Neuvostoliiton parhaat joukkueet

  • 18 031
  • 79

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Re: Re: Kontulan Ottawa

Viestin lähetti The Original Jags
Dopingista sen verran, että ainoatakaan venäläistä dopingkäryä ei ole koko kv. jääkiekkoilun historiassa. Voithan sinä tietenkin väittää, että osasivat hyvin "peittää jälkensä". Mutta totuus on, että Suomi johtaa Neuvostoliittoa kv. jääkiekkoilun dopingkäryissä 1-0.
Igor Larionov on länteen siirryttyään kertonut, että KGB hoiti maajoukkueen pelaajille puhtaat testit arvokisoissa eli dopingia saattoi käyttää huoletta.

Minä uskon että neukut alkoivat kiekkoilussa aineita käyttämään ensimmäisinä (70-luvun NHL oli vielä kuitenkin aika kaljan juontia pelien ulkopuolella), mutta sillä ei mitään ratkaisevaa eroa paremmuuksien ratkaisemiseen ollut, sillä neukkujen parhaat ominaisuudet olivat aivan muualla kuin lihasvoimassa.
 

tumba17

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit jo vuodesta 1971
Suomen vanhat lätkästarat ovat avoimesti (mm. Nummelin, Oksanen, Ahokainen, jne.) kertoneet neuvostoliittolaisten tarjonneen mm. Izvestia-turnauksien aikana suomalaisillekin "oppia" kuinka treenejä jaksaa vetää Tarasovien/Tihonovien alaisuudessa. Eli, kyllä tuo naapuri oli varsin hyvin varustautanut lääkärilaukkujensa osalta. Danan kanssa sitten taas samaa mieltä tuon pelaajien parhaista ominaisuuksista, kova oli punakone aikoinaan ja tulosta tuli.
 

krobbe

Jäsen
Upea ketju (kateellisten dissauksesta huolimatta)

Erityiskiitokset The Original Jagsille mahtavasta lukupaketista, joka palautti mieleen maailman parhaan kiekkovallan kulta-ajat ja maailman parhaat kiekkoilijat.

Monta upeaa ja taiturimaista persoona on punakone suoltanut jääkentille iloksemme. Noiden kaikkien muistamien huippunimien lisäksi omaan humeettiini on jättäny lähtemättömän jäljen herra nimeltä Nikolai Drozdetski. Harmi, että kaveri oli julkisuuden valokeilassa aivan liian lyhyen ajan, ilmeisesti ongelmia Tihonovin kanssa niin kuin The O J tuolla kertoikin. Mikä oli muuten Nikolain pelipaikka ja numero maajoukkueessa?
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Re: Upea ketju (kateellisten dissauksesta huolimatta)

Viestin lähetti krobbe
Noiden kaikkien muistamien huippunimien lisäksi omaan humeettiini on jättäny lähtemättömän jäljen herra nimeltä Nikolai Drozdetski. Harmi, että kaveri oli julkisuuden valokeilassa aivan liian lyhyen ajan, ilmeisesti ongelmia Tihonovin kanssa niin kuin The O J tuolla kertoikin. Mikä oli muuten Nikolain pelipaikka ja numero maajoukkueessa?

Nikolai Drozdetski on eräs minunkin suosikeistani. Hän kuuluu näihin vähemmän tunnettuihin suuruuksiin, mutta oli omana aikanaan maailman parhaita laitahyökkääjiä.

Drozdetski tuli nuorena miehenä, n. parikymppisenä, Leningradin SKA:sta ZSKA:han yhdessä myöhemmin supertähteyteen nousseen Aleksei Kasatonovin kanssa. ZSKA:n ja maajoukkueen valmentaja Viktor Tihonov oli huomannut Drozdetskin kyvyt tämän pelatessa SKA:n joukkueessa, ja lupasi Drozdetskille paikan maajoukkueessa, jos tämä tulisi ZSKA:han pelaamaan.

Drozdetski siis saapui ZSKA:han kaudelle 1979-1980, ja debytoikin maajoukkueessa jo huhtikuussa 1980 Suomea vastaan (punakone voitti ottelun 8-3).

Ensimmäiset MM-kisat Drozdetski pelasi keväällä 1981, ja oli heti turnauksen parhaita pistemiehiä. Drozdetski pelasi noissa kisoissa yhdessä legenda Aleksandr Maltsevin ja Vladimir Golikovin kanssa, ja pisteiden valossa ketju oli Neuvostoliiton paras turnauksessa (parempi kuin mm. supertroikka Krutov - Petrov - Makarov).

Saman vuoden syksyllä Drozdetski oli voittamassa Kanada Cupia, samoin vuosien 1982 ja 1983 MM-kultia ja vuoden 1984 olympiaturnausta. Drozdetskin uran alku oli siis loistelias, ja mies voitti muutaman vuoden sisään kaiken mahdollisen kansainvälisessä kiekkoilussa.

Kesällä 1984 Drozdetski loukkaantui, ja joutui jättämään väliin vuoden 1984 Kanada Cupin (Slava Fetisov oli myös pois kyseisestä turnauksesta loukkaantumisen vuoksi). Kevään 1985 MM-kisoissa Drozdetski oli jälleen mukana, mutta runkosarjan ylivoimaisesti voittanut Neuvostoliitto romahti mitalisarjassa yllättäen pronssille. Drozdetski oli kuitenkin edelleen turnauksen parhaita pelaajia.

Hyvistä esityksistä huolimatta vuoden 1985 MM-kisat jäivät Drozdetskin viimeiseksi arvoturnaukseksi. Jonkin verran boheemin luonteen omanneen Drozdetskin ja Viktor TIhonovin välit menivät pahasti poikki. Niinpä Tihonov pudotti Drozdetskin pois maajoukkueesta vuoden 1986 MM-kisoista, ja tästä, ja paljosta muustakin suivaantuneena Drozdetski palasi takaisin Leningradiin. Siellä hän pelasi uransa loppuun.

Drozdetski ei ollut pelityyliltään tyypillinen neuvostolaituri. Hänen luistelutyylinsä ei ollut Sergei Makarovin tai Viktor Shalimovin tapaan kevyttä ja pehmeää, vaan enemmänkin pohjois-amerikkalaiseen tyyliin rynnivää ja kulmikasta. Drozdetskia voidaan pitää voimalaiturina (vaikkei tuota termiä 1980-luvulla tunnettukaan), sillä hänen pelityyliinsä kuului suoraviivainen rynniminen maalin edustalle ja kiekkojen kaivaminen kulmissa.

Ei kannata kuitenkaan ajatella, etteikö Drozdetski olisi ollut taitava pelaaja. Sitä hän toki oli. Hänen mailatekniikkansa oli ensiluokkaista, ja tarkka ja tulinen rannelaukaus lähti nopeasti ja vaikeasta asennosta. Drozdetski oli eittämättä 1980-luvun alun aivan parhaita pelaajia koko maailmassa. Sitä todistaa hänen suuri roolinsa sen ajan maailman parhaassa kiekkojoukkueessa.

Drozdetskin ura huipulla oli lyhyt, vain n. viisi vuotta, mutta sinäkin aikana hän jäi monen kiekkojännärin mieliin taitavana, persoonallisena ja karismaattisena pelaajana. Hän myös pelasi Neuvostoliiton maajoukkueessa aikana, jolloin sen iskukyky oli paras sen historiassa. Hän saavutti urallaan monta suurta voittoa, ja jää historiaan yhtenä kiekkoilun suurista pelaajista. Aivan supertähtiluokkaan häntä ei silti voida nostaa pitkälti uran lyhyydestä johtuen.

Nikolai Drozdetskin poika, Aleksandr, pelaa nykyisin kiekkoa Ak Bars Kazanin joukkueessa Venäjän pääsarjassa, ja kuuluu sarjan lupaaviin nuoriin pelaajiin. Aivan isänsä veroinen lahjakkuus Aleksandr ei kuitenkaan ole.

EDIT: Niin, se pelipaikka ja numero. Drozdetski pelasi yleisimmin oikean laitahyökkääjän paikalla, mutta pystyi tarvittaessa pelaamaan myös vasemmalla, kuten vuoden 1984 olympiaturnauksessa, jossa hän pelasi yhdessä Spartakin miesten Viktor Tjumenevin ja Aleksandr Kozhevnikovin kanssa.

Drozdetski aloitti maajoukkueessa numerolla 15, mutta vaihtoi numeronsa numeroon 13 vuoden 1981 Kanada Cupissa. Numero vaihtui siksi, ettei Drozdetski luonnollisesti voinut pelata numerolla 13 ennen Boris Mihailovin lopettamista maajoukkueessa.
 
Viimeksi muokattu:

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Drozdetskin yhteydessä voi tietysti mainita, että paitsi ura myös elämä jäi lyhyeksi; Nikolai kuoli vain 38-vuotiaana vuonna 1995.
 
En voi ylistää Tretjakia, Mihalovia tai Kharlamovia kosken eläessäni ole nähnyt heidän pelaavan.

Mutta KLM- ketjun olen, ja se oli tuolloin täysin ylivoimainen viisikko. Gretzky oli yksin mykistävän hyvä, mutta nämä viisi olivat vähintään yhtä uskomattomia yhdessä. Krutov toki floppasi Vancouverissa NHL- urallaan, mutta muut kuuluivat joukkueidensa parhaimpiin pelaajiin vuosikausiksi.

Kertoohan se jotain tämän porukan poikkeuksellisesta kyvystä, että ketjusta jokainen Krutov poislukien sopeutuivat heti NHL:ään ja pelasivat nelikymppiseksi. Makarov voitti vielä viimeisenä yli- ikäisenä vuoden tulokkaan palkinnonkin..

Ei Venäjä voi enää koskaan koota vastaavaa viisikkoa.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Viestin lähetti DAF
Drozdetskin yhteydessä voi tietysti mainita, että paitsi ura myös elämä jäi lyhyeksi; Nikolai kuoli vain 38-vuotiaana vuonna 1995.

Muistaakseni Drozdetskilla oli diabetes, ja hän menehtyi sopivan lääkityksen puutteeseen?
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Viestin lähetti iiron_troikka
En voi ylistää Tretjakia, Mihalovia tai Kharlamovia kosken eläessäni ole nähnyt heidän pelaavan.

Mutta KLM- ketjun olen, ja se oli tuolloin täysin ylivoimainen viisikko. Gretzky oli yksin mykistävän hyvä, mutta nämä viisi olivat vähintään yhtä uskomattomia yhdessä. Krutov toki floppasi Vancouverissa NHL- urallaan, mutta muut kuuluivat joukkueidensa parhaimpiin pelaajiin vuosikausiksi.

Krutov floppasi siksi, ettei kukaan NHL:ssä valvonut hänen syömistään ja juomistaan. Ilman valvontaa Krutovin ura huipulla olisi loppunut jo parikymppisenä Neuvostoliitossakin.

KLM-ketju sen takana puolustaneet Fetisov ja Kasatonov todellakin pelasivat loistavasti yhdessä lähes vuosikymmenen. Missä tahansa arvoturnauksessa viisikko yleensä oli turnauksen paras kokonaisuus. Paljon mielestäni kertoo, että ainoa viisikkoa vastaan tasapäiseen peliin kyennyt yhdistelmä oli Kanadan vuoden 1987 Kanada Cupissa kokoama ketju Messier-Gretzky-Lemieux, ja sen takana puolustaneet Bourque ja Coffey (ajoittain myös Larry Murphy).

Kotimaassaan KLM-ketjun pystyivät jollakin tavalla haastamaan 1980-luvun alussa Moskovan Spartakin Kapustin-Shepelev-Shalimov ketju sekä 1980-luvun puolivälin jälkeen Moskovan Dynamon ketju Jashin-Semenov-Svetlov. Myös ZSKA:n huippuketju Kamenski-Bykov-Homutov oli joidenkin mielestä jopa KLM-ketjua parempi aivan 1980-luvun lopussa.


Viestin lähetti iiron_troikka

Ei Venäjä voi enää koskaan koota vastaavaa viisikkoa.

Ei ehkä vastaavaa viisikkoa siinä mielessä, että se pelaisi yhdessä vuosikaudet kuten ZSKA:n superviisikko teki. Mutta tietysti Venäjältä tulee edelleen paljon huippupelaajia, ja on erittäin mahdollista, että se kykenee joskus kokoamaan johonkin yksittäiseen turnaukseen ZSKA:n superviisikon tasoisen kentällisen.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Neuvostoliittolaisista/venäläisistä voimahyökkääjistä.

Tässä ja muutamissa muissa ketjuissa on jo nimetty muutamia sikäläisiä voimahyökkääjiä (käytän nyt tätä termiä vaikka ko. termi ei välttämättä ole ollut käytössä Neuvostoliitossa 60-80 -luvuilla), nyt kiinnostaisi tietää keitä muita mm. Starshinovin, Jakushevin ja Drozdetskin lisäksi on saavuttanut kansainvälistä tunnettavuutta?

Kiitokset vaivannäöstä!

vlad.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Viestin lähetti vlad
Neuvostoliittolaisista/venäläisistä voimahyökkääjistä.

Tässä ja muutamissa muissa ketjuissa on jo nimetty muutamia sikäläisiä voimahyökkääjiä (käytän nyt tätä termiä vaikka ko. termi ei välttämättä ole ollut käytössä Neuvostoliitossa 60-80 -luvuilla), nyt kiinnostaisi tietää keitä muita mm. Starshinovin, Jakushevin ja Drozdetskin lisäksi on saavuttanut kansainvälistä tunnettavuutta?

Kiitokset vaivannäöstä!

vlad.

Vladimir Petrovia voidaan pitää voimahyökkääjänä, vaikka hän ei pituudella pilattu ollutkaan. Petrov oli 1970-luvun kiekkokenttien kenties voimakkain pelaaja, ja hän pystyi käyttämään voimiaan taklaustilanteissa usein hätkähdyttävällä tavalla. Petrovilla oli ketjussaan myös selkeästi puolustava rooli, mutta sen lisäksi mies keikkui yleensä turnausten pistepörssien kärkipäässä, eli hän oli todellinen monipuolisuuspelaaja.

Petrov jäi ehkä ketjussaan säkenöivien laitureidensa varjoon, mutta tärkeä mies hän joukkueelleen oli. Petrov jätettiin kurinpidollisista syistä (aukaisi suunsa väärässä paikassa väärään aikaan) pois vuoden 1976 MM-kisoista, ja Neuvostoliitto romahti kisoissa pronssille.

Petrov oli siitä harvinainen neuvostohyökkääjä, sillä hän itse haki usein taklaustilanteita myös NHL-pelaajia vastaan. Neuvostopelaajat olivat jo 1970-luvulla kehittyneet erittäin hyviksi taklausten vastaanottamisessa, mutta itse he eivät paljoakaan taklailleet. Petrov, ja häntä ennen Starshinov, muodostivat poikkeuksen tästä säännöstä.
 
Viestin lähetti The Original Jags Vuonna 1990 Neuvostoliitto voitti viimeisen MM-kultansa, ja teki sen tyylillä (...) Neuvostoliiton joukkueessa nähtiin pari uutta mielenkiintoista pelaajaa. Puolustuksessa sillä oli nuori superlupaus Mihail Tatarinov, jonka uran valitettavasti henkiset ongelmat pilasivat. Tämä kaveri oli yksi kaikkien aikojen lahjakkaimmista puolustajista.

Tatarinov oli pienikokoinen patukka, jolla oli hirvittävä laukaus. Voin olla väärässä, mutta muistelisin, että mies nousi parissa arvokisoissa yleiseen tietoisuuteen. Eli Tatarinovin ura huipulla ei ollut mitenkään pitkä.

NHL:ssä Tatarinov meni Washingtoniin ja siirtyi sitten kauden jälkeen Quebeciin, jossa taas yhden kauden jälkeen ura alkoi laskea pahasti. Viimeisen kerran Tatarinov yritti paluuta Bruinseissa 93- 94, pelasi pari peliä ja katosi jääkiekon parista.

Traagisemman kohtalon omasi kaikkien muistama Vladimir Konstantinov, josta olisi kieltämättä tullut Fetisovin tasoinen legenda puolustavana puolustajana jos ura ei olisi päättynyt kuten päättyi.

Silti kaikkein hienoimpana neuvostoliittolaiskiekkoilijana pidän Igor Larionovia, joka pelasi uskomattoman uran voittaen samalla Stanley Cupin ja Venäjän mestaruuden lisäksi kaikki pääasialliset kansainväliset turnaukset (MM- kisat, olympialaiset).

Muistaako kukaan muuten, että Kiekkolehti uutisoi aikoinaan (kun tämä siirtyi Vancouveriin) Larionovin omanneen sopimuksen IFK:hon- jutussa oli oikein sopimuspaperista kuva. Valitettavasti numeroa en muista, mutta jutun elävästi kyllä. Eittämättä olisi ollut kirjoituksen mukaisesti "kaikkien aikojen kovin suomessa pelannut pelaajavahvistus"..
 

snumi

Jäsen
Viestin lähetti The Original Jags
Ulkomuistista jotain:
- Aloitti kiekkoilun vasta 28-vuotiaana(!)

Mies syntyi vuonna 1922 ja pelasi CSKA:n riveissä vuodesta 1947. Eli ikää oli 25 NL:n ykkösjoukkuueseen liittyessä. Tämä selvisi osoitteesta http://www.azhockey.com/Bo.htm - siitä ei ole tietoa, että aloittiko jääkiekon silloin, mutta todennäköisesti ryssätkin pelasivat lätkää jo pikkupoikana, siinä kuin muutkin.

Minusta NL:n kiekkoilijoiden ihaileminen on vähän sama kuin ylistäisi DDR:n yleisurheilua. Oman lukunsa tästä kertoo se, että kiekkoilijat olivat hyvin halukkaita loikkaamaan Neuvostoliitosta länteen. Lisäksi se pelitapa oli konemaista jauhamista, josta oli peli-ilo kaukana. Ainakin 70/80-lukujen taitteessa, kun joitakin pelejä katsoin, pelaajat eivät edes hymyilleet tai "tuulettaneet" maalin tehdessään. Eikä matsien katsomoihin saatu väkeä muuten kuin määräämällä vaikka paikallinen varuskunta katsomaan. Normaali ihminen ei kokenut matsia kiinnostavaksi.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti snumi

siitä ei ole tietoa, että aloittiko jääkiekon silloin, mutta todennäköisesti ryssätkin pelasivat lätkää jo pikkupoikana, siinä kuin muutkin.

Kyseisen jannun olessa pikkupoika ei silloisessa Neuvostoliitossa tunnettu edes lajia nimeltä jääkiekko, joten se siitä lätkän pelaamisesta pikkunassikkana.

Minusta NL:n kiekkoilijoiden ihaileminen on vähän sama kuin ylistäisi DDR:n yleisurheilua. Oman lukunsa tästä kertoo se, että kiekkoilijat olivat hyvin halukkaita loikkaamaan Neuvostoliitosta länteen. Lisäksi se pelitapa oli konemaista jauhamista, josta oli peli-ilo kaukana. Ainakin 70/80-lukujen taitteessa, kun joitakin pelejä katsoin, pelaajat eivät edes hymyilleet tai "tuulettaneet" maalin tehdessään. Eikä matsien katsomoihin saatu väkeä muuten kuin määräämällä vaikka paikallinen varuskunta katsomaan. Normaali ihminen ei kokenut matsia kiinnostavaksi.

Mitä tähän loppuosaan viestiäsi tulee, en oikein tiedä kuinka siihen suhtautua.

Pelaajilla saattoi olla halua loikkaamisiin mutta niitä ei liiemmin tapahtunut, Mogilnyn lisäksi muita loikkaireita ei liiemmin tule mieleen - jokunen kuitenkin taisi olla 80-luvun alussa, jollen väärin muista, mutta he eivät tainneet olla maajoukkuetason pelimiehiä. Tsekkeihin verrattuna loikkareita oli todella harvassa. Totalitäärinen systeemi saattoi vähentää halua loikkauksiin neuvostokiekkoilijoilla mutta kiekkoilijoiden yhteiskunnalta saamat etuisuudet saattoivat omalta osaltaan vaikuttaa siihen etteivät kiekkoilijat toteuttaneet loikkauksia halukkuudestaan huolimatta. Yksiselitteistä syytä loikkausten vähyyteen tuskin löytyy, mutta en kuitenkaan ole kovinkaan usein törmännyt väitteisiin joiden mukaan pelaajat olisivat olleet halukkaita loikkaamaan.

Joukkueen huikea yhteispeli saattaa synnyttää vaikutelman konemaisuudesta, minä en kuitenkaan nähnyt tätä konemaisuutena vaan huippuunsa vedettynä yhteispelinä. Ja, kuten Larionov kirjassaan totesi, tärkeässä osassa oli myös improvisaatio, ilman sitä KLM-ketjukaan tuskin olisi ollut sitä mitä se parhaimmillaan oli. Samaan improvisaatioon kykenivät myös lukuisat muut huippupelaajat. Se on tietty totta, että pelaajat olivat osa koneistoa, oman osansa he hoitivat konemaisen tehokkaasti improvisointia unohtamatta, näin minä asian näen.

Katsomoiden katsojakoostumukseen onkin hankalampi ottaa kantaa kun en itse ole paikan päällä nähnyt ainoatakaan peliä, lukemani perusteella katsomossa kävivät muutkin kuin asevelvolliset, Tseljabinskissäkin moskovalaisjoukkueiden vastaanotto saattoi olla "tyly" paikallisten fanien toimesta. Hillittyä läntisten mittapuiden mukaan, kenties, mutta kiekkofaneja jokatapauksessa.

vlad.
 

snumi

Jäsen
"Kyseisen jannun olessa pikkupoika ei silloisessa Neuvostoliitossa tunnettu edes lajia nimeltä jääkiekko, joten se siitä lätkän pelaamisesta pikkunassikkana. "

Pelaaja siis syntyi 1922. Jääkiekko alkoi Neuvostoliitossa 1932. Se on fakta.

Jos et huomannut Neuvostokiekon väkinäisyyttä, otan osaa.
 

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Viestin lähetti iiron_troikka

Ei Venäjä voi enää koskaan koota vastaavaa viisikkoa.

Ei voi mikään muukaan maa, katsos jääkiekko on hieman mennyt taktisesti eteenpäin. Tuskin olisi toi viisikko tänä päivänä niin dominoiva. Hauska nähdä, miten jotkut elää vieläkin jossain 70-80-luvun fantasiamaailmassa. Herätys! Nyt eletään 2000-lukua.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Viestin lähetti snumi
"Kyseisen jannun olessa pikkupoika ei silloisessa Neuvostoliitossa tunnettu edes lajia nimeltä jääkiekko, joten se siitä lätkän pelaamisesta pikkunassikkana. "

Pelaaja siis syntyi 1922. Jääkiekko alkoi Neuvostoliitossa 1932. Se on fakta.

Todista faktasi.
 

msg

Jäsen
On mielenkiintoinen aihe tämä venäläiset kiekkoilijat. Itse en kuitenkaan unohtaisi yhteiskuntajärjestelmän vaikutusta menneen ajan pelaajien määrään ja osaamiseen.
Toki myös suuri väestöpohja luo mahdollisuuksia löytää lahjakkuuksia, mutta silloisen järjestelmän kykyä saada lahjakkaat pelaajat kokonaisvaltaisesti käyttöönsä ei sovi unohtaa. Toisenlaisissa järjestelemissä annettiin tilaa myös yksilön omalle elämälle. Kukin tietysti voi miettiä mikä elämässä on tärkeää. Mitalien ihmistä hintaa on vaikea määrittää.

Havaittavissahan oli yhteiskuntajärjestelmän vapauduttua suuri pelaajien virta Yhdysvaltoihin. Mielenkiintoinen suunta ajatellen kuitenkin Yhdysvaltojen edustaneen eräälaista vihollista Neuvostoliitolle ja venäläisille.
Nykyistä USA:ta monet pitävät myös rikollisvaltiona, jolle ennustetaan tuhoa niin maallisella kuin henkisellä puolella.

Myös mm Jashinin ja Fedorovin tapauksia katsellessa ei voi välttyä vaikutelmalta, että raha on näitä pelaajia motivoiva tekijä. Vähemmälläkin pärjäisi, voisi joku sanoa.
Ehkä media vääristää kuvaa, mutta itselläni on se kuva, että venäläiset pelaajat ovat olleet hyvin edustettuina niissä palkkakiistoissa, joissa on jopa jätetty koko kausi pelaamatta liian pienen palkan takia. Palkan, jonka pienuuskin lienee suhteellinen asia.

Nythän on havaittavissa paluumuuttoa Venäjälle takaisin samalla kun palkat Venäjällä ovat nousseet NHL-tasolle. Seurojen rahoitus lienee oman keskustelunsa aihe, jossa ei voine siivuuttaa Venäjän valtion nykyistä tilaa tai oikeuslaitoksen toimintaa.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Viestin lähetti snumi
Jos et huomannut Neuvostokiekon väkinäisyyttä, otan osaa.
Sitäköhän se Larry Robinsonkin mietti 1984 Kanada Cupissa kun Sergei Makarov nöyryytti häntä yksi-yhtä vastaan tilanteessa ihan 6-0...

Jos näistä kiistakumppaneista jompikumpi pitää välttämättä pelityyliltään väkinäiseksi valita, niin kyllä se on sitten Kanada. Siellä kaksi viimeistä ketjua ei ollut mitään erityisen taitavia miehiä, vaan pelaajia jotka löivät kiekkoa päähän ja kaivoivat sitä sitten maalille.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Viestin lähetti msg
Myös mm Jashinin ja Fedorovin tapauksia katsellessa ei voi välttyä vaikutelmalta, että raha on näitä pelaajia motivoiva tekijä. Vähemmälläkin pärjäisi, voisi joku sanoa.
Ehkä media vääristää kuvaa, mutta itselläni on se kuva, että venäläiset pelaajat ovat olleet hyvin edustettuina niissä palkkakiistoissa, joissa on jopa jätetty koko kausi pelaamatta liian pienen palkan takia. Palkan, jonka pienuuskin lienee suhteellinen asia.
Keith Tkachuk, Mike Rathje, Kyle McLaren, Aki Berg, Peter Schäffer, Jason Allison, Byron Dafoe, John Tonelli, Mark Messier, Joe Thornton, Mike Peca...

Tietenkin näissä palkkakiistoissa on aina kaksi osapuolta. En muista kovin monen Suomessa olleen sitä mieltä, että vika sopimusneuvotteluiden kestoon olisi ollut Tuomo Ruudussa, vaan se vika tuntui aina olevan Wirtzin huorissa.

Niin ja Fedorov muuten meni joukkueeseen josta sai pienemmän tarjouksen rahallisesti.
 

Jukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Washington Capitals
Viestin lähetti msg


Myös mm Jashinin ja Fedorovin tapauksia katsellessa ei voi välttyä vaikutelmalta, että raha on näitä pelaajia motivoiva tekijä. Vähemmälläkin pärjäisi, voisi joku sanoa.
Ehkä media vääristää kuvaa, mutta itselläni on se kuva, että venäläiset pelaajat ovat olleet hyvin edustettuina niissä palkkakiistoissa, joissa on jopa jätetty koko kausi pelaamatta liian pienen palkan takia. Palkan, jonka pienuuskin lienee suhteellinen asia.

Nythän on havaittavissa paluumuuttoa Venäjälle takaisin samalla kun palkat Venäjällä ovat nousseet NHL-tasolle. Seurojen rahoitus lienee oman keskustelunsa aihe, jossa ei voine siivuuttaa Venäjän valtion nykyistä tilaa tai oikeuslaitoksen toimintaa.

Brendan Witt istui aikoinaan koko kauden, kun ei saanut tarpeeksi palkkaa. Eric Lindros, Brendan Shanahan, Paul Coffey yms. ovat kieltäytyneet pelaamasta mielestään liian huonoissa joukkueissa. Nämä pienenä lisäyksenä tuohon Danan listaan. Kyllä näissä palkkakiistoissa on ollut suhteessa ihan yhtä paljon p-amerikkalaisia, kuin ryssiä tai muita. Pelaajien keskuudessa katsotaan pahalla, jos joku alihinnoittelee itsensä, sillä se vaikuttaa myös muiden tulotasoon. Bill Guerinhan sai vihat päälleen Dallasissa, kun ei suostunut palkanalennukseen.
 

msg

Jäsen
Suomalainen media lienee korostanut näitä muutamaa mainittua tapausta, kun minä olen saanut sellaisen käsityksen, että venäläiset pelaajat ovat seteliselkärankaisia.

Tottakai palkkakiistoissa on kaksi osapuolta, kovin suurta myötätuntoa on kokea kumpaakaan osapuolta kohtaan.
Rahahan se taitaa eniten houkuttaa pelaajia NHL-kaukaloihin?
Ja toki pelaaja ansaitsee osansa tämän elinkeinon rahavirroista. Toki pelaaminen maailman kovatasoisimmaksi sanotussa sarjassa liigassa vaikuttaa, mutta silti uskon rahan olevan myös kiekkoilijoita motivoiva tekijä.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Viestin lähetti msg
Suomalainen media lienee korostanut näitä muutamaa mainittua tapausta, kun minä olen saanut sellaisen käsityksen, että venäläiset pelaajat ovat seteliselkärankaisia.

Tottakai palkkakiistoissa on kaksi osapuolta, kovin suurta myötätuntoa on kokea kumpaakaan osapuolta kohtaan.
Rahahan se taitaa eniten houkuttaa pelaajia NHL-kaukaloihin?
Ja toki pelaaja ansaitsee osansa tämän elinkeinon rahavirroista. Toki pelaaminen maailman kovatasoisimmaksi sanotussa sarjassa liigassa vaikuttaa, mutta silti uskon rahan olevan myös kiekkoilijoita motivoiva tekijä.

Kummastipa asenne muuttui sovittelevaksi, kun faktat lyötiin pöytään :-).
 

msg

Jäsen
Viestin lähetti The Original Jags
Kummastipa asenne muuttui sovittelevaksi, kun faktat lyötiin pöytään :-).

Kiitos. Toivon, että esimerkkini kannustaisi muitakin keskustelijoita sovittelevampaan suuntaan.
 

TKH

Jäsen
1946

"Jääkiekko alkoi Neuvostoliitossa 1932. Se on fakta. "

No ei ole.

Jääkiekko todellakin esiteltiin muutamalle katsojalle Moskovassa kyseisenä vuotena, kun saksalainen lätkäryhmä pelasi muistaakseni kolme harjoitusottelua CSKA Bandyjoukkuetta vastaan. Se oli siis Bandypelaajista pikapikaa koottu joukkue. Lätkän peluuta ei Neuvostoliitossa muutamista muistakaan kokeilusta ja esittelytilaisuuksista huolimatta alettu pelaamaan kuin vasta 1946. Tämä oli suurelta osin seurasta Bobrovin Englannin matkasta edellisenä vuotena. Bobrovin englannin matkasta on enemmän juttua Bobrovin esittelyssä vanhat lätkätähdet ketjussa. Neuvostoliiton mestaruussarja alkoi siis vuodesta 1946, vasta tällöin jääkiekko alkoi neuvostoliitossa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös