Itse lähinnä toivon, että valmentajaksi tulisi henkilö kuka oikeasti pystyisi kehittämään maajoukkueen toimintaa ja myös staffi, joka kehittäisi myös omalta osaltaan Naisten Liigan toimintaa.
Ihan sama onko nainen, mies tai miksi itsensä nyt kokeekaan.
Kyllä, sukupuoli on tasan merkityksetön. On kuitenkin rajansa siinä, mitä valmennus lähtökohdilta pystyy rakentamaan. Moni varmaan tuijottaa sinne kotikisojen finaaliin, mutta kannattaa muistaa, että aika muuttuu ja olosuhteet muuttuu ja Suomelle naisten kiekossa ne on muuttuneet negatiivisiksi, kun lajoin kehitys on ollut puolivillaista ja näennäistä.
Kun nyt kolme peliä on nähnyt, voi kai sanoa, ettei Suomen taso riitä mitaleista pelaamaan, mutta jos tasoryhmät säilyy, niin siinä on on se realistinen tavoite. Edes tämä ei kovine turnauspeleineen riittävästi anna valmiuksia ja kehitä, kun oma sarja on alkeistasolla ja kovimmassa sarjassa pelaa yksi pelaaja.
Tämä sitten näkyy kentällä väkisin. Jos ajattelee tuon ykkösen peliä, niin Tapani ainoa, joka kykenee tempossa peliä edistämäänkin, muilla puuttuu rutiini kovista peleistä ja se näkyy.
Aiemmin esitin toiveen, että onnistuisivat edes näyttöpaikoissaan, jotta sinne rapakon taa saataisiin muitakin hakemaan tasoa, mutta ei kovin hyvältä näytä, kurja kyllä. Holopainen on ainut, kun noita pwhl pelejä olen katsellut, jolla liike ja kiekollinen taito riittää rooliin noissa karkeloissa.
Ylläolevalla en tahdo sanoa, etteikö naisissa lahjakkuutta olisi, ei vaan ole oikein sarjaa, missä tasoa lunastaa, jolla tuonne olisi mitään asiaa. Ruotsi ei sittenkään riittävän kova sarja ole. Tsekillä on kuitenkin 4 -5 pelaajaa, joilla on tempoon pwhl peleissä totuttu, sille pohjalle on sitten parempi rakentaa edes sitä nyrkkiä pa:n koviin peleihin. Ei se toki silti mitään takaa, mutta pitää mitalin käsien ulottuvilla.
Mitä tulee sitten valmennukseen, jos eletään tässä hetkessä ja materiaalilla, on vaikea kuvitella, kykenisikö joku valmennus luomaan toimivaa pelitapaa pelaajille, jotka joutuu tuossa pelin tempossa viilettämään taitojensa ylärajalla ja lopulta yleensä jollakulla pettää ja enää ei mitään sovittua kyetä tuottamaan, vaan sohlataan ja sekoillaan momentum toisensa jälkeen vastustajalle. Vielä kun kiekollinen kyky, tempo ja liikenopeus omista lähtöön on koviin verrattuna luokkaa kehno, niin mitään keskialueen toimivaa sapluunaa on lähes mahdoton luoda, jotta alueelle pääsisi riittävän usein organisoidusti, jotta tulosta voisi edes toivoa.
Mutta kehittäähän pitää, vaikka mikä olisi, joten toivottavasti löytyisi valkku vaikka sieltä rapakon takaa, jolla olisi jo pwhl kokemusta luomaan toimivaa pelitapaa. Jotenkin mulla on kuva, ettei Suomen pelikirjasta löydy kovin hyvää lääkettä nostaa naisten tasoa lähemmäs kärkeä. Nyt pelataan sijoista 4 - 5 ja luultavammin pitkään asetelma on tämä, ellei sieltä Ruotsi pyyhkäise ohi, sillä eväät heillä tämä tehdä kyllä on.