sisuuntunut mutta kenties taisi piru itse olla lamppuja säätelemässä ilmaisten tyytymättömyyttään Paholaisten esitykseen.

Oli kyllä mystinen episodi. Ensin valot sammuvat jostain käsittämättömästä syystä, sitten odotellaan kymmenisen minuuttia ja pelaajat menevät pukukoppiin odottamaan, että valot saadaan takaisin päälle täydellä teholla.

Pian ilmoitetaan, että korjausmiehiä on tullut ja uusiksi ollaan koitettu laittaa valoja kuntoon resetoimalla piirejä ja vaihtelemalla sulakkeita (?).

Sitten kerrotaan, että koitetaan saada peliä käyntiin piakkoin, jota ei sitten koskaan tapahtunut.

Mutta itse "pelistä" jäi vain se maku, että jos et itse tee, kaveri tekee. Devils ei pelannut huonosti mutta hieman lepsua puolustamista ja huolimatonta asennettä oli ilmoilla. No saa nähdä, koska peli pelataan.

On se hyvä saavutus, että ilman Martinia, Clarksonia ja Zubrusta on joukkue nostanut tasoa ja Dean McAmmond on ollut positiivinen yllätys. Yleensä silloin niitä tähtiä syntyy, kun muut tähdet ovat hetken poissa parrasvaloista.

Kyllä silti pakisto kaipaa vahvistusta, Martinin kunnosta kun ei osaa sanoa vielä juuta eikä jaata, mahtaako mies päästä olympialaisiinkaan.
Siirtomarkkinoilla voisi se Lou sen kunnon pakin vielä sinne hankkia.

Se on hyvä tietää, että Zubrus aloittaa luistelun ihan lähiaikoina.
Clarkson on monipuolinen ja tärkeä pelaaja mutta jos ilman ollaan pärjätty tähän mennessä, hänen paluu on taas vain hyvä lisä tähän joukkueeseen.

Hieman kyllä kaipaisi tasapainoisia esityksiä myös niitä pahimpia kilpakumppaneja vastaan. Toivotaan, että esitykset tasapainottuvat ja sama pistetahti jatkuu myös toisella puoliskolla.

 

[Weikkonen]

No huhhuh, jopas oli trilleri. Viihdyttävin ottelu mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Molemmissa päissä maalivahdit olivat tulessa ja tilanteita kyllä riitti. Lopulta jatkoajalla Canadiensin puolustus unohti Parisen, joka pääsi läpiajoon ja pisti kiekon rystypuolelta ohi loistopelin tehneen Halakin.

 

[dali]

Nukkuakin pitäisi. Vaan enpä taida, sillä luvassa on kolmas näytös Hudson-joen taistelusta, jossa Devils pelaa koko liigan kärkipaikasta ja ennen muuta arkkivihollistaan vastaan.

Kauden aiemmista kohtaamisista saldona on yksi voitto ja yksi tappio. Ensimmäinen kohtaaminen oli melkoinen mahalasku, joka menee alkukauden synnytystuskien piikkiin. Toinen kohtaaminen päättyi puolestaan sangen maukkaaseen tilien tasaamiseen MSG:ssä.

Rangers on päässyt jälleen hieman juonen päästä kiinni ja joukkue on päässyt playoff-paikan syrjään kiinni oikein toden teolla. Sininutut saavat tänään riveihinsä takaisin kauan kaivatun Vaclav Prospalin ruokkimaan Marian Gaborikia. Devilsin tilanne on kutakuinkin normaali lukuunottamatta pitkäaikaispotilaita Martinia, Zubrusta ja Clarksonia.

Rangersien maalivahti Henrik Lundqvist heittäytyi analyyttiseksi ja antoi Bergen Recordin haastattelussa kaksi senttiään. Hänen mukaansa Devils ei suinkaan ole muita parempi joukkue, se ainoastaan suorittaa tasaisemmin kuin muut.

"The reason why they are up there is not that they are that much better than everyone else," Lundqvist said. "They are just so much more consistent than everyone else.

Devilsillä on allaan kummallinen viikonloppu, jonka aikana se voitti Montrealin todellisessa kiekkotrillerissä jatkoajalla ja hävisi kaksi ottelun puolikasta Tampaa vastaan.

Devilsin odotettu kokoonpano illan otteluun:

Parise-Zajac-Langebrunner
Lolston-McAmmond-Elias
Pandolfo-Niedermayer-Bergfors
Zharkov-Pelley-Pikkarainen

Oduya-Greene
White-Mottau
Salvador-Fraser

Marty
Danis

Ei muuta kuin erkkaa lapaan ja vetoja Henrikin hanskakäden puolelle!

Muuta pientä:

Devilsillä, tai siis Devils-taustaisilla pelaajilla on komea edustus olympiajoukkueiden kapteenistossa: Elias ja Langenbrunner ovat maidensa kapteeneita ja Parise on varakippari. Vanhoista punamustista Nieds kipparoi Kanadaa ja Rafalski on jenkkien varakapteeni.

 

[expertti]

Olipas maukas nolla-nolla. Vetojakin viitisenkymmentä per pääty. Täytyy oikein tallentaa uusinta ESPN:ltä tänään. Kaikki kehui ottelun tasoa. Taas saa sahata nollapelikiekon puoliksi.

 

[Yorgos]

Olipas maukas nolla-nolla. Vetojakin viitisenkymmentä per pääty.

Pikkaraisellakin mielenkiintoinen 5 min peliaikaa ja 5 vetoa.

 

[Lampinen]

Pikkaraisellakin mielenkiintoinen 5 min peliaikaa ja 5 vetoa.

Pikkarainen pelasi todella hyvin vähäiseen peliaikaan nähden ja oli pari kertaa yllättää Lundqvistin Rangersin maalilla. Noin vähästä peliajasta huolimatta näkyvimpiä hyökkääjiä yhdessä Parisen ja Zajacin kanssa. Näillä otteilla pysyy varmasti mukana kokoonpanossa.

 

[Evil]

Lolston

Fleudilainen lipsahdus?

Olipas matsi taas. Rapiat 50 torjuntaa Martylle ja saldo sen kun kasvaa. Jalkapallonumeroista huolimatta paljon tilanteita ja viihdyttävää kiekkoilua. Ihan tulee vanhat hyvät ajat mieleen...

Vaikka nyt olivatkin maalit tiukilla, niin muutamissa edellispeleissä Zajac sai korkkinsa auki ja huojennus on selkeä. Parise ja Elias nakuttavat pinnoja tasaiseen tahtiin ja puolustuskin pitää hyvin, mitä nyt siinä kaksipäiväisessä Tampax-matsissa lipsahti muutama liikaa.

 

[dali]

Tällaista on kunnon paikallistaistelu! Viime yön peli oli todella sykähdyttävä vääntö ja maalittomuudestaan huolimatta todella vaiheikas ja kiihkeätunnelmainen rähinä. Molemmat joukkueet olisivat ansainneet tasuripisteen ja "oikeudenmukaista" olisikin ollut lopettaa peli jatkoajan jälkeen, mutta kelpaahan tuo rankkarivoittokin, kun sellaista tarjottiin.

Fleudilainen lipsahdus?

"I have a vewy gweat fwiend in Wome called 'Biggus Dickus"

Olipas matsi taas. Rapiat 50 torjuntaa Martylle ja saldo sen kun kasvaa. Jalkapallonumeroista huolimatta paljon tilanteita ja viihdyttävää kiekkoilua. Ihan tulee vanhat hyvät ajat mieleen...

Martyn esitys oli jälleen kerran hyvää gran reservaa. Ihan tuli mieleen viime kevään playoffien maalivahtipelin mahtiesitys Cam Wardin kanssa Carolina-sarjan viidennessä pelissä, jossa kaksi maalivahtia pisti parastaan ja piti tapahtumarikkaan ottelun käytännössä maalittomana.

Pikkarainen pelasi todella hyvin vähäiseen peliaikaan nähden ja oli pari kertaa yllättää Lundqvistin Rangersin maalilla. Noin vähästä peliajasta huolimatta näkyvimpiä hyökkääjiä yhdessä Parisen ja Zajacin kanssa. Näillä otteilla pysyy varmasti mukana kokoonpanossa.

Pikkarainen oli todella pirteä ilmestys aina, kun oli kentällä.

Zajac ja Parise eivät mielestäni olleet mitenkään parhaimmillaan viime yönä. Devilsin parhaimmistoa hyökkäyspäässä olivat alati vaarallinen Niclas Bergfors ja nelosketjun duunari Rod Pelley. Bergy loi Jay Pandolfolle tukun paikkoja, joista Elia.. joku toinen olisi viimeistellyt maalin kaksi.

Pikkaraisen jatkon suhteen sanoisin, että mene ja tiedä. Kunhan Zubrus ja Clarkson palaavat kokoonpanoon, Pikkarainen voi jäädä ilman peliaikaa pelasi hän sitten miten hyvin tahansa, koska laidalla on sangen kova tunku. Olettaen, että Devils ei kärsi uusista loukkaantumisista ja ei tee pelaajasiirtoja, kokoonpanoon ei liiemmälti jää tilaa:

Parise-Zajac-Langenbrunner
Rolston-Elias-Bergfors
McAmmond-Zubrus-Clarkson
Pandolfo-Niedermayer-?

Tuosta vapaana olevasta paikasta kisaavat Pikkaraisen lisäksi Rod Pelley, Vladimir Zharkov, Pierre-Luc Leblond ja Andrew "puhallettu 13 sekunnissa" Peters.

 

[dali]

Devilsin voittomahdollisuudet valuivat Arizonan aavikoiden hiekkaan. Kotijoukkue otti ansaitsemansa voiton. Se rankaisi pirujen virheistä ja puolusti omaa maaliaan riittävän hyvin. Devilsillä oli omat hetkensä sen noustua 2-0-tappiolta tasoihin. Paras tilaisuus tuli Zach Pariselle, jonka nosto lähietäisyydeltä kimposi maaliraudoista katsomoon.

Mark Fraser oli ottelun musta lammas, koska hänen virheistään tulivat sekä 3-2- että 4-2-maalit. Ensimmäinen osuma syntyi, kun Fraser ei saanut katkaistua poikittaissyöttöä, vaan Winnik pääsi lyömään Fraserin mailaa ja ohjaamaan kiekon maaliin. Samassa rytäkässä Fraserin maila nousi Winnikin naamaan ja tästä seuranneella ylivoimalla Michalek sivalsi voittomaaliksi jääneen 4-2-maalin.

Devils sai vielä kavennettua lukemiksi 4-3, kun Dean McAmmond ohjasi Brian Rolstonin kääntölämärin ohi Bryzgalovin, joskin maali on sittemmin muutettu Timo Suden, eikun Rolstonin nimiin. Sen kummempaa loppukiriä Devils ei saanut, vaan Coyotes sai puolustettua johtonsa kunnialla.

Ottelun tähdet:

*** Ilja Bryzgalov. Ei voinut päästämilleen maaleille mitään. Sen sijaan torjui liudan hyviä Devils-tilanteita.

** Brian Rolston. Oli Devils-miehistön näkyvin pelaaja. Luistin liikkui vilkkaan ja pitkästä aikaa herra sai aikaan tulostakin.

* Zbynek Michalek. Teki nätin voittomaalin ja oli tuttuun tapaan varma omassa päässä.

 

[dali]

Tänä iltana Devils kohtaa Denverissä Avalanchen. Ottelu tulee mukavasti ilta-aikaan, joten senhän voi katsoa uhraamatta yöuniaan.

Vastapuolelle asettuu jälleen yksi joukkue, joka tarvitsee pisteitä kuin hukkuva pelastusrengasta pysyäkseen pinnalla, playoff-viivan päällä. Lähitulevaisuuden otteluista ainoastaan kohtaamiset Toronton kanssa ovat ennakolta sellaisia, joissa vastustaja on putoamassa playoff-kelkasta. Edessä oleva savotta ei ole mitenkään helppo ja Devilsin alkukaudesta hankkimat pisteet ovat todella arvokkaita, koska paraatimarssia voitosta toiseen tuskin on luvassa ja toisaalta Devilsin ei "tarvitse" pelata jokaista ottelua kuin se olisi kauden ratkaiseva peli, vaan vastustaja joutuu elämään selkä seinää vasten.

Avalanche on Lännen kolmosena, mutta vain neljä pistettä edellä yhdeksäntenä majailevaa Red Wingsiä. Devilsin asema on hieman tukevampi, koska eroa yhdeksäntenä olevaan Flyersiin on jo 16 pistettä. Omia divisiooniaan johtavat Washington ja Buffalo hengittävät kuitenkin niskaan vain parin pisteen päässä.

Jos ja kun Martin Brodeur aloittaa maalilla, hän jahtaa jo kauden 30:ttä voittoaan. Tätä menoa hän uhkaa omissa nimissään olevaa yhden kauden voittoennätystä, joka on 48 voittoa. Avalanchen maalille asettuu upeaa kautta pelaava Craig Anderson, joka oli jo Panthers-aikoinaan todellinen kanto kaskessa Devilsin hyökkääjille. Luvassa onkin taas upea maalivahtien kaksintaistelu.

Odotan mielenkiinnolla, miten hyviä suitsutetut rookiet Matt Duchesne ja Ryan O´Reilly oikein ovat. Muutenkin on lystiä nähdä muitakin joukkueita kuin Idän vakiovastustajia. Viime kaudella Devils pyyhki Brodeurin paluuottelussa Avalanchella lattiaa lukemin 4-0. Edellisen kerran joukkueet ovat kohdanneet Pepsi Centerissä toissa vuonna, jolloin Devils haki pisteet kotiin lukemin 2-4. Tätä edeltävissä kohtaamisisssa pitääkin sitten mennä aina vuoden 2005 joulukuuhun, jolloin Colorado voitti Devilsin vieraissa lukemin 2-3. Voittomaalin teki muuan Antti Laaksonen.

Devilsistä kuumimpia pelaajia ovat tällä hetkellä Travis Zajac sekä Jamie Langenbrunner. Muulla osastolla on sitten ollut vähän hiljaisempaa. Devils tarvitsee ehdottomasti lisää tehoja Pariselta, Eliakselta, Bergforsilta ja Rolstonilta. Erityisesti Bergforsia auttaisi, jos ketjukavereina ei olisi niin montaa Jay Pandolfoa. Mutta kaipa tuo Lemaire tietää paremmin, mitä on tekemässä.

Muuta pientä:

- Andy Greene sanoo olevansa pelikunnossa, vaikka skippasi joukkueen treenit. Ryan Callahan taklasi Greeneä ja löi kaupan päälle kupoliin Rangers-pelin loppuhetkillä. Greene loukkasi itseään taklaustilanteessa ja siitä johtuen huilaili eilen.

- Ilkka Pikkarainen on viime peleissä esiintynyt edukseen. Toivottavasti hän saisi myös onnistumisia tehojen muodossa ja saisi tililleen ensimmäisen itsetehdyn NHL-maalin.

- Mitä tulee paljon parjattuun Brian Rolstoniin ja hänen otteisiinsa, niin ilmapuntarimaisesta matalapaine-korkeapaine-ailahtelusta huolimatta hän on tehnyt jo tässä vaiheessa kautta yhtä paljon maaleja kuin viime kaudella.

- Dainius Zubrus palaa ensi viikolla harjoituksiin. David Clarkson ja Paul Martin puolestaan ovat vielä pari viikkoa sivussa treeneistä.

 

[Rattlehead]

Elias kannettiin paareilla pois

Ei se nyt ihan putkeen mene yhden miehen kohdalla. Tällä kertaa Wilson lanasi Eliaksen kylmäksi. Toivottavasti ei mitään isompia.

 

[Köpi]

Elias kannettiin paareilla pois

Ei se nyt ihan putkeen mene yhden miehen kohdalla. Tällä kertaa Wilson lanasi Eliaksen kylmäksi. Toivottavasti ei mitään isompia.

Siitäpä sitä voi tutkailla..

http://www.youtube.com/watch?v=CG4c4wFeJGY

Allekirjoittanut ei puhuisi mistään sikailusta.