Naiset ja sen palvelun taso

  • 3 862
  • 44

Konalan Kettu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tosi tarina... valitettavsti

Kettu saapuu väsyneenä kotiin rankan työpäivän jälkeen noin puoli seitsämän aikaan. Kurkkua kuivaa, kun tuo ilmakin on niin pölyistä. Olutta tekisi kovasti mieli, mutta kun jääkaapissa on vain sekamehua. Jo eilen illalla on sovittu, että Ketutar menee tänään ostoksille. Ketun osaksi jää siis hoitaa pentuja ja kärsiä janosta.

Kettu: kulta, toisitko minulle pari (=sixpack) olutta. Tekee niin kovasti mieli (siis olutta, tai siis tekisi muutakin, mutta se ei nyt kuulu tähän) ja tänään alkaa ne kisatkin ja olin ajatellut saunoa.
Ketutar: Joo mä tuon... moi!
Kettu: Äläkä unohda korviletta, se loppuu just.

Ketutar painelee matkoihinsa poninhäntä heiluen ja kettu jää uupuneena hoitamaan kiljuvia pentuja. Kaverit ovat tehneet selvän työnjaon: kun pienempi huutaa niin isompi käyttä häiriötilaa hyväkseen ja hajoittaa taloa. Kun taas pienepi on hiljaa, kiukuttelee vastaavasti isompi jostain. "Miksei me saatu tyttöjä", ajattelee kettu. Noin tunnin kuluttua uupunut kettu soittaa vaimolleen ja vanhasta kokemuksesta tiedustelee tilanne-raporttia. Kaikki on kuulemma hyvin ja ketutar kuulemma ehtii takaisin hyvin ennen yhdeksää. "Loistaavaa", miettii kettu. Ilta on pelastettu: vaikka ketutar unohtaisi oluet, voidaan tilanne pelastaa varasuunnitelmalla. Pihalle on valmiiksi parkkeerattu Nishiki nokka kohti markettia. Sen 21 vaihdetta ja ketun treenatut jalat pitävät huolen siitä, että olutkauppaan ehditään vaikka alle viiden minuutin.

Aikaa kuluu... hermot kuluvat

Lisää aikaa kuluu ja myös ratkaisevan tuntuinen osa hermoja...

Kello on nyt kymmentä vaille yhdeksän ja ketutarta ei kuulu. Alkaa vaikuttaa erittäin huolestuttavalta. Kettu alkaa kävellä ympyrää ja vilkuilla kelloa. Ei kannata soittaa se ei auttaisi enää mitään, pakko vaan odotta. Sitäpaitsi, eihän ketutar voi unohtaa oluita, ei millään. Hänhän on huolellinen niin kuin naiset yleensäkin.

Kello on tasan "plan B" on auttamattomasti menettänyt hampaansa. Ketun olo on hieman hutera: kaikki ei enää ole omissa käsissä. Kurkkua alkaa todella kuivata. Nyt maistuisi olut ja toinenkin, vaan niitä ei ole, mutta kohta tulee olutta... kohta .... ihan kohta....

Viisitoista yli ovi aukeaa.
- moi!
- moi, menipä sulla pitkään... nää lapset on ollu ihan mahdottomia.
- no voi
- näköjään toit korviketta. (ketuttarella iso laatikko kainalossa) Hyvä!
- joo toin
Kettu ottaa ketuttaren repun. Se oudon kevyt, ajatus lamaantuu, hengitys salpaantuu, hirveä ajatus hiipii mieleen
- ai niin, mä unohdin ne oluet, toteaa ketutar kauhun ja säälin sekaisella äänellään
- %&¤##¤#¤&"
- anteeksi, mä unohdin
-%&/#¤% "#%&/("#¤
-anteeksi
-%¤/&¤%, etsä ajatellu, että tässä talossa on muitakin imeväisiä kun toi vauvva.

Tästäkohtaa on pätkäisty pois osa keskustelua tilan säätämiseksi. keskustelu pyörii saman asian ympärillä ja toistaa itseään. Lopulta kettu hieman rauhoittuu ja alkaa ajatella rationaalisesti eli toteaa ettei tätä kestä selvinpäin. Tarvitaan rommikaakaota, joka muuten on eräs ketun mielijuomista. Se ei sovellu tilanteeseen, muttei rommia viitsi raakanakaan vetää. Kettu marsii jääkaapille ja toteaa sen olevan tyhjä maidosta. No, ei se ole ketulle mikään ongelma maitoahan on tietysti kettutaren repussa. Kettu marsii repulle... ei maitoa.

- #¤&%¤ täällä ei ole maitoa
- emmä ostanu
- ¤&%¤&#¤
- emmä niinkun ajatellu käyväni ruokakaupassa

Tyrmistynyt hiljaisuus, jonka kettu rikkoo

- %&#¤%&%&
- anteeksi
- Mitä sä ämmä sitten ostit. Mitä ajattelit meidän syövän huomenna?

Ketutar on marsii pakastimelle, avaa oven, tuojottaa hetken tyhjähkojä hyllyjä ja toteaa tirskahtaen: "maissikeittoa hihihii". Kettua ei jostain syystä naurata lainkaan. Kettu ei sano enää mitään. Hän kaappaa rommipullon ja uppoutuu sohvaan naukkailemaan ja katsomaan onnetonta lätkämatsia.

Seuraavana aamuna ketutar menee ulos nukuttamaan pienokaista. Haluaisi samalla käydä kaupassa. Toisi muka Ketulle oluttakin... Kettu ei kuitenkaan uskalla päästää, vaan menee itse...

Että, tällaista elämää.... herää muutama kysymys

a) Onko avioliitollamme enää mitään jatkumisen mahdollisuuksia?
b) Mikä olisi sopiva rangaistus?
c) Miksei näissä (naisissa) ole takuuta tai palautusoikeutta?
d) Miksi... oi miksi?
 

Muksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Olen sanaton, toveri. Kaikki naiset on sikoja!

Sopiva rangaistus olisi mielestäni pari punnittua ja oikein ajoitettua väärää vastausta niihin kysymyksiin, joihin me miehet opimme vastaamaan oikein jo ennenkuin opimme puhumaan. Kylläs tiedät: "Olenko minä lihonut?", "Näyttääkö takapuoleni leveältä näissä housuissa?", toteamukseksi naamioitu kysymys: "Voi, onpa kasvoihini tullut jo paljon ryppyjä!".

Rangaistuksen täytäntöönpanoa harkitessa on sitten syytä ottaa huomioon joitakin elämän tosiseikkoja. Ensiksikin tietysti täytyy varmistaa, ettei lähimpinä päivinä ole edellä kuvailemasi tragedian aineksia ilmassa. On myös syytä ajoittaa rangaistus siihen aikaan kuukaudesta, jolloin ajat ovat muuttumassa muutamaksi päiväksi tylsiksi muutenkin - eihän tässä itseään ole tarkoitus rangaista. Jne, varmasti nämä ovat tuttuja kaikille naisen kanssa elämään päätyneille.
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei, ei ja EI. Miten iso mies, munat ja kaikki, voi toimia noin alokasmaisesti? Pitäisihän Sinun jo noinkin pitkään kotia leikkineenä tietää, ettei naisten hoteisiin voi koskaan jättää todella tärkeitä toimia. Ja mikä olisi vastuullisempi tehtävä kuin miehen riittävän bissevaraston ylläpito – ei mikään – se musertaa naisen psyykkeen. Eivät pysty, saati kykene.
Rommikaakaosta olen niin kuin en olisi huomannutkaan…

Ja seuraavaksi absoluuttisen oikeat vastaukset kysymyksiisi:

a) Onpa hyvinkin, jahka ryhdyt itse priorisoimaan toimiasi. Lakkaat siis huolehtimasta kaikesta muusta joutavasta, kuten maidoista ja muista möyhteistä - vastikkeista nyt puhumattakaan - ja keskityt ainoastaan olennaiseen: Riittoisan, jääkaappikylmän raikkaan olutvaraston ylläpitoon. Sieltä voit aina ammentaa voimia muidenkin vaimosi kehittämien kriisitilanteiden setvimiseen, mutta jos tuo avio-onnen kivijalka pääsee hupenemaan on avioliittonne tuomittu epäonnistumaan, kuten joka toisen muunkin, jotka liittonsa tyhjän päälle rakentavat – epävarmaan kaljan saantiin.

b) Ilmoittaudut vaimoinesi Tuttu Juttu – visailuun


c) Takuu taikka palautusoikeus ei kata enää noinkin pitkään kurmuutettua naiseläjää.
Tuote ei enää vastaa alkuperäistä, kuten varmasti Sinäkin, kuomaseni, olet merkille
pannut.

c) Avioliitto ja lasten siittäminen saattaa vaan tehdä tepposiaan raavaillekkin miehille.
Lohduttaudu vaikka ajatuksella, että tuo vaihe on ohi ennen kuin edes huomaat, ja kohta jo muistelet visva silmässä kaihoten näitä tämän hetkisiä koettelemuksen aikoja.
Pääasia, jotta pidät nyt ittes miehenä, ja huolehdit suoraselkäisesti jotta jääkaapissasi piisaa kylliksi energiajuomaa näiden raskaiden aikojen huojennukseksi.


Juohtuipa vaan mieleeni…
 
K

kangaroo

Viestin lähetti Konalan Kettu
Ketutar painelee matkoihinsa poninhäntä heiluen ja kettu jää uupuneena hoitamaan kiljuvia pentuja. Kaverit ovat tehneet selvän työnjaon: kun pienempi huutaa niin isompi käyttä häiriötilaa hyväkseen ja hajoittaa taloa. Kun taas pienepi on hiljaa, kiukuttelee vastaavasti isompi jostain. "Miksei me saatu tyttöjä", ajattelee kettu.

Ai jai, traaginen on tarina, ei saisi miestä kohtalo tuolla tavalla koetella. Mutta että miksei saatu tyttöjä. Tuohon voisi työkaverini, jolla on kaksi tytärtä, hirnahtaa kyynisen väsyneesti. Kyseiset nuoret neidit kuulemma riepottavat toisiaan kybällä kaiken aikaa, pienempi varsinkin. Ja meikäläisen pikkutyttö 3 ½ v. on varsinainen itsekeskeinen despootti, joka ajaa takaa isoveljeään ja takoo tätä päähän milloin milläkin astalolla joka sattuu käteen osumaan. Isukin hän hurmaa tuosta vaan ohimennen yhdellä ainoalla kädet kaulaan-hellä vetoava katse yhdistelmällä, ja muuttuu seuraavassa hetkessä riiviömäiseksi pikku demoniksi, jos ei saakaan haluamaansa. Että se niistä tytöistä.

Mutta varsinainen ongelmasi siis liittyi rouvaan ja huoltopalvelujen pelaamattomuuteen. Itsekin samantyyppisiä tilanteita kokeneena en voi muuta sanoa kuin että parasta hoitaa tärkeät asiat itse. Muuten voi jäädä ilman oluita. Ja videonauhurin kimppuun ei rouvaa kannata päästää, eihän se jaksaisi laitteen manuaaliakaan lukea kansilehteä pidemmälle. Kerran erehdyin pyytämään rouvaa nauhoittamaan jonkun lätkämatsin kun olin itse unohtanut ajastuksen. Annoin puhelimessa erittäin yksityiskohtaiset ohjeet (joihin hän kärsimättömästi tuhahti, että pitääkö kaikki selittää kuin pikkulapselle, kyllähän tuon nyt osaa jokainen...) mutta niin kävi että nauhalla oli lätkän sijasta Seppo Ruohosen liedkonsertti. Oli nääs unohtunut sellainen pikku seikka kuin oikean videokanavan valinta...
 

mauri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Viestin lähetti Konalan Kettu
a) Onko avioliitollamme enää mitään jatkumisen mahdollisuuksia?
b) Mikä olisi sopiva rangaistus?
c) Miksei näissä (naisissa) ole takuuta tai palautusoikeutta?
d) Miksi... oi miksi?

En tiedä, kuinka vakavissaan kysymykset on tehty, mutta tässä parit kommentit:

1. Avioliitollanne on kaikki jatkumisen edellytykset, jos te yhdessä niin päätätte. Ilmassa on ihan selvästi tarve suhteen raikastamiselle. Usko huviksesi; perustusten järkyttäminen tekee hyvää.
2. Sopiva rangaistus voisi olla syyllisyyden herättäminen huomioimalla vaimoa kaikin käytettävissä olevin keinoin; lapset anoppilaan, hierontaa, herkullinen illallinen kynttilän valossa, henkevä keskustelu...
3. Taitavat naiset kysellä miesten suhteen samaa??
4. Arki on tappanut jotakin olennaista. Löytäkää...

Annan mielelläni lisääkin neuvoja avioliitto-ongelmiin...heh.
 

ervatsalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
ХПК ja Tuukka "T-73" Mäkelä
11. käsky

Niin, itse sanoisin sen että miksi jättää itsensä moisen venäläisen ruletin armoille kuin naisen, tämä siis tässä olut-asiassa.

Nimittäin, luulisin että seuraavassa raamatunpäivityksessä on entisen kymmenen käskyn kohdalla yksitoista käskyä, joista tämä uusin käsittelee päihdyttävien juomien hankintaa.

Yhdestoista käsky menee jotenkin näin; Jokaisen se on oma tuliliemensä kannettava.


Täältä tähän
 

Oloneuvos

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, ÄTPPOMK,Ottawat Senaattorit
Jep! Ei koskaan, missään, ikinä eikä edes vahingossa saa niin perustavaa laatua olevaa asiaa, kuin olutvaraston ylläpito jättää vaimon tehtäväksi.

Sanoisin jopa, että Kettutarta ei edes voi syyllistää tästä Ketun hirmuisesta laiminlyönnistä, naisethan tiedetään hyvinkin häilyväisiksi. On pelkästään sukupuolisidonnainen asia, että nämä viehättävät olennot eivät kykene ymmärtämään meidän miesten kertakaikkiaan tarvitsevan olutta elääksemme, saati sitten "muistavan" tuollaisia mielestään pikkujuttuja kaupassa käynnin yhteydessä.

Hirvittävä on huolimattomuuden rangaistus janon muodossa saatuna. Aleksis Kiven Seitsemää Veljestä mukaillen " talo ilman aitanpolulla hoipertelevaa isäntää on kuin pilvinen päivä ja sen talon pöydän päässä asuu ikävyys." Vanhat totuudet vaan osoittavat tässäkin toimivuutensa nykymaailmassa karmealla tavalla.

Tätä ikävyytä välttääksesi suosittelen sinulle Kettu, että pidät aina kotonasi vähintään kahta koria olutta, ja säilytät sitä osaa varastostasi, joka ei kylmään sillä hetkellä mahdu näkyvällä paikalla, vaikkapa ulko-oven vieressä. Näin pystyt aina tarkastamaan olutvarastosi tilanteen ulos lähtiessäsi ja voit täydentää sitä tarvittaessa. Muista aina täydentää varastoasi täysien "ystävien" lukumäärän alittaessa 24! Vältyt näin puistatuksilta tulevaisuudessa.

Aviollisia murheita ei näistä asioista kannata sinne Ketunpessään tehdä, sillä ko. asiasta ei enää tule murhetta toimiessasi sanotulla tavalla. Sen paremmin Kettutaren toiminta kuin muistikaan eivät poikkea yleisesti sukupuolen ominaisuuksiin kuuluvista.
 
Viimeksi muokattu:

Jet-Ace

Jäsen
Minä puolestani lähtisin etsimään välittömästi petosta ja salaliittoa tarinastasi. Rivien välistä voisi tulkita, että olet aika perso oluelle...

Oliko siis lainkaan sattumaa, että sinut motitettiin kotiin kaupan ja huoltoaseman aukiolon ajaksi? Vaimo tuli niin sopivasti kotiin juuri, kun peli oli menetetty.

Meistä nykyajan miehistä on tullut nössöjä. Vielä minun lapsuudessani miehet olivat miehiä. Viinapulloja oli piilossa vaimoilta autotallissa, vintissä ja jopa halkopinoissa. Vanhoille rapajuopoille kossu maistui vielä hieman paremmalta kun se nautittiin vaimon tietämättä halkopinon takana.

Vakavasti puhuen; Miten sinulla voi olla sellainen tilanne, että sinulla ei ole vähintään yksi täysi kori olutta jäljellä? Minulla mökillä olut on silloin "loppu", kun on aika korkata viimeinen täysi kori.

Tuomio(Lapinlahden Lintujen sanoin) : Jos ihan tarkkoja ollaan, niin se oli Ketulle, tuolle harrastelijajuopppo mulkulle ihan oikein.

Edit: Vielä sen verran, että eikö juuri Konalassa ole se iso Koff:in varasto? Luulisi nyt Ketun pystyvän luikahtamaan sinne pinessä kaakaossa.
 
Viimeksi muokattu:

Carlos

Jäsen
Ensinnä, osanottoni Ketulle, ihan sydäntä riipaisi lukea noin surullista tarinaa. Mielestäni ongelma on kaksivaiheinen, eli siis ensin on tämä saamaton vaimo, ja sitten tämä olut-ongelma. Aloitetaan siitä tärkeämmästä -eli oluesta:

Kuten tuossa jo moni edelläkin on todennut, olutta ei kannata jättää naisen vastuulle. Kodissa on muutama asia mitkä kuuluvat miehen vastuulle, ja niihin ei kannata naisia päästää edes lähelle. Eli siis jääkaapin olutpitoisuus on ilman muuta yksi näitä, ja siihen voi soveltaa ihan täysin logistiikan perusteita. Eli ottaa huomioon tuleva kysyntä (arki, pyhä, normaali lauantai, juhannus jne), tilauspiste sen mukaan jne. Hyvä nyrkki-silmään sääntö on että jääkaapissa on aina sen verran olutta että jos vaikka kaveri tulee yllättäen kylään, molemmat voivat ottaa muutaman olusen + lisänumerot ja senkin jälkeen jää vielä vähintään 2 pulloa olutta.

Sitten tämä nainen. Luvalla sanoen tuntuu aika saamattomalta ja uusavuttomalta tapaukselta, jos ei edes ruokaa tajua ostaa. Tässä on vaihtoehtoja kolme, seuraukset voivat olla arvaamattomia, mutta oma on valintasi:

1) Teet kuten edellä joku jo mainitsikin, eli olet yli-kiltti ja yrität näin syyllistää vaimoasi. Todennäköinen seuraus on kuitenkin se että vaimo luulee sinun käyvän vieraissa, ja näin peittävän huonoa omatuntoasi. Toinen mahdollinen seuraus on se että nainen alkaa pitää tätä kohtelua arkipäiväisenä, ja sitten kun se loppuu, valittaa miten et enää välitä hänestä. Kolmas vaihtoehto on se että naisesta tulee täydellinen siivelläeläjä, eikä laita tikkua ristiin enää mihinkään. Neljäs vaihtoehto, eli että tämä toimisi kuten piti, on erittäin epätodennäköistä.

2) Heittäydyt itse laiskaksi, etkä tee työssäkäynnin lisäksi yhtään mitään. Älä vaihda vaatteita, älä siivoa, älä mainitse sanaa "ruoka", pahoinpitele naistasi säännöllisesti ja lupaa olla tekemättä niin enää koskaan. Pahoinpitele uudestaan seuraavana päivänä, koska töissä oli rankkaa. Näin naisesta tulee nöyrä ja kiltti ihminen, joka on iloinen saadessaan asua niin ihanan jännittävän rentun kanssa, joka ei tee ikinä kenellekkään mitään hyvää. Silloin naisista tulee esille alkukantainen äidinvaisto, ja he alkavat hoitaa taloutta, lapsia, laittaa ruokaa, huolehtia että miehellä on olutta ja nauttivat siitä kun saa "auttaa" miestä kohti parempaa elämää.

3) Ala kehua miten kaikki muut tuntemasi naiset ovat niin hyviä kokkeja, aina hemmottelemassa miestään mitä erikoisimmilla gourmet-elämyksillä, ja ovat muutenkin "oikeita vaimoja". Tästä naisesi aluksi hermostuu, itkee todennäköisesti kavereilleen että et arvosta häntä, olettaa että saat naapurin emännältä, ja muutenkin olet niin epäkiitollinen. Näin saat luultavasti hänen huomionsa, ja voitte alkaa keskustella tilanteesta. Sitten nainen alkaa ehkä vähän hoitaa taloutta, ja sopivasti mutta ei liikaa kehumalla, hänestä saattaa hyvinkin ajan kanssa kehittyä kunnon emäntä.

On tietysti olemassa radikaalimpiakin vaihtoehtoja, mutta niitä voit sitten miettiä itseksesi. Jotain näistä kannattaa ehkä silti kokeille. Onnea joka tapauksessa yritykselle.. :)
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
En tahtoisi enää edellä mainittujen käsittelyn jälkeen kääntää pullonavaajaa haavassasi, mutta teen sen siitä huolimatta. Nythän on niin, että kertomuksestasi aivan huutaa asemasi isännän saappaissa horjuneen jo erittäin vakavasti. Voimasanoista, ärräpäistä, nimittelyistä ja äänen käytöstä huolimatta sinuun suhtauduttiin kuin eilisen hesariin. Niinpä vastaukseni a)kohtaan on varsin epäileväinen. Mielestäni tällaisten perusasioiden kuten jääkaapin varustustasosta huolehtimista, ei pidä jättää kielellisen kommunikaation varaan. Sen täytyy toimia lähes telepatialta vaikuttavalla itsestään selvyydellä, automaattisesti. Jos sitä yhteyttä ei ole, sitä ei kirkon järjestämät puolen vuoden "Potkua parisuhteeseen" -teemaillatkaan lihaksi tee. Epäilen siis vahvasti. Ehkä kannattaisi jo tässä vaiheessa vaihtaa nuorempaan, oppimiskykyisempään ja joustavampaan kumppaniin.

b) Sopiva rangaistus olisi esim. hääpäivän "unohtaminen" tai vaihtoehtoisesti jonkin paistinpannun tms. keittiökalun ostaminen "lahjaksi" ko. ajankohtana. Tai jos antaa sadistiselle mielikuvitukselle siivet (Lennä, lennä!) niin voisihan vaikka sopia jonkin kalareissun päällekkäin vaimosi ehdottaman yhteisen illan kanssa ja sitten "pahoitella" tapahtunutta.
Sopiva rangaistus sinulle? Mmmm. Timanttihääpäivä.

c) Koska, kun palautusoikeutta alunperin kokeiltiin, se johti kuluttajaviranomaisten töiden ruuhkautumiseen ja käytännössä koko työn estymiseen. Sen jälkeen sovittiin, että avioliitot, laihdutusihmevekottimet postimyynnistä tilattuna, keltaisen pörssin vähän käytetyt erittäin halvat autot ja asuntojen kosteusmittaukset kuuluvat vastedes vain "takavalosopimuksen" piiriin. Takuu on voimassa niin kauan kuin myyjän Ladan takavalot näkyvät.

d) Joudut katsomaan peiliin. Sieltä katsoo vuosien piiskaama mies, joka tarvitsee ryhdistäytymistä. Ei sääliä.
 

kakkonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Tilanne lienee kuten Jet Ace mainitsikin eli ei varmasti ollut sattumaa että kotiin tultiin vasta yli yhdeksän ja että bisut oli jääneet ostamati. Naiset voivat olla hyvin ovelia tällaisissa asioissa..

Jos tilanne olisi ollut yhtään ennakoitavissa ja tilanne tosiaan sellainen että talo on täysin "kuiva" (-> hätätilanne) niin olisiko kannattanut ottaa riski ja jättää skidit puoleksi tunniksi yksin ja hilpaista pyörällä kauppaan. Tai jos tilanne on lasten suhteen paha niin taksilla kauppaan ja riiviöt odottaa takapenkillä sen aikaa että nektaria saa kaupasta haettua.
 

Vakio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Man City
Surullinen tarina

Olen muutaman edellä kirjoittaneen kanssa samaa mieltä siitä, että kyseessä ei ollut unohdus. Kotiin motitus, aikataulu jne. puhuvat selvää kieltään tästä.

Ihmettelenkin, miksi jätit sen suunnitelman B niin heiveröiseksi. Tai paremminkin, miksi et laatinut suunnitelmaa C, joka on iltakävely lasten kanssa lähimpään keskiolutta myyvään liikkeeseen. Jos suunnitelman B mukaan Nishikillä matka olisi kestänyt 5 minuuttia, olisi tuohon taipaleeseen kahta riiviötä rattaissa työntäen kulunut maksimissaan 20 minuuttia. Siis puoli yhdeksältä tenaville kuteet niskaan ja iltakävelylle.

Tämähän olisi ollut muutenkin mainio PR-temppu ketuttaren suuntaan. Isi kävi vähän lasten kanssa ulkona.

Saat siis syyttää itseäsi, Kettu. Noin tärkeää asiaa ei saa koskaan jättää naisen varaan. Mutta ehkä olet oppinut tästä kokemuksesta.
 

Annuli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Latvija
Viestin lähetti Konalan Kettu

a) Onko avioliitollamme enää mitään jatkumisen mahdollisuuksia?
b) Mikä olisi sopiva rangaistus?
c) Miksei näissä (naisissa) ole takuuta tai palautusoikeutta?
d) Miksi... oi miksi?

Hmm... kuulostaa traagiselta ja osittain myös niin hyvin tutulta.

Avioliitollanne on huimat mahdollisuudet, jos kumpikin osapuoli alkaa kouluttaa toista hienovaraisesti. Mieheni osaa hienosti tämän puolen. Itse olen myös unohtavaista sorttia, lähden ostamaan kahvia ja tuon jotain ihan muuta ja sitten viattomana, voi mä unohdin -ilme kasvoille. Mieheni oli kiero opettaessaan minut muistamaan. Hän alkoi itse käydä kaupassa. Toi aina vääriä tuotteita, kunnes jouduin toteamaan, että parempi, että itse käyn ja sen jälkeen en ole unohtanut oikeastaan mitään. Tämä käy myös loistavasta rangaistuksesta.

Naisissa ei ole palautusoikeutta, mutta eipä ole miehissäkään. Sitäkin olen erinäiset kerrat toivonut. Joskus olisi mukavaa saada pieni tonttu kylään, joka täyttäisi kolme toivetta...

Yritä kestää... Me naiset olemme herttaisia ihmisiä, kun meitä osaa käsitellä oikein. Hellyydellä ja rakkaudella saa paljon aikaan...tai sitten ei. Mutta ei ole helppoa olla nainenkaan, kun joutuu aina olemaan epävarma siitä, näyttääkö takapuoli tosiaan isolta näissä housuissa tai onko lihonnut sitten viime kuun tai onko nämä nyt hyvät vai olisiko nuo toiset. Ymmärrystä, herrat, ymmärrystä.
 

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
Nishiki

Ei käynyt mielessä lähteä nautiskelemaan lähiöbaariin olutta? Nishiki olisi varmasti ollut helppo polkaista liikkeelle ja suunnata sen nokka "ykän pubiin". Ensinnäkin olisit saanut bisseä, toisekseen olisit nähnyt siellä pelin ja kolmanneksi kostokin olisi hoitunut saman tien -> häipyminen kotoa ja muija kakaroiden armoille, olisit saanut olutta, jonka hän sinulta tahtoi kieltää ja loppusilaukseksi olisit tullut kotiin kaatokännissä lapsilisän juoneena =)
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Olin pahastunut, kun luin Ketun vuodatuksen vaimonsa toilailuista. Ei näin...

Kyse ei voinut olla unohduksesta, vaan oluen tuomatta jättäminen haiskahtaa vahvasti tahalliselta unohtamiselta. Toisaalta taas, miksi hän ei tuonut kaupasta mitään syötävääkään? Onko hän lopen uupunut vai mikä mättää?

Jos hän ei halunnut tuoda olutta, niin hän olisi voinut ennen kauppaan lähtöään sanoa, että hän ei mitään mallasta ala kaupasta raahata. Lupausten pettäminen, vähän pienemmissäkin asioissa, nakertaa keskinäistä luottamusta ja tyytyväisyyttä arkeen.

Nämä vaimon hemmottelut, joita tarjottiin avuksi, tulisivat tämän asian suhteen vähän väärään paikkaan. Henkilöstä riippuen tällaisessa hemmottelussa on aina vaarana, ettei hemmoteltava osapuoli (mies/nainen) osaa tuntea alkuunkaan huonoa omatuntoa, vaan ajattelee toimineensa kovinkin moitteettomasti. No, Kettu ilmeisesti toi mielipiteensä julki heti kauppareissun jälkeen, joten eiköhän tyytymättömyys ymmärretty.

Ketun olisi kannattanut vain mennä kauppaan itse. "Mä voin mennä, ettei sun kulta tarvitse raahata painavia kantamuksia..." Jos teillä on kovin tarkka vuorotteluperiaate eli vaimon täytyy ehdottomasti päästä "tuulettumaan" edes sen ostosreissunsa ajaksi, niin Kettuhan olisi voinut piipahtaa olutkaupassa jo ennen kuin tuli kotiin.

On tosiaan parempi, että mies huolehtii itse niinkin tärkeästä asiasta kuin olutvarastostaan. Vaimon kontolle on parasta jättää vain mahdollisuus pyytää tuomaan muutama olut myös itselleen. Miehet kun ovat näissä asioissa erittäin huomaavaisia.
 
Viimeksi muokattu:

Germanicus

Jäsen
Suosikkijoukkue
*HIFK* Germanicus Julius Caesar Claudianus
Voi voi Kettu

Minulle ei ole koskaan käynyt noin.Eukko on kyllä aina muistanut tuoda minulle kaiken sen kaljan,jonka tarvitsen päivittäiseen elämääni.Muistuupi tässä mieleeni eilinen.Aattona en ottanut kuin muutaman kaljan ja pidin perheeni kanssa hauskaa.Puhaltelin ilmapalloja pojalleni(sain siitä ilmaiset kännit)ja pamauttelin paukkuserpentiinejä.

Eilen sitten kävimme pesueen kanssa zoomailemassa eläimiä,oliko se nyt Falkullan kartanolla.Siellä paskan hajussa minulle juolahti mieleen,josko piipahtaisin tämän opettavan ötökkäretken jälkeen terassille.Vaikeutena tässä on aina,miten esitän asian vaimolleni.Tämä inhimillinen pesukone kun yleensä polttaa hihat totaalisesti,jos tälläisia asioita otan esille.

Kysäsin siinä suoraan,että olisiko mahdollista piipahtaa parilla stobella?Vastaukseksi tuli hyytävä hiljaisuus ja eukon lompsa lensi mun handuun.Otin sieltä sopivaksi katsomani rahamäärän ja sanoin eukolle,että parit otan,katso sinä vaan Uunoa rauhassa.

Helvetti!!!!

Mulla meni kuin menikin överiksi taas......Kymmenen stobea lärviin ja tämän jälkeen soitin eukolle,että grilli lämpiämään,täältä on tulossa kolme hemmoa syömään spägää.Örvellettiin siellä takapihalla koko loppuilta ja eukko on tällä hetkellä luonnollisesti melko kyrpiintynyt.Onneksi hän on juuri nyt duunissa,sillä jos hän olisi täällä,niin se olisi kyllä mun pumpulle liikaa.

Kauppamatka oli todella avartava kokemus jälleen.Hiki alkoi valumaan jo kotiovella,siis ennen lähtöä kauppaan.Täällä himassa olen jo imuroinut ja kuorinut perunat.Tämä ei kuitenkaan riitä,joten lähdenkin tästä pikkuhiljaa töihin karkuun.Puhelimen laitan kiinni,sillä tylytystä en todellakaan halua juuri nyt kuulla.Töissä meinaan piileskellä varastossa,orjat saavat hoitaa käytännön hommat.

Kyllä dokaaminen on henkisesti ja fyysisesti rankkaa,joten taidan lopettaa koko touhun.Rupean lenkkeilemään ja harrastamaan terveellisiä luomujuomia.

Lopuksi heitän itselleni muutaman kysymyksen.

a)Mihin aikaan uskallan tulla himaan?

b)Kuka joi eilen jääkaapistani kaiken kaljan?

c)Montako makkaraa minä söin eilen?

d)Mihin hävisi mun zippo?

e)Suuttuiko naapurini minulle?

f)Minkä takia mulla oli hattaraa nenässä,kun heräsin?

g)Koska loppuu nämä pelkotilat?

h)äippäsenkö nyt duuniin?

Nämä ovat minulle niitä tärkeimpiä kysymyksiä tällä hetkellä.;)
 

Jet-Ace

Jäsen
Re: Voi voi Kettu

Viestin lähetti reds1897

Kyllä dokaaminen on henkisesti ja fyysisesti rankkaa,joten taidan lopettaa koko touhun.Rupean lenkkeilemään ja harrastamaan terveellisiä luomujuomia.

Tiedoksi Redsille, että Alkosta löytyy luomuviskiä. Kiinnitin juuri Vapunaattona huomiota tuohon ilmiselvästi terveelliseen vaihtoehtoon.
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Canucks, BC Lions
Viestin lähetti reds1897
Kyllä dokaaminen on henkisesti ja fyysisesti rankkaa,joten taidan lopettaa koko touhun.Rupean lenkkeilemään ja harrastamaan terveellisiä luomujuomia.
Epäilemättä. Lisäksi kirjoitat kirjan jolla voitat Nobelin palkinnon, löydät uuden ja ennestään tuntemattoman alkuaineen viikon tutkimuksen jälkeen, kehität kylmäfuusion ja perustat leprasairaalan Intiaan. Eikö? :cool:

Minulle taisi käydä vähän toisin kuin Konalan Ketulle. Olin siiderilinjalla vappuna, kuten myös parempi puoliskoni. Jossain vaiheessa iltaa armaani tuli sanomaan, että voin ottaa hänenkin siidereitään, koska hän on mielestään jo juonut tarpeeksi! No mikäs siinä, vaikka omatkaan eivät olleet loppumassa. Siinä tosiaan kävi sitten niin, että kaikkea varattua virvoketta emme juoneet, ja baarissakin otimme vain kaksi yhteistä annosta lisää. Ne loput siiderit on jääkaapissa vieläkin.

Varovainen kysymys Ketulle ja kohtalotovereille: Onko se ollut alusta lähtien tuollaista, vai alkaako tuollaisia oveluuksia ilmetä vasta monen vuoden yhteisasumisen jälkeen?
 

mauri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Viestin lähetti Patarouva

Nämä vaimon hemmottelut, joita tarjottiin avuksi, tulisivat tämän asian suhteen vähän väärään paikkaan. Henkilöstä riippuen tällaisessa hemmottelussa on aina vaarana, ettei hemmoteltava osapuoli (mies/nainen) osaa tuntea alkuunkaan huonoa omatuntoa, vaan ajattelee toimineensa kovinkin moitteettomasti...

Noo, minä taisin ajatella naiivisti, kun menin hellimisiä ehdottelemaan. Ajattelin kai, että pattitilanteessa kannattaa niellä ylpeytensä tai laiskuutensa, ja huomioida toista - jospa se vaikka avaisi lukkoja. Tämä nyt oli taas vähän liian syvällistä...Sori.
 

Murmeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Vancouver Canucks
Jaajaa, huonosti opetettuja naikkosia.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ripauksen kun kivikautisuutta pudottaa miehisyydestään pois ja muistaa joka välissä kehua kultaansa lutumussukaksi ja söpöhöpöläiseksi niin palvelutaso pysyy jotakuinkin kiitettävänä.

Itse en ole herraties milloin viimeeksi joutunut ruokaa itse laittamaan ja muutenkin elo on melkoisen auvoista.

Toisaalta tämän yleiskoneen persoonallisuus on jo valmiiksi minulle kuin lottovoitto. Tyttö on nimittäin kuin paras kaveri, juo kaljaa ja teräviä kuin vettä, tykkää lätkästä eikä nalkuta kun jatkuvasti häviän vedonlyönnissä liikaa rahaa. Ja vielä kun tuolla on samanlainen naismaku kuin minulla niin.. hertti.

Eli veljet, kokeilkaapa höperöintiä vielä vanhoilla päivilläkin. Meillä takana on vasta kolme yhteistä vuotta mutta meininki on kuin oltaisiin vasta kuukausi sitten tavattu :).
 

Carlos

Jäsen
Re: Voi voi Kettu

Viestin lähetti reds1897

Lopuksi heitän itselleni muutaman kysymyksen.

a)Mihin aikaan uskallan tulla himaan?

b)Kuka joi eilen jääkaapistani kaiken kaljan?

c)Montako makkaraa minä söin eilen?

d)Mihin hävisi mun zippo?

e)Suuttuiko naapurini minulle?

f)Minkä takia mulla oli hattaraa nenässä,kun heräsin?

g)Koska loppuu nämä pelkotilat?

h)äippäsenkö nyt duuniin?

Nämä ovat minulle niitä tärkeimpiä kysymyksiä tällä hetkellä.;)

Vaikka nämä olivatkin retorisia kysymyksiä, ajattelin silti vähän auttaa punaista veljeä omien kokemusten pohjalta:

a) Tule kotiin kun vaimo on ollut kotona noin 3 tuntia töistä palattuaan. Sitten hän on jo hiukan levänneempi, syönyt hyvin, laskenut kymmeneen useita kertoja ja ehkäpä mieliharrastuksensa parissa (en arvaile mitä se voisi olla). Hän on myös jo todennäköisesti huomannut sinun ahkeruutesi jäljet, ja saattaa olla kohtalaisen helpostikin lepytettävissä.

b) Tähän mystiseen dematerialisoitumiseen en minäkään ole vielä löytänyt vastausta.

c) 2-3 makkaraa siinä aluksi, myöhemmin illalla vielä sen joka jäi hiiltymään grilliin = 4.

d) Jos iltaan kuului myös benji-hyppy, tämä on todennäköinen syy zipon katoamiselle. Minua kyrsii vieläkin että joku hemmetin kala sai hyvän sytkärin.

e) Jos et muistanut kutsua naapuriasi mukaan, tod. näk. suuttui.

f) Ei nythän mä hokasin, te olitte lintsillä, zippo lensi Space-shotissa, samalla kun upotit naamasi hattaraan, koska humalassa tiedät osaavasi käsitellä virvokkeita missä tahansa laitteessa.

g) kaulimen piilottaminen auttaa jo hieman

h) äippäse vaan, työhön pakko vaan ei ruualle, sanoi jo vaari-vainaakin aikoinaan.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mauri, äläs nyt, ajatuksesi oli varsin kaunis. Oikein nätisti ajatellen asiat menevät juuri noin. "Rakasta minua eniten silloin, kun sitä vähiten ansaitsen." Vai miten se vanha viisaus meneekään. Kiltit ja konflikteja viimeiseen asti välttävät ihmiset nielevät ylpeytensä ja antavat usein periksi enemmän kuin on kohtuullisuuden nimessä edes tarpeellista.

Jokainen parisuhde on omanlaisensa, joten ulkopuolisen on aina vaikea antaa neuvoja. On ihmisiä, jotka vastaavat hyvään hyvällä, mutta ikävän paljon on ihmisiä, joille ei loppujen lopuksi riitä mikään, vaan heidän vaatimuksensa vain kasvavat kasvamistaan. Liian paljon olen nähnyt tuttavissani juuri tämäntyylisiä naisia, joten omaa sukupuoltani kohtaan tuntemani solidaarisuus on saanut aikamoisia kolhuja. Periksi pitäisi mielestäni antaa vähän vuorotellen, jotta molempien osapuolten olisi mahdollisimman hyvä olla. Äärimmäinen itsekkyys tai vastaavasti pelkäksi kynnysmatoksi suostuminen eivät kuulu sen paremmin parisuhteeseen kuin muuhunkaan ystävyyteen. Toisen ihmisen tarpeiden, tunteiden ja mielipiteiden pitää olla yhtä tärkeitä kuin omien.
 
Viimeksi muokattu:

Senior

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Koklaa näitä!

Vaimojen kanssa pitää *pelata*, niin selviää paremmin arjessa eteenpäin. Alla muutama esimerkki:

- hyökkäys: tulet klo 5 a.m. baarista ja vaimo herää, joten
rupea huutamaan ja rähjäämään esim, että *täällä ei taaskaan ole siivottu!* Näin vaimon huomio kiinnittyy kämpän siivottomuuteen ja sinä jäät sivurooliin.

- pisteiden keruu: vaikka sinulla ei olisi pienintäkään aikomusta lähteä illalla baanalle, sano vaimolle iltapäivästä, että aiot mennä tänään poikien kanssa bisselle. Sitten puolkasin korvilla ilmoitat, ettet viitsikään, vaikka KAIKKI muut menee, koska haluatkin olla vaimosi kanssa kaksistaan! Tästä tulee twelve points!

- 100-0: Vaimosi ilmoittaa lakoonisesti riidan päätteeksi *Sun paikkaas on kysytty*, johon tietty vastaat heti ilmeenkään värähtämättä, että *SUN paikkaas on kokeiltu*, jääden tiukasti tuijottamaan häntä silmiin naama näkkärillä. Vanha, toimiva mykistin, mutta vain yhden kerran.

Varo, ettet ilmoita vaimolle:*Kato KENEN nimi tuolla ovessa lukee!*
Olet hävinnyt, jos rouva älyää korjata *Niin, mutta kummalla puolella se lukee, sisä- vai ulkopuolella*. Selvä erätappio

Saattoi Sulle olla tuttua tavaraa, mutta opiksi junnuille.



;)
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Viestin lähetti Konalan Kettu
Ei kannata soittaa se ei auttaisi enää mitään, pakko vaan odottaa.

Mikset hakenut suosiolla vain itse? Mä en ainakaan noin tärkeässä tilanteessa luottaisi kehenkään muuhun kuin itseeni...
 

Lapanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Roihu
Peiliin katsomisen paikka Konalassa

Kylä Foxi voi nyt syyttää lähinnä itseään asioiden onnettamasta tolasta kohdallaan. Nainen oppii aivan minkä tahansa vaativan toimen, jos koulutuksen taso ja kannustimet on asetettu oikealle taajuudelle.

Se, että nainen unohtuu kauppareissulleen pidemmäksi aikaa kuin mitä millään inhimillisillä mittareilla mitattuna olisi kohtuullista, on toki asia, jolle ei kertakaikkiaan voi mitään. Se on osa suurempaa maailmanjärjestystä. Nainen joka ei silloin tällöin jää suustaan kiinni silloin, kun pitäisi kuskata kotiin oluen kaltaisia hyödykkeitä, on epäinhimillinen tapaus. Nainen jolle noin ei kävisi, olisi perin tympeä, turhan vaativa ja määrätietoinen despootti. Mikäli nainen osaisi pitää elämänsä niin streittinä, ettei jäisi silloin tällöin höpöttelemään hyvänpäivän tutun, tahi jonkun muun kovin tärkeän henkilön kanssa, pitäisi kyllä liittonsa ja etenkin miehensäkin niin streittinä, että tämä seisoisi jatkuvassa asennossa keittiön oven pielessä odottelemassa kutsua tai komentoa. Tuttavapiirissäni on eräs sellainen pariskunta, eikä paljon naurata.

Nainen oppii kuitenkin aivan varmasti muistamaan pääasiat, kuten oluen tuonnin, kauppareissullaan. Ehkäpä Kettuseni suhtaudut itse olut-asiaan sen verran laveasti ja hälläväliä-tyyppisesti, ettei viesti mene Foxy Leidille perille riittävän jämäkästi.

Vaikka epäilen/muistelen sinun juovan vain Koffia, voi suhtautumisesi olueeseen olla kuitenkin jotenkin leväperäistä. Jos miehen asenteessa olueeseen on havaittavissa jonkunlaista ylimalkaisuutta, voi olla varma ettei asia naisenkaan takaraivoon taatusti peruuttamattomasti iskostu. Ei sävellahjakaan soita toiveitasi, jos skrivaat sinne tyyliin: 'Soittakaa jotain musaa'. Selkeä yksilöinti auttaa viestin perille menemisessä kummasti.

Itse olen saavuttanut hyviä tuloksia olutpalvelun suhteen, osittain toki riittävän vaativan asenteeni vuoksi, mutta myös ehdottomasti siksi, että oluen hankkiminen Lapaselle on perin vaativa toimitus. Pelkkä epämääräinen siks-päki-toiminta on täysin vierasta taloudessamme. Kun oluen hankkimisen kaava on riittävän haastava, on itse pääasia taatusti muistissa kun taloutemme kauniimpi ja viisaampi tekee hankintaretkiään.


Järjestelmä on jotakuinkin tämäntyyppinen:

Osta aina ensisijaisesti bitteriä ja stouttia. Viime aikoina bitter-tyyppinen olut on ollut etusijalla, eli mieluummin pelkkää bitteriä. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua minä päivänä hyvänsä, joten tarkkana on oltava. Vuosi sitten stout oli ehdoton ykkönen. Välillä mentiin fifty-fifty, eli puolet molempia.

Stouteista Guinness on ykkönen. Jos G:tä löytyy, ja on stout-aika, niin sitten sitä. Jos taas G:tä ei löydy, mutta jotain muuta stouttia, saattaa bitter, stout-ajoista huolimatta, mennä edelle. Bittereissä ei ole varsinaista arvoasteikkoa nimen perusteella, mutta pari brittimerkkiä on pannassa. Alkosta saatava nelosvahvuinen ESB on aina varma valinta, maitokauppaosastosta esim hupaisasti nimetty Bitter and Twisted.

Jos kaupassa sattuu olemaan esim vain yhtä merkkiä bitteriä, josta ei voi olla täysin varma kelpaako se, muttei lainkaan stouttia, on hyvä varmistaa tilannetta ALE-tyyppisellä oluella, jota kannattaa varmuuden vuoksi ostaa niin ikään. Varma ALE-valinta on brittiläinen, edelleen hupaisanmerkkinen, 'Dirty Dick', etiketissä komeilee nimenmukainen varsinainen rupinaama.

Jos sen paremmin stouttia kuin bitteriäkään ei valikoimista löydy, ovat ALE-oluet listalla sitten seuraavana. ALE-oluiden rinnalla voi kuitenkin olla varminta hankkia tumma laager-olutta, tahi tesikkiläistä pils-tyyppistä tavaraa. Tummista tsekkioluista Staro on jees, mutta tumma Velko on ehdottomalla boikottilistalla.

Vaaleat olut ovat periaatteessa kaikki pannassa. Tsekki-pilsit on kuitenkin havaittu melko hyviksi. Urguell ja Budwar toimivat mainiosti. Kotimaiset oluet ovat suhteellisen kiellettyjä niinikään. Pari poikkeustakin löytyy. Koffin velvet on jees, portteri taas ei oikein onnaa.

Joskus ollaan toki niin surkeassa jamassa (peräkylillä/Siwassa) ettei järkevää bisseä ole tarjolla, vaan hyllyillä on ainoastaan kotimaisia vaaleita laagereita. Vaikka olutta on toki tällöinkin saatava, on turha luulla, että mikä tahansa six-back olisi noin vain ookoo. Ensisijaisesti tulee keskittyä puolen litran pulloihin. Puolen litran Karhu on ykkönen, myös Olvin CXX tai Lapin Kullan Classic päihittävät kuivin suin olemisen. Pienipulloinen Karhu menee kuitenkin usein ohi, ainakin CXX:stä. Puolen litran Karhut pannaan edelleen Porissa, niissä on selkeä makuero pikkupullon tappioksi. Jos tarjolla on pelkkää pientä pulloa ja kotimaista laageria, on järjestys tämä: Koffin Velvet, Karhu, Koff, mitä tahansa.

Näin.

Tässä homma pääpiirteissään. Hienosyisimpien sääntövivahteiden selvittely veisi aikaa tolkuttomasti, joten tähän on tyydyttävä. Ehkäpä juju tuli kuitenkin selväksi. Kauniimpi puoliskonikin pyytelee joskus anteeksi kauppareissultaan palatessaan. Tämä ei kuitenkaan johdu unohtamisista, vaan siitä ettei kaupan olutvalikoima tarjonnut mahdollisuutta optimaaliseen saaliiseen. Itse pääasia, olut, ei kyllä pääse neidiltä koskaan unohtumaan.

Lopuksi on toki todettava, että suurin syy olutpalvelun pelaamisen kohdallani, on paremman puoliskoni keskuudessa jostain syystä nauttimani hellien tunteiden ja arvostustuksen määrä. Snif.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös