Natsit & kommunistit, historia ja ideologia

  • 13 516
  • 103

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Kyllähän natsien valtaantulo monella tapaa köyhdytti ja tylsistytti Berliinin kultuurielämää ja yörientoja. Varsinkin revyy- ja kabareetaide, jossa on aina ollut myös poliittista ulottuvuutta, ajettiin täysin alas. Väärän taustaisia ja uuteen järjestykseen sopeutumattomia vangittiin tai he poistuivat maasta kuten esim. Marlene Dietrich. Kielletyn vapaa-ajanviihteen listalle joutuivat myös esim. homokapakat sekä swing- ja jazz-musiikki.

"Perinteisiä perhearvoja" korostaneet natsit pyrkivät ylipäätään rajoittamaan kaikkea perverssinä ja siveettömänä pitämäänsä menoa, joskin olivat tässä vähän kaksinaismoralistisia sillä harjoittivat sellaista itsekin (mm. ylläpitivät bordelleja ja salakapakoita) mutta peitellysti.

Berliinin yöelämä kukoisti 20-luvulla, natsien valtaannousu oli iso tyrmäys sille.

Tässä on tietysti oleellisia ja asiallisia tarkennuksia. Suuressa kuvassa tilanne ei toki kuitenkaan muutu, hyvin pitkät pätkät 30-luvun Saksasta voi puhua varsin mukavana asuinmaana, etenkin jos nyt tuota Neukkulan asuinoloja tähän vertasi. Berliinin olympialaiset olisi ollut mielenkiintoista kokea, siis koko tuo roomalaishenkinen propaganda lippuineen ja embleemeineen.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Tässä on tietysti oleellisia ja asiallisia tarkennuksia. Suuressa kuvassa tilanne ei toki kuitenkaan muutu, hyvin pitkät pätkät 30-luvun Saksasta voi puhua varsin mukavana asuinmaana, etenkin jos nyt tuota Neukkulan asuinoloja tähän vertasi. Berliinin olympialaiset olisi ollut mielenkiintoista kokea, siis koko tuo roomalaishenkinen propaganda lippuineen ja embleemeineen.
Riippuu tietysti kenen näkökumasta kokemuksia 30-luvun Saksasta tarkastellaan. Joillekin 30-luku merkitsi taloudellisen kasvun tuomaa elintason nousua, uusien vallanpitäjien tuomaa eteenpäin menemisen meininkiä, monille myös uralla etenemisen mahdollisuuksia. Saksa oli varmasti mukava ja kehittyvän oloinen maa vielä 30-luvun jälkipuoliskollakin, edellyttäen ettei kuulunut määrättyihin etnisiin tai aatteellisiin vähemmistöihin, ja taipui ummistamaan silmänsä määrätyiltä asioilta. Natsiestetiikan viehätysvoimaa ei tietenkään sovi väheksyä. Komeat paraatit, valtiopäivätilaisuudet, mahtaileva rakentaminen ja kaikkinainen uuden vallan mahtipontisuuden pönkittäminen olivat epäilemättä vaikuttavan näköistä toimintaa. Esitän valistuneen arvion, että johtoon myötämielisesti suhtautuvalle ja syntyperäiselle germaanille 30-luku oli - ainakin päältäpäin katsoen - kasvavan hyvinvoinnin aikaa.

Sen sijaan 30-luvun Neuvostoliitto, sikäli kun kirjallisuuden ja sekalaisten aikalaisdokumenttien valossa voi arvioida, oli melko lailla karmea paikka ihan absoluuttisesti. Ei vähiten sen vuoksi, että Stalinin nousu valtaan kärjisti väki- ja mielivallan käytön kaikessa julmuudessaan. Kun Stalinin terrori noin vuosina 1937-38 saavutti mielettömimmät mittasuhteensa, käytännössä juuri kukaan ei voinut katsoa olevansa kokonaan turvassa. Eikä sosialismin rakentamisesta muutenkaan optimoitu välttämään inhimillisiä kärsimyksiä ja kuolonuhreja, kaikkea muuta. Historian perehtyneet tietävät, millaisilla ponnistuksilla Vienanmeren-Itämeren kanava eli Belomorkanal 1930-luvun alussa rakennettiin. Valtaisa kanavaprojekti toteutettiin vankityövoimalla, ja pitkälle yli 100 000 vankia osallistui töihin. Eri arvioiden mukaan 10-20 % vangeista menehtyi rakennustöiden aikana. Ja huomatkaa (ja huomatkaa: venäläisen kirjallisuuden intertekstuaali): siis jopa virallisen arvion mukaan 10 % vangeista menehtyi, eli perineuvostoliittolaiseen tapaan virallisena esitetty uhriluku on suurella varmuudella alakanttiin.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Riippuu tietysti kenen näkökumasta kokemuksia 30-luvun Saksasta tarkastellaan...

.

Toki, toki, mutta kuten tuossa alkuperäisessä alustuksessani totesin, niin pääsääntöisesti pyrin arvioimaan tilannetta oman sosioekonomisen luokkani kautta, millaista kansallissosialistisessa Saksassa oli olla ja elää? Päädyin arvioon, että olisin todennäköisesti ryhtynyt kannattamaan natseja monen muun tasalakin tavoin ja mahdollisesti myös liittynyt puolueeseen, johtuen sen antamista hyödyistä (työ)elämässä.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Sen sijaan 30-luvun Neuvostoliitto, sikäli kun kirjallisuuden ja sekalaisten aikalaisdokumenttien valossa voi arvioida, oli melko lailla karmea paikka ihan absoluuttisesti. Ei vähiten sen vuoksi, että Stalinin nousu valtaan kärjisti väki- ja mielivallan käytön kaikessa julmuudessaan. Kun Stalinin terrori noin vuosina 1937-38 saavutti mielettömimmät mittasuhteensa, käytännössä juuri kukaan ei voinut katsoa olevansa kokonaan turvassa.

Neuvostoliiton historia onkin historiallisesti erityisen mielenkiintoinen, sillä tapahtumien kehitys oli nopeaa ja monessa mielessä absurdia. 10-luvun lopun ja 20-luvun alun Neuvosto-Venäjää leimasivat sisällissodasta ja kaikista käytännön vaikeuksista huolimatta halu kehittyä, kokeellisuus, usko objektiiviseen tieteeseen, villit utopistiset arkkitehtuuri-ideat, ym. Historiallisesti silmänräpäyksessä meininki muuttui totaalisesti (ja totalitaristiseksi) ja Neuvostoliitto oli jo syntyessään aattellisesti jämähtänyt, tieteellisesti jälkeenjäänyt ja ennen kaikkea aiemmin villinä kukkivia ajatuksia rajoittava.

Neuvostoliitto kertoo varmasti jotain ihmisestä. Vahva ideologia yhdistettynä harvainvaltaan = ruumiita. Ideologia voi olla kommunismi, natsismi tai vaikka keskiajan kristinusko, mutta toisinajattelijoiden kohtalo on aina sama. Tosin Stalinin Neuvostoliitto oli tässä suhteessa erityisen pelottava, koska kukaan ei voinut ajatella olevansa terrorilta turvassa. Joku 100% lojaali saatettiin tappaa kun taas kritiikkiä esittänyt tiedemies pääsi pälkähästä ilman seurauksia. Vaikea edes kuvitella, miltä ihmisistä tuntui omaa kohtaloaan odotellessa.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...
...

Neuvostoliitto kertoo varmasti jotain ihmisestä. Vahva ideologia yhdistettynä harvainvaltaan = ruumiita. Ideologia voi olla kommunismi, natsismi tai vaikka keskiajan kristinusko, mutta toisinajattelijoiden kohtalo on aina sama. Tosin Stalinin Neuvostoliitto oli tässä suhteessa erityisen pelottava, koska kukaan ei voinut ajatella olevansa terrorilta turvassa. Joku 100% lojaali saatettiin tappaa kun taas kritiikkiä esittänyt tiedemies pääsi pälkähästä ilman seurauksia. Vaikea edes kuvitella, miltä ihmisistä tuntui omaa kohtaloaan odotellessa.

Yksi syy, miksi Zukovin elämäkerta oli kiinnostava, menestys ja kansansuosio oli Stalinin neukkulassa kaksiteräinen miekka.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Toki, toki, mutta kuten tuossa alkuperäisessä alustuksessani totesin, niin pääsääntöisesti pyrin arvioimaan tilannetta oman sosioekonomisen luokkani kautta, millaista kansallissosialistisessa Saksassa oli olla ja elää? Päädyin arvioon, että olisin todennäköisesti ryhtynyt kannattamaan natseja monen muun tasalakin tavoin ja mahdollisesti myös liittynyt puolueeseen, johtuen sen antamista hyödyistä (työ)elämässä.
Aivan, eikä tarkoitukseni ollut tietenkään opponoida edellä kirjoittamiasi seikkoja. Nuo mainitsemani asiat nyt ovat ilmeisiä ja kaikkien tiedossa muutenkin. Toki on myös hyvä lisätä, tosin sekin ilmeisenä seikkana, että kansallissosialistisen puolueen sanoma vetosi aikanaan laajasti monenlaisiin kansankerroksiin. Aihetta on tutkittu vuoden 1945 jälkeen melkoisen perusteellisesti. Melkoinen joukko periaatteessa kunnon ihmisiä - työväkeä, virkamiehiä, porvareita, keitä hyvänsä - kannatti natseja 30-luvulla ja monet vielä pitkään myöhemminkin. Tämä on hyvä jokaisen jälkiviisaan muistaa, jos kuvittelee ettei olisi tuon ajan saksalaisena ryhtynyt natsien kannattajaksi.

On vaikea sanoa, olisinko 1930-luvun saksalaisena mennyt natsitouhuihin mukaan. Voi olla, riippuu monesta asiasta. En voi ainakaan väittää, että olisin ilman muuta ymmärtänyt pysyä erossa vahvaa nousua tekevästä liikkeestä, aikana jolloin Hitlerin Saksassa saavutettiin myös tuntuvaa taloudellista nousua. Varsinkaan silloin, jos työn saaminen ja pärjääminen olisi ollut puolueen jäsenkirjasta kiinni. Juuri nuo hyödyt työelämässä olisivat saattaneet viedä mennessään, tiedä sitten mihin saakka. Helpostihan sitä olisi saattanut toimia paperinpyörittelijänä natsihallinnossa, tajuamatta kokonaan mistä kaikesta oli kysymys, ja eivät kaikki natsipuolueen jäsenet tietenkään suunnitelleet aamusta iltaan rikoksia ihmiskuntaa vastaan. Mutta olisinko mennyt vaadittaessa pidemmälle? Se on jo toinen kysymys. Näin äkkiseltään väitän, etten olisi mukisematta suunnitellut vaikkapa juutalaisten junakuljetuksia tuhoamisleireille jostakin päin Eurooppaa, mutta jotkut "periaatteessa kunnon ihmiset" näitäkin asioita vain olivat tekemässä. Paha sanoa, mihin kaikkeen natsien jäsenkirjan ottaminen olisi itse kunkin voinut viedä.
 

hermoraunio

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
...
Yksi syy, miksi Zukovin elämäkerta oli kiinnostava, menestys ja kansansuosio oli Stalinin neukkulassa kaksiteräinen miekka.
Ehdottomasti näin, mutta edes matalaa profiilia pitävillä ei tilanne ollut paljoa parempi. Stalinin valtuuttama terrori antoi paikallisesti pikkupolitrukeillekin kätevän mahdollisuuden hankkiutua esim. kilpakosijasta tai ihan vaan vittumaisesta naapurista eroon. Syyte vastavallankumouksellisuudesta vaan propuskaan ja samaa vauhtia muuria vasten, eikä kukaan kysele perään. Eikä tietysti tarvinnut olla edes politrukki, ilmiannonhan saattoi tehdä kuka hyvänsä joka luotti omaavansa paremmat suhteet paikallisiin viranomaisiin kuin ilmiannettu.
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
Olisi tosiaankin helppo todeta etten missään nimessä olisi 30-luvun saksalaisena nelikymppisenä keskiluokkaisena pikkuporvarina tukenut saati edes hyväksynyt natseja, mutta kuten monet muutkin ovat todenneet, niin vaikea siitä on kuitenkaan varma olla. Silloin ei kuitenkaan ollut Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton varoittavia esimerkkejä, eikä vähemmistöillä ollut oikeuksia, ennemminkin heitä pitkin hampain suvaittiin. Itseäni ei olisi viehättänyt juuri tuollaiset Berliinin kulttuurielämän alasajamiset tahi juutalaisten kauppojen tuhoamiset, sen uskallan sanoa. Mutta miten olisi suhtautunut muuhun, ennen kaikkea silloin menestykseksi miellettyyn 30-luvun kehitykseen onkin kinkkisempi juttu. Luultavasti olisin irvaillut natseille johonkin 1943-44 saakka ja sen jälkeen masentunut pahasti kun olisin tajunut mihin mennään. Jos olisin ollut nuorempana Saksassa 30-luvulla, esim. opiskelijana on aika vaikeaa tietää mitä olisin tehnyt. Luultavasin olisin suhtautunut natseihin kuin aikoinaan kokoomusnuoriin, osittain pointit ymmärtävänä mutta samalla halveuksuen kapeakatseisuutta.

Äitini kertoi mielenkiintoisen jutun siitä kun oli 60-luvulla Saksassa kesän opiskelemassa. Isäntäperhe oli yht'äkkiä avautunut Natsi-Saksan ajasta. Heidän mukaansa se koko homma tuntui unelta 20 vuotta myöhemmin. Kukaan ei kyseenalaistanut menoa, ja tuntui aivan luonnolliselta että natsit ovat vallassa, että juutalaiset katoavat katukuvasta ja että sotaan joudutaan. Sota vielä miellettiin niin että väärinjohdetut ulkovallat puuttuivat oman kansansa tahdon vastaisesti Saksan täysin oikeutettuihin aluevaatimuksiin. Naapureiden ja tuttavien kanssa ei edes keskusteltu näistä asioista, oletettiin automaattisesti että kaikki ovat samaa mieltä ja natsien tukena. Samankaltaisuus 80 vuotta myöhemmän Venäjän kanssa on aika hyytävä.

Neuvostoliitossa vallankumouksen jälkeen olisin opiskelijana todennäköisesti innostunut uusista ideoista, ollut innolla rakentamassa uutta järjestelmää kunnes viimeistään 30-luvulla joko "puhdistettu" pois kuvasta tai lähtenyt maanpakoon Pariisiin/Lontooseen/USA:han. Taas nykyistä elämäntilannetta vastaavana keskiluokan kaupunkilaisena olisin todennäköisesti etsinyt mahdollisuutta siirtää perhe ja omaisuus nopeasti pois maasta. Ja jos se ei olisi onnistunut niin kitkutella todellisia mielipiteitäni julkituomatta mahdollisimman pitkään.

Näin kuvittelen. Sen sijaan voin kyllä väittää että monikin nykypäivän innokas nuorisopoliitikko ja vanhempikin olisi kyllä hypännyt nopeasti natsien tai kommunistien kelkkaan. Ja tämä vielä aivan huolimatta siitä että nykypäivän version aatesuuntaus saattaa olla aivan päinvastainen. Opportunistit ovat opportunisteja, aika vain sanelee että millä tavalla.
 

hermoraunio

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Helpostihan sitä olisi saattanut toimia paperinpyörittelijänä natsihallinnossa, tajuamatta kokonaan mistä kaikesta oli kysymys, ja eivät kaikki natsipuolueen jäsenet tietenkään suunnitelleet aamusta iltaan rikoksia ihmiskuntaa vastaan. Mutta olisinko mennyt vaadittaessa pidemmälle? Se on jo toinen kysymys. Näin äkkiseltään väitän, etten olisi mukisematta suunnitellut vaikkapa juutalaisten junakuljetuksia tuhoamisleireille jostakin päin Eurooppaa, mutta jotkut "periaatteessa kunnon ihmiset" näitäkin asioita vain olivat tekemässä. Paha sanoa, mihin kaikkeen natsien jäsenkirjan ottaminen olisi itse kunkin voinut viedä.
Tuossa on juuri se karmeus, että siinä vaiheessa kun alkaa pikkuhiljaa selvitä, mihin kaikkeen se avoin valtakirja oikein tulikaan aikoinaan annettua, niin on jo vaihtoehdot aika vähissä. Kenelle uskallat puhua, että eikö meidän pitäisi lopettaa tämä hulluus?
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...Näin äkkiseltään väitän, etten olisi mukisematta suunnitellut vaikkapa juutalaisten junakuljetuksia tuhoamisleireille jostakin päin Eurooppaa, mutta jotkut "periaatteessa kunnon ihmiset" näitäkin asioita vain olivat tekemässä. Paha sanoa, mihin kaikkeen natsien jäsenkirjan ottaminen olisi itse kunkin voinut viedä.

Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Sinällään kun olen paljon Saksassa aikaa viettänyt ja siellä asunutkin, niin tavallaan ymmärrä kyllä hyvin, että miksi juuri heillä veriteot ja kansanmurhat muuttuivat suorastaan byrokraattiseksi paperinpyörittämiseksi, kaikki "tekivät vain töitään". Lopultahan natsit jättivät suorastaan naurettavan kattavan paperijäljen Nurnbergin syyttäjille.

Saksassa on tästä virkamiesmäisyydestä pitkät perinteet, 1900-luvun alussa preussilaiset raitiovaunut kulkivat 80km/tunnissa, jotta ihmiset pääsisivät nopeasti töihin. Vuonna 2014 junalipun myyjä yritti tivata minulle ennakkoon, milloin tulen Salzburgista takaisin Muncheniin, koska olisi halunnut merkitä sen "tilastoihin".

Edit. Ehkä hivenen rehellisyyttä kaipaisin jengin arvioihin omasta arviostaan 30-luvun pyörteissä. Nyt saamani yleisvaikutelma on useista viesteistä se, että kansallissosialismia olisi hirveästi ihmetelty ja jopa naureskeltu. Muistuttaisin tässä yhteydessä esimerkinomaisesti, että vaikka Anschlussia edeltävät vaalit olivatkin peukaloidut, niin kyllä Hitler ja Saksa olisivat voittaneet rehellisenkin kansanäänestyksen Itävallan liittämisestä.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Tosin Stalinin Neuvostoliitto oli tässä suhteessa erityisen pelottava, koska kukaan ei voinut ajatella olevansa terrorilta turvassa. Joku 100% lojaali saatettiin tappaa kun taas kritiikkiä esittänyt tiedemies pääsi pälkähästä ilman seurauksia. Vaikea edes kuvitella, miltä ihmisistä tuntui omaa kohtaloaan odotellessa.
Kun Stalin kuoli, moni huokaisi helpotuksesta. Erityisesti pelättiin öiseen aikaan tapahtuvaa noutoa "kuulusteluihin", ja niiltä reissuilta ei välttämättä palattu.

Tulipa mieleeni: Aivan Moskovan keskustassa, Moskova-joen ja siitä erkanevan pikku kanaalinpätkän välisellä kaistaleella sijaitsee suurikokoinen Stalinin aikaan rakennettu Serafimovicha -talo. Rakennuksen näkee toisinaan Kremlin ympäristöä panoroivissa uutiskuvissa, ja sen tunnistaa helposti katolle sijoitetusta suurikokoisesta Mercedes-Benzin tähtilogosta. Stalinin aikaan Serafimovichassa asui puolueen eliittiä, tärkeitä tiedemiehiä sekä korkeita virkamiehille. Rakennus oli varsinainen kauhujen talo, sillä erityisesti tuolta ihmisiä katosi herkästi kuulustelureissuille, juuri öiseen aikaan. Puhutaan jopa salaisista käytävistä ja ovista, jotka olivat ahkerasti käytössä juuri ihmisten huomaamatonta poiskuljettamista varten. Serafimovichan asukkaita toki salakuunneltiin ja pidettiin muutenkin silmällä huolellisesti, mutta ehdoton varovaisuus ja aito uskollisuuskaan eivät taanneet suojaa öisiltä noutajilta. Sattumanvaraiselta vaikuttanut mielivaltaisuus oli Stalinin aikaisessa terrorissa erityisen karmeaa.
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
Saksassa on tästä virkamiesmäisyydestä pitkät perinteet, 1900-luvun alussa preussilaiset raitiovaunut kulkivat 80km/tunnissa, jotta ihmiset pääsisivät nopeasti töihin. Vuonna 2014 junalipun myyjä yritti tivata minulle ennakkoon, milloin tulen Salzburgista takaisin Muncheniin, koska olisi halunnut merkitä sen "tilastoihin".

Työelämässäkin törmää vielä ihan uskomattomiin nuoriin byrokraatteihin kun on saksalaisten kanssa tekemisissä. Muistan aina Köpiksestä yhden saksalaisen logistiikkakaverin, joka sai fyysisen pahoinvointikohtauksen kun hänelle paljastui ettei tavaroiden siirroille omien varaston välillä oltu tehty pohjoismaihin manuaalia. Naama valkoisena kaveri vaikeroi että miten te voitte työskennellä näin, miten te voitte raportoida työnne omille esimiehillinne?
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Kun Stalin kuoli, moni huokaisi helpotuksesta. Erityisesti pelättiin öiseen aikaan tapahtuvaa noutoa "kuulusteluihin", ja niiltä reissuilta ei välttämättä palattu.

Tuli näistä mieleen:
Beevorhan kirjoittaa magnum opuksessaan aika mielenkiintoisesti siitä, kuinka operaatio Barbarossan alettua Stalin meni aivan lukkoon ja hävisi päiväkausiksi datsalleen.

No, lopulta korkeimman kenraalikunnan oli pakko lähteä siellä käymään, neuvoja kysyäkseen. Datsalleen käyneiden muisti- ja mielikuvat vaihtelevat, jonkun mielestä Stalin näytti pelänneen, että häntä tullaan pidättämään, toiset ajattelivat tämänkin kaiken Stalinin juonena, eli yrittäisikö joku pettää hänet.

Taannoin oli Hesarissa (?) erinomainen kirjoitus siitä, että itse asiassa Putin on kaikkea sitä, mitä Stalin vainoharhaisesti pelkäsi, tiedustelupalveluiden upseeri, joka suoritti vallankaappauksen.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Kukaan ei kyseenalaistanut menoa, ja tuntui aivan luonnolliselta että natsit ovat vallassa, että juutalaiset katoavat katukuvasta ja että sotaan joudutaan. Sota vielä miellettiin niin että väärinjohdetut ulkovallat puuttuivat oman kansansa tahdon vastaisesti Saksan täysin oikeutettuihin aluevaatimuksiin.

Tässä yhteydessä olisikin ehkä hyvä sanoa tähän täysin epäolennaisen ateismin ja jossain määrin merkittävän darwinismin huutelun joukkoon se tosiasia, että nationalismin merkitystä ei kannata väheksyä yhtään. Paitsi että se oli natseille tärkeää, niin se myös tarkoitti usein käytännössä oman maan politiikan väistämätöntä hyväksymistä ja lojaaliutta sille, vaikka jostain olisikin eri mieltä. Tämä näkemys oli omaksuttu erittäin vahvasti. Se ei siis koskenut pelkästään jotain kouluttamatonta väestönosaa vaan hyvin koulutettuja, hyvin toimeentulevia ihmisiä.

Jopa Werner Heisenbergin kaltainen nerokas tiedemies kuului näiden nyökyttelijöiden joukkoon, vaikka hänellä oli varmasti yleensä ottaen kriittinen ajattelutapa asioihin ja hän näki käytännössäkin natsi-ideologian vaikutukset työyhteisössään. Niinpä vain kaveri teki töitä maalleen (myös sen sotamenestyksen puolesta), vaikka joukko kollegoita lähti maanpakoon. Ihmispsyyke on kummallinen.
 

hermoraunio

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tuli näistä mieleen:
Beevorhan kirjoittaa magnum opuksessaan aika mielenkiintoisesti siitä, kuinka operaatio Barbarossan alettua Stalin meni aivan lukkoon ja hävisi päiväkausiksi datsalleen.
Minäkin muistan lukeneeni tästä, olisiko ollut Hrustsovin elämäkerrasta. Stalin oli menettänyt täysin toimintakykynsä ja mutissut jotain tyyliin "Olemme tuhonneet kaiken, minkä toveri Lenin loi". Tämä halvaantuminen tietenkin pahensi entisestään puna-armeijan katastrofaalista tilannetta sodan ensimmäisen parin viikon aikana. Jollain ihmeen konstilla Stalin sitten kokosi itsensä ja suoritutti valtaisan ihmisten ja tuotantolaitosten evakuoinnin aikataululla, joka kyseisen opuksen mukaan sai aluksi aikaan "Raamatullisen mittakaavan kaaoksen".
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Stalinin datsallepaosta ja epäilyksistä noutajien motiivien suhteen olen muistaakseni kuullut ensimmäisen kerran ylä-asteen historianopettajaltani (erään nimeltämainitsemattoman nimimerkin mielestä lähde olisi siis täysin väärä ja tieto lähteestä johtuen ehdottomasti valheellista).

1930-luvun Saksassa eläneenä olisin todennäköisesti ollut osa suurta massaa kansallissosialistien takana. Tuskin mitenkään erityisen sisällä poliittisessa järjestelmässä, mutta uskon että Versaillesin häpeärauhan ja 20-luvun talouskaaoksen jälkeen kansallissosialistien lupaukset yhdistettynä globaalisti parantuneeseen taloustilanteeseen (josta natsit luonnollisesti ottivat kaiken krediitin irti) olisivat varmasti kiehtoneet. Patavanhoillinen koululaitos olisi lisäksi valmistanut henkisesti tietynlaiseen ksenofobiaan (myös sisäisiä vähemmistöjä kohtaan) ja vahvaan uskoon isänmaan ylivertaisuudesta, vaikka maailmansodassa turpaan tulikin. Isänmaallisessa hurmoksessa olisi todennäköisesti tullut myös hurrattua ennen sotaa tapahtuneiden alueliitosten johdosta, sekä vielä enemmän sodan alkuvaiheen menestyksestä haltioituneena.

Isäni (jo edesmennyt) eno osallistui muuten Berliinin olympialaisiin nuorisourheilijana, kertoi että tunnelma oli totaalisen hypnoottinen ja kun suuri massa alkaa huutamaan Heil Hitleriä, niin siinä vaan huutaa mukana massahurmoksessa.

Neuvostoliitto oli huomattavasti erikoisempi paikka mielestäni esikuvaksi etenkin länsimaalaisille. Huolimatta 30-luvun terrorista (josta liikkui tietoja jo melko tuoreeltaan ja esimerkiksi intomielinen kommunisti Arvo "Poika" Tuominen otti pesäeron Neuvostoliitosta 30-luvun lopulla ja mm. kieltäytyi tarjotusta Terijoen hallituksen ministeripestistä), Neuvostoliitto oli ilmeisesti aito ihannevaltio todella monelle ihmiselle sekä maan sisällä, että ulkopuolella. Tästä kertovat esimerkiksi useat suomalaiskommunistit, jotka toimivat N-liiton hyväksi sota-aikana (ja palasivat perustamaan SKP:n Suomen osastoa sodan jälkeisessä vallan uusjaossa, jos olisivat osanneet olla sotkematta välejään Staliniin, olisivat epäilemättä saaneet aikaiseksi yksipuoluejärjestelmän ja "Suomen sosialistisen neuvostotasavallan" tai vähintään "Suomen demokraattisen tasavallan"). Näiden ihmisten täytyi tietää ehdottomalla varmuudella ensinnäkin N-liiton harjoittama valtioterrori, että se että terrorin kohteet valikoituivat käytännössä sattumanvaraisesti ja ainoastaan Stalin oli täysin varmasti suojassa terrorilta. Esimerkiksi Otto-Wille Kuusisen vaimo päätyi gulagille vuosiksi 38-55, eikä OW tehnyt elettäkään vaimonsa vapauttamiseksi (tekemättömyyteen on toki voinut vainojen pelon lisäksi vaikuttaa se, että Otolla oli nuorempi muija pykälässä eikä varsinaiselle vaimolle välttämättä riittänyt lämpimiä tunteita).

Neuvostoliitto tuntuu jo oletusarvoisesti niin synkeältä (ja vastenmieliseltä) paikalta, etten pysty parhaalla tahdollanikaan näkemään itseäni ko. järjestelmää kannattamassa. Toki en olisi mihinkään vastarintaan ryhtynyt jos tuonne olisin joutunut, vaihtoehdot siis pyrkiä kaikessa hiljaisuudessa karkuun kyseisestä paikasta. Minun on vaikea nähdä, että mikään määrä valtiollista propagandaa olisi saanut ylistämään tuota järjestelmää, kun järjestelmän epäkohdat olivat kuitenkin aika ilmiselvästi nähtävissä tuoreeltaan (toisin kuin Saksassa).
 

Geezer

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK. Sympatiat Kuopioon ja Lappeenrantaan.
Minun on vaikea nähdä, että mikään määrä valtiollista propagandaa olisi saanut ylistämään tuota järjestelmää, kun järjestelmän epäkohdat olivat kuitenkin aika ilmiselvästi nähtävissä tuoreeltaan (toisin kuin Saksassa).

Vielä vaikeampaa on ymmärtää, miksi tuon järjestelmän ylistäjiä löytyi ja löytyy rajan tältäkin puolelta. Yhtään vähemmän ihmeellistä ei ole se, että tuon järjestelmän ylistäjä äänestettiin kahteen otteeseen Suomen presidentiksi, tai kuinka entisiä taistolaisia valitaan edelleen Arkadianmäelle ja Euroopan parlamentiin.
 

hermoraunio

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Vielä vaikeampaa on ymmärtää, miksi tuon järjestelmän ylistäjiä löytyi ja löytyy rajan tältäkin puolelta. Yhtään vähemmän ihmeellistä ei ole se, että tuon järjestelmän ylistäjä äänestettiin kahteen otteeseen Suomen presidentiksi, tai kuinka entisiä taistolaisia valitaan edelleen Arkadianmäelle ja Euroopan parlamentiin.
Minua ihmetyttää myös se, miten osa noista entisistä stallareista näyttää jättäneen noteeraamatta kokonaan NL:n romahduksen ja hallintomallin vaihdoksen Venäjällä. Vaikka nykymeininki on lähempänä sitä jokaisen kunnon kommarin kauhua eli fasismia kuin sosialismia, niin Venäjä tuntuu edelleen olevan se hyvä ja länsimaat paha. Elättelevätkö sitten toiveita kommunismin paluusta, ovathan kommunistit Venäjän suurin oppositiopuolue, vai onko pääasia vain vanhasta muistista vastustaa kaikkea läntistä.
 

Blöö

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Blues, Kiekko-Espoo
Olen tätä useasti minäkin miettinyt, ja tullut melko samanlaiseen lopputulokseen. Kun ihmiset ensin saadaan vakuuttumaan koko elämäänsä, läheisiään ja heidän hyvinvointiaan uhkaavista ulkoisista uhkista, niin useimmat haluavat tehdä asialle jotain. Kun sitten se muu paska annostellaan sopivasti matkan varrella, niin sitä junaa onkin vaikea pysäyttää enää siinä vaiheessa, kun touhu alkaa epäilyttää.

Olen aika huolissani siitä, että tuossa itärajan takana näytettäisiin yritettävän keitellä tällaista keitosta tälläkin hetkellä. Ainakin minusta yhtäläisyyksiä 30-luvun Saksan kansallissosialismiin on hälyttävän paljon. Muun muassa kansallistunteen kohotus ja koettujen nöyryytysten korostaminen, ulkoisten uhkien lietsonta, etnisten venäläisten väitetty väärinkohtelu naapurimaissa ja poliittisten vastustajien raivaaminen pois tieltä joko tekaistuilla syytteillä ja vankeustuomioilla tai yksinkertaisesti väkivalloin. Verrataanpa vaikka Bäckmanin Venäjän mediassa esittämiä tarinoita Suomen etnisin perustein huostaanottamista ja keskitysleireille lähettämistä venäläislapsista tai nuoren fasistipoliitikon murhaamasta venäläisnaisesta siihen uutisointiin, jota 30-luvun natsi-Saksassa nähtiin Puolan saksalaisvähemmistön kokemista vääryyksistä. Ehkä olen vainoharhainen, mutta minua nämä yhtäläisyydet kylmäävät ihan oikeasti.
Kun avasin ketjun, oli mulla myös taka-ajatuksena etsiä yhtäläisyyksiä tämän päivän Venäjän ja ketjun aiheena olevien diktatuurien kesken. Tämä lähinnä siksi, että olen itse näkevinäni yhtäläisyyksiä siinä, miten johtaja, ideologia ja uskonto näissä järjestelmissä ovat suhteessa toisiinsa. Venäjällä ideologia on patrioottisuus, näin kauniisti ilmaisten. Johtaja on erehtymätön ja uskonnot toimivat vain hallinnon asettamissa raameissa. Aate vertautuu Jumalaan ja koska kaikki on yhteiskunnassa aatteelle alisteista, aate määrittää säännöt ml. moraalin. Myönnän Venäjän olevan tässä suhteessa aika mieto keitos edeltäjiinsä verrattuna. Täytyy kuitenkin muistaa, että se on vielä voimissaan ja siksi pelottavin.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
...
Venäjällä ideologia on patrioottisuus, näin kauniisti ilmaisten. Johtaja on erehtymätön ja uskonnot toimivat vain hallinnon asettamissa raameissa. Aate vertautuu Jumalaan ja koska kaikki on yhteiskunnassa aatteelle alisteista, aate määrittää säännöt ml. moraalin. Myönnän Venäjän olevan tässä suhteessa aika mieto keitos edeltäjiinsä verrattuna. Täytyy kuitenkin muistaa, että se on vielä voimissaan ja siksi pelottavin.
Toisaalta Venäjällä ollaan vielä rakennusvaiheessa, eli lopullinen aikaansaannos tullaan todennäköisesti näkemään vasta tulevaisuudessa (oletuksella että mitään erikoisempaa ei pääse tapahtumaan, mikä totaalidiktatuurin ja hurmoshenkisen aatteen luvatun valtion rakentamisen lopettaisi). Venäjällä kirkko on voimissaan ja kirkon johtohahmot erittäin hyvää pataa johtoklikin kanssa. Kansalaisia pidetään kurissa ja herran nuhteessa ja väärin ajattelevia leimataan "valtion vihollisiksi" (termi jonka luulisi kalskahtavan aika ikävästi neuvostoaikoina eläneiden korviin, mutta ilmeisesti aika on kullannut muistot ja "kyllä se Nemtsov kohtalonsa ansaitsi"). Vihollisia haetaan sisältä (homot, vähemmistöt, "väärät" oligarkit) ja ulkoa (NATO, USA, kaikki muutkin poislukien Pohjois-Korea ja varauksin Kiina, tosin venäläiset eivät sinänsä hyvin rasistisena väkenä kiinalaisista pidä ihmisinä lainkaan ja tuskin p-korealaisiakaan kovin korkealle arvostavat) ja valtion virallinen totuus toitottaa näiden vihollisten pahuudesta ja Venäjän moraalisesta ylivertaisuudesta jatkuvalla soitolla. Venäjä ei vielä ole saavuttanut Neuvostoliiton tai Natsi-Saksan tasoa, mutta uskoisin että nykytilanteesta ollaan vielä menossa useampi pykälä syvemmälle valtiojohdon haluamaan suuntaan (eli hurmoshenkiseen uskonnollisuudella höystettyyn äärikansallismielisyyteen jossa johtaja on Johtaja Jumalan armosta ja viemässä Venäjää kohti uutta kultaista aamua sorron yöstä).
 
Suosikkijoukkue
Paikalliset, nykyinen ja entinen
Yle Areenan tarjontaa selatessani löysin neliosaisen (4 * n. 50 min) dokumenttisarjan Kolmas Valtakunta jonka eka osa parhaillaan pyörimässä. Vinkkinä aiheesta kiinnostuneille.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Vielä vaikeampaa on ymmärtää, miksi tuon järjestelmän ylistäjiä löytyi ja löytyy rajan tältäkin puolelta. Yhtään vähemmän ihmeellistä ei ole se, että tuon järjestelmän ylistäjä äänestettiin kahteen otteeseen Suomen presidentiksi, tai kuinka entisiä taistolaisia valitaan edelleen Arkadianmäelle ja Euroopan parlamentiin.
Kommunismin kannattajia oli aikoinaan paljonkin poliitikkojen piirissä, koska neuvostomyönteisyys saattoi avata tien jopa ihan Suomen poliittiselle huipulle. Kertoo NL:n voimakkaasta valta-asemasta Suomen politiikassa.

Noita vanhoja stallareita/taistolaisia äänestetään Arkadianmäelle ihan vain sen takia, että suuri osa äänestäjistä ei tiedä ehdokkaansa taustoja. Vaikkapa nyt joku Satu Hassi. Harva ihminen politiikan aktiiviseuraajien ulkopuolelta tietää hänen taistolaisajoistaan. Eivätkä nämä entiset kommarit ymmärrettävistä syistä puhu juuri mitään menneisyydestään.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Natsien hirmutekoja on esitelty julkisuudessa melkoisen tarkasti viimeiset 70 vuotta, mutta Stalinin vainoista ei muistaakseni ole kovin yksityiskohtaisia dokumentteja ihmeemmin näkynyt. Tapettujen lukumääristä puhutaan, samoin "vankileirien saaristoista", Vienanmeren kanavahankkeesta yms, mutta sinänsä ei mielestäni ole juuri siitä puhuttu, että ihmisiä tapettiin täysin tietoisesti (eli korkea kuolleisuus ei johtunut pelkästään karuista olosuhteista, kovasta työstä yms). Muistelisin katsoneeni viime vuonna dokumentin, jossa kerrottiin venäläisestä vankilasaaresta. Saaressa ei ollut oikeastaan mitään fasiliteetteja lauttalaiturin lisäksi ja sinne kuskattiin tuhansia ihmisiä olemaan keskenään. Luonnollisesti käytännössä kaikki kuolivat (nälkään tai ruuaksi tapettuna) ja sitten vaan uusi lastillinen asukkeja saarelle. Jos tuhoamisleirin määritelmä ei tuossa täyty, niin ihme on.
 
Suosikkijoukkue
Paikalliset, nykyinen ja entinen
Yksi aika hyvin em. tekoja dokumentoiva teos on järkälemäinen Kommunismin Musta Kirja. Löytyy minun kirjahyllystä ja on tullut kahlattua läpi. Kirjassa käydään kattavasti läpi kommunismin ajan tapahtumia ja ennen kaikkea kommunistista valtioterroria kaikissa ko. aatteen omaksuneissa valtioissa.

Venäjällä muuten ollaan Putinin aikana otettu kovasti takapakkia noiden aikojen tutkimisessa ja dokumenttien julkaisemisessa. Novaja Gazetan mukaan 45% Venäjän kansalaisten uskoo stalinismin uhrien olleen oikeutettuja. "Levada Centerin" sosiologisen tutkimuksen mukaan tämä ilmiö on suoraa jatkoa sotilaallis-isänmaalliselle liikkeelle, joka on viime aikoina leimannut Venäjän yhteiskuntaa. Novaja Gazeta on Venäjän tunnetuin liberaalilehti. Useita sen toimittajia on surmattu. Levada Center taas on Venäjän luotettavimpana pidetty tutkimuslaitos.
 
Natsien hirmutekoja on esitelty julkisuudessa melkoisen tarkasti viimeiset 70 vuotta, mutta Stalinin vainoista ei muistaakseni ole kovin yksityiskohtaisia dokumentteja ihmeemmin näkynyt.

Tämä johtuu siitä, että Stalin voitti sodan, kun Hitler hävisi. Stalin ei pelkästään voittanut sotaa, vaan osasi mediassa pelata pelin vielä niin, että natseja syytettiin kaikesta pahasta mm. sodan aloittamisesta. Esim. hyökkäys Puolaan oli sekä natsien että NL:n yhteinen projekti, mutta Stalin ovelasti viivästytti hyökkäystä 2vk:lla, jolloin kansainvälinen media sai sellaisen kuvan, että natsit aloittivat sodan. Kuitenkin Stalin hyökkäsi Puolaan ja saavutti tavoitteensa.

Hitler teki jatkuvasti täysin typeriä ratkaisuja. Viimeinen niitti oli täysin turha hyökkäys merkityksettömään Stalingradiin. Imagosyistä Hitler halusi Stalingradin nurin. Sekin epäonnistui. Sota olisi vielä voinut kääntyä Kurskin taistelussa ja siinä natsit olivatkin voitolla, mutta sitten jälleen Hitler teki typerän päätöksensä kenraalien vastustuksesta huolimatta veti joukkoja pois Etelä-Italiaan ja myös Kurskin taistelu hävittiin. Siitäkin huolimatta, että liittoutuneet olisivat päässeet etelästä vaikka Berliinin saakka, Kurskin taistelu oli aivan ratkaiseva ja se olisi pitänyt voittaa keinolla millä hyvänsä, sillä se olisi pysäyttynyt NL:n pyrkimykset ja vapauttanut ison joukon armeijaa länsiliittoutumaa vastaan. Sillä jos Kurski olisi voitettu, Wehrmact olisi pystynyt ottamaan, vaikka sen Berliinin takaisin.

Kaikki johtuu Hitleristä ja tämän korpraalin typeryydestä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös