Neuvostoliitto

[Pressiboxi]

Siksipä tiettyjen piirien tulisi pidättäytyä leimaamasta kaikkea mahdollista kommareiksi ja Neuvostoliiton ihailijoiksi.

Taas samaa mieltä. Eipä tarvitse kuin selailla Jatkiksen keskusteluja niin selviää, että vaikkapa SDP:n ja Vasemmistoliiton täysin olennainen historiallinen ero jää useimmilta ymmärtämättä. Tuomioja sinänsä on klassinen esimerkki 60-lukulaisesta kulttuuriradikalismista, taistolaisuus on myöhemmän 70-luvun tuote ja lähtöjuuristaan huolimatta eri asia. "Me kaikki ollaan sotilaiden lapsia", by the way, on hieno tutkimus 60-lukulaisuudesta. Jukka Relander taasen on kirjoittanut 90-luvulla väitöksessään terävästi taistolaisuudesta.

Mutta Sergei hoi, onhan meillä ristus notta kaiketi vieläkin IKL! Paitsi että se ei ole IKL eikä se käytä IKL:n tunnuksia vaikka käyttääkin tunnuksinaan mustaa paitaa ja sinistä kravattia ja nimenään kirjainyhdistelmää IKL.

 

[siffa]

Tuomiojan kohdalla ei pidä paikkaansa. Tuomioja ei missään vaiheessa sortunut Neuvostoliiton ihailijaksi, pikemminkin päinvastoin. Toisin on ehkäpä Ilkka Kanervan laita, joka laati Neuvostoliiton lähetystölle listoja kokoomuslaisten ulkopoliittisesta luotettavuudesta. Halosen kohdalla en tiedä, kun hänen poliittiset linjaukset eivät tuolloin kovasti käsitelleet ulkopolitiikkaa.

Tuomioja oli eräs näkyvimmistä EEC-vapaakauppasopimuksen vastustajista Suomessa. Kalevi Sorsan ja Tuomiojan välit tulehtuivat tämän takia 1970-luvun alussa, kun Sorsa joutui pääministerinä katsomaan ratkaisuissaan Suomen etua. Tuomioja pelkäsi kaupan Neuvostoliittoon tyrehtyvän EEC-vapaakauppasopimuksen myötä ja hän korosti kauppasuhteiden tärkeyttä Neuvostoliittoon. Tuomiojan kauppapolitiikalla Suomi olisi ajautunut pahoihin talousvaikeuksiin, joista EEC-vapaakauppasopimuksen avulla selviydyttiin. Kekkonen oli takuumiehenä Neuvostoliiton suuntaan siitä, että EEC-vapaakauppasopimus ei vaaranna suhteita Neuvostoliiton kanssa.
Halonen kuului 1970-luvulla demarien vasemmistoon, jonka pyrkimykset mm. pankkien ja apteekkien sosialisoimiseksi olivat aivan avoimesti esillä.
Lipponen erottui jo tuolloin ulkopolitiikassaan länteen suuntautuvien kannanottojensa vuoksi yleisestä demarilinjasta. Lipposen aika tuli vasta, kun Neuvostoliitto romahti.
Kanerva ja monet kepu-poliitikot olivat tunnetusti rähmällään Neuvostoliiton ja Itä-Saksan suuntaan.

 

[Maple Leaf]

Tuomioja oli eräs näkyvimmistä EEC-vapaakauppasopimuksen vastustajista Suomessa. Kalevi Sorsan ja Tuomiojan välit tulehtuivat tämän takia 1970-luvun alussa, kun Sorsa joutui pääministerinä katsomaan ratkaisuissaan Suomen etua. Tuomioja pelkäsi kaupan Neuvostoliittoon tyrehtyvän EEC-vapaakauppasopimuksen myötä ja hän korosti kauppasuhteiden tärkeyttä Neuvostoliittoon.

Tämähän ei ole sama asia kuin se, että Tuomioja olisi ihannoinut Neuvostoliittoa ja/tai sen yhteiskuntajärjestelmää.

 

[mjr]

Taas samaa mieltä. Eipä tarvitse kuin selailla Jatkiksen keskusteluja niin selviää, että vaikkapa SDP:n ja Vasemmistoliiton täysin olennainen historiallinen ero jää useimmilta ymmärtämättä. Tuomioja sinänsä on klassinen esimerkki 60-lukulaisesta kulttuuriradikalismista, taistolaisuus on myöhemmän 70-luvun tuote ja lähtöjuuristaan huolimatta eri asia. "Me kaikki ollaan sotilaiden lapsia", by the way, on hieno tutkimus 60-lukulaisuudesta. Jukka Relander taasen on kirjoittanut 90-luvulla väitöksessään terävästi taistolaisuudesta.

Joo, kun sosialidemokratia sekoitetaan kommunismiin tai stalinismiin niin vedetään kaikelta kritiikiltä matto alta. Jos leimaa kaiken keskustasta vasemmalle menevän kommunismiksi niin ei selkeästikään ymmärrä yhtään mistä puhuu. Itselleni kommunismi on yhtä vastenmielinen aate kuin natsismikin - joskin kommunismi sai vieläkin enemmän ihmisiä hengiltä, eikä siitä ole edes jäänyt sellaista häpeästigmaa kuin fasismista, joten siinä suhteessä kommunismi on vielä pahempi ideologia kuin nämä äärioikeistolaiset verivihollisensa. Mutta tehokkain kommunismin historiallinen vastustaja on ollut sosialidemokratia ja muutenkin demokraattinen vasemmisto. Sääli vain että oikeiston summittaiset noitavainot ovat antaneet anti-kommunismille niin huonon maineen. Itselleni se on edelleen kunnianimitys, aivan kuten anti-fasismikin.

 

[Luiro]

Lipponen erottui jo tuolloin ulkopolitiikassaan länteen suuntautuvien kannanottojensa vuoksi yleisestä demarilinjasta. Lipposen aika tuli vasta, kun Neuvostoliitto romahti.
Kanerva ja monet kepu-poliitikot olivat tunnetusti rähmällään Neuvostoliiton ja Itä-Saksan suuntaan.

Lipponen on kylläkin tehnyt länsimyönteisen käännöksensä vasta vuonna 1978, kun hän ryhtyi puhumaan sekatalousjärjestelmien puolesta (mitä ei vastusta edes Vasemmistoliitto, saati demaritkaan enää). 70-luvun alussa Lipponen oli enemmän vasemmalla kuin moni SKP:n enemmistöläinen, SKDL:n sosialisteista puhumattakaan (I-C Björklund, Kalevi Kivistö, Ele Alenius). Ja tiedän, että Ele Alenius vastusti EEC-sopimusta.

Ja kommunismista sen verran, että Vasemmistoliittoa voidaan nimittää eurokommunisteiksi. He kannattavat samankaltaista sosialismia, jota Dubcek oli Tshekkoslovakiaan rakentamassa. Eli tietty markkinamekanismi, vapaat vaalit ja monipuoluejärjestelmä.

Vanhat taistolaiset toimivat nyky-SKP:n riveissä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Nämäkin käyttävät ainoastaan Vasemmistoliiton listaa hyväkseen päästäkseen parlementtiin ja toimivat oman tahtonsa mukaan heti perään.

Edelleen mainitsen, että suurin taistelu taistolaisia vastaan on käyty SKDL:n sisällä.

 

[siffa]

Tämähän ei ole sama asia kuin se, että Tuomioja olisi ihannoinut Neuvostoliittoa ja/tai sen yhteiskuntajärjestelmää.

Tuomioja ei halunnut Suomen liittyvän läntiseen EEC-vapaakauppaliittoon. Hän halusi Suomen nojautuvan enemmän idän kauppaan ja Neuvostoliittoon. Näin tärkeässä, siis Suomen valtion kannalta elintärkeässä, linjanvedossa Tuomioja oli vastuuton populisti. Sorsa piti Tuomiojan sivussa siitä lähtien tärkeistä viroista. Minun tulkintani Tuomiojasta on, että hän oli 1960- ja 1970-sekä vielä 1980-luvuilla intelligentti radikalisti ja populisti. Enemmän hän oli kallellaan Neuvostoliittoon kuin länteen. Tämä on minun tulkintani Erkki Tuomiojasta. Minä en ole historioitsija enkä varsinkaan politiikan historioitsija, joten perustan kirjoitukseni omiin tuntemuksiini. Eipä silti, historioitsijat ja varsinkin politiikan historioitsijat ovat usein täysin eri mieltä siitä, miten asiat ovat olleet ja menneet.

 

[Maple Leaf]

Tuomioja ei halunnut Suomen liittyvän läntiseen EEC-vapaakauppaliittoon. Hän halusi Suomen nojautuvan enemmän idän kauppaan ja Neuvostoliittoon. Näin tärkeässä, siis Suomen valtion kannalta elintärkeässä, linjanvedossa Tuomioja oli vastuuton populisti.

Aivan, mutta tämäkään ei merkitse - kuten väität - sitä, että Tuomioja olisi ihaillut Neuvostoliittoa ja/tai sen yhteiskuntajärjestelmää. Ylläolevan perusteella voit toki jotenkin sanoa Tuomiojan olleen/olevan esimerkiksi pragmaattinen vasemmistolainen, mutta Neuvostoliiton järjestelmän ihailua tuo ei vielä todista. Jos esittämäsi logiikan tielle lähdetään, löytyy kyseisen tien varrelta johdonmukaisesti esimerkiksi väite, jonka mukaan pääministeri Matti Vanhanen ihailee Kiinan yhteiskuntajärjestelmää, koska ei halua riskeerata Suomen ja Kiinan välisiä kauppasuhteita puhumalla Kiinan ihmisoikeustilanteesta.

 

[siffa]

Aivan, mutta tämäkään ei merkitse - kuten väität - sitä, että Tuomioja olisi ihaillut Neuvostoliittoa ja/tai sen yhteiskuntajärjestelmää. Ylläolevan perusteella voit toki jotenkin sanoa Tuomiojan olleen/olevan esimerkiksi pragmaattinen vasemmistolainen, mutta Neuvostoliiton järjestelmän ihailua tuo ei vielä todista.

Yritin jo aikaisemmin sanoa sen, että Tuomioja oli minusta sosialistisen Neuvostoliiton uskollinen ihailija ja hyvin kriittinen länteen päin. Se käsitykseni ei muutu. Mihinkään akateemiseen väittelyyn en hänestä ala enkä siihen pysty. Kaiken kaikkiaan Erkki on ollut mielenkiintoinen, oppinut, yksinäinen ajattelija ja politiikan loistava sukkuloija. Odotan mielenkiinnolla, kun Erkki ilmoittaa, että nyt on tullut aika liittyä Natoon.

 

[mjr]

Yritin jo aikaisemmin sanoa sen, että Tuomioja oli minusta sosialistisen Neuvostoliiton uskollinen ihailija ja hyvin kriittinen länteen päin. Se käsitykseni ei muutu.

En kyllä usko että hän oli mikään Neuvostoliiton uskollinen ihailija, mutta oli ja on hyvin kriittinen lännen suuntaan. Läntisessä vasemmistossa tämä oli aikoinaan yleinen yhdistelmä: Neuvostoliittoa ei juuri ihailtu, mutta useimmiten terävin kritiikki suunnattiin länteen. Suomen taistolaisuus oli melko poikkeuksellinen tekijä läntisessä mielessä, kuten tietysti myös valtakoneiston reaalipoliittinen Neuvostoliiton myötäily, jolla useimmiten oli hyvin vähän tekemistä sikäläisen järjestelmän ihailun kanssa. Ellei näitä nyansseja näe niin on mahdollista nähdä Tuomioja esim. stalinistinia, mikä siis on täysin absurdia ja epäinformatiivista.

 

[Luiro]

Yritin jo aikaisemmin sanoa sen, että Tuomioja oli minusta sosialistisen Neuvostoliiton uskollinen ihailija ja hyvin kriittinen länteen päin. Se käsitykseni ei muutu. Mihinkään akateemiseen väittelyyn en hänestä ala enkä siihen pysty. Kaiken kaikkiaan Erkki on ollut mielenkiintoinen, oppinut, yksinäinen ajattelija ja politiikan loistava sukkuloija. Odotan mielenkiinnolla, kun Erkki ilmoittaa, että nyt on tullut aika liittyä Natoon.

Kuitenkin historia on tapahtunut vain yhdellä tavalla. Jopa Lasse Lehtinen on sanonut, että vasta myöhemmin oli oppinut arvostamaan Tuomiojan toiminnan johdonmukaisuutta. Se missä yhdistyi eräänlainen Neuvosto-vastaisuus ja Kekkos-vastaisuus.

Ja vielä 1993 ryhtyi Ahtisaaren tukimieheksi, vaikka vaihtoehtona oli demareiden vasemmistosiipeen kuuluva Sorsa. Sorsan syntilista on kuitenkin suurempi kuin Erkki Tuomiojan.

 

[siffa]

Ellei näitä nyansseja näe niin on mahdollista nähdä Tuomioja esim. stalinistinia, mikä siis on täysin absurdia ja epäinformatiivista.

Tämähän on, mjr, sinun tulkintasi, joka on aika absurdi. Tuskin kukaan, en ainakaan minä ole pitänyt Erkki Tuomiojaa stalinistina.
Miksi sinun mielestäsi Tuomioja vastusti EEC-vapaakauppaa ja näki siinä vaaroja Neuvostoliiton kanssa käytävän kaupan kehitykselle? Tässä asiassa Tuomioja oli kommunistien ja varsinkin stalinistien kanssa samoilla linjoilla ja vastaan oman puolueensa ja Suomen valtion kauppapolitiikkaa, jota pääministeri Sorsa johti.
Arvioin, en tiedä, että läntisen Euroopan vasemmisto Suomen sosiaalidemokraattien tavoin kannatti EEC-vapaakauppaa.

 

[Maple Leaf]

Yritin jo aikaisemmin sanoa sen, että Tuomioja oli minusta sosialistisen Neuvostoliiton uskollinen ihailija ja hyvin kriittinen länteen päin. Se käsitykseni ei muutu.

Totta on, että kun tosiasiat ovat ristiriidassa kertaalleen muodostetun päähänpinttymän kanssa, päähänpinttymä voittaa. Silloin on kuitenkin syytä pidättäytyä esittämästä päähänpinttymää tosiasiana.

 

[SGD]

Ei ole vaikea uskoa väitettä, että venäläisiä kuoli paljon enemmän leireillä kuin Hitler ja natsikoneisto milloinkaan kykenivät juutalaisia/muita ei-toivottuja ryhmiä teurastamaan. Se mikä asian tekee hankalaksi osoittaa täysin aukottomasti, on arkistoinnin puute. Tokihan KGB:n arkistoista saattoi löytää omat tekemisensä aika tarkkaankin, jos itse oli jo ne unohtanut, mutta käsittääkseni KGB ei samalla tarkkuudella voinut pitää kirjaa jokaisesta leiristä, kuten Saksassa tapahtui. Kukaan ei koskaan pysty laskemaan niitä orjatyössä menehtyneitä/teloitettuja, jotka vain hiljaa päättivät elämänsä Siperian aroilla.

Sinänsä Neuvostoliitto on ollut minulle aina mielenkiintoinen aihe, olen siitä jonkun verrankin ahminut tietoa kirjaston varastonkin kätköistä. Samoin tosin on tullut luettua natsi-Saksastakin aika paljon. Jotenkin minua kiehtoo päästä selville, miten moiset järjettömyydet ovat olleet mahdollisia.

Courtois - Werth - Panne - Paczkowski - Bartosek - Margolin: Kommunismin musta kirja.

Tuossa kirjassa ainakin on esitetty ihan lukuina leireille lähetettyjä, teloitettuja jne. 800 sivua sitä itseään. Mukana myös muut alan valtiot kuten Kambodzha, Kiina jne.

 

[Maple Leaf]

Courtois - Werth - Panne - Paczkowski - Bartosek - Margolin: Kommunismin musta kirja.

Tuossa kirjassa ainakin on esitetty ihan lukuina leireille lähetettyjä, teloitettuja jne. 800 sivua sitä itseään. Mukana myös muut alan valtiot kuten Kambodzha, Kiina jne.

Kannattaa tutustua myös Simon Sebag Montefioren kirjaan "Stalin - Punaisen tsaarin hovissa". Loistavasti taustatutkittu ja kirjoitettu teos syventää kuvaa Stalinin hallinnosta ja tuon ajan Neuvostoliitosta karttaen silti pölyistä akateemisuutta.

 

[siffa]

Totta on, että kun tosiasiat ovat ristiriidassa kertaalleen muodostetun päähänpinttymän kanssa, päähänpinttymä voittaa. Silloin on kuitenkin syytä pidättäytyä esittämästä päähänpinttymää tosiasiana.

Nyt en ymmärrä, miten tämä viisaus liittyy keskusteluun Neuvostoliitosta. Itse lähdin kertomaan Erkki Tuomiojan suhtautumisesta Neuvostoliittoon ja siitä, mitä itse ajattelen hänestä ja hänen toiminnastaan EEC-vapaakauppasopimuksen näkyvänä vastustajana.
Tosiasia on, että Erkki Tuomioja vastusti EEC-vapaakauppasopimusta. Erkki Tuomioja halusi lisätä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Tosiasia on sekin, että Tarja Halonen oli täysin samoilla linjoilla Tuomiojan kanssa. He vastustivat Suomelle elintärkeää ja välttämätöntä EEC-vapaakauppasopimusta. Tutustumalla heidän toimintaansa vuosina 1972-1973 pääsee helposti noiden tosiasioiden jäljille. Tästä minä olen tehnyt sen johtopäätöksen, että Erkki Tuomioja halusi yhteistyötä ihailemansa Neuvostoliiton kanssa. Hän ei toivonut Suomen vientikaupan jatkumista länteen eikä sen lisääntymistä EEC-vapaakauppasopimuksen puitteissa. Tuolloin käytiin kova kiista siitä, mihin suuntaan Suomen olisi kauppapoliittisesti liittouduttava. Länteen vai itään.

Se, miten Erkki Tuomioja on toiminut 1990- ja 2000-luvuilla, onkin toinen juttu. Demarien eduskuntaryhmän puheenjohtajana, kauppa- ja teollisuusministerinä sekä jo pitkäaikaisena ulkoministerinä hän on osoittanut suoraselkäisyytensä. Tuona aikana on tehty kovia päätöksiä hyvinvointiyhteiskunnan, kauppapolitiikan ja ulkopolitiikan suhteen. Mutta ne ovat toinen juttu eivätkä ne liity enää mitenkään heikkoon talouteensa romahtaneeseen sosialistiseen Neuvostoliittoon.

 

[mjr]

Tämähän on, mjr, sinun tulkintasi, joka on aika absurdi. Tuskin kukaan, en ainakaan minä ole pitänyt Erkki Tuomiojaa stalinistina.
Miksi sinun mielestäsi Tuomioja vastusti EEC-vapaakauppaa ja näki siinä vaaroja Neuvostoliiton kanssa käytävän kaupan kehitykselle? Tässä asiassa Tuomioja oli kommunistien ja varsinkin stalinistien kanssa samoilla linjoilla ja vastaan oman puolueensa ja Suomen valtion kauppapolitiikkaa, jota pääministeri Sorsa johti.
Arvioin, en tiedä, että läntisen Euroopan vasemmisto Suomen sosiaalidemokraattien tavoin kannatti EEC-vapaakauppaa.

En nyt - lukutaitoisena ihmisenä sinua tarkoittanut - mutta JA:n lukuisissa taistolais- ym. ketjuissa on Tuomioja ja Halonen jatkuvasti leimattu kommunisteiksi ja stalinisteiksi, mikä siis ei ole ollenkaan totta, missään mielessä. Aivan kuten he eivät olleet kokoomuslaisia, he eivät olleet taistolaisiakaan. Miksi siis väittää niin? Sinun osaltasi sanoisin, että pitäisin tosiaan Tuomiojaa silloisen poliittisen eliitin yhtenä selkeimmistä neuvosto-kriitikoista. Tämä ei ole valitettavasti paljon sanottu, mutta sinun tulkintasi tässä suhteessa ei ole niinkään kiistanalainen kuin väärä.

 

[siffa]

Sinun osaltasi sanoisin, että pitäisin tosiaan Tuomiojaa silloisen poliittisen eliitin yhtenä selkeimmistä neuvosto-kriitikoista. Tämä ei ole valitettavasti paljon sanottu, mutta sinun tulkintasi tässä suhteessa ei ole niinkään kiistanalainen kuin väärä.

Olen seurannut Tuomiojan edesottamuksia todella ison ja kansakunnalle merkittävän asian eli EEC-vapaakauppasopimuksen kannalta. Se menee minun päässäni ykkösasiaksi, kun muistelen 70-luvun vasemmistoradikaali Erkki Tuomiojaa ja hänen suhtautumistaan tältä osin Neuvostoliittoon.
Tuomiojan harrastama Neuvostoliitto-kriittisyys on minulta jäänyt tuon raskaan sarjan virhearvioinnin alle. Myönnän kernaasti puutteeni tältä osin.

 

[Maple Leaf]

...Erkki Tuomioja halusi yhteistyötä ihailemansa Neuvostoliiton kanssa.

Edelleen: mikään mainitsemasi Tuomiojan toiminto ei todenna väitettäsi siitä, että Tuomioja ihaili Neuvostoliittoa ja/tai sen yhteiskuntajärjestelmää. Tämä on se peruskysymys, johon olen yrittänyt pureutua: väität - tosiasioiden vastaisesti - Tuomiojan olleen Neuvostoliiton ihailija. Väitteesi on siis suhteellisen suruttomasti Tuomiojan otsaan iskemäsi aiheeton leima, ja sikäli suoranaista (suomalaisen) poliittisen historian tarkoituksellista vääristelyä/tahatonta väärinymmärtämistä.

Minä en ole huolissani Tuomiojan maineesta. Sen sijaan keskustelu esimerkiksi Suomen ja Neuvostoliiton väleistä, suomettumisesta ja rähmälläänolosta muuttuu mahdottomaksi, jos tosiasioiden ja päähänpinttymien välille ei tehdä mitään eroa. Suomen poliittinen eliitti nuoli Tehtaankadun saappaita, se on totta, mutta se ei merkitse sitä, että poliittinen eliitti (kommunisteista kokoomuslaisiin) olisivat kaikki olleet Neuvostoliiton ihailijoita. Ei sitä ollut Tuomiojakaan.

EDIT: Siffan ylläoleva viesti selvittänee pienen kiistamme. Asiat ovat siis tältä osin kunnossa. Jatketaan!

 

[ms.qvist]

Courtois - Werth - Panne - Paczkowski - Bartosek - Margolin: Kommunismin musta kirja.

Tuossa kirjassa ainakin on esitetty ihan lukuina leireille lähetettyjä, teloitettuja jne. 800 sivua sitä itseään. Mukana myös muut alan valtiot kuten Kambodzha, Kiina jne.

Kyseistä kirjaa kohtaan on myös esitetty kritiikkiä siinä harjoitetun liioittelun (kuolonuhrien määrät) johdosta, oli totuus mikä hyvänsä niin kaikkiaan Stalinin kaudella kuoli vainoissa ja epäonnistuneissa talous- ja maatalouskokeiluissa Conquestin mukaan yli 20 miljoonaa ihmistä, toisaalla kuitenkin lukumäärä on huomattavasti pienempi - vain noin 10 miljoonaa. Näiden lukujen päälle tulevat sitten WW II kuoleet ihmiset joita oli noin 25 milj.

Muuta kirjallisuutta:

Klas-Göran Karlsson: "Vaino ja vaikeneminen".

Edvard Radzinski: "Stalin".

vlad.

 

[ms.qvist]

Sama etelä amerikassa,kaikki muistavat diktaattoreiden terrorin,mutta fakta että kommunismit surmasivat arviolta 150 000 ihmistä on unohtunut(joku viisas voi kertoa että enemmän kuin ne diktatuurit).

Korjataan nyt tämä virhe kuitenkin, kommunistien vainojen uhrimäärä eteläisessä-Amerikassa oli huomattavasti vähäisempi kuin oikeistodiktatuurien murhaamien ihmisten lukumäärä Etelä- ja Keski-Amerikassa, yksistään Guatemalassa oikeistodiktatuurien joukot tappoivat pahimpien vainojen aikana yli 100 000 alkuperäisasukasta, samanlaisiin vainoihin syyllistyivät muutkin alueen oikeistodiktatuurit siten, että yhteensä uhriluku kohoaa pitkälle yli 200 000 ihmisen jopa yli ½ miljoonan. Mikä ikävintä kommunistisen Kuuban lisäksi eräissä oikeistolaisissa valtioissa jatkuvat edelleen kansalaisten perusoikeuksien polkemiset ja summittaiset pidätykset, kidutukset ja murhaamiset - joskin pienemmässä määrin kuin julmina vuosikymmeninä jokin aika sitten.

vlad.

 

[Luiro]

Eikä tietenkään parane unohtaa syyskuun yhdettätoista. Vuosi tosin oli 1973, kun CIA:n tukemat oikeistojoukot kaappasivat vallan demokraattisesti valitulta presidentti Salvador Allendelta. Ja seurasi oikeistodiktatuuri, joka johti valheelliseen terroriin.

Se on se todellinen syyskuun 11. Se julmempi terroriteko.

 

[ms.qvist]

Tietenkään sillä, että Saksa hävisi sodan ja NL oli voittajien puolella ei ole mitään merkitystä asian kanssa? Saksaa on ehditty syyllistää 60 vuotta voittajavaltioiden toimesta, kun Neuvostoliiton rikosten perinpohjainen selvittäminen on jätetty venäläisten itsensä huoleksi.

Kuten viittasitkin, sodan voittajana Stalinin ei koskaan tarvinnut kantaa vastuutaan tekemisistään, hän pääsi kuin koira veräjästä. Eikä hänen kuolemansakaan jälkeen ilmapiiri niin paljoa muuttunut, että perinpohjainen selvitystyö olisi aloitettu, se sai odottaa loputtoman kauan aikaa (eikä ole oikeastaan koskaan päässyt alkua pidemmälle) sillä vasta Jeltsinin kaudella ryhdyttiin vaatimaan oikeutta Stalinin uhreille ja tuolloin Stalinin patsaita kaadettiin ja näennäisesti kunnia palautettiin monelle uhrille mutta tuo aika jäi toivottoman lyhyeksi valonpilkahduksesi sillä Jeltsinin jouduttua sairauskierteeseen kaikki alkoi jälleen muuttua ja nyt Putinin kaudella Stalin tuntuu kokevan jonkin sortin "kunnian" palautuksen sillä melkoinen osa kansasta näkee hänen toimissaan hyvää. Nähtäväksi jää saavatko venäläiset koskaan tehtyä perinpohjaisen selvitystyön historiansa kanssa. Hivenen sitä jopa epäilen.

vlad.

 

[DAF]

sillä vasta Jeltsinin kaudella ryhdyttiin vaatimaan oikeutta Stalinin uhreille ja tuolloin Stalinin patsaita kaadettiin ja näennäisesti kunnia palautettiin monelle uhrille mutta tuo aika jäi toivottoman lyhyeksi valonpilkahduksesi sillä Jeltsinin jouduttua sairauskierteeseen kaikki alkoi jälleen muuttua ja nyt Putinin kaudella Stalin tuntuu kokevan jonkin sortin "kunnian" palautuksen sillä melkoinen osa kansasta näkee hänen toimissaan hyvää.

Tuota,

kyllähän ne patsaat kaadettiin jo Hrustsevin destalinisaation kaudella, samoin rehabilitointi alkoi. Totta on toki se, että stalinismi on elänyt näihin päiviin asti, muttei nyt sentään Jeltsinin aikaan saakka odotettu esimerkiksi ulkoisten tuntomerkkien romautukseen. Stalinin suosio on sinänsä ollut yllättävän vakaa niin neuvostojohtajien kuin Jeltsininkin kaudella, siinä en ole nähnyt erityistä nousua itse.

 

[ms.qvist]

Tuota,

kyllähän ne patsaat kaadettiin jo Hrustsevin destalinisaation kaudella, samoin rehabilitointi alkoi. Totta on toki se, että stalinismi on elänyt näihin päiviin asti, muttei nyt sentään Jeltsinin aikaan saakka odotettu esimerkiksi ulkoisten tuntomerkkien romautukseen. Stalinin suosio on sinänsä ollut yllättävän vakaa niin neuvostojohtajien kuin Jeltsininkin kaudella, siinä en ole nähnyt erityistä nousua itse.

Tavallaan olet oikeassa ja se mitä kirjoitin meni eräällä tapaa huti ammunnaksi. Mielestäni tämä Hrutsevin kauden destalinisaatio ja rehabilitointi jäi puolitiehensä koska osa Stalinin kauden johtohenkilöistä ja vaikuttajista (kuten Hrutsev itse) pysytteli edelleen vallassa eli he eivät välttämättä kyenneet olemaan rehellisiä itselleen tässä työssä.

Stalinin patsaat taidettiin tosiaan kuitenkin kaataa pääsääntöisesti tuona aikana pieniä poikkeuksia lukuunottamatta, olet siis oikeassa, sen sijaan monien muiden Stalinin kauden merkkihenkilöiden tai tyranniaan vaikuttaneiden vähäisempien henkilöiden patsaat kokivat kohtalonsa vasta Jeltsinin kauden myötä, milloin vasta lopullinen Stalinin kauden hirmutöiden tarkastelu oli alkamassa - itse en pidä Hrutsevin kauden työtä loppuun vietynä vaan vajavaiseksi jääneenä koska kunnian palauttaminen ei korvaa yksin niitä inhimillisiä menetyksiä joita kansa koki.

Mielestäni Jeltsinin kauden alussa tapahtunut ilmapiirin lopullinen lämpeneminen oli johtaa kokonaisvaltaiseen historian uudelleen käsittelyyn ja likatahrojen puhdistamiseen - niitä oli paljon jäljellä Hrutsevin aikaan saannoksista huolimatta, eikä Gorbatshovkaan saanut tällä saralla niin paljon aikaan kuin moni odotti (voi olla, että olen missannut nyt jotain) - mutta Jeltsinin kauden sekalainen loppu ja sittemmin Putinin kausi on tuonut Stalinin entistä vankemmin mukaan kuvioihin lyhyen hiljaisemman kauden jälkeen, näin itse asian tulkitsen.

Voi olla, että asiassa hämää se, että hetken vapauden huumassa äänekäs joukko peitti taakseen Stalinin kannattajien suuren mutta hiljaisen joukon, mutta mielestäni nyt on nähtävissä myös sitä, että Stalin kerää uusia kannattajia nuoremmankin väen keskuudessa mikä mielestäni tarkoittaa sitä, että Stalinin suosio on nousemassa uudempaan kukoistukseen vaisuhkon kauden jälkeen. Tarkoitan nimenomaan kansan keskuudessa tapahtuvaa Stalinin ihannoinnin nousua.

vlad.

 

[Realcowboy]

Jostakin TVssä olleesta vanhan puna-armeijan veteraanin haastattelusta jäi mieleen seuraavanlainen ajatelma: Stalinin aikana Neuvostoliittoa pelättiin ja kunnioitettiin maailmalla. Lienee siis jonkinlaista menneen suurvalta-aseman kaipuuta. Täytyy muistaa, että muualla maailmassa Iivana Julmana tunnettu hallitsija on Venäjällä Iivana Suuri.