Vastakkain on kaksi Jekyll&Hyde-moodissa kauden läpi kulkenutta joukkuetta. Paperilla molemmat joukkueet ovat riittävän hyviä mennäkseen jatkoon tästä sarjasta.
Sarja on ennakkoon tarkasteltuna yhtä kiharapilveä kuten Scott Hartnellin kuontalo. Devils lähtee ehkä hienoisena suosikkina sarjaan, mutta Flyersilla on rahkeita paljon vakuuttavampaan esitykseen kuin mihin se pystyi runkosarjassa. Kauden minimitavoite on nyt tavoitettu, kun joukkue lopulta selvisi pudotuspeleihin. Devils saa vastaansa erittäin vaikean vastuksen, jos Flyersin tähdet vain päättävät puhaltaa yhteen hiileen ja tunnistavat tilanteen: Tästä eteenpäin on vain voitettavaa.
Se tässä sarjassa on ehdottomasti hyvää molempien joukkueiden kannalta, että kädet saadaan liattua heti ensimmäisellä kierroksella eikä mitään myöhemmin kostautuvaa paraatimarssia ole luvassa. Vaarana piilee tietysti se, että sarjasta tulee äärimmäisen fyysinen ja henkisesti kuluttava. Ei ole yllätys, jos puolin ja toisin nähdään loukkaantumisia.
Flyers oli niskan päällä kuluvan kauden runkosarjakohtaamisissa ja vei ne nimiinsä voitoin 5-1. Tällä kaudella Devils onkin ollut Flyersille sangen mieluisa vastus. Jostain syystä Devilsin pelilliset mahalaskut ovat toistuvasti osuneet divisioonavihollista vastaan. Minusta tämä sarja tuoksuu pahaenteisesti potentiaaliselta toisinnolta kevään 2008 pudotuspelien Rangers-sarjasta, jossa Devils sai vastaansa Rangersin, joka alisti newjerseyläisiä läpi kauden. Onneksi penkin takana on nyt aivan eri luokan strategikko kuin Brent Sutter, jota Tom Renney (ja vuotta myöhemmin Paul Maurice) veivät koutsien kaksintaistossa kuin litran mittaa.
Loppukautta kohti Devils on saanut jälleen juonen päästä kiinni ja olympiatauon kahta puolen ollut alamäki on katkaistu. Lopulta joukkue sijoittui ennakko-odotuksiin nähden hieman yläkanttiin konferenssin kakkoseksi. Devilsin kannalta lupaavinta on Martin Brodeurin erinomainen kevätvire, Kovaltshukin nousujohteinen kuntokäyrä ja puolustuksen kohtuullinen toiminta ja minimiin vähentyneet henkilökohtaiset aivopierut. Joukkueen terveystilannekin on kohtuullinen eikä kukaan avainpelaajista ole sivussa, kun tanssi alkaa torstaiaamuna.
Joukkueilla on runkosarjan sisäisten vääntöjen lisäksi paljon yhteistä, katkeransuloista playoff-historiaa. Vuosina 1995 ja 2000 Devils on raivannut juuri Flyersin tieltään Itäisen konferenssin finaaleissa matkallaan mestaruuteen. Keväällä 2004 oli puolestaan Flyersin vuoro kepittää Devils pudotuspelien avauskierroksella. Näiden kohtaamisten käänteistä voisi joutessaan turista enemmän tuonnempana.
Tässä lyhykäiset höpinäni joukkueiden välisistä voimasuhteista.
Hyökkäys
Molemmilla joukkueilla löytyy potentiaalista tulivoimaa kolmeen ketjuun. Devilsillä on Parisen, Kovaltshukin ja Eliaksen ansiosta aavistuksen verran kovempi kärki kuin Flyersillä, joskin Richards, Carter ja Briere ovat vaarallisia nimiä. Molempien (potentiaalinen) vahvuus on juuri siinä, että taustalta löytyy Langenbrunnerin ja Gagnen kaltaisia konkareita, joilta voi myös odottaa tehoja.
Luvassa on erittäin fyysinen ja vauhdikas sarja, jossa mitataan paitsi ratkaisijapelaajien kykyä, myös lihamyllyosaston kykyä. David Clarkson, Dainius Zubrus ja Pierre-Luc Letourneau-Leblond vääntävät etunenässä Daniel Carcillon, Arron Ashamin ja Ian Laperrieren kanssa.
Molemmilta joukkueilta löytyy paitsi laajaa osaamista, myös arvokkaita, esimerkillisiä veteraaneja. Kun päähuomio kiinnittyy Kovaltshukiin, Carteriin, Pariseen ja Briereen, ratkaisijat voivat tulla parrasvalojen liepeiltä, jolloin valokeilaan astuvat sellaiset nimet kuin Clarkson, Giroux, Zubrus sekä konkarit Dean McAmmond ja Flyersin puolelta edellä mainittu Laperriere, joille molemmille soisin lämpimästi cup-sormuksen. Molempien urat ovat vääjäämättä ehtoopuolella ja uusia tilaisuuksia voittaa ei ole enää tulossa, kukaties yhtään.
Devilsillä on kokonaisuutena hieman laadukkaampi ja tehokkaampi hyökkäyskalusto kuin Flyersillä, mutta Phillyn hämmentäjäosasto on Devilsiä edellä ja sieltä kautta Flyers voi saada tasoitettua puntteja.
Puolustus
Flyersin pakistosta löytyy rutkasti kokemusta ja taitoa yksin Prongerin ja Timosen ansiosta ja he kääntävät edun Flyersille. Vaikka kummankaan kausi ei ole ollut suuri menestystarina, he pystyvät kantamaan joukkuetta ja nousemaan dominoiviksi pelaajiksi. Näiden supermiesten takana osaston Carle, Coburn ja Krajicek taso on melko lailla samaa tasoa kuin Devilsin vastaava osasto, joskin olen vakuuttuneempi esimerkiksi Colin Whiten ja Bryce Salvadorin puolustuspelaamisesta verrattuna tuohon trioon.
Laatumies Paul Martinin jälkeen Devilsin pakisto on hyvin keskiverto. Se puolustaa hyvin, mutta antaa tasoitusta pelaamisessa hyökkäyssuuntaan. Martin Skoula, Andy Greene, Bryce Salvador ja Colin White muodostavat kelvollisen rungon ja ovat kukin roolissaan miehiä paikallaan, mutta loistoa ei kannattane odottaa. Whiten ja Salvadorin merkitys nousee sitä suuremmaksi mitä hanakammin Flyersin jätkät Hartnellin ja Carcillon johdolla ajavat Martyn päälle. Ja eivätköhän ne sitä yritä.
Pahin pelko on, että Paul Martin loukkaantuu. Tällöin Devils antaa hillittömästi tasoitusta, koska takaa ei löydy toista samanlaista vastuunkantajaa. Samalla palataan siihen tilanteeseen, jossa nähdään Mike Mottau pelaamassa vastustajan parhaita vastaan.
Maalivahtipeli
Martin Brodeurin ansiosta Devilsillä on selkeä etu maalivahtipelissä. Boucher on ihan kelpo kassari, mutta tuskin kykenevä ryöstämään pelejä joukkueelleen. Devilsillä on Brodeurin ansiosta kentällä 2,5 puolustajaa; siinä paljon ja tehokkaasti Marty pystyy vaikuttamaan pelin kulkuun katkoillaan ja avaussyötöillään.
Erikoistilanteet
Tilastojen valossa Devils ja Flyers ovat hyvin tasavahvoja tappamaan jäähyjä. Devilsin suurin vahvuus alivoimapelaamisessa on ollut se, että joukkue ottaa ylipäänsä vähän jäähyjä. Jos Devils pystyy jatkamaan samaa rataa, Flyersin hyökkäyskalustolta riisutaan taas yksi ase arsenaalista pois. Ylivoimalle päästessään Flyers on ollut sangen tehokas. Runkosarjassa joukkue oli liigan kolmanneksi tehokkain ylivoimajoukkue 68 maalilla ja 21,4 prosentin tehoilla.
Devils vastaavasti on kyntänyt liigan keskikastissa ylivoimapelinsä kanssa. On sinänsä hämmentävää, ettei Lemaire ja kumppanit ole löytäneet toimivaa yv-yhdistelmää oikein missään vaiheessa kautta, vaikka hyökkäyskalusto on pullollaan taitavia virtuooseja. Devilsin osalta ylivoimapelaaminen on pienoinen arvoitus, koska siinä on paljon potentiaalia, mutta runkosarjassa joukkue ei saanut pakkopeliä rullaamaan.
Vasta ottelusarja määrittää, kumman eduksi vaaka kallistuu erikoistilanteissa. Jos Devils sortuu jäähyilemään, Flyers rankoo punamustia miesylivoimalla.
Devilsin avainpelaajat
Travis Zajac on Brodeurin jälkeen kenties tärkein Devils-pelaaja sarjan voiton kannalta. Devilsin sentterikalusto häviää vertailussa Flyersille erityisesti aloitusten osalta. Paitsi aloitusringissä, Zajacilta odotetaan suurta panosta alivoimapelissä. Jacques Lemairen suosioon noussut Zajac saa varmasti päävastuun tärkeimmistä aloituksista ja muutenkin paljon peliaikaa. Sekään ei yllätä, jos Zajac nähdään pelaamassa tuplavaihtoja.
Puolustuksesta nostaisin esiin - Jälleen kerran - Colin Whiten, jonka merkitystä erityisesti alivoimassa ei sovi väheksyä. Whiten panoksen huomaa helpoiten silloin, kun hän ei ole kokoonpanossa, eikä kukaan ole katkomassa syöttöjä, siirtämässä ukkoja maalilta sivuun, sitomassa näiden mailat tai nostamassa vauhdikkaimpia veikkoja tutustumaan lähemmin laitamainoksiin.
Devils tarvitsee luonnollisesti myös laajan hyökkäyskalustonsa onnistumista. Viime playoffeissa Patrik Elias oli odotuksiin nähden vaisu, koska hän pelasi nivusvaivaisena. Devils-fanien toiveissa on, että Elias siirtyy Comcast-moodiin ja omistaa Flyersin.
Jokerikorttina pakassa on tietty Ilja Kovaltshuk, jonka panos on hyvin ratkaisevaa sarjan kulun kannalta. Näitä pelejä varten Kovy on hankittu, joten nyt nähdään, onko Kovy painonsa arvoinen kullassa, vai ylipainoinen rahastajaryssä. Aavistuksen verran kärjistettynä tietenkin.
Flyersin avainpelaajat
Katseet kääntyvät luonnollisesti Brian Boucherin suuntaan. Hänen onnistumisensa on ehdoton edellytys sille, että Flyers pystyy haastamaan Devilsin. Mikään ei murenna moraalia yhtä tehokkaasti kuin haparoiva maalivahti, jonka epävarmuus tarttuu pian myös pakistoon.
Jeff Carter on Devilsille sitä, mitä Patrik Elias on Flyersille. Myrkkyä, sano. Carter on noussut todelliseksi Devils-peikoksi, sillä hän tuntuu onnistuvan aina juuri piruja vastaan.
Chris Pronger on potentiaalisesti koko sarjan dominoivin pelaaja. Sarjan käänteet ovat hänen käsissään. Tai hänen kyynärpäissään, näin tarkemmin ajatellen...
Otteluohjelma
Devils-Flyers, torstai 15. huhtikuuta kello 2.30
Devils-Flyers, lauantai 17. huhtikuuta kello 2.30
Flyers-Devils, maanantai 19. huhtikuuta kello 1
Flyers-Devils, keskiviikko 21. huhtikuuta kello 2.30
Tarvittaessa:
Devils-Flyers, perjantai 23. huhtikuuta kello 2
Flyers-Devils, maanantai 26. huhtikuuta, ajankohta avoin
Devils-Flyers, keskiviikko 28. huhtikuuta, kello 2
Tässä nyt jotain höpinää alkuun. Mitään ennustusta sarjan voittajasta en tohdi heittää, koska ne ovat viime vuosina heittäneet komeaa häränpyllyä. Luottoa Lemairen porukkaan löytyy kyllä, mutta kun tuolla vastustajallakin on sanansa sanottavana.
Sarja on ennakkoon tarkasteltuna yhtä kiharapilveä kuten Scott Hartnellin kuontalo. Devils lähtee ehkä hienoisena suosikkina sarjaan, mutta Flyersilla on rahkeita paljon vakuuttavampaan esitykseen kuin mihin se pystyi runkosarjassa. Kauden minimitavoite on nyt tavoitettu, kun joukkue lopulta selvisi pudotuspeleihin. Devils saa vastaansa erittäin vaikean vastuksen, jos Flyersin tähdet vain päättävät puhaltaa yhteen hiileen ja tunnistavat tilanteen: Tästä eteenpäin on vain voitettavaa.
Se tässä sarjassa on ehdottomasti hyvää molempien joukkueiden kannalta, että kädet saadaan liattua heti ensimmäisellä kierroksella eikä mitään myöhemmin kostautuvaa paraatimarssia ole luvassa. Vaarana piilee tietysti se, että sarjasta tulee äärimmäisen fyysinen ja henkisesti kuluttava. Ei ole yllätys, jos puolin ja toisin nähdään loukkaantumisia.
Flyers oli niskan päällä kuluvan kauden runkosarjakohtaamisissa ja vei ne nimiinsä voitoin 5-1. Tällä kaudella Devils onkin ollut Flyersille sangen mieluisa vastus. Jostain syystä Devilsin pelilliset mahalaskut ovat toistuvasti osuneet divisioonavihollista vastaan. Minusta tämä sarja tuoksuu pahaenteisesti potentiaaliselta toisinnolta kevään 2008 pudotuspelien Rangers-sarjasta, jossa Devils sai vastaansa Rangersin, joka alisti newjerseyläisiä läpi kauden. Onneksi penkin takana on nyt aivan eri luokan strategikko kuin Brent Sutter, jota Tom Renney (ja vuotta myöhemmin Paul Maurice) veivät koutsien kaksintaistossa kuin litran mittaa.
Loppukautta kohti Devils on saanut jälleen juonen päästä kiinni ja olympiatauon kahta puolen ollut alamäki on katkaistu. Lopulta joukkue sijoittui ennakko-odotuksiin nähden hieman yläkanttiin konferenssin kakkoseksi. Devilsin kannalta lupaavinta on Martin Brodeurin erinomainen kevätvire, Kovaltshukin nousujohteinen kuntokäyrä ja puolustuksen kohtuullinen toiminta ja minimiin vähentyneet henkilökohtaiset aivopierut. Joukkueen terveystilannekin on kohtuullinen eikä kukaan avainpelaajista ole sivussa, kun tanssi alkaa torstaiaamuna.
Joukkueilla on runkosarjan sisäisten vääntöjen lisäksi paljon yhteistä, katkeransuloista playoff-historiaa. Vuosina 1995 ja 2000 Devils on raivannut juuri Flyersin tieltään Itäisen konferenssin finaaleissa matkallaan mestaruuteen. Keväällä 2004 oli puolestaan Flyersin vuoro kepittää Devils pudotuspelien avauskierroksella. Näiden kohtaamisten käänteistä voisi joutessaan turista enemmän tuonnempana.
Tässä lyhykäiset höpinäni joukkueiden välisistä voimasuhteista.
Hyökkäys
Molemmilla joukkueilla löytyy potentiaalista tulivoimaa kolmeen ketjuun. Devilsillä on Parisen, Kovaltshukin ja Eliaksen ansiosta aavistuksen verran kovempi kärki kuin Flyersillä, joskin Richards, Carter ja Briere ovat vaarallisia nimiä. Molempien (potentiaalinen) vahvuus on juuri siinä, että taustalta löytyy Langenbrunnerin ja Gagnen kaltaisia konkareita, joilta voi myös odottaa tehoja.
Luvassa on erittäin fyysinen ja vauhdikas sarja, jossa mitataan paitsi ratkaisijapelaajien kykyä, myös lihamyllyosaston kykyä. David Clarkson, Dainius Zubrus ja Pierre-Luc Letourneau-Leblond vääntävät etunenässä Daniel Carcillon, Arron Ashamin ja Ian Laperrieren kanssa.
Molemmilta joukkueilta löytyy paitsi laajaa osaamista, myös arvokkaita, esimerkillisiä veteraaneja. Kun päähuomio kiinnittyy Kovaltshukiin, Carteriin, Pariseen ja Briereen, ratkaisijat voivat tulla parrasvalojen liepeiltä, jolloin valokeilaan astuvat sellaiset nimet kuin Clarkson, Giroux, Zubrus sekä konkarit Dean McAmmond ja Flyersin puolelta edellä mainittu Laperriere, joille molemmille soisin lämpimästi cup-sormuksen. Molempien urat ovat vääjäämättä ehtoopuolella ja uusia tilaisuuksia voittaa ei ole enää tulossa, kukaties yhtään.
Devilsillä on kokonaisuutena hieman laadukkaampi ja tehokkaampi hyökkäyskalusto kuin Flyersillä, mutta Phillyn hämmentäjäosasto on Devilsiä edellä ja sieltä kautta Flyers voi saada tasoitettua puntteja.
Puolustus
Flyersin pakistosta löytyy rutkasti kokemusta ja taitoa yksin Prongerin ja Timosen ansiosta ja he kääntävät edun Flyersille. Vaikka kummankaan kausi ei ole ollut suuri menestystarina, he pystyvät kantamaan joukkuetta ja nousemaan dominoiviksi pelaajiksi. Näiden supermiesten takana osaston Carle, Coburn ja Krajicek taso on melko lailla samaa tasoa kuin Devilsin vastaava osasto, joskin olen vakuuttuneempi esimerkiksi Colin Whiten ja Bryce Salvadorin puolustuspelaamisesta verrattuna tuohon trioon.
Laatumies Paul Martinin jälkeen Devilsin pakisto on hyvin keskiverto. Se puolustaa hyvin, mutta antaa tasoitusta pelaamisessa hyökkäyssuuntaan. Martin Skoula, Andy Greene, Bryce Salvador ja Colin White muodostavat kelvollisen rungon ja ovat kukin roolissaan miehiä paikallaan, mutta loistoa ei kannattane odottaa. Whiten ja Salvadorin merkitys nousee sitä suuremmaksi mitä hanakammin Flyersin jätkät Hartnellin ja Carcillon johdolla ajavat Martyn päälle. Ja eivätköhän ne sitä yritä.
Pahin pelko on, että Paul Martin loukkaantuu. Tällöin Devils antaa hillittömästi tasoitusta, koska takaa ei löydy toista samanlaista vastuunkantajaa. Samalla palataan siihen tilanteeseen, jossa nähdään Mike Mottau pelaamassa vastustajan parhaita vastaan.
Maalivahtipeli
Martin Brodeurin ansiosta Devilsillä on selkeä etu maalivahtipelissä. Boucher on ihan kelpo kassari, mutta tuskin kykenevä ryöstämään pelejä joukkueelleen. Devilsillä on Brodeurin ansiosta kentällä 2,5 puolustajaa; siinä paljon ja tehokkaasti Marty pystyy vaikuttamaan pelin kulkuun katkoillaan ja avaussyötöillään.
Erikoistilanteet
Tilastojen valossa Devils ja Flyers ovat hyvin tasavahvoja tappamaan jäähyjä. Devilsin suurin vahvuus alivoimapelaamisessa on ollut se, että joukkue ottaa ylipäänsä vähän jäähyjä. Jos Devils pystyy jatkamaan samaa rataa, Flyersin hyökkäyskalustolta riisutaan taas yksi ase arsenaalista pois. Ylivoimalle päästessään Flyers on ollut sangen tehokas. Runkosarjassa joukkue oli liigan kolmanneksi tehokkain ylivoimajoukkue 68 maalilla ja 21,4 prosentin tehoilla.
Devils vastaavasti on kyntänyt liigan keskikastissa ylivoimapelinsä kanssa. On sinänsä hämmentävää, ettei Lemaire ja kumppanit ole löytäneet toimivaa yv-yhdistelmää oikein missään vaiheessa kautta, vaikka hyökkäyskalusto on pullollaan taitavia virtuooseja. Devilsin osalta ylivoimapelaaminen on pienoinen arvoitus, koska siinä on paljon potentiaalia, mutta runkosarjassa joukkue ei saanut pakkopeliä rullaamaan.
Vasta ottelusarja määrittää, kumman eduksi vaaka kallistuu erikoistilanteissa. Jos Devils sortuu jäähyilemään, Flyers rankoo punamustia miesylivoimalla.
Devilsin avainpelaajat
Travis Zajac on Brodeurin jälkeen kenties tärkein Devils-pelaaja sarjan voiton kannalta. Devilsin sentterikalusto häviää vertailussa Flyersille erityisesti aloitusten osalta. Paitsi aloitusringissä, Zajacilta odotetaan suurta panosta alivoimapelissä. Jacques Lemairen suosioon noussut Zajac saa varmasti päävastuun tärkeimmistä aloituksista ja muutenkin paljon peliaikaa. Sekään ei yllätä, jos Zajac nähdään pelaamassa tuplavaihtoja.
Puolustuksesta nostaisin esiin - Jälleen kerran - Colin Whiten, jonka merkitystä erityisesti alivoimassa ei sovi väheksyä. Whiten panoksen huomaa helpoiten silloin, kun hän ei ole kokoonpanossa, eikä kukaan ole katkomassa syöttöjä, siirtämässä ukkoja maalilta sivuun, sitomassa näiden mailat tai nostamassa vauhdikkaimpia veikkoja tutustumaan lähemmin laitamainoksiin.
Devils tarvitsee luonnollisesti myös laajan hyökkäyskalustonsa onnistumista. Viime playoffeissa Patrik Elias oli odotuksiin nähden vaisu, koska hän pelasi nivusvaivaisena. Devils-fanien toiveissa on, että Elias siirtyy Comcast-moodiin ja omistaa Flyersin.
Jokerikorttina pakassa on tietty Ilja Kovaltshuk, jonka panos on hyvin ratkaisevaa sarjan kulun kannalta. Näitä pelejä varten Kovy on hankittu, joten nyt nähdään, onko Kovy painonsa arvoinen kullassa, vai ylipainoinen rahastajaryssä. Aavistuksen verran kärjistettynä tietenkin.
Flyersin avainpelaajat
Katseet kääntyvät luonnollisesti Brian Boucherin suuntaan. Hänen onnistumisensa on ehdoton edellytys sille, että Flyers pystyy haastamaan Devilsin. Mikään ei murenna moraalia yhtä tehokkaasti kuin haparoiva maalivahti, jonka epävarmuus tarttuu pian myös pakistoon.
Jeff Carter on Devilsille sitä, mitä Patrik Elias on Flyersille. Myrkkyä, sano. Carter on noussut todelliseksi Devils-peikoksi, sillä hän tuntuu onnistuvan aina juuri piruja vastaan.
Chris Pronger on potentiaalisesti koko sarjan dominoivin pelaaja. Sarjan käänteet ovat hänen käsissään. Tai hänen kyynärpäissään, näin tarkemmin ajatellen...
Otteluohjelma
Devils-Flyers, torstai 15. huhtikuuta kello 2.30
Devils-Flyers, lauantai 17. huhtikuuta kello 2.30
Flyers-Devils, maanantai 19. huhtikuuta kello 1
Flyers-Devils, keskiviikko 21. huhtikuuta kello 2.30
Tarvittaessa:
Devils-Flyers, perjantai 23. huhtikuuta kello 2
Flyers-Devils, maanantai 26. huhtikuuta, ajankohta avoin
Devils-Flyers, keskiviikko 28. huhtikuuta, kello 2
Tässä nyt jotain höpinää alkuun. Mitään ennustusta sarjan voittajasta en tohdi heittää, koska ne ovat viime vuosina heittäneet komeaa häränpyllyä. Luottoa Lemairen porukkaan löytyy kyllä, mutta kun tuolla vastustajallakin on sanansa sanottavana.
Viimeksi muokattu: