Ilopillerit Zajac ja Oduya
Ajattelin sanoa pari sanaa otsikon herroista, jotka erottuvat positiivisesti Devilsien riveistä. Travis Zajac ja Johnny Oduya ovat joukkuessa niitä harvoja pelaajia, jotka ovat plussan puolella tehotilastossa.
Itse olen todella iloinen varsinkin Travis Zajacin otteista kaukalossa. Kun Zach Parisekin on nousemassa eliittipelaajaksi, voi Devils olla huoleton tulevaisuuden senttereiden suhteen. Olkoonkin, että nämä ovat pelanneet yhdessä tällä kaudella. En kuitenkaan usko, että heistä tulee monivuotista kaksikkoa kuten vaikkapa Maddenista ja Pandolfosta, vaan jossain vaiheessa Parise siirtyy keskelle, varsinkin, jos Gomez on tämän kauden jälkeen lähtökuopissa.
Zajac on eräänlainen parannettu painos John Maddenista - Zajac on ennen muuta parempi maalintekijä ja muutenkin hieman parempi kaikilla osa-alueilla kuin Madden, pois lukien aloitukset, joissa Zajac on vielä kovin ailahteleva. Zajacin tehot 19 ottelussa ovat 4+7 ja hän on neljä maalia plussalla.
Tämän hehkutuksen ohessa pitää muistaa, että Zajac on pelaamassa tulokaskauttaan, mutta jos kehitys jatkuu tällaisena, hän on yksi varteenotettavimpia Selke-voittajia tulevaisuudessa.
Zajacin murtautuminen kakkosketjun sentteriksi on yllättänyt totaalisesti ainakin minut. Enteitä tästä saatiin harjoituspeleissä, mutta en olisi uskonut, että Zajac pelaa kakkosessa myös kaudella. Tietyllä tapaa Zajacin esiinmarssi on kuitenkin juuri sellainen kuin Devilsien tyyliin sopii: hieman puskista isompien nimien varjosta. Tällä viittaan kahteen asiaan: Scott Gomez tuli samalla tavalla varkain rinkiin kaudeksi 1999-2000 ja nyt Zajac jätti varjoonsa muun muassa Nicklas Bergforsin ja Barry Tallacksonin.
Johnny Oduya puolestaan on vielä isompi yllätys kuin Zajac. 25-vuotiaana tulokaskauttaan pelaava Oduya ihastutti harjoitusleirillä ja harjoituspeleissä kypsillä otteillaan ja muutamassa pelissä hän johti koko orkesteria. Oduya on kerännyt tehot 0+2 ja hän on yhden maalin plussalla - johtuen lähinnä Devilsin kamalista otteluista Phoenixia ja Anaheimia vastaan.
Tällä hetkellä Oduya pelaa säännöllisesti yli 20 minuuttia pelissä. Hän on kantanut vastuun kiitettävästi. Oduya on kiistatta peliaikansa ansainnut, mutta toisaalta Devilsin pakistossa on tällä hetkellä niin paha pula asiansa osaavista pakeista, että minuutteja on myös tarjolla.
Pakiston keskinkertaisuus näkyy karmivalla tavalla pelinrakentamisessa ja ylivoimassa. Tällä haavaa Devils laskee enemmän alivoimamaaleja kuin tekee itse maaleja yv:llä. Oduya ei ole ratkaisu näihin ongelmiin, mutta häneltäkin soisin näkeväni vielä enemmän otetta pelintekemiseen. Puolustuspäässä hän on ollut tasaisen varma, hän pelaa varmaa peliä illasta toiseen, sijoittuu hyvin, antaa hyviä perussyöttöjä (vaikka voisi siis ottaa isompaakin roolia) eikä ota tyhmiä jäähyjä.
Toivon sormet ristissä, ettei Devils ajautuisi viime kauden kaltaiseen sekoiluun. Zajacilta ja Oduyalta ei vielä voi odottaa joukkueen kantamista vaikeilla hetkillä. Joukkueen henkisten johtohahmojen Eliaksen, Whiten, Gomezin ja Maddenin pitää nyt saada kurssi käännettyä. Viime kauden raskaat hetket näkyivät suoraan tulokkaana olleen Zach Parisen otteissa. Olisi ikävää, jos Oduya ja Zajac joutuisivat samaan myllyyn, vaan he saisivat pelata tasapainoisen kauden ilman isompia kriisejä.
Kumpikaan näistä hehkuttamistani tulokkaista ei voita Calder-trophyä, mutta kumpikin heistä on sellaisia pelaajia, joiden varaan Devilsin on hyvä rakentaa runkoaan tulevaisuudessa. Jos näistä kahdesta pelaajasta saadaan pitkäaikaisia paholaisia, ei palkinnoilla ole siinä vaiheessa juurikaan väliä.
