Gerodz kirjoitti:
Sen enempää seuraamatta, niin en tiedä millainen henkilö siellä Nashvillessa on ollut joukkuetta kokoamassa, mutta ainakin paperilla tuntuu olevan hyvin tasapainoinen paketti.
David Poile on mies, jolle voi kaikki Predators-fanit voivat lähettää kiitoskorttejaan joukkueen tämän hetkisestä tilasta.
Entisen Canucks-manageri Bud Poilen poika David Poile tuli Nashvillen manageriksi jo vuonna 1997 ja on rakentanut tästä lähtien joukkuettaan kärsivällisesti nuorten pelaajien varaan. Predators on ollut alusta saakka nuori ja energinen joukkue ja vaikka monet fanit ovat toivoneet vuosien aikana kovia hankintoja vapaiden agenttien markkinoiden kautta, Poile on edennyt pitkälle kärsivällisesti omien varausten kautta menestykseen.
Vasta lähivuosina Poile on hankkinut varauksilla ja hyvillä kaupoilla rakentamansa rungon ympärille laadukkaita vahvistuksia, kuten Paul Kariyaa ja Steve Sullivania. Näiden avainhyökkääjien kohdalla Poilen tekemät sijoitukset ovat järkeviä: ykkösketjun hyökkääjä Sullivan hankittiin Chicagosta kahta toisen kierroksen varausta vastaan ja Kariyan kanssa tehtiin sopimus silloin, kun miehen markkina-arvo oli hänen uransa matalin.
Nashvillen joukkue muodostuu kuitenkin edelleen Poilen kärsivällisesti rakentaman perusrungon ympärille. Ykkösmaalivahti Tomas Vokoun siirtyi kantrikaupunkiin vuoden 1998 laajennusdraftissa...Kimmo Timonen hankittiin Los Angelesista vuonna 1998 vaihdossa tulevaisuudessa sovittavaan lounaaseen...Marek Zidlicky (ja Rem Murray+Tomas Kloucek) hankittiin Rangersilta vuonna 2002 vaihdossa epätasaisesti pelanneeseen Mike Dunhamiin...ja lisäksi mikä tärkeintä, joukkue on onnistunut omissa varauksissaan hienosti.
Vuodesta 2000 lähtien Nashville on napannut ensimmäisellä kierroksella Scott Hartnellin (6.), Dan Hamhuisin (12.), Scott Upshallin (6.), Ryan Suterin (7.), Alexander Radulovin (15.) ja Ryan Parentin (18.). Näistä pelaajista jokainen nuorta puolustajaa Parentia lukuun ottamatta tulee kuulumaan Predatorien tulevan kauden joukkueeseen - harvinaisen onnistunut suora NHL-joukkueelle.
Ja tämä yllä mainittu sarja saa vahvan lisämausteensa, kun miettii Nashvillen muita varattuja pelaajia: vuoden 2005 draftista Teemu Laakso (78.) ja Cody Franson (79.), vuoden 2003 draftista Kevin Klein (37.) ja Shea Weber (49.), vuoden 2001 draftista Jordin Tootoo ja Mikko Lehtonen (271.), vuoden 1999 draftista Adam Hall (52.) ja Martin Erat (191.), vuoden 1998 draftista David Legwand (joka on tosin ollut pettymys varausnumeroon nähden (2.).
Predatorsin varauksia katsellessa silmiin pistää erityisesti vuoden 2003 drafti, jolloin joukkue onnistui kaappaamaan peräti kolme tulevaisuuden puolustajaa (Suter, Klein ja Weber). Tämä varausvuosi oli koko NHL:n mittapuulla mitaten harvinaisen onnistunut varaustilaisuus yhdelle joukkueelle ja tämä tilaisuus turvaa (yhdessä vuoden 2001 ykkösvarauksen Dan Hamhuisin kanssa) myös joukkueen tulevaisuuden lahjakkaan puolustuksen.
Nashville on muuten siinä(kin) mielessä erikoinen organisaatio, että samalla kun David Poile on toiminut koko seuran historian ajan joukkueen managerina, seuraa on valmentanut koko tämän ajan Barry Trotz. Kahdeksan kautta samassa organisaatiossa on hyvin pitkä aika kenelle tahansa valmentajalle ja usein naama kuluu tässä ajassa liikaa, mutta Trotz tuntuu nauttivan vahvaa luottamusta seuran sisällä.
Ehkä joukkueen sopivalla vaihtuvuudella on tähän myös osansa. Lisäksi joukkueessa ei ole pelannut vuosien aikana suuria megatähtiä, jotka olisivat tienneet paikkansa organisaatiossa liiankin hyvin. Trotzin aikana Predators on ollut liikkeellä aina nuorella ja energisellä joukkueella ja tämä joukko on myös sopeutunut hyvin miehen käyttämään "kovaan ja aggressiiviseen 1-2-2" puolustustaktiikkaan, jonka turvin Predators on pyrkinyt kääntämään nopeuteensa turvaten peliä keskialueella nopeasti. Laiskoja, omaan pussiin pelaavia megatähtiä tämä taktiikka ei olisi suosinutkaan.
Jatkossa kysymykseksi nousee kuitenkin jossain vaiheessa se, että kuinka kauan Trotzin naama kestää joukkueen kopissa, kun menestystä alkaa tulla (tällä nipulla tätä on lähes pakko tulla) ja nuoret pelaajat haluavat kukin omilla tahoillaan koko ajan suurempaa roolia menestyvän joukkueen sisällä. Onko Trotzista käsittelemään menestyvää joukkuetta samalla tavalla kuin keskitason tai sen alapuolella olevaa joukkuetta?
Sen verran muuten vielä ensi kaudesta toisintoa, että on hyvin mielenkiintoista nähdä mitä joukkue suunnittelee hyökkäyspäänsä suurimman lahjakkuuden Alexander Radulovin varaan. Menneellä kaudella Radulov valittiin Kanadan junioriliigojen parhaaksi pelaajaksi ja minäkin avasin hänen suhteensa silmäni aivan uudella tavalla - niin huikeita yksilösuorituksia Q:ssa läpi kauden. Olen varma, että jossain vaiheessa Raduloville tullaan antamaan näyttöpaikka ylhäällä, mutta aukeaako tämä heti alussa?
Veikataan Radulovia kuitenkin kokoonpanoon heti alusta saakka:
Kariya - Arnott - Erat
Sullivan - Legwand - Dumont
Hartnell - Vasicek - Radulov
Upshall - Smithson - Tootoo
Hordichuk
