Se, että joku tuntilaskuttaja Joensuusta tai Mikkelistä saa nyt jonkun haastattelun joskus tehtyä ei vaan ole se mittari. Mittari on se, minkä fiiliksen hänen viestiminen jättää. On ollut selvää ja on käynyt harvinaisen selväksi, että tuossa pumpussa ei tekijöitä kiinnosta Jokerit lainkaan. Jokerit on heille pelkkä työmaa jolla maksavat laskunsa ja that's it. Ja se näkyy kauas.
Onko koodin vastaista lainata omaa viestiä?
Mikko Saarni on pelannut käsittääkseni Tapparassa pitkän junioriuran. Herra Saarni, kuvittele itsesi Tapparan liigajoukkueen kokoonpanoon. Olet unelmoinut pääseväsi pelaamaan omasta mielestäsi hienoimpien kannattajien eteen. Tiedät muutaman näistä nimeltä, olet jakanut heidän kanssa useita hetkiä katsomossa, kun olette pelejä historiassa seuranneet. Jos joskus teen näiden edessä vielä maalin, ajattelet.
Debyyttisi, täysi Hakametsä ja teet ottelussa voittomaalin. Kannattajat huutaa nimeäsi. Mahtava tunne, Tapparalta-->Tapparalle. Juuri sitä, mistä poikana vain unelmoin. Kausi on täynnä suuria tunteita. Voitot ja tappiot koetaan yhdessä, jaetaan samat suuret tunteet. Kausi päättyy lupaavasta joukkueesta ja lupaavista peliesityksistä huolimatta karuun pettymykseen, mutta sekä kentällä, että katsomossa tunne on vilpittömän onnellinen siitä, että yhdessä olemme Tappara ja yhdessä olemme jatkossa parempia.
Suomi nauttii kesästä, Tappara on tehnyt mahtavan comebackin Suomi-kiekon huipulle, on aika hieman hengähtää. Tapahtuu kuitenkin kummia. Seuran oululainen johto on yhtäkkiä sitä mieltä, että meidän on pakko uudistua. "Meillä on hyvät fanit, olleet uskollisia ja lojaaleja myös vaikeina aikoina. Myös silloin, kun emme saaneet kokonaiseen kauteen pelata missään, vaan koko yhteisö jännitti, onko meitä enää koskaan. Mutta he tukivat, kirjoittivat tarinaa uudesta tulemisesta, ylpeinä Tapparalaisina."
Jostain läheltä se ajatus minulle syötettiin; mutta kun on nämä fanit vähän tyhjätaskuja. Samoja laulujakin vuodesta toiseen. Miten ikinä voimme kasvaa, ellemme rohkeasti ajattele asiaa täysin uusiksi?
Sitten sen keksin. Hankitaan uudet kannattajat fanipäätyyn. Perusteltua, oululainen seurapomo ajatteli. Mikkelistä 30%, Joensuusta 30%, ostetaan loput vittuillakseen vaikka Ilveksestä. Hankitaan niille uudet fanikamat, opetetaan uudet laulut. Kyllä se siitä lähtee ja pian kaikki on meille kateellisia. Voimme myydä tätä konseptia vaikka jalkapalloon. Tai pesäpalloon. Rikastumme varmasti.
Seuraavalla kaudella toista kauttaan edustuksessa kiekkoileva Mikko Saarni tekee huutavan Hakametsän edessä jälleen maalin, toisen ja kolmannen. Valtava pauhu fanikatsomossa. Desibeliennätykset ja äänivallit rikkoontuvat kerta toisensa jälleen. Kuten sanoin, nerokasta, ajatteli Tapparan oululainen seurapomo.
Jotain on kuitenkin muuttunut. Seura ei ole enää entisensä. Sen Saarni huomaa, kun tekeepä hän sitten ottelun kaventavan maalin Saimaan Palloa vastaan lukemiksi 2-6, tai Ilvestä vastaan voittomaalin jatkoajalla. Aina sama pauhu, aina sama laulu, eikä yksikään tehty maali näiden kannattajien edessä tuntunut enää miltään.
Jokainen somepostaus, haastattelu, JOKERIT VOITTAA!! -julkaisu on Jokerikannattajalle sen jokapäiväistä huumetta. Se annos. Kun tiedät, että postaus on tehty Jokerilta-->Jokerille. Jokin suuri on nyt muuttunut. Se liima, joka meidät vaikeiden aikojen jälkeen niin vahvasti tarinansa voimalla yhdisti. Kun koimme olevamme tärkeä osa jotain vieläkin suurempaa ja kauniimpaa.
Tarinassa Tapparan aidot ja alkuperäiset kannattajat jatkoivat kokoontumisiaan jokaisena pelipäivinä, odottaen seurajohtonsa heräämistä seuran tilaan. Tarina ei valitettavasti kerro, saiko oululainen seurajohtaja konseptiaan koskaan eteenpäin myydyksi. 
