Nappaako ulkojäät?

[Twite]

Taidankin lähteä tästä lämimään paikoiltani tuonne lähikaukaloon. Jaa miksikö? No, en osaa muutakaan (enkä kyllä tuotakaan) eikä ole mitään kiinnostusta 'kehittyä jääkiekkoilijana'. Lämäily vaan on yksinkertaisesti kivaa, vaikka sitä ei osaakaan. Tietysti huomioiden muut, tilaa on oltava runsaasti meikäläisen tarkkuudella. Ja laukausten laadun nolouden vuoksi muutenkin olisi hyvä mitä vähemmän porukkaa paikalla on.

 

[KukaMitäHäh?]

Lämärit suoraan syötöstä ovat myös ihan hyviä (paitsi, että ne tahtovat mennä aina 12 metriä maalin ohi ja sehän on vain ja ainoastaan mailan vika...)
Kuten sanottiin, lämäri puolen kentän vauhdilla tarkoituksena saada kiekko kohoamaan ropellina ylämummoon ei kehitä mitään...
Rannari on kunkku veto, siitä ei pääse mihinkään. Rysty taas ainakin itselläni on vaikeahko. Välillä lähtee kova veto pitkältäkin nousevana kiekkona maaliin, mutta ne 70% rystyvedoista on yleensä semmoisia voimattomia vippejä.

Kikkailu on myös hauskaa. Semmonen hiseymäinen veivi maalin takaa on aika helppo ja nopea opetella. Rystypuolen veivi maalin edessä pyörähdyksellä on myös aika jännä. Höntsä-lätkän "vaatimuksiin" kuuluu myös osata jokunen jalkakikka yms.

 

[MC61]

Eiköhän kaikkien tule ulkojäillä tehdä ihan mitä haluaa. En minä sinne mene sen kummemmin jääkiekkoa harjoittelemaan, vaan tekemään juuri sitä mikä itsestäni kulloinkin hyvältä tuntuu.

Jos lukee jatkoaikaa provo-lasien läpi, voi kirjoitella tällaisia viestejä. Onneksi fiksut ihmiset osaavat ottaa ohjeita omiin tarpeisiinsa. Jääkiekkoa tavoittein pelaava varmasti ymmärsi mitä minä tarkoitan.

Ne, jotka haluavat lämiä kiekkoa paikoiltaan tai ottaa 50 metrin vauhdin ja lämätä pysähtyneeseen kiekkoon: vetäkää ne viisnollaykköset jalkaan, sitokaa chicago kakstonnisenne yhtä löysälle kuin aiemminkin ja pysykää poissa kaukalosta, ettei ketään - etenkään itseänne - satu. Isolla jäällä on tilaa teille. Niin, ja se rööki kannattaa pitää suupielessä myös urheillessa.

 

[Rapukäsi]

Tänään taisi olla viimeinen kerta ulkojäillä tänä talvena. Keli aivan loistava ja jääkin kohtuullinen, tosin kaukalon toiseen päätyyn paistava aurinko oli sulattanut laidan vieressä olevan jään sohjoksi, mutta ei haitannut menoa. Olivat vielä eilen jäädyttäneetkin kaukalon jään. Kyllähän tuolla vieläkin voisi muutaman kerran käydä, mutta taitaa kentän hoito kohtapuoliin jo loppua. Tämän päivän saldona pari kadonnutta kiekkoa, mustelmaa sääreen ja helvetin hyvä fiilis.

 

[Kiileri]

Kyllä sitä ulkojäillä tulee pyörittyy minkä omilta reeneiltä kerkeää.
Eniten pelailen Leppävaaran hyväksi huomatulla kentällä, mutta kyllä ne parhaat pelit löytyvät melkeipä poikkeuksetta Oulunkylän tekojääradalt. Siellä on joka kerta kenttä ihan täynnä vähän vanhempia ja vähän nuorempia kavereita ja aina pääset peleihin mukaan. Juuri Ogelissa sattui hauska juttu kuluneena talvena kun kaverieni kanssa mentiin kysymään asiallisesti,
- voitaisko päästä peliin mukaan?
Menee hetki kun pakkina pelaava kaveri toteaa
- venatkaa hetki!
Tulee hyökkäys hänen päätyynsä ja vastustaja tekee maalin siinä vaihees tämä kaveri alkaa potkia meidän kamoja (reppuja ja mailoja) ja huutaa meille pää punasena
- menkää nyt jumalauta muualle!!

Vaikkemme edes häirinneet peliä millään lailla, mutta siinä vahvistuu vain se väite että miehet käyttäytyvät kuin pikkulapset kun peli ei kulje.
Noh sitten menimme kysymään toiselt maalilta siellä "ulkojääpappa" sanoi että mukaan vaan ja laittoi pelin hetkeksi poikki. no meitähän on moneen junaan :)

 

[Alex]

Varmaan kolmisenkymmentä kertaa on tullut tänä talvena pelattua ja mustelmiin on jo ehtinyt tottumaan. Myös penkat on tulleet tutuiksi. On tää vaan niin helmi laji nimen omaan ulkojäillä pelatessa, kun ei ole kaukaloa tiellä estämässä taklauksia penkkoihin.

Toivottavasti pääsee vielä huhtikuussa pelaileen, se olis jo jotain!

 

[Kiileri]

"Härski"

Olin viime talvena kaverini kanssa kantapaikassamme lepuskin ulkojäällä pelailemassa, suunnittelimme pois lähtöä kun paikalle säntää kauheen innostunut sellane vähä yli kakskymppinen kaveri. Tää rupee touhottaa niin helvetisti kyselee millo tääl on parhaat pelit monen aikaan ja kummassa kaukalossa, millasii pelureita tääl käy yms.. No ennen ku tää kaveri oli ees laittanu putkii jalkaan se keräs lepuskin takakaukaloon aika ulkojääpeleihin nähden aika tasokkaan ryhmän. No kun tää kaveri vihdoin ite tuli jäälle niin kaikki halus totta kai nähdä millanen tekijä tää ite on. Suu käy tuhatta ja sataa ja kaveri tulee oikeestaa junnumaila kädessä jäälle. Kattelin siin vaihees et mitäköhän tästäki sitte tulee..?

No pelit laitettiin pystyyn ja kaikki oli aika ällikällä lyötyjä kun tää kaveri näytti olevan tekijämiehiä. Kaverilla oli erityisen pehmeät kädet joten me nimettiin kaverin kanssa tää heppu sen takia "Kädeksi". Nojoo kylhän se on helpompi käsitellä limppuu säbämailanpitusel mailal.. Mut ei siinä mitää niin ku sanoin hyvä pelaamaanhan tää sälli oli ja ennen kaikkea pelas todella suurella sydämellä.. ja helvetin hikisellä ja haisevalla takillakin. Käsi heitti kyllä välillä aivan loistavia lättysyöttöjä joita oli kiva laittaa byyriin. No sitte ku oltiin väännetty näitä pelejä se parisen tuntia nii alkoi kato käymään ja pelit kuivu kasaan.

Siinä vaiheessa mentiin kaverin kanssa toiseen kaukaloon laukomaan. No käsi bongas meidät ja tuli juttelemaan. Se oli heti huomannu että me pelataan lätkää iha joukkueessa. Siin vaihees Käsi alkoi antamaan tälle mun kaverille kesäharjoitteluvikkejä.. ja ne oli todella kuulemisen arvoisia. Niissä oli suureksi osaksi iha asiaa niinku
-Hypi niin vitusti! Hypi kaikkia loikkia ja aina ylämäkeen! Sillee sä kehität ittees eniten!
-Juokse spurtteja ja sellasii vajaan kilometrin mittasii pyrähdyksii!

Nää pointit oli iha lupaavia, mutta sitte alkaa tulla sitä tekstii mihi pitää suhtautua pilke silmäkulmassa.. alkuun se kysyi meiltä mite reenaamme kesäl kiekonkäsittelyä. Siihen vastattiin ettei nyt niin kauheesti että kesäisin meillä on ollu tapana pelata kaveriporukal säbää tossa iha vieres. Siel on ollu sairaan hyvät peli yms.

-Ei jumalauta salibandy on perseestä! Niin paska laji! Sen vois työntää sinne syvälle..
No me kysytään totta kai mitäh!? miksi se on paska laji!?
- Siinä lähtee kiekkoilijoilta kyky käsitellä kiekkoa. Sen sijaan että juoksette sen naurettavan reikapallon perässä tulkaa kesäl Väiskin kentälle vääntää kunnon tossulätkää siel on niin hyvät pelit!

Sitte se selittää meille millasella pallolla tossulätkää pelataan ja kuinka hyvää reenii se on lätkää varten..
Ei siinä mitää. Sitte kysyttiin mitä mieltä se on puntista ja pitkistä lenkeistä.
-Puntti on tossa iässä ihan turhaa rikotte vaan selän ja plaaplaaplaa.
-Pitkät lenkit siis 5-10km on aivan turhia niistä ei oo lätkäpelaajalle mitää hyötyä!

Tässä vaiheessa kaveri rupes tuntumaan iha täydeltä vitsiltä. No samal ku se selosti kesätreeneistä, se esitteli meille rannariaan ja ennen kaikkea rystyvetoa.
-Rystyltä Sundiinikin ne maalit tekee se on sen ase suomalaiset pelaajat laukoo ihan liian vähän rystyltä. Kattokaa tätä vetoo kohta rupee olee kuosissa!
Aikamoiset ripulirannerystyt se heitti siitä alaviikseltä iha ylämummoon ja nosti vielä kädet pystyyn sen jälkeen! Sitte me alettiin kyselee että millane pelaaja tausta hänellä itellään on.

-Pelasin IFK:ssa C:ssä ja B:ssä Surenkinin Veskun alaisena. Aivan loistava valmentaja! A:n pelasin Karhu-Kissoissa (Noihin aikoihin Kakilla oli oikeesti iha kova A)
Näitä vasten täähän vaikutti iha pelimieheltä, mutta sitte tulee taas aallonpohja kun tää rupee selittää että tekee kam päkin ja nousee vielä liigaan parin vuoden sisällä. Treenaaminen on alkanu... yms. No katto sitä jätkää nii ei se kyllä mitää hirveesti ollu reenaillu. Ja pieni kessin alkukin löyty..
No me kysytään että mites helvetissä sä aiot tehdä sen kam päkin ja miten luulet pääseväs liigaan sillä iällä..?

-Ei se oo iästä kiinni kyl kykyjä löytyy ja treenaaminen on alotettu! Heti ku toipuu harjotteesta alkaa toinen!
Se toipumisväli tais olla aika pitkä. Ku ei saatu enää pelejä kasaan Käsi menee kaverinsa autolle.. ja mitäs pojat? No yhet bisset totta kai! Kyllä on palautusjuomien palautusjuoma!

Näin tän kaverin tänä talvenaki, mutta hänen kantapaikassaan ogelissa. Sielläki sama meno kauhee luijuminen ja se sama saatanan hikinen takki. Mutta nyt se oli menny ja ostanu uudet hanskat ja mailan! Pelaaminen näytti samalta hyvät kädet ja huippusyötöt. Tulin parin kaverin kanssa ziigaamaan kun tää pelas yhessä pelissään.. Otti kiekon jallitti kaks kaverii ja anto maalin eteen nätin lätyn joka tippu suoraan lapaan. Samal huutaen -laita sisään! Kun tilanteest ei tullu maalia Käsi nostaa katseen maasta ja kattoo nokka pystyssä ilmeellä "näitkö noi kynät ja ton 3 metrin rystylätyn?" Mikään ei ollu muuttunu..

Jotta tulis todettuu että kyllä maailma on pieni.. niin tossa kuukaus sitte näin kaverin ku meillä oli treenit. Käsi oli tullu granin hallille. Kelasin että täältäkö se alottaaa kampäkin? =) Ei iha se oli tullu pyytää meidä koutsii mukaansa ulkojäille. No sitte Käsi juttelee Rondelle (meidä koutsi). Sen jälkee menin kysyy Rondelt et kuka jätkä tää on. No Ronde repee ja kertoo et se on yks Härski ja että ne pelas molemmat aikanaan IFK:ssa Surenkinin alaisuudessa. Sitte kerroin ensitapaamisestani Härskin kanssa niin Ronde putos ihan kunnolla ja totes
- Joo kyl se on aika hokifani, ei kannata ottaa sen juttui iha tosissaan :DD

 

[King]

Täällähän tuli puheeksi kiekkokenttien todelliset sankarit, ulkisjäiden legendat.

Kantapaikka se on minullakin ollut tuo maineikas lepuskin urtsi. Siellä on nyt n. 10 vuotta tullut pelailtua joka talvi. Joten käsitys paikan legendoista on kattava. Toki joku voi pitää sivullekirjoittanuttakin aika legendana, kun olen siellä useat sadat kerrat jo käynyt porukkaa veivittelemässä.

Legenda Konitsivasta

Niin, tarinahan kertoo todellisesta tosimiehestä, joka ihastutti ensimmäisiä kertoja jäällä tyylikkäässä kiiltävässä hopeisessa asusteessaan. Tuota näkyä katsoi ensin silmät sokaistuneina, ei ollut pikkupoika moista ennen nähnyt. Jäällä kaveri oli myös todella vaikuttava, japanilaiseen tyyliin vauhtia riitti ja suu kävi. Tavaramerkkinään kaverilla oli hieman erikoisempi tyyli käsitellä kiekkoa. Hän painoi mailansa suurella voimalla jäähän, niin kovaa melkein, että jäähän jäi oma jälkensä mailan lavasta. Ota siltä sitten kiekko pois.

Kavereiden kanssa sitten nimettiin kaveri ytimekkäästi Konitsivaksi, aika kekseliästä, sano. Joka talvena kun jäät kutsuu, niin aina sitä mielessään pohtii, josko Konitsevan jälleen näkisi. Ainahan sen on nähnyt! Hienon tästä kaverista tekee se, millä tavalla hän suhtautuu kiekkoon. Miehen arvostuksen saa kun häntä totaalisesti nöyryyttää viemällä häntä puikoista. Tähän EI ole kovin moni pystynyt! Minä kuulun siihen kunniakkaaseen joukkoon ja tempun tehtyäni koko muu joukko sympaattisia pelaajia kohahti suureen ääneen. Pelien tauottua konitsiva tuli sympaattisesti juttelemaan minulle ja kyselemään ikääni. Ei sitä kovin moni 16-kesäinen olekaan tuollaista pelikenttien tosimiestä onnistunut nöyryyttämään. Tästä tempusta onkin aikaa jo 6-vuotta, vieläkin kaihoisasti muistelen tätä, ehkä yhtenä suurimmista teoistani jääkiekon parissa.

Toisen tarinan voisin kirjoittaa myöskin varsin legendaarisesta hahmosta, sympaattisesta hammassuoja papparaisesta, joka pitää jääkiekkoa oivana kunnonylläpitämis-metodina. Siitä ehkä joskus toisten. Toki legenda on myös mahdollisesti nimimerkki varjo, jonka luulen jo paikantaneeni todelliseksi? henkilöksi, ehkä. Epäilykset on vahvat.

 

[jiihoo]

Samat henkilöt ovat minullekkin mieleen painuneet.

Täällähän tuli puheeksi kiekkokenttien todelliset sankarit, ulkisjäiden legendat.

Kantapaikka se on minullakin ollut tuo maineikas lepuskin urtsi. Siellä on nyt n. 10 vuotta tullut pelailtua joka talvi. Joten käsitys paikan legendoista on kattava. Toki joku voi pitää sivullekirjoittanuttakin aika legendana, kun olen siellä useat sadat kerrat jo käynyt porukkaa veivittelemässä.

Legenda Konitsivasta

Niin, tarinahan kertoo todellisesta tosimiehestä, joka ihastutti ensimmäisiä kertoja jäällä tyylikkäässä kiiltävässä hopeisessa asusteessaan. Tuota näkyä katsoi ensin silmät sokaistuneina, ei ollut pikkupoika moista ennen nähnyt. Jäällä kaveri oli myös todella vaikuttava, japanilaiseen tyyliin vauhtia riitti ja suu kävi. Tavaramerkkinään kaverilla oli hieman erikoisempi tyyli käsitellä kiekkoa. Hän painoi mailansa suurella voimalla jäähän, niin kovaa melkein, että jäähän jäi oma jälkensä mailan lavasta. Ota siltä sitten kiekko pois.

Kavereiden kanssa sitten nimettiin kaveri ytimekkäästi Konitsivaksi, aika kekseliästä, sano. Joka talvena kun jäät kutsuu, niin aina sitä mielessään pohtii, josko Konitsevan jälleen näkisi. Ainahan sen on nähnyt! Hienon tästä kaverista tekee se, millä tavalla hän suhtautuu kiekkoon. Miehen arvostuksen saa kun häntä totaalisesti nöyryyttää viemällä häntä puikoista. Tähän EI ole kovin moni pystynyt! Minä kuulun siihen kunniakkaaseen joukkoon ja tempun tehtyäni koko muu joukko sympaattisia pelaajia kohahti suureen ääneen. Pelien tauottua konitsiva tuli sympaattisesti juttelemaan minulle ja kyselemään ikääni. Ei sitä kovin moni 16-kesäinen olekaan tuollaista pelikenttien tosimiestä onnistunut nöyryyttämään. Tästä tempusta onkin aikaa jo 6-vuotta, vieläkin kaihoisasti muistelen tätä, ehkä yhtenä suurimmista teoistani jääkiekon parissa.

Toisen tarinan voisin kirjoittaa myöskin varsin legendaarisesta hahmosta, sympaattisesta hammassuoja papparaisesta, joka pitää jääkiekkoa oivana kunnonylläpitämis-metodina. Siitä ehkä joskus toisten. Toki legenda on myös mahdollisesti nimimerkki varjo, jonka luulen jo paikantaneeni todelliseksi? henkilöksi, ehkä. Epäilykset on vahvat.

Todella hauska lukea näitä. Itsekkkin olen koko 15-vuotisen ikäni Leppävaaran urheilukentällä kiekkoa veivaillut, minkä olen treeneiltä kerennyt. Loistava paikka pelata, mitä nyt jään kunto välillä vähän välttävä.

Nämä Kiilerin ja Kingin mainitsemat henkilöt ovat jääneet minullekkin mieleen. Päällimmäisenä tämä "Käsi". Vaikka miehellä on välillä hieman omaperäiset mielipiteet, niin silti pidän häntä aivan loistavana tyyppinä. Hän on niitä henkilöitä, jotka pitävät pelitaidoillaan ja asenteellaan nämä vanhan ajan ulkojäiden höntsypelit hengissä. Olihan se kieltämättä hauskan kuulosta, kun joka asiaan tältä kädeltä löytyi tiukka vastaus. Kysyit sitten miksi HPK on vuodesta toiseen menestyvä joukkue, miksi Leijonat ei menesty tai kumpi on parempaa Ingmannin vai Valion maito.

Tämä "Konitsiva" on myös mielestäni hauska tapaus. Jos nyt puhutaan siitä itämaisen näköisestä, New Yourk Rangers -pipoisesta kaverista, jolla on sellainen haalari päällä. Siinä on kyllä todellinen tahtopelaaja. Kädet käyvät kuin singerit, mutta suurimmaksi ominaisuudeksi muodostuu se sydän ja tahto, jolla hän pelaa jääkiekkoa. Muuten tämä hammassuoja-papparainenkin tuttu kasvo=)

Älkää nyt kukaan vaan ottako näistä "analyyseista" palkokasvia nenään. Ne olivat vain positiivisia, rakentavassa hengessä tehtyjä leikkimielisiä arvioita henkilöistä.

 

[Kiileri]

Toisen tarinan voisin kirjoittaa myöskin varsin legendaarisesta hahmosta, sympaattisesta hammassuoja papparaisesta, joka pitää jääkiekkoa oivana kunnonylläpitämis-metodina. Siitä ehkä joskus toisten. Toki legenda on myös mahdollisesti nimimerkki varjo, jonka luulen jo paikantaneeni todelliseksi? henkilöksi, ehkä. Epäilykset on vahvat.

Kyllä tää hammassuojapparainen on tuttu legenda aina hyväntahtoinen ja aina pelaamassa.
Kerropa vähän lisää tästä varjosta, uskon että tunnistan sen kaverin sen verran on tullu väännettyy talvisin lepuskissa.

 

[varjo]

Jep, "Konitsiva" on tuttu kaveri sekin, kaverin kanssa olemme aina ihmetelleet mistä sekin on tuonne päätynyt.

Ja ei, en käytä hammassuojia ;) nm. kilonking on tunnistanut minut, joten häneltä voi saada varmistuksen tästä.

Tänä vuonna höntsäily on jakaantunut suht tasaisesti Leppävaaran ja Meilahden välille, mutta Meilahdesta ei oikein ole tullut bongattua vakihemmoja. Pitää vielä pelata pari kautta Meikussakin, että voi antaa paremman raportin Länsi-Helsingin ulkojääskenestä.

Kaikista suurin legenda Leppävaarassa on tietenkin sinitakki, mutta hänestä me vähäpätöiset kuolevaiset emme ole arvollisia keskustelemaan.

 

[jiihoo]

Rohkenen kysyä sinulta Varjo, että onko sinulla pelatessasi sellainen sininen KOHO:n jääkiekkokypärä päässä.

 

[Turder]

Kyllähän tässä tänään haikein mielen katseli sulavaa kenttää. Oli taas tänä(kin) talvena kovat pelit ja hauskaa roppakaupalla. Mun mielestä nämä ulkojää hommat on helvetin hyviä. Saa raitista ilmaa, oppii tekniikkaa ja pelisilmää kun tuttujen kanssa heittelee niitä tic-tac-toe maaleja ja porukalla on hauskaa. Välillä aina jollain keittää ja niin sen pitääkin ettei nyt ihan näppäilyksi mene koko touhu. Fiilistä mukaan.

Ainakin täällä meillä päin ulkojääpelit ovat jo katoavaa kansanperinnettä, joka vuosi sakki vähenee (opiskelut, muutto, perhe) ja uusia ei hirveästi ole tulossa.

 

[varjo]

Rohkenen kysyä sinulta Varjo, että onko sinulla pelatessasi sellainen sininen KOHO:n jääkiekkokypärä päässä.

Eipä ole, en ole muistaakseni kypärääkään käyttänyt sitten hmm no joskus tosi kauan sitten.
Ja ei, en myöskään ole se tyyppi, joka pelailee Koivun Montreal-paita päällä :)

Kuten kilonkingi voinee vahvistaa, ei omassa varustuksessani ole mitään silmiinpistävää ja kun taidot ovat mitä ovat (ja vähemmän innokas kaveri yleensä tahtoo vältellä "kakkoskaukalon" kovia pelejä) niin tuskinpa kukaan on pystynyt erityisemmin minua bongaamaan.

 

[jiihoo]

Okei=) Nöyrimmät anteeksi pyyntöni, sekotin sinut toiseen henkilöön.

 

[varjo]

Niin, kaverin kanssa olemme tosiaan pelailleet Lepuskissa jo viime vuosituhannelta lähtien aktiivisesti ja kaikenlaisia tapauksia jäillä on nähty.
Koska me molemmat pelailemme lähinnä huviksemme ja enemmän fair-play-hengessä kuin henkilökohtaista glooriaa ja musertuneitten jääkiekkouraunelmien lievitystä hakevat henkilöt, olemme miettineet hyvää tapaa määritellä pelikenttien sopivuus normaaliin pelailuun.
Tätä varten tuotekehittelyn alla onkin Spede-o-meter(tm) (vastedes SOM).
SOM:n osasina olisivat webbivideokamera ja mikrofoni, jotka kuvaisivat ja äänittäisivät kentän tapahtumia. Dataa analysoitaisiin siten, että videoista määritettäisiin pelaajien luistelunopeutta ja kynäilystä syntyvän äänen taajuutta[Megakovalev] yhdistettynä sirklaussyklien kestoon ja intensiteettiin.

Täten voisi kotikoneella tarkastaa onko kentällä pelaajia, joitten pelilliset kyvyt yleensä johtavat rasittaviin höntsäpeleihin, joissa yksi pitää kiekkoa ja muut toivovat että kiekko päätyisi omien pelaajien lapoihin muutenkin kuin vastustajan riistettyä kiekon ja toimitettua sen nopean hyökkäyksen jälkeen omaan maaliin.

Legendoista tosiaan jo esitellyn "Konitsivan" lisäksi olemme bonganneet muutamia vakikavereita.

Sinitakki, kuten jo mainitsin, on kaikista ylväin ilmestys. Todellinen joukkuepelaaja, hyökkääjän henkilökohtainen helvetti puolustaessaan ja puolustajan painajainen hyökätessään. Ikää ehkä tällä hetkellä 35+ vuotta ja vauhtia riittää. Sinitakki pelaa kohtalaisen lyhyellä mailalla, mutta kobran lailla maila singahtaa riistoon juuri kun luulit päässeesi ohi.
Tunnistusta helpottavat: Sininen (matta) college/fleece-paita/takki, kaulasuojus.

TPS, lyhennelmänä TuuliPukuSpedestä, taas on vastakkainen esimerkki kroonisesta itsekkyyssyndroomasta. Aikanaan ko. pelaaja pelaili yhdessä ja samassa Addyn? tuulipuvussa ja kynäili sekä omia että vastustajia, bravuurina oman maalin kierto hyökkäysalueelta käsin, ettei vain tarvitsisi syöttää kenellekään. TPS:n seuralaisena oli Adjutantti, uskollinen kumppani, jonka taidot eivät kuitenkaan olleet mestarin veroisia. Adjutanttikin taisi saada lopulta palkintonsa, kun TPS luovutti legendaariset vermeensä hänelle (tai no, laskimme vain 1+1 kun TPS:ää ei näkynyt ja adjutantti pelasi samannäköisissä Addyn verkkareissa).
Onpa TPS näemmä viime vuosina käynyt myös tanssitunneilla, koska niin koreasti "toinen jalka" (vrt. tukijalka) nousee twist-askeleeseen kynäilyn aikana.
Taitava kuin mikä, mutta pelinäkemys höntsäpelien ideasta (tm. Platon)pelailee Pluton pimeän puolen korttelisarjaa.
Tunnistusta helpottavat: Kynäilyn taajuus yli 15 Megakovaleviä.

"Isä-poika duo" oli muutaman vuoden ja muutaman pelikerran hupaisa ilmestys, missä ilmeisesti oman lätkäuransa hukannut isä ruoski poikaansa jatkuvasti ja nalkutti jokaisesta virheestä. Eivät ehkä ole legendoja sanan varsinaisessa mielessä, mutta joka kerta kun parivaljakkoa jäällä näki, niin lähinnä samaan aikaan nauratti ja säälitti.

Huolimatta sadoista pelikerroista, niin eipä noita pelaajia niin montaa ole mieleen jäänyt, mutta ensi kauteenhan on enää seitsemisen kuukautta aikaa.

 

[King]

Epäilyni varjon ulkonäöstä sai kyllä äsken kolauksen. Tai no, epäilemäni kaveri tykkäsi enemmän kyllä vain läimäytellä lämäreitään, kuin esim pelailla, mutta kyllä hän pelasi myös näitä "kovempia" pelejä välillä. Mahdollisen varjon tunnisti aina keltaisesta takista...tunnistatko jo itsesi?

Tämä mystinen sinitakki jäi kyllä minulle tuntemattomaksi kaveriksi...ellet sitten tarkoita sitä, jonka adjutanttina toimii aina se häkkipääkypärän omistava kaveri, jolla oli myös muinoin tyylikkäät punaiset luistimet?

TPS taas kuulosti tutulta, ehkä vähän liiankin tutulta. Minkä ikäinen kaveri on kyseessä?

Noita isä-poika duoja on taas tullut nähtyä enemmän kuin tarpeeksi.

Aika legenda on myös se kaveri, joka tulee sammareissa aina pari kertaa talvessa höntsäämään. Ainoa vaan, että kaveri ei osaa luistella saatika käsitellä kiekkoa. Aina vaan peliin mukaan ja sitten muutaman tössin tehtyään menee jollekin juttelemaan, että "huh huh, pitkästä aikaa jäällä". No shit.

 

[varjo]

Epäilyni varjon ulkonäöstä sai kyllä äsken kolauksen. Tai no, epäilemäni kaveri tykkäsi enemmän kyllä vain läimäytellä lämäreitään, kuin esim pelailla, mutta kyllä hän pelasi myös näitä "kovempia" pelejä välillä. Mahdollisen varjon tunnisti aina keltaisesta takista...tunnistatko jo itsesi?

Heh, jooei, tiedän kyllä keltatakkisen kaverin, mutta minä se en ole.
Eipä tosin häntä ole tainnut tänä vuonna näkyä ollenkaan.

Tämä mystinen sinitakki jäi kyllä minulle tuntemattomaksi kaveriksi...ellet sitten tarkoita sitä, jonka adjutanttina toimii aina se häkkipääkypärän omistava kaveri, jolla oli myös muinoin tyylikkäät punaiset luistimet?

Ihmejuttu, sinitakki kun on pelannut lepuskissa tosiaan jo viime vuosituhannelta asti ja ainakin vielä viime vuosina oli paikalla lähes joka päivä.
Ja yksin sinitakki yleensä liikkuu.
Kyllä sininen fleece-takki, silmälasit ja kaulasuojus pitäisi riittää tunnusmerkeiksi.

TPS taas kuulosti tutulta, ehkä vähän liiankin tutulta. Minkä ikäinen kaveri on kyseessä?

Kutakuinkin 20v ja ehkä joku 185-190cm+kunnon raamit.

Aika legenda on myös se kaveri, joka tulee sammareissa aina pari kertaa talvessa höntsäämään. Ainoa vaan, että kaveri ei osaa luistella saatika käsitellä kiekkoa. Aina vaan peliin mukaan ja sitten muutaman tössin tehtyään menee jollekin juttelemaan, että "huh huh, pitkästä aikaa jäällä". No shit.

Jooh, tuttu kaveri tuokin, pelaa vielä tajuttoman lyhyellä mailalla. Tummanvihreä takki oli joskus tunnusmerkki, mutta on tainnut vaihtaa asustetta.

 

[King]

Ihmejuttu, sinitakki kun on pelannut lepuskissa tosiaan jo viime vuosituhannelta asti ja ainakin vielä viime vuosina oli paikalla lähes joka päivä.
Ja yksin sinitakki yleensä liikkuu.
Kyllä sininen fleece-takki, silmälasit ja kaulasuojus pitäisi riittää tunnusmerkeiksi.



Kutakuinkin 20v ja ehkä joku 185-190cm+kunnon raamit.

Juu, kyllä se sinitakki on sama henkilö. Viime vuosina hän on ilmeisesti jäällä tutustunut tähän mainitsemaani häkkipäähän. :)

Heh, taidan olla mahdollisesti tämä TPS. Addun verkkapuku oli muutama vuosi sitten päällä aika useasti, mitä sitä nyt pelivermeitä vaihtamaan? En ole muutamaan vuoteen hirveästi käynyt lepuskin jäillä + kaverini, joka useasti oli mukanani käyttää nykyään myös addun verkkapukua. Raamit ja ikä osui oikeaan, pelitaidoista voi sanoa, että kyllä se kiekko lavassa pysyi joskus muinoin.

 

[kilonkingi]

Kuten kilonkingi voinee vahvistaa, ei omassa varustuksessani ole mitään silmiinpistävää ja kun taidot ovat mitä ovat (ja vähemmän innokas kaveri yleensä tahtoo vältellä "kakkoskaukalon" kovia pelejä) niin tuskinpa kukaan on pystynyt erityisemmin minua bongaamaan.

Juu ei varjoa kyllä varustuksensa puolesta tunnista, sen verran hyvin sulautuu joukkoon. Itseasiassa yllättävän suuri joukko jatkoaikalaisia vaikuttaa pelailevan Lepuskissa.

Suurin osa noista mainituista legendoista on käynyt tutuksi Lepuskissa pelatessa. Kaukaloissa on kyllä tullut tullut tavattua monenmoista porukkaa, mutta lähtemättömän vaikutuksen ovat jättäneet "sinitakki" ja "hammassuoja papparainen".

Vielä sellaiset vajaat 8 kuukautta kunnes pääsee seuraavan kerran jäille. On kyllä piinaavan pitkä aika.

 

[Torsti]

Täällä mainittiinkin jo nämä isä-poika parivaljakot. Minunkin kotistadionillani on pari tällaista parivaljakkoa.

Ensimmäisessä isä koittaa kovasti opettaa kypärä päässä pelaavaa poikaansa, itse tosin hänen neuvojaan ja metodejaan kuunnelleena totean, että parempi olisi viedä kakara paikallisen seuran juniorikouluun. Useampia kertoja tullut naureskellen katseltua miten oikeaoppisesti jarrutetaan ja lauotaan.

Toinen parivaljakko taas on hieman varttuneempi. Molemmilla rukkaset kädessä ja aina valmiina höntsyihin (joita tosin meillä on harmittavan harvoin). Etenkin tämä isä pelaa niin tosissaan kuin vain pystyy. Kyllä on tainnut joskus pelimies olla, aika on vain saanut liikkeet hieman verkkaisiksi. Rystylätty tuntuu toimivan hyvin. Poika on samaistunut isän pelityyliin ja liukuu jäällä yhtä verkkaisesti. Tämä kaksikko on oikein vanhan liiton taitoniekkoja.

 

[Panzerfaust]

Ei enää. Jos niin onnettomasti tai onnekkaasti käy että siitän pojan, niin saatan sen kanssa höntsäillä. Mutta silloinkin mielummin omalla jäällä.

 

[jiihoo]

Jees, jees. Sinitakki on tuttu jäbä myös.

Yksi legenda tulee kyllä mieleen vielä Leppävaarasta. Muistatteko sen taitavan kaverin, jolla on sellainen vihreä Grifk-tuulitakki päällä aina. Hänen yksi bravuureistaan on silmiä hivelevät lättysyötöt. Muistanko edes olleeni Leppävaarassa koskaan niin, ettei hän olisi myös ollut pelaamassa. Pitäisi siis olla tuttu myös teille.=)

 

[varjo]

Jees, jees. Sinitakki on tuttu jäbä myös.

Yksi legenda tulee kyllä mieleen vielä Leppävaarasta. Muistatteko sen taitavan kaverin, jolla on sellainen vihreä Grifk-tuulitakki päällä aina. Hänen yksi bravuureistaan on silmiä hivelevät lättysyötöt. Muistanko edes olleeni Leppävaarassa koskaan niin, ettei hän olisi myös ollut pelaamassa. Pitäisi siis olla tuttu myös teille.=)

GrIFK-kaveri kuuluu "Dynamic Duoon" toisen (kait) GranIFK-kaverin kanssa, joka tosin ei ole vuosiin pitänyt joukkue-verkkareita päällä.
Tämä GranIFK-kaveri "Batman" on hieman isompikokoinen ~185cm ehkä ja rotevahko, kun taas "Robin" on joku <180cm, mutta ehkä jopa taitavampi.
Näitä kahta en ole koskaan nähnyt erillään, siitä dynamic duo-nimitys.

 

[King]

GrIFK-kaveri kuuluu "Dynamic Duoon" toisen (kait) GranIFK-kaverin kanssa, joka tosin ei ole vuosiin pitänyt joukkue-verkkareita päällä.
Tämä GranIFK-kaveri "Batman" on hieman isompikokoinen ~185cm ehkä ja rotevahko, kun taas "Robin" on joku <180cm, mutta ehkä jopa taitavampi.
Näitä kahta en ole koskaan nähnyt erillään, siitä dynamic duo-nimitys.

Lisää tuttuja, tunnen nuo ko. kaverit ihan siviilielämän puolellakin. Se pienempi ei ole koskaan pelannut lätkää jengissä, toinen taas olisi varmasti pärjännyt liigaan asti. Ollaan aina porukalla mietitty miksi kaveri päätti kiekkoilemisen lopettaa.

Eihän se iso kaveri mikään kikkailija ole, mutta jäätävän vahva ja hyvä tatsi kiekkoon....ja se lämäri, se on jotain uskomatonta. Ja se yhden käden mailannosto, se on klassikkokamaa.

Mitä tulee varjon Spede-o-meteriin, niin enää ei haikailla murtuneiden kiekkounelmien perään, vaan höntsätään ihan kaveriporukan kesken pikkukentillä...lepuski alkaa yhä enemmän jäämään taakse. Nyyh. Toki aina muutama kerta vuodessa täytyy käydä verestämässä muistoja.