Viidennen ottelun asetelma on selvä. Devilsin pelaajat ja valmentajat pelaavat tulevan kauden työpaikkojensa puolesta. Neljännen ottelun jälkimainingeissa Lou Lamoriello oli marssinut Devilsin koppiin ja räjähtänyt valmennusjohdolle kuin hillopurkki, jonka hän paiskasi kopin seinään.
The writing is on the wall.
Jos Loun hyvin yksiselitteinen viesti ei muuta joukkueen kurssia, kesällä nähdään todellinen myllerrys Devilsin miehistössä. Lemairen pää on tätä menoa tulossa pienen närreen kohale ja sitä mukaa rupiaa saamaan muutkii - Langenbrunner, Niedermayer ja Pandolfo etunenässä. Pelaajat eivät olleet näkemässä välikohtausta ja jäljetkin ehdittiin siivota ennen pelaajien saapumista, mutta eiköhän sana leviä myös pelaajien keskuuteen.
Kymmenen vuotta sitten Larry Robinson teki samankaltaisen tempun, tosin pelaajien silmien edessä. Yleensä hillitty ja rauhallinen Robinson oli samaan tapaan aivan raivona ja paiskasi kopissa roskiksen ylösalaisin ja sanoi kutakuinkin samansisältöisen viestin kuin Lou eilen: Luovuttaminen ei ole hyväksyttävää.
Lisää välikohtauksesta täällä
Ja jos, jos Devils todella kääntää tämän sarjan vielä edukseen, tästä välikohtauksesta tulee todella legendaarinen ja Loun auraa entisestään kirkastava kappale Devilsin historiaa. Joka tapauksessa tämä on kaivattu henkäys mistral-tuulta ummehtuneen tappiomielialan keskelle. Ehkä loputkin pelaajat viimein ymmärtävät, miksi heidät on valittu kantamaan punamustia värejä ja mitä heiltä odotetaan.
Sitten pari sanaa viidennestä ottelusta, vaikka asetelma on sinänsä selkeä ja kirkas pakkovoiton paikka.
Devilsin onneksi viides ottelu pelataan sen kotikentällä. Sarjatilanteen, neljännen ottelun jälkeisten tapahtumien ja kotiyleisön kannustuksen myötä Devils ei yksinkertaisesti voi olla mitään muuta kuin haavoitetun karhun raivolla mylvivä peto. Vaikka, onhan tämä porukka pystynyt ennenkin aiheuttamaan totaalisen pettymyksen esityksillään mitä yllättävimmissä paikoissa.
Enää Devils ei voi vain peruutella ja varmistella. Tästä puhuttiin jo ennen kolmatta ja neljättä ottelua, mutta Lemaire ei saanut vieraspeleissä joukkueelleen viestiä läpi, tai sitten hän on hukannut punaisen langan. Liiallinen passiivisuus kostautuu, koska ainoastaan Greene ja Martin pystyvät liikuttamaan kiekkoa riittävän vilkkaan myös paineen alla. Eikä tilannetta ole helpottanut sentterikaluston törkeä alisuoriutuminen Zajacin ja Niedermayerin johdolla, jonka vuoksi pakit eivät ole saaneet tarvitsemaansa tukea paineen alla. Zajac on näyttänyt olevan ihmeellisessä kipsissä vailla suuntavaistoa ja Niedermayer puolestaan surffaa kuin häntä ei voisi kiinnostaa muu kuin miljoonan taalan tienaaminen. Eliaskaan ei ole ollut tasollaan kuin toisessa ottelussa ja hetkittäin muissa peleissä. Tähän pitää luonnollisesti tulla muutos.
Devils saa hieman odottamatonta apua, kun Carter ja Gagne ovat sivussa koko sarjan loppuajan (tai sitten Flyersin mediapeli menee omiin sfääreihinsä). Tämä ohentaa oleellisesti Flyersin hyökkäyskalustoa ja vastaavasti helpottaa Devilsin pakkien työtaakkaa, koska kaksi erittäin pätevää syömähammasta on sivussa. Kyllä, Gagnekin on syömähammas, vaikka vähän tylsässä terässä onkin ollut. Kuten todettua, Gagne on esiintynyt edukseen kahdensuunnan pelissä. Maalit vain nostaisivat miehen arvoa entisestään.
Ja nyt helvetti, Lemaire, ne ketjut voisi tällä kertaa pitää kasassa alusta loppuun, kävi miten kävi. Pelaajat tuskin pitävät kovin paljoa jatkuvasta sekoittamisesta, vaikka he ovatkin kovia ammattilaisia, joiden pitää pystyä sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin. Lemaire ei ole saanut joukkuetta pelaamaan menestyksekkäästi. Auttaisiko pelaajien kapina asiaa, mene ja tiedä, mutta nyt todella kaivataan Eliaksen, Parisen ja kumppaneiden urotekoja ja kykyä pelata kokonaisvaltaista kiekkoa niin kuin he pystyvät, toisin kuin Lemairen liian passiiviseksi käynyt pelisuunnitelma antaa mahdollisuuksia. Jos Lemairella on pelisilmää, hän motivoi sotaratsut juuri tällä tapaa heittämällä ylilaskelmallisuuden hiiteen ja antamalla avaimet joukkueen johtavien yksilöiden käsiin, koska mitä hävittävääkään tässä enää on?
Colin White myllersi sarjan alussa kuin raivo härkä, mutta on sittemmin passivoitunut merkittävästi. Hän huilasi joukkueen harjoituksista eilen. Kyseessä voi toki olla tavallinen huili raskaan rupeaman keskellä, mutta kerrankos sitä olkapäät menevät sijoiltaan ja taklauspeli vähenee oleellisesti. Hänen panostaan tarvitaan kipeästi varsinkin alivoimapelissä. Muutoin toivoisin, että Greene ja Martin pelaisivat samoja minuutteja kuin vastapuolen ykkösnimet. Skoula, Mottau ja Salvador eivät pelaa tällä hetkellä sillä tasolla, että heitä voitaisiin kuormittaa yli 20:tä minuuttia.
Pronger ja Timonen ovat huhkineet jokaisessa ottelussa hirvittävän määrän minuutteja ja ehkä heidänkin pohkeissaan alkaa jo vähän tuntua siinä, missä Devilsin puolella pakit ovat joutuneet paineen alle. Tosin peliminuutit ovat siitä hämääviä, että Devils ei ole kahdessa edellisessä ottelussa pistänyt Flyers-pakkeja todella pelaamaan kuin ehkä yhden tiukan ottelun edestä. Tänä yönä on sitten se hetki, jolloin kehiin on heitettävä kaikki, myös se kuuluisa keittiön pesuallas. On selvää, että Devilsin on oltava tänä iltana aloitteellisempi kuin kertaakaan aiemmin tässä sarjassa.
Boucherin maalille pitää saada enemmän trafiikkia ja ennen kaikkea enemmän laukauksia. Häntä ei ole vielä testattu kertaakaan kunnolla läpi ottelun, vaan ainoastaan yksittäisinä hetkinä. Boucher ei saa katsoa laukojaa silmiin, vaan tuijottaa numeroita 8, 9, 15 ja 23. Ylivoimapelissään Devils on epäonnistunut oikeastaan läpi kauden. Maaleja tulee silloin tällöin, mutta sillä hetkellä, kun pitää suorittaa, ylivoima on näpertelyä. Taitavien, pelejä ratkomaan kykenevien yksilöiden kuten Eliaksen, Parisen ja Kovaltshukin täytyy ottaa homma haltuunsa tänään. YV:n ei tarvitse olla kivaa laiva on lastattu -heittelyä kaverilta kaverille, vaan vastustajalle paskamaista suorittamista. Devils hukkaa aivan liikaa kullanarvoisia tilaisuuksia ottaa peli haltuunsa, kun se hakee väenväkisin Kovylle vetopaikkaa viivasta tai pyörittää kiekkoa neliön ulkopuolella. Näin taitava joukkue ei voi pelata näin mielikuvituksettomasti. Parhaimmalta yv näytti toisessa ottelussa, jossa muun muassa Greene nousi aktiivisesti viivasta maalille ja teki myös nätin yv-osuman. Sittemmin pakit ovat maanneet niin tasakentällisin kuin ylivoimallakin pääasiassa viivan päällä.
Martin Brodeur ajoi pudotuspelipartansa pois. Toivottavasti muutkin pääsevät paitsi symbolisesti, myös todellisuudessa siihen henkiseen tilaan, jossa kaikki voidaan vielä aloittaa alusta, ja jossa toivo elää ja palaa kirkkaalla roihulla.
Muuta ottelun alla:
Ilja lupaa voiton
"Win one hockey game"
Holmgren: Carter ja Gagne jalkaleikkauksiin
Loppuun kannattajan nöyrä toive: Jos kaadutte, niin älkää kaatuko kotiyleisön edessä, vaan pakottakaa Flyers vielä ainakin yhteen taistoon tämän jälkeen.