Omasta mielestäni ensimmäinen kausi käynnistyi hitaahkon oloisesti, mutta loppukautta kohden alkoi olla oikeasti aika koukuttava tapaus. Kakkoskauden alkupuolisko oli niin ikään hyvä, mutta puolen välin paikkeilla ja viimeistään kolmoskaudella homma alkoi mennä mielestäni läskiksi. Aivan tajuttoman taidokkaastihan tuo on käsikirjoitettu, mutta välillä sorruttiin liiaksi jo akrobatian pariin, jossa juonta monimutkaistettiin lähinnä monimutkaistamisen vuoksi. Vähän samaan malliin, kuin progebändit sortuu välillä soitinrunkkaukseen biisien kustannuksella.
Olen itse juuri tämäntapaisten, monisyisten ja ajattelua vaativien elokuvien ja sarjojen ystävä, mutta pakko sanoa, että Dark olisi toiminut tiivitettynä ja jonkun verran suoraviivaistettuna paljon paremmin. Itse päätarinaa en sinäänsä olisi lähtenyt muuttamaan, mutta karsinut hieman henkilöhahmoja tai niiden taustoja ja mahduttanut kaiken kahteen kauteen. Itseä ei vaan enää kolmoskaudella jaksanut kiinnostaa, kuka on isänsä eno tai kuka synnyttää isoäitinsä lemmikkihamsterin tulevaisuudessa jne. Lähinnä kiinnosti miten kaikki taitellaan lopussa kasaan ja kyllähän se ihan nätisti lopulta tehtiinkin.
Pienempinä valituksen aiheina, muutama tapahtuma tuntui siltä, että ne olivat tehty lähinnä shokeeraamistarkoituksessa ja kun näyttelijäsuorituksia tunnutaan joka paikassa myös kehuvan, niin itse blokkaisin näiden kehujen joukosta kyllä Marthan näyttelijättären. Mimmi näytti koko ajan siltä, kuin olisi juuri puhkeamassa itkuun, kohtauksesta riippumatta.
www.hs.fi