Niin, kaverin kanssa olemme tosiaan pelailleet Lepuskissa jo viime vuosituhannelta lähtien aktiivisesti ja kaikenlaisia tapauksia jäillä on nähty.
Koska me molemmat pelailemme lähinnä huviksemme ja enemmän fair-play-hengessä kuin henkilökohtaista glooriaa ja musertuneitten jääkiekkouraunelmien lievitystä hakevat henkilöt, olemme miettineet hyvää tapaa määritellä pelikenttien sopivuus normaaliin pelailuun.
Tätä varten tuotekehittelyn alla onkin Spede-o-meter(tm) (vastedes SOM).
SOM:n osasina olisivat webbivideokamera ja mikrofoni, jotka kuvaisivat ja äänittäisivät kentän tapahtumia. Dataa analysoitaisiin siten, että videoista määritettäisiin pelaajien luistelunopeutta ja kynäilystä syntyvän äänen taajuutta[Megakovalev] yhdistettynä sirklaussyklien kestoon ja intensiteettiin.
Täten voisi kotikoneella tarkastaa onko kentällä pelaajia, joitten pelilliset kyvyt yleensä johtavat rasittaviin höntsäpeleihin, joissa yksi pitää kiekkoa ja muut toivovat että kiekko päätyisi omien pelaajien lapoihin muutenkin kuin vastustajan riistettyä kiekon ja toimitettua sen nopean hyökkäyksen jälkeen omaan maaliin.
Legendoista tosiaan jo esitellyn "Konitsivan" lisäksi olemme bonganneet muutamia vakikavereita.
Sinitakki, kuten jo mainitsin, on kaikista ylväin ilmestys. Todellinen joukkuepelaaja, hyökkääjän henkilökohtainen helvetti puolustaessaan ja puolustajan painajainen hyökätessään. Ikää ehkä tällä hetkellä 35+ vuotta ja vauhtia riittää. Sinitakki pelaa kohtalaisen lyhyellä mailalla, mutta kobran lailla maila singahtaa riistoon juuri kun luulit päässeesi ohi.
Tunnistusta helpottavat: Sininen (matta) college/fleece-paita/takki, kaulasuojus.
TPS, lyhennelmänä TuuliPukuSpedestä, taas on vastakkainen esimerkki kroonisesta itsekkyyssyndroomasta. Aikanaan ko. pelaaja pelaili yhdessä ja samassa Addyn? tuulipuvussa ja kynäili sekä omia että vastustajia, bravuurina oman maalin kierto hyökkäysalueelta käsin, ettei vain tarvitsisi syöttää kenellekään. TPS:n seuralaisena oli Adjutantti, uskollinen kumppani, jonka taidot eivät kuitenkaan olleet mestarin veroisia. Adjutanttikin taisi saada lopulta palkintonsa, kun TPS luovutti legendaariset vermeensä hänelle (tai no, laskimme vain 1+1 kun TPS:ää ei näkynyt ja adjutantti pelasi samannäköisissä Addyn verkkareissa).
Onpa TPS näemmä viime vuosina käynyt myös tanssitunneilla, koska niin koreasti "toinen jalka" (vrt. tukijalka) nousee twist-askeleeseen kynäilyn aikana.
Taitava kuin mikä, mutta pelinäkemys höntsäpelien ideasta (tm. Platon)pelailee Pluton pimeän puolen korttelisarjaa.
Tunnistusta helpottavat: Kynäilyn taajuus yli 15 Megakovaleviä.
"Isä-poika duo" oli muutaman vuoden ja muutaman pelikerran hupaisa ilmestys, missä ilmeisesti oman lätkäuransa hukannut isä ruoski poikaansa jatkuvasti ja nalkutti jokaisesta virheestä. Eivät ehkä ole legendoja sanan varsinaisessa mielessä, mutta joka kerta kun parivaljakkoa jäällä näki, niin lähinnä samaan aikaan nauratti ja säälitti.
Huolimatta sadoista pelikerroista, niin eipä noita pelaajia niin montaa ole mieleen jäänyt, mutta ensi kauteenhan on enää seitsemisen kuukautta aikaa.