Oon rakastunut 60-luvun Françoise Hardyyn. Muutaman vuoden kuunnellut hänen musiikkiaan ja viime aikoina vasta tajunnut, millainen ollut ihmisenä. Kaunis nainen, joka onnistuu jokaisessa kuvassa täydellisesti. Hänellä on täydellinen maku muodin suhteen ja uskaltaa olla oma itsensä. Esim. kritiikkiin minihameista hän sanoi, että kun hänellä ei ole minijalat, niin voi käyttää minihametta. Jos olisi minijalat, käyttäisi maxihametta ja hänen mukaansa monella Ranskassa on miniymmärrys. Herkkä, älykäs nainen ja piru, että osaa hyvin saksaa ilman aksenttia. Olen nyt kipeänä kuunnellut haastatteluita ja kappaleita. Tässä kohdassa 0:30 on muutama sekunti, mikä on varmaan kiihottavinta, mitä kuka on kellekään ikinä missään sanonut:
Françoise Hardy - Was Wär' Ich Ohne Dich - YouTube
Ob du daran denkst, wie einsam und verloren ich bin...
Katsoin muuten tuossa flunssassa melkein tunnin dokkarinkin, mikä on Arte-kanavan tekemä:
Françoise Hardy - Die Diskrete Doku (2016) - YouTube
Oli hyvä ohjelma.
Jos eläisin 60-lukua, voisin seurustella hänen kanssaan. Hän on niin lähellä täydellistä naista kun voi olla. Aina yritetään puhua sen puolesta, että kaikenlainen skeida ja rouskunaiset ovat jees kuten esim. Tarja Halonen, mutta kyllä minusta on paljon kiinnostavampaa, jos nainen on kunnollinen. Perkele, ettei oo aikakonetta. Menisin 50+ vuotta taaksepäin Pariisiin. Tiedän hyvän baarin Montmartrelta, joten...