Sarja saatiin eloon Devilsin kannalta onnen, erinomaisen maalivahtipelin ja sitkeän peli-esityksen avulla. Ensimmäinen erä oli pelin tasaisin ja myös Devilsin paras, mutta tämän jälkeen aloitteet ja pelin virtaus siirtyivät tosiaan kotijoukkueeelle. Mistään moraalisista voitoista on turha puhua, mutta Devils ansaitsi tulla mukaan sarjaan, koska tasoero joukkueiden välillä ei ole niin iso kuin kaksi ensimmäistä peliä antoivat ymmärtää sekä näyttivät. Joukkue näytti myös luonnettaan ja periksiantamattomuuttaan, johon kohdistui ennen peliä isoja kysymysmerkkejä. Nyt ollaan myös askeleen lähempänä sarjan ja rivalryn roihahtamista liekkeihin, mutta tähän on vielä matkaa. Omat todennäköisyydet sarjan voitolle olivat 80-20 Rangersille ennen peliä, nyt arvioin eduksi noin 60-40 tai ehkä 65-35 realistisemmin.
Devils onnistui tosiaan erikoistilannepelaamisessaan paljon paremmin, vaikka etenkin yv on edelleen vaikean näköistä. Kyllä kipsin näki joukkueesta lähes koko pelin ajan, mutta jos tämä voitto ei sitä aukaise, niin silloin se ei todennäköisesti tule aukeamaan lainkaan tässä sarjassa. Paljon puhuttu rush-peli otti myös selkeän stepin eteenpäin, kun kokonaisuutta katsotaan ja verrataan sarjan alkuun. Yksilötasolla kolme kärkionnistujaa olivat Schmid, Bratt ja Hamilton. Myös Meier erottautui, mutta osin eri syistä. Ensimmäinen oli, kuten mainostin, rauhallinen ja peittävä. Onni oli muutamassa tilanteessa sopivasti hänen puolellaan ja sisääntulo oli kokonaisuutena jäätävä. Bratt alkoi hieman väläytellä nopeudellaan ja loi itselleen ja toisille muutaman hyvän paikan. Jatkoajalla näki, että hän tulee olemaan ratkaisussa mukana, jos paikka Devilsille siunaantuu. Hamilton oli jonkun verran jäässä edelleen, mutta tokan erän yläriman jälkeen alkoi aktivoitua ja nousta mukaan tilanteisiin. Ratkaisumaali olikin osoitus tästä ja ei jättänyt Shesterkinille mahdollisuuksia. Meier oli monessa mukana ja jäähystä en pitänyt, enkä kaikista neppailuista viivan päällä, mutta pakko arvostaa hämmentämistä sekä fyysisyyttä. Uskoisin myös maalin tulevan vielä tässä sarjassa. Joukkueen heikkous oli kurittomuus ja nyt selvittiin vielä, mutta näin ei voi jatkua. Syynä lienee kipsin aiheuttama hermostuneisuus ja se, että suurin osa peleistä ei näytä tällä hetkellä tulevan selkäytimestä. Miten saataisiin säännöllinen neljän pelin peluutus ja kaikki sylinterit käyttöön? Siinä yksi olennainen lisäkysymys myös.
Rangers pelasi mielestäni kohtuullisen pelin ja loi vaarallisia tilanteita tarpeeksi pelin voittoa varten. Kotona joukkueiden pitää olla "aloitteellisia" ja ehkä tämä näyttäytyi Rangersille siten, että keskialueelta alkoi löytyä tilaa vastaiskuille pelien rakentamisen vuoksi. Puolustuspeli ei ollut aivan yhtä varmaotteista, kuin kahdessa ensimmäisessä pelissä, mutta edelleen täysin riittävällä tasolla voittavaan kiekkoon. Yksilöistä en erottanut montaakaan, Kreider toki jatkoi kuumaa putkeaan, mutta muutoin joukkue pelasi aika vahvana kollektiivina. Ottelussa oli ehkä Rangers-kannattajille tyypilliseksi tulleita piirteitä viimeisten kahden kauden ajalta käänteisessä muodossa: hallitset peliä ja kokonaisuus näyttää pääosin hyvälle, mutta vastustajan veska ja pikkujutut estävät voiton. Näin Shesterkin on tehnyt lukuisia kertoja, joten tuttua kaavaa teille näin yksinkertaistetusti.
Game 4 lähtee siis uusista asetelmista. Rangers on jo onnistunut tuomaan parhaan pelinsä sarjaan ja varmasti sisuuntuu seuraavaan peliin. Devils sai myös teoreettisesti vähän rentoutta mailan puristamiseen ja toivon, että saisivat itsestään vahvan suorituksen esille, tämä tekisi hyvää sarjalle. Sekään ei välttämättä riitä, koska kuoppa josta lähdettiin itseämme kaivamaan ylös on edelleen syvä ja etu on Rangersilla. Mistään sarjan voitosta en puhu, mutta vielä on kohtuulliset mahikset 6-7-ottelun tiukkaan vääntöön.