Tänään Merikivi valmensi viimeistä kertaa Jypiä liigassa. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin potkut. Jos Virtanen patsasteli aitiossa neuvottomana ja vaatimustaso oli heikko, niin en ikinä olisi uskonut, että jostain löytyy semmoinen fakiiri, mikä pistää homman joka osastolla nextille levelille. Joka aamu herätessäni ajattelen, että kaikki tämä on vain pahaa unta, mutta ei.
Jos seuran johto ei tee ratkaisuja, niin teen omani. Kuten olen sanonut aiemmin, ei ole mitään välikausia. On joko laadukas suorittaminen tai hanskat tiskiin. Viimeiset vuodet Jyp on leijunut omassa erinomaisuudessaan. Nyt kupla on puhjennut. Täysin sieluton organisaatio nykyään.
Omalta osaltani en enää voi kannattaa tätä seuraa, enkä kantaa seuran värejä ja tunnuksia. Katson loppukauden peleistä sen minkä jaksan ja sitten arvioin onko jatkamiselle enää mitään edellytyksiä.
Oli miten tahansa, tulen toki muistamaan Jyp-legendat niin kauan kuin vintillä valo palaa. Nykyjoukkueessa oli kauteen lähdettäessä muutama legenda, nyt ei enää yhtään. Vanhoja jyp-legendoja ei ikinä tarvinnut hävetä. Parhaansa tekivät aina. Toisin on nyt.