Kyllähän tuon Nainen ikkunassa -filmin katsoi, vaikka hämmentävän tavalliseksi se lopulta kutistui. Järkyttävä määrä talenttia kameran edessä; Amy Adams, Gary Oldman, Julianne Moore, Jennifer Jason Leigh, Wyatt Russell, Brian Tyree Henry ja vielä Anthony Mackie, eikä Fred Hechingerinkään ura ole huonosti alkanut. Hämmentävää vielä siihen nähden, miten moni noista oli niin mitättömässä roolissa lopputuotoksessa. Piti oikein katsoa leffan jälkeen, että mitä tälle on tapahtunut tarkalleen, koska lopputuloksen perusteella ongelmia on ollut.
Odotin tätä Fox 2000 -studion elokuvaa jonkinlaisella innolla pari vuotta sitten ja sitten se vain katosi mielestä. Pohjana vielä tuollainen roskamainen NY Timesin bestsellerlistan ykköskirja, peräsimessä Joe Wright ja Amy Adams päärooliin. Filmin piti alunperin tulla ulos Yhdysvalloissa lokakuun 4. 2019, josta oli aikomus Gone Girlin hengessä lähteä niittämään palkintoja aina Oscareihin saakka. Elokuvasta spekuloitiin erityisesti Amy Adamsille mahdollisuutta viimein napata ensimmäinen Oscar-voittonsa.
Kuvaukset päättyivät lokakuun lopussa 2018. Sitten vedettiin ensimmäinen koenäytös tavallisille tallaajille ja vastaanotto ei ollut hyvä. Yleisö oli kovin hämmentynyt, että mitä elokuvassa oikein lopulta tapahtui. Tämän jälkeen tuottaja Scott Rudin otti elokuvan ohjat itselleen ja palkkasi yhden Hollywoodin suosituimmista käsikirjoitusfiksaajista, Tony Gilroyn, käsikirjoittamaan melko isoja uusintakuvauksia (joidenkin raporttien mukaan Gilroy olisi myös ohjannut nämä kuvaukset, mutta se ei tainnut pitää paikkaansa). Kaiken tämän vaivan ja rahanpolton jälkeen uudessa koenäytöksessä koeyleisön vastaanotto elokuvalle oli aika lailla sama. Joe Wrightin mukaan yleisö piti joitakin kohtia juonesta liian epäselvinä, joten uusintakuvauksissa oli keskitytty selventämään näitä asioita.
Varmaankin juuri noiden uudelleenkuvausten aikoihin, tai juuri niiden päätyttyä, maaliskuussa 2019, Disney osti Foxin alajaostoineen ja kuten tavallista tällaisten omistajavaihdosten kohdalla, aiemman johdon liikkeelle panemat lemmikkiprojektit eivät uutta johtoa yleensä kiinnosta. Ilmeisesti Disney kuitenkin päätti yrittää vielä ja tehdä edelleen lisää pikkuviilauksia viiden uusintakuvauspäivän merkeissä. Näillä pyrittiin selventämään elokuvan kolmatta näytöstä ja leffaa myllerrettiin vielä muiltakin osin leikkaushuoneessa. Tämän vuoksi julkaisua lykättiin jälleen, uusi päivä oli toukokuun 15. 2020.
Elokuvan alunperin liikkeelle panneen Fox 2000 studion pomo Elizabeth Gabler sai jatkaa tuon Disneyfuusion jälkeen vielä nimellisesti virassaan elokuvan tuotannon päättymiseen saakka, jonka jälkeen Disney hävitti koko keskikalliita indie-elokuvia tuottaneen studion (valitin joku 1,5 vuotta sitten, että keskikalliit elokuvat ovat sukupuutossa) ja kaikki saivat lähteä 1-2 vuoden palkan sisältävällä eropaketilla. Kiitos tuosta keskikalliiden elokuvien sukupuutosta kuuluu osin kyynisten bisnesjohtajien vetämille jättimäisille mediakonglomeraateille, osaksi vain "tapahtuma-elokuvissa" käyvälle yleisölle, jonka seikkailunhalun ja muun elokuvanälän tyydyttämiseen riittää Netflix ja muu streaming. Bisnesjohtajat taas tuijottavat edelleen vain lipputuloja (ja erittäin korostetusti vielä avausviikon tuloja) päättäessään, millaisille leffoille näytetään vihreää valoa. Ehkä kuitenkin syyttäisin vähän enemmän studiopomoja ja heidän uskoaan, nimittäin voiko mikään elokuva nykypäivänä todellisesti menestyä isosti lippuluukuilla ilman studioiden uskoa ja sen tuomaa tukea markkinointimielessä, eli sitä 5-20 miljoonaa mainoksiin. Se ei toki takaa mitään, mutta ei ilman studion markkinointitukea nykypäivänä taida enää pärjätäkään. Kenttä on kasvanut niin isoksi kotimediankin osalta, kun on eri toistopalvelut omine sisältöineen, että streamingissäkään sitä toista elämää ei hyväkään elokuva välttämättä enää löydä.
Takaisin Naiseen ikkunassa palatakseni, elokuvan käsikirjoittanut Pulitzer-voittanut näytelmäkirjailija Tracy Letts on jo avannut haastattelussa, että kirjan adaptoiminen elokuvaksi oli vaikeampaa kuin hän oli aluksi kuvitellut - kyseessä oli myös elokuvassa Adamsin terapeuttia näyttelevän Lettsin (myös John Ford elokuvassa Ford v Ferrari) ensimmäinen adaptaatio toisen henkilön työstä. Työtä vaikeutti suuresti työskentely studioympäristössä, jossa lukuisat tuottajat ja ohjaaja olivat tiiviisti läsnä muistilappuineen. Lopulta hän kuitenkin sai kirjoitettua kässärin, johon kaikki olivat tyytyväisiä. He kuvasivat elokuvan, johon kaikki olivat tyytyväisiä. Helvetti pääsi irti vasta, kun elokuva näytettiin koeyleisölle New Jerseyssä. Lettsin mukaan he tekivät juuri sellaisen elokuvan kuin oli alunperin tarkoituskin, mutta yleisöllä on omat odotuksensa siitä, miten trilleri toimii.
Elokuvan ympärillä velloneet vaikeudet eivät loppuneet suinkaan tähän. Alkuperäisen kirjan (julkaistiin 2018) kirjoittanut A.J. Finn on kirja-alalla työskennelleen Daniel Malloryn kynänimi, jota syytettiin helmikuussa 2019
New Yorkerissa (linkki) toistuvasta valehtelusta edistääkseen uraansa ja saadakseen mahdollisuuksia. Lisäksi esikoiskirjan sanotaan kopioineen avainelementtejä Sigourney Weaverin vuoden 1995 elokuvasta Copycat, jossa Weaver näytteli agorafobiasta kärsivää psykologia. Tätä sitten oltaisiin yritelty peittää viemällä huomio jo kirjan sisältämiin viittauksiin Hitchcockin Taka-ikkunasta. Kaksi viikkoa tuon edellisen artikkelin jälkeen New Yorker julkaisi seuraavan jutun, jossa käsiteltiin samankaltaisuuksia Sarah A. Denzilin vuoden 2016 kirjan, Saving April, kanssa. Näiden juttujen jälkeen kirjakustantamo HarperCollins sanoi pysyvänsä Malloryn takana ja julkaisevansa hänen toisen kirjansa. Ainakaan vielä tuota toista kirjaa ei ole näkynyt.
Sitten iski vielä koronapandemia ja 17. marraskuuta 2020 ilmoitettiin elokuvan julkkarin siirtyvän hamaan tulevaisuuteen - toivottavasti se saataisiin ulos teattereihin loppuvuodesta 2020. Viime kesänä sitten ilmaantui huhuja, että Netflix olisi kiinnostunut elokuvasta ja elokuun 3. 2020 se ilmoitti hankkineensa elokuvan, sekä julkaisevansa sen 2021 alkupuolella. Lopulta elokuva saatiin 14.5.2021 julkaistuksi, vain pari vuotta alkuperäisen julkkarin jälkeen.
Mutta siinäkään ei ollut vielä kaikki. Huhtikuussa 2021 elokuvan tuottajaa, Scott Rubinia kohtaan julkaistiin The Hollywood Reporterin paljastusjuttu, jossa yksityiskohtaisesti perattiin läpi hänen vuosikymmeniä jatkunut tyrannimainen käytös alaisiaan kohtaan. Rudin on sittemmin kommentoinut vetäytyvänsä viihdealalta. Eli yksi luku lisää vaikeiden tuotantojen pitkään listaan.