Koppipelaaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Helsingin Jokerit
Mutta kun lähtökohta on se, että tuolla on ihmiset nykyään tuntitöissä ilman mitään tunnesidettä Jokereihin, ei siihen "kaisan" vippaskonstit auta.
Miettikää, pystyisikö nykyinen innovaatio toteuttamaan tuollaisia Rauman Pitsiturnauksen kannattaja-haastatteluja? Tai Mestareiden Illan suorastaan kultturellia muistelupätkää Variksen, Lindin ja Aran kanssa? Tai viime kaudella tehty kannattajien ilta ja sitä edeltäneet kannattajahaastattelut? Tai suoraan viestijän sydämestä lähtenyt Leevi Lembergin haastattelu ensimmäisen Espoo-pelin jälkeen? Pystyisikö nykyinen innovaatio tuomaan kannattajat tuolla tavalla yhteen, mitä viime kaudella ensimmäisestä ottelusta lähtien viestinnällisesti tehtiin?
Mikä on ollut kaikista arvostetuinta IK:n tekemisessä on ollut se, että vaikka vaihtuu sarjat, maat, aikavyöhykkeet ja tulokset: 24/7 ajattelua ohjaa, miten saan viestittyä tämän TUNTEEN kannattajille ajallaan, tyylillä ja ammattimaisesti?
Uskallan väittää, tai sanon nyt ainakin omalta osaltani tämän: Keurulainen ja viestintä oli synkkinä KHL-aikoina itselleni käytännössä ainoa side Jokerit-logoon. Omistaja tuli Espoosta (noh, Harjavallasta) (noooh, Siperiasta), pelipaidat vaihtui mustaan, Jokerit ei ollut enää Jokerit, mutta yksi pysyi. Viestintä. Vain siitä enää tunnisti seuran edes jollakin tapaa ja kun tarinaa uudesta tulemisesta alettiin kirjoittaa, sitä kirjoitettiin suurella punakeltaisella sydämellä ja ajattelulla, miten saadaan tämä tunne viestittyä. Tunteja ei todennäköisesti laskettu.
Meillä on aidosti Suomen intohimoisimmat kannattajat. Kun kotiavauksessa Tutoa vastaan pysähtyi hetkeksi päädyssä kuuntelemaan päädyn ja sivujen vuoropuhelua, kylmät väreet otti vallan, kun huomasi että täällä on yli 6000 Jokereita rakastavaa ihmistä omiensa tukena, huutamassa, jumalauta Mestis-ottelussa tiistai-iltana. Maksanut itsensä kipeäksi lipuista. Pääty täynnä intohimoa omaa punakeltaista logoa kohtaan. Onko tuo tullut itsestään? Ei tietenkään. Uskallan väittää, että kannattajille suunnatulla taitavalla viestinnällä on oma suuri osansa, miksi Jokerit-yhteisö on näiden vaikeiden, osalle jopa mustien vuosien jälkeen edelleen niin vahva.
On suorastaan hämmentävää, miten osaavalta vaikuttava puheenjohtaja on voinut ajaa tällaiseen miinaan, jossa sille on joku päässyt kuiskuttamaan korvaan, että muutosta tarvitaan. Voidaan puhua säästöistä, mutta katsokaa vaikka Eteläpäätyä nyt, miten suuri ja kasvava joukko erilaisia ihmisiä on tänään. Olen takuuvarma, että viestinnällä on siinä jonkinlainen rooli ollut. Ainakin omalta osaltani näin on. On pelottavan lyhytnäköistä toimintaa, jos yksi mies korvataan armeijalla sielutonta suorittamista, tulos nähdään ja tämän annetaan jatkua. Kalliiksi tulee, se on varma.
Kuten aloitin, "kaisan" taikatemput tässä tullee olemaan kuin laastari avohaavaan. Sydän puuttuu, sitä ei laastarillakaan korjata.
Miettikää, pystyisikö nykyinen innovaatio toteuttamaan tuollaisia Rauman Pitsiturnauksen kannattaja-haastatteluja? Tai Mestareiden Illan suorastaan kultturellia muistelupätkää Variksen, Lindin ja Aran kanssa? Tai viime kaudella tehty kannattajien ilta ja sitä edeltäneet kannattajahaastattelut? Tai suoraan viestijän sydämestä lähtenyt Leevi Lembergin haastattelu ensimmäisen Espoo-pelin jälkeen? Pystyisikö nykyinen innovaatio tuomaan kannattajat tuolla tavalla yhteen, mitä viime kaudella ensimmäisestä ottelusta lähtien viestinnällisesti tehtiin?
Mikä on ollut kaikista arvostetuinta IK:n tekemisessä on ollut se, että vaikka vaihtuu sarjat, maat, aikavyöhykkeet ja tulokset: 24/7 ajattelua ohjaa, miten saan viestittyä tämän TUNTEEN kannattajille ajallaan, tyylillä ja ammattimaisesti?
Uskallan väittää, tai sanon nyt ainakin omalta osaltani tämän: Keurulainen ja viestintä oli synkkinä KHL-aikoina itselleni käytännössä ainoa side Jokerit-logoon. Omistaja tuli Espoosta (noh, Harjavallasta) (noooh, Siperiasta), pelipaidat vaihtui mustaan, Jokerit ei ollut enää Jokerit, mutta yksi pysyi. Viestintä. Vain siitä enää tunnisti seuran edes jollakin tapaa ja kun tarinaa uudesta tulemisesta alettiin kirjoittaa, sitä kirjoitettiin suurella punakeltaisella sydämellä ja ajattelulla, miten saadaan tämä tunne viestittyä. Tunteja ei todennäköisesti laskettu.
Meillä on aidosti Suomen intohimoisimmat kannattajat. Kun kotiavauksessa Tutoa vastaan pysähtyi hetkeksi päädyssä kuuntelemaan päädyn ja sivujen vuoropuhelua, kylmät väreet otti vallan, kun huomasi että täällä on yli 6000 Jokereita rakastavaa ihmistä omiensa tukena, huutamassa, jumalauta Mestis-ottelussa tiistai-iltana. Maksanut itsensä kipeäksi lipuista. Pääty täynnä intohimoa omaa punakeltaista logoa kohtaan. Onko tuo tullut itsestään? Ei tietenkään. Uskallan väittää, että kannattajille suunnatulla taitavalla viestinnällä on oma suuri osansa, miksi Jokerit-yhteisö on näiden vaikeiden, osalle jopa mustien vuosien jälkeen edelleen niin vahva.
On suorastaan hämmentävää, miten osaavalta vaikuttava puheenjohtaja on voinut ajaa tällaiseen miinaan, jossa sille on joku päässyt kuiskuttamaan korvaan, että muutosta tarvitaan. Voidaan puhua säästöistä, mutta katsokaa vaikka Eteläpäätyä nyt, miten suuri ja kasvava joukko erilaisia ihmisiä on tänään. Olen takuuvarma, että viestinnällä on siinä jonkinlainen rooli ollut. Ainakin omalta osaltani näin on. On pelottavan lyhytnäköistä toimintaa, jos yksi mies korvataan armeijalla sielutonta suorittamista, tulos nähdään ja tämän annetaan jatkua. Kalliiksi tulee, se on varma.
Kuten aloitin, "kaisan" taikatemput tässä tullee olemaan kuin laastari avohaavaan. Sydän puuttuu, sitä ei laastarillakaan korjata.