Kausi pakettiin, vuorossa pelaaja-arviot
Ei juuri hotsita kirjoittaa Ottawa-sarjasta sen kummempia kuin, että Senators teki kaiken paremmin. Sen sijaan voisin pistää kehiin oman pelaaja-arvioini, jotka ovat tässä viime viikkojen aikana hautuneet. Vaikka kausi päättyi pettymykseen, löytyy joukkueesta paljon hyvääkin. Devilsissä on valtavasti potentiaalia, mutta sitä ei kaudella 2006-2007 saatu irti erinäisistä syistä. On kohtuutonta kaataa kaikkea Claude Julienin niskaan, mutta hänen aikanaan Devilsin ongelmaksi muodostui krooninen tehottomuus.
Julienin Devils pelasi aktiivista viisikkopeliä puolustussuuntaan, mutta hyökkäyspeli oli aivan liian varovaista ja tämä johti EGG-ketjun tehottomuuteen ja pelaajien turhautumiseen, kun oma maalinteko tökkii ja peli perustuu liiaksi Martyn loisto-otteisiin. Tokihan menestyvän joukkueen loisto lähtee erinomaisesta maalivahdista, mutta Julien sitoi joukkueen luovien pelaajien käsiä käyttää omia vahvuuksia hyväkseen. Tämä johti tilanteeseen, jossa maaleja syntyi ainoastaan ylivoimalla ja 5-5-pelissä passivoiduttiin eikä aktiivisesti pyritty hallitsemaan kiekkoa.
Mutta tämä tästä ja nyt lyhyet arviot Devils-pelaajista:
Maalivahdit:
Martin Brodeur: Jälleen kerran loistokas kausi. 12 nollapeliä runkosarjassa, torjuntaprosentti 92,2, päästettyjen maalien keskiarvo 2,18 ja saldona 48 voittoa. Rikkoi jälleen tukun ennätyksiä ja on matkalla kohti uusia mainetekoja. Pari kirvelevää helppoa maalia pudotuspeleissä jättivät pienen tahran kilpeen, mutta vastapainoksi Brodeur pelasi Devilsille joka ilta mahdollisuuden voittaa ottelu. Brodeur oli muutenkin suurin syy siihen, että Devils ylipäänsä pääsi pleijareihin. Hänen loisto-otteensa peittivät sen tosiseikan, ettei Claude Julienin pelitapa tuota tulosta. Arvonasana: 10.
Scott Clemmensen: Luukkuvahti, joka tuurasi Brodya parissa ottelussa ja pelasi mukiinmenevästi joka kerta. Hatunnosto miehelle myös siitä, että hän odotti rauhallisesti kauden alla, että Lou saa salary cap -tilanteen selväksi. Olisi voinut hyvin hakea paikkaa myös muista joukkueista. Ei arvosanaa, koska pelasi niin vähän.
Puolustus:
Colin White: Devils-puolustuksen isäntä, joka hoiti oman pään velvoitteet asenteella. Nivus- ja selkävaivat kiusasivat tällä kaudella eikä White ollut ihan parhaimmillaan. White on todella tärkeä osa puolustusta ja yksi joukkueen ehdottomista johtajista. Tilastot eivät kerro miehen merkityksestä läheskään kaikkea. Arvosana: 8-
Andy Greene: Loppukauden piristysruiske Devilsissä. Tuli vähän samaan tapaan kuin Brian Rafalski joukkueeseen - puskista ilman NHL-varausta. Greene toi heti mukavasti tulivoimaa viivalle ja pyssyttikin pari maukasta maalia. Vastavuoroisesti puolustuspään työskentely kaipaa vielä hiomista. Ensi kaudella miehestä kuullaan varmasti lisää. Ei arvosanaa, koska pelasi vain kolmasosan kaudesta.
Paul Martin: Odotuksiin nähden Martin pelasi keskinkertaisen kauden. Alkupuoliskolla mies oli aivan umpisurkea, mutta hän petrasi otteitaan huomattavasti ja hän otti lopulta odotetun roolin kahteen suuntaan pelaavana puolustajana. Martin on kehittynyt kauden aikana mainioksi omassa päässä ja hyökkäyspäässä hän taas piti ehkä turhaankin kynttilää vakan alla. Arvosana: 7½
Brad Lukowich: Luko oli Martinin tavoin alkukaudesta vaikeuksissa, mutta nosti omaa tasoaan ja hän jämäköitti Devils-pakistoa ja pelasi uhrautuvasti joukkueen eteen. Hän teki kaudella neljä maalia, joista kolme taisi tulla arkkivihollista Flyersia vastaan. Jos hinta pysyy kohtuuksissa, niin soisin miehen jatkavan. Arvosana: 8
Richard Matvichuk: Selkävaivojen vuoksi sivussa miltei koko kauden. Palasi pudotuspeleihin ja pääsi yllättävän nopeasti peliin sisään. Muodosti Lukowichin kanssa toimivan pakkiparin. Riku osoitti olevansa yhä todellinen taistelija ja arvokas mies takalinjoilla. Ei arvosanaa muutaman pelin perusteella.
Brian Rafalski: Rafalski johti Devils-pakistoa ja hän olikin suorastaan mainio läpi kauden - pisteiden valossa kausi oli hänen uransa paras. Selkeä miinus Rafalskille tulee karmaisevista virheistä, joita hän aika ajoin tekee. Hän tarvitse ehdottomasti Colin Whiten kaltaisen varmistajan taakseen. Arvosana: 9
Johnny Oduya: Kauden toinen yllätysnimi Paholaisten puolustuksessa. Varmaotteinen ruotsalainen otti heti kauden alusta lähtien vakiopaikan Devilsin peräpäässä. Oduyan vahvuuksia olivat hyvä liike ja varmat perussyötöt. Ehkä aloitteellisuutta kiekollisessa pelissä voisi olla enemmänkin. Oduya jäi seitsemänneksi pakiksi, kun Matvichuk palasi pleijareihin. Tampaa vastaan Oduya oli välillä vaikeuksissa, joten ratkaisu oli perusteltu. Arvosana: 8
Hyökkäys:
Zach Parise: Vain taivas on rajana tämän kaverin kehitykselle. Parise oli Devilsin paras hyökkääjä tällä kaudella. Pienestä koostaan huolimatta hän oli tehokas maalin edustalla. Ensi kaudella yli 40 maalia? Arvosana: 9½
Erik Rasmussen: Rasmussen oli nelosketjussa pienessä roolissa eikä säväyttänyt ainakaan meikäläistä millään tavalla. Taklasi ja raastoi mutta oli todella tehoton maalipaikoissa. Arvosana: 7
John Madden: Madden ei pettänyt, mutta ei oikeastaan pelannut mitenkään erinomaista kautta. Oli kuitenkin Pandolfon kanssa jälleen kerran liigan parhaimmistoa mitä tulee vastustajan tähtien pimentämiseen. Tokihan Lecavalierin ja Spezzan ketjut saivat plaijareissa heitä vastaan maaleja, mutta oli oikeastaan ihan sama, ketä heitä vastaan olisi heittänyt, sillä niin hienosti nämä ketjut pelasivat. Hyökkäyspäässä Madden hukkasi paljon paikkoja ja se laskee arvonsanaa. Arvosana: 8-
Jim Dowd: Dowdille tämä oli todennäköisesti jäähyväiskausi kotiseurassa Devilsissä pitkän kierroksen jälkeen. Nelosketjussa pelasi noin seitsemän minuuttia per ottelu. Hoiti ruutunsa moitteetta, mutta ei toisaalta noussut mitenkään erityisemmin esille. Hyvä aloituksissa. Arvosana: 7+
Brian Gionta: Gion kautta sävyttivät loukkaantumiset ja se näkyi miehen otteissa. Gomezin vaisu kausi näkyi myös Giontan tehoissa. Pelasi mainiot pudotuspelit ja iski kahdeksan maalia. Arvosana: 8½
Jamie Langenbrunner: Runkosarjassa Langs teki uransa parhaat pisteet ja hän muodosti Parisen ja Zajacin kanssa Devilsin ehjimmän ketjun. Langs oli jälleen kerran hyvä myös pudotuspeleissä. Toivomisen varaa jäi viimeistelyn tehokkuudessa. Arvosana: 9-
Mike Rupp: Nelosketjussa hoiti ruutunsa hyvin. Rupp oli nelosen paras pelaaja tällä kaudella. Jätti vaikutelman, että potentiaalia on isompaankin rooliin. Arvosana: 8-
Sergei Brylin: Brylin pelasi jälleen kuten Brylinin kuuluu - vaihdosta toiseen näkymätöntä työtä joukkueen eteen molemmissa päissä kenttää ja siinä sivussa kasaten 40 tehopistettä. Hieman ihmetytti se, miksei Sarge saanut isompaa roolia hyökkäyspäässä, koska hän oli yksi joukkueen parhaimmista läpi kauden. Pudotuspeleissä varsinkin Sarge olisi voinut tehdä hyvää jälkeä. Arvosana: 9+
Travis Zajac: Parisen ohella kauden todellisia valopilkkuja. Zajac ei tarvinnut puolta kautta NHL-vauhtiin sopeutumiseen, vaan hän oli isossa roolissa heti alusta lähtien. Zajac on mainio aloittaja ja sanoisinko versio 2.0 John Maddenista eli kunhan aikaa kuluu, Zajac on painonsa arvoinen kultaa Devilsille. Zajacilla on varaa käyttää kokoaan paremmin hyväkseen ja ajaa itse röyhkeämmin maalille. Hän ei kaudella vaikuttanut oikeastaan tulokkaalta, vaan kolmekymppiseltä veteraanilta. Pudotuspeleissä vauhti hieman hyytyi, mutta Zajac ei missään nimessä pettänyt odotuksia. Arvosana: 9-
Jay Pandolfo: Pando oli Devilsin jarruosastosta se parempi puolisko. Hän pelasi uransa parhaan kauden ja hän on vihdoin ja viimein Selke-ehdokas. Jos NHL-jakaisin elämäntyö-selke-palkinnon, niin Pandolfon kuuluisi saada se itselleen. Arvosana: 9
Scott Gomez: Gomez oli runkosarjassa varjo entisestä. Hän ei viihtynyt Claude Julienin alaisuudessa, ja hän kritisoikin Julienin pelitapaa, koska EGG-ketjun peli kärsi Julienin passiivisesta hyökkäyspelistä eniten. Gomezin suurin vahvuus on kiekonkäsittelyssä ja Julien halusi kuitenkin, että EGG-ketju lyö kiekkoa päätyyn. Gomerinkin kurssi kääntyi Julienin potkujen jälkeen ja hän oli loppukaudesta Devilsin johtavia hyökkääjiä. Arvosana: 8
Cam Janssen: Sai otteillaan vastapuolen niskavillat pystyyn. Taklasi kaikkea liikkuvaa ja hanskasi ahkerasti siihen asti, kunnes hänen olkapäänsä loukkaantui marraskuussa. Oli pudotuspelit saman vaivan vuoksi sivussa. Muistetaan maailmalla miehenä, joka taklasi rumasti Tomas Kaberlea. Ensi kaudella palaa kehiin entistä inhottavampana vastustajan kannalta. Arvosana: 8
Patrik Elias: Kapteeni sai paljon arvostelua osakseen ja IS Veikkaaja tuomitsi miehen ylipalkatuksi. Hieman ihmettelen tätä tuomiota, koska Patty johtaa joukkuetta omalla esimerkillään, eikä välttämättä pidä mitään palopuheita. Patty saa minulta ainakin synninpäästön. Vastuuntuntoisena pelaajana hän otti kapteenin tehtävästä jopa liian suuren taakan itselleen. Jäällä Patty oli ajoittain maaginen, mutta hänenkin hyökkäyspelinsä kärsi Gomezin heikosta runkosarjasta. Pudotuspeleissä oli hyvä, mutta ei erinomainen. Arvosana: 8+
David Clarkson: Andy Greenen tavoin Clarkson on niitä pelaajia, jotka varmasti herättävät puhetta. Clarkson pelasi todella lupaavasti niissä peleissä, joissa hän pääsi näyttämään taitojaan. Clarkson on mainio paketti vauhtia, fyysisyyttä ja maalintekotaitoa. Tästä kaudesta ei arvosanaa, koska pelasi niin vähän.
Keskustelua, kiitos.
