Viime kaudesta jäi mieleen paljon tapahtumia. Toki paljon kaikkea huonoa, mutta myös jotain hyvääkin.
Niin kuin Gardinerin maalitehtailu ja Turkulaisen vahva JYP-sydän. Uskomatonta se työn määrä, jonka hän teki joka ottelussa. Oli todellakin pelinrakentaja jääkiekossa. Tietty muistaa ne haikeat jäähyväisetkin kauden lopuksi.
Ylivoima oli alkuun murhaavaa ja aina uskalsi odottaa silloin maalia. Christoffer otti välillä typeriä jäähyjä, mutta taisteli kuitenkin kamppailuissa loppuun asti. Pulkkinen yllätti täysin ja veti aivan upeita soolo-suorituksia! Odotettiinkin hänestä uutta nuorta kultakimpaletta JYPille.
Eronen oli kapteeni, joka näytti muille mallia silloin, kun usko loppui. Ja jos kukaan muu ei tehnyt maalia, niin Puustinen kyllä laittoi sen laatan häkkiin että pisteet lähti / jäi Jyväskylään! Tämä kaikki valmentaja- sekä muusta sekoilusta huolimatta.
Kulunut kausi oli vähän niin kuin sellainen löysä, haalea, käden puristus. Tuntuu että joukkueelta loppui usko ja luottamus aika pian koko hommaan ja valmennukseen. Joka pelissä, oli vastassa sitten Lukko tai Jukurit, niin ei yhtään voinut luottaa siihen, että tämä me hoidetaan. Lopulta lähtökohta oli ennen jokaista ottelua, että kyllä me tämäkin jotenkin hävitään. Oli vastassa sitten ihan kuka tahansa. Pari maalia vierailta alkuun, selkä katkesi, ja lopetettiin pelaaminen siihen.
Eiköhän tämä kauden viimeinen, se kaikkein tärkein ottelu, jossa pelissä oli mahdollisesti koko seuran jatko Liigassa, kuten myös ne himoitut ja VAADITUT pudotuspelit. Ottelu, jonka jälkeen olisi pitänyt olla kaikki ne viimeisetkin hien pisarat, joka ikiseltä jätkältä, huoltajista pelaajiin, puristettuna jäälle.. ja Penneltä vielä heitetty ja levinnyt pelikirjakin (jos sellaista edes on olemassa). Logon ja kaikkien fanien tähden. Noin 4040 maksaneen katsojan tätä kärsimysnäytelmää seuratessa.. kertonut oikeastaan kaiken tästä kaudesta.
Hävittiin Sportille 2-4 kotona. Huippuvahti Salminen oli reikäjuustoa, enkä tiedä missä meidän ratkaisevat maalitykit Torgersson, Ojantakanen ja Schnarr olivat. Ainoat maalit tekivät Väinö Liikonen ja Patrik Siikanen (!). Sisäisen pistepörssin voittaja oli junnu Santeri Huovila (joka on kyllä tehnyt hyvää työtä ja kaikki propsit hänelle siitä).
Kiitos TPS:n, voi jätkät nyt lähteä Las Palmasiin vihdoin rentoutumaan pitkälle kesälomalle (enkä tarkoita Lappeenrantaa). Joillakin on vielä kiva suojatyöpaikka ja jatkopahvi ensi vuodelle sovittuna, vaikka vetivät ihan päin persettä.
Ymmärrän kyllä ihan täysin fanien pettymyksen ja vitutuksen tämän kauden jälkeen.
Harmittaahan se, että ennen aina ennen vaikea ja loppuun asti taisteleva, ärsyttävä, ehkä vähän junttimainen, mutta ulkomaistenkin supertähtien värittämä, aina luotettava traktori, on ajanut ojaan.. ja on kyllä siellä pahassa jumissa.
Toivon vaan, että johtoportaassa vituttaa ihan yhtä paljon tai enemmän. Ja muistavat että mikä se minivaatimus tälle kaudelle oli.
Anteeksi TLDR vuodatus.